Kirjoittaja Aihe: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K11  (Luettu 26027 kertaa)

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Nimi: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä
Ikäraja: K11
Tekijä: Miusamo
Oikolukija: Ei ole, paikka on vapaa.
Paritukset: Sirius/Severus/Lily ja Harry/Draco ja monia muita
Yhteenveto: Vaarallinen velho Sirius Musta on vapaalla jalalla eikä Severus Kalkaros uskalla päästää poikaansa hetkeksikään silmistään. Mutta Harry on tasan yhtä itsepäinen, kuin isänsä eikä halua kahlituksi Tylypahkaan, hän saa käsiinsä Kelmien kartan, kummisetänsä kartan, ja pääsee luvatta Tylyahoon. Mutta siellä hän joutuu myöntämään, että isä oli oikeassa; Sirius Musta on vaarallinen. Samaan aikaan Sirius muistelee vanhoja koulupäiviään, aikoja, jolloin hän seurusteli Severus Kalkaroksen kanssa...
Haasteet: One true something Severus Kalkaroksella ja isienvaihdolla
Oma sana: Idea tuli jo jonkin aikaa sitten, mutta vasta tänään aloin todella hiostamaan sitä. Trailerin julkaisen nyt, prologin hieman myöhemmin ja ensimmäisen luvun hieman hieman myöhemmin :D
Oma sana2: Myöhemmissä osissa (tarkalleen sanottuna Riitaa ja uusia tuttavuuksia luvun jälkeen) ficiin tulee mukaan kaksoset Shana ja Stewart, joiden yhteiskuva löytyy täältä

 Luvut:
1, Tunteita
2, Vierailu Malfoyille ja sen seassa muutakin
3, Selityksiä, valheita ja taisteluja
4, Tähtiä
5, Menneitä ja nykyisiä hetkiä
6, Kouluun
7, Kelmien kartta
8, Ongelmallinen keskiviikko
9, Sairaalassa
10, Isä, poika ja hänen opettajansa
11, Yllättäviä uutisia
12, Pimeää taikuutta
13, Tulisalama
14, Mahdottomia ja mahdollisia asioita
15, Matka sairaalaan
16, Kurkistus menneisyyteen
17, Kevätflunssaa
18, Pöpöjä
19, Musta yö osa 1/2
20, Musta yö osa 2/2
21, Surun keskellä
22, Ja näin elämä jatkaa kulkuaan
23, Riitaa ja uusia tuttavuuksia
24, Asioiden setvimistä
25, Kaikkea kivaa
26, Paluu kouluun
27, Jännittäviä hetkiä
28, Öinen Tylypahka
29, Musiikkia ja yllättäviä sukulaisia
30 Apua
31 Pullonpyöritystä ja muuta mukavaa
32 Ensimmäinen koetus
...

Muuta:
- Tietoisku Shanasta ja Stewartista

 Miusamo ylpeänä esittää....

 


 Traileri

 Miltä tuntuisi...

 Sirius Mustan karkaamisen jälkeen Severus Kalkaros, Harryn isä, oli ollut mielettömän ylihuolehtivainen, eikä suostunut päästämään poikaansa Tylyahoon.

… Elää ylihuolehtivan isän kanssa?

”Ehdottomasti ei.”

Tänä vuonna...

”Ministeri! Ettekö te voi tehdä mitään? Kyllä kai meillä vielä on toivoa?”
”Me teemme parhaamme poikasi ja hänen ystäviensä löytämiseksi, Severus.”

 … Pelko...

”Tiedän, mitä teit isälleni. Tiedän, mitä olet tehnyt äidilleni. Tiedän, että petit vanhempani ja yritit tappaa Piskuilanin!”
”Mutta tiesitkö, mitä minulla ja isälläsi oli?”
”Vihasit häntä, inhosit hänen katsomistasikin!”
”Ei. Minä rakastin häntä.”

 … Tuska...

”Harry...”
”Minä pyydän, Hermione. Tottele kerrankin: älä tule lähemmäksi.”
”Mutta...”
”Mene pois.”

… Ja rakkaus...

”Harry!”
”Isä!”
***
”Severus...”
”Musta...”

… Saavat yliotteen heistä kaikista.

”Katso, tähtiä.”
”Tuolla, tuo Otavan lähellä oleva tähti on Sirius.”

Harryn viimeisimpiä seikkailuja katkerasti kuvaillen...

”Viimeinen matka.”
”Matka kauas.”

… Ja Siriuksen ja Severuksen rakkaustarinaa iloisesti värittäen...

”Huolehditaan hänestä yhdessä.”
”Hän ei ole sinun lapsesi.”

… Miusamo tarinoi jälleen...

”Tämä on vain tarinaa.”
”Niin. Eikä tarina koskaan ole todellista.”
”Ei, mutta joskus sen saa näyttämään siltä.”

… Eikä vanhoista tavoista pääse koskaan eroon.

”Käännä katseesi oikealle, Harry.”
”Mitä?”

Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä ilmestyy...

”Katso hänen silmiään.”
”Lilyn silmät.”
”Selvästi. Siksi hän ei ole sinun poikasi.”

… Viimeistään syyskuussa 2011
« Viimeksi muokattu: 28.05.2015 09:21:36 kirjoittanut Vanilje »

meFaireCroire

  • Korpinpoikanen
  • ***
  • Viestejä: 238
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #1 : 21.08.2011 18:30:27 »
Isienvaihto ei kyllä ole mun juttu, enimmäkseen se on hieman häiritsevää,
Mutta Tämä ! Nyt kyllä niin mielenkiintoisen trailerin julkaisit, että eihän tässä voi muuta kuin alkaa odottamaan innolla jo jatkon ilmestymistä  :D
Lainaus
”Selvästi. Siksi hän ei ole sinun poikasi.”
heiheiii mitäs tuo oli olevinaan ?!
(okei, en kysele etukäteen ;D)

Antelope

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #2 : 21.08.2011 20:05:03 »
Voi jessus, Miusamo! :D Jep, koukutuin jo traileriin.
(Oikeesti, kai sulla on jonnekin lisätty, että isillä leikkiminen on sun harrastus? ;D)

Siis, ihan hemmetin mielenkiintoinen! Tosin sulle aika tavanomaista, mutta, whatever. Mulle ei ole. :D Tosi mielenkiintoinen paritus! Sirius/Severus... OOH. Jään seurailemaan.

Jatkoa! :-*


Antelope

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #3 : 01.09.2011 17:50:34 »
meFaireCroire, :D Kiitos kovasti kommentistasi!
Antelope, joo, kyllä mä sen mainitsen harrastuksia kysellessä. Ihmiset vaan sekoaa vähän, ku kysyy harrastusta ja vastaa, et isienvaihto :DDD Joo, kiitos sullekin kommentistasi. Severus/Sirius on ihku pari <3

Oma sana: Eka luku venähti hiukan pituuttaan. Ai niin, taisin sanoa, että julkaisen prologin trailerin jälkeen. No, yritin kirjoittaa sitä lauantaina, mutta en sitten saanutkaan sitä kirjoitetuksi joten päätin hypätä prologin yli suoraan ensimmäiseen lukuun. Toivottavasti ette sekaannu kovinkaan pahasti. :)

Luku 1
 Tunteita


 Kolmetoista vuotiaan pojan syyttävä katse oli Severuksessa, joka istui tyynesti keittiön pöydän ääressä ja kirjoitti jotain.

”Et voi olla tosissasi, isä”, Harry aloitti.

”Tarkoitin, mitä sanoin”, Severus vastasi sihisten pojalleen. ”Sirius Musta on vaarallinen, tiedät sen hyvin itsekin, enkä aio saattaa sinua vaaraan. Tylypahkassa olet turvassa, mutta koulun ulkopuolella et todellakaan ole turvassa”, mies jatkoi pitäen katseensa edelleen kirjeessään.

”Miksi Musta etsisi juuri minua?” Harry kysyi istuutuen isäänsä vastapäätä. Viimein Severus kohotti katseensa poikaansa ja Harry näki, miten vanhentunut mies oli vain muutamien viikkojen aikana.

”Olen selittänyt sinulle monta kertaa minun ja Mustan menneisyydestä, joten en uskoisi, että olisit todella niin tyhmä, ettet tajuaisi vaaroja”, Severus sanoi ja nousi ylös. ”Tästä ei enää puhuta.”

”Mutta, isä...”, Harry aloitti.

”Montako vuotta olitkaan?” Severus kysyi yhtäkkiä. Kysymys sai Harryn säpsähtämään.

”Älä jaksa, isä”, Harry sanoi tietäen mitä oli tulossa.

”Vastaa kysymykseeni.”

 Harry huokaisi.

”Kolmetoista”, hän sanoi ja irvisti.

”Muista se. Älä käyttäydy, kuin kolme vuotias”, Severus sanoi kääntäen selkänsä pojalleen. Harry huokaisi syvään ja käveli pettyneenä huoneeseensa.

 Koko riita oli alkanut siitä, kun Harry oli pyytänyt isältään allekirjoitusta Tylyahon lupalappuun. Harry oli unelmoinut Tylyaho viikonlopuista viimeiset kaksi vuotta ja isä oli sanonut ei! Harry oli varma, että kaikki muut hänen ystävänsä pääsivät Tylyahoon ja kaikki muutkin kolmasluokkalaiset, joten hän istuisi yksin ensi- ja toisluokkalaisten kanssa oleskeluhuoneessa. Pelkkä ajatuksin hirvitti.

 Severus oli sanonut, että syy oli Sirius Musta, mutta Harry oli melkein varma, että isällä oli jokin toinenkin syy.

 Raivoissaan Harry paiskasi kaksi koulukirjaa lattialle ja toisesta irtosi kannet.

”Harry!” kuului Severuksen ankara ääni toisesta huoneesta.

 Harry aukaisi oven.

”Niin?” hän huusi.

 Severus ilmestyi hänen eteensä ja tuijotti pitkään poikaansa.

”Älä paisko tavaroitasi”, mies sanoi.

”Minä...”, Harry aloitti vihan vallatessa hänen sydämensä ja mielensä kokonaan. Hän vain seisoi paikallaan täristen raivosta.

”Muista, mitä minä sanoin”, Severus sanoi ankarasti.

 Severus oli aina ollut ankara kasvattaja. Harry oli kolmentoista ikäisenä saanut kokea paljon sitä, mitä sanottiin virheeksi isän ja pojan välillä. Kaikesta huolimatta heidän välinsä olivat hyvät, he pystyivät puhumaan toisilleen paljon ja tiesivät voivansa luottamaan toisiinsa.

”Muistan, isä”, Harry mutisi vain. Hän perääntyi huoneeseensa ja nosti rikkinäisen kirjan lattialta. ”Voitko korjata tämän?” poika kysyi.

”Entistus”, Severus sanoi osoittaen taikasauvallaan kirjaa. Kannet lensivät lattialta heti oikealle paikalleen.

”Siivoa huoneesi”, Severus sanoi ennen kuin kääntyi lähteäkseen keittiöön.

 Harry heitti kirjan sängylleen ja sulki oven. Hänen teki mieli paiskata se kovaa kiinni, mutta tiesi saavansa sellaisesta kotiarestia tai huispauskieltoa. Kumpaakaan Harry ei olisi kestänyt.

 Harry polvistui matka-arkkunsa viereen ja alkoi penkoa sitä. Hän etsi, etsi, mutta ei löytänyt mitään. Hän etsi isänsä antamaa joululahjaa, joka oli hyvin paksu kirja. Kirja oli täynnä muistiinpanoja heidän entisistä sukulaisistaan, heidän piirteistään, tavoistaan. Severus oli Harryn ollessa kymmenen antanut kirjan hänelle ja käskenyt häntä alkamaan kirjoittamaan omaa tarinaansa kirjan sivuille tulevia sukupolvia varten. Harry oli ottanut kirjan ja kirjoittanut jonkin verran, mutta enemmän hän oli lukenut sitä. Nyt hänellä oli menossa osio isoisoisästään Severus Kalkaros vanhemmasta.

 Mutta kirja näytti mystisesti kadonneen. Harry oli penkonut koko huoneensa, kaikki tavarat olivat keskellä huonetta ja vasta sitten hän muisti että oli lukenut kirjaa kirjastossa edellisellä viikolla ja se oli jäänyt sinne. Raskaasti kiroillen hän avasi huoneensa oven ja lähti kirjastoa kohti. Talon kirjasto sijaitsi keittiön vieressä ja se oli Harryn lempipaikka koko talossa. Se oli suuri ja täynnä kirjahyllyjä. Jos Hermione Granger, yksi Harryn parhaista kavereista, pääsisi Kalkarosten kirjastoon hän viettäisi siellä todennäköisesti koko vuoden. Mutta Hermione ei ollut vielä kolmen vuoden aikana käynyt kertaakaan Harryn luona. Severus ei oikein ollut tyytyväinen poikansa ystävistä. Varsinkin Hermionea ja Ronia tämä inhosi.

 Harry livahti kirjaston ovesta sisään ja huomasi pöydällä kirjansa. Hän syöksähti sitä kohti, mutta Severus ilmestyi ovenpieleen.

”Käskin sinun siivoamaan huoneesi, en suinkaan sotkemaan sitä”, Severus huomautti. ”Onko kuulossasi jotain vikaa?” hän kysyi.

”Ei ole”, Harry vastasi. ”Etsin tuota”, hän jatkoi ja osoitti kirjaa pöydällä.

”Kirja on minulla siihen saakka, kun saat huoneesi siistiksi”, Severus sanoi ja otti kirjan pöydältä. Harry irvisti rumasti isälleen ja kääntyi lähteäkseen.

”Harry!” Severus huusi poikansa perään.

”No?” Harry kysyi kääntyen ympäri.

”Irvistitkö sinä minulle?” Severus kysyi.

”Ei, irvistin sille kirjalle, joka makaa sylissäsi”, Harry vastasi sarkastisesti.

 Severus ei kiinnittänyt huomiota poikansa sanoihin, vaan käänsi tälle selkänsä ja antoi Harryn mennä menojaan. Hän tiesi, että Harry oli nyt vihainen, mutta ajan kanssa poika leppyisi kyllä. Niin kävi aina.

 ***
 
 Harry antoi lopulta periksi ja siivosi huonettaan hiukan. Muutamassa minuutissa huone oli siisti ja Harry oli valmis lähtemään isänsä luokse kysyäkseen kirjaansa. Juuri silloin Harryn pöllö Hedwig päätti lentää sisään. Hedwigillä oli jalassaan kirje, jonka käsialan Harry erotti hetkessä ystävänsä Ron Weasleyn käsialaksi.

 Harry irrotti kirjeen ja aukaisi sen mietteliäänä. Hän ei ollut kuullut Ronista pitkään aikaan ja kaipasi siksi uutisia ystävästään.

Moi, Harry,
 Olen juuri palannut kotiin Egyptistä- olimme siellä Billin luona. Ohessa on syntymäpäivälahjasi, anteeksi, kun se kesti, mutta en viitsinyt käyttää Errolia sen lähettämiseen, koska se ei olisi varmastikaan jaksanut lentää Egyptistä Englantiin.
 Milloin tavattaisiin? Hermione on nyt täällä, hän lähettää terveiset. Me olemme menossa Viistokujalle ensi viikolla. Päästääkö isäsi sinut sinne silloin?
 Nähdään ehkä Viistokujalla, jos ei, niin viimeistään Tylypahkassa,
 Ron


 Harry hymyili ja istuutui kirjoituspöytänsä ääreen kirjoittamaan vastauskirjettään.

Moi, Ron ja Hermione,
 En ole vielä kysynyt isältä saanko tulla, koska hän on vähän kireä juuri nyt. Aion kuitenkin lähipäivinä kysyä häneltä. Kesä on mennyt ihan kivasti, pari kertaa olen riidellyt isän kanssa. Malfoyt ovat käyneet meillä muutaman kerran, mutta Draco ei ole ollut kertaakaan mukana. Isä sanoi viimeksi eilen, että minun pitäisi yrittää tehdä hänen kanssaan sovinto.
 Kirjoittelen myöhemmin Viistokujasta. Tällä hetkellä isä ei halua päästää minua silmistään Mustan takia. Nähdään,
Harry


 Lähetettyään kirjeensä Harry käveli kirjastoon, jossa tiesi isänsä olevan. Aivan oikein, Severus istui pehmeässä nojatuolissa ja selaili valokuva-albumia selin Harryyn.

”Isä?” Harry sanoi kysyvästi ja kohotti kulmakarvaansa.

 Severus kääntyi ja huomasi poikansa.

”Niin?” mies kysyi hajamielisesti.

”Mitä sinä teet?” Harry kysyi. Se ei ollut kysymys, jonka hän oli aikonut esittää, mutta se lipsahti hänen huuliltaan.

”Kunhan katselen vanhoja valokuvia kouluajoiltani”, Severus vastasi kääntäen taas katseensa valokuva-albumiin.

 Harry käveli isänsä viereen ja katseli hiljaisuudessa kuvia. Suurin osa kuvista oli sellaisia, joissa oli Severus ja Lily, mutta joukossa oli myös luihuisten oleskeluhuoneesta otettuja kuvia ja tanssiaisista. Yhdessä kuvassa Severus tanssi Lilyn kanssa kädet tytön lantioilla ja Lilyn kädet puolestaan olivat Severuksen olkapäillä.

”Hän oli niin kaunis”, Severus huokaisi. Harry katsoi isäänsä ja huomasi, että kyyneliä valui tämän poskille. ”Niin kaunis ja hyväsydäminen tyttö. Ja silti hän kuoli”, Severus huokaisi uudelleen ja pyyhki nopeasti kyyneleensä.

”Oliko sinulla jotain asiaa?” Severus kysyi äkkiä.

”Oli”, Harry sanoi. ”Ron pyysi minua Viistokujalle hänen ja hänen perheensä ja Hermionen kanssa ensi viikolla. Saanko mennä?” hän kysyi.

”Mene vain”, Severus sanoi Harryn yllätykseksi.

 Harry hymyili kiitollisesti isälleen ja ryntäsi heti huoneeseensa kirjoittamaan ystävilleen. Severus katsoi pitkään poikansa perään, mutta kääntyi sitten katsomaan valokuva-albumin seuraavaa kuvaa. Kuvaa, jota Harry ei ollut onneksi kerennyt nähdä. Kuvassa Severus seisoi kameraa kohti ja hänen takanaan oli komea mustatukkainen poika, joka oli kietonut kätensä Severuksen ympärille ja joka nauroi iloisesti kameralle. Kun vertasi albumin ja Päivän profeetan kuvaa keskenään tajusi selkeästi, että poika oli Sirius Musta. Ja siihen mieheen Severus oli yhä palavasti rakastunut, vaikka hän ei suostunut sitä kenellekään -hyvä että edes itselleen- myöntämään.

Antelope

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #4 : 01.09.2011 18:16:10 »
Ou jee, ensimmäinen luku ♥

Sev on näköjään aika ankara isä, mikä sopii hänelle. Sellainen hellyyttävän isän rooli - mikä James olisi ollut - ei sovi Severukselle. Harrykin on ihan sopivasti IC kapinoidessaan Severusta vastaan ja lukiessaan tuota sukulaisista kertovaa kirjaa.

Sirius/Severus-paritus kiehtoo edelleen kovin. :3
Lainaus
Kun vertasi albumin ja Päivän profeetan kuvaa keskenään tajusi selkeästi, että poika oli Sirius Musta. Ja siihen mieheen Severus oli yhä palavasti rakastunut, vaikka hän ei suostunut sitä kenellekään -hyvä että edes itselleen- myöntämään.


Ääws, tässä luvussa ei vielä oikein tapahtunut mitään maata mullistavaa - odotan innolla toista lukua! ^^


Antelope :-*

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #5 : 01.09.2011 18:20:00 »
Oi miten ihana ficci!
Tämä on todella mielenkiintoinen aivan kuin kaikki ficcisi!No jännittävää on se mitä tapahtuu seuraavaksi, Sirius on varmasti oikein ihastuttava hahmonen.No Isä ja poika ottavat varmasti usein yhteen!Ihanaa oli löytää ficci joka herätti sisälläni purkauksen, se taas johtuu sitää että että minä aivan tärisen uteliaisuudesta sillä halua tietää miten tämä jatkuu!Oih Severus tykkää Siriuksesta ja toisin päin he ovat varmasti helluinen pari!

Kuolotar
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

meFaireCroire

  • Korpinpoikanen
  • ***
  • Viestejä: 238
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #6 : 01.09.2011 20:51:38 »
Jei, eka luku !
Hahmot ovat kivasti IC, Severuksen "Harry, minkä ikäinen olet?"-juttu oli kyllä ihan aww :D
Ehdottomasti mielenkiinnon herättävintä oli tuo, minkä Antelope jo lainasikin ;)
(ARGH ei mulla ole rakentavaa)
Jatkoa, Jatkoa !

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #7 : 08.09.2011 20:54:29 »
Kiitos teille ihanaisille kommenteista, jotka piristelivät päiviäni  :-* Jatkoa tulossa! :)


Luku 2
 Vierailu Malfoyille ja sen seassa muutakin


 Seuraavana päivänä Harry heräsi varhain. Hetken hän ajatteli, miksi oli oikeastaan herännyt niin aikaisin, kello oli puoli kahdeksan, kun hän nousi ja yleensä hän nousi vasta kymmeneltä. Silloinkin hyvin vastahakoisasti, silloin oikeastaan, kun Severus tuli melkein repimään hänet sängystä. Harry piti nukkumisesta ja nukkui mielellään pitkään.

 Harry puki päälleen lämpimän sinisen hupparin ja mustat collegehousut ja käveli keittiöön, jossa hänen isänsä istuikin jo lukemassa lehteä. Severus heräsi aina ennen Harrya.

”Mites sinä tähän aikaan olet hereillä?” isä kysyi pojaltaan. Harry virnisti ja pöyhi mustaa tukkaansa.

”En vain saanut enää unta”, hän vastasi ja käveli kahvinkeittimen luokse. Hän kaatoi kahvia mukiinsa ja istuutui pöydän ääreen. Harry rakasti kahvia, ilman kahvia hän ei oikeastaan koskaan edes päässyt hereille.

”Mitä aiot tehdä tänään?” Severus kysyi tavanomaisen kysymyksensä.

 Harry kohotti olkapäitään.

”Mitä jos menisit käymään Malfoyilla?” Severus ehdotti.

 Harry huokaisi.

”Isä, minä ja Draco emme edelleenkään ole misssään parhaissa väleissä”, hän sanoi tuijottaen nyt pöytää.

 Severus katsoi poikaansa vakavana.

”Teidän pitäisi sopia vanhat riitanne. Emme voi olla huonoissa väleissä Malfoyiden kanssa, tiedät sen vallan hyvin itsekin. Tänään menemme molemmat käymään Malfoyilla ja sillä aikaa, kun hoidan Luciuksen kanssa asiani sinä ja Draco sovitte typerän riitanne. Mistä se edes alkoi?” mies kysyi.

”Siitä, kun me menimme eri tupiin”, Harry myönsi.

 Severus huokaisi.

”Minä ja äitisi olimme...”, hän aloitti, mutta Harry keskeytti hänet ennen kuin hän kerkesi jatkaa pidemmälle.

”Eri tuvissa! Tiedän. Mutta isä, olitteko te äidin kanssa koko ajan ystäviä keskenänne?” Harry kysyi ovelasti.

 Severuksen mielessä kävi vastata myöntävästi, mutta hän kuitenkin pudisti hiljaa päätään muistaen ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen kouluvuotensa. Ensimmäisestä viidenteen saakka hän ja Lily olivat todellakin olleet huonoissa väleissä. He eivät olleet katsoneet toisiaan ollenkaan ja olivat vain kävelleet ohi sanomatta sanaakaan, joskus jopa tönäisseet toisiaan pois tieltä. Viidennen vuoden kesällä Lily oli kuitenkin ottanut ensimmäisen askeleen sovintoa kohti ja seitsemäntenä vuonaan he olivat alkaneet seurustella. Kaksi vuotta sen jälkeen he olivat menneet naimisiin ja kaksikymmentäyksi vuotiaina he olivat saaneet Harryn. Vain vuosi sen jälkeen Lily oli kuollut ja vaimon kuolema oli yhä Severukselle paha paikka. Joka vuosi kesäkuun viidentenä päivänä hän ja Harry kävivät Lilyn haudalla ja polttivat kynttilää koko päivän. Joulut he viettivät molemmat usein Tylypahkassa, mutta joskus he saattoivat mennä kotiin juhlimaan hiljaa keskenään.

”Isä, mitä nyt?” Harry kysyi huomatessaan surumielisen ilmeen isänsä kasvoilla.

 Severus hätkähti ja pyyhkäisi hennon kyyneleen poskeltaan.

”Ei mitään. Ajattelin vain Lilyä”, mies mutisi ja nousi äkkiä pöydästä. Hän kääntyi selin Harryyn ja käveli jo makuuhuonettaan kohti.

”Syö nopeasti aamiaisesi niin menemme sen jälkeen Malfoyille. Käyn lähettämässä pöllön”, mies sanoi ja kiiruhti jo makuuhuoneen suuntaan.

 Harry huokaisi ja kaatoi loput kahvistaan suuhunsa. Hän vei mukinsa tiskialtaaseen ja kiiruhti omaan huoneeseensa. Ei olisi mitään hyötyä syödä aamulla, sitä Harry ei koskaan tehnyt, hän vain joi kahvia.

 Muutaman minuutin päästä Severus jo hoputtikin poikaansa eteiseen.

”Olen lähdössä, Harry!” mies huusi oven läpi. Harry mutisi jotain itsekseen, mutta heitti kirjan sängylleen, nousi tuolista ja lähti kävelemään ovea kohti.

”Viivyttelet tahallasi”, Severuksen ääni kuului taas.

”Enkä viivyttele. Kaikkilla ei vain satu olemaan yhtä kiire, kuin sinulla”, Harry vastasi nyrpeästi. ”En edes halua mukaan”, hän jatkoi avatessaan samalla ovensa.

”Et halua, mutta minä pakotan”, Severus sanoi.

”Sen minä huomaan”, Harry sanoi sarkastisesti.

 Severus ei kiinnittänyt huomiota poikansa sanoihin vaan otti kiinni tämän olkapäästä ja ilmiinnytti molemmat muutaman metrin päähän Malfoyiden asunnosta. He kävelivät sateessa hiljaisina ja ovelle päästyään koputtivat.

 Lucius tuli avaamaan.

”Severus ja Harry, mikä suo meille moisen kunnian?” mies kysyi päästäessään vieraat peremmälle.

”Minulla on muutamia asioita”, Severus aloitti. ”Kuolonsyöjät aikovat hyökätä tänään ja sitä ennen on todennäköisesti kokous. Tulin kysymään, että pidetäänkö kokous täällä?” mies kysyi kulmiaan kohottaen.

”Todennäköisesti. Harry, menepä yläkertaan, Draco on siellä”, Lucius sanoi kummipojalleen, joka oli kuunnellut tarkasti keskustelua.

”Ei kiinnosta”, Harry mutisi, mutta vain Severus kuuli. Tämä mulkaisi poikaansa todella pahasti ja sanoi tuskin kuuluvalla äänellä:

”Ala laputtaa.”

 Harry vilkaisi isäänsä ja käveli sitten taakseen katsomatta ylös.

 Severus huokaisi.

”Että voi jonkun kanssa olla hankalaa”, tämä mutisi.

 Lucius katsoi vanhaa ystäväänsä myötätuntoisesti.

”Tiedän tunteen. Yleensä Narcissa hoitaa kaikki Dracon asiat, mutta joskus se poika osaa olla niin yhteistyöhaluton”, hän sanoi hymyillen pienesti.


 ***

 Samaan aikaan Harry istui Dracon tuolissa, kun taas luihuinen itse makasi sängyllään selkä Harryyn päin. Harry huokaisi syvään ja aloitti keskustelun.

”En minäkään tätä halua”, poika mutisi. ”Mutta isä pakottaa minut tähän”, hän jatkoi.

 Draco murahti.

”Malfoy, olisi ihan kiva, jos suostuisit edes juttelemaan asiasta”, Harry sihisi hampaidensa välistä uhkaavasti.

”Minä en alennu juttelemaan tuollaisen petturin kanssa, Kalkaros”, Draco sanoi kuuluvalla äänellä. Hän kääntyi Harryyn päin ja Harry huomasi, miten hänen entisen ystävänsä silmistä paisui viha.

”Minäkään en alentuisi...”, Harry aloitti.

”Mutta isäsi pakottaa sinut! Merlin sentään, etkö sinä osaa sanoa Severukselle mitään vastaan?” Draco kysyi. ”Näkisitpä vain, kuinka paljon minä ja isä riitelemme. Mutta ehkä se johtuu vain isäsi yksinhuoltajuudesta”, hän pohdiskeli.

”Pää kiinni, Malfoy, kun yritän sanoa sanottavani. En voinut päättää itse tupaani, lajitteluhattu sen huusi, joten et voi sanoa, että olen pettänyt sinut jollakin tavalla”, Harry sanoi.

”Tuo on varmaan ensimmäinen totuus, jonka olen kuullut sinun suustasi viimeisen kahden vuoden aikana”, Draco vastasi halveksuen.

”Uskallatko väittää, että valehtelen?” Harry kysyi.

”Uskallan. Minä tiedän sen. Esimerkiksi viime vuonna yhdellä taikaliemi tunnilla sanoit Severukselle, että olet tehnyt tehtäväsi ajan kanssa, vaikka minä kuulin sinun myöhemmin kerskuvan Weasleylle ja kuraveri-Grangerille, että olit vain kopioinut ne minun kirjastani”, Draco sanoi. ”Silloin varmaan kopioit tehtäväni, kun tulit kirjastoon sanomaan minulle, että Pansy odotti jo minua ja minä jätin kirjani kirjastoon”, poika jatkoi pudistellen päätään. ”Sinä olet todellakin perinyt isäsi oveluuden”, hän lopetti.

 Harry oli muuttunut kasvoiltaan omenanpunaiseksi ja nyt hän hyökkäsi puolestaan Dracon kimppuun.

”Entäs sinä sitten? Oliko totta, kun sanoit itse isälle, että unohdit kirjasi luihuisten oleskeluhuoneeseen, vain jotta pääsisit tunnilta hakemaan jotain isän juomavarastoista? Näin sinut itse, kun poikkesin vessaan tunnilla”, Harry sanoi.

”No se nyt ei ollut totta, mutta en minä valehtele ummet ja lammet niin kuin sinä...”, Draco aloitti, mutta Harry keskeytti hänet.

”Tai ne kaikki riitatilanteet, joissa yritit mustamaalata minua? Tai sitten kaikki muut haukkumasanat, joita aina minut kohdatessasi lauoit? Onko ne totta? Olenko todellakin niin typerä, isän lellikki, rehtorin lellikki, koulun hikipinko, sokea, lihava, ahne ja niin edelleen, kuin väität minun olevan?” hän kysyi.

”Pää kiinni, Kalkaros, kun yritän kerrankin selittää jotain. En voinut ruveta kauheasti ylistämään sinua niissä tilanteissa, kun ympärilläni oli puolet luihuisten tuvasta. Olisin saanut kaikki heidän vihansa niskaani”, Draco sanoi pudistaen hitaasti vaaleaa päätään.

 Harry nyökkäsi.

”Vähän sama täällä”, hän tunnusti. ”Joten uskon sinua. Voimmeko nyt olla sujut?” hän kysyi.

 Draco katsoi Harrya arvostelevasti.

”En edelleenkään pidä sinusta, mutta voimme ainakin isäsi mieleksi yrittää tulla toimeen”, poika sanoi.

 Harry ojensi kätensä luihuiselle ja tämä puristi omaa kättään. Ystävyyttä ei oltu vielä vahvistettu, mutta ensimmäinen askel sinnepäin oli jo otettu.

”Ja jos nähdään koulun käytävillä ei kiinnitetä mitään huomiota toisiimme, jooko?” Draco ehdotti.

 Harry nyökkäsi hymyillen. Äkkiä hän otti Dracon sängyltä tyynyn ja paiskasi sen suoraan Dracon naamaan.

”Tuon olen halunnut tehdä viimeisen kahden vuoden ajan!” Harry huudahti voitonriemuisesti ja löi nyrkkiään ilmassa.

”Vai kaipaa Kalkaros kunnon rökitystä? Täältä pesee!” Draco huusi ja heitteli Harrya päin tyynyjä.

 Harry ja Draco pitivät niin kovaa ääntä, että se kuului alakertaan saakka. Severus vilkaisi huolestuneena ylös, kun kuuli ensimmäiset kiljumiset. Oliko jommalle kummalle pojalle sattunut jotain? Kun hän erotti kiljumisten seasta Harryn nauruäänen hän pudisteli hymyillen päätään. Ilmeisesti pojat olivat vain sopineet vanhan riitansa.

”Menen sanomaan heille, että pitävät pienempää ääntä”, Severus sanoi huomatessaan Luciuksen kasvoilla ärttyneen ilmeen. Lucius nyökkäsi ja Severus nousi portaat ylös ja koputti ensimmäiseen oveen.

 Hän avasi oven. Harry makasi lattialla, mitä erikoisemmassa asennossa ja Draco puolestaan oli polvillaan tämän vieressä ja hakkasi ystäväänsä selkää tyynyllä. Harryn nauru kuului selvästi Dracon alta ja Severus hymyili hetken miettien, milloin viimeksi olikaan sen kuullut. Oli melkein sääli lopettaa poikien tyynysota.

”Harry!” Severus huusi. Harry jähmettyi paikoilleen lattialla ja Draco puristi tyynyään sylissään. ”Olen lähdössä”, Severus sanoi pojalleen, joka kompuroi ylös lattialta ja pudisteli vaatteistaan pölyt ja höyhenet.

”Minä tulen”, Harry sanoi. Hän käveli isänsä luokse varoen astumasta oikealla jalallaan.

”Mikä jalassasi on?” Severus kysyi.

”Ei mikään. Se vain on vähän kipeänä”, Harry vastasi.

 Severus huokaisi.

”Sinä se et osaa pitää mitään ruumiinosaasi terveenä edes viikkoa”, tämä sanoi pyöritellen silmiään.

”Älä valehtele. Oli minulla viimeiset kaksi viikkoa kaikki terveenä”, Harry puolustautui.

 Severus huokaisi, polvistui ja heilautti taikasauvaansa Harryn jalkaa osoittaen. Hetken päästä Harry pystyikin jo kävelemään.

”Heippa, Draco. Nähdään viimeistään koulussa”, Harry sanoi virnistäen. Draco nyökkäsi ja hymyili pienesti.

 Severus johdatti Harryn alakertaan ja Lucius tuli saattamaan heidät ovelle.

”Tulen sitten myöhemmin illalla”, Severus sanoi tuskin kuuluvalla äänellä. Lucius nyökkäsi ja katsoi kysyvästi Harrya. ”Hän jää kotiin”, Severus jatkoi.

”Nähdään”, Severus sanoi ja Lucius nyökkäsi. Severus otti Harrya kiinni kädestä ja ilmiinnytti molemmat heidän aika isoon omakotitaloon, joka oli oikeastaan sukukartano. Se koostui Harryn laskujen mukaan kahdesta eri siivestä. Tornihuoneita oli kaksi, joista toinen oli Harryn huone. Se oli rakennettu tiileistä ja laudoista ja väriltään se oli pikimusta. Talo ei ollut yhtä suuri, kuin Malfoiyiden talo, mutta melkein.

 Harry ja Severus astuivat sisään tottunein askelin ja Severus sytytti valot taikasauvansa heilautuksella. Harry livahti heti omaan tornihuoneeseensa ja jäi seisomaan ikkunan ääreen. Ikkuna oli iso lattiasta kattoon ja se oli melkein koko seinän kokoinen. Siitä näkyi pihamaa, jossa Harry oli usein lennellyt luudallaan ja pelannut monien ystäviensä kanssa huispausta.

 Harry ei huomannut, kun Severus astui sisään. Ei, ennen kuin tämä oli jo sisällä.

”Harry”, Severus sanoi. ”Olen menossa Malfoyille, pärjäätkö sinä yksin?” mies kysyi kohottaen toista kulmakarvaansa.

 Harry nyökkäsi.

”Oletko varma?” Severus kysyi huolestuneena.

 Harry huokaisi.

”En ole mikään pikkulapsi enää, isä”, hän totesi. ”Ja olen ollut ennenkin yksin kotona”, hän jatkoi.

 Severus pörrötti poikansa hiuksia.

”Totta. Lähetä minulle kuitenkin pöllö, jos jotain tapahtuu”, mies käski. ”Äläkä valvo liian myöhään. Minä tulen kotiin todella myöhään, joten tee myös itsellesi jotain iltapalaa”, hän jatkoi.

”Älä viitsi huolehtia turhaan, isä. Tiedät, etten polta taloa”, Harry sanoi virnistäen. ”Ja kyllä minä pärjään”, hän jatkoi.

”Hyvä”, Severus sanoi. ”Jos olet hereillä vielä silloin, kun tulen kotiin, pieksen sinut, onko selvä?” mies jatkoi ankaraan sävyyn.

”Merlin, isä, huolehtivaisuus ei sovi sinulle”, Harry totesi virnistäen vain leveämmin.

 Severus naurahti, pörrötti poikansa hiuksia vielä kerran ja katosi sitten poksahtaen. Harry kaatui sängylleen ja hymyili. Yksinolo ei haitannut häntä, päinvastoin. Tästä tulisi hauskaa.

 ***

 Samaan aikaan Severus astui toisen kerran Malfoyiden rappusille sen päivän aikana ja koputti.

”Kas, Severus, eipä olla aikoihin nähty”, Lucius totesi ivallinen hymy huulillaan.

”Puhut kerrankin asiaa, Lucius”, Severus vastasi samaan sävyyn.

 Severus ja Lucius astuivat molemmat kartanon suureen oleskeluhuoneeseen. Heidän lisäkseen huoneessa istuivat jo pitkän pöydän ääressä Voldemort, Bellatrix, Narcissa ja monia muita kuolonsyöjiä.

”Severus, aloimme jo huolestua. Luulin, ettet tulisikaan”, Voldemort sanoi ja taas kerran miehen kylmä ääni sai Severuksen niskakarvat pystyyn. ”Istu tuohon”, Voldemort jatkoi ja osoitti paikkaa vieressään.

 Severus istuutui kylmän rauhallinen ilme kasvoillaan.

 ***

 Harry huokaisi. Kello oli jo kahdentoista ja häntä väsytti hiukan. Hän oli käynyt suihkussa, lukenut kirjoja kirjastossa, lentänyt luudalla ja jopa tehnyt jonkin verran läksyjään. Mutta silti hänellä oli yksinäinen olo ja äkkiä hän ymmärsi, miksi isä oli ollut hänestä niin huolissaan ennen lähtöä. Harry ei ollut aiemmin ollut niin kauan aikaa yksin. Jotenkin Harry kuitenkin aavisti, että isällä kestäisi vielä kauankin.

 Harry kierteli taloa ympäriinsä ja katseli ikkunoista ulos. Äkkiä hän näki punaisen valon, valon, joka tuli ilmasta. Valo tuli ilman muuta jonkun taikasauvasta.
« Viimeksi muokattu: 09.09.2011 09:32:32 kirjoittanut Miusamo »

Antelope

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #8 : 08.09.2011 21:17:12 »
Toinen luku, ja eka olen. :D
Hei, ei tommoiseen kohtaan saa jättää! :o

Tykkäsin tästäkin luvusta. Sev on jotenkin aivan ihana, vaikka tuollainen ankara ja ylihuolehtivainen. Harry taas on mahdottoman IC, kun Au:ssa voi vain olla. Tuo tyynytappelu Dracon kanssa oli suloinen, hih. ♥

Lainaus
”Älä valahtele. Oli minulla viimeiset kaksi viikkoa kaikki terveenä”
valehtele, luulisin? (:

Jatkoa haluan! ♥


Antelope :-*

meFaireCroire

  • Korpinpoikanen
  • ***
  • Viestejä: 238
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #9 : 08.09.2011 21:26:35 »
Ihanaa, toka luku !
Ja hei ei, ei lukua voi noin jättää kesken !
Hyvin kirjoitettu luku, ihana tuo tyynytappelu ♥
Antelope jo korjasikin sen virheen minkä itsekkin bongasin, joten eipä mulla muuta kuin että
Jatkoa !!  :D

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #10 : 12.09.2011 21:05:40 »
Kiitos taas ihanaisille ihmisille kommenteista! :-* Kolmas luku, olkaa hyvät.


Luku 3,
Selityksiä, valheita ja taisteluja


Harry otti sauvansa ja ryntäsi vauhdilla ulos. Oli kuolemanhiljaista ja todella pimeää, vaikka olikin heinäkuu.

”Valois”, Harry kuiskasi hiljaa ja taikasauvaan syttyi valo. Harry hymähti pienesti, mutta hänen sydämensä takoi kovaa hänen rinnassaan.

 Yhtäkkiä kuului kauhea pamaus ja toinen heidän torneistaan levähti alas, juuri se torni, jossa oli Harryn huone. Harry kohotti taikasauvaansa ja suuntasi ääntä kohti. Yhtäkkiä hän olikin keskellä taistelutannerta.

 Harry ei voinut käsittää. Hänen isänsä ystävät hyökkäsivät heille! Harry yritti etsiä katseellaan joukosta isäänsä, muttei löytänyt. Hän heitteli kaikkia muistamiaan loitsuja kuolonsyöjiin, mutta hän oli vasta kolmentoista eikä todellakaan mikään taitava loitsuissa. Hän yritti parhaansa, yritti loitsia jokaista, mutta ei vaan pystynyt. Se ei aina riittänyt. Juuri kun tappokirous oli lähellä Harrya, kuolema näkyi jo viiden metrin päässä... Juuri silloin yksi kuolonsyöjistä nosti huppunsa pois ja alta paljastui Sirius Mustan kasvot.

 Harryn ilme muuttui järkyttyneeksi. Sirius Musta? Hän ei todellakaan voinut uskoa sitä! Mustan esimerkkiä seuraten muutkin laskivat huppunsa ja alta paljastui lisää kiltalaisia. Sirius Musta, Remus Lupin, Nymfadora Tonks, Arthur Weasley, Molly Weasley, Alastor Vauhkomieli... Vuorotellen he laskivat huppunsa ja Harryn täytyi ottaa tukea pylväästä, jottei hän pyörtyisi. Ei, tätä hän ei nielisi.

 Samassa tuli määrä uusia hahmoja huput päässä ja tällä kertaa Harry oli varma, että he kaikki olivat kuolonsyöjiä, sillä yksi heistä asteli heti hänen luokseen. Isänsä huolestuneet kasvot nähdessään Harry valahti nurmikolle tajuttomana. Hän kerkesi vielä tuntea, kun Severus nosti hänet syliinsä ja ilmeisesti vei sisälle turvaan. Hänet laskettiin jollekin lämpimälle ja pehmeälle varmaankin sohvalle.

”Harry, Harry, herää”, Severus kuiskasi ja hyvin vastahakoisesti Harry aukaisi silmänsä. Ikkunoista näkyi edelleen kirkkaita valoja ja kylmyys valtasi Harryn.

”Miksi täällä on näin kylmä?” hän kysyi ja tärisi. Severus otti lämpimän huovan Harryn jalkopäästä ja peitteli poikansa sillä. Harry huomasi, miten huolestunut hänen isänsä oli.

”Torni on murtunut. Heti, kun kiltalaiset ovat paenneet yritämme saada sen paikoilleen”, Severus selitti. ”Osuiko sinuun?” hän kysyi mustat silmät kiiluen.

”Ei”, Harry vastasi.

”Mitä edes tapahtui?” Severus kysyi.

 Harry huokaisi.

”Näin vain, kuinka taivaalta lensi punainen valo ja juoksin ulos. Torni kaatui ja takapihalle ilmestyi, kuin tyhjästä kiltalaisia. Luulin, että ne olivat kuolonsyöjiä, kunnes Sirius Musta laski huppunsa. Isä, miten Sirius Musta saattoi olla heidän mukanaan?” Harry kysyi ääni pelosta täristen.

”Musta oli alusta asti killan puolella. Kaikki se paska, että hän on muka ollut kuolonsyöjä on täyttä valhetta. Mutta myös se paska, että kuolonsyöjät ovat pahoja, on valhetta. Me emme ole pahoja, muista se, Harry. En ole koskaan aiemmin kertonut sinulle, mutta kilta toimii Dumbledoren pussiin. Dumbledore taas pyrkii siihen, että jästit katoaisivat maasta ja hän itse pääsisi maamme valtiaaksi. Me olemme yrittäneet kaikin voimin saada hänet luopumaan haaveistaan, mutta kuten tiedät, sen vanhan huuhkan päätä ei mikään pysäytä”, Severus sanoi huokaisten.

 Harry yritti ymmärtää.

”Eli tavallaan kiltalaiset ovat valmiina tappamaan kaikki jästit ja kuolonsyöjät puolestaan valmiina pelastamaan maailman”, hän huomautti.

 Severus pudisti päätään hitaasti.

”Ei nyt ihan niinkään. Katsos, tämä on tavallaan kostonkierrettä. Me kostamme killalle siitä, että he hyökkäävät meidän kimppuumme ja kilta taas kostaa meille samasta asiasta. Tavallaan kummallakaan meistä ei ole täysin puhtaita jauhoja pussissaan. Mekin olemme hyökkäilleet ties minne ja tehneet ties mitä”, Severus selitti.

 Harry rypisti otsaansa.

”Entä sitten Sirius Musta?” hän kysyi.

”Sirius Musta oli joko erittäin typerä tai sitten mielettömän rohkea, riippuu miten ajattelee. Joka tapauksessa hän meni vapaaehtoisesti Azkabaniin saadakseen meidän puolellemme huonon maineen. Hän tappoi kyllä ne kaikki kolmetoista jästiä ja kaikki muutkin sen kylän lähettyvillä olevat ihmiset, mutta hänet olisi päästetty vapaaksi, mutta hän meni mieluummin Azkabaniin mustamaalatakseen meitä. Ikävä kyllä, me emme ehtineet tarpeeksi ajoissa tappamaan Mustaa. Mutta myöskään sen takia ankeuttajat eivät koskaan suudelleet häntä tai imeneet hänestä kaikkea toivoa pois, kuten kaikista muista, jotka Azkabanissa olivat. Musta joka tapauksessa päätti, että kolmetoista vuotta olisi tarpeeksi viirua vankilassa ja hänet päästettiin pois. Dumbledore päästi hänet pois ja kehitteli mukavan pienen peitetarinan siihen, että Musta olisi palaamassa taas meidän puolellemme. Dumbledore piilotti Mustan jonnekin emme edelleenkään tiedä minne, mutta nyt Musta ilmeisesti päätti näyttäytyä”, Severus irvisti sekavan selityksensä lopuksi.

”Kumpi puoli on sitten oikea?” Harry kysyi. Hän ei edelleenkään oikein ymmärtänyt kaikkea, mitä hänen isänsä oli sanonut.

”Ei ole olemassa oikeaa tai väärää puolta”, Severus sanoi. Taistelun äänet olivat kadonneet heidän ympäriltään, joten Severus nousi.

”Menen auttamaan muita tornin uudelleen pystyttämisessä”, mies sanoi.

”Minä tulen kanssa”, Harry totesi ja nousi jo ylös, mutta Severus työnsi hänet lujasti takaisin sohvalle.

”Sinä pysyt siinä”, mies sanoi tutulla ankaralla äänensävyllään.

”Enkä pysy. Minä tulen mukaan”, Harry sanoi vihaisesti ja nousi uudelleen ylös. Tällä kertaa Severus vain huokaisi, mutta antoi poikansa seurata häntä.

 Ulkona oli paljon väkeä. Malfoyt, Lestraget, Voldemort ja monia muita yksittäisiä kuolonsyöjiä, myös sellaisia, joita Harry ei ollut koskaan ennen nähnyt. Draco oli myös mukana samoin Theodore Nott. Harry huokaisi vihaisena, molemmat pojista olivat tietystikin saaneet olla taistelussakin mukana, hän vain jäi yksin. Hän mulkaisi isäänsä, joka seisoi juttelemassa Lucius ja Narcissa Malfoyn kanssa. Severus ei huomannut poikansa mulkaisua.

”Onko kaikki ok?” Dracon ääni kuului Harryn takaa.

”On”, Harry vastasi ja samassa hän tunsi isänsä lämpimät kädet olkapäillään. Severus kietoi huopaa paremmin Harryn päälle poikansa vastusteluista huolimatta.

”Ei minulla ole kylmä”, Harry mutisi. ”On kesä, isä”, hän jatkoi.

 Severuksen ilme ei värähtänytkään hymyn puoleen. Harry huokaisi syvään, mutta antoi lopulta isänsä kietoa huopaa paremmin päälleen. Hänellä ei ollut huovan alla muuta kuin musta tiukka t-paita ja tiukat farkut jalassaan. Ja kesäyöt alkoivat olemaan jo kylmiä. Dracolla oli päällään musta hyvin lämpimän ja kalliin näköinen huppari ja mustat collegehousut. Theodorella oli päällään sininen huppari ja normaalit farkut. Kumpikaan pojista ei sanonut sanaakaan, kun Severus talutti oman poikansa pois heidän luotaan. Severus käveli Lucius Malfoyta kohti.

”Saako tornin kuntoon?” Severus kysyi huolestuneella äänellään.

 Lucius katseli hetken aikaa raunioita ennen kuin vastasi.

”Saa. Mutta sen korjaamiseen menee aikaa”, mies huokaisi. ”Saatte kernaasti asua meillä korjauksen aikana”, hän jatkoi ja Severus nyökkäsi hyväksymisen merkiksi.

 Harry puolestaan tunsi olonsa varsin epämukavaksi. Hänen kaikki tavaransa olivat levällään nurmikolla ja talon raunioissa. Kaikki hänen koulukirjansa olivat revenneet kahtia ja useita sivuja leijui tuulessa. Severus huomasi myös koulukirjojen sivut ja poikansa huolestuneen katseen.

”Ostamme sinulle uudet kirjat”, mies sanoi. ”Vaikka käytettyinä”, hän jatkoi ja Harry nyökkäsi.

”Poikien pitäisi kai päästä nukkumaan”, Narcissa huomautti. ”Kello on jo ties mitä”, hän jatkoi ja kutsui poikaansa luokseen. Pian Draco jo ilmestyikin heidän pieneen piirinsä Theodore kintereillään.

”Voiko Theo tulla meille yöksi?” Draco kysyi.

 Harry näki, että Narcissa empi hieman.

”Voi. Harry ja Severus asuvat meillä sen aikaa, kunnes saamme heidän talonsa kuntoon”, nainen ilmoitti ja Theodoren kasvoille muodostui irvistys. Theodore ei pitänyt Harrysta ja Harryn oli pakko myöntää, että tunne oli molemminpuoleinen.

 Muutaman minuutin päästä Harry kuitenkin istui Dracon huoneessa Dracon ja Theodoren kanssa. Hän istui, kun Draco ja Theodore juttelivat keskenään eikä edes yrittänyt kuunnella. Hän istui kädet polvien ympärillä ja katseli ympärilleen Dracon huoneessa.

”Harry, kuunteletko sinä?” Draco kysyi heilauttaen kättään Harryn silmien edessä.

 Harry säpsähti.

”Anteeksi. Olin ajatuksissani”, hän sanoi.

 Theodore irvisti rumasti.

”Ja sen huomasi”, poika huomautti. ”Ilmeisesti rohkelikko on liian ylpeä ollakseen meidän mätäisten luihuisten kanssa”, hän jatkoi.

 Harry ponkaisi ylös tuolistaan ja otti jo sauvaansakin taskustaan, mutta Draco pysäytti hänet.

”Lopeta. Theo on minun ystäväni ja Theolle tiedoksi, että Harry on minun ystäväni tätä nykyä, joten yrittäkää edes tulla toimeen keskenänne!” hän huudahti vihaisena.

”Hyvä on”, Harry sanoi ja viittasi Theodorea mukaansa. ”Haluan puhua kaksinkesken”, hän jatkoi painottaen eniten viimeistä sanaa.

”Miten vain professori Kalkaroksen lellilapsi tahtoo”, Theodore vastasi ärsyttävällä äänellään ja käveli Harryn perässä pois Dracon huoneesta.

 Draco huokaisi. Mitähän tästäkin tulisi? Hän kysyi jo itseltään.

meFaireCroire

  • Korpinpoikanen
  • ***
  • Viestejä: 238
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #11 : 12.09.2011 22:26:21 »
Kiitos kun näin nopeasti jatkoit !
Hmm.. Tämäpäs menee mielenkiintoiseksi, pysyinköhän itsekkään aivan kärryillä ? :D
Joitakin pilkkuvirheitä huomasin, mutta ei niillä niin väliä.
Ilkeää, kun jätät aina tuollaisiin kohtiin ;D mistähän se Harry meinaa keskustella.. ("Malfoy on minun !!!!")
Mutta jatkoajatkoa vaan ! :)

Antelope

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #12 : 15.09.2011 17:31:04 »
No höh. Oon ihan tyystin missannut, että tähän on tullut jatkoa! Damn, en ollut eka. :D
(En luovuta vielä meFaireCroire... ;D)

Mutta juu. Tykkäsin tästä(kin) luvusta. Eli ihan vain, että pääsen kärryille. Sev & kuolarit on ns. hyviksia? Ja kiltalaiset pahiksia? AU ♥ Vai onko tämä nyt vain, että Severus vähän muunteli totutta, jotta Harry (oikeudenmukainen) ei saisi selville, että hänen isänsä on pahis.
Hmm. Hmm.

Ja minäkin huomasin joitakin virheitä, mutta en nyt tietenkään enää niitä löydä... -.-

Jatkoa, kiitos. ♥


Antelope :-*

dracolove

  • ***
  • Viestejä: 96
  • Drarryholisti
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #13 : 16.09.2011 16:55:57 »
Oii ompas kiinnostava... Severus Harryn isänä. Kuulostaa hauskalta, vaikka monia lukuja ei olekkaan vielä tullut ! En huomannut paljonkaan kirjoitusvirheitä... enkä jaksa huomuttaa niistä pienistä mitä löytyi  ;D
Jatkoa odotellen... ♥

When you feel my heat
Look into my eyes
It’s where my demons hide

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #14 : 14.10.2011 21:18:12 »
meFaireCroire, Seuraavassa luvussa on vielä hiukan jännitystä luvassa, enemmän ehkä kyllä rakkautta ja tunteita muutenkin. Vieläkään ei selviä ihan kaikki, mutta kiitos kommentistasi <3
Antelope, Päätin, että jos AU- teemalla mennään niin sitten mennään eikä meinata :D En lupaa enkä myönnä mitään, että Sev muuntelisi totuutta tai että kuolonsyöjät/Voldemort olis hyviksiä. Kaikki selviää kyllä aikanaan :D Kiitos itsellesi kommentistasi!
dracolove, Kiitos sinullekin! :-*

Oma sana luvusta: Huhuh, kaksi päivää ja kuukausi on jo kulunut eikä lukua ole vielä tullut. Pahoitteluni siitä, armolliset lukijani <3, mutta siis... Joo, nyt luvun teemana on rakkaus ja tunteet, eikä pahoinpitely ja ruumiit :D Piteimmittä puheitta päästän teidät lukemaan seuraavan luvun! (Ja jättäkää kirjanmerkkinne...)

Luku 4
Tähtiä

Harry nojasi Dracon huoneen ovea vastapäätä olevaan seinään ja Theodore seisoi hänen edessään kädet lanteilla. Theodore veti yhdellä kädenliikkeellä Dracon huoneen oven kiinni, jottei Draco kuulisi mistä he puhuivat.

”No? Mitä asiaa sinulla oli?” Theodore kysyi haastava katse silmissään.

”Tiedät vallan hyvin, mistä on kyse”, Harry sihahti hampaidensa välistä. ”Haluan, että selvitämme koko tämän roskan”, hän jatkoi.

”Minä en luota sinuun”, Theodore huomautti.

”Tunne on molemminpuoleinen. Miksi et luota minuun?” Harry kysyi.

”Koska olet rohkelikko ja rohkelikkoihin ei voi koskaan luottaa”, Theodore vastasi hetkeäkään epäröimättä.

”Ilmeisesti et tiennyt, mutta äitini oli rohkelikko”, Harry pani väliin. ”Isä rakastui äitiin heidän ensi tapaamisellaan”, Harry jatkoi.

 Theodore aukoi suutaan.

”Luulin, että molemmat vanhempasi olivat luihuisia”, hän mutisi.

 Harry naurahti.

”Luihuinenko olisi ottanut äidin tapaisen jästisyntyisen?” hän kysyi ivallinen hymy huulillaan. Theodoren katse muuttui entistä hämmästyneemmäksi. ”Aivan, olen puoliverinen”, Harry jatkoi. ”Puoliverinen ja ylpeä siitä”, hän lopetti kohottautuen seisomaan koko pituudellaan.

”En tiennyt”, Theodore myönsi. ”Hyvä on. Yritän Dracon vuoksi sietää seuraasi”, hän jatkoi hymynkaare huulillaan.

”Et joudu kauan kestämään, sillä haluan auttaa muita tornin korjaamisessa”, Harry sanoi.

 Theodore rypisti otsaansa.

”En usko, että he huolivat kolmetoista vuotiaan apua”, hän sanoi.

 Harry huokaisi.

”Sitä minä vähän pelkäänkin”, hän mutisi tuskin kuuluvalla äänellä.

”Mitä? Eikö sinun ja isäsi välit olekaan mitä parhaimmat?” Theodore kysyi.

 Harry nauroi halveksivasti.

”Tietäisitkin”, hän sanoi.

”Valaise minua hiukan”, Theodore pyysi, nyt pyyntö kuulosti selvältä utelulta.

 Harry huokaisi uudelleen, tällä kertaa syvemmin. Ajatuksissaan hän matkusti niihin aikoihin, jolloin hänen isänsä ja hänen välit olivat olleet vielä hyvät. Harrysta tuntui, että heidän välinsä olivat muuttuneet sen jälkeen, kun Harrysta oli tullut rohkelikko. Aivan kuin isä ei olisi vieläkään hyväksynyt sitä. Aivan kuin isä tuntisi olevansa petetty... Niin kuin Dracokin oli tuntenut olevansa petetty, kun Harrysta oli tullut rohkelikko. Harry oivalsi äkkiä, että asia oli juuri niin. Hänen isänsä oli jostain syystä vain niin vaikea hyväksyä sitä, että hänen ainoasta lapsestaan oli tullut rohkelikko. Harryn täytyisi saada isä uskomaan, että rohkelikot olivat hyviä. Paitsi, jos Severuksen aikaisemmin kertoma juttu olisikin totta... Silloin rohkelikot olisivat kaikkea muuta kuin hyviä. Harry oli jo päästään pyörällä tästä kaikesta.

 Äkkiä Theodore napsautti sormiaan Harryn silmien edessä ja Harry hätkähti. Pieni ele sai molemmat nauramaan.

”Draco, Theodore ja Harry!” alakerrasta kuului. ”Olisi iltapalan aika!” nyt ääni kuului jo lähempää.

”Jes, ruokaa”, Draco ilmestyi omasta huoneestaan ja pojat lähtivät juosten alakertaan. Portaissa he tönivät toisiaan leikkimielisesti. Äkkiä ei ollut enää väliä sillä, kuka oli luihuinen ja kuka rohkelikko. Äkkiä pääasia oli vain se, että heillä oli hauskaa keskenään.

 Keittiön pöydällä oli kasa ruokaa. Kinkusta porkkanoihin ja leivästä muroihin. Kolme nälkäistä poikaa pysähtyivät pöydän eteen ja vilkaisivat toisiaan.

”Mitähän aikuisille jää?” Draco kysyi muka huolissaan. Luciuksen käsi laskeutui pojan olkapäälle.

”Edes te kolme ette pysty syömään tuota kaikkea”, mies vastasi hymyillen.

”Lyödäänkö vetoa?” Harry kysyi.

 Äkkiä pöytä olikin täynnä väkeä. Harry istui Dracon ja Luciuksen välissä, isäänsä vastapäätä. Hänen isänsä vieressä istui Narcissa Luciusta vastapäätä ja Dracoa vastapäätä puolestaan istui Theodore.

 Heillä oli pitkästä aikaa hyvin hauskaa keskenään. Kaikki vitsailivat ja nauroivat. Hauskanpito loppui siihen, kun Harry muisti äkisti, että seuraava päivä olisi kesäkuun viides ja tulisi täyteen kolmetoista vuotta Lilyn kuolemasta. Hän laski huonovointisena haarukan ja veitsen käsistään ja nousi pystyyn ja ryntäsi suoraan pois huoneesta.

”Harry!” Harry kuuli Dracon hätääntyneen äänen ja tuolin laahaantumisen keittiön lattiaa vasten.

”Anna hänen mennä”, Harry kuuli isänsä sanovan.

 Harry aukaisi ulko-oven ja istuutui ylimälle portaalle. Hänen poskilleen valui kyyneliä, mutta hän ei tehnyt elettäkään pyyhkiäkseen niitä pois. Hän vilkaisi taivaalle ja näki tähdet. Harry huokaisi, hän ei koskaan ollut oppinut erottamaan tähtikuvioita toisistaan. Hän tiesi vain Otavan. Äkkiä Harry tunsi käden olkapäällään ja kääntyi. Hänen isänsä seisoi oven edessä. Isällä oli surumielinen hymy huulillaan ja hän istuutui Harryn viereen portaille.

”Luulin, että jäit syömään muiden kanssa”, Harry sanoi. Hän nojasi isänsä olkapäähän ja näytti Severuksen mielestä hyvin väsyneeltä. Eikä ihme, kello oli jo kolme yöllä.

”Jäisin syömään, kun oma poikani istuu täällä? Tuskin”, Severus tuhahti.

 Harry ei sanonut mitään. Hän vain käänsi katseensa takaisin taivaalle.

”Katso, tähtiä”, hän mutisi.

”Tuolla, tuo Otavan lähellä oleva tähti on Sirius”, Severus opetti ja osoitti pientä tähteä taivaalla.

”Sirius? Onko Sirius Musta saanut nimensä tähden mukaan?” Harry kysyi.

”Kaikki Mustat saavat nimensä tähdistä. Andromeda, Orion, Bellatrix... ”, Severus kertoi. ”Tuolla on kotka”, hän sanoi ja osoitti toista tähtikuviota Harryn pään yläpuolella.

”Mikä tuo on?” Harry kysyi ja osoitti hiukan kotkasta ylöspäin, hyvin pientä tähtikuviota.

”Se on delfiini”, Severus vastasi. Hän huokaisi. ”Me katselimme Lilyn kanssa usein tähtiä, tähtitiede oli Lilyn lempiaineita koulussa”, hän kertoi.

 Harry katsoi alas. Taas tultiin äitiin.

”Millainen äiti oli?” Harry kysyi varovasti. He eivät olleet koskaan kunnolla puhuneet Lilystä. Severus oli näyttänyt kuvia, mutta hän ei ollut koskaan kertonut millainen Lily oli ollut.

 Severus sulki silmänsä.

”Lily oli... Lily oli hurmaavin noita, jonka olen koskaan tavannut. Hän ymmärsi kaiken, osasi kaiken ja oli todella sosiaalinen. Hän oli kaunein, sinulla ei ole hänen paljoakaan hänen piirteitään, ainoastaan hänen silmänsä ja hänen nenänsä, samoin hymy, hymysi on suora kopio Lilyn hymystä”, mies kertoi ja avasi silmänsä.

 Harry ei sanonut mitään, hän kosketti isänsä olkapäätä ja isä hymyili pojalleen. Korkeammalta, Dracon huoneen ikkunasta heitä tarkkaili vaaleapäinen poika, joka hymyili.

 Severus nousi seisomaan ja kääntyi ovea kohti.

”Tule, mennään nukkumaan. Sinulla on ollut raskas yö”, hän sanoi ja Harry nousi myös. Harry haukotteli makeasti ja Severus naurahti.

 He kävelivät hiljaisuuden vallassa yläkertaan ja Harry katosi Dracon huoneeseen.

”Hyvää yötä, isä”, hän huikkasi ennen kuin laittoi oven hiljaa kiinni.

”Hyvää yötä, Harry”, Severus mutisi ja katosi viitta hulmuten vastakkaiseen huoneeseen.

”Mitä te tuolla ulkona teitte?” Draco kysyi heti, kun Harry astui huoneeseen.

”Katseltiin tähtiä. Tiesitkö, että Sirius Musta sai nimensä tähdestä?” Harry kysyi kulmakarvaansa kohottaen.

 Draco tuijotti ystäväänsä

”Tiesin. Mutta... Tänäänhän on se päivä, etkö muista?” Draco kysyi.

 Harry laski katseensa alas.

”Muistan. Ole kiltti, äläkä muistuta minua siitä tämän enempää”, hän sanoi. ”Haluan päästää äidistä irti myöhemmin tänään”, hän jatkoi ja riisui mustan paidansa. Hän vaihtoi päälleen valkoisen yöpaidan ja siirtyi makaamaan telttavuoteelleen. Hän hautasi kasvonsa tyynyyn ja peiton päänsä päälle. Draco jäi huomaamattaan tuijottamaan ystäväänsä, mutta hetken päästä hänkin makasi jo omassa sängyssään.

 ***

 Dracon vastapäätä sijaitsevassa huoneessa Severus ei saanut unta. Hänellä oli sylissään pieni valokuva. Valokuva, jossa oli kaunis punapäinen tyttö ja Severus itse. Severus oli kietonut kätensä tytön ympärille ja tyttö nauroi iloisesti. Kumpikin heilutti kättään kameralle ja Severuksen kasvot olivat tytön punaisissa, pitkissä hiuksissa. Tyttö oli Lily Evans.

”Rakastan sinua. Nyt ja aina. Mutta on muitakin, joita rakastan”, Severus kuiskasi kuvalle ja asetti sen yöpöydälleen ennen kuin kävi nukkumaan.

Antelope

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #15 : 14.10.2011 21:33:05 »
Ooh, jatkoa. ♥

Anteeksi, nyt on kyllä semmoinen fiilis, etten osaa sanoa oikein mitään... :D Tykkäsin tästä luvusta ja Sevin ja Harryn herkästä hetkestä. Loppulause oli mieleenpainuva, ja taas vihjausta Severus/Siriukseen. Draco ja Harry on aika sööttejä, kun ne ovat kuitenkin aika nuoria verrattuna muihin H/D-ficceihin.

Jatkoa haluan, jeejee. ^^


Antelope :-*

meFaireCroire

  • Korpinpoikanen
  • ***
  • Viestejä: 238
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #16 : 16.10.2011 17:01:22 »
Ihana luku, tykkäsintykkäsin !
Severus on niin ihuna ja H/D kans (onkohan joku kolmiodraama tulossa poikien väliin.. haha :D)
ja Severus/Siriusmaisia juttuja odotellessa.. ;)
Jooo, olipas turha kommentti kyllä nytten, mutta jatkoa odotellessa :)

dracolove

  • ***
  • Viestejä: 96
  • Drarryholisti
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #17 : 16.10.2011 19:29:27 »
Ihana luku c:
Tykkäsin kyllä.
Eipä tässä sitten, muuta rakentavaa tuttuun tapaani ei löydy.
Jatkoa odotellen...
When you feel my heat
Look into my eyes
It’s where my demons hide

tutti frutti

  • Rouva Kalkaros
  • ***
  • Viestejä: 608
  • Ficci riippuvainen
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #18 : 02.11.2011 20:17:06 »
Oi! Taas sinulta lupaava ficci.

Tutti frutti


Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Snarmione<3
Alan Rickman<3
Emma Watson<3
Helena Bonham Carter<3
Johnny Depp<3
Tom Felton<3

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Vs: Pelko, tuska ja rakkaus kulkevat käsi kädessä, K13
« Vastaus #19 : 07.11.2011 19:29:18 »
Antelope, Kiitos taas!
meFaireCroire, Hihiih, kiitos!
dracolove, oi, kiitos!
tutti frutti, aawwwss, kiitos! 

 Ootte edelleen ihania kaikki ja kiitos tuhannesti kommenteistanne ja anteeksi, kun jatko on taas kestänyt- turha edes mainitakaan syitä :D Kiitos, jos jaksatte edelleen lukea ja kommentoida olette ihania! (montako kertaa mä sanon ton? :D:-* :-*

 Luku 5,
Menneitä ja nykyisiä  hetkiä

Sirius Musta seisoi katse suunnattuna järvelle. Hänen takkuiset, mustat hiuksensa loistivat kilpaa auringon kanssa, mutta mies itse seisoi luolan suulla kyynelien valuessa poskille. Mitä kaikkea hän olikaan tehnyt? Edellisen viikon taistelun merkeissä hän oli vilaukselta nähnyt Severuksen, miehen, jota hän kaikesta huolimatta yhä ja edelleen rakasti. Severus oli näyttänyt väsyneeltä ja huolestuneelta. Sirius oli kerennyt nähdä Severuksen pojankin, Harryn. Harry oli ollut laiha, mutta pyöreäposkinen ja kalpea. Sirius oli muistanut hetken, jolloin oli itse pidellyt Harrya sylissään. Hän oli halunnut huutaa pojalle, huutaa, että välitti tästä ja oli tämän toinen kummisetä. Mutta juuri silloin kuolonsyöjät olivat tulleet pelastamaan Harrya.

 Sirus huokaisi syvään ja istuutui nojaten luolan seinämään. Hän hieroi särkevää päätään ja pyyhki kyyneleensä. Tuska, jota hän koki oli suuri, liian suuri. Aivan liian suuri yhden miehen tuskaksi. Hän muisti, miten Severuksen katse oli kerran, yhden ainoan kerran, taistelussa osunut Siriuksen silmiin ja miehen silmät olivat hymyilleet, kertoneet, että tämä välitti yhä ja rakasti enemmän kuin koskaan. Äkkiä Sirius katosi muistojensa maahan.

 Sirius makasi Tylypahkan katolla, katseli tähtiä. Hänen vieressään makasi Severus, joka puolestaan katseli häntä, ei tähtiä. Sirius käänsi katseensa Severukseen ja hymyili pojalle. Severus vastasi hymyyn.

 Sirius siirsi kättään Severuksen reidelle, siveli sitä ja siirsi kättään yhä ylemmäs. Nyt käsi oli jo Severuksen paljaan rintakehän päällä ja Severus ei voinut, kuin hengittää tasaisesti. Tasaisesti, mutta samalla silti niin jännittyneesti. Sirius virnisti ja siirsi kätensä Severuksen poskelle.

 Äkkiä Severus otti käden pois ja puristi sitä, lempeästi. Hän yritti hymyillä, mutta katse oli pelokas.

”Sirius”, poika sanoi.

”Niin?” Sirius kysyi hymynkaare huulillaan, aavistamatta pahinta.

”Minä en rakasta sinua enää. Olen rakastunut Lilyyn”, Severus kuiskasi, hyvin pienellä äänellä.

 Juuri silloin Siriuksen teki mieli nousta ja hypätä katolta pehmeälle nurmikolle. Pehmeälle, mutta samalla niin kovalle.


 Siriuksen poskilla oli jälleen kyyneliä. Severus oli jättänyt hänet, unohtanut hänet. Ehkä hän ei koskaan saisi tietää, että sisimmissään Severus rakasti häntä yhä.

 ***

 Samalla hetkellä Severus seisoi Harryn kanssa Lilyn haudalla. Hän ei voinut edelleenkään uskoa, että Lily, kaikkien rakastama ja huolehtiva punapää, oli viety pois. Hän ei pystynyt uskomaan, että hänen rakastamaa naista ei ollut enää. Sen takia Severus huolehti niin paljon Harrysta, hän pelkäsi, että Harrylle kävisi jotain. Että kuolema kohtaisi Harryn.

 Harryn kasvoilla oli kyyneliä ja Severus laski kätensä poikansa olkapäälle ja puristi lempeästi. Harry kääntyi katsomaan isäänsä ja pyyhki kyyneleensä. Hän katsoi, kun Severus laski Lilyn haudalle kimpun vaaleanpunaisia ja tummanpunaisia ruusuja, jotka he olivat matkan varrella käyneet ostamassa.

”Haluatko sinä sanoa jotain?” Severus kysyi rikkoen hiljaisuuden.

 Harry nyökkäsi ja Severus mutisi menevänsä vanhempiensa haudalle. Hän ymmärsi, että Harry halusi olla yksin.

 Harry rykäisi. Hänestä tuntui edelleen oudolta se, että äiti makasi nyt tuolla. Ja vasta muutama vuosi sitten Lily oli ollut heidän luonaan!

”Äiti hei”, Harry sanoi kuiskaten. Hän polvistui maahan haudan viereen, välittämättä sateen jäljeltä märästä sammaleesta, välittämättä siitä, että hänen polviinsa tulisivat nyt vihreät sammaleen läiskät. Ei, tärkeintä oli nyt saada puhua hetken aikaa. Hetken aikaa äidin kanssa. Ja äidin hauta oli viimeinen paikka, jossa Harry enää pystyi tämän kanssa puhumaan. Vaikka Lilyn kuolemasta oli kohta kymmenen vuotta silti Harry rakasti äitiään yhä ja kaipasi tätä koko sydämestään. Mutta hänen oli jo korkea aika unohtaa äiti ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. ”Rakastan sinua aina ja tulen kaipaamaan sinua ikuisesti”, Harry jatkoi edelleen kuiskaten ja sanoi viimein ajatuksensa ääneen. ”Haluan vain jatkaa elämääni. Tiedän, että isä rakastaa minua ja on siksi niin huolehtivainen. Hän pelkää kauheasti, että minä... että minulle tapahtuisi jotain. Hän pelkää jäävänsä yksin. Mutta minä en ole koskaan yksin. Sinun sielusi on aina minun sisälläni”, hän lopetti ja kosketti hellästi hautakiven tekstiä, jossa luki: Tiellä enkelien kuljet nyt.

 Sitten Harry antoi isälleen samaisen hetken. Hetken aikaa puhua Lilyn kanssa. Harry ilmoitti lähtevänsä kävelemään Malfoyiden luokse.

 Juuri, kun hän oli päässyt hautausmaan portista ulos alkoi sataa. Pian sade muuttui jo kaatosateeksi eikä kestänyt kolmeakaan minuuttia, kun Harry oli litimärkä. Hän huokaisi ja nopeutti askeliaan. Harry ehti Malfoyiden kartanoon ennen kuin hänen isänsä sai hänet kiinni. Kohteliaana hän koputti oveen ja Lucius tuli avaamaan.

”Mihin sinä isäsi jätit?” mies kysyi uteliaana.

”Hän jäi hautausmaalle. Tulee kai kohta”, Harry vastasi hytisten kylmästä.

 Lucius huomasi Harryn märät vaatteet ja huokaisi. Hän heilautti taikasauvaansa, mutisi jotain ja samassa Harryn vaatteet kuivuivat.

”Mene keittiöön ja käske Elainaa antamaan sinulle kuppi kaakaota”, Lucius käski ja Harry meni. Hän kutsui Malfoyiden kotitontun Elainan luokseen ja pyysi tältä kaakaota. Hetkessä Elaina toi Harryn eteen kuuman kupillisen kaakaota ja kenenkään huomaamatta Harry sujautti Elainan kämmeneen kaljuunan.

”Harry-herra on ylen ystävällinen, mutta Elaina ei saa ottaa palkkaa vastaan”, Elaina ilmoitti ja yritti työntää kaljuunaa takaisin. Harry virnisti ja pudisti päätään.

”Pidä se. Täytyyhän hyvän kotitontun jotain palkkaa työstään saada”, hän hymyili. Elainan silmät tulvahtivat täyteen liikutuksen kyyneliä ja tämä kipitti oitis pois keittiöstä.

 Harry sekoitteli hajamielisesti kaakaotaan ja ajatteli samalla Dracoa. Draco oli totisesti muuttunut sen kesäloman aikana ja Harry tunsi jotain poikaa kohtaan. Suurempaa kuin ystävyyttä, jotain suurempaa, mutta hän ei millään keksinyt mitä. Hän veti hajamielisesti sormiaan mustien isältään perittyjen hiuksiensa läpi ja hörppäsi kuumaa kaakaota.

 Juuri silloin keittiön ovi avautui ja Draco tuli sisään. Tämä istuutui Harrya vastapäätä ja katseli häntä.

”Oliko hautausmaalla paljon porukkaa?” poika kysyi.

 Harry vilkaisi ystäväänsä ja sekoitteli sitten kaakaotaan.

”Ei. Vain minä ja isä”, hän mutisi katse kupissaan.

”Minne Severus jäi?” Draco kysyi.

”Haudalle. Mikä ristiinkuulustelu tämä oikein on?” Harry kivahti vihaisesti.

 Draco säpsähti.

”Ei mikään. Yritin vain saada keskustelua pystyyn”, hän mumisi.

 Harry huokaisi syvään ja uskaltautui viimein katsomaan Dracoon. Heidän katseensa kohtasivat ja kumpikin kurotti kättään toista kohti. He kurottivat niin kauan, kun heidän kätensä vihdoin yhdistyivät ja he puristivat toinen toisiaan lempeästi käsistä, lempeästi, mutta samalla niin lujasti.

 Sinä iltana he juttelivat pitkän aikaa. Kaikesta mahdollisesta, Harry kertoi, miten paljon hän yhä kaipasi äitiään ja Draco taas kertoi, miten häntä ärsytti se, etteivät he olleet aikaisemmin sopineet.

”Jos olisin tiennyt, että osaat oikeasti olla mukavakin, olisin ehkä sopinut”, Draco virnisti ja sai Harrynkin virnistämään.

”Sinä tiesit sen. Olimmehan ystäviä ensimmäiseen vuoteen saakka. Yksitoista vuotta”, Harry mumisi ja Draco nyökkäsi pienesti.

”Olet oikeassa. Taisin todellakin tietää sen”, vaaleapää mutisi. Harry haukoitteli ja venytteli telttavuoteellaan.

”Taidan painua pehkuihin, minua väsyttää”, poika mutisi ja Draco sammutti valot.

 Dracosta tuntui, että hän ehti hädin tuskin painaa päätään tyynyyn, kun hän kuuli jo Harryn kiljunnan ja vaikerruksen. Ensin hän luuli, että oli jo aamu ja että Harry yritti saada häntä hereille, joten hän vain käänsi päätään ja tiesi, että Harry luovuttaisi sillä. Mutta niin ei käynyt tällä kertaa. Kiljunta ja vaikerrus vain jatkui ja tällä kertaa Draco erotti sanojakin.

”Älä tapa häntä!” hän kuuli Harryn huutavan. Draco nousi heti pystyyn ja katsoi ystäväänsä. Harry makasi telttavuoteellaan kietoutuneena peittoon ja pyöri mahdottomasti. Draco puolestaan sytytti valot ja juoksi heti vastakkaiseen huoneeseen, jossa Severus nukkui.

 Severus ei edes ollut nukkumassa. Tämä luki otsa rypyssä jotain kirjettä, jonka oli juuri saanut ja kohotti katseensa Dracoon.

”Severus, tule äkkiä. Harry näkee painajaisia”, Draco huohotti hädissään.

”Taas”, Severus mumisi ja kiiruhti heti Dracon huoneeseen. Draco istuutui omalle vuoteelleen ja Severus istuutui Harryn telttavuoteen laidalle.
 
”Shh, Harry, se on vain unta”, Severus hyssytteli ja nosti poikansa syliinsä. Hän keinutti tätä hiljaa ja hitaasti, hyvin hitaasti Harry aukaisi silmänsä. Hänen virheissä silmissään oli pelästynyt katse.

”Mitä unta näit? Kerro, se on tärkeää”, Severus kehotti ja puristi poikaansa hellästi.

 Harry rypisti otsaansa.

”En muista. Muistan vain Voldemortin ja... ja Mustan. En muuta”, hän mumisi ja painoi kasvonsa isänsä tummaan viittaan välittämättä kyynelistään.

 Severus huokaisi ja nousi ylös Harry edelleen sylissään.

”Kiitos, että tulit hakemaan minut, Draco. Vien Harryn keittiöön ja teen hänelle kupin kaakaota tai jotain. Mene sinä vain takaisin nukkumaan”, hän sanoi ja sammutti valot ohikulkiessaan. Draco kerkesi nyökätä, vaikka hän ei sitä olisi halunnutkaan. Hän olisi halunnut olla Harryn kanssa, Harryn tukena. Mutta kaikkea ei aina saanut, vaikka kovasti halusikin. Se Dracon olisi elämästä opittava.