Kirjoittaja Aihe: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-11  (Luettu 19022 kertaa)

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #20 : 28.07.2012 13:36:46 »
Why won't anyone listen?

Istuuduin oleskeluhuoneen nurkassa olevalle sohvalle ja painoin pääni polvieni väliin. Ajatukseni olivat yhtä sekasortoa, enkä pystynyt ajattelemaan yhtään asiaa kuin ehkä puoli sekuntia. Miten minä nyt näin menin sekaisin? Yritin kasailla ajatuksiani ja muistella hieman näitä aikaisempia päiviä. Ensimmäinen päivä ja Suuri Sali, ilmoittautumistilaisuus, opaskierros, aamiainen… Nostin pääni silmät pyöreinä ja repesin sitten nauruun. Tajusin nimittäin olevani ihastunut Frediin. Nauruni kaikui mukavan remakkana ympäri oleskeluhuonetta. Miten minä en ollut aiemmin tajunnut asiaa? Tästä tulisi yksi erittäin mielenkiintoinen vuosi, siitä olin varma. Jo se, etten ollut "normaali" nuori, oli tarpeeksi mielenkiintoista, mutta että olin myös ihastunut velhoon, se vasta olikin jotain. Nauraessani putosin sohvalta.
"Mikäs nuorta neitiä noin naurattaa?" kysyi virallisenkuuloinen ääni vierestäni melko korkealta yläpuolelta. Hillitsin hekotustani ja avasin silmäni. Oli erittäin lähellä, etten alkanut kirkumaan. Vieressäni noin puolen metrin korkeudella lattiasta leijui sinisenharmaa läpikuultava ritarin hahmo. Jäin tuijottamaan suu auki. Silmieni edessä todellakin leijui kummitus.
"Mitähän te mahdatte tuijottaa?" hän kysyi.
"Ööööööö, tuota, oletko sinä... siis tuota, jonkinlainen kummitus?" sain kysyttyä. Kummitus nyökkäsi.
"Sir Nicholas de Mimsy-Porpington, palveluksessanne neiti. Pahoittelen, jos pelästytin teidät", hän sanoi. "Oletin teidän huomanneen meidät Suuressa Salissa. Tehän olette se uusi tyttö." Nyökkäsin ja mietin. Olin niin hämmästynyt kaikesta, etten tosiaankaan ollut kiinnittänyt huomiota ympäristööni.
"Hetkinen, sanoitko 'meidät'?" kysyin. Kummitus nyökkäsi.
"Meitä on neljä tupakummitusta. Minä olen Rohkelikkojen, kuten arvata saattaa. Puuskupuheilla on Lihava Munkki, Korpinkynsillä Harmaa Leidi ja Luihuisilla Verinen Paroni. Lisäksi tässä linnassa on muitakin kummituksia, sekä räyhähenki Riesu. Häneen oletkin jo varmasti törmännyt", Sir Nicholas kertoi. Pudistin hämmentyneenä päätäni. Hän oli ensimmäinen epäelävä johon olin törmännyt näiden muutaman päivän aikana.
"Sepäs kummallista. Yleensä Riesu on kiusaamassa uusia oppilaita melkeinpä heti", kummitus totesi. "Mutta minäpä tästä lähden kiertelemään. Hyvää päivänjatkoa neidille." Sir Nicholas lipui seinän läpi pois.

Nousin takaisin sohvalle istumaan. Olin oikeasti nähnyt kummituksen. Oikean kummituksen, joka oli puhunut minulle. En tiennyt paransiko vai pahensiko tilannetta tieto, että se oli täydellisen normaalia nähdä kummituksia täällä. Nostin jalat sohvalle ja halasin polviani. Kaikkea uutta ja ihmeellistä oli melkeinpä jo liikaa minulle. Päätin kuitenkin kestää sen ja selvitä tästä vuodesta. Vaikka paljon olin jo saanut uutta näiden muutaman päivän aikana, vielä enemmän sitä olisi edessä.

Kuulin Lihavan Leidin muotokuvan siirtyvän ja huomasin Ronin tulevan oleskeluhuoneeseen.
"Ron. Odota", sanoin.  Poika pysähtyi.
"Mitä? Lähettikö Harry sinut?" hän kysyi. Pudistin päätäni.
"Itse minä halusin sinulle puhua. Miksi et voi uskoa, ettei Harry halunnut osallistua?" Ron vain murahti vastaukseksi ja kiipesi portaat ylös poikien makuusaliin. Huokaisin hiljaa ja kävin sohvalle makaamaan. Kyllä tyhmemmänkin pitäisi nähdä, ettei Harry oikeasti halunnut osallistua.

Mary Sun

  • Vieras
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #21 : 28.07.2012 13:44:11 »
No hyvä on. En osaa pysyä pois täältä, joten alan lukemaan. Olet todella hyvä kirjoittaja ja tätä tarinaa on helppo ja sujuva lukea. En ala bongailemaan virheitä, koska olen siinä auttamattoman huono. Jatka nopeasti.

Kiitos ja kumarrus

- Mary Sun



marrru

  • Potterhead
  • ***
  • Viestejä: 122
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #22 : 05.08.2012 18:44:53 »
Jatkoit! :)

Hyvää tekstiä jälleen, olis vaan kiva, jos luvut ois vähän pidempiä, mut kyllä nääkin on jo tarpeeks. Jatkoa! :)

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #23 : 27.08.2012 20:46:57 »
No phones to have conversations, but something more interesting

Ei kulunut montaakaan päivää, kun Kolmivelhoturnajaisten osallistujien haastattelu julkaistiin. Pääasiassa artikkeli kertoi Harrysta, mutta ei mitenkään imartelevasti. Muut osallistujat mainittiin, muttei heitäkään kovin mukavassa valossa esitelty. Harry ei ehtinyt lehteä päivän aikana lukea, mutta sai kuulla siitä tarpeeksi ilmankin. Kaiken tuon lisäksi läksyjäkin kasaantui mukavasti, mutta onneksi Hermionesta oli vähän apua niissä. Istuin makuusalissa viimeistelemässä muodonmuutosesitelmää. Professori McGarmiva oli määrännyt kolmen jalan tutkielman katouttamisen hyödyistä ja haitoista. Minulta puuttui enää kuutisen tuumaa tekstiä. Olin syventynyt yhteen Hermionen minulle lainaamista kirjoista, kun kuulin oleskeluhuoneesta kohahduksen ja puhetta. Kukaan huoneessa nukkuvista tytöistä ei reagoinut, joten laskin sulkakynäni ja hyppäsin varovsti sängyltä alas. Hiivin ovelle ja luikahdin oven välistä portaikkoon.

Näin Harryn kyyristyneenä takan eteen. Kyykistyin kaiteen taakse ja kumarassa hiippailin portaat alas. Haryy ei huomannut minua, sillä hän oli niin keskittynyt keskustelemaan takan kanssa. Piilouduin yhden nojatuolin taakse ja kuuntelin. Takasta kuului jonkun miehen ääni, ja hän keskusteli Harryn kanssa Kolmivelhoturnajaisista. Ylhäältä kuului oven kolahdus.
"Pidä ystäväsi lähellä, Harry", miehen ääni sanoi, ja sitten tuli hiljaista. Kuulin portaikosta askeleita, joten painauduin syvemmälle nojatuolin taakse. Ron ilmestyi oleskeluhuoneen puolelle, muttei onnekseni nähnyt minua.
"Kenen kanssa sinä puhuit?" hän kysyi Harrylta.
"Näetkö täällä ketään kenen kanssa olisin voinut puhua? Ehkä kuulet omiasi", Harry vastasi ärtyneeseen sävyyn. Mikä ihme noita kahta oikein vaivaa, ajattelin. Keskustelun loppu meni minuta ohi, mutta huomasin Ronin lähtevän tuohtuneena takaisin ylös makuusaleihin. Vasta kun kuulin oven sulkeutuvan ylhäällä, uskalsin nousta piilostani. Huomasin Harryn istuvan takan edustalla olevalla sohvalla kasvot haudattuna käsiinsä. Astelin hitaasti lähemmäs ja kysyin varovasti:
"Kuka se oli, kenen kanssa juttelit? Tuolla takassa?" Harry nosti päänsä käsistään ja katsoi minuun säikähtäneenä.
"Koska sinä siihen ilmestyit?" hän kysyi. Kohautin hartioitani
"Olin jonkin aikaa piilossa tuon nojatuolin takana", vastasin ja osoitin piilopaikkaani. "Kuulin sinun puhuvan jonkun miehen kanssa."
Harry näytti vähän mietteliäältä.
"Se oli kummisetäni, Sirius Musta", hän sanoi. "Älä kamalasti puhu tästä. Häntä syytetään edelleen murhasta, jota hän ei tehnyt." Nyökkäsin hitaasti ja lupasin pysyä hiljaa koko asiasta.
_________________________________________________________________________________
A/N: Pahoittelen että on lyhyt, pidempiä on tulossa :)

marrru

  • Potterhead
  • ***
  • Viestejä: 122
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #24 : 28.08.2012 22:25:11 »
Vähä tylsempi, kun aiemmat, mut ei se haitannut. :) Kiva, että on tulossa pidempiä lukuja. Jatkoa odottelen. :)

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #25 : 04.09.2012 20:16:48 »
Why can't you just say it straight?

Päivä oli epätavallisen kaunis ollakseen lokakuun melkein puoliväli. Seurasin Harrya ja Nevilleä heidän suunnistaessa metsän laidalla olevalle rantatörmäälle. Neville kahlasi rantaveteen ja alkoi tutkia rannan ja rantaveden kasveja selkeästi innoissaan. Harry taas kävi kirjoittamaan rästissä olevia esseitä ja tutkielmia istuen puun juurella, ja minä istahdin toisen puun alle lukemaan loitsujen teoriaa. Professori Lipetitin mukaan ei olisi kovinkaan suuri ongelma pysyä mukana, jos lueskelisin myös aiempien vuosien teorioita ja harjoittelisin loitsuja jonkun avustuksella. Tähän mennessä Hermione oli auttanut minua paljon, ja olinkin oppinut ensimmäisen ja toisen vuoden loitsut melkein kaikki. Tänään Hermione kuitenkin liikkui Ronin ja Ginnyn kanssa, kun itse melkeinpä poikkeuksetta liikuin aina Harryn kanssa, sillä halusin olla hänelle ystävänä ja tukena. Joskus kuitenkin liikuin linnassa ja tiluksilla yksin, ainakin siihen asti, kunnes Weasleyn kaksoset ilmestyivät jostain. Usein minusta tuntui, että he seuraisivat minua, ja välillä olin näkevinäni vilauksen kahdesta punahiuksisesta päästä. Monet kerrat se kuitenkin näytti osoittautuvan vain näköharhaksi.

Kauempana selkäni takaa kuului kenkien alla katkeilevien oksien raksahtelua ja hiljaista kiihkeää puhetta.
"Jos haluat hänen tietävän, niin kerro itse", kuulin Hermionen sanovan.
"En!" Ron sihahti äkäisenä. Hermione lähti kävelemään meitä kohti Ronin ja Ginnyn jäädessä taakse. Harry nousi ylös.
"Ron pyysi kertomaan, että Seamus oli sanonut Parvatin kertoneen Deanille Hagridin etsivän sinua", tyttö sanoi hieman takellellen ja näyttäen siltä, että litaniaa ei ollut helppo muistaa.
"Niinkö, no sano hänelle... Hetki, mitä?" Harry kysyi. Hermione huokaisi ja palasi kysymään jotain Ronilta kuiskaten. Nousin ylös ja menin seisomaan Harryn taakse. Hermione palasi ja aloitti uudelleen:
"Dean kuuli Parvatilta... Älä pyydä minua toistamaan. Hagrid etsii sinua." Sitten hän kääntyi ja lähti kävelemään takaisin Ronin ja Ginnyn luo.
"No voit sanoa Ronille..." Harry aloitti, muttei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun Hermione kivahti:
"En ole pöllö!" Parin Ronin ja Harryn välillä vaihdetun pahan mulkaisun jälkeen porukka lähti pois.

Kävimme Harryn kanssa takaisin istumaan ja Neville jatkoi rantavesien tutkimista.
"Miten minä millään ehdin tavata Hagridia, kun läksyjä on näin paljon rästissä?" Harry voihkaisi.
"Minä voin auttaa. Tai siis ainakin voin kirjoittaa sinulle muistiinpanot noita varten", ehdotin ja palasin loitsujen maailmaan. Yritin keskittyä reducto-loitsuun, mutta mieleeni putkahti pieni pala Hermionen sanoja.
"Ron pyysi kertomaan..." Ihme, että Ron vaivautui edes Hermionen kautta välittämään Harrylle viestin. Lueskelin hetken kirjasta ohjeita loitsuun ja kaivoin sitten sauvan laukustani etsien katseellani sopivaa pikkukiveä. Löysin laukkuni vierestä täydellisen. Siirsin laukkuani hieman, heilautin sauvaani kiveä kohti ja sanoin:
"Reducto." Kivi vain hyppäsi pienesti ilmaan, muttei mitään muuta. Kokeilin uudestaan samalla tuloksella. Taas uudestaan. Ja vielä. Toistin useita kertoja. Kahdenneskymmenes kerta sai kiven jo savuamaan hyppäämisen lisäksi. Toistin vielä muutaman kerran, kunnes kivi lopulta räjähti. Kokeilin loitsua uudelleen muihin pikkukiviin, joihin loitsu myös onnistui. Katselin tyytyväisenä pieniä kasoja kivimurskaa.
"Kappas, onnistuit erittäin hyvin", kuului molemmin puolin päätäni. Säikähdyksestä kiljaisten hyppäsin ylös ja kääntyessäni huusin:
"Riktusempra!" Sauvastani purkautui kaksi hopeista sädettä, jotka osuivat kohteisiinsa. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa, ja käteni hikosivat. Hengittäminen oli vaikeaa, mutta hitaasti vedin ilmaa keuhkoihini ja puhalsin ulos. Näköni oli sumentunut, enkä erottanut muuta kuin epäselviä hahmoja.
"Wau, nopeaa toimintaa, pakko myöntää", Neville sanoi, ja pienestä loiskeesta päätellen hän nousi ylös järvestä. En ollut vielä toipunut järkytyksestä, joten en nähnyt vieläkään edessäni kuin kaksi mustaa möykkyä, jotka makasivat maassa.
"Ei sinun kuitenkaan olisi tarvinnut yrittää tainnuttaa Weasleyn kaksosia", Harry totesi ja laski kätensä olalleni. Sykkeeni alkoi viimein tasaantua ja näköni terävöityi, jolloin näin kaksoset nousemassa istumaan.
"Jaahas, Kataa ei sitten parane säikytellä", Fred sanoi naureskellen noustessaan ylös.
"Sieltä voi vielä iskeä jokin pahempi kirous", George jatkoi ja naurahti. Sain lopulta hengitykseni normalisoitumaan.
"Kaksi kuukautta sitten olisin vielä lyönyt nyrkillä", mutisin ja laskin sauvani.
"Mistä te siihen ilmestyitte?" Harry kysyi. Kukaan meistä ei ollut kuullut heidän tuloaan räjähteleviltä pikkukiviltä. Kaksoset selittivät olleensa vain kävelyllä, mihin he saivat vastaukseksi nauruntyrskähdyksiä.
"Mutta Harry, sinulle meillä olikin asiaa. Charlie on käymässä täällä, kannattaa käydä moikkaamassa häntä", Fred sanoi.
"Koska saimme sen kerrottua, voimme jatkaa kävelyämme, eikö niin Fred?" George sanoi.
"No mutta kyllä", Fred vastasi, ja kaksoset kääntyivät meitä päin.
"Nähdään taas, lapset", he sanoivat yhteen ääneen, ja huomasin Fredin iskevän silmää minulle. Laitoin sauvani takaisin laukkuun.
"Ehkä voisimme palata linnalle. Alkaa tulla jo ilta ja Harry, käy tapaamassa Hagridia", sanoin hermostuneesti. Sydämeni hakkasi taas lujaa, mutta tällä kertaa se oli enemminkin vain juuri hermostumista.
"Kata? Onko kaikki varmasti hyvin?" Harry kysyi epäilevä ilme kasvoillaan.
"On. Nähdään oleskeluhuoneessa", sanoin, nostin laukkuni olalleni ja lähdin kävelemään melko ripeästi kohti linnaa.
________________________________________________________________________________________
Kommentti: Kyllä, loitsut on englanniksi, koska suomennokset kuulostaa typeriltä..

marrru

  • Potterhead
  • ***
  • Viestejä: 122
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #26 : 05.09.2012 16:51:40 »
Huh, Katapa pelästy aika kovin. :D Mistä Kata nii palj alko hermilemaan?

Jatkoa! :)

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #27 : 05.09.2012 17:51:57 »
No siis (kuten varmaan huomasitte) Kata säikkyy helposti, jos keskittyy johonkin asiaan erittäin paljon ja Fredin seurassa varsinkin hermostuu helposti, kun (kuten aiemmin jo tuli mainittua hänen tajunneen asian itsekin) hän on ihastunut Frediin :D (ja, no, Fred iski Katalle silmää, niin siitähän se hermostus iski :DDD)

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #28 : 16.10.2012 08:49:47 »
I would warn him if I was you

Kömmin muotokuva-aukosta oleskeluhuoneeseen ja heittäydyin sohvalle. Koko matkalla en nähnyt kumpaakaan kaksosista, en myöskään Ronia tai Hermionea. Kaivoin laukustani pergamenttia ja kävin kirjoittamaan Harrylle muistiinpanoja esitelmiä varten. Avasin taikajuomien kirjan sivulta 87. Sain aikaan kolme aiheeseen liittyvää alaotsikkoa pikkuvihjeineen ja sivunumeroineen, kun keskittymiseni herpaantui muistikuvan takia. Hymyilevä Fred, silmää iskevä Fred... Puna nousi kasvoilleni. Yritin karistaa kuvat mielestäni ja keskittyä kirjoittamiseen.

Laskin taikajuomien kirjan laukkuun ja otin muodonmuutokset tilalle. Muistiinpanojen kirjoittaminen oli oikeastaan aika helppoa, kun oli jo itse kirjoittanut esseet aiheista. Kirjasin pergamentille yksittäisiä sanoja alaotsikoiden alle ja joihinkin laitoin sivunumeroita kirjasta. Huomasin muotokuvan siirtyvän aukon edestä ja Harryn kömpivän sisään.
”Tapasitko Hagridin?” kysyin häneltä.
”Joo. Hän pyysi tulemaan yöllä näkymättömyysviitan kanssa”, hän vastasi ja kävi istumaan viereeni. Annoin jo kirjoittamani muistiinpanot, ja Harry kävi heti kirjoittamaan esseitä.

Sain loitsujen muistiinpanot kirjoitettua, ja Harry oli juuri viimeistellyt taikajuomien esseen, kun oleskeluhuoneeseen tuli iloisesti jutusteleva kolmen hengen porukka. Kaksoset ja tuntematon punapää.
”Hei Harry. Charlie halusikin tavata sinut, kun nyt sattuu olemaan Tylypahkassa”, Fred sanoi. ”Kas, hei Kata.” Kuulin selvästi Fredin äänen pehmenevän hänen mainitessaan nimeni.
”Hei”, vastasin hiljaa ja nopeasti ja punastuin. Charlie tuli luoksemme.
”Sinä taidatkin olla Katariina, se vaihto-oppilas, jonka sekä Ron, että kaksoset mainitsivat”, hän sanoi ja ojensi kättään. Nyökkäsin ja kättelin Charlieta. Katsahdin kelloon. Iltasoitto tulisi kohta, joten nousin ja sanoin meneväni nukkumaan. Toivotin hyvät yöt ja lähdin kohti portaita, mutta olin kuulevinani Fredin sanovan hiljaa:
”Nuku hyvin, prinsessa.” Vilkaisin taakseni, mutta pojat näyttivät kaikki siltä, ettei kukaan ollut sanonut mitään. Totesin siis kuulleeni väärin, kiipesin portaat ylös ja luikahdin makuusaliin kiinnittämättä huomiota alhaalta kuuluvaan pehmeään muksahteluun.


Nukkumiseni oli melko surkeaa. Olin heräillyt pitkin yötä, eniten heti iltasoiton jälkeen, kun makuusaliin tuli porukkaa. Heräsin kuudelta, vaikka makuusalissa oli hiirenhiljaista. Hermionekin näytti nukkuvan sikeästi, joten hiljaa hipsin ulos ja oleskeluhuoneen läpi.

Ruokasali oli melkoisen tyhjä, vain muutama oppilas minun lisäkseni. Istuuduin pöytään ja melkein heti eteeni ilmestyi kupillinen teetä. Nostin kupin ja hetken aikaa lämmittelin kupista huokuvassa lämmössä. Harry ilmestyi istumaan eteeni.
”No mitä Hagridin luona eilen oli?” kysyin ja hörppäsin teetä. Harry kumartui lähemmäs ja kuiskasi:
”Ensimmäinen haaste on lohikäärmeen voittaminen.” Sylkäisin teet suoraan Harryn naamalle ja olin juuri älähtämässä, kun hän nopeasti sanoi:
”Älä sano ääneen!” Ravistelin hetken päätäni ja muodostin suullani sanan ”lohikäärme”. Harry nyökkäsi. Eteeni ilmestyi pöydälle uusi kuppi.
”Kiitos muuten niistä muistiinpanoista. Sain kaikki esseet kirjoitettua”, Harry sanoi ja hymyili.

Kävelimme pitkin käytävää kohti muodonmuutosten sisäpihaa, koska Harry halusi välttämättä mennä varoittamaan Cedriciä. Monilla vastaantulevilla oppilailla oli liikkuva rintamerkki, jossa vilkkui teksti ”Potter haisee”.
”Kenen idea tuokin nyt oli?” kysyin, mutta Harry ei kuullut. Hän oli huomannut Ronin ja mennyt puhumaan tälle.
”Tiedätkö, että olet idiootti?” hän kysyi. Ron tuhahti ja vastaukseksi vain kysyi:
”Oliko vielä muuta?”
”Joo. Pysy kaukana minusta”, Harry sanoi. Turhautuneisuus kasvoi sisälläni. Olin edellisen päivän rantakeskustelusta tehnyt päätelmän, että Ron olisi yrittänyt auttaa, mutta Harry ainakaan ei tuntunut sitä tajuavan. Jatkoimme kohti nurmikolla olevia penkkejä. Jättäydyin taemmas Harryn mennessä pyytämään Cedriciä sivummalle. Muutama Puuskupuh huuteli Harrylle, mutta en saanut selvää siitä. Katselin ympärilleni ja huomasin puuhun kiivenneen pojan platinanvaaleissa hiuksissa ja Luihuisen kaavussa. Draco Malfoy oli hänen nimensä, mikäli muistin oikein. Hän virnuili pahaenteisesti katsoessaan Harrya. Saatuaan Cedricille kerrottua ensimmäisestä haasteesta Harry tuli luokseni, jolloin Draco huudahti:
”Hei Potter! Löimme isän kanssa vetoa. Hän sanoi, ettet kestäisi kymmentä minuuttia turnajaisia.” Poika hyppäsi alas ja jatkoi:
”Minusta hän on väärässä. Minä sanoin, ettet kestäisi edes viittä.”
”Ihan sama, mitä sinä tai isäsi ajattelette”, Harry ärähti ja tönäisi Dracoa. Olimme lähdössä pois, kun kuulin Dracon mutisevan jotain ja siinä samassa kuului Villisilmän äänellä:
”Älä yritä kirota takaapäin!” Käännyimme Harryn kanssa ympäri ja huomasimme maassa Dracon tilalla valkoisen hillerin. Villisilmä alkoi hyppyyttää Draco-hilleriä ilmassa. Ympäriltä kuului äänekästä naurua, myös Harry ja minä nauroimme.
”Mitä täällä tapahtuu?” professori McGarmiva kysyi kovaan ääneen. ”Alastor, onko tuo... Onko tuo oppilas?”
”Tarkalleen ottaen se on hilleri”, Villisilmä vastasi ja heilautti Dracon suoraan Crabben housuihin. Nauru vain yltyi, mutta McGarmiva katsoi tilannetta järkyttyneenä. Lopulta hilleri ryömi ulos housunpuntista, jolloin McGarmiva muutti sen takaisin ihmis-Dracoksi. Poika pyörähti hätääntyneenä ympäri ja huomattuaan Villisilmän osoitti häntä sanoen:
”Isäni kuulee vielä tästä!”
”Niinkö?!” Villisilmä ärisi ja alkoi jahdata Dracoa. ”Voisin kertoa likaisia juttuja isästäsi!”
”Alastor!” McGarmiva huusi. Opettaja pysähtyi suoraan hänen eteensä.
”Me emme IKINÄ käytä muodonmuutosta rangaistuksena. Dumbledore varmasti mainitsi sinulle asiasta”, McGarmiva sanoi vakavana.
”Saattoihan hän siitä sanoakin”, Villisilmä mutisi. McGarmiva lähti saaden kuitenkin Villisilmältä ruman irvistyksen selän takana. Sitten Villisilmä huomasi Harryn.
”Tulehan mukaani, poika”, hän sanoi ja lähti takaisin linnan sisätiloja kohti. Harry katsahti minuun. Nyökkäsin, ja hän lähti seuraamaan opettajaa. Itse asettauduin istumaan sen puun alle, johon Draco oli kiivennyt. Kaivoin laukustani taikajuomien kirjan ja kävin lueskelemaan sitä. Sain ehkä sivun luettua, kun auringon eteen ilmestyi varjo. Nostin katseeni kirjasta ja huomasin edessäni toisen kaksosista. Katsoin tarkemmin ja tajusin kyseisen kaksosen olevan Fred.
”En kai häiritse?” hän kysyi. Hymyilin ja pudistin päätäni. Poika kävi istumaan viereeni puun alle.
”Missä George on? Ettekös te ole aina yhdessä?” kysyin. Fred kohautti olkiaan.
”Joskus harvoina kertoina liikumme erillään. Nyt hän on viimeistelemässä erästä pilaa Vorolle”, hän kertoi ja nauroi. Hymähdin ja pudistin päätäni.
”Ihme, ettei teitä jo eroteta tuon keppostelun takia”, totesin. Fred nauroi enemmän.
”Parasta siinä on, ettemme koskaan jää kiinni”, hän kertoi. ”Tai emme ole ainakaan tähän mennessä jääneet.”

verilettu

  • ***
  • Viestejä: 63
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #29 : 16.10.2012 16:22:01 »
tykkään, kun tää uusin luku oli pidempi kuin aikaiset!

En oo tainnu aikasemmin kommentoida, mutta oon kyllä seuraillut tätä jo vähän kauemmin!
Tykkään katariinan hahmosta, mutta ois kiva jos se hengais välillä muidenkin kun Harryn kanssa, sillä nyt toi tarinapohja on aika paljolti sama kun liekehtivässä pikarissa, joten jos Katariina rupeis hengaamaan vaikka kaksosten kanssa, niin pääsis sun oma mielikuvitus ja kirjoituskyky paremmin esille!
Olisi myös kiva, jos jatkoa tulis vähän useammin ;)

Jään seurailemaan, jatkappa pian!

marrru

  • Potterhead
  • ***
  • Viestejä: 122
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #30 : 17.10.2012 14:45:55 »
Nyt ekaks sun edelliseen kommenttiin; Aivan, niin tietysti. Juttu oli menny multa jotenkin ohi, mut sit luin sen uudestaan ja tajusin... ;)


Mut jee! Jatkoa tuli, vihdoin :)

Tykkäsin tästä luvusta, koska se oli pidempi. Komppaan verilettua ja olisi tosiaan kiva, jos Katariina olisi vaikkapa kaksosten kanssa. ;)

Mutta jatkoa odottelen! :)

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #31 : 17.10.2012 19:51:06 »
Joo, siis tarkoitus on sisällyttää sitä kaksosten seurassa hengailua myöhempään osuuteen varsinkin siinä vaiheessa kun Harry ja Ron saavat sovittua riitansa.

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #32 : 27.11.2012 16:37:42 »
Dragons fly, burn, eat and destroy

Viimein tuli ensimmäinen haastepäivä. Harry oli viettänyt kaiken vapaa-aikansa Hermionen kanssa, mikä jätti minulle enemmän aikaa harjoitella aikaisempien vuosien loitsuja paremmin. Hallitsin jo koko ensimmäisen ja toisen vuoden oppimäärän hyvin ja kolmannen vuoden oppimäärästä puolet. Kiinniotettavaa olisi siis enää puolen vuoden oppimäärä.

Ulkona oli jo viilennyt, kun lähestyttiin marraskuuta. Kiedoin Rohkelikon värein koristeltua kaulahuivia hivenen tiukemmalle seuratessani muita oppilaita kohti pyöreää areenaa. Yritin löytää Hermionen tai Nevillen, mutta en nähnyt kumpaakaan heistä missään. Huomasin kaksosten kiertelevän ihmisten joukossa ja kummallakin oli sylissään laatikot.
”Vetoja! Lyökää vetoa parhaimman pelaajan puolesta! Hyvät kertoimet!” he huutelivat.

Löysin itselleni hyvän istumapaikan melko ylhäältä. Ylemmät ja alemmat rivit täyttyivät nopeasti, mutta minun riviin jäi vielä tyhjiä paikkoja. Fred ja George lähestyivät penkkien välissä.
”Hei, pidätkö meille paikkaa? Käymme vielä kiertämässä koko katsomon”, Fred pyysi.
”Joo. Totta kai”, vastasin hymyillen. Pojat lähtivät eteenpäin. Laskin lapaset penkille molemmin puolin minua merkitsemään varattuja paikkoja.

Pian katsomoon kajahti Dumbledoren ääni.
”Saisinko huomionne! Tämä on suuri päivä meille kaikille. Kukin tehtävistä voi aiheuttaa vaaran, joten pysykää istuimillanne koko ajan.” Puhetta jatkui vielä jonkin aikaa, mutta en kiinnittänyt siihen enää huomiota, sillä kaksoset tulivat juuri istumaan, Fred vasemmalle puolelle minua ja George oikealle. Kuulin Georgen sanovan jotain, mutta en saanut selvää mitä. Keskittymiseni oli pahasti herpaantunut, sillä Fred istui aivan kiinni minussa. Käännyin katsomaan oikealla olevaan kaksoseen.
”No mitä sanot, ketkä onnistuvat tässä?” hän kysyi. Kohautin olkapäitäni.
”Harry aika varmasti onnistuu, hän on harjoitellut niin paljon. Cedric vaikuttaa erittäin fiksulta, joten oletan hänenkin selviävän. Fleurista en ole niin varma, sillä hän vaikuttaa vähän diivalta ja Krum taas tuntuu olevan hieman yksinkertainen”, sanoin mielipiteekseni asiasta.
”Haluatko laittaa vedon tulemaan?” Fred kysyi, mutta pudistin päätäni. Hän katsoi minua ilmeellä, joka kysyi: ”Oletko aivan varma?”
Kuului kanuunan kajahdus ja torvimusiikki alkoi soida. Cedric asteli ottelijoiden teltasta ja katsomo hurrasi, Puuskupuhit kaikista kovaäänisimmin.

Kolme onnistunutta ottelijaa ja kolmesataa sydänkohtausta myöhemmin Harry asteli teltasta. Katselin hermostuneena häntä, eikä hänkään näyttänyt sen ren-nommalta. Katsomo hiljeni Harry-hurraamisesta, sillä lohikäärme vapautettiin. Katsoin hädissäni, kun olento lähestyi Harrya. Peitin silmäni käsilläni ja vinkaisin:
”Kertokaa, kun se on ohi!” Kuului karjaisuja ja liekkien rätinää sekä kivien halkeilua. Edessä olevasta penkkirivistä kuului Hermionen äänellä kiljaisu:
”Sauvasi, Harry! Sauvasi!” Siirsin kädet silmiltäni ja huomasin edessäni olevassa rivissä istuvan Hermionen, Nevillen ja Ronin. Ihmettelin hiljaa itsekseni, kuinka en ollut huomannut heitä. Nostin katseeni heidän rivistä takaisin lohikäärmeeseen, joka suuntasi tulisuihkun taas kohti Harrya. Peitin jälleen kerran silmäni. Areenalta tulevien äänien lisäksi alkoi kuulua yleisön kohahduksia, ja jo muutaman kohahduksen jälkeen Fred töytäisi olkaani.
”Katso!” hän kuiskasi innostuneena. Raotin sormiani ja huomasin Harryn lentävän luudallaan kohti kentän keskellä olevaa kultaista munaa. Hän ei kuitenkaan onnistunut nappaamaan sitä, sillä lohikäärme syöksi taas tulta häntä päin. Kiljaisin, ja huomasin Harryn lentävän poispäin areenalta lohikäärmeen seuratessa perästä. Kumpikin heistä lensi kohti opettajien ja henkilökunnan katsomoa. Harryn onnistui syöksyä katoskankaan ali, mutta lohikäärmeen piikikäs pyrstö repi sekä kankaan, että osan katsomoa hajalle.
”Hyvin tehty, lohikäärme!” Fred huusi. Lopulta kumpaakaan ei näkynyt missään, mutta ne olivat lentäneet linnalle päin. Katsomo hiljeni hetkeksi täysin, ennen kuin alkoi kiivas keskustelu ja kiihkeä puheensorina.
”Toivottavasti Harry selviää”, ajattelin ääneen.
”Kyllä hän selviää. Ei lohikäärme ole mitään verrattuna muutamaan muuhun, joista hän on selvinnyt”, kaksoset sanoivat lohduttavasti. Katsoin heitä kysyvästi ja vastauksena sain kuulla pitkän selostuksen, johon liittyivät opettajan takaraivosta törröttänyt pimeän lordi, jättiläiskokoiset hämähäkki ja käärme, ihmissusi ja iso lauma joitain, joita sanotaan ankeuttajiksi.
”Ankeuttajat ovat Azkabanin vartijoita. Toimivat ministeriön palveluksessa”, Fred kertoi kysyttyäni niistä.
”Ja Azkaban on?”
”Maailman varmin ja tarkimmin vartioitu velhovankila keskellä pohjoista Jäämerta.”
”Eli vähän kuin velhomaailman Alcatraz.” Tällä kertaa minä sain kertoa, mikä on Alcatraz.

Vieläkään ei Harrya näkynyt eikä kuulunut. Ei myöskään lohikäärmettä. Aloin jo hermostua ja vaipua epätoivoon. Fred taputti lohduttavasti olkaani, kun kauempaa eräästä laaksosta näkyi nousevan musta hieman savuava piste, joka lähestyi. Pian kaikki tajusivat sen olevan Harry, jolloin koko katsomo melkein sekosi. Hermione kiljui ja kuulin jopa Ronin huokaisevan helpotuksesta. Harry syöksyi luudallaan kohti areenan keskustaa ja nappasi kultaisen munan.

Kaikki muut olivat jo menneet, eikä käytävillä muutenkaan liikkunut ketään. Kävelin Harryn ja Hermionen kanssa portaikossa ylös kohti Rohkelikkotornia. Ainoa, joka tuli meitä vastaan, oli melkein päätön Nick.
”Onnittelut hienosta suorituksesta, Harry”, Nick sanoi ja hatun nostamisen sijaan hän nosti päätään.

Kömmimme Lihavan Leidin takaa oleskeluhuoneeseen, joka oli täynnä ihmisiä. Huomatessaan Harryn he alkoivat hurrata. Kaksoset tulivat joukon läpi ja nos-tivat Harryn hartioilleen. Siirryimme Hermionen kanssa lähemmäs väkijoukkoa, jonka keskelle Harry oli viety.
”Me tiesimme, että onnistut!” George huusi.
”Ehkä menettäisit jalan”, Fred jatkoi.
”Tai käden.”
”Mutta henkesi?”
”Ei ikinä!” he huusivat yhteen ääneen. Harry oli nostossa pudottanut kultamunan, joka näytti kiertäneen kaikilla. Seamus ojensi sen Harrylle takaisin ja kysyi sitten:
”No Harry, mikä se vihje on?” Harry katsoi munaa ja kysyi sitten:
”Haluatteko, että avaan sen?”
”Joo!” kaikki huusivat.
”No avaanko sen?”
”Joo!” Harry napsautti munan päällä olevan lukon auki. Kultaiset kuoret kääntyivät sivuun ja huoneen täytti korvat särkevä ääni, joka muistutti eniten kirkumista. Painoin kädet korvilleni, vaikkei siitä tuntunut olevan apua. Huomasin Harryn kadonneen kaksosten olkapäiltä. Pian kirkuna lakkasi ja näin Seamusin auttavan Harryn ylös.
”Mitä hemmettiä se oli?” Ron kysyi makuusalien portaiden juurelta. Laskeutui syvä hiljaisuus, jonka aikana kaikki tuijottivat häntä.
”No niin, palatkaa kaikki neuletöidenne pariin. Tämä on jo tarpeeksi awkwardia ilman teitäkin”, Fred sanoi, ja joukko lähti hajaantumaan. Ron asteli hitaasti Harryn luo ja hetken hiljaisuuden jälkeen totesi:
”Täytyy olla mielenvikainen, jos laittaa nimensä liekehtivään pikariin.”
”Ja nytkö sinä sen vasta tajusit? Jo oli aikakin”, Harry sanoi piikittelevästi.
”Enkä vain minä ajattele niin. Kaikki muutkin. He vain eivät sano sitä suoraan”, Ron kertoi pahoittelevaan sävyyn. ”Oletin, että jos kerron lohikäärmeistä, kaikki korjaantuu.”
”Et sinä niistä kertonut vaan Hagrid.” Siirryin lähemmäs Harrya.
”Ei, kun minähän pyysin Hermionea kertomaan Seamusin sanoneen, että Parvati oli kertonut Deanille Hagridin etsivän sinua. Seamus ei koskaan sanonut mi-tään, joten tieto tuli minulta. Luulin, että tajuaisit sen.”
”Kuinka kukaan voi tajuta tuollaista? Aivan sekopäistä.”
”Niin kai…” He hymyilivät toisilleen. Tulkitsin tilanteen sovinnoksi, ja se lämmitti sydäntäni, sillä oli tuskallista katsoa heidän vihanpitoaan. Taempaa kuulin Hermionen voihkaisevan:
”Pojat…” Ron huomasi minut Harryn takaa.
”Ja Kata. Anteeksi, että olen vihoitellut sinulle ilman syytä”, hän sanoi. Nyökkäsin hymyillen ja vastasin antavani anteeksi.
”Ihanaa, että saitte sovittua”, sanoin.

Desbina

  • ***
  • Viestejä: 68
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #33 : 29.11.2012 22:20:29 »
Uusi lukija ilmoittautuu! Aivan ihanaa lukea tätä. Olin ettiny jo jonkin aikaa tän kaltaista paritusta ja nyt löysin :D sulla on ihana kirjotustyyli joten laitappas jatkoa tulemaan! :3
I solemnly swear that I am up to no good.

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #34 : 30.11.2012 09:26:45 »
No jatkoahan pyrin laittamaan kerran kuukaudessa, että ehdin kirjoittaakin :D

marrru

  • Potterhead
  • ***
  • Viestejä: 122
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #35 : 01.12.2012 11:40:55 »
Jatkoit! (:

Kiva luku! Vaikka et koko aikaa kertonu, että mitä Harrylle tapahtuu, niin oli kiva, että välillä kerroit. Tosin kyllä monet jo tiesikin, että mitä siin tapahtu :D
Mua ihmetytti noi jotkut sanat, joissa on viiva välissä, esim. ren-nommalta. Onks ne tarkotuksella tolleen, vai joku ajaruskatko vaan? (:

Ja nyt, kun Ron ja Harry sai sovittua, niin pääsemme kaiketi seurailemaan enemmän kaksosten puuhia? Innolla odottelen, että mitä tuleman pitää! (:

Zafrina_Black

  • Hiddlestoner
  • ***
  • Viestejä: 117
  • Loki's army!
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #36 : 02.12.2012 01:29:44 »
Uusi lukija! Tykkään hirveästi tästä tarinasta, se on erilainen ja jännä! Ja Fred :)
"You've been Loki'd again! LOKI'D!"

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #37 : 02.12.2012 18:14:57 »
Juu se viiva on vaa joku mun vanhan koneen bugi. Jajaja joo, Katariina alkaa hengaa enemmän kaksosten kans

Kiikiiconfused

  • ***
  • Viestejä: 42
  • Rohkelikko
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #38 : 22.12.2012 22:09:08 »
A/N: Joulutanssiaiset eivät valitettavasti osu joululle... Olis ollu hienoa
___________________________________________________

Take my hand and fly with me

Istuimme suuressa salissa aamupalalla, minä, Harry, Hermione ja Ron. Lohikäärmehaasteesta oli jo kulunut muutama päivä. Hermione luki Päivän Profeettaa, mutta laski lehden rivakasti pöydälle näyttäen melkeinpä raivostuneelta.
”Ei ole totta, hän teki sen taas!” hän huudahti ja kävi lukemaan. ”’Neiti Granger, kunnianhimoinen tyttö, alkaa kiinnostua kuuluisista velhoista. Hänen viimeisin saaliinsa on bulgarialaisnamu Viktor Krum. Emme tiedä, miten Harry Potter suhtautuu.’” Kurtistin kulmiani.
”Siis onko sinulla ja Viktorilla menossa jotain? Olen monesti nähnyt hänet menossa kirjastoon”, kysyin. Hermione vastasi erittäin nopeasti kieltävästi ja piiloutui takaisin lehden taakse. Harry ja Ron tyrskähtivät nauruun. Kauempaa näytti tulevan pieni rohkelikkopoika kantamassa isoa pakettia.
”Paketti herra Weasleylle”, hän sanoi kirkkaalla pienen pojan äänellään.
”Kiitos, Nigel”, Ron vastasi. Poika ei kuitenkaan lähtenyt jätettyään paketin, vaan jäi tuijottamaan Harrya innoissaan. Ron tönäisi poikaa ja mutisi jotain, jolloin poika lähti. Katsoimme Ronia kysyvänä.
”Lupasin hänelle Harryn nimikirjoituksen”, hän vastasi ja avasi paketin. ”Äiti lähetti minulle jotain.” Ron nosti pitkän vaatekappaleen pois laatikosta. Se oli punertava, röyhelöinen, pitsikoristeinen ja tunkkaisen hajuinen.
”Äiti lähetti minulle mekon?” Ron kysyi hämmentyneenä. Pöydästä kuului tirskahtelua.
”Sopii ainakin silmiisi. Onko siihen hattukin?” Harry totesi ja nosti valkoisen, vielä röyhelöisemmän kangasmytyn paketista.
”Laita se pois, Harry. Ginny, tämä on varmaan sinulle”, Ron mutisi ja ojensi vaatetta Ginnylle.
”En minä tuota pidä, se on kamala”, Ginny vastasi inhoa äänessään. Hermione purskahti nauruun. Käännyimme kaikki katsomaan häntä.
”Ei se ole Ginnylle. Se on sinulle”, hän sanoi. Kaikki alkoivat nauraa kovempaa, myös minä tirskahtelin vaikka yritinkin pitää pokkani. Ron näytti entistä hämmentyneemmältä.
”Juhlakaapu”, Hermione sanoi.
”Juhlakaapu? Mitä varten?” Ron kysyi.
”McGarmiva lupasi selittää aamiaisen jälkeen. Meidän on mentävä muodonmuutosten luokkaan. Minä sain oman juhlapukuni jo eilen”, Hermione vastasi. Kuulin yläpuoleltani siipien havinaa ja huomasin Jaan Erpin laskeutuvan vierelleni penkille jaloissaan isohko paketti. Myös Hedwig ja monet koulun pöllöt laskeutuivat ruokasaliin oppilaiden luo pakettien kanssa. Nokassaan pöllöni kantoi kirjettä. Otin sen ja avasin.

”Hei Katariina.
Saimme koulustasi kirjeen, että tarvitsisitte juhlapuvut, ja että teille selitettäisi asia myöhemmin. Tässä siis olisi se sinun uusin juhlamekkosi, se musta.

Äiti ja isä”

Luin kirjeen muutamaan kertaan äänettömästi, mutta se ei antanut sen enempää vastausta kuin Hermionekaan.
”Kiitos, muru. Vietkö sen paketin sängylleni?” kysyin pöllöltä, joka vastaukseksi näykkäsi sormeani ja lehahti lentoon paketti jalastaan roikkuen.

Kokoonnuimme muodonmuutosten luokkaan. Voro viritti luokan perälle valtavaa gramofonia McGarmivan seistessä keskellä luokkahuonetta. Pulpetit ja penkit oli siirretty seinustoille. Istahdin Hermionen ja Ginnyn väliin. Tytöt istuivat yhdellä seinustalla ja pojat vastakkaisella. Huomasin koko Rohkelikon tuvan olevan luokassa.
”Ovatkohan kaikki luihuiset ahtautuneet tyrmiin?” kysyin Hermionelta.
”Ilmeisesti. Ainakin näin Malfoyn joukkioineen menevän sinne suuntaan”, hän vastasi.
”Eli puuskupuhit ovat ahtautuneet kasvihuoneeseen?”
”Ja korpinkynnet loitsujen luokkaan.” McGarmiva nosti kätensä hiljentääkseen puheensorinan ja alkoi sitten puhua.
”Joulujuhla on ollut Kolmivelhoturnajaisten perinne alusta asti. Jouluaattoiltana me ja vieraamme kokoonnumme suureen saliin pitämään hillitysti hauskaa. Isäntäkoulun edustajina odotan teidän kaikkien esittelevän parhaat puolensa. Aivan kirjaimellisesti, sillä joulujuhla on ennen kaikkea tanssiaiset.” Puheensorina alkoi uudestaan. Tyttöjen puolella se oli innostunutta, poikien puolella tuskastunutta.
”Tanssiaiset?” kysyin Hermionelta ja sisälleni kuohahti innostus. Tiesin kyllä vallan mainiosti, kenen kanssa halusin tanssia. Vilkaisin haaveksivasti Frediä. Paremmin kuitenkin tiesin, etten uskaltaisi häntä pyytää.
”Hiljaisuutta! Godric Rohkelikon tupa on nauttinut velhomaailman kunnioitusta jo tuhat vuotta. En salli teidän tahrata sitä mainetta käyttäytymällä kuin puliseva pölisevä paviaanipoppoo.” Huomasin kaksosten alkavan supista jotain keskenään.
”Vaikka joulujuhla onkin tarkoitettu neljäsluokkalaisille ja sitä vanhemmille, pariksi voi pyytää myös kolmosluokkalaisen tai nuoremman. Sen tähden tupien johtajat ovat koonneet koko tupansa, jotta voisi opettaa heitä tanssimaan.”
”Kuvittele Kalkaros opettamassa luihuisille tangoa”, kuiskasin Hermionelle ja kumpikin tirskahdimme. Se vasta olisikin hupaisa näky, Kalkaros lepakkoviitassaan, ruusu hampaiden välissä, Pansy Parkinson parinaan.
”Tanssiminen on sitä, että antaa kehon hengittää. Joka tytössä piilee joutsen, joka haluaa pyrkiä esiin ja lentoon. Joka pojassa on ylväs leijona. Herra Weasley”, professori sanoi ja pysähtyi katsomaan Ronia.
”Niin?” poika kysyi pienessä paniikissa. McGarmiva pyysi häntä seuraamaan keskelle luokkahuonetta.
”Laita oikea kätesi vyötärölleni”, opettaja pyysi. Ron näytti järkyttyneeltä. Minä ja Hermione tirskahdimme.
”Mihin?” hän kysyi.
”Vyötärölleni. Vasen käsi on ojennettuna suoraan sivulle.” Sitten opettaja vinkkasi Vorolle, joka laittoi musiikin soimaan.
”Yks, kaks, kol, yks, kaks, kol…” Huomasin kaksosten heiluvan sienisen näköisinä toisella puolen luokkahuonetta ja Harryn sanovan heille jotain. Katsoin taas Ronia, joka näytti siltä, että hirttäytyisi tämän jälkeen ja sitten vielä ampuisi itsensä.

”Kaikki nyt harjoittelemaan. Pojat myös, ylös penkeistä”, McGarmiva sanoi. Tytöt nousivat välittömästi, mutta pojat vain istuivat ja osa näytti yrittävän piiloutua käsiensä taakse. Kukaan tytöistä ei kuitenkaan lähestynyt yhtään poikaa. Pian poikien rivistä yksi, Neville, nousi seisomaan, jolloin osa tytöistä kävi hakemassa muitakin poikia tanssimaan. Minä kävin hakemassa Nevilleä, Hermione Ronia ja Ginny Harrya. Itse olin loistanut yläasteen tanssitunneilla, mutta ei Nevillekään huono ollut. Tai ainakaan hän ei kovin montaa kertaa astunut varpailleni.
”Vaihtakaa välillä parejanne”, McGarmiva sanoi. Tunsin kevyen koputuksen olallani, joten käännyin ja huomasin Fredin. Sydämeni melkein hyppäsi kurkkuuni ja päästin pienen hikan tapaisen äänen.
”Saisinko tämän tanssin?” hän kysyi, kumarsi liioitellusti ja ojensi sitten kätensä. Tunsin punastuvani ja sydämeni läpätti samaa tahtia kuin kolibrin siivet. Nyökkäsin ja tartuin pojan kädestä. Hän pyöräytti minut kerran käsivarren ali ja ollessani taas kasvot häntä kohti hän otti tanssiasennon vetäen minut aivan lähelleen ja lähti viemään. Oloni tuntui hyvin kevyeltä ja aloin unohtaa, missä olin. Ei ollut enää aikaa eikä paikkaa, oli vain minä, Fred ja valssi. Poika katsoi minua hymyillen, mutta kumpikaan meistä ei sanonut mitään. Ympäristö katosi vähitellen ympäriltäni ja alkoi muuntautua haavemaisemaksi. Keinuimme ja pyörähtelimme vaaleanpunaisen höyhensateen keskellä, ja sen toivoin jatkuvan ikuisesti.

Zafrina_Black

  • Hiddlestoner
  • ***
  • Viestejä: 117
  • Loki's army!
Vs: Vaihto-oppilasvuosi Tylypahkassa K-13
« Vastaus #39 : 23.12.2012 14:38:30 »
Hiiih! Olipas tosi hyvä luku! Repesin sille klassiselle McGarmiwan ja Ronin tanssisessiolle, mutta olin ihan inskana kun Fred pyysi Katariinaa tanssimaan. Loppui kesken :( toivottavasti saat inspiraatiota jatkaa. Hyvää Joulua sinne päin! :)
"You've been Loki'd again! LOKI'D!"