The night of dreams coming true
Tytöt olivat valloittaneet kaikki linnan tyttöjen vessat, sekä seitsemännen kerroksen mystisen kylpyhuoneen, joka tuli ja meni miten sattui ollen joka kerralla erikokoinen. Olimme Hermionen ja Ginnyn kanssa toisen kerroksen vessassa, johon kukaan muu ei halunnut tulla. Hermione kiristi korsettiani Ginnyn letittäessä pitkiä mustia hiuksiani toiselle sivulle päätäni. Itse yritin meikata samalla, ja onnistuin jopa olemaan tuhrimatta kasvojani liikaa. Asettelin kaulakorsettini kohdalleen, ja Hermione kävi sitä kiristämään tukevaksi. Molemmat korsetit olivat mustaa satiinia, ja kellohelmainen hameosa oli monikerroksista kevyttä silkkiä. Ginny kiinnitti vielä korvani taakse pinnin, johon oli kiinnitetty hopeinen ruusu.
”Pystytkö nyt varmasti hengittämään tuossa?” Hermione kysyi. Nyökkäsin pienesti, sillä kaulakorsetti esti päätäni kallistumasta eteen sekä taakse.
”Oletko aivan varma?” Hermione varmisti. Hymyilin, nyökkäsin uudelleen ja kävin laittamaan Ginnylle vaaleanpunaista luomiväriä, joka sopi täydellisesti hänen vaaleanpunaisen-vihreään pukuunsa. Hermione laittoi Ginnyn hiukset tehden kaksi lettiä, kummaltakin sivulta yhden, ja liittäen ne takana yhteen.
Tanssiaisten alkuun oli enää puoli tuntia. Olimme saaneet Hermionen hiukset ja kasvot valmiiksi, kun Ginny lähti jo kohti suurta salia.
”Mene sinäkin. Haluan yllättää kaikki pukuni kanssa”, Hermione sanoi. Hymyilin ja poistuin vessasta.
Seamus odotti salin ovella Harryn, Ronin, Deanin ja kaksosten kanssa. Kaksosilla oli kummallakin valkoiset paidat ja ruskeat liivit, Fredillä kulta-brokadikuvioitu ja Georgella yksivärinen samettinen, sekä mustat kaavut ja mustat housut. Harrylla, Deanilla ja Seamuksella oli kullakin normaali musta juhlakaapu, ja Ronilla se ylitsevuotavan perinteinen pitsikoristeltu kaapu, jonka hänen äitinsä lähetti. Laskeuduin portaat. Kaikki pojat näyttivät haltioituneilta. Seamus kumarsi syvään ja ojensi kätensä. Laskin omani hänen kädelleen, ja hän lähti johdattamaan minua saliin.
Nousimme seisomaan, kun orkesteri aloitti soittamisen ja salin ovet avautuivat uudelleen. Kolmivelhoturnajaisten ottelijat tulivat sisään pareineen. Hämmästyin huomatessani Hermionen Viktor Krumin käsipuolessa, mutta ainakin hän näytti erittäin tyytyväiseltä. Harry tuli viimeisenä, käsipuolessaan Parvati Patil. Parit asettautuivat tasaiseen neliömuodostelmaan ja orkesteri hiljeni hetkeksi. Pian musiikki kuitenkin alkoi uudestaan ja ottelijat aloittivat tanssin. Seurasin hymyillen Harryn hermostunutta tanssia. Pian Dumbledore johdatti McGarmivan tanssilattialle, ja muutamat muut professorit siirtyivät myös tanssimaan. Heitä seurasivat muutamat oppilaat, muun muassa Neville ja Ginny. Seamus kumarsi minulle ja ohjasi minut sitten lattialle. Hän pysyi oikeastaan erittäin hyvin tahdissa, mikä helpotti minun tanssimista ja vietävänä olemista. Liidin helmat hulmuten pojan käsivarsilla ja päätin tyytyä kohtalooni. Sainhan kuitenkin iltani prinsessana. Katseeni kuitenkin osui Frediin, joka tanssitti Angelinaa ja kateus syöksähti sisuskaluihini vääntäen ne solmuun. Siinä voisin olla minä...
Seamus johdatti minut yhteen salin reunoille asetelluista pienistä pöydistä. Meille jaettiin samppanjalasit, joissa oli jotain kuohuvaa juomaa, joka ei vaikuttanut olevan ainakaan samppanjaa, mutta ei se kyllä Pommaciakaan ollut. Pöydässä istui meidän lisäksemme Dean ja Lavender, ja Neville ja Ginny. Dumbledore nousi pitämään puhetta.
”Tervetuloa Tylypahkan joulutanssiaisiin. En halua kyllästyttää teitä tätä pidemmällä puheella, joten pitäkää hillitysti hauskaa ja viihtykää”, hän sanoi ja kohotti lasiaan. Join varovasti lasistani. Juoma maistui erikoiselta, mutta todella hyvältä. Laskimme tyhjät lasit pöydälle, josta ne sitten ikään kuin katosivat. Orkesteri alkoi soittaa toista valssia.
”Mennäänkö?” Seamus kysyi ja vinkkasi tanssilattialle. Nyökkäsin.
Kävimme istumaan takaisin pöytiin. Pian niihin ilmestyi täysiä lautasia jouluruokia. Omallani oli myös suomalaisia joulun suosikkejani, kuten graavilohta ja porkkanalaatikkoa. Pöydissä kävi tasainen puheensorina ja taustalla soi kevyt ruokailuun sopiva musiikki.
”Tiedätkö yhtään, mitä aiot tämän vuoden jälkeen tehdä? Palaatko takaisin jästikouluusi vai jäätkö tänne?” Dean kysyi.
”En tiedä vielä. Olisi kyllä todella mahtavaa saada jatkaa täällä”, vastasin. Jatkoimme keskustelua koko ruokailun ajan, mutta sivusilmällä huomasin Fredin tuijottavan minua.
Lyhyessä ajassa asiat ehtivät kaatua päälaelleen. Angelinan lautanen jotenkin lennähti tytön syliin pilaten tämän puvun. Se kiljaisu kuului varmaan Lontoossa asti. Koko sali hiljeni, tosin muutamat luihuistytöt tirskuivat. Angelina juoksi itkien salista ulos Alician ja Katien seuratessa perässä. Siirsin katseeni Frediin, joka näytti erityisen hämmentyneeltä. Hiljaisuuden rikkoi pienimuotoinen räjähdys Seamusin lautasella, Kaikki pöytäni tytöt ponkaisivat ylös tuoleistaan kiljaisten, minä mukaan lukien. Seamus oli kaatunut tuolillaan taaksepäin ja yritti nousta naama mustuneena. Autoin Deanin kanssa pojan ylös.
”Oletko kunnossa?” kysyin, ja vastauksen sain heti. Seamusin kasvoihin alkoi nousta rumia paiseita.
”Viedään hänet sairaalasiipeen”, Dean sanoi. Lähdimme taluttamaan savuavaa Seamusia ulos salista.
Laahustin portaita takaisin alas. Dean oli mennyt jo edeltä. Seamus kyllä paranisi, ainakin matami Pomfreyn mukaan.
”Oooooo, kävikö neiti Vierasmaalaisen kavaljeerille huonosti?” kuului nariseva ääni yläpuoleltani. Katsomattakin oli selvää, kuka siellä puhui.
”Riesu, ei nyt. Minä en jaksa tänään”, ähkäisin. Räyhähenki laskeutui alas niin, että pystyi katsomaan minua suoraan silmiin, tosin ylösalaisin.
”Neiti vielä kiittää Riesua”, se sanoi ja iski silmää. Tajusin melko heti eleen syvemmän tarkoituksen.
”Sinä! Sinä räjäytit Seamusin lautasen! Ja lennätit Angelinan lautasen!” huudahdin. ”Miksi ihmeessä?”
”Oiii, neiti kyllä huomaa vielä ja kiittää Riesua”, se totesi ja lähti lallattaen pois.
Palasin saliin ja istuuduin takaisin pöytään. Dumbledore nousi seisomaan.
”Seuraavaksi julistetaan tanssiaisten noita ja velho, jotka sitten myös avaavat kolmannen valssin. Tämän vuoden joulutanssiaisten velhoksi on valittu… Draco Malfoy!” Draco nousi seisomaan ja käveli omahyväisen näköisenä salin etuosaan.
”Ja tämän vuoden joulutanssiaisten noidaksi on valittu…” Huomasin Pansy Parkinsonin kohentavan ryhtiään.
”Hermione Granger!” En tiedä, kenen ilme oli eniten näkemisen arvoinen, Dracon, Hermionen vai Pansyn. Hermione asteli hitaasti salin etuosaan ja asettui seisomaan Dracon eteen. Orkesteri alkoi soittaa. Muutaman tahdin jälkeen pari otti ensimmäiset askeleet. Vaikka aluksi kumpikin oli näyttänyt järkyttyneiltä, heidän tanssinsa oli erittäin sulavaa ja kaunista katsella. Muitakin pareja siirtyi lattialle. Nojasin kyynärpäälläni pöytään ja huokaisin.
Professori Lipetit nousi salin etuosaan ilmestyneelle lavalle.
”Seuraavaksi meille esiintyy bändi, joka ei esittelyjä kaipaa.” Lähestulkoon kaikki sekosivat, kun bändi nousi lavalle. En ollut koskaan kuullutkaan heistä. Huomasin Harryn ja Ronin istuvan kauempana pöydässä pareineen. Nousin ja siirryin heidän luokse. Otin viereisestä pöydästä tuolin ja kävin istumaan.
”Mitä Seamusille siis tapahtui?” Ron kysyi.
”Riesu räjäytti Seamusin lautasen. Ja myös heitti Angelinan lautasen”, kerroin.
”Miksi?” Harry kysyi. Kohautin olkapäitäni.
”Riesu sanoi, että kiittäisin häntä vielä”, vastasin. Pojat näyttivät hämmentyneiltä. Kumpikaan Patil ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Fred ja George kävelivät meitä kohti.
”Miksi istutte täällä ihan tylsinä?” George kysyi. Pojat eivät sanoneet mitään.
”Seamus makaa sairaalasiivessä, enkä minä yksin viitsi tanssia. Eikä noista kahdesta ilmeisesti ole tanssiseuraksi”, vastasin vinkaten Harryn ja Ronin suuntaan.
”No minä voin sitten varmaan varastaa sinut”, Fred sanoi hymyillen ja ojensi kätensä minua kohti kumartaen vähän. Häkellyin hänen sanoistaan, mutta nousin ja laskin käteni hänen kädelleen. Fred lähti ohjaamaan minua lähemmäs lavaa. Pikkuhiljaa aloin tajuta, mitä Riesu oli tarkoittanut. Fred pyöräytti minua pari kertaa, ja kertosäkeistön alkaessa annoin itseni villiintyä.
Ensimmäinen kappale, Do the Hippogriff, loppui.
”Ja seuraavana tulee This Is the Night”, laulaja ilmoitti. Fred kumartui lähemmäs ja kysyi sitten aivan korvani vieressä:
”Mennäänkö käymään ulkona?”
____________________________________________________________________________
A/N: ja sitten jätänkin teidät odottamaan muutamaksi viikoksi, että mitä ulkona tapahtuu :DDD
