Kirjoittaja Aihe: Syvällisiä || Sirius/Remus, S fluffdraama  (Luettu 1671 kertaa)

Mustalupiini

  • Vieras
Syvällisiä || Sirius/Remus, S fluffdraama
« : 13.10.2010 20:07:12 »
Nimi: Syvällisiä
Kirjoittaja: Minä, Mustalupiini
Tyyli: Fluffdraama
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: S
Summaus: Sirius ei halua kuolla.
Vastuuvapaus: Pottermaailma on edelleen Rowlingin enkä minä saa tästä mitään taloudellista hyötyä.
Haasteet: FF50 sanalla 018. Syntymä.

KK: Sana oli haastava, mutta dialogi pelastaa aina. Ja kun koulussa ei mikään suju, kannattaa kirjoittaa. Ei sen kummempaa tämän taustalla. Omistukset kultaisille Keijulle ja Guulle.
Kommenteista tykkään (:

           Syvällisiä


”Remus, minä en halua kuolla”, Sirius totesi surullisena.
”Kukapa haluaisi?” Remus kysyi tyynenä.
”Sinä et ota minua vakavasti.”
Remus kierähti kyljelleen päästäkseen kasvokkain Siriuksen kanssa heidän maatessaan hänen sängyllään.
”Mitä minun pitäisi tehdä? Vakuuttaa sinulle, että ei sille voi mitään mutta että kaikki on hyvin, ei se satu? En minä voi sitä luvata.”
”Sinun pitäisi voida”, Sirius mutristi kasvojaan. ”Äh, ei sentään. Sinun pitäisi kysyä miksi minä en halua kuolla.”
”Miksi sinä et halua kuolla, Sirius?” Remus kysyi tottelevaisesti.
”Koska sitten minun pitäisi erota sinusta”, Sirius sanoi täysin vakavana.
Remus katsoi häntä hymyillen ja ojensi kätensä nipistääkseen Siriuksen poskea.
”Pehmo”, hän mumisi.
”Sinä et sanonut, että sinäkään et haluaisi kuolla koska sitten joutuisit eroon minusta.”
”En, tiedätkö miksi?” Remus painautui lähemmäs. ”Koska minä uskon uudelleensyntymään”, hän kuiskasi niin lähellä, että heidän nenänsä koskettivat toisiaan.
”Mutta entä jos me synnymme eri paikkoihin? En usko, että olisi kovin helppoa löytää sinua uudelleen, sinähän saattaisit syntyä vaikka... Sisuliskoksi.”
”Se on toki mahdollista, mutta... Luulenpa, että kohtalo pitää meistä siinä määrin, että jättää sellaiset tempaukset tekemättä.”
”Kuinka niin?”
”Mietipä. Otetaan esimerkiksi se kerta kun viime viikolla salakuljetit tuliviskiä kouluun ja näkymättömyysviitta tarttui seinän kynttelikköön ja Voro melkein näki sinut. Hän olisi nähnytkin ellei Norriska olisi juuri sillä hetkellä maukunut toisaalla niin, että hänen huomionsa kiinnittyi sinne sinun sijaasi. Ja jos et usko tämän yhden perusteella, niin näitä selviytymistarinoitahan riittää.”
Sirius mietti vähän aikaa.
”Okei. Vakuutit minut.” Hänen kasvonsa rentoutuivat. ”Tiedätkö, minä rakastan sinua.”
Remuksen silmät sulivat pehmeämmän kullan värisiksi kuin koskaan ennen.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 19:20:51 kirjoittanut Pops »

Sinikeiju

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 556
  • Hannibalin täti
Vs: Syvällisiä
« Vastaus #1 : 13.10.2010 20:25:55 »
Okei. Nyt se on virallista. Sulin tänne ja olen sanaton. En saa mitään järkevää aikaiseksi. Tämä oli aivan ihana ja kiitos, tappiseni omistuksesta. Sinun ficcejäsi on aina ihana lukea. Ei minulla muuta <3

Ava by FractaAnima
Banneri by Claire

Sinisten siipien havinaa

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"