Kirjoittaja Aihe: Useita fandomeita mm. BBC Sherlock, South park ja Gravity Falls: Joulukalenteri 2015 | 24/24 | k-11 | OutLaw__42  (Luettu 4665 kertaa)

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
20. Luukku

Sen jälkeen, kun nuorukainen oli päässyt sairaalasta, hän oli puoliksi jo muuttanut uuden unelmien miehensä luokse. Graic McCoy tosiaankin puoliksi asuu Robert Stroganoffin ja tämän tyttären luona. Sairaalassa he olivat lähentyneet uskomattoman paljon ja nuorelle miehelle oli syntynyt  suuri ihastus. He viettävät paljon aikaa ja oppivat aina uutta toisesta. Tällä hetkellä he istuvat sohvalla ja katsovat heidän yhteistä suosikki elokuvaansa: Night at the Museum. Siinähän on loistavia näyttelijöitä ja tarinakin on hyvä!
 Robert on keittiössä hakemassa Graicille jäätelöä, sillä se on pojan lempi herkkua. Pian mies tuleekin takaisin, ettei vain jää liian paljosta paitsi. Tottakai Graic voisi kutsua uutta muruaan Bobiksi, mutta hän itse pitää enemmän Robertista.
 Nuorukainen nojautuu vanhempaa miestä vasten ja vain hymyilee tytölle, joka kävelee heidän ohitseen vihaisena keittiöön hakemaan ruokaa. Robertin tytär ei siedä niin nuorta miesystävää isälleen, mutta vähät mies siitä välittää.

"Olet niin söpö, kun punastut"

Graic huomauttaa yhtäkkiä ja silittää arpista poskea varovasti. Mies on myös hyvin seksikäs kaikkinen arpineen. Se kertoo siitä, että mies on peloton ja vahva. Sellainen vie keneltä tahansa jalat alta.
 Robert vilkaisee miesystäväänsä ja punastuu hieman. Se saa tämän kurtistamaan hieman kulmiaan, mutta mies kuitenkin hymähtää hieman nätille pojalle. He keskittyvät jälleen elokuvaan ja Harper Stroganoff kävelee jälleen ohitse.
 Vasta elokuvan ja jäätelön loputtua he erkanevat hieman toisistaan, kun haukotuttaa ja molemmat venyttelevät.

"Väsyttää"

Graic sanoo ja naurahtaa hieman. Olisi ihanaa nukkua Robertin vierellä.

"Voit jäädä kyllä yöksi"
 
Vanhempi mies huomauttaa ja selvästi hieman toivookin sitä. Graic punastuu, mutta nyökkää ja on jo valmis menemään petiin.
 Kaksikko kävelee makuuhuoneeseen ja riisuvat vaatteensa. Graic ei voi kuin katsella Robertia, jonka vartalo on vieläkin uskomaton. Hän itse on laiha kuin tikku, mutta iho on nuorta ja pehmeää. Nuori mies hyppää sänkyyn toisen vierelle ja hymyilee onnellisesti.

"Väsyttääkö sinua?"

Hän kysyy ja saa takaisin vain nyökkäyksen. Graic painaa suukon Robertin poskelle ja pujahtaa peiton alle. He katselevat hetken toisiaan silmiin, ennenkuin kello lyö 11 ja Robert sammuttaa valot. Kaksikko menee tyytyväisinä nukkumaan, eikä mene edes kauan kun he ovat jo höyhensaarilla.
« Viimeksi muokattu: 23.12.2015 00:14:36 kirjoittanut OutLaw__42 »

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
21. Luukku

Monikaan ei tiedä, miten monta salaisuutta Tylypahkan seinät salaavatkaan. Ne näkevät ja kuulevat kokoajan jotain uutta. Niin myös heidät. Kaksi vessassa muhinoivaa poikaa.

"Auts, varoisit vähän"

"Itse tönit ensin!"

Olisihan se aika noloa, jos koko koulu saisi tietää heistä! Ajatelkaa nyt niin mahtavasta velhosuvusta oleva Draco Malfoy suutelemassa salaista kumppaniaan ja verenpetturia Ron Weasleytä!

"Teit sen taas!"

Punapää lentää ulos kopista.

"En tahallani!"

Weasley yrittää ja katselee blondia, joka seisoo kopissa kädet puuskassa.  Heidän suhteensa onkin hieman erikoisempi, mutta ei kai sitä voi kamalasti tuomita. He kuitenkin välittävät toisistaan.

"Tuota menoa varpaani ovat mustelmilla! Ja mitä sanon isälleni?"

Malfoy huomauttaa ja kävelee lähemmäs luihuisten kaapu liihottaen perässä

"Et sinä tapaa isääsi pitkään aikaan"

"Ja mistähän sinä sen mahdat tietää?"

Blondi jatkaa ja katsoo itseään pidempää punapäätä. Ron on itseasiassa aina ollut aika söpö, mutta näin vanhemmiten toinen näyttää vain komealta niin pitkänä. Oikeastaan, ei Weasley edes ole niin paljoa pitempi, mutta pitkä toinen kuitenkin on!

"Ihan sama.."

Ron tuhahtaa ja puuskaa myös kätensä. Toisen kanssa olisi turha väitellä. Draco voittaa kuitenkin aina!

"Hyvä on, mitä herra sitten tahtoo tehdä?"

Weasley kysyy ylistävästi ja Draco jää miettimään. Heillä ei kyllä olisi enää niin paljoa aikaa.

"Mitä ehdotat?"

Malfoy kysyy hymähtäen ja Ronald ei ole edes varma miettikö jotakin tiettyä asiaa.

"Syödään?"

"Emme me voi aina syödä. Täydellinen vartalo ei tule tyhjästä"

Draco huomauttaa heti perään tarkoittaen omaa kehoaan, mikä on kauniin siro ja iho pehmeää kuin sametti.

"No en minä sitten tiedä!"

Kaksikko on hetken hiljaa, kunnes vilkaisevat toisiaan. Malfoyn huulilla käy pieni hymy ja se saa Ronin punastumaan. Onhan toinen aina ollut ilkeä, mutta kun tähän tutustuu, toinen onkin vain pitämässä omiensa puolia. Luihuiset ovat vain leimautuvia.

"Ehkä sitten vain palaamme tunneille"

Draco ehdottaa ja paina vielä nopean suudelman Weasleyn huulille. Toinen kuitenkin vetää tämän helposti lähemmäs ja toiseen, paljon pitempään suudelmaan.

"No minä menen nyt"

Draco sanoo hetken päästä punastuneena, kun on päässyt irti suudelmasta. Blondi kävelee ripeästi ovelle ja vasta hetken päästä Ronkin voi tulla ulos. Kaikki pitää pitää tarkkaan salassa. Siksi vain Tylypahkan seinät tietävät siitä.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
22. Luukku

Eräänä kauniina päivänä kaukana kaukaisessa galaksissa on enää kaksi henkilöä elossa. He istuvat avaruusaluksessa, mikä syöksyy kohti tuntematonta planeettaa hallitsemattomasti. Toinen miehistä kiljuu hieman naisellisemmin, mutta molemmilla on kyllä syytäkin huutaa. He vetävät ohjaimia itseään kohti, että saisivat aluksen nousemaan törmäyskurssilta. Planeetta lähestyy uhkaavasti ja loppu tuntuu jo tulevan. Viime hetkillä alus palaa kaksikon hallintaan ja sen pohja vain hipoo planeettaa. He saavat sen kuitenkin ylös ja pelastuvat. Molemmat hyppäävät riemuissaan ylös ja halaavat toisiaan nauraen innoissaan.

"Me teimme sen!"

***

Phobos ja Rose kävelevät ulos suuresta talosta. He ovat olleet koko päivän eräänlaisessa tiedekeskuksessa treffeillä.

"Se oli mahtavaa! Mennään joskus uudelleen!"

Transvestiitti sanoo innoissaan blondin ja hyvännäköisen nuorukaisen käsivarressa. Phobos nyökkää virnuillen ja kävelee eteenpäin huvittuneena. Toinen on ihanan innoissaan.

"Tottakai! Mutta odotetaan nyt hetki"

Nuorukainen lupaa ja kävelee jo reippaasti kohti kotia. Hänellä on oma kämppänsä, minne Rose on aina tervetullut.

"Jes"

Toinen poika sanoo hymyillen ja painaa suukon vahvemman poskelle. Yhtäkkiä puskasta kuuluu epätoivoinen maukaisu. Se saa molempien sydämet särkymään ja kaksikko kävelee pusikon luokse, missä kyyhöttää musta kissanpentu laihana ja likaisena. He katsovat kissaa hetken, kunnes Phobos nostaa sen syliinsä ja antaa Rosen silittää sitä varovasti. Pentu painautuu heti Phoboksen lämpimää rintakehää vasten.

"Mitä tehdään?"

Rose kysyy ja tuntee olonsa kamalaksi, kun kissa on joutunut kärsimään. Phobos miettii hetken ja vilkaisee sitten Rosea hymyillen.

"Viedään se kotiin. Pidetään siitä huolta"

Verdin innostuu hieman ja niin tekee Rosekin, mutta sitten muuttuu takaisin järkeväksi.

"Entä jos sillä onkin omistaja?"

"No selvitetään se, mutta todennäköisesti saamme pitää sen!"

He lähtevät jo kävelemään kissa mukanaan. Rose katselee sitä ja tuntee kyllä sydämensä sulavan, muttei haluaisi kiintyä siihen liikaa. Phobos taas silittelee kissaa ja puhelee sille kuin vauvalle.

He vievät kissan kotiinsa ja pistävät sille viltin sohvalle, murskaavat hieman nakkia haarukalla ruoaksi kissalle. Sekaan menee tippa piimää.
 Kissa syö sen mielellään ja menee sitten nukkumaan lämpimälle sohvalle. Phobos ja Rose istuvat sängyllä ja hymyilevät hieman.

"Mikä sen nimi on?"

Phobos kysyy Roselta, joka punehtuu hieman ja naurahtaa. Hekö ovat tosiaan pitämässä sitä?

"Onko se tyttö vai poika?"

Rose kysyy puolestaan ja Phobos kohauttaa olkiaan. Kissa nousee ja kävelee heiveröisin askelin Rosen syliin pistäen siihen maate. Se nukahtaa nopeasti pojan syliin onnellisena. Ja näin he saivat yhteisen lemmikin. Myöhemmin selvisi, että kissa on poika ja sen nimeksi tuli Napoleon.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
23. Luukku

Nuori poika, 11 -vuotias, istuskelee huoneessaan ja katselee häkkiä edessään. Siellä on hiljaa paikallaan suloinen marsu. Siinä se vain nuuhkuttelee ja välillä nappaa heinää hampaittensa väliin. Poika nousee tuoliltaan, ottaa reppunsa ja lähtee kohti koulua.

Koulupäivä menee hyvin normaalisti, mutta kotiin palatessaan poika kokee järkytyksen.

"Stripe on karannut!"

Poika huudahtaa, kun paiskaa oven auki. Kaikki kadulla jähmettyvät, mutta jatkavat kuitenkin pian matkaa. Yksi pojan ystävä tulee tämän vierelle ja katsoo tätä hyvin hämmentyneenä. Tällä on ruskeat hiukset ja punainen paita.

"Mitä?"

Hän kysyy kaveriltaan, joka istuu toivottomana kotinsa portailla.

"Häkin ovi oli auki, kun tulin..."

Poika sanoo hiljaa ja toivottomana. Stripe on kuitenkin kaikki kaikessa tälle pojalle.

"Kaikkien on autettava etsinnöissä!"

Lemmikkinsä hukannut poika julistaa ja toinen vain katselee vierestä kummissaan.

Samana iltana koko South Parkin väki on kerätty kuuntelemaan tätä poikaa hänen takapihalleen. Tai siis... Kaikki South Parkin lapset Buttersia lukuunottamatta, sillä tämä oli jäänyt arestiin, kun ei ollut syönyt koulussa ruokaansa loppuun.

"Arvoisat lapset! Me kaikki tiedämme mikä meitä odottaa! Suuri ja tuntematon maailma! Mutta yksi suurimmista sotilaistamme on kadonnut ja meidän täytyy löytää se!"

Poika pitää puhetta rakennetulla lavalla lusikoista tehty kruunu päässään. Muilla on yllään ritarin asuja ja muuta keskiaikaista. Osa lapsista, muunmuassa Eric Cartman näyttää halveksivalta ja tylsistyneeltä. Hän kun ajatteli leikin olevan paljon hauskempaa. Muut ovat kuitenkin valmiita auttamaan ja etsinnät alkavat heti. Myös poika itse etsii lemmikkiään.

"Et voinut typerämpää leikkiä keksiä?"

Pojan yksi ystävä, Token, kysyy ärsyyntyneenä, kun he ryömivät aidan ali toiselle pihalle.

"Ei tämä ole leikkiä"

Poika suuttuu hieman. Voisihan sen nimenkin viimein mainita. Craig suuttuu hieman.

"Stripe on oikeasti kadonnut! Jos et tahdo etsiä, painu vittuun"

Hän käskee vihaisena ja kävelee sitten määrätietoisesti etsimään rakasta lemmikkiään. Ei mene edes kauan, kun tämän luokse kävelee blondi poika, Tweek Tweak.

"Craig..."

Tämä sanoo ja pää nytkähtää hieman. Hän tärisee selvästi.

"Niin?"

Poika tulee kysymään kulmat kurtussa. Eihän häntä saisi häiritä kesken etsintöjen. Blondi kuitenkin ojentaa tärisevät kätensä ja niiden päällä nuuhkuttelee marsu. Craig leppyy heti ja ottaa marsun käsiinsä silitellen sitä onnellisena.

"Tiesin aina, että sinä olet paras Tweak"

Tämä sanoo hymähtäen ja saa toisen punastumaan ja vieläpä älähtämään perään. Se tosin taitaa johtua vain pakonomaisista liikkeistä, mitä tämä tekee. Craig lähtee kotiaan kohti, eikä edes muista kertoa muille, että tehtävä on päättynyt. Hän kuitenkin pysähtyy pian ja ojentaa kättään kohti blondia, joka jää hetkeksi hämmentyneenä paikalleen, kunnes kiirehtii tarttumaan siihen. Kolmestaan he menevät onnellisina Tuckereille.

OutLaw__42

  • ***
  • Viestejä: 31
24. Luukku


No kukapa ei haluaisi herätä raa'an kalan tuoksuun? Siihen on alkanut jo pikkuhiljaa tottumaan, kun on hetken aikaa elänyt sellaisen pukin kanssa.
 Nuori mies, Octavio nimeltään, nousee ylös vuoteensa pohjalta ja vannoo, ettei jaksa enää yhtäkään sushi aamiaista. Elias voisi kokeilla jotain hieman erilaista välillä.
 Peittojen luokse tulee kuitenkin pian pitkä ja parrakas mies tarjottimen kanssa. Että pitikin ottaa juuri sushikokki.

"Huomenta rakas"

Parrakas mies hymyilee iloisesti ja laskee tarjottimen alas. Peiton alla kyhjöttävä, hipiltä näyttävä mies yllättyy, kun lautasella ei olekaan sushia vaan puuroa.

"Mutta.. Miksi täällä sitten haisi... Se kala?"

"Ai sushi? Ne ovat minulle"

Mies hymyilee taas ja Octavio näyttää hieman epäilevältä. Eikä toinen ikinä kyllästy? Tämä kuitenkin rentoutuu nopeasti ja syö puuroaan mielellään. Se loistavaa, vaikka harvemmin toinen sellaista tekee.

"Nyt on joulu"

Elias sanoo ja selvästi pidättelee suloista innostustaan. Octavio naurahtaa hieman ja nyökkää. Jostakin parrakas mies vetää päähänsä tonttulakin ja siirtää tarjottimen hieman sivummalle, jotta pääsee suutelemaan miesystäväänsä.

"Kai sinulla on lahjoja minulle?"

Octavio virnistää vaativana. Hän on aina ollut hieman sellainen, ettei oikeastaan tahdokaan omistaa mitään. Hän tarvitsee vain musiikkia.
 Elias kuitenkin nyökkää ja nousee hakemaan ensin huoneeseen pienen kuusen ja sitten hän tuo pari lahjaa.

"Saat avata ne heti!"

Mies sanoo innoissaan. Octavio näyttää yllättyneeltä. Eihän hän koskaan oikein ole viettänyt joulua, toisin kuin Elias, joka varmasti on täpinöissään jokaisesta juhlasta. Se on itseasiassa aika söpöä.
 Rastoilla, pienellä parralla ja lävistyksillä koristettu mies avaa ensimmäisen paketin, missä on farkut. Samanlaiset kuin miehellä on aikaisemminkin ollut. Sehän on käytännöllistä, kun ei tarvitse hankkia heti uusia, kun vanhat menevät rikki. Toisesta paketista paljastuu suloinen pieni kitara! 

"Ukulele!"

Octavio sanoo riemastuneena ja alkaa heti virittämään sitä. Elias painaa suukon toisen poskelle ja nauttii siitä, että tämä on innoissaan. Vanhemmalla miehellä on kuitenkin enemmän rahaakin kuin toisella. Hän on oikea kokki! Ja Octavio vain koulun iltavahti. Mutta toinen silti rakastaa työtään!

"Kiitos, nämä ovat upeita. Ihan hävettää, kun minulla ei ole sinulle mitään"

Octavio sanoo ja työntää ukulelen syrjempään ennenkuin vetää Eliaksen suudelmaan. Toista tosin ei näytä haittaavan se, että hän ei saa lahjoja. Tärkeintähän on viettää joulu rakkaimpiensa kanssa. Ja tärkeintä ei ole se mitä saa, vaan mitä antaa.