Kirjoittaja Aihe: Chicago: Temppu n:o 17, K-11  (Luettu 2450 kertaa)

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Chicago: Temppu n:o 17, K-11
« : 07.06.2010 00:36:13 »
Kirjoittaja: sugared
Beta: Carm
Fandom: Chicago (elokuva)
Hahmot: Velma, Veronica, Charlie
Ikäraja: K-11
Genre: draama, rikos (:---O)
Disclaimer: Chicago kuuluu käsikirjoittajille ja elokuvayhtiölle, minä vain teen omia tulkintojani.
Summary: Velma ei ollut koskaan pitänyt Veronicasta.
A/N: Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa jotain Chicagosta. Velma on ehdoton lempihahmoni, joten aiheen valinta ei tuottanut ongelmia. Tulkinta Velman ja Veronican suhteesta on täysin omani mutta mielestäni perusteltu. Osallistuu Aikakausi- ja Multifandom-haasteisiin.

******

Temppu n:o 17

Velma Kelly pöyhii turkiskaulustaan ja kääntää paremman poskensa kameralle. Toimittajat ovat kerääntyneet hänen ympärilleen kuin susilauma, ahne kiilto silmissään. Ne haluavat repiä hänet kappaleiksi ja levittää hänen sisälmyksensä etusivulle koko kaupungin tuijotettavaksi.

Velma vetää henkeä ja valmistautuu antamaan niille sen, mitä ne haluavat. Totuuden ja vain totuuden, sopivasti maustettuna ja verenpunalla värjättynä.

Hän ei ollut koskaan pitänyt Veronicasta.

Veronica oli seitsemän minuuttia vanhempi, viisi ja puoli senttimetriä pidempi ja painoi kaksi kiloa vähemmän. Veronican hiuksissa oli syvempi kiilto, iholla vähemmän näppyjä ja käsivarsissa vähemmän karvoja. Veronican kuukautiset olivat alkaneet kaksi kuukautta aiemmin ja rinnannuput ilmestyneet paidan alle 9-vuotiaana. Veronican sukkahousuihin ei koskaan syntynyt silmäpakoja. Veronica ei koskaan kompuroinut lavalla. Veronica oli aina ensin, aina parempi, aina kauniimpi kuin hän.

Ajatus laulavista ja tanssivista Kellyn sisaruksista oli ollut alunperin Veronican, tietenkin. Kotitilalla Velman sängynpääty oli täynnä lehtileikkeitä ja valokuvia sellaisista kuuluisuuksista kuin Sophie Tucker ja Josephine Baker. Hän tanssi kanoja ruokkiessaan ja lauloi vaudeville-lauluja lehmien rei'itetyille korville. Hän jakoi lehtiä ja osti palkkarahoilla höyhenpuuhkia, lanteita hipovia helminauhoja ja levyjä, joita isän vanha gramofoni jaksoi vain vaivoin pyörittää. Viisitoistavuotiaana hän kävi ensimmäisissä koe-esiintymisissään kaupungin kapakoissa. Hän puuteroi kasvonsa, maalasi huulensa ja valehteli ikänsä. Siitä huolimatta hän ei kelvannut kenellekään. Ei ennen kuin Veronica astui lavalle hänen rinnalleen.

Veronica ei ollut koskaan edes nähnyt tanssikenkiä.

Kahden kuukauden kuluttua heidän nimensä olivat kaikkien houstonilaisten huulilla. Pian kaupunki, joka oli aikaisemmin tuntunut äärettömän suurelta ja ollut täynnä mahdollisuuksia, kävi ahtaaksi. Äiti ja isä itkivät, kun he pakkasivat kasvomaalinsa, sukkanauhansa, solkikenkänsä ja höyhenboansa kahteen pieneen matkalaukkuun ja vilkuttivat vielä viimeisen kerran rautatieasemalla.

Chicago oli kuin säkenöivä unikuva, neon-valoissa hohteleva kangastus. He yöpyivät tunkkaisessa, ahtaassa hotellihuoneessa, joka sekin tuntui hyvin glamoröösiltä, elegantilta ja eksklusiiviselta Houstonin sottaisiin motelleihin verrattuna. Kaupunki otti heidät avosylin vastaan: he saivat ensimmäiset keikkansa, löysivät managerin ja vakiinnuttivat paikkansa Chicagon savuisella tähtitaivaalla.

Velma oli tavannut Charlien ensin. Hän ei koskaan lakannut ajattelemasta, että mikäli Veronica ei olisi tuohon aikaan seurustellut, Charlie ei olisi vilkaissut häntä kahta kertaa. Veronicalla oli aina ollut epäonnea miesasioissa. Ensimmäinen hakkasi, toinen petti (ja ajatella, että Velma oli joskus säälinyt sisartaan). Charlie jumaloi heitä. He toivottivat hyvää loppuelämää lihavalle, juopolle managerilleen, ja Charlie otti paikan. Charliella oli suhteita, Charliella oli visio.

Sen illan oli tarkoitus aloittaa heidän Illinoisin kiertueensa. Kahdelle teksasilaisella maatilalla kasvaneelle tyttörukalle se vastasi maailmankiertuetta. He istuivat rähjäisessä hotellihuoneessa pitsiensä, silkkiensä ja poskipuniensa keskellä, pelasivat canastaa ja joivat viskiä tukevista kristallilaseista. Silloin tällöin Charlie kumartui kuiskuttamaan jotakin Veronican korvaan. Velma päätti olla välittämättä. Hän vain nauroi kovaäänisemmin ja joi enemmän.

"Ja sitten jäät loppuivat."
Velma pitää taiteellisen paussin ja vilkaisee ympärilleen. Toimittajat ovat kumartuneet niin kauas eteenpäin, että ovat pudota tuoleiltaan. Velma sytyttää savukkeen. Nyt olisi hyvä hetki ilmoittaa, että lehdistötilaisuus on päättynyt. Että he kuulisivat loput ensi kerralla. Tämä show on kuitenkin vain tiettyyn rajaan asti hänen hallinnassaan.
"Lähdin hakemaan jäitä. Tulin takaisin, avasin oven – ja mitä näenkään! Veronican ja Charlien tekemässä temppua numero 17, jalat levällään. Kuten voitte kuvitella, olin täysin shokissa, suorastaan kauhuissani. Silmissäni musteni, ja muistini on täysin tyhjä. Vasta paljon myöhemmin, kun pesin verta käsistäni, ymmärsin, että he olivat kuolleet."

Velma valehtelee. Hän muistaa kaiken.

Charlie tarjoutui hakemaan lisää jäitä, mutta Velma ehti ovelle ensimmäisenä. Korpinmusta otsatukka oli takertunut hikiseen otsaan, posket punottivat, ja hän kaipasi raikasta ilmaa, sellaista, jota alkoholi ja parfyymi eivät olleet kyllästäneet. Hotellin aula oli pimeä ja hiljainen. Vastaanottovirkailija nuokkui tiskiä vasten ja hätkähti, kun Velman korot kohtasivat peilipintaiseksi vahatun parketin. Hän vaihtoi miehen kanssa muutaman sanan päivän säästä ja illan esityksestä ja palasi sitten yläkertaan jääpalaämpäri sylissään. Vapaiden käsien puutteessa hän työnsi oven auki polvellaan. Avain luiskahti hänen sormistaan ja putosi helähtäen lattialle. Velma kyykistyi noukkimaan sen, ja kun hän kohotti katseensa, verenpunaiset huulet jo tervehdykseen raottuneina, hän näki Veronican ja Charlien. Hänen sisarensa levittämässä reisiään hänen aviomiestään varten. Hänen aviomiehensä kasvot hänen sisarensa jalkojen välissä. Ämpäri lipesi hänen otteestaan, ja jääpalat ropisivat lattialle kuin katkenneesta helminauhasta. Charlie tuijotti vaimoaan hölmistyneenä ja kasvot kiillellen. Veronica onnistui näyttämään viattomalta, metsäkauriilta auton valoissa siitä huolimatta, että tämän huulipuna oli levinnyt luumunväriseksi mustelmaksi suun ympärille ja että tämä piteli yhä kiinni Charlien hiuksista.

"Velma, minä–" Veronica aloitti. Kerrankin näytti siltä, että hänen täydellinen kaksossisarensa ei löytänyt oikeita sanoja.
"Ei, Veronica, vaan minä!" Velma huusi ja potkaisi ämpärin tieltään. Charlie kuivaili hämillisenä kasvojaan ja yritti selvästikin keksiä, millaisella varietee-tempulla pelastaisi itsensä tästä pulasta. Velma ryntäsi raivoissaan eteenpäin ja penkoi matkalaukkua. Hän käännähti ympäri Charlien revolveri kädessään. Veronica kiljaisi kimeästi ja tarttui Charlien käteen. Hänen sisarensa tarttui hänen aviomiehensä käteen. Jossakin syvällä sisimmässään Velma tunsi nauttivansa tilanteesta. Hänen täydellinen kaksossisarensa tuijotti häntä vapisten ja säikyin silmin, laski melkein alleen. Ja Charlie, joka oli nainut hänen siskoaan ties kuinka pitkään kuvitellen, että oli liian älykäs jäädäkseen kiinni, aneli äänettömästi hänen armoaan. Kun ensimmäinen vingahdus karkasi Charlien valkoisilta huulilta, Velma painoi liipaisinta. Veronica avasi suunsa kirkaistakseen, ja Velma painoi liipaisinta uudelleen. Ase putosi kolahtaen lattialle. Charlie makasi selällään ruskeat silmät takaraivoa kohti pyörähtäneinä. Aviorikoksen merkit näkyivät yhä tämän kasvoilla. Veronica taas oli hengettömänä aivan yhtä kaunis kuin eläessäänkin. Siroja kasvoja kehysti korpinmusta polkkatukka, valkea iho oli kuin ensilumi marraskuussa ja suupieleen ilmestynyt verinoro (joka sekin oli korjattavissa meikillä, Velma huomasi ajattelevansa) sopi täydellisesti huulipunaan. Hän sulki sisarensa silmät. Ei kunnioittaakseen kuollutta vaan välttyäkseen kohtaamasta tuota lemmikinsinistä katsetta, joka soimasi häntä vielä rajan takaakin.

Velma havahtui todellisuuteen, kun jazzorkesteri lakkasi soittamasta ja gramofonin neula nousi naksahtaen savikiekolta.
"Helvetin helvetti", nainen mumisi ja vilkuili vauhkona ympärilleen. Hän kiskoi lakanat sängystä ja levitti ne aviomiehensä ja sisarensa kalmojen ylle. Poissa silmistä, poissa mielestä. Illuusio särkyi kuitenkin varsin pian, kun helakanpunainen veri imeytyi lakanaan. Tahra levisi hälyttävää vauhtia, ja pian ensimmäiset verikarpalot tihkuivat kankaan läpi. Velma vilkaisi kauhuissaan rannekelloa, joka tikitti yhä Charlien karvaisessa ranteessa siitä huolimatta, että sen omistaja oli jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Puolen tunnin kuluttua hänen olisi noustava lavalle savuisessa salakapakassa.

Velma heitteli tavaransa sikin sokin matkalaukun pohjalle ja vilkaisi peilikuvaansa. Valkeaksi puuteroidun ihon keskeltä häntä tuijotti murhaajan kivikova, kylmä katse. Nainen käänsi kuvajaiselleen selkänsä ja veti ylleen Veronican parhaan takin. Show'n oli jatkuttava.

Chicagon taivas on kyyhkynharmaa, ja pilvet roikkuvat raskaina horisontissa. Velma katselee kalterien takaa, miten toimittajat, neiti Sunshine etunenässä, poistuvat porteista. Hän huokaisee ja istuu sängynlaidalle. Vankilanharmaa puuvillanuttu raapii hänen silkkiin ja nailoniin tottunutta ihoaan ja saa hänen kasvonsa näyttämään värittömiltä, mutta kunhan Billy vain saisi hänet ulos täältä, hän säkenöisi jälleen. Yksin.
« Viimeksi muokattu: 26.11.2014 14:06:37 kirjoittanut Beyond »

her shaking shaking
glittering bones

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 367
  • Lunnikuningatar
Vs: Temppu n:o 17
« Vastaus #1 : 07.06.2010 09:57:23 »
Jaahas, vai että tällaista tekstiä tällä kertaa. :P

Tykkäsin tästä yllättäen, tosin taitaa olla niin, että keskimäärin pidän teksteistäsi joka tapauksessa. Tässä oli samaa glamouria ja koristeellisuutta kuin siinä Marie Antoinette -tekstissä, mutta erojakin riittävästi. Ajankuva oli (toki vain tietystä näkökulmasta, mutta kuitenkin) onnistunut ja Velman pään sisälle pääsi hyvin. En ole nähnyt Chigagoa aikoihin, mutta onneksi se on sen verran muistettava elokuva, etteivät hahmot ihan tuosta noin vain unohdu.

Mietin kyllä lukiessani, etten ole aivan varma, meneekö tämä enää tuon K-13 -ikärajan piikkiin. Tässä kun on kuitenkin sekä seksiä että väkivaltaa, vaikkakin aika hienostuneesti kuvailtuna, mutta kuitenkin. Tunnelma on tekstin alusta asti painostava ja tumma, hyvin rakennettu ja vivahteikas. Loppuratkaisua ei tarvitse aavistella, koska se kerrotaan tekstissä jo etukäteen, mutta se on ehkä vain hyvä tehokeino.

Vähän jäin tosin miettimään sitä, että jos Veronica ja Charlie kerran olivat jo pidemmän aikaa leikkineet siskonsa selän takana, niin miksi he nyt sitten sortuivat sellaiseen typeryyteen, että ryhtyivät vehtaamaan kun hän oli hakemassa jäitä (missä ei minun järkeni mukaan pitäisi kestää kovin pitkään?) No, pikkuseikka.

Kuitenkin, erittäin hyvin rakennettu ja tyylikäs teksti jälleen kerran, kiitos tästä.


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

raitakarkki

  • mrs. Finnigan
  • ***
  • Viestejä: 1 199
Vs: Temppu n:o 17
« Vastaus #2 : 11.06.2010 22:53:35 »
Oi tää oli oikein kiva! En oo kyllä seurannut tota sarjaa, mutta sain tosi hyvin ideasta kiinni. Tää oli tosi hyvin kerrottu ja sulla on ihana tyyli kirjoittaa, oon kade ♥ Ja sait kuvailtua tollasen wanhan ajan tosi hyvin.

Toi loppu oli kiva, vaikka sen ratkaisun melkein tiesi ihan alusta niin silti pääsi ton Velman pään sisään ja osasit kuvailla nuo ajatukset hienosti. Ei mulla oikeen muuta oo kuin että jee hyvähyvä!
in the bleak midwinter

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Vs: Temppu n:o 17
« Vastaus #3 : 02.01.2011 01:39:11 »
Nevilla: Jees, tällaista tällä kertaa. Tai sillä kertaa, whatever. :---D Kiva, jos tykkäsit! Mäkin mietin tota ikärajaa, mutta päädyin sitten kuitenkin tohon K-13, koska ei sitä seksiä tai väkivaltaa nyt niiiiiin paljon ole. Jos miettii vaikka jotain K-15-leffaa, missä veri lentää silmille, niin niin. Mutta jos sitä toivotaan, niin tietty saa heittää toiselle osastolle. Oot kyllä vähän oikeessa tossa, että miks ne nyt sillai. Niinhän siinä leffassakin kuitenkin kävi. Ehkä ne oli vaan niin juopuneita toisistaan tai jotain. Kiitos kovasti kommentista ja siitä, että viitsit lukea!

raitakarkki: Chicago on kyllä leffa, kantsis kattoo :X Mutta hyvä, jos sait silti jotain irti! Kiitos paljon kommentista!

her shaking shaking
glittering bones

flehi

  • chasseur.
  • ***
  • Viestejä: 402
  • chart your own course
    • Fuck the pain away
Vs: Temppu n:o 17, Chicago, K-13
« Vastaus #4 : 16.07.2011 23:59:05 »
Sen jälkeen ku löysin sun raapalsarjan (jonka nimee en nyt kuollaksenikaan muista) oon yrittäny tutustuu suhun enemmän kirjottaja, koska tykästyin siihen suuresti. Olen vaan niin laiska komentoija ettei mitään rajaa. Tuntuu vaan vähän siltä ettei yleensä tule päähän mitään fiksua sanottavaa, vaikka haluais ylistää ficin maasta taivaisiin.
Nytpä kuitenkin aattelin alottaa tästä.

Ensinnäkin siis koska Chicago on ehdottomasti yks mun lempparileffoista ikinä! Musikaalit on mun elämäni rakkaus ja tää tietty 20-luvun viskinhuuruisella jazzilla ja ihanan suloisilla murhaajilla (six merry murderess of the cook county jail ♥) ei jätä kyl ketään kylmäks. Lähinnä jo se et osaat replat ja biisit ulkoo kuten myös se, että Velma Kelly on mitä upein naishahmo of all time sai mut singahtamaan suoraapäätä tän kimppuun. Oho täähän onki jo vuoden vanha, miksemme ole törmänneet aikaisemmin?

Tää on rakennettu upeesti ja tunnelma on ihanasti kuvailtu, pystyn lähes näkemään tanssitytöt sukkanauhoissaan ja huikeissa koroillaan eessäni vanhan kapakan lavalla pianon pimputuksen säestämänä. Idea on myös aika kiva; ehkä motiivi olikin suurempi kuin mitä vaan kuviteltiin. Ehkä murhaan ei tarvittu pelkästään pientä pettämisen makua vaan jotain muuta.
Tykkään kohista joissa kerrotaan Veronicasta. Veronica sitä, Veronica tätä "Veronica aina ensin".

Oot kirjottanu ihanasti elokuvastakin tutun haastattelukohtauksen. Se kuulostaa lähes yhtä mairealta näppäimistöltäsi Suomeksi kuin Englanniksi ja oon niin ihastuksissani etten tiiä miten päin pitäs olla. Olet mahtava ja tämä ficcisi on mahtava. En osaa oikein sanoa mitään enää, olen lumoutunut. Kiitoksia.
tuliterä vapaus
ja lasku takana, noidannuolen osuma
ojenna minua
alias Lide


Garesu

  • Vieras
Vs: Temppu n:o 17, Chicago, K-13
« Vastaus #5 : 17.07.2011 10:45:53 »
Tiedän tästä fandomista tasan sen verran mitä olen sitä yhtä biisiä kuunnellut - Cell Block Tangoa Sen vuoksi oikeastaan kiinnostuin tästäkin. Onneksi tämän lukeakseen ei tarvitse olla nähnyt elokuvaa, ilmeisesti kerrot tässä hieman elokuvan juontakin? Kiinnostun elokuvasta yhä edelleen. :)

Anygays. Tämä kuvailu vie mukanaan heti alusta alkaen. Se miten kerrot Velman suhtautumisen Veronicaan, on todellakin uskottavaa, vaikka kerroit että näkökulma on omasi. (Hyvä että kerroit, joku, kuten minä, saattaa luulla että tämä on on elokuvan näkökulma myös tai erittäin lähellä sitä.) Velmaa käy automaattisesti sääliksi. Miksi ei kävisi? Oot harrastanut ties kuinka pienestä tanssia ja todella yrittänyt ja yhtäkkiä tuleekin kaksoissiskosi ja pilaa kaiken. Huomaa, että olet hieman puolueellinen koska Velma on lempihahmosi mutta se ei oikeastaan haittaa yhtään. :D

Murhan kuvailu on jotenkin ihanan välinpitämätöntä. "You sleep with anyone but me and I kill you. Clear?" Ja sitten kun niin kävi niin... sitten pamahti. Me likes it. (Mikä on itseasiassa aika pelottavaa, sillä yleensä en oikeastaan kamalasti välitä väkivaltaisista teksteistä.) Mutta murhan jälkeinen tunnelma onkin ihan eri, mutta se vaihtuu niin sulavasti musiikin loputtua ettei sitä melkein ehdi huomata. (Melkein vain!)

Pidät mukavasti tunnelman yllä loppuun asti. Viimeiseen sanaan asti. (Kuka ihme on Billy?)

Sitä jäin kyllä vähän ihmettelemään, että alussa Velmalla on turkki päällä kun hän kertoo tarinaa toimittajille, mutta sitten hän onkin vankilassa puuvillanuttu päällä. Missasinko vain jotain vai mitä siinä välissä on tapahtunut? :o

♥,

Garesu

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Vs: Temppu n:o 17, Chicago, K-13
« Vastaus #6 : 25.09.2011 23:05:53 »
Lide: Oh, tuollaisia sanoja on aina kiva kuulla. Toivottavasti olet tykännyt teksteistä, vaikket välttämättä olisi kommenttia jättänytkään. :---) Chicago on kyllä ihana ja Velma Kelly myös <3 Mun idoli. Hauska kuulla siis, että onnistuin tavoittamaan tunnelman, ja että tykkäsit ficistä! Musta on aina kauhean inhottavaa ruveta kääntämään englanninkielisiä repliikkejä suomeksi, kun niistä tulee niin helposti sellaisia ei-suomelta kuulostavia, joten kiva, jos näin ei käynyt. Kiitos kovasti kommentista ja kehuista, piristävät iltaa ja lievittävät vähän tenttimasennusta. :---D

Garesu: Ihan ekaksi täytyy sanoa, että kipin kapin katsomaan Chicago! Mahtava leffa! :---D Velman ja muiden tyttöjen tarinat (siis se, millaisten murhien vuoksi he ovat vankilaan joutuneet) ovat elokuvassa aika sivuroolissa, joten ei tämä oikeastaan niinkään elokuvan juonesta kerro. Billy on muuten asianajaja, jonka tehtävänä on auttaa neidot eli murhaajamuruset vankilasta, häntä Velma siis ficin lopussa ajattelee. Ja hups, tuo loppu! Ensin ajattelin (siis nyt jälkeenpäin tätä lukiessa), että se on nolo epäjatkuvuusjuttu, mutta sitten tajusin, että en vain ole selittänyt tarpeeksi, mitä olen tarkoittanut. :---D Velmalla siis on lyhyt hetkensä kameroiden loisteessa ja toimittajien kiinnostuksen kohteena, mutta kun media on lähtenyt, hänen on palattava vankilan arkeen ja vaihdettava turkikset taas vankilan harmaisiin. Mutta joo, kiitos kovasti kommentista!

her shaking shaking
glittering bones