Kirjoittaja Aihe: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K11  (Luettu 26025 kertaa)

Antelope

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #20 : 07.11.2011 20:44:01 »
Olipas kiva saada jatkoa! (:

Khih, kun minua ihan hymyilyttää tuo Harryn lapsellisuus. Suloista jotenkin. :'3 Kuka tahansa muu 13-vuotias teinipoika todennäköisesti tönäisisi isänsä pois ja sanoisi ettei hänellä ole, mitään hätää, jos isä tulisi tuolla lailla halimaan ja sylimään, kun on nähnyt painajaista. :D (Ääh, voin oikein kuvitella teinipojan olevan sillattiin: "Faija älä lääpi" ;D) Varsinkin, kun vieressä oli Draco, joka oli hänen ystävänsä, ja kohta jotain muutakin, vih vih. (; Harry on niin viaton, hih.

Oi, olipas kiva lukea vähän Siriuksenkin näkökulmasta hänen ja Severuksen suhdetta. Tuo kyllä yllätti tuo kursivoisun kohdan loppu! : o Olin kuvitellut sellaisen ällöromanttisen: "Minä rakastan sinua, Sirius." "Niin minäkin sinua, oma Ruikulini" :'D Ja muutenkin silleen aika jännästi, kuka nyt valitsisi Lilyn aina ihanan Siriuksen ohi?

Severus on jotenkin kamalan huolehtiva isä, ja tykkäsin tuosta haustasmaakohdasta, kun Harry kävi heittämässä hyvästit Lilylle.

Lainaus
”Oliko hautausmaalla paljon porukkaa?” poika kysyi.
 Harry vilkaisi ystäväänsä ja sekoitteli sitten kaakaotaan.
”Ei. Vain minä ja isä”, hän mutisi katse kupissaan.
Tämä jäi vähän mietityttämään. Onko tämä sarkasmia kuolleista, jota Harry ei tajunnut, vai...? :DD Oli miten oli, kyllä nauratti, kun tämän kohdan luin. :D
(Kylläpäs minä nyt aawwittelen Harrylle...)

Anygays, oli mukava/ihana luku ja tykkäsin kyllä. Lisää vaan. <3


Antelope :-*

meFaireCroire

  • Korpinpoikanen
  • ***
  • Viestejä: 238
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #21 : 07.11.2011 22:19:56 »
Oi jee jatkoa !

Tykkäsin luvusta toosi paljon ja jee, Siriusta !
Meinasin teehen tukehtua kun muistelot loppui tuollaiseen, raukka Sirius..

Ääh en keksi mitään järkevää, joten tyydynkin vain komppailemaan Antelopea :D
Ja uuh, Harryn painajaisten Voldu ja Musta, jännää (:

Kiitos tästä ja jatkoa ♥

elektrik bones

  • casket case
  • ***
  • Viestejä: 744
  • damnation daniel
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #22 : 07.11.2011 23:23:38 »
Uusi lukija ilmoittautuu ;D JA KYLLÄ, SE OLEN TAAS MINÄ ;D hmmm... Tykkään paljon ja ei tuo H/D tätä pahenna ;) :D en nyt saa mitään hienoja kommentteja päästäni tänään joten anteeksi se ;D
Jatkostahan me kaikki pidämme ;)

Mort

  • ***
  • Viestejä: 571
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #23 : 11.11.2011 16:18:02 »
Ilmoittaudun minäkin uudeksi lukijaksi ja antamaan kommenttia.

Hih, tässähän on varsin mielenkiintoinen lähtökohta ficille. Ilmeisesti isyys on hieman pehmentänyt Seviä, mutta silti herrasta löytyy niitä puolia, joita me kaikki rakastamme. Tykkäsin tästä kuolonsyöjät - Kilta vastakkainasettelusta ja siistiä, että Albus on pahis. : D Myöskään Lily Seviä (+ Sirreä) ei koskaan voi lukea liikaa. H/D ei ole koskaan kuulunut suosikkiparituksiini, mutta tässä ficissä se on toiminut varsin mallikkaasti ainakin tähän mennessä. Ja täytyy myöntää, että onnistunut traileri, sillä se imaisi jo täysin mukaansa.

Muutamia pienen pieniä kirjoitusvirheitä löytyi muutama, mutta niitä en löydä enää tähän hätään. Voin yrittää kaivella ne esiin, jo vain haluat. :)

Mort kiittää ja jää odottelemaan jatkoa.

Miusamo

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #24 : 11.11.2011 16:39:02 »
Hei kaikki! Tässä nyt sattui pari pientä vahinkoa. Ensinäkin, idiootti pikkuveljeni pääsi sisään finin tunnuksillani ja poisti tunnukseni (pääs sisään myös facebookissa ja leikki hiukan... Toisin sanoen poisti mut kaikista ryhmistä, jollain ihme keinolla.) tajusin sen vasta äsken ja tietenkin loin uuden tunnuksen heti, eli olen sama ihminen, kuin aina ennenkin. Sanajärjestys <3, mutta jatkoa on edelleen tulossa, ei nyt heti, ilmottelin vain, että tällaistakin pääsee tapahtumaan XD. Kiitokset kaikille ihanaisille ihmisille kommenteistanne!  :-*

Miusamo

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #25 : 18.11.2011 23:56:14 »
Nyt vastaan kommentteihinne kunnolla :D

Antelope, Mun mielikuvituksessa Sev on aina sellanen tavallista huolehtivaisempi isä, varsinkin, kun on yksinhuoltaja. Kiitos taas kommentistasi, sinä ikuinen kommentoija!  :-*
meFaireCroire, Hih, mä tyksin kirjottaa angstia ja tykkään todellakin kirjottaa Siriuksesta jotain angsista, vaikka se ansaitsisikin vierelleen jonkun rakkaan, Severuksen siis :D Kiitos sinullekin kommentoimisesta!
my96, OMG!! Sinä! :D Hih, kiitos! :)
Mort, Halusin todella kirjoittaa jotain hiukan erilaista ja tykkään kirjotta Severusta Harryn isäksi, joten päätin, että laitan velhomaailman samalla kunnolla sekaisin, eli tästä syntyi idea Dumbledoresta pahiksena. Lisäksi mua on aina kirjoissa ärsyttäny Dumbledoren ikuinen hyvyys ja tyyneys, joten ajattelin, et vaihtelu virkistää. Ja kuten jo Antelopelle sanoinkin, minun mielikuvituksessani Sev on aina huolehtiva ja hiukan pehmokin, mutta jollain tapaa myös kova ja ankara kasvattaja. Ja H/D:n jätän suosiolla myöhemmälle, koska pojat ovat vasta kolmentoista, joten ajattelin, että ei sen ikäisenä voi ainakaan mitään seksiä ruveta harrastamaan :D Ja kiva, kun traileri onnistui, tein sitä varmaan tunnin ;D Kiitos tosi paljon kommentistasi ja voit etsiä niitä kirjoitusvirheitä, jos sinulla vain on aikaa ja jaksat, koska minut tuntien niitä riittää :D

Erityiskiitokset vielä kaikille kommentoimisesta, jos jotakuta unohdin kiittää ja kiitos myös muille lukijoilleni, ootte kaikki ihania!  :-*
- Miusamo

Luku 6,
 Kouluun

 Kesäloma oli ohitse, matka-arkut pakattu ja syksy ja koulu alkamassa. Harry, Draco, Severus, Lucius ja Narcissa seisoivat kaikki laiturilla yhdeksän ja kolme neljäsosaa. Harry tuskin kuunteli kummisetänsä ja isänsä vuoron perään jakelemia neuvoja- hän tähyili väkijoukkoon löytääkseen sieltä kahdet tutut kasvot. Kasvot, joita hän ei ollut nähnyt koko kesän aikana, sillä heidän sovittu Viistokuja-reissunsa oli mennyt piloille, koska Severus oli pannut viime hetkillä hanttiin ja sanonut, ettei voisi päästää Harrya yksin.

 Harry nousi junaan sanottuaan Malfoyille ensin kiitokset kodista, ruuoasta ja kaikesta muustakin. Hänen isänsä ilmiintyi Tylyahon asemalle ja tämä kerkiäisi sen takia aikasemmin pitoihin. Draco hyppäsi Harryn perässä junaan vilkutettuaan vanhemmilleen ja yhdessä pojat lähtivät etsimään tyhjää vaunuosastoa. He löysivät tyhjän vaunuosaston heti junan keskivaiheilta ja jättivät matka-arkkunsa sinne. Heti sen jälkeen Harry kääntyi junan käytävää päin.

”Minne matka?” Draco kysyi.

”Käyn katsomassa Ronia ja Hermionea”, Harry vastasi ja Draco nyökkäsi. Harry aukaisi vaunuosaston oven ja käveli täynnä olevaa käytävää pitkin. Koululaiset halailivat toinen toisiaan eivätkä millään malttaneet kävellä vaunuosastoihin asti.

 Harry löysi Ronin ja Hermionen junan päästä.

”Hei, Harry! Mitä kuuluu? Sinua ei olekaan näkynyt koko kesänä”, Ginny, Ronin pikkusisko sanoi iloisesti. Ginny istui Ronia vastapäätä. Ron söi suklaasammakkoa ja Hermione luki kirjaa nojaten penkkiin, hän istui lattialla. Molemmat heistä tervehtivät Harrya

 Harry virnisti.

”Isä ei meinannut päästää minua käsistään. Kuka tuo muuten on?” hän kysyi osoittaen aikuista, rähjääntyneen näköistä miestä, joka nukkui vaunuosaston nurkassa.

”Professori Lupin- ilmeisesti uusi Pimeyden voimilta suojautumisen opettaja”, Hermione vastasi kaikkitietävään sävyyn.

 Harry jäi aika pitkäksi aikaa muiden rohkelikkojen vaunuosastoon, sillä hän tiesi, että Draco saisi seurakseen muita luihuisia. He vaihtelivat kesäloma kuulumisiaan. Ron oli käynyt Egyptissä perheensä kanssa ja näytteli ylpeänä Päivän profeetan kuvaa. He olivat voittaneet arpajaisissa paljon kaljuunoita ja tieto sai Harryn hymyilemään, sillä hän tiesi, että Weasleyt olivat köyhiä ja että Ron oli jo pidemmän aikaan halunnut päästä käymään Egyptiin.

”Siellä oli hurjan hauskaa. Fred ja George yrittivät sulkea Percyä pyramidiin, mutta äiti tajusi sen ja kiljui heille puoli päivää siitä aiheesta”, Ron kertoi ja sai Harryn nauramaan. Harry pystyi hyvinkin kuvittelemaan Ronin isoveljet työntämässä Ronin toista isoveljeä pyramidiin.

”Bill vei meitä pyramideistä toiseen- ne oli kaikki hurjan mielenkiintoisia. Yhdessä roikkui kauheasti timantteja katoissa ja luolamaalauksia, jotka oli tehty kunnioituksenosoitukseksi vainajille”, Ginny jatkoi.

”Se viimeinen oli paras”, Ron ilmoitti.

”Äiti ei päästänyt minua sinne”, Ginny murehti.

”Saat takuulla toisen mahdollisuuden joskus”, Harry yritti piristää.

”Joo, meidän rahoilla, todellakin”, Ginny sanoi, mutta hymyili kaikesta huolimatta. Raha ei ollut Ginnylle arka paikka, toisin kuin se oli Ronille arka paikka. Valitettavasti luihuiset sattuivat tietämään tämän asian ja kiusasivat Ronia useinkin hänen perheen köyhyydestä.

 Samassa juna pysähtyi ja kaikki kylmeni ja muuttui pimeäksi.

”Menikö veturi rikki?” Harry kysyi ja yritti päästä ylös lattialta, jonne oli tipahtanut. Hän pääsi seisomaan, mutta samassa hän törmäsi johonkin.

”Au”, Neville Longbottomin ääni sanoi.

”Neville!” Harry, Ginny, Ron ja Hermione huudahtivat yhtä aikaa.

”Istu”, Harry sanoi ja työnsi Nevilleä istumaan. Samassa vaunuosaston ovi aukeni ja hetken Harry luuli jo, että tulija oli Draco, joka tulisi katsomaan oliko hänellä kaikki okei, mutta hän ei kerennyt nähdä tulijaa ennen kuin hän alkoi kuulla kiljuntaa ja ääniä.

 Nainen kirkui ja suojeli poikaansa... Nainen, kaunis punapää yritti kaikin voimin päästä pinnasängyn luokse, mutta kidutuskirous oli liian voimakas, eikä nainen saanut otettua askeltakaan. Hän makasi pitkin pituuttaan muutaman tuuman päästä pinnasängystä, niin lyhyen matkan, että jos hän kurottaisi kädellään hän osuisi pinnasänkyyn... Mutta hän ei pystynyt. Hän vain kirkui ja lapsi pinnasängyssä katseli viaton ilme kasvoillaan naista ja tuntematonta miestä, joka osoitti sauvallaan hänen äitiään.

”En jaksa katsella sinua ja sinun säälittävää kirkumistasi. Avada Kedavra!” mies huusi ja vihreä valo häikäisi kaiken...

”Harry!” joku läpsi hänen poskeaan. Harry aukaisi silmänsä, joita hän ei edes muistanut sulkeneensa. Hän näki edessään professori Lupinin ja tämän takana seisoi Ron ja Hermione näyttäen valtavan huolestuneilta. Ginny ja Neville istuivat penkeillä ja he näyttivät pelokkailta.

”Oliko se ankeuttaja?” Harry sai kysytyksi. Hänen isänsä oli kertonut hänelle Azkabanin ankeuttajista, jotka veivät kaiken ilon ja onnen pois.

”Oli”, professori Lupin vastasi ja pilkkoi samalla Harrylle ja muille suklaata. ”Ottakaa tästä- se helpottaa oloa”, mies sanoi ja jakoi kaikille yhden rivin.

 Harry hymyili.

”Isä antoi aina suklaata”, hän sanoi ja pisti palasen suuhunsa. Lämpö alkoi virrata häneen. ”Isä on Tylypahkassa liemien professorina, mutta tietää paljon Pimeyden voimista”, hän selitti. Professori Lupin nyökkäsi. Opettaja katseli Harrya hyvin mielenkiintoisen näköisesti ja katse sai Harryn kääntämään oman katseensa ystäviinsä. Ron mutusteli suu täynnä suklaata ja Hermione oli kietonut kätensä lohduttavasti Ginnyn ympärille ja kuiskutteli tälle jotain. Harry nousi.

”Menen katsomaan, miten Draco voi”, hän ilmoitti ja käveli junan käytävään. Juna liikkui taas ja lamput olivat syttyneet. Harry käveli luihuisten vaunuosastoa kohti, huokaisi syvään ja aukaisi oven.

 Draco istui kalpeana penkillä, häntä vastapäätä istui pelokas Blaise ja Blaisen vieressä taas istui Theodore, jota vastapäätä istui Pansy ja hänen vieressään Grabbe ja Goyle. Kaikki näyttivät hurjan kalpeilta ja pelokkailta.

 Draco ponkaisi ylös huomattuaan Harryn.

”Kuulin Longbottomilta, että sinä pyörryit. Oletko kunnossa?” poika kysyi huolestuneena.

 Harry huokaisi uudelleen syvään.

”Olen”, hän sanoi. ”Älä viitsi käyttäytyä isän tapaan”, hän jatkoi saaden aikaan hennon hymyn. Draco nyökkäsi ja yllättäen halasi Harrya. Se oli heidän ensimmäinen halauksensa pitkään aikaan.

 Lopulta Draco irrottautui, pyysi anteeksi ja istuutui uudelleen Pansyn viereen.

 Tylypahkassa Minerva McGarmiwa, rohkelikkojen tuvanjohtaja, pyysi Harrya ja Hermionea mukaansa. Harrya siksi, koska oli kuullut tämän pyörtymisestä ja Hermionea siksi, koska halusi jutella tämän lukujärjestyksestä.

 McGarmiwa vei Harryn ja Hermionen Severuksen huonetta kohti ja siitä Harry arvasi, että myös hänen isälleen oli kerrottu hänen pyörtymisestään. Tieto sai hänet hermostumaan, sillä hän ei ollut koskaan ennen pyörtynyt samalla tavalla ja hän oli vuoden varma siitä, että isä nostaisi metelin. Pahimmassa tapauksessa hän ei pääsisi Tylypahkaan enää koskaan, isä ottaisi eron ja opettaisi häntä kotona. Pelkkä ajatuskin siitä sai Harryn voimaan pahoin.

 McGarmiwa koputti Severuksen oveen ja tämä otti heidät vastaan. Isä seisoi keskellä huonetta, katse ikkunassa, mutta heidän sisään astuessaan tämä käänsi katseensa heihin, käveli suoraan Harryn luokse ja kysyi, oliko poika kunnossa.

”Olen”, Harry vastasi huokaisten.

”Pitäisikö hänen olla yö sairaalasiivessä?” Severus kysyi McGarmiwalta. Nainen kohotti olkapäitään.

”Minähän en tiedä näistä asioista, mutta uskoakseni herra Kalkaros on kunnossa”, hän sanoi arvokkaasti ja väläytti Harrylle hymyn, johon poika vastasi.

”Oletko saanut suklaata?” Severus kysyi Harrylta.

”Olen. Professori Lupin antoi”, Harry vastasi pyöräyttäen silmiään.

 Jostain syystä isän otsa rypistyi ja hänen kasvoilleen tuli inhoava ilme.

”Niinpä tietysti”, Severus mumisi hyvin pienellä äänellä. ”Jos olet kunnossa voimme varmaan mennä pitoihin”, hän jatkoi kuuluvammalla äänellä.

 Pidot olivat täysin samanlaiset, kuin aina ennenkin. Tyypilliseen tuuriinsa Harry oli joutunut jättämään lajittelun väliin. Uudet rohkelikot istuivat pöydän päässä, silmäilivät utelijoina Suurta salia ja Harrya. Harry oli kuuluisa, hänen arpensa teki hänestä kuuluisan. Arven Harry oli saanut sinä iltana, kun Lily Kalkaros oli kuollut. Harryn isä oli ollut silloin viettämässä iltaansa jossain ja Harry oli ollut kahdestaan äitinsä kanssa kotona. Juuri sinä iltana lordi Voldemort oli saapunut- eikä todellakaan missään ystävällisissä merkeissä. Tämän tarinan Harry oli kuullut kaikilta muilta, Hagridilta, Dumbledorelta, Weasleyiltä... Kiltalaisilta lyhyesti sanottuna. Isältään hän oli kuullut jotain aivan muuta.

 Isän mukaan lordi Voldemort oli ollut heidän luonaan, kyllä, mutta ei suinkaan tappamisretkillä vaan pitämässä pientä kokousta, Harryn äidin ja isän kanssa. Isän mukaan itse professori Dumbledore oli hyökännyt heille ja yrittänyt tappaa Harryn ja Harryn vanhemmat sekä myös Voldemortin. Isän mukaan juuri Dumbledore oli taikonut Harrylle arven, tuon salamanmuotoisen arven, jonka takia hän oli niin kuuluisa. Ja saman taian voimasta Voldemort oli melkein kuollut. Oli edelleen ja silti taistelu hyvän ja pahan välillä jatkui. Tosin Harry ei enää tiennyt, kumpi puoli oli hyvä ja kumpi paha. Tai ehkä ei ollut olemassa hyvää ja pahaa, kuten isä oli sanonut. Ehkä oli olemassa vain kostoa ja rakkautta. Ehkä kiltalaiset taistelivat rakkaudesta, suojallakseen muita ja kuolonsyöjät kostosta, kostaakseen kiltalaisille kaiken.

 Pitojen jälkeen Harry oli niin väsynyt, että hän nukahti heti, kun hänen päänsä vain kosketti tyynyä. Hän nukkui yön unia näkemättä ja heräämättä kertaakaan. Vaihteeksi hän oli virkeä herätessään aamulla herätyskellon pirinään. Hän oli tarkoituksella laittanut kellon soimaan viisi minuuttia normaalia aikaisempaan, jotta pääsisi ensimmäisenä käymään suihkussa. Tosin heistä pojista vain hän ja Ron taisivat aamuisin käydä suihkussa. Seamus ja Dean heräsivät aina niin viime minuuteilla, etteivät kerenneet käydä suihkussa ja Neville ei vain viitsinyt. Ron kyllä heräsi myös usein niin viime minuuteilla, mutta yleensä Harry kiskoi pojan ylös sängystä, sillä myöhemmin päivällä Ron olisi ruvennut valittamaan siitä, ettei Harry herättänyt häntä koskaan ajoissa.

 Harry kokeili sormellaan vettä ennen kuin astui sen alle. Vesi oli ihanan viileää ja sai ajatukset helposti pois kaikesta. Mustasta, isästä, Dumbeldoresta, Voldemortista... Harry sulki silmänsä.

”Sulje hana ja päästä minut sinne!” kuului Ronin ääni oven takaa. Poika hakkasi nyrkeillään ovea niin kovaa, että jopa seinät heiluivat hiukan.

”Joo, joo! Lopeta se hakkaaminen!” Harry huusi takaisin ja kietoi pyyhkeensä paljaan vartalonsa ympärille. Hän aukaisi oven ja Ron seisoi kädet lanteilla hänen edessään. Harry meinasi törmätä ystäväänsä. Hänen oli pakko nauraa, sillä Ron näytti niin huvittavalta, jotenkin tyttömäiseltä.

”Kiva, kun sinulla on hauskaa”, Ron mutisi mennessään suihkuun. Sillä välin Harry vaihtoi vaatteet päälleen ja jäi odottelemaan Ronia, joka etsi sukkiaan sänkynsä alta. Harry naputteli sormillaan kärsimättömästi  ovenkarmiin ja vaihtoi painoa toiselle jalalleen. Ron vilkaisi ystäväänsä ja kätki salakalavan hymynsä.

”Mille virnistelet?” Harry kysyi kärsimättömänä. ”Etkö voisi panna vauhtia töppösiin? Minä haluan syömään ennen kuin ruoat loppuvat”, hän sanoi ja sai Roniin liikettä. Oli Ronin vuoro hoputtaa Harrya ja kauhukuva ruoan loppumisesta valtasi pojan mielen.

 He saivat lukujärjestyksensä ja Harry vilkaisi ankeana omaansa. Heti sinä aamuna kaksoistunti Taikaolentojen hoitoa, sen jälkeen kaksoistunti loitsuja, sen jälkeen muodonmuutoksia ja lopuksi kaksoistunti Taikaliemiä luihuisten kanssa. Kolmasluokkalaiset huokailivat pettymyksestä. Kuudesluokkalaiset sen sijaan naureskelivat ja nauttivat kolmesta hyppytunnistaan.

”Kunhan me saamme hyppyntunteja...”, Ron aloitti. ”Aion lähettää noille kirjeen, jossa kerron, että makaan rohkelikkojen oleskeluhuoneessa ja syön suklaata- sillä aikaa, kun he raatavat töissä”, hän jatkoi melkein sihisten.

 Hermione henkäisi kauhistuneena.

”Ron, ne hyppytunnit on tarkoitettu läksyihin. Kuudennella me saamme taatusti tuplasti enemmän läksyjä, kun mitä me nyt saamme”, hän sanoi.

 Harry hymyili. Hän sai Dracoon katsekontaktin ja virnisti pojalle. Draco nosti peukalonsa pystyyn.

elektrik bones

  • casket case
  • ***
  • Viestejä: 744
  • damnation daniel
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #26 : 19.11.2011 12:54:51 »
*nauraa räkäistä naurua* I'M BACK!!!! >:D *calming down in progress*

Jaahas, jaahas...
Vai halailee luihusprinssini muita poikia kuin minua :'( :D
Snapu on kivan huolehtivainen :) tyksin :) Rjhähjhähjhähähää, sinne saapui ihmissusi Remus Lupin joka puree Harrylta pään poikki ja syö sen >:D :D ehkä ei kuitenkaan :D
njääh, en osaa ilmeisestikään kommentoida, VIELÄKÄÄN :(

Kiitos uudesta luvusta ja jatkoa sit joskus ??? ;D
Kiitos :) (oliko tää mun synttärilahja? :D ihana lahja jos oli <3)
Nyt mä meen tästä häiriköimästä viattomia finiläisiä :D

meFaireCroire

  • Korpinpoikanen
  • ***
  • Viestejä: 238
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #27 : 19.11.2011 16:42:37 »
Ooh jatkoa !

Taas oli oikein hyvä luku, mutta sehän ei olekkaan mikään yllätys (:
Mielenkiintoinen "toinen versio" Lilyn kuolemaan, meinasin tukehtua nauruun kun kuvittelin Dumbledoren avadoimassa.. (Ja Nevillelle kun se yhtäkkiä olikin siellä vaunukopperossa, vai missä lie) ::)
Ja hyvä ettei Kalkaros mitään kauheeta slaagia saanut Harryn pyörtymisestä, vaikka onhan se suloinen kun on niin huolehtivainen

En ehkä osaa kuvitella Dracoa halaamassa Harrya kaikkien kavereidensa nähden siellä junassa, mutta ei mulla mitään niiden halailua vastaan ole :D

Voi ei mikä kamala kommentti tuli, pahoittelen !

Hih, jatkoa odottaen !

dracolove

  • ***
  • Viestejä: 96
  • Drarryholisti
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #28 : 24.11.2011 17:49:54 »
Huomasin juuri että tämä oli jatkunut, olin hyvin iloinen !
Pidin ja severus oli söpön huolehtivainen. Ei sitä tuollaisena aina näe :D
When you feel my heat
Look into my eyes
It’s where my demons hide

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 608
  • Ficci riippuvainen
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #29 : 28.11.2011 15:09:46 »
Oi, miten minulla on mennyt kaksi lukua ohi??
En tiedä, mutta tämä on niin lupaava...
Minulla on niin monta fikkiäsi kesken, että meni hetken ennen kun muistin mitä tässä on tapahtunut ja sitten tuli ahaa elämys.
En malta odottaa jatkoa, voi kun minäkin jaksaisin tähän tahtiin kirjottaa näitä fikkejäni.

Tutti frutti


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

Antelope

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #30 : 04.12.2011 11:55:06 »
Hihi, eli moi. ^^

Ui jee, kun tykkäsin tästä luvusta! Varsinkin tuosta alusta, koska sen tapahtumat oli lähes suoraan Azkabanin vangista ja se toi taas tähän ficciin lisää uskottavuutta - ja niin. :3 Ja tuo Egyptijuttu oli hih, koska koska. Samoin kuin ankeuttajajuttu ja kaikki oli kyllä aika hih : D Severus isänä on myös todella ihana ja huolehtivainen ja tästä uhkaa tulla kohta joku fanonjuttu minulle sun takia. : D En tahdo, koska mulla on jo oma juttu, miten James ja Lily päätyivät yhteen, että Lily oli hullu ja kaappasi Jamesin ja sen vaimon lapsen ja -

Mutta löysin yhden kökköyden, jos haluat muokata:
Lainaus
Raha ei ollut Ginnylle arka paikka, toisin kuin se oli Ronille arka paikka.
Vähän toistoa, "arka paikka" uudestaan on tarpeeton. (:

Tykkäsin tästä(kin) luvusta ja tahdon lisää, pusipus. ^^ (ja anteeksi kämäkommentista)


Antelope :-*
« Viimeksi muokattu: 05.12.2011 23:05:48 kirjoittanut Antelope »

Miusamo

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #31 : 09.12.2011 18:49:29 »
my96, Myöhästyneet onnittelut! Mun tosissaan piti kirjottaa D/H ficciin uus luku sun synttärilahjaks, mut en sit jaksanu/viitsiny/osannu. :D Joten anteeks ja tämä olkoon lahjasi, sinä mymmeli. :D
meFaireCroire, Dumbbis avadoimassahan on ihan perus näky :D Eiku...? :D Mut joo, "toiset versiot" Lilyn kuolemasta on aina kivoja :D
dracolove, aawwss <3
Suklaakissa, sama: aawwsss <3
tutti frutti, No siis, nythän mä oon niin suuttunu sulle, ku sä et oo kommentoinu kahta lukua :D No en. (muuten, hukkasin mun puhelimen, joten sun ei kannata laitaa mulle viestii tai soittaa. :D ) Jaa-a, nopeako minä? Pyhpah. Olisinkin!
Antelope, vaaviseni! <3 Kieltämättä tohon Antelopeen ei totu enää :D Mut joo, Sev on <3

 Kiitokset kaikille!
Miusamo

 Luku 7,
 Kelmien kartta

”Hei, Fred, mitä tuumaat, jos me...”, George Weasley aloitti ja veti kaksoisveljensä sivummalle loitsujen käytävästä. Kaksoset hiipivät nurkan taakse, painoivat päänsä yhteen ja keskustelivat.

”Ei me voida, George, se on meidän kallein aarre! Miksi me annettaisiin sellainen jollekin Kalkarokselle?” Fred kysyi närkästyneenä.

”Mutta Harry ei pääse muuten ikinä Tylyahoon ja me osataan se ulkoa”, George huomautti ovelasti ja osoitti ilmoitustaululla olevaa julistetta. ”Ensimmäinen Tylyahon reissu on tänä viikonloppuna!” hän jatkoi.

 Fred pudisteli edelleen päätään.

”Ei, ei me voida vielä...”, hän aloitti. ”Harry on sitä paitsi Kalkaros”, hän jatkoi ikään kuin sillä olisi jotain merkitystä.

 George huokaisi.

”Eihän sillä loppujen lopuksi ole paljoakaan merkitystä, kuka hän on, sillä hän on kuitenkin rohkelikko. Fred, me emme tiedä, keitä nämä Sarvihaara, Anturajalka sun muut ovat, mutta minulla on tunne, että Harry tietää siitä jotain”, hän sanoi.

 Oli Fredin vuoro huokaista syvään. Hän puristi taikasauvaansa niin kovaa, että hänen rystysensä muuttuivat valkoisiksi. George laski hitaasti kätensä veljensä käden päälle ja tämän kova ote hellitti hiukan.

”Hyvä on. Lyödään kolmesta sirpistä vetoa, niin Kalkaroksen kultapoika näyttää karttaa heti isälleen”, Fred tuhahti vihaisesti ja irrotti otteensa Georgen kädestä.

 George nauroi.

”Lyödään vain. Muistutan vain, että Harry on viettänyt paljon aikaa meidän kanssamme ja sen, minkä olen hänestä Ronilta saanut kuulla, hänen ja hänen isänsä välit eivät todellakaan aina ole olleet parhaimmat. Sitä paitsi, me olemme kaikki rohkelikkoja ja McGarmiwa sanoi joskus ensimmäisellä luokalla, että tupamme ovat kuin perheitämme ja perhettä pitää tukea. Samalla tavalla, kun minä tuen sinua, sinä minua, Ron Ginnyä, me tuemme kaikki yhdessä Harrya”, hän sanoi hymyillen ja Fred katsoi veljeään ällistyneenä.

”George”, kaksoisveli sanoi hiljaa. ”Mistä noita viisauksia sinun suuhusi oikein tulee? Kohta saan pelätä, että sinä olet viisaampi, kuin minä”, hän sanoi virnistäen. George vastasi virnistykseen ja tönäisi veljeään leikkisästi kylkeen.

”Minä sinulle viisaudet näytän, veliseni. Etsitään Harry käsiimme”, hän sanoi virnistäen entistäkin leveämmin.

 ***
 
 Harry istui kirjastossa lukemassa, kun Weasleyn kaksoset lähestyivät häntä. Harry kavahti hieman, hän ei suostunut kenellekään tunnustamaan, että pelkäsi hieman -mutta vain hieman- Weasleyn kaksosia ja sitä, mitä nämä voisivat hänelle tehdä. Ties vaikka Weasleyt purkaisivat oman vihansa hänen isäänsä kohtaan häneen ja kävisivät hänen kimpuunsa? Kyllä, mielestään hänellä oli täysi oikeus pelätä Weasleyn kaksosia, vaikka viettikin heidän pikkuveljensä kanssa suurimman osan ajastaan.

 Harry ei ollut koskaan oikein päässyt kunnolla tutustumaan Weasleyn perheeseen. Hänen isänsä ei koskaan päästänyt häntä Weasleyiden luokse, kun nämä kohteliaasti kirjoittivat ja pyysivät häntä käymään. Kesälomilla Harry kerkesi usein nähdä vain pienen vilauksen Ronista, Hermionesta ja muista harvoista rohkelikkoystävistään. Hän kerkesi nippa nappa vaihtaa ystäviensä kanssa pari sanaa Viistokujalla, melkein saman tien isä raahasi hänet pois. Aivan kuin isä pelkäisi, että mitä enemmän Harry veitti aikaa rohkelikkojen kanssa sitä enemmän hänestä itsestään tulisi rohkelikkojen kaltainen.

”Moi, Kalkaros”, Fred tai George, Harry ei ollut vielä oppinut erottamaan kaksoisia toisistaan, sanoi. Toinen kaksosista mulkaisi veljeään ja hymyili Harrylle.

”Terve, Harry. Ja Fred, lopeta saman tien tuo silmiesi muljottaminen. Lupasit, että teemme tämän kunnolla”, toinen kaksosista sanoi. Harry tajusi, että tämä oli George ja että Fred ei ollut valmis yhteistyöhön, oli se sitten mikä tahansa.

”No? Aiotteko te vaikka vaihteeksi hakata minut tai jotain?” Harry kysyi.

 George katsoi pikkuveljensä parasta ystävää hämmästyneenä.

”Ei, ei me aiota. Me hakataan luihuisia ja sinä olet rohkelikko”, hän tuumi.

”Sääli kylläkin...”, Fred aloitti, mutta George astui veljensä varpaille ja tämä kirosi vaimeasti.

”Olin sanomassa että sääli kylläkin, että luihuiset käy meikäläisten kimppuun ensin!” Fred puolustautui.

 Harry naurahti.

”Mitä asiaa teillä sitten oli?” hän kysyi. Hän huomasi, että kaksoset vaihtoivat keskenään katseen, istuutuivat sitten hänen seuraansa ja painautuivat mahdollisimman lähelle ja puhuivat hyvin hiljaa.

”Lupaatko, ettet kerro tästä kenellekään?” he kysyivät.

 Harry nyökkäsi.

”Lupaan”, hän vannoi.

”Et edes isällesi?” Fredin oli pakko varmistaa.

 Harry huokaisi.

”Jäitä hattuun. En todellakaan kerro”, hän sanoi hieman liian kovaan ääneen.

”Hys. Tämä on meidän suurin salaisuus”, George sanoi ja otti taskustaan jotain. Se jotain oli pelkkä pergamentin palanen.

”Yritättekö te huijata minua? Koska jos yritätte niin minä kyllä...”, Harry aloitti, mutta Fred puhui päälle.

”Hiljaa. Kunnioita salaisuuttamme. George, näytä hänelle.”

 George otti taskustaan taikasauvansa ja napautti pergamenttiä sauvallaan sanoen:

”Vannon, että minulla on vain pahat mielessä.”

 Viiva kerrallaan pergamentille avautui kartta, mutta ei mikä tahansa kartta, vaan Tylypahkan kartta. Kartalta näkyi missä jokainen oli, Harry huomasi, että hänen isänsä istui omassa huoneessaan, Ron oli rohkelikkojen oleskeluhuoneessa, Dumbledore käveli ympyrää rehtorin kansliassa... Keskellä karttaa luki isoin kirjaimin:

 Herrat Kuutamo, Matohäntä, Anturajalka ja Sarvihaara ylpeinä esittävät
        KELMIEN KARTTA!


”Tiedätkö sinä heistä jotain?” Fred kysyi epätavallisen innokaana.

 Harry pudisti päätään, vaikka pieni ääni hänen sisällään sanoi, tai suorastaan huusi, kerro kaksosille.

”Eikö isäsi ole koskaan maininnut heitä?” George kysyi.

”Ei”, Harry valehteli. ”Enkä aio häneltä kysyäkään.”

”Me ollaan kelmeille paljon velkaa”, Fred tuumi ja George nyökkäsi. ”Mutta Kelmien kartta on tästä lähtien sinun. Kun haluat sulkea sen, napauta sitä sauvallasi ja sano: ”Ilkityö onnistui.” ja se sulkeutuu. Äläkä koskaan jätä sitä lojumaan sinne sun tänne, varsinkaan isäsi katseen alle.”

”En jätä”, Harry lupasi, vaikka ei vielä täysin ymmärtänytkään, miksi veljekset antoivat kartan hänelle.

”Miksi annatte kartan minulle? Mitä minä sillä tekisin?” hän lausui ajatuksensa ääneen.

”Vilkaisepa muutamaa tunnelia kartassa, esimerkiksi tuota tuossa ja katso, minne se vie. Sitten ymmärrät”, George sanoi ja osoitti erästä tunnelia. Sen sanottuaan kaksoset katosivat.

 Harry katsoi tunnelia ja ymmärsi. Tunneli vei suoraan Tylyahoon.


Antelope

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #32 : 09.12.2011 19:19:16 »
Moimoi, oli kivaa saada uusi luku. ♥

Haha, Fred ja George on ihania. : D Mutta sitten ehkä toisaalta tämä luku oli pelkkää kelmien karttaa ja kaksosia, ne olisi voinut helposti ujuttaa johonkin toiseen lukuun lyhyemmin ja samalla olisi voitu lisätä se ensimmäinen meno Hunajaherttuaan/Tylyahoon, mutta no, ehkä se näin menee kivemmin, koska haluan nauttia tästä ficistä mahdollisimman pitkään, jee. (: (ja sitä paitsi, kun nämä luvut ei ole mitään multapitkiä, niin joo, kyllä näinkin menee)

Hihi, jee, pidin siitä, kun Fred ja George oikein alleviivat Harryn isää ja sukua, kun miettivät antaako kartan vai ei. Harry oli rohkelikossa, mutta kuitenkin Kalkaros. Epäilyksiä puolin ja toisin. : D Mutta anygays, lisää tahdon, kiitos kiitos. ♥


Antelope :-*
« Viimeksi muokattu: 13.12.2011 20:55:32 kirjoittanut Antelope »

elektrik bones

  • casket case
  • ***
  • Viestejä: 744
  • damnation daniel
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #33 : 09.12.2011 19:28:23 »
Jjjjeeeeeeeiiiii booooooyaaaaa wooooohooooo JATKOA <3 :D
sori, en osaa olla normaali :D
hih hei, aivot syöty ja järki jäässä joten en kommentoi parempi kuin tälläistä peeaskaa :D SORI!
Hmmm... Fred on kiva ^^ :] he hee, jatkoa odottelisin tänne mielisairaalaan ;D
♥: Typottava homokalja

dracolove

  • ***
  • Viestejä: 96
  • Drarryholisti
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #34 : 10.12.2011 11:25:29 »
Tää oli jatkunu !
George on näköjään viisaampi kuin Fred ... Vaikkei Fred tule sitä ikinä myöntämään ;D
En malta odottaa mitä Kalkaros sanoo kun se tajuaa että toi kartta on Harryllä ...
Hyvä tämä oli, Tosin en osannut kommentoida mitään järkevää ;)
Odotellen jatkoa ...
When you feel my heat
Look into my eyes
It’s where my demons hide

meFaireCroire

  • Korpinpoikanen
  • ***
  • Viestejä: 238
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #35 : 10.12.2011 15:48:21 »
Heei jatkoa !
Kiva luku ja sujuvaa tekstiä, enkä virheitäkään nähnyt.
Hahmot ihan itsensälaisiaan ja kaksoset ihanan suloisia (:
Hmm.. apua. En mä keksi mitään sanottavaa, jatkoa odottaen ! :D

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 608
  • Ficci riippuvainen
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #36 : 13.12.2011 12:05:23 »
Oi, tälle saatiin jatkoa ja mukava vaihtoehto sille mitä kirjassa tapahtui ja sille, että kaikki ihannoivat Harrya. Jatkoa, pian.
tutti frutti


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

Miusamo

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #37 : 15.12.2011 21:45:07 »
Antelope, Tylyahosta tulee hieman myöhemmin, lupaan sen!
my96, Aaawwsss!  :-*
dracolove, ^^ :-*
meFaireCroire, Aaawwss! :-*
ttti frutti, Hihii! :D :-*

Kiitokset kaikille! Miusamo kumartaa, kiittää, toivottaa hyviä jouluja ja menee nukkumaan. :)

Luku 8,
 Ongelmallinen keskiviikko


 Oli jo keskiviikko. Harry, Ron ja Hermione kävelivät Hagridin mökkiä kohti, sillä heillä oli taikaeläinten hoitoa. Luihuiset kävelivät itsekseen jupisten ja valittaen innokkaiden rohkelikkojen perässä.

 Hagrid seisoi mökkinsä edessä ja kohotti kätensä, jotta he pysähtyisivät. Oppilaat tottelivat, joskin luihuiset hyvin vastahakoisasti.

”No niin. Eli, meillä on tänään tiedossa jotain erityistä”, Hagrid aloitti hermostuneena ja Harry kuuli Dracon mutisevan muille luihuisille:

”En voi uskoa, että Tylypahkalla menee näin pahasti alakynteen. Eikö koululla ole varaa palkita muita opettamaan, kun tuollaisia puoli-idiootteja? Minä kirjoitan isälle.”

 Harrya hymyilytti pakostikin, sillä hän tiesi, ettei Lucius pystyisi tekemään Hagridin työpaikalle mitään. Hän vilkaisi Dracoa ja tämä huomasi hänen pilkkaavan hymynsä.

”No niin, tulkaapas kaikki tänne mettään päin. Mennään tervehtimään vanhoja kavereita”, Hagrid julisti kovaan ääneen ja Harry, Ron ja Hermione vilkaisivat pelokkaasti toisiaan. He kuitenkin astuivat ensimmäisinä Hagridin perään.

 Hagrid vei heidät aukiolle, jossa oli ainakin kymmenen hevoskotkaa. Ne raapivat maata etsien itselleen syötävää ja jotkut kävelivät jopa Hagridin luokse tietäen, että saisivat tältä jotakin. Hagrid heitti maahan punaisen raan lihan ja kymmenen hevoskotkaa oli hetkessä sen kimpussa.

”Kuka tietää, mitä nää on?” Hagrid kysyi ja Harry, Hermione ja muutama muu rohkelikko viittasivat.

”Kalkaros?” Hagrid antoi puheenvuoron Harrylle.

”Ne ovat hevoskotkia. Ne ovat taitavia ja vahvoja lentäjiä ja luonteeltaan kiivoja ja itseään kunnioittavia”, Harry sanoi nopeasti ja Hermione laski kätensä pettyneenä.

”Okein. Viisi pistettä rohkelikoille”, Hagrid sanoi hento hymy naamallaan. ”Entä kuka tietää, montako ihmistä yksi hevoskotka pystyy parhaimmillaan lennättää?”

 Hermionen käsi ponnahti ensimmäisenä ilmaan ja Hagrid antoi tytön vastata.

”Kaksi, koska ne ovat niin vahvoja ja isoja. Jopa kaksi aikuista velhoa tai noitaa”, Hermione selitti innostuneesti.

”Jälleen oikein ja toiset viisi pistettä rohkelikoille”, Hagrid sanoi.

”Kuka haluaa ensimmäisenä kokeilla?” Hagrid kysyi. Luihuiset vilkuilivat toisiaan ja Harry huomasi, että Draco oli painanut päänsä yhteen Theodoren kanssa. Näky ei tiennyt hyvää.

”Kokeilla mitä? Tappaa itsensä noiden lähellä?” Kuten arvata saattoi ääni kuului Dracolle, joka oli yllättäen nostanut päänsä ylös. ”Kiitos, mutta ei kiitos, haluan elää muutaman vuoden pidempään”, poika jatkoi ivallisesti ja sai kaikki luihuiset nauramaan.

”Minä... Ei... Hevoskotkat eivät ikuna tappais ketään”, Hagrid sopersi ja Harryn kävi kookasta miestä sääliksi, vaikka hän ei tätä hyvin tuntenutkaan.

”Minä kokeilen”, hän sanoi. ”Oli kyse mistä tahansa”, hän jatkoi uhmakkaasti ja kuuli Dracon henkäisyn ja huokaisun selkänsä takaa.

 Hagrid hymyili vaimeasti.
”Hienoa, Kalkaros. Katsotaanpa, miten sinun ja Hiinokan yhteistyö sujuu. Saat tehdä tuttavuutta sen kanssa”, tämä sanoi ja irrotti yhden hevoskotkan paksuista ketjuista.

”Askel lähemmäs”, Hagrid neuvoi ja vaikka Harryn olisi tehnyt mieli astua taaksepäin hän astui kuitenkin eteen.

”Älä liiku liian nopeasti...”

 Harry pysähtyi ja keräsi kaikki rohkeutensa. Hän oli tehnyt tätäkin ennen kaikenlaista, kohdannut Voldemortin, hämähäkkien kuninkaan, tappanut basiliskin, miksei hän siis selviytyisi tästäkin koetuksesta? Tämä ei ollut mitään verrattuna basiliskiin tai opettajaan, jolla oli ollut Voldemortin kasvot takaraivossa.

 Mutta jokin hevoskotkan silmissä, tämän asennossa aisti vaaraa. Hagridin käskystä Harry kumarsi hevoskotkalle, mutta tämä seisoi paikallaan.

”Peräänny”, Hagridin kauhistunut ääni kehotti.

 Kiitollisena Harry tarttui ohjeeseen ja otti askeleen taaksepäin, mutta juuri silloin Hiinokka nousi takajaloilleen ja kumarsi Harrylle.

”Hienoa!” Hagrid sanoi hymyssä suin. ”Nyt voit taputtaa sitä! Anna mennä!” hän jatkoi ja rohkelikot taputtivat. Harry pani vaimeasti merkille, että Draconkin kasvoilla oli hymy ja tämä läimäytti kerran kätensä yhteen, mutta lopetti saman tien. Harry hymyili ystävälleen takaisin ja käveli Hiinokan luokse taputtaakseen hevoskotkaa.

 Joku heitti Hiinokkaa kivellä ja Harry kompastui, kun kivi osui hevoskotkan siipeen ja tämä nousi takajaloilleen.

”Nouse ylös, Harry!” Hermione huusi pelästyneenä, mutta Harryn jalat ja kädet eivät kerta kaikkiaan totelleet häntä. Hän pysyi paikoillaan, kun raivostunut hevoskotka iski kyntensä häneen. Hän vilkaisi kauhistuneena oikeaa käsivarttaan ja huomasi, että se oli olkapäästä kyynärpäähän veressä ja hänen kylkiinsä sattui niin, että muutama kylkiluu oli varmasti murtunut. Hän yritti nousta ylös, mutta vieläkään hänen jalkansa eivät totelleet. Joku oli vienyt Hiinokan pois ja Hermione, Draco ja Ron juoksivat ensimmäisenä hänen luokseen.

”Ei hätää. Minä nousen ylös”, Harry sanoi ja yritti uudelleen nousta.

 Draco painoi ystävänsä vasemmasta olkapäästä takaisin maahan makaamaan.

”Se ei ehkä ole hyvä ajatus”, Hermione sai juuri ja juuri sanotua.

”Ai miten niin?” Harry kysyi hölmistyneenä.

”Vilkaisepa oikeaa jalkaasi”, Ron sanoi pahoinvoivan näköisenä.

 Harry nousi vasemman kyynärpäänsä varaan ja tällä kertaa Dracocaan ei estellyt. Hän katsoi oikeaa jalkaansa ja oli vähällä, ettei hän olisi pyörtynyt. Hänen oikea jalkansa sojotti neljäkymmentä astetta täysin väärään suuntaan ja oli muutenkin täysin vereslihalla. Hänen mustat housunsa olivat yltäpäätä veressä. Hevoskotka oli muutamalla raapaisulla tuhonnut Harryn oikean käden, murtanut muutaman hänen kylkiluistaan ja kaiken lisäksi tuhonnut hänen oikean jalkansa. Meni hetki, ennen kuin hän tajusi, ettei ehkä koskaan pystyisi kävelemään.

 Hän menetti tajuntansa hetkeksi ja kun hän heräsi hän makasi pehmeällä sairaalasängyllä ja näki isänsä kasvot edessään.

 Hän vilkaisi ympärilleen, muttei tunnistanut huonetta mistään.

”Missä minä olen?” hän kysyi.

”Pyhässä Mungossa”, hänen isänsä vastasi siirtäen hänen mustia hiuksiaan pois silmiltä. ”Sinut siirrettiin melkein heti tänne, koska matami Pomfrey ei voinut tehdä sinulle oikein mitään. No, hän korjasi murtuneet kylkiluusi.”

 Harry katsoi isäänsä hämmästyneenä.

”Kauanko minä olen maannut täällä?” hän kysyi.

”Kolme päivää”, Severus vastasi eikä maininnut ollenkaan, miten huolissaan oli ollut pojastaan. Harryn veltto ruumis vain makasi silmät kiinni.

”Mitä? Se tuntui vain hetkeltä!” Harry huudahti vieläkin hämmästyneenpänä. ”Uskomatonta”, hän lisäsi.

 Severus huokaisi. Oli niin Harryn tapaista ihmetellä tuollaista asiaa, kun itse makasi sairaalassa.

”Ystäväsi ovat aulassa. Voin mennä hakemaan heidät”, hän sanoi jotain sanoakseen.

”Minä menen itse sinne”, Harry sanoi päättäväisesti ja nousi jo ylös.

 Severus kuitenkin työnsi poikansa takaisin makuulle.

”Sinä pysyt siinä”, hän sanoi ankarasti. ”Ja mitä se pelleily hevoskotkien kanssa oli olevinaan?” hän kysyi.

 Oli Harryn vuoro huokaista.

”Ei mitään. Kukaan muu ei vaan mennyt sen luokse, joten minä ajattelin, että...”, hän aloitti.

”Et ajatellut yhtään mitään! Sinä vain päätit! Jos et olisi mennyt sinne et nyt makaisi siinä!” Severus sanoi vanhalla tutulla hiljaisella äänellään. Severus ei koskaan huutanut, ei, hänelle riitti, että hän sai sanoa sanottavansa ja jo hänen hiljainen äänensä oli tarpeeksi paha.

”Parempi minä, kun joku muu”, Harry sanoi uhmakkaasti. ”Ja sinä voisit puolestasi olla hiljaa”, hän jatkoi ennen kuin kerkesi sulkea suunsa.

 Severus pudotti pitelemänsä taikasauvan. Taikasauvan, jonka hän oli ottanut kutsuakseen sillä parantajan, jos jotain tapahtuisi.

”Mitä sinä sanoit?” hän kysyi aika kovalla äänellä.

”Sanoin, että voit olla hiljaa”, Harry vastasi hieman äskeistä hiljaisemmalla äänellä, nypläten samalla peittoaan. ”Minä nimittäin tiedän, miksi raivoat. Et sinä minun takiani raivoa, raivoat siksi, että saisit jotain raivottavaa. Jos rakastaisit minua niin tyyntyisit vain siihen, että olen hengissä ja osapuolin ehjäkin”, hän jatkoi madaltaen ääntään niin paljon, ettei Severuskaan melkein kuullut sitä.

 Severuksen kasvot muuttuivat punaisista äkkiä valkoisiksi.

”Etsi minulle isä, joka ei rakastaisi poikaansa”, mies mumisi hyvin hiljaisella äänellä. Hän kohotti kättään ja siirsi poikansa hiuksia pois tämän silmien edestä. ”Olet ainoa, mitä minulla on perheestäni jäljellä. Oma isäni on luultavasti kuollut, äitini on kuollut, vaimoni on kuollut. Minulla on vain sinut. Etkö sinäkin minun tilanteessani haluaisi jonkinlaista oikeutta sille, joka melkein tappoi oman lapseni? Ainoan lapseni. Sen takia teen, minkä teen”, Severus jatkoi puhuen ensimmäistä kertaa elämässään Harrylle tunteistaan poikaansa kohtaan. Lilyä kohtaan Severus oli kyllä puhunut tunteistaan, paljonkin, hyvä, että meni edes viikko, ettei Severus sanoisi rakastavansa Lilyä yhä ja edelleen. Mutta koskaan, ikinä ennen, Severus ei ollut sanonut, että rakastaisi Harrya.

”Mitä... sinä... sitten... aiot... tehdä?” Harry kysyi saadessaan samaan aikaan valtavan yskänpuuskahduksen. Hän yski ja köhi ja Severus nosti poikansa ylös ja hakkasi kevyin, mutta kovin ottein tämän selkää.

”Painu maate”, Severus käski ja laski poikansa hellävaroen sängylle makaamaan. ”Ota pienet nokkaunet niin jaksat huomenna”, hän jatkoi hiljaa ja sai Harryn hymähtämään.

”Isä, en ole mikään kolme vuotias”, poika mumisi ennen kuin sulki silmänsä ja antoi päänsä valahtaa tyynylle.

”Et olekaan”, Severus vastasi hiljaa. Hän oli salaa tyytyväinen Harryn yskänpuuskahdukseen, sillä se tiesi sitä, ettei hänen tarvitsisi vastata poikansa kysymykseen ennen seuraavaa päivää. Silloin Severus olisi jo henkisesti ja fyysisesti valmis vastaamaan.

 Hän aikoi haastaa hevoskotkan kuolemaan.


elektrik bones

  • casket case
  • ***
  • Viestejä: 744
  • damnation daniel
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #38 : 15.12.2011 22:29:35 »
Yaiks :o jännä paikka, jatkoa pian :) En osaa kommata nyt enkä milloinkaan :D kiitos tästä luvusta :-*
my96

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 608
  • Ficci riippuvainen
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #39 : 16.12.2011 15:15:47 »
Oi. Severus on niin ihana<3 rakentava jäi
tutti frutti


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3