Kirjoittaja Aihe: Minne tuuli kuljettaa [K11] VALMIS (luku 25/25 + epilogi) 4.12.2011 | drama, angst, romance  (Luettu 38883 kertaa)

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #40 : 22.07.2011 19:57:52 »
Heii, minä täällä moi!

Kiva luku, tykkäsin!

Mukavaa, kun Bells ja Ina sopivat riitansa. Ja McGarmiwa on ihan epäreilu, kun antoi Bellalle kaksi kuukautta jälki-istuntoa! Ketä se muka haittaa jos yhen rohkelikon kiroaa (varsinkin syystä) joku päivä? Ei maailma siihen kaadu, mutta ei, kun jälki-istuntoa piti antaa. Ja pah. Jos minä olisin opettaja, niin kehuisin Bellaa siitä, kuinka hyvin hän osaa kirota jonkun... mutta, joo, jatkan tätä kommenttia vaikkapa ;D .

Ja kiukkunen Bella on tosi sulonen ja Ina on ihana. Ja Cissykin on ihana ja Medakin on ihana - ykksinkertaisesti kaikki on ihania tässä :D .

Yhden virheen kyllä taisin bongata, mutta ei se mikään hengenvaarallinen virhe ole, ihan pikkuinen virhe vain:
Lainaus
”Ehkäpä. Sinulla muuten on pieni naamu. Tuossa, silmäkulmassa.''
Naarmu?

Tykkäsin tuosta otsikosta muutes, se oli kiva :)
(onko biisistä Irinan Pokka? Kun minun mielestä siinä lauletaan:
''Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan, kertoo enemmän, kuin kaikki sanat yhteensä.'' Tai jotain sen suuntasta? (:


Odotan innolla jatkoa.

Kiittäen ja kumartaen,
Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Hermione Granger

  • ***
  • Viestejä: 204
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #41 : 23.07.2011 13:33:39 »
Kaksi lukua lisää?  :o Ihanaa. :)

Pidin molemmista luvuista todella paljon ja oli myös kiva, kun Bella ja Ina sopivat riitansa niin pian.

Minulla on jälleen kerran erittäin huono kommnettipäivä, joten lopetan tähän.

Hermione

Niin, ja odotan tietysti jännittyneenä jatkoa.  ;)

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #42 : 26.07.2011 00:40:52 »
Lumille: Totta kai nyt riidat pitää aina sopia, ja Ina nyt on muutenkin semmoinen, ettei tykkää yhtään olla riidoissa toisten kanssa. Ja sitäpaitsi Bella on aina suloinen - etenkin kiukutellessaan kuin pikkulapset ;)
Bea: Hey, welcome back! Tuo kasvien keräily kuulostaa tutulta, sillä meidän näytelmäryhmästä yksi poika puhui jossain vaiheessa ihan samasta asiasta (hän tosin oli ne kasvit keräillyt jo joskus kesäkuussa..). McGarmiwa näki Bellan hyökkäävän Inan kimppuun ja Inan vain yrittävän puolustautua (huonolla menestyksellä tosin), joten sen vuoksi jälki-istuntoa rapsahti vain Bellalle. Kuten Lumillelle jo sanoin, ei Ina pidä lainkaan riidoissa olemisesta, joten sen vuoksi hän tekikin aloitteen niin nopeaan :) Ja hei, mäkin olen käynyt kattomassa uusimman Potterin kaksi kertaa ja vaan itkin ja itkin ja itkin.. silmät päästäni.. ja hysteerisesti eräässä kohtaa - luulen, että tiedät missä..
Anturajalka93: Joko mä taas olen itkettänyt ihmisiä? :D No jaa, kuitenkin. Aina, aina, aina pitää riidat sopia, eikä auringon saa koskaan antaa laskea vihan ylle, sillä koskaan ei voi tietää, herääkö toinen seuraavana aamuna. Nimetöntä rohkelikkopoikaa en oikeastaan sillai miettinyt, mutten usko sen olevan Sirius tai James, sillä Bellahan on heitä melkein kymmenen vuotta vanhempi :)
Natural: No hei vaan! Joo, niinpä, ei ketään haittaa, jos menee ja kiroaa yhden rohkelikon, mutta, no, McGarmiwa on McGarmiwa, u know? Ai niin joo, kiitoksia virheen bongaamisesta, kyllä niitäkin näemmä aina mukaan eksyy, vaikka parhaani mukaan koetankin nämä aina oikolukea noin miljoonaan kertaan :D Ja joo, luvun nimi oli kyllä Irinan biisistä Pokka, jota olen paljon kuunnellut tätä ficciä kirjoittaessani. Nimi liittyi juuri siihen, kun Bella sanoi Inalle, ettei tämä koskaan voisi tulla ymmärtämään sitä, kuinka paljon Bella Inasta oikein pitääkään.. ;)
Hermione: Joo, pyrin julkaisemaan jatkoficcejäni yhden luvun viikkotahtia (ja tyyliin heittelen erittäin kiukkuisia avada kedavroja ympäriinsä, jos se ei onnistu.. :D ). Ja kyllä ne riidat aina pitää sopia mahdollisimman pian, koska muuten jää kummallekin osapuolelle paha mieli..

A/N: Kiva kun on ihmisiä, joilta voi kysyä, että mikä päivä tänään on (kiitos Natural!), kun itse on vain melkein kartalla näiden kanssa. Ja tajusin, että lomaa on enää ihan liian vähän aikaa jäljellä, kun tilasin tänään (eikun eilen) koulukirjoja.. Hmh, mihin kaikki aika on oikein kadonnut..? Ja hei arvatkaa mitä? Mä haluan näytellä Nellie Lovettia :)




Kahdeksas luku
Joka hetken värähtää



”Miksi näytät noin myrtyneeltä?”

Bellatrix oli juuri tullut makuusaliin, jossa olin istunut kirjoittamassa seuraavaksi päiväksi liemien esseetä. Hänen tömistelevät askeleensa olin kuullut jo kauempaa. Hän oli tullut sisään ja retkahtanut sängylle selälleen.

”Koska kohta on joulu”, Bellatrix totesi.

”Mikä joulussa noin pahaa on?” ihmettelin.

”Kaikki”, Bellatrix sanoi. ”Ensinnäkin se, että joudun menemään kotiin jouluksi, vaikken tahtoisi. Kuolen siellä. Vihaan viettää aikaa perheeni kanssa.”

”Et kai sentään?” kysyin.

”Kyllä vihaan”, Bellatrix tokaisi. ”Sinä et voi edes kuvitella... Sitäpaitsi kuolen siellä tylsyyteen, kun ei ole yhtään mitään tekemistä. Jäisin niin paljon mieluummin tänne kuten sinäkin.”

”Mikset sitten jää?” kysyin.

”Sanoinhan jo, etten voi”, Bellatrix huokaisi. ”Muuten kyllä jäisinkin. Sitäpaitsi sinä olet täällä ja...”

Bellatrix vaikeni. Hitaasti hän nousi istumaan sängyn reunalle ja katsoi minua suorastaan riemastuneena. Minä pysyttelin hieman varuillani. Jos Bellatrix oli keksinyt jotakin, se ei voinut tietää mitään kovin hyvää.

”Tule meille jouluksi”, Bellatrix sanoi.

”Mitä?” hämmennyin.

”Niin”, Bellatrix nyökytteli innokkaana. ”Tule meille jouluksi niin en ehkä kuolekaan siellä. Sinun täytyy tulla, Ina.”

”Ai että oikein täytyy?” kysyin. ”Kuka pakottaa?”

”Minä”, Bellatrix sanoi. ”Oikeasti. Minä vaikka raahaan sinut sinne, jos et muuten suostu tulemaan. Tule, tule, tule, Ina, ole niin kiltti.”

Katselin Bellatrixin anelua lähinnä huvittuneena.

”Kai minun sitten täytyy”, totesin.

”Oi, kiitos!” Bellatrix kiljahti ilahtuneena. ”Et voi tietääkään, kuinka paljon tämä minulle oikeasti merkitsee. Pelastit juuri minut, Ina.”

Sitten Bellatrixin hymy hyytyi hänen tajutessaan jotakin. Hän retkahti takaisin sängylle selälleen kiroten raskaasti. Jalat roikkuivat velttoina sängyn reunalta.

”Mitä nyt?” kysyin.

”Joulutanssiaiset”, Bellatrix tokaisi. ”Meillä on aina ennen kuin lähdemme joululoman viettoon tanssiaiset. Vihaan niitäkin.”

”Miksi?” kysyin.

”Koska ensinnäkään en osaa tanssia”, Bellatrix selitti. ”Toisekseen en edes tahdo tanssia. Kolmanneksi vihaan sitä, että puolet koulun pojista käyvät pyytämässä minua parikseen. Se on niin rasittavaa, ettet arvaakaan. En minä tahdo mennä sinne kenenkään kanssa. Mutta kun on pakko. Ei sinne pääse, jos ei ole paria.”

”Sinua sentään tullaan kysymään”, huomautin. ”Jos meidän koulussamme olisi tanssiaisia, olisin minä se, jota viimeisenä pyydettäisiin. Kai olen sitten jotenkin vaikeasti lähestyttävä.”

”En jaksaisi tätä samaa joka vuosi”, Bellatrix sanoi. ”Sitäpaitsi voisin vaikka lyödä vetoa, että Rabastan on jonossa ensimmäisenä. Minä en halua, taidan jättää koko tanssiaiset tänä vuonna väliin.”

”Et sinä voi”, totesin. ”Sinun on pakko tulla sinne. Et sinä voi noin vain jättää tulematta.”

”Mutta en jaksa -” Bellatrix aloitti kohottautuen kyynärpäittensä varaan.

”Älä”, keskeytin. ”Hiljaa nyt, Bella. Tietenkin sinä tulet tanssiaisiin. Äläkä huolehdi lainkaan pojista, sanot vain kaikille, että sinulla on jo pari.”

”Sitten he alkavat tivata, kuka minulla muka on”, Bellatrix totesi. ”Mitä minä sitten sanon? Et ole ajatellut asiaa nyt oikein loppuun asti. Ei tuo toimi.”

”Kyllä se toimii, usko minua”, vakuuttelin. ”Sinulla on jo pari.”

”Kuka muka?” Bellatrix epäili.

”Hei haloo”, sanoin kuin asia olisi ollut itsestäänselvyys. ”Minä tietenkin.”

Bellatrix katsoi minua pitkään. Hänen huulensa raottuivat hämmästyksestä, hän nousi hitaasti istumaan. Minä odotin kärsivällisesti Bellatrixin kommenttia ehdotukseeni.

”Tuohan on...” Bellatrix viimein onnistui sanomaan. ”Tuohan on suorastaan loistavaa. Luoja, Ina, sinä olet nero! Missään ei ole kielletty tyttöpareja, joten... Miksen heti keksinyt tätä? Oikeasti, sinä olet nero.”

”No en nyt sanoisi”, hymähdin. ”Mutta hyvä, että ideani kelpaa.”

”Tietenkin se kelpaa”, Bellatrix sanoi. ”Nyt täytyy vain selviytyä niistä pojista.”

”Niinpä”, myönsin. ”Ja hei muuten, Bella, hyvää syntymäpäivää.”

Nakkasin pienen kädessäni olleen paketin Bellatrixille. Hän ei kuitenkaan ollut varautunut siihen, joten paketti osui häntä ohimoon pudoten sitten sängylle. Bellatrix poimi paketin sängyltä käteensä ja katsoi sitten minua pitkän aikaa silmiin. Koetin saada huulilleni pienen hymyn.

”Kiitos”, Bellatrix henkäisi. ”En olisi osannut edes arvata... Ei kukaan muu ole koskaan muistanut minua syntymäpäivänäni kuin sukulaiset. Kiitos, Ina.”

”Eipä mitään”, sanoin. ”Tuon sinä olet ansainnut. Meda ja Cissy kertoivat minulle. Mutta avaa se nyt, tahdon nähdä ilmeesi.”

Bellatrix teki pyyntöni mukaan ja poisti käärepaperin paketin ympäriltä ja avasi sitten varovasti hopeisen rasian, joka sisältä oli paljastunut. Hän haukkoi henkeään hämmästyksestä rasian sisällön nähdessään.

”Ei oikeasti, Ina”, Bellatrix onnistui hämmennykseltään sanomaan. Hän veti esiin hopeisen kaulaketjun, jossa oli koristeena sormenpään kokoinen, tummansininen kivi. ”Mitä minä muka olen tehnyt ansaitakseni tämän? Siis muuta kuin naarmuttanut kasvojasi ja onnistunut saamaan sinulle aivotärähdyksen?”

”Ollut ystäväni”, totesin. ”Äläkä taas aloita tuota, että aiheutit minulle aivotärähdyksen. Se on ollutta ja mennyttä, eikä sitä saa tekemättömäksi. Ajatellaan mieluummin nykyhetkeä ja tulevaa. Nyt on sinun syntymäpäiväsi.”

”Ei sinun silti olisi tarvinnut -” Bellatrix aloitti.

”Kyllä tarvitsi”, keskeytin hänet heti alkuunsa. ”Ajattelin, että se sopisi sinulle. Hopeaa ja tummansinistä.”

”Kiitos”, Bellatrix sanoi. ”Mutta tiedätkö, että jos laitan tämän kaulaani, minne kaikkien katseet suuntautuvat? Niin, juuri sinne. Sitten poikien karkottaminen on vain kaksi kertaa hankalampaa.”

”Kyllä sinä siitä selviydyt”, hymähdin. ”Melko helposti jopa, luulisin, kun osaat olla niin kovin kylmä ihminen.”

”Voi kiitos, Ina”, Bellatrix tokaisi. ”Minäkö muka kylmä ihminen? Enhän minä sitten koskaan.”

”Et varmaankaan”, naurahdin. ”Mutta kyllä sinä ne pojat pois kimpustasi saat. Kiroat heidät vaikka jos ei muuten.”


**


Ainoa tapaus, jonka näin, kun Bellatrixia pyydettiin pariksi tanssiaisiin, sattui seuraavana iltana. Joulutanssiaista oli sinä aamuna ollut lappu jokaisella ilmoitustaululla koulussa. Sain koko päivän kuunnella Bellatrixin valitusta siitä, kuinka heti kun minä katosin jonnekin hänen viereltään, olivat pojat jo jonossa hänen edessään. Tyttöä oli kuulemma helpompi pyytää pariksi, kun tämä oli yksin.

Tämän yhden tapauksen kuitenkin näin, kun minulle täysin tuntematon luihuispoika kävi Bellatrixia parikseen pyytämässä. Andromedalta sain jälkikäteen kuulla, että näillä kahdella oli edellisenä vuonna ollut jonkinlaista peliä keskenään.

”Minulla on jo pari”, Bellatrix sanoi kylmästi. ”En voi siis sinun kanssasi tulla, jos et sitä noista äskeisistä sanoistani tajunnut.”

”Kuka muka?” poika kysyi epäillen.

”Mitä se sinulle kuuluu?” Bellatrix kivahti. ”Näet sen sitten.”

Tämän pienen kohtauksen jälkeen Bellatrix käveli niskojaan nakellen tiehensä, luultavasti painui muka loukkaantuneena makuusaliin. Minä jäin sohvalle istumaan Andromedan ja Narcissan kanssa.

”Onko Bellalla oikeasti pari?” Narcissa kysyi. Nyökkäsin. ”Kuka?”

”Olen pahoillani, mutten voi kertoa”, sanoin. ”Bella kertoo itse, jos kokee sen tarpeelliseksi. Minä en sano mitään, sillä se on täysin Bellan oma asia, johon minä en millään tavoin aio puuttua. Ja kyllä te sen viimeistään sitten tanssiaisissa näette.”

”Hmm... Davina”, kuulin äänen edestäni.

Kohotin katseeni ja näin Rabastan Lestrangen seisovan edessäni. Hän katsoi minua hiukan epätoivoinen pilke silmissään, käsiään vaivautuneena väännellen.

”Niin?” kysyin.

”Tuota noin... siis kun...” Rabastan yritti. ”Minä ajattelin, että.... siis...”

”Niin mitä?” kysyin. ”Sano pois vaan.”

”Lähtisitkö sinä kanssani joulutanssiaisiin?” Rabastan viimein sai kysymyksensä ilmoille.

Se tuli minulle pienoisena yllätyksenä. Tiesin Rabastanin aiemmin päivällä pyytäneen Bellatrixia kanssaan tansseihin, mutta oli saanut rukkaset. Bellatrix nimittäin oli juurta jaksain selvittänyt kaiken minulle, vaikkei se välttämättä minua nyt niin hirveästi kiinnostanutkaan. Olin kuitenkin paremmin kuin hyvin selvillä niistä kaikista pojista, jotka olivat Bellatrixia parikseen uskaltautuneet pyytämään.

”Olen pahoillani, Rabastan”, sanoin oikeasti pahoitellen, ”mutta minulla on jo pari.”

”Ai”, Rabastan sanoi pettyneenä. ”No, ei sitten.”

Poika painoi päänsä ja päästi ilmoille pienen huokauksen. Hänen ilmeensä sykkeni, kai hän sitten pelkäsi, jos ei paria saisikaan. Minun kävi häntä sääliksi. Niin, aivan. Taas kerran.

”Minulla ei ole vielä paria”, Narcissa totesi. ”Minä voin lähteä sinun kanssasi tanssiaisiin, jos vain haluat ja jos vain kelpuutat minut pariksesi.”

Rabastan kohotti katseensa hentoon, 14-vuotiaaseen tyttöön. Hänen ilmeensä kirkastui kuin ihmeen kaupalla, kun hän katsoi Narcissaa, joka kerrankaan ei näyttänyt millään tavoin epävarmalta.

”Voisitko tosiaan?” Rabastan kysyi. Narcissa nyökkäsi. ”Tietenkin minä kelpuutan sinut parikseni. Kiitos, Narcissa.”

Rabastan lähti pois leveä hymy huulillaan. Katsoin Narcissaa, joka näytti erittäin tyytyväiseltä äskeiseen hyvään tekoonsa. Myös Andromedan katse oli kohdistunut pikkusiskoon.

”Mitä?” Narcissa kysyi. ”Nyt minullakin on pari. Vain sinä enää olet pariton, Meda.”

”Enkä ole”, Andromeda totesi.

”Etkö?” Narcissa hämmästyi. ”Kenen kanssa sinä menet?”

”Se ei kuulu sinulle”, Andromeda tokaisi.

”Eli sinulla ei siis ole ketään, et vain kehtaa myöntää sitä”, Narcissa sanoi ovelasti.

”Kyllähän on”, Andromeda väitti.

”No, kerro sitten kuka”, Narcissa totesi.

”Hyvä on, hyvä on”, Andromeda luovutti, kumartui puoleemme ja madalsi äänensä kuiskaukseksi. Me kuuntelimme tarkkaavaisina, täysin hiiskumatta. ”Ted Tonks.”

”Mitä?!” Narcissa kiljahti.

”Hiljaa, Cissy”, Andromeda käski. ”En voinut mitään. Hän vain tänään ennen numerologian tunnin alkua tuli kysymään minulta. Pakkohan minun oli suostua, hänen silmänsä vetosivat minuun niin. Eikä sillä ole minulle väliä, vaikka hän jästisyntyinen onkin.”

”Niin, mutta mitä Bella sanoo?” Narcissa tokaisi.

”Oi, olkaa niin kilttejä, älkääkä kertoko hänelle”, Andromeda pyysi. ”En tahdo Bellan tietävän, hän vain suuttuisi. Luvatkaa ettette kerro.”

”Emme tietenkään”, vakuutin. ”Eikös vain, Cissy?”

”Niin, niin”, Narcissa myötäili. ”En kerro Bellalle yhtään mitään. Jos ette tekään kerro hänelle, että minä menen Rabastanin kanssa. Tiedän nimittäin varsin hyvin, miten Bella vihaa häntä.”

”Emme tietenkään kerro”, Andromeda lupasi. ”Mutta oikeasti, Cissy, en olisi uskonut sinun kyllä tuollaista tekevän. Noin vain tokaisit, ettei sinulla ole paria ja voit mennä hänen kanssaan.”

”Se tuntui hyvältä ajatukselta”, Narcissa sanoi. ”Ina, kai sinulla muuten on mekko näitä tanssiaisia varten?”

”Hyvä huomio”, totesin. ”Ei muuten nimittäin ole.”

”Mutta lauantainahan pääsemme taas Tylyahoon”, Andromeda sanoi. ”Kyllä sinä takuulla löydät sieltä hyvän mekon itsellesi. Minä voin tulla mukaasi makutuomariksi.”

”Minäkin tahdon”, Narcissa ilmoitti.

”Ihmeessä”, hymähdin. ”Mutta entä Bella?”

”Hänellä on tarpeeksi tekemistä muutenkin, kun hän karkottaa innokkaina kärkkyvät pojat ympäriltään, tekee kerrankin läksynsä ja lukee kokeisiin”, Andromeda sanoi. ”Ei hän minnekään Tylyahoon ehdi. Mutta onhan sinulla meidät.”

”Niin”, hymähdin. ”Onhan minulla teidät.”

”Mutta sanoitko sinä Rabastanille tosiaan, että sinulla on jo pari?” Narcissa kysyi. ”Te olette kyllä olleet siinä tapauksessa nopeita Bellan kanssa.”

”Niinhän minä taisin sanoa”, myönsin.

”No?” Andromeda kysyi. ”Kuka on tuo onnekas, joka sinut on parikseen saanut?”

”No jaa”, totesin. ”Sittenpähän näette. Olen pahoillani, mutta tahdon pitää asian vielä omana tietonani.”

”Selvähän se”, Andromeda hymyili. ”Mutta tuo poika, joka sinut on pariksensa saanut, saa tosiaan olla onnellinen. Sinähän kerroit joskus tanssineesi aivan pienestä pitäen.”

Hymähdin hiljaa itsekseni. Poika todellakin. Pakko se kyllä oli silti myöntää, toisinaan Bellatrix tosiaan käyttäytyi kuin pojat, kielenkäyttö saattoi olla sen laatuista, että heikompia hirvitti. Siitäkin huolimatta Bellatrix loppujen lopuksi oli erittäin naisellinen. Ei ehkä täysin aikuinen nainen vielä, sillä toisinaan hän saattoi, etenkin väsyneenä, käyttäytyä kuin pikkulapset, kiukutella aivan turhanpäiväisistä asioista. Ja kyllähän hän muutenkin.
« Viimeksi muokattu: 26.07.2011 03:28:35 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #43 : 26.07.2011 01:01:24 »
Ihana luku!

Aww, aivan ihana luku. Jei, päästään seuraamaan (ehkä) Mustan perheen joulua :D

Ja awws, Rabastan on niin suloinen.. Jei, Cissy, pelastit hänen päivänsä! Minä olen jotenkin kiintynyt tähän Rabastaniin, hän on jotenkin niin suloinen.

Ja Bella oli kanssa ihana kuin myös Inakin. Mitähän muut sanoo, kun nämä tulee kaksistaan tanssiaisiin.
Ja awwww, mitähän mä vielä keksisin sanoa? Teksti oli sujuvaa ja en huomannut virheitä.

Muuten, todella hyvin tähän sopii minäkertoja.

Kiittäen ja kumartaen,
Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Lumille

  • Virhe ohjelmoinnissa
  • ***
  • Viestejä: 164
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #44 : 26.07.2011 01:06:36 »
heei, ihana luku jälleen kerran :) Mä tykkään tästä ficistä ihan tosi kovasti, ja vaikka mä joskus jäänkin näissä kommenteissa vaille mitään järkeviä sanoja, niin toivottavasti näistä pienistä raapustuksista kuitenkin tajuaa, että tätä on aivan ihana lukea ja aina vaan jää innoistuksissaan odottamaan jatkoa :)

Rabastian on kyllä ihan tosi sulonen :) Ja mustan perheen joulun seuraaminen oisi kyllä siistiä :D Hihi, mutta kiitos jälleen kerran tästä luvusta :)


Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #45 : 26.07.2011 02:46:29 »
No, voi helkkari! Taas ohikulkumatkalla, ja taas tuli kyyneleitä. En ymmärrä. Olen todellaki addiktoitunu sun fikkeihin, mut kyyneleet tais johtuu myös väsymyksestä...
Yks ainoo korjaus: "Onhan sinulla meidät." Siinä luki meidän...
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

Hermione Granger

  • ***
  • Viestejä: 204
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #46 : 28.07.2011 19:47:21 »
Ihana, ihana ihana luku, sennamiila!

Tänään olen erittäin laiskalla tuulella ja sanon vain, että luku oli tosiaankin ihana ja odotan innolla jatkoa.

Hermione

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #47 : 31.07.2011 18:55:43 »
Tänne onkin ilmestynyt jo kaksi lukua, molemmat olivat todella hyviä! niin että tässä jatkoa odotellessa, kiitos taas loistavasta luvusta, jatkoa odottelemaan innolla!

Sori että tuli vähän lyhyempi kommenti tähän!

Kuolotar
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #48 : 02.08.2011 00:26:14 »
Natte: Joo, päästään (ehkä) seuraamaan Mustan perheen joulua. Ainakin jollain tavoin. Osittain. Pitää vielä hioa ajatuksia sen suhteen :) Ja niinpä, super-Cissy tuli ja pelasti Rabbe-paran päivän :D Kiva muuten, että pidät tuosta minäkertojasta. Mä ainakin ajattelin, että sillä tavoin olisi helpompi tätä ficciä kirjoittaa. Ainakin tulevien lukujen kannalta jos ei muuten.. ;)
Lumikki: Huomaa, myös sulla on nyt lempinimi, Lumille :D Kyllähän mä nyt sun ihmeellisistä raapustuksistas otan nykyään selvän ihan yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Ja totta kai Rabastan nyt on suloinen. Mutta Bella on kyllä suloisempi ;)
Anturajalka93: Voi sua. Enkä mä saa olla edes pahoillani siitä, että olen addiktoinut sut näihin. Hmh, mitä mä nyt teen? No, joka tapauksessa kiitän ja kumarran virheen bongaamisesta ja siitä ilmoittamisesta :) Kyllä niitä näköjään aina välillä näkyy, vaikka tuonkin luvun varmaan sen tuhat ja yksi kertaa olen jo läpi lukenut..
Bea: Jeejee, hyvä, kyllä sä vielä selviät niistä kasveista, mä uskon suhun :) Inalta löytyy paljon loistavia ja erittäin kieroutuneita ideoita (vähän niinku multakin!), ja toki Bellallakin sellaisia on. Ehkä se joulu yhdessä voi hieman epäilyttävä tosiaan olla.. Saapa nähdä, mitä käy ;) Bellan ja Inan tuntien.. no, se jääköön vielä salaisuudeksi..
Hermione: Jee, kivaa että on luku kelvannut. Eikä se haittaa, vaikka kommentti noin lyhyt olikin. Piristi kuitenkin kivasti päivää - jokainen kommentti on arvokas :)
Kuolotar: Eipä mitään, sillä kuten jo Hermionelle sanoin niin minulle jokainen pienikin kommentti on arvokas. Erittäin mukava kuulla, että olet pitänyt :)

A/N: Päät poikki! Eiku.. Toivottavasti ette nyt pelästynyt mun kivaa, kilttiä ja kohteliasta vastaanottotervehdystä (pahoittelen, Natte, tiedän, että sait tuosta ikuiset traumat..). Mutta ei sille voi mitään, että katsoi tässä illalla Päättömän ratsumiehen :) Hihi, mulla oli jotain järkevääkin asiaa olevinaan, mutta unohdin sen jo, hyvä minä :D Eikun ai niin joo, keskeltä tätä lukua löydätte (ehkä) kaksi linkkiä. Ehkä. Kai te ne löydätte. Heittäkää mua avada kedavralla, jos ette löydä :)




Yhdeksäs luku
Tämä ilta kävellään käsi kädessä ihmisten edessä



Mekko löytyi Tylyahosta viikonloppuna. Se oli väriltään hennon vaaleanvihreä. Harsomainen kangas, joka koko mekkoa hallitsi, kiersi leveänä niskan taakse jättäen selän paljaaksi. Vyötäisillä oli vasemmalla sivulla suuri, koristeellinen rusetti. Mukaan kokonaisuuten kuului samaa sävyä mekon kanssa olevat hieman kyynärpäitten alle ulottuvat hansikkaat. Kaiken kaikkiaan koko mekko muistutti melkoisesti jotakin keijukaisprinsessan asua.

Seuraavan viikon aikana innostukseni joulutanssiaisia kohtaan vain nousi. Olin aina pitänyt tanssimisesta, tanssinutkin jo ennen kuin opin edes kunnolla kävelemään. En kyennyt vain käsittämään, miksei minun omassa koulussani oltu tällaista keksitty, miksei sielläkin olisi voitu järjestää joulutanssiaisia.

Bellatrix sen sijaan muuttui koko ajan vain kiukkuisemmaksi, mitä lähemmäksi tanssiaiset tulivat. Hän oli erittäin hermostunut, sillä häntä yhäkin käytiin päivittäin pyytämässä pariksi tansseihin. Nykyään sen kanssa piti olla varuillaan, sillä saattoi saada muutaman erittäin vihaisen kirouksen niskaansa. Bellatrixin hermoja koeteltiin muutenkin, sillä meille annettiin paljon läksyjä, jotka ennen lomaa pitäisi olla tehtynä ja palautettuna. Ja kuinkas muutenkaan, olisi Bellatrix ajatellut mitä tahansa muuta kuin läksyjä. En kiellä, etteivätkö minunkin ajatukseni olisi toisaalle jatkuvasti harhailleet – lähinnä koko ajan lähestyviin tanssiaisiin.

Kun tanssiaispäivä viimein koitti, aloitin valmistautumisen jo hyvissä ajoin ennen iltaa. Hiippailin valkoisessa topissa ja alushameessa ympäri makuusalia koettaen epätoivoisesti saada hiuksiani tottelemaan, pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että niillä oli oma tahto, jonka taltuttamiseen ei minun kärsivällisyyteni riittäisi. Loppujen lopuksi päädyin punomaan jo leukaan saakka ylettyvän otsatukkani muiden hiusten sekaan pienelle ranskalaiselle letille. Mukaan letitin pari hopealankaa.

Juuri kun olin saanut hiukseni suurin piirtein ojennukseen, makuusalin ovi kävi ja sisään tuli neljä tyttöä, Bellatrix hieman kolmen muun jäljessä ja sulkien oven takanaan. Siinä missä kolme muuta suuntasivat makuusalin perälle, Bellatrix tuli minun luokseni.

”Joko sinä olet aloittanut?” hän ihmetteli. ”Missä välissä sinä tänne ehdit karata?”

”Jo”, myönsin. ”Ja tänne pakenin... varmaankin siinä vaiheessa, kun sinä jäit vielä syömään ja riitelemään Medan kanssa. Pakkohan minun on ajoissa aloittaa, että ehdin valmiiksi tanssiaisiin mennessä.”

”Siihen on vielä kaksi tuntia”, Bellatrix sanoi.

”Silti”, totesin. ”Tiesin joutuvani kuitenkin tappelemaan ikuisuuden hiusteni kanssa, jotka eivät sitten millään suostu asettumaan aloilleen. Sitäpaitsi sinunkin hiuksillesi kannattaisi tehdä jotakin.”

”Luuletko?” Bellatrix kysyi. ”Ei niille kylläkään mitään voi tehdä. Tällaisena ne pysyvät, teki sitten mitä hyvänsä.”

”Älä ole niin varma”, sanoin. ”Kyllä niille takuulla jotakin pystyy tekemään. Kuvittele nyt, millainen pari sinä olisitkaan, jos hiuksesi näyttäisivät yhtä räjähtäneiltä kuin aina. Olen aivan varma, että kyllä minä sinun kiharasi vielä kuriin saan.”

”Sopii yrittää”, Bellatrix totesi.

”Käy sitten tuohon istumaan niin katsotaan”, sanoin.

Bellatrix istuutui tuolille pienen peilipöydän eteen. Otin harjan käteeni ja aloin hiljalleen selvitellä hänen takkuisia kiharoitaan. Siinä kesti pidempään kuin alunperin olin ajatellut ja käsittelyn jälkeen Bellatrixin hiukset olivat niin pörrössä, ettei pahemmasta väliä.

”Luoja, tästä ei tule mitään”, Bellatrix huokaisi ja nojautui tuolin selkänojaa vasten.

”Älä nyt sentään vielä menetä kaikkea toivoasi”, hymähdin. ”Kyllä tästä vielä hyvä tulee, usko pois vaan.”

”Sitä vain on tällä hetkellä erittäin vaikea uskoa”, Bellatrix tokaisi ja koetti kädellään pehkoaan. ”Ei helvetti näiden kanssa.”

Laskin harjan pöydälle ja otin samalla käteeni sekä kamman että pullon suihkutettavaa hoitoainetta. Kun noin puolisen tuntia olin käytellyt taitavasti kampaa ja menettänyt lähes kaiken hoitoainepullon sisällöstä, Bellatrixin hiukset valuivat suorina ja sileinä alaselkään saakka. Ja kyllä, myös kuivina.

”Sinä olet todellinen velho, Ina”, Bellatrix henkäisi. ”Eihän tämä voi olla todellistakaan. Ei minun hiuksillani... ei... Apua, kaikki sanatkin ovat jo minulta kadonneet. Mitä ihmettä siinä pullossa oikein oli?”

”Hoitoainetta, joka suoristaa ja siloittaa vaikeimmatkin tapaukset”, sanoin. ”Tämä on Suomesta ostettu, etten sitten tiedä, myydäänkö näitä täälläkin. Ja näemmä tämä toimii hyvin.”

”Paremmin kuin hyvin”, Bellatrix totesi.

”Tässä muuten, kun hiuksesi ovat suorat”, sanoin, ”näkee sen, miten paksut ne oikeasti ovat. Aivan käsittämättömän paksut ja hyväkuntoiset hiukset. Olen tosissani, en ole varmaan kenelläkään tätä ennen nähnyt näin vahvaa tukkaa. Tai kaunista.”

”No en nyt sanoisi”, Bellatrix hymähti.

”Se on”, vakuutin. ”Sitäpaitsi minusta sitä ei tarvitse mitenkään erikoisemmin laittaa, luulen sen olevan oikein hyvä vain näin. Vai mitä luulet?”

”Niin”, Bellatrix myönsi. ”Jos sinä sanot sen olevan hyvä niin kai se silloin myös on hyvä. Sinä osaat nämä asiat paljon paremmin kuin minä, joten luotan sinun sanaasi.”

”Paitsi että...” mietin, ”jotain pientä voisi ehkä laittaa. Niin kuin vaikka tämän.”

Kurottauduin ottamaan pöydältä hopeaisen hiussoljen. Kampasin Bellatrixin hiuksia edestä taaksepäin niin, että jakaus katosi näkyvistä ja suljin ne soljen avulla paikoilleen. Kumarruin Bellatrixin puoleen ja laskin leukani hänen olkapäälleen.

”Nyt se on täydellinen”, sanoin. ”Itse saat kyllä meikkisi laittaa, minulle on jo tarpeeksi hankalaa meikata itsenikin.”

”Toki”, Bellatrix naurahti.

Hieman vajaata tuntia myöhemmin olimme täysin valmiina lähtöön. Kolme tyttöä makuusalin perältä olivat lähteneet hetkeä aiemmin.

Katselin Bellatrixin tanssiaismekkoa. Se oli juuri niin hänen näköisensä. Mekon yläosa oli mustaa kangasta, jolla oli suuria, sinisiä kuvioita, syvään uurrettu, kolmiomallinen kaula-aukko jätti olkapäät paljaiksi. Hameosa oli samaa sinistä kuin yläosassakin, mutta päällystettynä mustalla tyllillä. Käsissään Bellatrixilla oli kyynärpäihin ulottuvat mustat hansikkaat ja jalassaan mustat, matalakorkoiset kengät.

”Olet kaunis”, sanoin.

”Niin sinäkin”, Bellatrix hymähti. ”Kiitos, en olisi selvinnyt ilman sinua.”

”Ole hyvä vaan”, totesin.

”Millaiset kengät sinulla muuten on?” Bellatrix kysyi. ”En ehtinyt nähdä niitä.”

”Tällaiset vain”, sanoin. Nostin helmaani näyttäen valkoisia, remmeillä nilkasta kiinni sidottavia kenkiäni, joissa oli arviolta viiden sentin korot. ”Huomaatko, olen oppinut käyttämään korkokenkiä. Saapa nähdä sitten, kuinka tanssiminen näillä oikein tulee sujumaan.”

”Et kai sinä oikeasti aio tanssia siellä?” Bellatrix kysyi epäillen.

”Tietenkin aion”, vastasin. ”Ja sinä tanssit minun kanssani.”

”En varmasti tanssi”, Bellatrix tokaisi. ”Enhän minä osaa tanssia, kuten varsin hyvin tiedät.”

”Ei se mitään”, sanoin. ”Minä kyllä opetan. Olen tanssinut jo ennen kuin osasin edes kävellä, joten kyllä minä nyt sinut tanssimaan pystyn opettamaan. Se ei ole saavutus eikä mikään – etenkään tuon jälkeen, mitä onnistuin hiuksillesi tekemään.”

”Niin no”, Bellatrix totesi. ”Hyvä on sitten, keijukaisprinsessa.”

”Keijukaisprinsessa?” naurahdin.

”No kun sinulla on tuollainen keijukaisprinsessan asu”, Bellatrix sanoi.

”Voi kiitos, neiti draamakuningatar”, totesin. ”Mennään nyt, ettemme myöhästy.”

”Mitä väliä, vaikka myöhästyisimmekin?” Bellatrix kysyi. ”Sitten ainakin näytämme kaikille epäilijöille sen, että me tosiaan olemme parin löytäneet.”

”Silti”, sanoin. ”En minä nyt tanssiaisista tahdo myöhästyä.”

”Mennään sitten”, Bellatrix totesi.

Lähdimme makuusalista. Oleskeluhuoneessa muutamat parit tapasivat toisiaan ja katosivat sitten yhdessä ovesta tyrmien käytäville. Mekin olimme sinne jo menossa, mutta meidät pysäytettiin.

”Hei”, Andromeda tervehti. ”Tapaatteko tekin parinne vasta aulassa?”

”Kai sitä niinkin voisi sanoa”, hymähdin ja vilkaisin Bellatrixia, joka näytti lähinnä siltä, että kiroaisi Andromedan kohta suohon, jos tämä ei katoaisi.

”Missä Cissy on?” Bellatrix yritti kysyä mahdollisimman herttaisesti.

”Voi, hän meni jo”, Andromeda sanoi. ”Parinsa kanssa nimittäin.”

”Kuka on Cissyn pari?” Bellatrix kysyi.

”Etköhän sinä sen pian näe”, Andromeda totesi. ”Minä menen nyt.”

Ja sen sanottuaan tyttö katosi oleskeluhuoneesta pois valuvien juhlapukuisten ihmisten sekaan. Bellatrix kääntyi minun puoleeni hieman ihmeissään, kun siirryimme käytävän puolelle.

”Kuka on Cissyn pari?” hän kysyi. ”Tiedätkö sinä?”

”Tiedän”, sanoin. ”Mutta lupasin olla kertomatta sinulle.”

”Miksi?” Bellatrix tivasi. ”Miksei minulle muka saisi kertoa?”

”Koska...” mietin. ”No, se lienee Cissyn oma asia. Ja kyllä sinä varmastikin sen aivan tuota pikaa saat tietoosi. Malta nyt vain pieni hetki.”

”Typerää...” Bellatrix mutisi. ”Kyllä minun kuuluu saada tietää, olen sentään hänen isosiskonsa. Ja sitäpaitsi jos Medakin tietää niin... Tämä on epäreilua.”

”Rauhoitu nyt”, hymähdin. ”Ethän sinäkään suostunut Cissylle ja Medalle kertomaan, kuka on sinun parisi, joten ei heidänkään tarvitse omia parejaan sinulle paljastaa.”

Bellatrix tuhahti. Loppumatkan kävelimme vaiti aina aulaan saakka, jossa oli todellista tungosta, kun parit etsivät siellä toisiaan päästäkseen sisään saliin. Vilkaisimme toisiamme.

”Se on menoa nyt”, Bellatrix totesi. ”Saa nähdä, mitä McGarmiwa tästä sanookaan.”

”Ei hänellä mitään sanottavaa pitäisi olla”, tokaisin. ”Eihän tätä ole erikseen säännöissä edes kielletty, joten... Aivan hyvin me voimme tanssiaisiin parina mennä.”

”Niinpä”, Bellatrix myönsi.

”Mutta nyt kyllä mennään eikä meinata”, sanoin.

Otin Bellatrixia käsipuolesta ja liityimme jonoon, joka liikkui kohden suurta salia. Etenimme hitaasti, pienoinen jännitys kupli vatsanpohjassani. Kun viimein pääsimme ovien kohdalle, jossa jokaiselta tarkastettiin, että tällä oli varmasti pari, oli professori McGarmiwa välittömästi kimpussamme, kuten olimme arvelleetkin.

”Neidit Musta ja Lovett, mitä tämä tarkoittaa?” hän tivasi.

”Tuota noin...” Bellatrix oli miettivinään, ”me olemme pari, joten voisiko professori ystävällisesti laskea meidät sisälle saliin?”

”Mutta ettehän te voi -” professori McGarmiwa aloitti.

”Ei tyttöpareja ole säännöissä kielletty”, Bellatrix tokaisi. ”Joten jos vain viitsisitte.”

Professori McGarmiwa vaikutti hieman vihaiselta, mutta taisi tajuta asian laidan, sillä sanaakaan enää sanomatta hän laski meidän saliin.

”Mistä vetoa, että hän menee vielä tämän päivän sisällä lisäämään sääntöihin pykälän, jossa tyttöparit kielletään?” Bellatrix kuiskasi.

Minä en sanonut mitään, sillä olin täysin lumoutunut edessäni avautuvasta näystä. Tupapöydät oli taiottu seinille ja niiden sijaan salin reunustoja kiersi lukematon määrä pikkupöytiä. Sali oli valaistu tuhansin jäälyhdyin ja -kynttilöin, koristeina hieman joka puolella oli toinen toistaan upeampia jääveistoksia ja salin katosta satoi hiljakseen pehmeitä lumihiutaleita. Etuosassa salia oli esiintymislava, jonka molemmin puolin oli suuri, tähdin koristeltu, huurteinen joulukuusi.

”Uskomatonta”, henkäisin. ”En ole varmaan koskaan nähnyt mitään näin kaunista.”

Etsimme itsellemme vapaat paikat penkeiltä salin reunalta ja jäimme katselemaan, kuinka orkesteri pikkuhiljaa aloitteli soittoaan ja ensimmäiset parit lähtivät lattialle pyörähtelemään. Suurin osa pareista kuitenkin parveili vielä salin laitamilla hakien toisinaan jotain juotavaa tai syötävää pöydistä.

”Hei”, kuului innokas tervehdys edestäni.

”No hei taas, Meda”, Bellatrix tokaisi silmiään pyöräyttäen. ”Oliko sinulla jotain asiaakin olevinaan? Jos nimittäin ei ollut, voit saman tien häipyä siitä.”

”Tulin vain tervehtimään”, Andromeda sanoi.

”Missä sinun parisi on?” Bellatrix kysyi. ”Ei kai pieni, kiltti Meda vain ole jättänyt pariaan yksikseen? Ei kai suloinen pikku-Meda nyt sellaista tekisi?”

Huomasin selkeänä ivallisen sävyn Bellatrixin tekolepertelevässä äänessä. Andromedakin takuulla havaitsi saman, muttei isosiskon piikittelystä vähääkään hätkähtänyt.

”En minä häntä jättänyt”, Andromeda vastasi. ”Hän meni vain -”

”Mitä helvettiä Cissy tekee Rabastan Lestrangen kanssa?!” Bellatrix kiljahti keskeyttäen Andromedan.

”He ovat pari”, Andromeda selitti. ”Miksi muuten he olisivat tuolla nyt kahdestaan, jos he eivät olisi pari? Äläkä huuda, Bella.”

”He – mitä?!” Bellatrix jatkoi välittämättä. ”Ja minähän huudan, jos niin haluan! Cissy ja Rabastanko muka pari? Ei, nyt minä kyllä -”

Bellatrix ponkaisi seisaalleen. Hän oli jo menossa, mutta tartuin häntä ranteesta kiinni ja nykäisin takaisin istumaan. Bellatrix koetti pyristellä irti, mutta minä en luovuttanut.

”Älä”, pyysin. ”Näethän sinä, miten onnellinen Cissy tällä hetkellä on. Älä vie sitä häneltä.”

”Ai minäkö muka?” Bellatrix tuhahti. ”Minäkö tässä olen Cissyn onnellisuuden viemässä? Rabastan käyttää häntä hyväkseen, tiedän sen. Hän vie Cissyn onnellisuuden, jos kuka.”

”On toki liikuttavaa, että huolehdit pikkusiskostasi noin”, sanoin, ”mutta en usko mitään tuollaista. Kyllä Cissy takuulla pärjää ilman sinuakin. Kai hän itse tietää, mikä hänelle on parasta.”

”Niin varmasti”, Bellatrix puuskahti. ”No, eipä ole sitten minun ongelmani, jos Cissy aamulla itkee elämän julmuutta. Tai siis kyllähän se periaatteessa on, sillä saatan joutua siitä ongelmiin.”

”Nyt lopeta tuollainen heti alkuunsa”, käskin. ”Meillä on joulujuhla, nauti siitä, äläkä yhtään siinä äksyile. Menisit vaikka tanssimaan.”

”Siitä tulikin muuten mieleeni”, Andromeda sanoi, ”että missä teidän parinne ovat? Tehän väititte kumpikin jo heti ilmoituksen jälkeen löytäneenne parin itsellenne. Niin että missä he ovat, teidän parinne?”

”Tuossa”, sanoimme Bellatrixin kanssa täysin yhtä aikaa ja osoitimme toisiamme.

”Mitä?” Andromeda häkeltyi.

”Niin”, myönsin. ”Minä olen Bellan pari, ja Bella on minun parini. Yksinkertaista.”

”Siis mitä?” Andromeda kysyi. ”Onko se edes... onko se...?”

”Sallittuako?” päätin kysymyksen. Andromeda nyökkäsi. ”Ei sitä ainakaan kielletty ole, joten silloin se siis on tietenkin luvallista. Tosin McGarmiwa ei kyllä alkuun meinannut meitä edes sisään laskea.”

”No en ihmettele kyllä lainkaan miksi”, Andromeda totesi. ”Te olette kumpikin ihan outoja. Minä tästä sitten menenkin. Nähdään.”

Andromeda katosi väenpaljouteen. Minä ja Bellatrix vilkaisimme toisiamme ja oli lähellä, ettemme purskahtaneet nauruun.

”Huomaatko, Ina?” Bellatrix kysyi. ”Me karkotamme kaikki ihmiset ympäriltämme.”

”Niinpä näkyy”, hymähdin. ”Mutta nyt lähdet kyllä tanssimaan.”

”Ei!” Bellatrix kauhistui. ”Enkä varmasti lähde. Sinä et voi pakottaa minua tanssimaan.”

”Kyllä voin”, totesin päättäväisenä. Nousin seisomaan ja otin erittäin vastahakoista Bellatrixia käsistä kiinni. ”Tule nyt, se on oikeasti hauskaa.”

”En tule”, Bellatrix tokaisi. ”Minä en tanssi.”

”Tulisit nyt”, lähestulkoon anelin. ”Minun vuokseni, Bella. Minä haluan tanssia.”

”Mutta minä en”, Bellatrix totesi.

Katsoin Bellatrixia surullisena alta kulmien, mutta hänen ilmeensä oli päättäväinen, järkkymätön. Hän ei mielipidettään muuttaisi.

”Minä en tanssi”, Bellatrix sanoi. ”Äläkä yhtään yritä siinä. Minä en taivu, vaikka räpsyttelisitkin pitkiä ripsiäsi ja katselisit minua suurilla sinisilmilläsi koko loppuillan kuin mikäkin koiranpentu. Älä, Ina, älä yhtään... Minä en tule, usko jo. Ei, Ina, minä en -”

Kiskoin Bellatrixin jaloilleen ja vedin hänet mukanani tanssilattialle kaikesta vastaanhangoittelusta huolimatta. Vaikka Bellatrix olikin vahvempi, ei hän sillä kertaa mitään minulle mahtanut.

”Et sinä voi tehdä tätä minulle”, Bellatrix valitti.

”Ja kyllähän muuten voin”, totesin. ”Kun minä sanon, että sinä tanssit niin silloinhan sinä myös tanssit. Äläkä yhtään nyt murise siinä vaan laita vasen kätesi minun olkapäälleni. Noin, hyvä. Ja sitten anna toinen kätesi minulle, kiitos.”

”Kelpaako?” Bellatrix kysyi myrtyneenä.

”Jo vain”, hymyilin asettaen toisen käteni Bellatrixin vyötäisille ja toisella tarttuen häntä kädestä. ”Nyt olet kyllä oikein kiltti tyttö, Bella.”

Bellatrix näytti minulle hapanta naamaa.

”Hyvä on”, nauroin. ”Älä sitten ole kiltti. Minusta olisi ollut vain niin kivaa sanoa sinua kiltiksi, mutta ei sitten, jos et kerran halua. No, joka tapauksessa. Tämä musiikki, joka tällä hetkellä soi, näyttäisi olevan valssia. Valssin askel on kolmijakoinen. Jos minä aloitan oikealla jalalla taaksepäin niin sinä aloitat silloin vasemmalla eteen. Näin. Yksi, kaksi, kolme. Hyvä, juuri noin. Sen tahdin kuulee selkeästi tästä musiikista, joten siinä suhteessa valssi on erittäin helppo tanssi. Sitten kun vielä mukaan saa sellaisen pienen keinunnan... Hienoa, Bella. Ja sinä väität, ettet muka osaa tanssia.”

”En minä osaakaan”, Bellatrix sanoi.

”Osaathan”, vakuuttelin. ”Kyllä minä nyt sen tässä näen ja hyvin. Oletko koskaan ennen edes koettanut tanssia?”

”Tuota noin...” Bellatrix mietti, ”en varmaankaan.”

”Niinpä”, myönsin. ”Ethän sinä voi tietää, osaatko tanssia vai et, jos et ole koskaan ennen kokeillut. Ja tässä se nyt nähtiin, kyllä sinä tanssia osaat. Sinultahan tämä näyttää luonnistuvan paremmin kuin hyvin. Oikea luonnonlahjakkuus.”

”En nyt sanoisi”, Bellatrix hymähti.

”Mutta minäpä sanon”, totesin. ”Enkä suostu lainkaan kuuntelemaan vastaväitteitä, joten älä edes yritä. Tiedän kyllä, että aiot kuitenkin sanoa jotain.”

”Niin aionkin”, Bellatrix tokaisi. ”Ja myös sanon. Nimittäin -”

Sitten hän vaikeni ja jähmettyi täysin paikoilleen, silmiensä katse kiinnittyneenä johonkin kauempana. Rypistin kulmiani ihmetellen, mutta vastaus äänettömään kysymykseeni tulikin heti.

”Ei helvetti, nyt Meda on kuollut!”
« Viimeksi muokattu: 05.11.2011 16:26:26 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Lumille

  • Virhe ohjelmoinnissa
  • ***
  • Viestejä: 164
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #49 : 02.08.2011 00:58:17 »
Hei, aivan ihana luku jälleen kerran ! :) Mä kyllä ihan tossisani rakastan tätä sun ficciäsi, se on aivan ihana ♥ ja joo, kyllähän mä lempinimeni huomasin :D

Tätä on varmaan tosi monet jo täällä sanoneet, mutta minäkertoja sopii tähän jotenkin vaan ihan täydellisesti ja Ina on ihana hahmo :) Ja tosi kiva kun Cissy ja Medakin on tässä näin paljon kuitenkin mukana (: Ja aina näistä löytyy jotain hauskaa, ja taas mä sain naureskella Bellan reaktioille sun muille :D

Lainaus
”Mitä helvettiä Cissy tekee Rabastan Lestrangen kanssa?!” Bellatrix kiljahti keskeyttäen Andromedan.

awws, niin, mun piti tossa varmaan joskus se jo sanoakkin, että Cissy ja Rabastan on kyllä sulosia :D Ja nuo mekot oli aivan ihania, ja kiva idea linkata kuvat tohon mukaan :)

Ja niin no joo, voi Meda parkaa.. :D

Mutta siis joo, eihän mulla niinkuin yleisestikkään koskaan mitään kovinkaan järkevää sanomista löydy, joten veikkaisin että tämä kommentti jää nyt tähän. elikkäs siis niinkuin aina jatkoa odotellessa ja vielä suuri kiitos sulle, että saadaan tätä ficciä lukea ! :)


Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #50 : 02.08.2011 01:03:26 »
Jeii!

Olipa hyvä luku. Tykkäsin.

Jee, Bella tanssii, hyvä Ina. Nuo mekot oli todella kauniita

Pidin kovasti kuvailusta ja silleen. Bella oli ihanan itsepäinen ja Ina taas ihanan päättäväinen. Ja minäkin haluan tuollasta superhoitoainetta!
 Tuo loppu oli jännä, tahtoo tietää kuka kuolee ja miks (tai no siis siks, koska Bells on vihanen, mutta juu...)

Ja pah. Ei Rabastan uskalla Cissylle mitään tehdä. Hyvä, ettei Bella mennyt sotkemaan heidän iltaansa, kerta Cissyllä näytti mukavaa olevan.

Kiitos ihanasta luvusta ja odotan innolla jatkoa!

Kiittäen ja kumartaen,
Natte

Ps. Joulu yö, juhla yö...
// Ja senna, kiitos niistä traumoista, en nuku enää koskaan!  :D
« Viimeksi muokattu: 02.08.2011 01:07:35 kirjoittanut Natural »


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Minne tuuli kuljettaa [K13]
« Vastaus #51 : 05.08.2011 22:04:14 »
No, voi helkkari! (Ja tällä kertaa nauroin, ei kyyneltäkään, ellei jäänyt kasvoille, kun luin Kerran-tarinaasi.) Yhdyn Beatriceen, että voin nähdä Bellan syöksyvän Medan kimppuun. Kivat yllätykset sisariltaan Bella saa... käy sääliksi.
Mutta ihanat mekot, ja hyvin kirjoitat!

Sait odottamaan innoissaan jatkoa!
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Minne tuuli kuljettaa [K13]
« Vastaus #52 : 09.08.2011 00:42:56 »
Lumikki: Heeei, mitä hauskaa on muka Bellan reaktioissa ("Eikä sitä koskaan voi tietää, vaikka hän olisikin miehiin päin." "MITÄ?!") :D Niin, sitähän minäkin - ei yhtikäs mitään. Ja totta kai nyt Cissy ja Rabastan on sulosia. Kuvat mekoista piti linkata mukaan, että saatte edes jotain käsitystä (epämääräisten kuvailujeni lisäksi), että millaisia ne sitten ovat ;)
Natte: Voi, olen erittäin pahoillani, että traumatisoin sinut huutamalla "PÄÄ POIKKI!" Se superhoitoaine kelpaisi minullekin, koska mun hiuksilla tuppaa olemaan oma tahto.. Ja mä muuten tajusin, miks mun tekee mieli laulaa joululauluja - tietenkin sen vuoksi, kun tässä ficissä on joulu meneillään :D Eikä mitää Jouluyö, juhlayötä vaan Sylvian joululaulu sen olla pitää. Tai vaihtoehtosesti Varpunen jouluaamuna. Angst :)
Bea: Joo, niinhän meidän haavoittunut enkelimme tuppaa hieman ahdasmielinen joskus olemaan.. Mutta täytyy ymmärtää. Bella on Bella, eikä siitä muuksi muutu - eikä kyllä tarvitsekaan ;) Mä ajattelin, että voisin haluta keväällä Wanhojen tansseihin tuommosen mekon, minkä Bellalle linkkasin, se olisi kiva. Ja tuohon kysymykseen vastaan sen verran, että ainakaan hetkeen tämä ei tule loppumaan, sillä lukuja on tulossa varmaan lähemmäs kolmekymmentä.. Kun vain se inspiraatio tekisi nyt taas comebackin :)
Anturajalka93: Hei jee, olipas kiva kuulla, että mä olen onnistunut myös naurattamaan ihmisiä, enkä pelkästään vain itkettämään :D Juu, Cissyn ja Medan "jouluyllätykset" oli Bellalle varmaankin erittäin mieluisat.. hmm.. Mutta kuten Bealle jo sanoin, Bella on Bella :)
Giril: Hei vaan ja tervetuloa tähän sekalaiseen noitapiiriin. Eiku mitä? Siis joo, welcome :) Mukava kuulla, että olet pitänyt - ja etenkin on kiva kuulla positiivista palautetta päähenkilöistä Inasta ja Bellasta. Et taida olla täällä ainut, jolle Bella on yksi lempihahmoista. Langennut enkelimme on esim. allekirjoittaneen suosikki numero yksi :)

A/N: Ja hei taas kaikki. Tiesittekö, että Bella on oikeasti haavoittunut, langennut enkeli, vahingoittunut sielu? Ne, jotka ovat minun kanssani jutelleet, ovat varmaan saaneet kuulla tätä jo melkein kyllästymiseen asti, mutta niin se asian laita vain on :) Ja loma loppuu. Menkää ihmiset kouluun, minä nautin lomasta vielä tämän viikon ajan (anteeksi, oli aivan pakko sanoa tuo), jonka jälkeen menetän kaiken vapaa-aikani.. Ainakin melkein.




Kymmenes luku
Aamuyöllä kumpikaan meistä ei jaksa enää juhlia



Käänsin katseeni suuntaan, jonne Bellatrix tuijotti silmät pahaenteisesti viirullaan. Siellä Andromeda tanssi Tedin kanssa autuaan tietämättömänä isosiskonsa pikkuhiljaa kasvavasta vihasta.

”Bella”, sanoin varoittavasti. ”Älä sinä puutu tähän.”

”Kyllä varmasti puutun”, Bella tokaisi ja pakottautui riistämään katseensa Andromedasta katsoakseen minua. ”Voitko sinä käsittää, että... Tai siis... Meda tanssii tuolla tuon kuraverisen kanssa!”

”Tiedän sen”, totesin rauhallisesti. ”Anna hänen tanssia. Ei kai tanssimisessa mitään pahaa ole?”

”Mutta tuo -” Bellatrix aloitti.

”Tiedän kyllä”, keskeytin hänet. ”Poika on jästisyntyinen. Mitä siitä? Sama juttu kuin Cissyn ja Rabastaninkin kanssa. Anna heidän olla rauhassa, ellet tahdo vihoja niskoillesi. Anna Medan olla. Näetkö, kuinka onnellinen hän on?”

”Ei ole kauaa, kun minä menen ja väännän häneltä niskat nurin”, Bellatrix uhkasi.

”Et sinä niin tee”, sanoin. ”Hän on kuitenkin siskosi, etkä sinä edes kykenisi satuttamaan häntä, vaikka kuinka tahtoisit.”

”En vai?” Bellatrix epäili. ”Kuule, minä voin tehdä mitä tahansa, jos vain haluan.”

”Tiedän sen”, myönsin. ”Mutta sinä et oikeasti halua satuttaa Medaa, minä tiedän senkin. Tai vaikka nyt tahtoisitkin niin kuitenkin katuisit sitä jälkeenpäin. Anna olla, Bella. Mennään käymään ulkona.”

Puolittain revin Bellatrixin mukanani pois suuresta salista ja sieltä suoraa päätä pihalle hienoiseen lumisateeseen. Jatkuvasti hän hangoitteli vastaan ja pyrki sisälle, mutta minä en päästänyt häntä karkaamaan.

”Nyt rauhoitu”, pyysin. ”Tämä on sitäpaitsi vain omaksi parhaaksesi. Vai tahdotko sinä lisää hankaluuksia itsellesi juuri, kun olet selvinnyt edellisistä? Minä epäilen sitä vahvasti. Et sinä tahdo jälki-istuntoon, et nyt, kun lomakin on alkamassa.”

”Loman alkamisessa on ainakin jotain hyvää”, Bellatrix puuskahti ja kävi istumaan portaille.

”Mitä sitten?” kysyin istuutuessani hänen viereensä.

”Se, ettei ole läksyjä”, Bellatrix totesi.

”Mutta keväällä on S.U.P.E.R.-kokeet”, huomautin. ”Niihin täytyy lukea.”

”Onko pakko?” Bellatrix kysyi. ”En minä jaksa.”

”Kai se olisi”, totesin. ”Ei sillä, ei kyllä minuakaan voisi vähempää kiinnostaa. Mutta luulen, että on vähän niin kuin pakko, jos meinaa kokeista läpi päästä.”

”Niin”, Bellatrix huokaisi. ”Ja ainakin voimme sitten lukea yhdessä. Jos siis ylipäätään mitään luemme. Jotenkin minulla on vain semmoinen tunne, ettei siitä lukemisesta kuitenkaan tule yhtään mitään.”

”Se on hyvin mahdollista”, hymähdin. ”Ainakaan jos jatkan tuttua linjaani, että aloitan kokeisiin lukemisen koepäivää edeltävänä iltana. Ihan hyvin se on tähän mennessä toiminut.”

”Kuulostaa tutulta”, Bellatrix totesi. ”Oma tyylini kun taitaa olla melko lailla samaa maata.”

”Sen nyt voi sinusta uskoakin”, sanoin.

”Mutta sinusta ei välttämättä”, Bellatrix totesi.

”Kuinka niin?” kysyin.

”Tai ainakaan alkuun en sitä olisi voinut uskoa”, Bellatrix sanoi. ”Vaikutit vain niin kiltiltä ja hiljaiselta, tunnolliselta oppilaalta, joka tekee kaiken ajallaan ja istuu kaiket illat nenä kiinni koulukirjoissa. Kyllä minun käsitykseni sinusta on nyt jo muuttunut, kun olen oppinut sinut paremmin tuntemaan. Et sinä olekaan niin kiltti ja hiljainen mitä voisi luulla.”

”En minä voi mitään sille, että annan itsestäni sellaisen ensivaikutelman”, totesin. ”Ja sinähän olet paraskin puhumaan, kun heti alkuun annoit itsestäsi minulle kylmän ja ilkeän kuvan.”

”Enkös minä olekin kylmä ja ilkeä?” Bellatrix naurahti.

”No et”, sanoin. ”Ainakaan kovin.”

Juttelimme vielä hetken aikaa portailla, kunnes kylmyys kävi niin sietämättömäksi, että meidän oli pakko palata sisälle. Sekään ei silti auttanut, sillä kylmyys oli tunkeutunut luihin ja ytimiin saakka.

”En ymmärrä, miten ulkona saattoi olla noin kylmä”, totesin.

”En minäkään”, Bellatrix sanoi. ”Mutta tiedätkö, mikä auttaa?”

”No?” epäilin.

”Odotas hetki”, Bellatrix sanoi. Hän avasi olkalaukkunsa, penkoi hetken sen sisältöä ja löysi sitten etsimänsä. Hän veti esiin lasisen pullon, joka oli täynnä punertavaa nestettä.

”Ei, Bella, ei!” kauhistuin.

”Mitä vikaa?” Bellatrix kysyi. ”Tämä oikeasti auttaa kylmyyteen.”

Bellatrix ravisteli pulloa varovasti kasvojeni edessä ja avasi sitten korkin. Katselin, kuinka hän otti pienen huikan pullon sisällöstä.

”Heti tuli lämpimämpi olo”, Bellatrix sanoi. ”Ota nyt, Ina. Ei se ole yhtään pahasta. Se on vain tuliviskiä.”

”Vain tuliviskiä”, tuhahdin. ”En minä voi.”

”Mikä estää?” Bellatrix kysyi.

”Se on alkoholia, ja minä olen absolutisti”, totesin. ”Se on syy, miksen voi, Bella. Sinä tiedät sen varsin hyvin, joten miksi edes tarjoat sitä minulle?”

”Ajattelin, että jos vaikka huolisitkin, kun sinulla on niin kylmä”, Bellatrix huokaisi. ”Ei sitten, en minä pakota. Jäädy sitten kuoliaaksi, en minä välitä. Minä menen sillä välin saliin katsomaan, josko sieltä vaikka löytyisi joku iskettäväksi kelpaava miehenalku.”

Bellatrix käänsi minulle selkänsä, työnsi pullon takaisin laukkuun ja lähti salia kohden. Puraisin epäröiden huultani, sillä en tahtonut joutua viettämään loppuiltaani yksin, kun Bellatrix lirkuttelisi ties kenen kanssa.

”Bella!” huikkasin. ”Odota!”

Bellatrix pysähtyi, ja riensin hänen luokseen. Hän katsoi minua tutkiskellen suoraan silmiin. Uskoin näyttäväni vähintäänkin siltä kuin minun pitäisi päättää jonkun elämästä tai kuolemasta.

”Anna se pullo”, pyysin.

Bellatrix virnisti voitonriemuisesti, otti pullon käteensä ja antoi sen minulle. Avasin korkin hitaasti, kohotin pullon varovasti huulilleni ja otin pienen huikan. Välittömästi Bellatrix nappasi pullon kädestäni, mikä olikin hyväksi, sillä vain silmänräpäystä myöhemmin tuntui kuin olisin nielaissut kourallisen liekkejä. Ne kärvensivät nieluani, jatkoivat matkaansa kohti vatsanpohjaa. Luulin jo kuolevani siihen paikkaan, kunnes polttelu katosi ja jäljelle jäi vain koko kehoon levinnyt, lämmin tunne.

Kohotin katseeni Bellatrixiin. Tunsin kyyneleet silmissäni, sen verran sisintäni oli kuitenkin poltellut. Bellatrix katsoi minua ilkikurisesti virnuillen ja silmät tuikkien.

”Onko nyt hyvä mieli?” kysyin.

”On”, Bellatrix nyökytteli. ”Ainakin sain sinut maistamaan tätä. Etkä kyllä nyt voi itsekään kieltää sitä, etteikö sinulla olisi lämpimämpi olo.”

”En niin”, myönsin. ”Mutta silti, Bella. Tuo oli ehkä kauheinta litkua, mitä koskaan olen maistanut. Huh, kaikkea minäkin sinun vuoksesi teen. Ja tämän johdosta saat kyllä luvan olla iskemättä yhtä ainutta poikaa koko iltana. Sen sijaan vietät aikasi minun seurassani.”

”Tietenkin”, Bellatrix hymyili. ”Oletko koskaan maistanut kermakaljaa?”

”En”, totesin. ”Mutta jos se on jotain yhtä kamalaa kuin tuo niin en edes halua.”

”Se on oikeasti hyvää”, Bellatrix sanoi. ”Tule.”

”Minne muka?” kysyin.

”Keittiöön”, Bellatrix sanoi. ”Luuletko, että kermakaljaa muka oikeasti tarjoiltaisiin koulun tanssiaisissa, jossa on paikalla alaikäisiä oppilaita? Keittiöstä sitä kyllä saa.”

”Mutta jos siinä on alkoholia niin -” yritin.

”Ina, älä viitsi olla tylsä”, Bellatrix tokaisi. ”Pidetään nyt kerrankin hauskaa, kun siihen on mahdollisuus.”

Bellatrix otti minua ranteesta kiinni ja veti mukanaan kerrosta alemmas. Seurasin häntä mukisematta pitkin käytävää, joka päättyi hedelmävatia esittävään maalaukseen. Bellatrix kutitti päärynää, jolloin se muuttui isoksi, vihreäksi ovenkahvaksi. Bellatrix avasi oven ja laski minut edellään sisälle keittiöön.

Keittiössä oli melkoinen vilske menossa. Kotitontut juoksentelivat ympäriinsä ruokia valmistellen ja vain muutama niistä tuntui havaitsevan meidän tulomme.

”Mitä neideille saisi olla?” eräs tontuista kiiruhti kysymään.

”Kermakaljaa”, Bellatrix totesi eikä kestänyt kuin muutama hassu sekunti, kun me jo poistuimme keittiöstä parin kermakaljapullon kera. Jäimme istumaan rappuihin, kerrosta ylempää korviimme kantautui hidastempoista musiikkia. Heilautin taikasauvaani ilmassa ja sekä minulle että Bellatrixille tipahti käteen juomalasi. ”Kiitos.”

”Eipä mitään”, sanoin. ”Mutta olen edelleenkin epäileväinen tämän suhteen.”

”Älä ole tuollainen, Ina”, Bellatrix pyysi. ”Nyt on joulujuhla eikä kermakaljassa edes ole paljon mitään alkoholia.”

”Mutta on kuitenkin”, totesin vakavana ja ojensin sitten lasiani Bellatrixia kohden. ”Kaada sitä nyt sitten minulle. Ei kai se kovin paha voi olla. Ja jos tämä kerran on hintana siitä, että suostut kestämään minua koko ajan.”

”Tietenkin”, Bellatrix hymähti ja kaatoi lasini täyteen kuohuavaa juomaa.

Kermakalja ei todellakaan ollut lainkaan tuliviskin kaltaista, ei edes mitään sinne päin. Siinä, missä tuliviski poltteli suuta ja nielua, oli kermakalja lähinnä viileää ja pehmeää. Ja itse asiassa jopa erittäin hyvää.

Juttelimme hieman niitä näitä, kun huomasimme ihmisten alkavan pikkuhiljaa valua pois suuresta salista kohti omien tupiensa oleskeluhuoneita. Me emme välittäneet siitä, emme edes siirtyneet pois portaista. Kermakaljasta saatu humalatila oli vaikuttanut minuun niin, etten kyennyt kunnolla kiinnittämään huomiotani mihinkään. Sen verran kuitenkin pystyin kuitenkin tajuamaan, että Bellatrix oli ottanut tuliviskipullonsa taas esille ja juonut jo puolet sen sisällöstä. Hän oli minua paljon vahvemmassa humalatilassa ja sen kyllä huomasi. Hän oli kietonut kätensä ympärilleen ja keinui istuallaan hyräillen samalla hiljaa, eikä edes välittänyt siitä, kuinka Rabastan kantoi Narcissan portaat alas tai siitä, kuinka Ted kädestä pitäen saattoi Andromedan tyrmille saakka.

Kun hälinä ympäriltämme viimein hiljeni, eikä näkyvissä ollut enää kuin pari vanhempaa oppilasta, Bellatrix käänsi sumeiden silmiensä katseen minuun. Hän katsoi minua pitkän aikaa pää kallellaan ja huulet mutrussa. Sitten hän äkisti tuli lähemmäs ja moiskautti suukon huulilleni. Katsoin Bellatrixia järkyttyneenä kykenemättä saamaan sanaakaan suustani. Bellatrix hymyili hiljaa ja keikisti päätään kuin koiranpentu.

Istuimme ikuisuuden vain katsomassa toisiamme silmiin. Oli myöhä, sen tiesin, varmasti jo aamuyö, eikä kumpikaan meistä osoittanut aikomustakaan nousta ylös ja lähteä nukkumaan. Ei ennen kuin harras, hiljainen hetkemme keskeytettiin.

”No niin neiti Musta ja neiti Lovett”, kuului ääni portaikosta yläpuoleltamme. Riistimme katseemme toisistamme vain nähdäksemme professori Kuhnusarvion laskeutumassa rappusia alas. ”Aika mennä nukkumaan. Kello on jo ties mitä, lähes neljä aamulla.”

Nousin seisomaan auttaen samalla Bellatrixinkin ylös. Bellatrixin askeleet olivat hieman horjahtelevat, joten pidin parhaimpana tukea häntä koko matkan ajan. Kuhnusarvion tiesin tulevan heti takanamme.

”No, Davina?” professori kysyi. ”Eroaako opiskelu täällä millä tavalla siitä, mihin olet tottunut?”

Vilkaisin Kuhnusarviota.

”Kyllä se jotenkin”, sanoin. ”Siis kun täällä ei esimerkiksi opeteta ennustusta lainkaan, ja minä olen opiskellut sitä koko elämäni. Ja kyllä tämä muutenkin tietyllä tapaa. Ei meillä ole koskaan ollut mitään joulutanssiaisia tai vastaavia.”

”Ja olet nähtävästi saanut täällä myös uusia ystäviä?” Kuhnusarvio totesi viitaten Bellatrixiin.

”Niin”, myönsin. ”Mustan sisarukset ovat kaikki oikein mukavia.”

”Se on hieno asia”, Kuhnusarvio sanoi.

Kurtistin kulmiani hieman hämmentyneenä, mutta ilmeisesti professori oli itsekin pienessä sievässä, ettei huomannut Bellatrixin humalaa. Ei sillä, se oli vain hyvä asia.

”No, minä jäänkin tässä”, Kuhnusarvio totesi. ”Te varmaan löydätte perille saakka. Hyvää yötä, neiti Lovett. Ja neiti Musta tietenkin.”

”Hyvää yötä, professori”, sanoin.

Jatkoimme matkaamme vielä hetken, kunnes onnistuimme pääsemään oleskeluhuoneen kautta omaan makuusaliimme. Autoin Bellatrixin omalle sängylleen. Hän katsoi minua edelleen hymyillen hassusti.

”Mitä?” kysyin.

”Ei mitään”, Bellatrix sanoi. ”Minä käyn nyt nukkumaan.”

”No niin käyn minäkin”, totesin. ”Mutta ota nyt ihmeessä ensin tuo mekko pois päältäsi.”

Vedin mekon pois yltäni ja sivusilmällä huomasin Bellatrixin nousevan seisomaan ja tekevän samoin. Pukeuduin yömekkooni, jonka jälkeen pujahdin lämpimän peittoni alle. Vain hetkeä myöhemmin Bellatrix löysi takaisin omaan sänkyynsä.

”Hyvää yötä, Bella”, sanoin.

”Hyvää yötä, Ina”, Bellatrix mutisi.


**


Aamulla heräsin pienoiseen hälinään makuusalissa, joka pian kuitenkin päättyi oven pamahtaessa kiinni. Kohotin päätäni, mutta välittömästi tajusin sen virheeksi, kun hirvittävä päänsärky yllätti minut.

”Miksi minä kuuntelinkaan sinua, Bella?” kysyin painaen pääni takaisin tyynyyn. ”Nyt minulla särkee päätä ja on huono olo, ja se on täysin sinun vikasi.”

”Olen jo tottunut ikuisen syyllisen taakkaan”, Bellatrix totesi viereisestä sängystä. ”Ja sinä kuitenkin joit reilusti minua vähemmän. Ina, tahtoisitko kertoa minulle, mitä tein viime yönä, kun istuimme kahdestaan portailla? Minulla ei ole siitä mitään muistikuvaa.”

”Pussasit minua.”

”Voi helvetti.”

Olimme pitkän aikaa hiljaa.

”Meidän pitäisi kai lähteä syömään aamiaista”, sanoin. ”Juna lähtee tänään ja joudumme kuitenkin olemaan ilman syömistä koko päivän. Tosin ei minua kyllä kauheasti huvittaisi nousta tästä ylös.”

”Ei minuakaan”, Bellatrix tokaisi. ”Nukutaan vielä jonkin aikaa ja käydään sitten ennen lähtöä hakemassa keittiöstä jotakin syötävää mukaan. Eikö vain?”

”Kyllä”, vahvistin. ”Näin me teemme. Enkä kyllä enää koskaan anna sinun juottaa itseäni edes pieneen humalaan.”

”Mitä vikaa?” Bellatrix kysyi.

”Kaikki”, tokaisin ja vedin peiton pääni yli.


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Minne tuuli kuljettaa [K13]
« Vastaus #53 : 09.08.2011 01:17:55 »
Heiii


Tämä oli  todella hyvä lluku, tykkäsin paljon!

Bella oli ilkeä ja ovela kun juotti Inan humalaan >:( :) .
Molemmat oli taas kerran ihania ja hyvä Ina kun kielsit Bellaa tappamasta Medaa.

Pidin todella kovasti siis.
Anteeksi, en oikein keksi mitään rakentavaa sanottavaa, kun olen ylipirteä ja kiirus tuonne jonnekkiin.

Kiitos ihanasta luvusta ja jatkoa odottaen,
Natte


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Lumille

  • Virhe ohjelmoinnissa
  • ***
  • Viestejä: 164
Vs: Minne tuuli kuljettaa [K13]
« Vastaus #54 : 09.08.2011 03:23:02 »
Haha, aaws, voi Bella :D Mä voin vaan jotenkin niin kuvitella ton tilanteen :) mutta joo, tykkäsin tästä luvuta ihan tosi kovasti :)

Lainaus
"Ei sitten, en minä pakota. Jäädy sitten kuoliaaksi, en minä välitä."

Hihi, noi Bellan pienet loukkaantumiset on vaan jotenkin niin suloisia :D Kaipa siellä Bellassa asuu vähän enemmänkin sitä kiukuttelevaa pikkulasta :)

Lainaus
”Ainakaan jos jatkan tuttua linjaani, että aloitan kokeisiin lukemisen koepäivää edeltävänä iltana. Ihan hyvin se on tähän mennessä toiminut.”

Hmm, miten tää jotenkin niin kovasti kuulostaa siltä, että se oisi suoraan tullut itse kirjoittajan suusta? :D Ei sillä, ethän sä yhtään Inaa muutenkaan muistuta, et ollenkaan.. :)

hei, mutta joo, tää on oikeasti aivan ihana ficci ja aaws, hahmot on aivan ihania :) Ja totta kai mä tiesin, että Bella on enkeli. Maailma on täynnä enkeleitä, voi vaan kestää hetki, ennen kuin ne oppii huomaamaan :) hihii, mutta kiitos jälleen kerran tästä luvusta!


Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Minne tuuli kuljettaa [K13]
« Vastaus #55 : 09.08.2011 11:35:39 »
Ihanaa, jatkoa!
Kivat joulutanssiaiset, ja jostain syystä jäin kaipaa toimintaa, kun Bella ei hyökännytkään Medan kimppuun. No, ehkä tää on parempi näin. Pidin jostain syystä myös hieman tosta Bellan humala kohtauksesta :D

Bellatrix hymyili hiljaa ja keikisti päätään kuin koiranpentu.
Yksi sanamuoto ihmetytti: keikisti. Olisko pikemminkin kallisti?

Mutta jatkoa odotellessa!

-- Ai joo, ja ei tullut kyyneleitä :D säästän seuraaviin lukuihin ne :D
« Viimeksi muokattu: 09.08.2011 21:38:41 kirjoittanut Anturajalka93 »
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Minne tuuli kuljettaa [K13]
« Vastaus #56 : 09.08.2011 18:44:49 »
Huh..

Okei, periaattees toi aika minkä ne on tuntenu/tutustunut (syys-joulukuu) on tosi lyhyt aika. Ja silti mua hymyilyttää se, että miten suuri vaikutus Inalla on Bellaan ja toisinpäin. Niiden puuhastelua on jotenkin vaan niin hauska lukee, että tulee väkisinki hymy huulille. :) Jotenkin ne vaan sopii niin hyvin pari valjakoks, koska Ina antaa ittestään sellasen viattoman kuvan ja vaikuttaa just kiltiltä ja tunnolliselta ihmiseltä, kun taas kaikki tietää, ettei Bella ookkaan niin herttanen. :D

Toisaalta mä oisin halunnut, että Ina ei ois pystynyt estää Bellaa, ja se ois antanu Medan kuulla kunniansa. Toisaalta taas oon ilonen, koska jos Meda on onnellinen (vaikka Ted oiskin vaan jästisyntynen), niin sitten onhan se ihan sulosta, että sitten ne saa olla yhdessä. Vaikka mä kyllä toivon, että Bella antaa Medan vielä kuulla sen miesmausta. :D

NeitiMusta. :D
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Minne tuuli kuljettaa [K13]
« Vastaus #57 : 14.08.2011 19:27:01 »
Luin kaikki luvut yhteen putkeen ja nyt harmittelen, etten kirjoittanut mitään ylös jokaisen luvun jälkeen, koska enää en muista mitä kaikkea minulla on sanottavaa. Tykkäsin kovasti siitä, kuinka Ina ja  Bella ovat erittäin erilaiset ja kuitenkin samanlaiset ja kuinka he vaikuttavat toisiinsa suuressa määrin.

Ina on siitä kiva OC, ettei hän ole mary sue. Vaikka vähän epäileväisenä aloitin tämän, imi teksti mukaan heti alusta ja pidin todella paljon. Suomen ja Tylypahkan koulujen eroista erityisen paljon. Hahmokirjokin on mukava ja pidän erityisesti siitä, että olet saanut muita hahmoja mukaan toimivina.

Viimeisimmässä pidin erityisesti siitä, että tytöt taipuivat toisen tahtoon ja siitä, että mekkojen kuvat oli linkattu tekstiin.  :D Sori, sukka kommentti, mutta minulla oli paljon asiaa ja nyt unohdin kaikki. Pidin kuitenkin todella paljon ja jään ehdottomasti lukemaan.
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Minne tuuli kuljettaa [K13]
« Vastaus #58 : 16.08.2011 00:30:53 »
Natte: Joo, Bella oli kyllä erittäin ilkeä Ina-parkaa kohtaan. Ties mitä vielä ehtii tapahtua, kun nuo kaksi pääsevät vauhtiin.. Huoh, Bella on vaan toisinaan niin kovin tottelematon :D Eikä Medaa saa tappaa
Silli: Totta kai Bellan sisällä asuu kiukutteleva pikkulapsi, kuinkas muutenkaan :D Ja heiheihei, ei takuulla ole koskaan tullut mun suustani tuo Inan kommentti kokeisiin lukemiseen, ei varmasti ole!! .. Millon alkaa kesäloma? ;)
Anturajalka93: No hyvä, ettei tullut kyyneleitä. Mutta ehkä taas seuraavissa luvuissa pääset itkemään :) Ja ehkä, ehkä joskus sitä toimintaa vielä tuleekin.. Mahdollisesti.. Bella vähän irrotteli, kun oli juhlat ja niin.. Aivan, en sitten tiedä tuosta keikistää sanasta. Itse ainakin olen tottunut sitä käyttämään :)
Bea: Mä olen ihan varma, että kermakaljassa on alkoholia. Suunnilleen sen verran mitä vappusimassakin, jota btw meillä ei tänä vappuna ollut jostain kumman syystä (varmaan siitä, etten mä pääsisi kittaamaan sitä..) :D Tuskin Bella kovin tavakseen tuota juomista ottaa, mutta kun oli joulujuhla.. Heeei, kyllä mullekin kelpais pusu Bellalta!!
Giril: Joo, ei päässyt Bella rakas pilaamaan siskonsa ja tämän kavaljeerin mukavaa iltaa, koska Medalla ja Tedillä vaikutti olevan oikein hauskaa keskenään :) Kiva että olet tykännyt
NeitiMusta: Niin, Ina ja Bella on kuitenkin sillai jännällä tavalla samanlaisia, että tulee hyvin (tai vähemmän hyvin) toimeen keskenään. Eikä se Inakaan nyt välttämättä aina niin kovin kiltti ja tunnollinen ole - tai ainakaan Bellan seurassa :D Ja ehkä mahdollisesti se, että Meda oli Tedin kanssa joulutanssiaisissa, muistuu vielä jossakin vaiheessa Bellan mieleen ja se on sitten menoa.. :)
Dria: Tervetuloa vaan mukaan lukemaan :) On tosi helpotus kuulla, ettei Ina ole mikään mary sue -hahmo, sillä aina sellainen pelko hieman on näiden omien hahmojen kanssa. Mutta hyvä jos niin ei ole. Ina ja Bella ovat todella jännä parivaljakko.. :D

A/N: Natte ja Bea, suostukaa nyt jo uskomaan, että tämä luku feilaa. Ja pari seuraavaakin. Itsellä ainakin on pahasti nyt sellainen tunne.. Toivottavasti en ole oikeassa sen suhteen. Potkaskaa joku mua. Tai heittäkää avada kedavralla, ihan sama :D Tai lähettäkää mut ruotsin tunnille. Tai matikan. Ehkä mä sitten kirjotan vaihteeksi jotain tosi fiksua ;) Ja mainitkaa mahdollisista virheistä, väsyneenä en jaksanut oikolukea tätä noin viidennettäkymmenennettä kertaa.




Yhdestoista luku
Hyvä on hiljaa olla tässä



Saavuimme laiturille, kun ilta oli jo pimennyt lähes täysin. Lomalle lähteneet oppilaat ympärillämme tervehtivät iloisina vanhempiaan ja nuorempia sisaruksiaan.

”Tuolla he ovat”, Andromeda sanoi ja viittasi eteenpäin.

Seurasimme kaikki häntä ja saavuimme kahden aikuisen velhon luo. Mies oli pitkä ja tumma, hänellä oli samat pistävät silmät kuin Bellatrixillakin. Hänen tuikea ilmeensä varmastikin karkotti ihmisiä luotaan. Nainen sen sijaan oli vaalea kuten Narcissakin. Hän olisi varmasti ollut mukavan näköinen, ellei hänen silmiensä kolea katse olisi tutkaillut meitä niin arvioivasti. Mustissa viitoissaan ja korkeissa kauluksissaan he kummatkin vaikuttivat pelottavan jäykiltä ja muodollisilta, vanhoja arvoja tiukasti kunnioittavilta vanhemmilta, jotka vaativat lapsiltaan kohteliasta ja nöyrää käytöstä.

Siskosten muodollista esimerkkiä seuraten niiasin heille pää painuksissa. Vieressäni seisovan Bellatrixin niiaus oli lähinnä vain pään nyökkäys ja pieni polvien taivutus, katseesta paistoi avoin halveksunta, jota kuitenkaan kukaan muu kuin minä ei tuntunut millään tavoin noteeraavan.

”Tässä on Davina Lovett”, Bellatrix tokaisi. ”Hän tulee meille jouluksi.”

”Olisit voinut ilmoittaa vieraastasi etukäteen, Trixie”, rouva Musta sanoi ja kääntyi sitten minun puoleeni loihtien kasvoilleen tekolempeän hymyn. ”Tervetuloa, Davina.”

”Kiitos, rouva Musta”, sanoin.

”Minä menen Inan kanssa”, Bellatrix ilmoitti.

Herra Musta nyökkäsi. Hän itse otti kädestä Narcissaa, kun taas rouva Musta tarttui Andromedan käteen. Pienen räksähdyksen saattelemana he kaikki katosivat.

”Vihaan heitä”, Bellatrix mutisi, otti sitten sievän hymyn kasvoilleen ja kääntyi katsomaan minua. ”Joko mennään?”

Nyökkäsin hiukan hermostuneena. Bellatrixin sormet pujottautuivat omieni lomaan, ja tunsin sen hieman rauhoittavan minua. Käännyimme. Maa katosi jalkojeni alta, en kyennyt hengittämään. Luulin jo pian tukehtuvani, kunnes jalkani tavoittivat taas tukevan maan. Lumi tuiskusi ympärillämme, löi vasten kasvojamme. Illan pimeydessä näin edessäni ainoastaan jykevän, massiivisen rakennuksen ääriviivat vain aavistuksen verran vaaleampaa taustaa vasten. Bellatrixin käsi irtosi omastani.

”Tule niin näytän sinulle huoneeni”, Bellatrix kehotti. ”Saat nukkua siellä minun kanssani.”

Seurasin Bellatrixia sisälle raahaten matka-arkkua perässäni. Suuressa eteishallissa kotitontut ottivat hoitaakseen matkaviittamme sekä tavaramme. Riensimme portaat ylös toiseen kerrokseen. Bellatrix johdatteli minua pitkin loputtomalta tuntuvaa käytävää, jota lukuisat kattokruunut himmeine kynttilöineen valaisivat. Viimein hän avasi yhden ovista ja laski minut edellään huoneeseen.

Huone oli täysin pimeänä, enkä nähnyt mitään. Saatoin vain kuulla, kuinka Bellatrix tuli vierelleni huoneeseen ja sulki oven takanaan. Hän heilautti nopeasti taikasauvaansa ja samassa kattokruunun kynttilöiden lepattava valo valtasi huoneen.

Huonetta hallitsi suuri, tumma sänky, jolla vihreä peitto oli siististi pedattuna. Sänky ei siis totisesti ollut ainakaan Bellatrixin jäljiltä, muuten se olisi näyttänyt lähinnä siltä kuin pyörremyrsky olisi siinä vieraillut. Ikkuna vastapäisellä seinällä oli melkoisen suuri ja siitä riippuivat tummat, raskaat verhot, jotka takuulla estäisivät pienimmänkin auringonsäteen pääsyn sisälle. Ikkunan vieressä oli ovi pienelle parvekkeelle. Lisäksi huoneessa oli myös pöytä, pari nojatuolia, vaatekaappi sekä jonkinlainen hylly, jonka ilmeisestikin oli tarkoitus toimia kirjahyllynä, muttei siltä kylläkään näyttänyt, sillä hyllyt olivat aivan täynnä kaikkea muuta roinaa. Ne muutamat kirjat olivat takuulla sen kaiken muun takana piilossa.

”Nopeaa toimintaa”, Bellatrix totesi. ”Matka-arkkumme ovat jo täällä.”

Silloin vasta hoksasin, että matka-arkkuni tosiaan oli jo huoneessa. Se oli siististi asetettuna Bellatrixin matka-arkun vierelle sängyn päätyyn.

”Niin näköjään”, sanoin. ”Sinulla on muuten aivan ihana huone. Ei minun huoneeni kotona Suomessa ole lähellekään näin suuri.”

”Ai”, Bellatrix hymähti hieman hämmentyneenä. ”Hyvä jos kelpaa. Mutta odotapa vain. Parin päivän päästä tämä ei enää näytä lainkaan samalta kuin nyt. Joku on vain päästänyt kotitontut siivoamaan tämän. Muuten voisi olla, jos tätä ei olisi siivottu siis, niin ei tänne edes sisään pääsisi.”

”No sen nyt voi sinusta kuvitellakin”, totesin.

”Trixie!” kuului äkisti miehen, ilmeisestikin herra Mustan, huuto alakerrasta. Bellatrixin selkä suoristui välittömästi jännittyneenä. Pienoinen kauhu vilahti tytön silmissä. ”Alakertaan ja heti!”

Bellatrix kääntyi katsomaan minua. Hänen silmistään paistoi aito kauhu ja epätoivo. Hän olisi tahtonut jäädä, muttei selvästikään voinut. Hänen olisi pakko mennä. Sen verran kykenin tytön silmistä lukemaan.

”Parasta on, että sinä jäät tänne”, Bellatrix sanoi hiljaa. ”Odota täällä, tulen aivan pian takaisin.”

Katsoin Bellatrixin hieman ihmeissäni. Tyttö näytti sen verran pelästyneeltä, etten voinut vain olla kummastelematta, mistä se oikein mahtoi johtua. Ja ennen kuin huomasinkaan Bellatrix oli jo kadonnut käytävään sulkien oven takanaan. Minä kävin istumaan hänen sängylleen.

Muutamaa minuuttia myöhemmin kuulin alakerrasta tukahdutettuja kiljaisuja. Niiden sävyssä oli jotakin sellaista, mikä sai minut lähinnä voimaan pahoin. Ei kai kenestäkään voinut lähteä niin riipivän tuskaista ääntä? Eihän?

Kyllä voi, nimittäin Bellatrixista.

Kesti jonkin aikaa, ja sitten koko talo oli täysin hiiskumatta. Mitään ei kuulunut, pelottava ja uhkaava hiljaisuus oli langennut kaikkialle. Muutamien minuuttien päästä kuulin varovaiset, kevyet askeleet portaissa ja käytävässä, ja vain hetkeä myöhemmin Bellatrix pujahti huoneeseen sulkien oven huolellisesti takanaan. Vimmoissaan hän oikoi hameensa helmoja, riuhtoi niitä alaspäin. Bellatrix painoi otsansa ovea vasten ja lysähti polvilleen lattialle.

Nousin hiljaa ylös ja menin tytön luokse. Laskin käteni hänen olkapäälleen. Bellatrix hätkähti rajusti kuin iskun saaneena ja kavahti kauemmas. Hän katsoi minua vauhkona, mutta tajuttuaan sen olleen vain minä hän painoi päänsä.

Olin kuitenkin nähnyt Bellatrixin kasvot, kyynelten tahrimat kalpeat posket, itkuiset silmät – ja verta vuotava huuli. Se sai minut entistä enemmän hämilleni. Kävin polvilleni Bellatrixin eteen.

”Bella”, kuiskasin ja koetin koskettaa häntä leuasta.

”Älä”, Bellatrix pyysi ja vetäytyi kauemmas.

”Mitä sinulle kävi?” kysyin.

”Ei mitään”, Bellatrix sanoi vältellen. ”Ei yhtään mitään, minä vain -”

”Kyllähän minä nyt näen, että sinulle jotain on käynyt”, totesin. ”Kuka sinua satutti? Kerro, ole niin kiltti. Minä voisin ehkä auttaa, saattaisin tietää -”

”Et sinä voi tietää, millaista minulla on!” Bellatrix kivahti. ”Et sinä tiedä, millaista se on, kun oma isä lyö ja äiti vain katsoo välinpitämättömänä vierestä!”

”Olet oikeassa”, sanoin. ”En voi edes kuvitella tuota tilannetta.”

”Minä... minä vain...” Bellatrixin ääni alkoi särkyä. ”Ties kuinka monta kertaa minullakin on ollut huuli halki ja keho mustelmilla, ties kuinka monta kertaa olen vannonut joku päivä vielä kostavani kaiken. Minä en vain jaksa.”

En tiennyt, mitä sanoa tai tehdä. En ollut koskaan osannut toimia vastaavissa tilanteissa. Sen vuoksi tein vain sen, mikä näytti parhaimmalta vaihtoehdolta. Kiedoin käteni vastahakoisen ja tolaltaan olevan tytön ympärille. Alkuun Bellatrix pisti vastaan, mutta rauhoittui sitten siinä määrin, että laski päänsä olkapäälleni.

”Minä vihaan tätä”, Bellatrix kuiskasi. ”Vihaan tätä elämää, vihaan tätä paikkaa, vihaan heitä kaikkia. Tahdon vain pois.”

”Uskon sen”, sanoin. ”Aivan hirveää, eivät he saa kohdella sinua näin, eivät he voi.”

”Kyllä näköjään voivat”, Bellatrix tokaisi. ”Ovat aina voineet.”

”Mutta silti, Bella”, sanoin. ”Ei sinun tarvitse kestää tällaista. Ei sinua saa satuttaa.”
   
”Ei sillä väliä”, Bellatrix totesi vältellen.

”Kyllä sillä on”, intin.

”Ina, minä en tahtoisi puhua tästä”, Bellatrix sanoi.

Tutkailin huolestuneena Bellatrixin sulkeutuneita kasvoja, torjuvia, tummia silmiä. Koetin tavoittaa katseen, mutten onnistunut siinä. Hän vältteli minua parhaansa mukaan, mutta äänensävy oli päättäväinen.

”Ihan miten vaan”, luovutin sitten kohauttamalla olkiani.

Nousimme ylös ja siirryimme kylmältä, vetoisalta lattialta istumaan Bellatrixin sängylle. Kohotin käteni ja pyyhin viimeisetkin kyyneleet pois tytön poskilta. Näin pienen hymynkareen ja kiitollisen pilkahduksen silmissä.

”Minä pidän sinusta oikeasti niin paljon”, Bellatrix sanoi.

”Joko sinä nyt viimein suostut kertomaan, kuinka paljon?” kysyin.

Bellatrix riiputti päätään onnettomana.

”Kertoisit nyt”, pyysin. ”Ole niin kiltti, Bella. Minä suorastaan vaadin saada tietää.”

Bellatrix kohotti katseensa silmiini. Koetin näyttää mahdollisimman tyyneltä ja luotettavalta, vaikka todellisuudessa tunsin oloni hiukan levottomaksi. Bellatrixin hymy muuttui varmemmaksi.

”Kuinka paljon sinä pidät minusta, Bellatrix Musta?” kysyin ujosti.

Vastaukseksi Bellatrixin huulet painuivat vasten omiani, tunsin suussani lievän raudan maun, joka oli lähtöisin tytön haljenneesta huulesta. Menin täysin hämilleni tästä äkkinäisestä, yllätyksellisestä käänteestä, niin hämilleni, etten tiennyt, kuinka oikein reagoida. Kun viimein totuin ajatukseen siitä, mitä oikein oli tapahtumassa, toinen käteni vaelsi kuin ohjattuna Bellatrixin niskakiharoiden sekaan. Tunsin hymyn Bellatrixin huulilla, suudelmassa, enkä voinut estää itseänikään hymyilemästä vienosti.

Siinä vaiheessa, kun Bellatrix kaatoi minut sängylle selälleni, tajusin tilanteen kokonaisuudessaan. Irrottauduin suudelmasta ja käänsin kasvoni poispäin tytöstä. Bellatrix jähmettyi täysin paikoilleen.

”Mitä nyt?” hän epäili.

”Minä...” yritin, ”en tiedä... En vain ymmärrä, voi ymmärtää... tätä kaikkea...”

Bellatrix huokaisi hiljaa ja kierähti sängylle viereeni. Tunsin hänen sormenpäidensä vaeltelevan hiljakseen käsivarrellani. Ihoni nousi kananlihalle, kylmät väreet kulkivat pitkin selkääni.

”Kaikki tapahtuu vain niin nopeasti”, kuiskasin. ”Olet aivan liian nopea liikkeissäsi. En enää pysy perässä. Etkö voisi edes hieman hidastaa?”

”Voinhan minä ainakin yrittää”, Bellatrix hymähti. ”Mutta mitään en lupaa. Joko sinä nyt ymmärrät, kuinka paljon minä sinusta todella pidän?”

”Luulisin ymmärtäväni”, sanoin. ”Tai siis... Kyllä minä ymmärrän. Kai. Tuli se silti aivan täytenä yllätyksenä. En olisi koskaan uskonut... voinut kuvitella...”

”Ehkä minä tein sen vain saadakseni paremman mielen äskeisestä”, Bellatrix totesi. ”En tiedä. Ehkä niinkin. Vihaan häntä. Vihaan kaikkea, mitä hän tekee.”

”Mutta miksi, Bella?” kysyin. ”En ymmärrä. Miksi isäsi lyö sinua?”

”Ei hän koskaan ole siihen mitään erityistä syytä tarvinnut”, Bellatrix sanoi synkästi. ”Hänelle riittää jo sekin, etten ole samanlainen, yhtä kiltti kuin Cissy tai Meda. Enkä kai hänen mielestään osaa koskaan käyttäytyä, väitän vain aina vastaan.”

”Silti”, totesin. ”En hyväksy tätä lainkaan. Ei ketään saa lyödä missään tilanteessa. Kauhistuttaa pelkkä ajatuskin aikuisesta miehestä lyömässä pientä, viatonta ja vastustuskyvytöntä tyttölasta.”

”Luuletko, että minä olin vastustuskyvytön?” Bellatrix kysyi. ”Luuletko, etten koskaan pistänyt vastaan. Kyllä minä nimittäin pistin. Ajan myötä kuitenkin opin, ettei se mitään auttanut, vastustaminen tiesi aina vain joko enemmän tai kovempia lyöntejä. Ja jos hän näki, että itkin... Sen vuoksi en itke enää koskaan.”

”Et vai?” kysyin epäillen. ”Hetki sitten kun olin näkevinäni kyyneleet poskillasi.”

”Kai minä sitten joskus...” Bellatrix yritti. ”Silloin, kun kukaan ei näe. Sinä olet tällä hetkellä ainoa, joka on nähnyt minun itkeneen tässä viimeisen kahdentoista vuoden sisällä.”

”Sinun täytyy päästä täältä”, sanoin. ”Muuta pois.”

”Minne minä muka menisin?” Bellatrix tuhahti. ”Ei minulla ole paikkaa, minne mennä, ei ketään, joka minut luokseen ottaisi.”

”Kyllä sinulla on pakko olla”, sanoin. ”Mieti, Bella. Mieti tarkkaan. Takuulla sinulla on joku, on pakko olla.”

Bellatrix pyöritteli sanojani pitkän aikaa päässään. Hän väänteli käsiään levottomana, hänen katseensa harhaili pitkin huonetta. Viimein huulilta karkasi hivenen pettynyt huokaus.

”Ei, Ina”, Bellatrix totesi. ”Minulla ei ole ketään. Minulla on vain sinut.”

”Mitä tarkoitat?” kysyin.

”Sitä mitä juuri sanoinkin”, Bellatrix huokaisi. ”Sinä olet paras ystävä, mitä minulla on koskaan ollut. Ja ainoa. Ei minulla ole koskaan ollut aitoja ystäviä, ei ennen kuin tapasin sinut. Ja minusta tuntuu, että olet minulle enemmänkin kuin vain ystävä. Pidän sinusta vielä enemmän kuin ystävistä pidetään. Kyllä sinä nyt tiedät sen.”

”Niinhän minä taidan tietää”, myönsin.

Bellatrix haukotteli. Katselin häntä hiukan huvittuneena. Kun Bellatrix viimein taas sulki suunsa, hänen katseensa kiinnittyi taas minuun ja hän virnisti.

”Ehkä meidän kannattaisi käydä nukkumaan”, Bellatrix naurahti. ”Pitkä junamatka takana, viime yö meni valvoessa ja voisin vaikka lyödä vetoa siitä, että sinuakin väsyttää.”

”Et kai vain väitä, että sinua väsyttää?” kysyin.

”Vihjaatko sinä jotakin?” Bellatrix kysyi.

”En toki”, sanoin huolettomasti. ”Sinähän et ole lainkaan iltauninen. Etkä kyllä myöskään aamu-uninen. Ei, et sitten koskaan.”

”Sinähän olet paraskin puhumaan, senkin aamuntorkku”, Bellatrix tuhahti.

”Ainakin olen jalkeilla aina ennen sinua”, huomautin. ”Mutta niin, kyllä minuakin nyt väsyttää. Kuten sanoit, junamatka oli pitkä.”

”Niinpä”, Bellatrix myönsi. ”Mutta en minä sinulle petiä tuohon toiselle seinustalle kyllä näin väsyneenä ala laittaa. Ei minun tarvitse, sinä voit aivan hyvin nukkua siinäkin.”

”Niin”, hymähdin.

Nousin ylös. Kiersin sängyn päätyyn matka-arkulleni, jonka avasin etsiäkseni sieltä yömekkoni.  Se löytyikin nopeasti, sillä sen olin pakannut melko lailla päällimmäiseksi.

Samaan aikaan Bellatrix veti peiton sivuun sängyltään. Hän nosti tyynyään ja löysi oman, viininpunaisen yömekkonsa sen alta. Minä riisuuduin ja pujottauduin omaan mekkooni. En irrottanut katsettani Bellatrixista hetkeksikään, en edes siinä vaiheessa, kun aloin letittää hiuksiani. Näin, kuinka hän taivutti kätensä selkänsä taakse avatakseen korsettinsa nyörit, kuinka korsetti putosi lattialle. Siinä vaiheessa, kun hame seurasi korsettia, en voinut olla näkemättä niitä paria punaista juomua reisien yläosassa. Päätin kuitenkin olla sanomatta asiasta mitään, se oli käyty jo lävitse.

Bellatrix veti mekon päänsä yli. En voinut estää itseäni hymähtämästä. Mekon oli kai tarkoitus olla säädyllinen, polvien yli menevä, kaulasta naruilla solmittava. Mutta mitä ilmeisimmin Bellatrix oli ottanut oikeuden omiin käsiinsä päätellen revistystä helmasta, joka ylsi reisien puoliväliin saakka sekä olkapäät paljaaksi jättävästä kaula-aukosta.

”Nauratko sinä minun hienolle yömekolleni?” Bellatrix tivasi hymyni havaittuaan.

”En toki”, sanoin.

”No sitähän minäkin”, Bellatrix tokaisi, istuutui ja heitti jalkansa sängylleen. Vaatteet saivat hänen puolestaan jäädä epämääräiseksi kasaksi keskelle lattiaa. ”Tule nyt tänne niin saan kynttilät sammutettua.”

Kiersin sängyn toiselle laidalle. Bellatrix oli kohottautuneena toisen kyynärpäänsä varaan. Toista kättään hän ojensi minua kohden. Käperryin kuin kissa kiinni Bellatrixin kylkeen hänen heilauttaessaan taikasauvaansa ja kynttilöiden sammuessa vain yhden liekin jäädessä lepattamaan. Hymähdin hiukan huvittuneena, sillä itse sain asetelmasta mieleeni lähinnä jouluaan Tylypahkassa viettävän kissani Trixien, jolla oli tapana kerälle kiertyneenä nukkua jalkojeni päällä.

Tunsin mekkoni lävitse kevyen kosketuksen solisluillani, kun Bellatrixin sormet hajamielisesti siellä vaeltelivat. Taivutin päätäni hieman taaksepäin, jotta saatoin nähdä vierelläni olevan tytön kasvot. Bellatrix katsoi suoraan minuun ja hymyili. Hän kumartui puoleeni ja painoi huulilleni pienen suudelman.

”Hyvää yötä”, Bellatrix sanoi.

”Öitä”, kuiskasin. ”Kauniita unia.”

Painoin pääni tyynyyn ja vedin peiton ylleni. Käänsin kylkeä ja tunsin, kuinka Bellatrix painautui hiljaa vasten selkääni. Hän kietoi toisen kätensä rintakehäni ympäri. Tartuin hänen käteensä. Bellatrix siirsi pitkiä hiuksiani sivuun niskasta, jotta kykeni painamaan sinne pari kevyttä suudelmaa.

”Rakastan sinua, Davina Christianna Lovett”, Bellatrix kuiskasi.

Hymyilin hiljaa itsekseni. Ne olivat viimeiset sanat, jotka kuulin ennen kuin nukahdin.
« Viimeksi muokattu: 05.11.2011 17:07:13 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Minne tuuli kuljettaa [K13]
« Vastaus #59 : 16.08.2011 00:59:59 »
Moi, oli varmaan vaikee arvata, että minä olen täällä kommentoimassa :D

Ja pah, ei tämä feilannu yhtään! Mitä minä sanoin, luulit vain!

Pidin todella kovasti tästä. Herra ja rouva Musta oli juuri sellaisia kuin kuvittelin heidät.
  Varsinkin siinä kohdassa, jossa Bella kertoi isänsä lyövän häntä ja kuinka hänen äitinsä katsoo vain vierestä.

Pidin myös Inasta, kun tämä lohdutti Bellaa ja tarjosi auttavaa kättä. Ina on aivan ihana tässä ja aiemmissakin luvuissa.
Erityisesti pidin siitä kohdasta, kun Bella kertoi Inalle kuinka paljon hänestä välittää. Jotenkin ehkä bellamaista, mutta toisaalta taas ei(kymmenen pistettä selittämis taidosta).

Pidin myös lopetuksesta, se oli todella suloinen muuten synkempään tekstiin, kun ottaa huomioon tapahtumat.

Odotan kyllä innolla seuraavaa lukua. Ja epäilen, että mikään näistä feilaa - äläkä väitä vastaan!

Kiittäen ja kumartaen,
Natte


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo