Kirjoittaja Aihe: Uusi päivä: Piilohuolia basson kielillä (S, Osku)  (Luettu 1253 kertaa)

Vanilje

  • haywiress
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 444
  • © Ingrid
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallittu
Fandom: Uusi päivä
Hahmot: Osku, (Minna ja Asko)
Genre: draama, lievä angst
Haasteet: Multifandom II, Valloita fandom, Tiesitkö että...
Vastuuvapaus: En omista hahmoja tai miljöötä, vaan ne kuuluvat Ylelle. En myöskään saa tuotoksestani rahallista korvausta.

A/N: Tähän tekstiin idea on pyörinyt päässä jo ties kuinka kauan ja nyt viimein sain sen toteutettua. Inspiraation tähän tekstiin sain Tiesitkö että... -haasteessa minulle arvotusta faktasta (Jos vuoden 2010 tapahtumat jaetaan tasaisesti vuoden jokaiselle päivälle, yhden vuorokauden aikana Suomessa... ...solmittiin 82 avioliittoa... ...myönnettiin 37 avioeroa). Risuja ja ruusuja otetaan vastaan!



Piilohuolia basson kielillä


”Älä sinä aloita tuota taas!”
”Itsehän sinä tämän sait aikaan!”


Osku istuu huoneessaan pidellen bassoa sylissään ja hakkaa jalkaansa sängyn reunaan. Luuleeko ne oikeasti ettei Osku kuule? Pojan kädet vaeltavat pitkin otelautaa. Basson kylmät kielet tuntuvat rauhoittavilta. Matalat äänet hyppivät puisilla seinillä.

Typerää. Se kaikki on täysin typerää. Milloin tästä kaikesta tuli tällaista? Kyllä Osku on jo pitkään huomannut jotakin olevan tekeillä. Eivät isä ja äiti ole tällä tavoin ennen riidelleet. Osku puristaa silmänsä kiinni. Hän ei tiedä mistä ja miksi, mutta jostain hänen silmiensä eteen ilmestyy kuvia siitä yhdestä tylsästä yhteiskuntaopin tehtävästä.

Vuoden 2010 tapahtumat... Vuorokauden aikana... 82 avioliittoa... 37 avioeroa...

Vilman ja Janin tulevat häät. Isä ja äiti - Asko ja Minna. Avioero?

Oskun tekisi mieli huutaa. Ajatukset pyörivät liian nopeasti ja saavat hänet voimaan pahoin. Mitä Haavistoille on oikein tapahtumassa? Kaikki tuntuu yhdeltä suurelta sotkulta. Vaikealta, liian vaikealta.

”Onko tässä missään enää mitään järkeä?”
”En tiedä.”


Osku puree poskeaan ja kääntää ääntä kovemmalle. Sormet hyppivät basson kielillä, puristavat kaulaa niin että sattuu. Se on parasta pitkään aikaan. Osku tuijottaa kattoa ennen kuin sulkee silmänsä ja antaa musiikin viedä hänet jonnekin muualle. Hetkeksi hän unohtaa ja se kaikki on täydellistä, kunnes:

”Osku, syömään!”

Ihan kuin mikään ei olisi vialla.


i lost my heart / my home is the ocean