Kirjoittaja Aihe: Minne tuuli kuljettaa [K11] VALMIS (luku 25/25 + epilogi) 4.12.2011 | drama, angst, romance  (Luettu 38882 kertaa)

Mustetahra

  • ***
  • Viestejä: 20
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #20 : 28.06.2011 10:27:12 »
Tää ficcihän vaan paranee. Ina on tosi kiinostava hahmo ja Bella just sellanen ku kirjoissakin. Täydellistä. Jatkoa odotan.

Hermione Granger

  • ***
  • Viestejä: 204
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #21 : 29.06.2011 20:18:51 »
Mä sekoan! Ihan oikeasti! Miten osaat kirjoittaa näin taitavasti, elävästi ja...? Siis todellakin, luku oli äärettömän hyvä ja paras tähän mennessä! Tarina menee aina vain jännittävämmäksi.

Joo, tuo alku oli todella hyvä, kun siinä oli kuvailua ja Inan näkemyksiä Bellatrixista. Pidin erityisesti noista horoskooppimerkeistä, kun Ina pohti niitä.

Lainaus
Niin, kyllä, minä saatoin nähdä sen kaiken. Näin, kuinka Bellatrix oli täynnä salaisuuksia, joista kukaan ei ollut vielä ottanut selkoa, kuinka hän piilotteli niitä sisällään. Mutta ei tyttö osannut aavistaakaan, kuinka läpinäkyvä hän todellisuudessa oli, kuinka minä näin hänen kätkevän kaikki ne suuret salaisuudet sisälleen.

Tuo oli todella hyvä kuvaus. Ja voi Bellatrix-raukkaa. Hän ei tosiaankaan tajua olevansa läpinäkyvä. Mitäköhän hän tuumaa, kun tajuaa sen? (jos tajuaa...)

Ina on ihan oikeasti todella kiinnostava hahmo. Hän myös sopii Bellan ystäväksi loistavasti.

Rodolphuksen ja Bellan keskustelu oli todella hyvä ja jotenkin koominenkin, kun Bellamme on aina niin töykeä ja kova.

Lainaus
”Ei helvetti”, Bellatrix kirosi raskaasti ja löi otsansa pöytään, jäi siihen paikoilleen. ”Sano sitten, kun hän lähtee. Ja jos hän ei lähde niin kiroa hänet.”

Aivan loistava tokaisu Bellatrixilta!

Ja odotan tietysti innolla jatkoa, kun tämä luku jäi niin jännittävään kohtaan. mikä ihme se omituinen kuvio Dolphin kädessä mahtoi olla?  ::)

Hermione

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #22 : 30.06.2011 13:27:18 »
Löysin sinun toisenkin fikin :D
Luinpahan nyt aikaa tappaakseni ennen kuin nään yhen kamun ton mainoksen (vai mikä lie) ja vaikutti hyvältä. Yritän löytää jossain välissä aikaa (kenties viimeistään lauantain, ku meen vuokramökille, pitkä matka) lukea tätä enemmän.


Seuraava yö fikin löytää! Ei vielä unettanut, ja tätä oli vasta nelisen lukua, joten lukaisimpas nyt tämän. ;D
Mut sä osaat todella hyvin kirjoittaa Bellatrixin ihan Bellana itsenään. Ei hetkeäkään ajattele, ettei Bella olis Bella :D Huomasi myös Palapelisotkuista.
Mut on todella hyvä tähän mennessä. Ehkä tämä helpottaa eroa Palapelisotkuista ;)
Sä muutenkin kirjoitat todella sujuvaa ja hyvää tekstiä!
« Viimeksi muokattu: 01.07.2011 00:53:50 kirjoittanut Anturajalka93 »
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

Lumille

  • Virhe ohjelmoinnissa
  • ***
  • Viestejä: 164
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #23 : 01.07.2011 22:17:17 »
Hihi, mä kommentoin kanssa, vaikkakin vähän myöhässä, mutta joka tapauksessa :D

Aivan ihana luku :) Ina on jotenkin tosi mielenkiintoinen ja kiva hahmo (: Bella on kanssa hieno ja ihan mahtava :D Bellan keskusteluja on aina hauska lukea, kun hän on vaan jotenkin niin töykeä ja sillä lailla :D

Lainaus
”Ei helvetti”, Bellatrix kirosi raskaasti ja löi otsansa pöytään, jäi siihen paikoilleen. ”Sano sitten, kun hän lähtee. Ja jos hän ei lähde niin kiroa hänet.”

haha, mutta jotenkin awwws :D Rodolphus-raukka, toi on kyllä jo aika töykeetä.. :D

Mutta niinkun tossa jo sanoin, niin Ina on jotenkin tosi mielenkiintoinen hahmo :)

Lainaus
ettei minun logiikkaani ollut luottamista, sillä tein liian monimutkaisia päätelmiä, joita kukaan muu ei koskaan tajunnut.

Tämä ficci on ihan todella ihana ja sä ihan tosiaan ja oikeesti osaat kirjottaa tosi elävästi ja jotenkin vaan niin kovin kovin hienosti :) Mä olen edelleen vähän vähän hukassa sanojen kanssa, mutta ihan tosi upea luku ja suuri kiitos !  :)


sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #24 : 05.07.2011 01:02:06 »
Natural: No en kyllä ikinä arvannut, että miun oma alienihan se siellä viipotti taas tänne kommentoimaan :D Tietenkin Bellan nyt töykeä pitää olla. Eihän hän muuten olisi edes Bella. Ja eiköhän se Inan nimen alkuperäkin tässä lähiaikoina selviä :)
Mustetahra: Whii, se on kiva kuulla, että olen saanut Inasta kiinnostavan hahmon. Ja etenkin, jos Bella on oma itsensä. Bella nimittäin on melkoisen hankala hahmo toteuttaa, mutta kiva kun kelpaa :)
Bea: Huu, siel on selkeesti joku menny ihan sekasin :D Mutta älä huoli, se on vain hyvä juttu. Tuosta siun lainaamastasi kohdasta tuli muuten mieleen se, että huomaan (taas vaihteeksi) pelottavia samankaltaisuuksia itsessäni ja Bellassa. Minä olen minä ja jos en sellaisena muille kelpaa niin olen sitten kelpaamatta - en pyri miellyttämään muita vaan olemaan vain oma itseni ;) Hihii, Bella on aika sulonen suuttuneena. Paitsi että hetkonen, huomaan taas itseni siellä :D
Hermione: Ai. Hihi, kiitoksia :) Niin ja joo, noista horoskooppimerkeistä sitten. Mulla on joku outo pakkomielle tunkea niitä aina joka paikkaan ja selittää niistä aina hirveästi. Vahva uskoni horoskooppeihin nimittäin perustuu siihen, että jos itseäni katson niin en vain voi olla niihin uskomatta - (melkein) pahimman sortin kaksonen täällä hei ;) Ehkä Inalle joskus selviää, mitä salaisuuksia Bella sisällään piilottelee. Bellasta en tiedä, selviääkö hänelle, että Ina tietää jotain :)
Anturajalka93: Tervetuloa mukaan lukijakaartiin :) On oikein mukava kuulla saavansa Bellasta oman itsensä, sillä kyseessä tosiaan ei ole mikään maailman helpoin hahmo (sitäpaitsi Bella on ihan tosi itsepäinen..). Juu, ehkä tän kirjottaminen ittelläkin helpottaa eroa Palapelisotkuista (vaikka siihen jatko-osaa jo suunnittelenkin - en sitten kertonut tuota!) ;) Tästä tulee varmaan toinen rakkaimmista lapsistani. Kiitoksia :)
Lumille: No mutta sä olit siellä jossain missä lie niin et olisi edes päässyt kommentoimaan :D Et kai sä vaan ala sääliä Dolphya? Ei, sä et voi tehhä tätä mulle. Morsianten sodassa melkeen jo sait mun kaikki sympatiat käännytettyä Gilderoylle ja nyt yrität selkeesti tehhä saman Dolphyn kanssa. Ei onnistu ;) Ja sä olet tainnut olla niiden sanojen kanssa hukassa viimesimmän viikon ajan (sitä se teettää, kun jouduit olemaan musta erossa ;) )

A/N: Hei vaan. Arvatkaa mitä? Luulin jo, että joutuisitte odottamaan ensi viikkoon, että saisitte viidennen luvun luettavaksenne, mutta sitten pakotin itseni jatkamaan tämän kirjoittamisen loppuun esityksen jälkeen (puoli yksitoista illalla olin kotona) ja kuinkas kävikään...? Saatte viidennen luvun luettavaksenne :) Saa taputtaa, sillä selätin tänä iltana viikon kestäneen writer's blockin. Tai oikeastaan tein sen jo eilen kirjoittamalla yhden oneshotin, mutta kuitenkin. Olen vain hermoillut liikaa kaikesta, mutta jos jotain päätän niin sen myös teen. Joten tässä olisi seuraava luku, olkaapa hyvät :)
P.s. Huomatkaa banneri!




Viides luku
Naruasi toivot köydeksi



”Näitkö sinä sen?”

”Ai minkä?”

”No sen kuvion, mikä Rodolphuksella oli kyynärvarressaan?”

”Ai sen. Tietenkin minä sen näin, enhän minä nyt sentään sokea ole. Ainakaan tietääkseni. Mitä siitä? Oliko siinä sitten jotakin kovin ihmeellistä ja erikoista?”

”Että oliko? Etkö sinä käsitä?”

”Käsitä mitä?”

”Äh, ethän sinä tietenkään tiedä, koska et ole täältä. Unohdin sen jo täysin. Mihin se Rodolphus ehti jo kadota? Minun täytyy saada nähdä, ettei se ollut vain harhaa.”

”Tuolla hän näkyisi ulkona olevan. Etsii kai Rabastania. Mutta Bella -”

”Palaan pian. Ota tämä.”

Ennen kuin mitään enää ehdin sanoa, Bellatrix oli jo lykännyt taikasauvansa minulle, noussut ylös ja kiiruhtanut ulos tuulentuivertamalle kadulle. Ikkunasta näin, kuinka hän haki katseellaan Rodolphusta, löysi tuon nuoren miehen ja meni tämän luokse. He keskustelivat hetken, kunnes Bellatrix ilmeisestikin kimpaantui jostain ja alkoi etsiä jotakin kaapunsa taskuista. Sitä jotakin ei kuitenkaan löytynyt, joten Bellatrix tyytyi vain läimäyttämään Rodolphusta kasvoihin. Sitten tyttö palasi sisälle jalat tömisten puulattiaa vasten, posket kiukusta punoittaen.

”Helvetin idiootti”, Bellatrix puuskahti rojahtaessaan tuolilleen minua vastapäätä. ”Vihaan tällaista salailua ja piilottelua. Kun en minä voi, kun minulla ei ole siihen lupaa, kun olen niin raukka, etten vain uskalla, kun minua pelottaa, kun, kun... Saatanan Rodolphus.”

”Mitä tapahtui?” kysyin.

”No, se helvetin paskiainen ei enää suostu edes näyttämään kyynärvarttaan minulle”, Bellatrix selitti. ”Sanoo, ettei siinä muka ole mitään nähtävää. Näinhän minä, onhan minulla silmät päässä. Kyllä minä tasan näin, että hänellä oli se siinä. Mutta kun ei hän sitä näytä, tahtoo vain saada minut kiinnostumaan, tavata minut taas jossain vaiheessa. Helvetti, en minä ala yhtään mitään hänen kanssaan. Olkoon sitten, en minä välitä. Olisin tahtonut kirota hänet, mutta mihin helvettiin taikasauvani oikein on kadonnut?”

”Itse jätit sen minulle”, sanoin. ”Varmaankin juuri siksi, ettet kiroaisi häntä keskellä katua.”

Ojensin taikasauvan Bellatrixille, joka nappasi sen käteensä. Hetken aikaa hän pyöritteli sitä sormissaan katsellen minua epäilyksen pilke silmissään ja otti kasvoilleen taas hyvin myrtyneen ilmeen.

”Ei minua kiinnosta”, Bellatrix tokaisi, otti sitten edessään pöydällä olevan mukin käteensä ja kohotti sen huulilleen. ”En minä välitä ollenkaan.”

Bellatrixin äänensävystä ja käsien hermostuneista liikkeistä päättelin hänen kuitenkin välittävän. En kuitenkaan ymmärtänyt, mikä asiassa häntä niin kovin kiinnosti. Mikä siinä kuviossa oli ollut sellaista, mikä oli saanut Bellatrixin mielenkiinnon heräämään?

”Hmm... Bella?” kysyin.

”Mitä?” Bellatrix kysyi kaakaomukinsa takaa.

”Mikä siinä kuviossa oli sellaista, että se sai sinut kiinnostumaan?” kysyin.

”Ai niin”, Bellatrix sanoi. ”Tietenkään sinä et voi tietää. Mutta en tiedä, onko sopivaa selittää sitä täällä, kun on muita kuulemassa. Kerron myöhemmin, kun olemme kahden kesken. Vaikkapa matkalla takaisin kouluun.”

”Selvä”, myönnyin, mutta sanat jäivät silti pyörimään päähäni. Mitä erikoista tosiaan oli pääkallossa, joka oli koristanut Rodolphus Lestrangen käsivartta? Se kuitenkin selvisi minulle melkoisen pian, kun suuntasimme hetken Tylyahossa kierreltyämme takaisin koululle.

Oli alkanut sataa kaatamalla vettä, joten olimme parhaimmaksi katsoneet palata. Ilma ei siis todellakaan ollut mikään paras mahdollinen, mutta siitäkin huolimatta olin nauttinut täysin siemauksin lyhyestä, mutta sitäkin hienommasta vierailusta koko Britannian ainoassa jästittömässä kylässä.

Emme olleet ehtineet paljoa tosiaan kaupoissa kierrellä, mutta minusta se oli vain hyvä, sillä näin kumpikaan ei päässyt kuluttamaan rahojaan loppuun. Parissa kaupassa kyllä olimme käyneet, mutta ei kummallekaan niistä ollut mitään tarttunut mukaan.

”Bella?” kysyin matkalla kohti koulua. ”Joko sinä nyt suostut kertomaan?”

”Mitä muka?” Bellatrix hämmentyi. ”Ah, aivan niin. Kai minä sitten...” hän vilkaisi ympärilleen tarkistaen, ettei ketään vain ollut kuuloetäisyydellä, ”kerron, kun tuli se sinulle luvattua. Se merkki, jonka ainakin olin Rodolphuksen käsivarressa näkevinäni, on nimeltään pimeän piirto. Se kertoo siitä, että Rodolphus kuuluu porukkaan nimeltä kuolonsyöjät. En tiennyt, että heitä otetaan mukaan jo noin nuorina. Hänhän on vasta kahdeksantoista. Mutta joka tapauksessa heidän johtajansa, Pimeyden lordi, tahtoo hävittää maan päältä kaikki jästit, kuraveriset ja verenpetturit, tahtoo antaa vallan jäljellä oleville, puhdasverisille velhosuvuille, joita on enää harvassa ja toimia itse heidän johtajanaan. Kuolonsyöjät ovat siis Hänen seuraajiaan, jotka tukevat Häntä aatteessaan, auttavat raivaamaan tien valtaan. Joku päivä minäkin tahtoisin olla yksi heistä.”

”Et ole tosissasi”, sanoin.

”Miten niin?” Bellatrix kysyi.

”Miksi ihmeessä sinä muka tahtoisit olla yksi heistä?” kysyin.

”Miksen?” Bellatrix kysyi. ”Jästit, kuraveriset ja verenpetturit ovat pohjasakkaa kaikki tyynni ja ne sietäisivät kaikki kuolla sukupuuttoon. Minä tahdon olla mukana hävittämässä heitä maapallolta. Heitä on aivan liikaa.”

”Sinä et oikeasti voi olla tosissasi”, totesin. ”Mitä pahaa sinä heissä muka näet? Ihmisiä siinä, missä mekin.”

”Roskasakkia”, Bellatrix tokaisi. ”Heidät totisesti pitäisi hävittää maan päältä lopullisesti. Jästit pakottavat meidät piileskelemään. En ymmärrä sitä. Jos me alkaisimme sodan heidän kanssaan, voittaisimme sen leikiten. Miksi siis ylipäätään piileskelemme, kun voisimme hallita maailmaa?”

”Nyt sinä olet typerä”, sanoin. ”Me piileskelemme jästeiltä juuri sen vuoksi, ettemme tahdo tulla nähdyiksi. Ajattele nyt. Jos he olisivat tietoisia meidän olemassaolostamme, he saattaisivat alkaa kinuta apua pienimmissäkin asioissa.”

”Niin, mutta jos heitä ei olisi lainkaan, ei apuakaan kinuttaisi”, Bellatrix huomautti.

”Sinä olet toivoton tapaus”, huokaisin. ”Minä luovutan, vaihdetaan puheenaihetta, kiitos.”

”Joko sinä tässä vaiheessa luovutat?” Bellatrix hämmästyi.

”Jo”, myönsin. ”En minä jaksa alkaa kinata sinun kanssasi tästä aiheesta. Voisimmeko millään puhua jostakin muusta?”

”Selvä se”, Bellatrix sanoi. ”Sinulla jäi joku juttu kesken, kun Rodolphus tuli sekoittamaan kaiken. Mikä se oli, kun minä en nyt muista?”

”Hmm”, mietin. ”En minä vain millään saa sitä päähäni. Tosiaan, mikä ihme se oikein oli? Kyllä minä muistan, että jotain kesken jäi, mutta mitä, se tässä ongelma onkin.”

Olimme hetken aikaa täysin hiljaa, kumpikin pohti kuumeisesti asiaa, jonka Rodolphuksen ilmestyminen paikalle oli oikein keskeyttänyt. Minä pyörittelin ajatuksia päässäni, mutten saanut mitään palaamaan mieleen. Eikä minun tarvinnutkaan muistaa, sillä pian Bellatrix vieressäni jo hyppäsi muutaman sentin ilmaan ja hihkaisi riemuissaan.

”Sinä olit kertomassa, mistä tuo sinun nimesi tulee.”

”Aivan”, muistin. ”Niin muuten olinkin.”

”No?” Bellatrix kysyi innokkaan malttamattomana. ”Miten on? Mistä se tulee?”

”Niin”, sanoin. ”Yksikään nimistäni ei tosiaan ole suomalainen. Ei kumpikaan etunimistäni, eikä myöskään sukunimeni. Sukujuureni nimittäin ovat ulkomailta lähtöisin, sillä isäni suku tulee täältä Britanniasta ja äitini Venäjältä. Isältäni tosiaan tulee sukunimeni Lovett. Ensimmäisen nimeni, Davinan, olen saanut isäni isoäidiltä. Tiedän, se on oikein mukavaa saada nimensä jonkun tyyliin sata vuotta sitten kuolleen sukulaisen mukaan, mutta mikäs siinä. Toinen nimeni sitten taas, Christianna, tulee äidiltäni, jonka suku tosiaan on sieltä Venäjältä lähtöisin.”

”Eli sinä siis olet suomalainen, syntynyt Suomessa ja saanut nimesi ulkomaalaistaustaisilta vanhemmiltasi”, Bellatrix luetteli. ”Ja nyt olet taas isäsi suvun puoleisilla sukujuurilla täällä Britanniassa. Menikö oikein?”

”Kyllä”, myönsin. ”Juuri näin.”

”Outoa”, Bellatrix totesi. ”Ja vaikka vanhempiesi suvut tulevatkin ulkomailta, sinä näytät silti suomalaiselta pitkine, vaaleine hiuksinesi ja sinisine silminesi.”

”Oletko nähnyt elämäsi aikana montakin suomalaista?” kysyin hymähtäen.

”En”, Bellatrix sanoi. ”Mutta luulen heidän olevan melko lailla samanlaisia kuin sinä. Tai ainakin minulle tulee suomalaisista mieleen vaaleat hiukset ja siniset silmät.”

”Siinä tapauksessa sinä et kyllä ole suomalaista nähnytkään”, totesin. ”Paitsi minut tietenkin, mutta sitä nyt ei lasketa. Ei meillä läheskään kaikilla ole vaaleita hiuksia tai sinisiä silmiä. Se, että minulla tai Danialla sellaiset on, ei kerro mitään siitä, mitä muilla on. Esimerkiksi vaikkapa ystävälläni Noralla on tummanruskeat hiukset ja vihreät silmät. Ja hän on aivan täysin suomalainen.”

”No mutta silti”, Bellatrix sanoi. ”En minä voi sille mitään, mitä minulle tulee mieleen.”

”Et tietenkään voi”, myönsin. ”Mutta älä yleistä. En tiedä, mistä se johtuu, että ihmiset aina yleistävät hirveästi. Jos asuu jossakin maassa, on tietynlainen ihminen. Niin kuin vaikka jos on suomalainen niin on juoppo. Se ei nimittäin pidä paikkaansa läheskään kaikkien kohdalla. Ei sille tietenkään voi mitään, että ihmiset yleistävät, mutta ei se kyllä kovin mukavaltakaan tunnu.”

”Ei tietenkään”, Bellatrix sanoi. ”Kyllähän tuota yleistämistä vastaan tulee, minne ikinä sitten meneekään. Ja kun minä tulen puhdasverisestä ja kunnioitetusta velhosuvusta, saan aika useinkin osakseni juuri jotain tuon tyylistä. Sitä saa kuulla, kuinka on ylpeä, itsekäs ja koppava, vihaa kuraverisiä ja verenpettureita sekä kaikkea, mikä ei millään tavoin liity taikuuteen. Ei silti, en kiellä, etteikö se totta olisi. Sellainenhan minä olen.”

”Sen olen huomannut”, sanoin.

”Sanoitko sinä minua juuri ylpeäksi, koppavaksi ja itsekkääksi?” Bellatrix kysyi.

”En toki”, sanoin päätäni pyöritellen. ”Sillä ethän sinä sellainen koskaan ole. Etkä ainakaan juuri äsken sitä itse myöntänyt.”

”Miten niin?” Bellatrix kysyi.

Ei silti, en kiellä, etteikö se totta olisi. Sellainenhan minä olen”, toistin Bellatrixin sanat.

”No hyvä on”, Bellatrix puuskahti. ”Myönnettäköön, että olen hirvittävän ylpeä, koppava ja itsekäs ihminen. Mutta minkä minä itselleni voin? En yhtään mitään.”

”Etpä kai sitten”, hymähdin. ”Mutta et sinä aina sellainen ole. Ainakaan minun mielestäni. Kyllä sinä muutakin osaat olla. Vaikka sinusta saatoin alkuun saadakin kylmän ja töykeän kuvan niin sinä kyllä olet minun silmissäni muuttunut erittäin paljon viikon kuluessa. Sinusta on tullut minua kohtaan paljon ystävällisempi.”

”Sellaista se on”, Bellatrix sanoi. ”Pitihän minun nyt sinuun hieman varauksella suhtautua, kun olit uusi ja vieläpä ulkomailta. Sitäpaitsi vihasin kissaasi. Etenkin sen nimeä.”

”Voi Trixie-parkaa”, totesin. ”Sai vihasi niskoilleen, vaikkei mitään pahaa ollut edes tehnyt.”

”Eipä voi mitään”, Bellatrix sanoi lähinnä välinpitämättömänä. ”Oma vikasi, kun sellaisen nimen olit kissallesi mennyt antamaan.”

”En se ollut minä, se oli -” aloitin.

”Niin, tiedetään”, Bellatrix keskeytti minut heti alkuunsa. ”Dania sen nimen antoi. Tiedätkö muuten, mikä on erittäin hauskaa?”

”No?” kysyin.

”Tämä”, Bellatrix sanoi ja nykäisi ylleni kurottelevaa oksaa. Kiljahdin, kun kaikki miljoonat vesipisarat putosivat päälleni ja kastelivat minut vielä entistä enemmän. Käänsin hitaasti katseeni Bellatrixiin, joka virnisteli vieressäni.

”Ei luoja!” henkäisin. ”Tiedätkö mitä?”

”No mitä?” Bellatrix kysyi.

”Minä tiedän erään Bellatrix Mustan, joka on kohta vainaa”, totesin.

Bellatrix käännähti kannoillaan ja pyrähti juoksuun. Minä lähdin välittömästi hänen peräänsä, koettaen parhaani mukaan tavoittaa edelläni viilettävää tyttöä, jota luja sade hakkasi armottomasti.

”Odotapa vain!” huusin juostessani hänen kannoillaan kohti edessämme kohoavan linnan portteja. ”Kohta sinä olet kuollut!”
« Viimeksi muokattu: 25.09.2011 16:39:41 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #25 : 05.07.2011 02:35:34 »
EKA! Yökukkuilusta on hyötyä ;)
Mutta täytyy sanoa (taas:)), että kirjoitat tosi hyvin. :p
Pidin tosta loppukohauksesta etenkin, ja toi nimen tarina oli hieno. Pidän tollaisista sekoiuksista (nimimerkillä: kamuni serkku meni brittiläisen kanssa naimisiin, ja ne asuvat yhdessä Ranskassa kahden lapsen kanssa. Kaverini perhe suomalainen.)

Mutta jatkoa odotellessa, tää on hyvä!
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #26 : 05.07.2011 10:17:05 »
Toi loppu oli kyllä ihana. :)

Se oli jotenkin sellasen lapsekkaan leikkisä ja musta se sopi tohon. Varsinkin, kun kuitenkin Ina ja Bella oli sillain puhunut vakavia, niin tollanen kiva kevennys. Ja muutenkin, ne on jännä pari. :) Ja jotenkin toi Rodolphuksen ja Bellan pieni muotoinen kissa-hiiri-leikki on kyllä hauskaa. :) Eihän Bella välttämättä aattele sitä minään kissa-hiiri-juttuna, mutta selvästi nuorella herra Lestrangella on jotain, millä se saa Bellan kiinnostumaan: Pimeän piirto. :)

NeitiMusta. :D
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Hermione Granger

  • ***
  • Viestejä: 204
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #27 : 05.07.2011 15:55:22 »
Ihanaa! Jatkoa! Kiitos paljon ihana sennamiila!

Edelleenkin lukujen nimet ovat aivan ihania! Tämä luku oli todella kiinnostava. Aikookohan Bella liittyä kuolonsyöjiin... ::) Ja oli kiva, kun saatiin tietää Inan nimen alkuperä.

Tuo loptus oli tosiaankin hauska ja jään jännityksellä odottamaan jatkoa!

Lainaus
”Minä tiedän erään Bellatrix Mustan, joka on kohta vainaa”, totesin.

 :D Tämä oli muuten loistava kohta.

Hermione

Lumille

  • Virhe ohjelmoinnissa
  • ***
  • Viestejä: 164
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #28 : 05.07.2011 21:59:31 »
Mä en aluksi yhtään tajunnut, että viides osa tulee jo tiistaina, ja ihan yllätyin kun näin että tälle on tullu jatkoa ! Hihii, aivan, taisit sä sitä vähän epäröidä, että tuleeko tämä tiistaiksi asti valmiiksi, mutta mä elän vieläkin ihan lauantaissa :D Ihan mahtava luku, Bella on vaan jotenkin jopa vähän lapsekkaalla tavalla aika sulonen ja muutenkin ihan mahtava :)

Lainaus
”Itse jätit sen minulle”, sanoin. ”Varmaankin juuri siksi, ettet kiroaisi häntä keskellä katua.”

Haha :D Tää olin jotenkin kyllä aika neronleimaus :D

Jännää kuulla Inan nimen alkuperästä kanssa :) ja lopetus oli tosi ihana !

Kiitos vielä!


Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #29 : 05.07.2011 23:30:23 »
Hei jee, uuus luku!

Tykkäsin luvusta todella paljon. Kuvailu oli todella hyvä ja jnejne, tykkäsin!

Bella ja Ina oli kumpanenkin mahtavia tässä luvussa, molempien repliikit sopi heille itselleen.

Lainaus
”Vihaan tällaista salailua ja piilottelua. Kun en minä voi, kun minulla ei ole siihen lupaa, kun olen niin raukka, etten vain uskalla, kun minua pelottaa, kun, kun... Saatanan Rodolphus.”
Tämä oli todella hyvä repliikki, nosti hymyn väkisin huulilleni - varsinkin tuo kursivoitu kohta. Sopi täydellisesti Bellalle :) .

Vähän jännää, kun Inan vanhemmat on molemmat jostain ulkomailta - jotain sellaista kyllä odotinkin, koska Inan nimi oli erillainen. Oli kivaa saada tietää Inan nimen alkuperästä (kuulosti jotenkin alkukantaselta toi lause :) )

Pidin todella kovasti tästä luvusta, kiitos!

Kiittäen ja kumartaen,
Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #30 : 12.07.2011 00:18:20 »
Anturajalka93: Joo, yökukkuilu on oikein kivaa - paitsi siinä vaiheessa, kun pitää aamulla herätä ja mennä töihin :D Munkin mielestä tuommoiset sekoitusnimijutut on kivoja. Itsellä on sukujuuret Venäjällä, mutta omistan ihan suomalaisen nimen, joka on erittäni typerää.. Mutta joo, kiitoksia :)
NeitiMusta: Whii, kiva kuulla, että lopusta tykätään, koska se oli minulla ihan vain sellainen äkillinen päähänpisto, oivallus, josta innostuin niin kovasti :) Pimeän piirto tosiaan saa Bellan kiinnostumaan Dolphysta ja sitä Dolphy varmaan itsekin ajaa takaa - onhan hän ollut (ja on ilmeisesti edelleen) ihastunut Bellaan.
Hermione: Oi, kiva kun sie tykkäät noista lukujen nimistä. Ne olen tainnut kaikki napata julmasti joistain kappaleista, joita olen tätä ficciä kirjoittaessani kuunnellut. Ehkä Bella mahdollisesti vielä joku päivä hamassa tulevaisuudessa liittyy kuolonsyöjiin ;)
Lumille: Juu, mä ehkä lievästi sanottuna vähän epäröin tuon edellisen luvun kanssa, että valmistuuko se tiistaiksi vaiko ei - ja niin muuten epäröin tämänkin kanssa :D Miten mulla on jotenki semmoin tunne, että Bella on vähän niinku ikuinen lapsi.. ;)
Natural: Niin, eihän nyt supisuomalaisen tytön nimi edes voisi olla Davina Christianna Lovett. Täytyy tytöllä nyt ulkomaiset juuret olla :) Haa, dialogeja on kiva kirjoittaa ja mukava kuulla, että olen niissä onnistunut. Ja onnistunut vielä saamaan Bellan ja Inan puhumaan juuri omalla tavallaan :)
Bea: No joo, pakko kyllä sanoa, etten itsekään liiemmin kiroilusta välitä, mutta kun en vain osaa kuvitella Bellaa, joka ei kiroile :D Sen takia ehkä Inan kielenkäyttö onkin hieman hillitympää, toisin kuin tämän yhden kahjon ;) Niin ja joo, kiitoksia tuosta kommentistasi banneriin, Helenahan siinä on Bellana. Ja kyllä, hyvä on, minä myönnän sen, että bannerin Ina olen minä itse ;)

A/N: Ja vaikka aamulla taas herätys töihin (viimonen työviikko/-päivä tulossa) ja ilta menee taas teatterilla niin senna se silti jaksaa valvoa ja laittaa uuden luvun teidän luettavaksenne tänne :) Olkaa iloisia siitä, että senna on yökukkuja, sillä muuten tämä luku näkisi päivänvalon vasta mahdollisesti ensi viikolla. Toivottavasti tämän kanssa ei käy niin, että lukijat katoavat, koska sekä lukijat että kommentit innostavat minua jatkamaan kirjoittamista ja pakottamalla pakotan itseni aina viikon aikana kirjoittamaan yhden uuden luvun teille. Eli toivotaan, etteivät lukijat vain kaikkoa, jotta saatte jatkoa, niinhän? (ja tämä ei ollut vihje..)




Kuudes luku
Hengittämästä vihaisena lakkaat



Syksy kulki nopeaan tahtiin, enkä edes ehtinyt huomata ajankulua ennen kuin ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat tumman maan pinnalle. Opiskelu vei niin paljon aikaa, ettei muuta oikein ehtinyt tekemään, mutta sen kyllä ymmärsi. En silti ymmärtänyt, kuinka Bellatrixilla aina löytyi aikaa kaikelle muulle, vaikka yhdessä läksyjämme teimmekin. Tai ehkä hän teki vain tehtävänsä ja jätti sen siihen. Usein iltaisin hän saattoi istua tuntikausia oleskeluhuoneessamme sohvalla kuiskailemalla nuorille pojille salaisuuksia ja sitten vain kadota jonnekin yhden kanssa. Niinä hetkinä en saattanut olla huomaamatta, kuinka Andromeda huokaisi hiljaa ja pyöritteli itsekseen päätään.

Eräänä aamuna odottelin jo hieman hermostuneena, mutta myöskin väsyneenä, kun Bellatrix istui peilipöydän edessä ja meikkasi silmiään mahdollisimman huolellisesti onnistuen saamaan ripsensä näyttämään erityisen pitkiltä. Enää en epäillyt lainkaan, miksi niin monia poikia Bellatrixin kauneus tuntui kiehtovan. Bellatrix osasi niin halutessaan olla todella viehättävä. Ja kun se yhdistettiin kujeilevaan hymyyn ja hiljaisiin lupauksiin, ei ollut ihmekään, kuinka montaa poikaa Bellatrix tosiaan tuntui magneetin lailla vetävän puoleensa.

”Joko sinä tulet?” kysyin haukotellen. ”Jos olet vielä vähän hitaampi, myöhästymme aamiaiselta ja sitä myötä myöskin muodonmuutoksista.”

”Tulen, tulen”, Bellatrix totesi. ”Odota nyt vain ihan pieni hetki vielä.”

”Kenet sinä tänään aiot iskeä?” kysyin. ”Et sinä normaalisti itseäsi tuolla tavoin laita. Niin että kenet sinä tänään aiot oikein iskeä?”

”Sinut”, Bellatrix tokaisi.

”Vai jaahas”, naurahdin. ”Sopii yrittää, en minä kuitenkaan lämpene.”

”Kyllä sinä vielä jossain vaiheessa, usko pois”, Bellatrix hymähti. ”No niin, nyt mennään.”

Seurasin Bellatrixia pois makuusalista, oleskeluhuoneen läpi, suoraan tyrmien kolkkoon ja ankeaan käytävään. Riensimme aamiaiselle suureen saliin, emmekä olleet edes pahasti myöhässä, emme varmasti edes viimeisiä. Onnistuimme löytämään omasta tupapöydästämme kaksi vierekkäistä, vapaata paikkaa, joille pujahdimme istumaan.

Vasta istuutuessani pöydän ääreen huomasin, kuinka väsynyt todella olinkaan. En ollut nukkunut yötäni kunnolla, vain parin tunnin pätkiä, heräillyt jatkuvasti. Siis sen jälkeen tietenkin, kun olin pitkän aikaa, takuulla reilusti yli puolenyön, pyörinyt sängyssäni saamatta unen päästä kiinni. Ei siis ihmekään, että tuntui kuin nukahtaisin piakkoin istualleni.

”Väsyttääkö sinua?” Bellatrix kysyi.

”Ehkä vähän”, sanoin.

”Niin minä arvelinkin”, Bellatrix totesi. ”Olet jotenkin vain niin kalpea ja unisen näköinen.”

”Niin”, myönsin. ”En tosiaankaan nukkunut hyvin viime yönä.”

Loppuajan Bellatrix, ihme kyllä, pysytteli hiljaa, ja minä sain syötyä rauhassa. Kun kumpikin viimein oli saanut aamiaisensa syötyä, ja suuri sali oli alkanut pikkuhiljaa tyhjentyä, suuntasimme kulkumme kohti muodonmuutosten luokkahuonetta. Väsymykseni alkoi kuitenkin olla sitä sorttia, että lähestulkoon kaikki tapahtumat menivät minulta ohi, eikä minulla ollut muistikuvaa yhtään mistään.

”Bella?” kysyin siinä vaiheessa, kun tajusin luokkatovereideni pakkailevan tavaroitaan laukkuihin aamun kaksoistunnin päätyttyä.

Bellatrix nosti päätään.

”No?”

”Tahtoisitko sinä kertoa, miksi ihmeessä minulla on siniset hiukset?” kysyin.

Bellatrix katsoi minua kummastuneena ja kallisti aavistuksen verran päätään. Hänen tummat kulmansa kurtistuivat hiukkasen, toinen suupieli vetäytyi ylöspäin.

”Oletko sinä ollut koko kaksoistunnin ajan unessa?” Bellatrix kysyi. ”Jos et sattunut huomamaan niin me harjoittelimme ihmisten muodonmuutoksia, ja sinä olit minun koekaniinini, joten muutin sinun hiuksesi sinisiksi. Ja itse asiassa, jos et sitäkään muista niin itsekin muutit minun hiukseni juuri äsken punaisiksi.”

”Ai muutin vai?” hämmästyin ja katsahdin Bellaa. ”Bella, sinulla on punaiset hiukset.”

”Kappas vaan”, Bellatrix hymähti. ”Hyvää huomenta, Ina ja tervetuloa takaisin tähän maailmaan juuri, kun muodonmuutosten maanantaiaamun kaksoistunti on päättymässä.”

”Missä vaiheessa me olemme tänne tulleet?” ihmettelin.

”Siinä vaiheessa, kun tunti alkoi”, Bellatrix totesi. ”Ei, emme myöhästyneet sekunnillakaan. Missä sinä oikein olet ollut, Ina? Kuinka monta tuntia nukuit viime yönä?”

”En varmaan kovinkaan montaa”, sanoin.

”Olisitko nyt niin ystävällinen ja muuttaisit hiukseni takaisin normaaleiksi?” Bellatrix pyysi.

Heilautin taikasauvaani. Valo välähti ja nopeasti Bellatrixin hiukset muuttuivat punaisesta takaisin mustaksi. Hän huokaisi helpotuksesta, ja itsenikin oli pakko kyllä myöntää, etteivät punaiset hiukset hänelle lainkaan sopineet.

Vain hetkeä myöhemmin tunti päättyi. Heitin laukun olalleni ja poistui luokasta edes huomaamatta, että Bellatrix jäi jälkeeni.

”Ina! Ina!”

Pysähdyin ja käännyin hitaasti ympäri. Bellatrix riensi luokseni.

”Mihin sinä oikein jäit?” kysyin.

”Missä maailmassa sinä oikein elät?” Bellatrix tivasi. ”Haloo, Ina. Herätys. Vai oletko sinä vetänyt jotakin aineita?”

”En ikinä”, tokaisin. ”Tiedät sen varsin hyvin. Ei mitään, eikä koskaan. Nukuin vain liian vähän viime yönä.”

”Ja sen kyllä huomaa”, Bellatrix totesi. ”Mutta niinhän sinä teet miltei joka yö. Voisit joskus ehkä harkita nukkumista.”

”Älä viitsi”, pyysin. ”En juuri nyt jaksaisi.”

”Hyvä on sitten”, Bellatrix huokaisi. ”En ärsytä sinua vaan olen ihan kiltisti, koska en tahdo kiukkuista kirousryöppyä niskaani.”

Lähdin kävelemään nopeasti eteenpäin. Pian kuitenkin jähmetyin paikoilleni hiusteni valahtaessa silmilleni ja huomatessani niiden olevan yhäkin siniset. Bellatrix tuli vierelleni.

”Mitä nyt?” hän kysyi.

”Miksi minun hiukseni ovat edelleenkin siniset?” kysyin.

”Ai”, Bellatrix virnisti. ”Minusta ne ovat kivat, sopivat sinulle.”

”En silti tahdo niitä”, tokaisin. ”Muuta ne takaisin vaaleiksi.”

”Entä jos en?” Bellatrix kysyi.

”Ihan oikeasti, Bella”, sanoin. ”Minä tahdon omat hiukseni takaisin.”

”Niinpä tietenkin”, Bellatrix puuskahti. ”Sitten voit taas leikkiä ihmisten rakastamaa pikkuenkeliä. Eiköhän vielä kiharreta hiuksesi niin näytät vielä viattomammalta suurten, sinisten silmiesi kanssa.”

”Sinua kiharat eivät ainakaan tee yhtään viattomamman näköiseksi”, totesin. ”Puhumattakaan suurista, tummista silmistäsi. Ne saavat sinut näyttämään vain kamalan pirulliselta ihmiseltä.”

”Tiedän sen”, Bellatrix tokaisi. ”Sellainenhan minä olenkin.”

”No niin olet”, myönsin. ”Et koskaan ajattele lainkaan toisten tunteita, teet vain oman mielesi mukaan. Niin kuin nytkin. Et ajattele lainkaan, mitä minä olen mieltä sinisistä hiuksista. Ehkä minä vihaankin niitä yli kaiken ja tahdon ne pois.”

”Et sinä voi niitä vihata”, Bellatrix sanoi. ”Ne ovat ihanat ja sopivat sinun silmiisi.”

”Enkö?” epäilin. ”Siinä tapauksessa et sinäkään voi vihata näitä.”

Kiepautin taikasauvaani Bellatrixin kasvojen edessä. Valo välähti, ja Bellatrixin hiukset muuttivat taas väriään.

”Mitä sinä teit niille?” hän kauhistui ja tarttui kiharaan vieden sen silmiensä eteen. ”Ina, mitä sinä teit? Taio ne välittömästi takaisin mustaksi, minä en tahdo näitä.”

”Miksi et?” kysyin teeskennellen hämmästynyttä. ”Minä kun luulin, että olet aina tahtonut vaaleat hiukset näyttääksesi viattomalta pikkuenkeliltä. Ja kun sinulla vielä on nuo kiharat niin kaikki on täydellistä, eikä kukaan enää epäile sinua mistään, kun näytät niin kiltiltä.”

”Olen tosissani”, Bellatrix sanoi. ”Tahdon omat hiukseni takaisin.”

”Niin minäkin”, totesin.

”Mutta tuo sininen oikeasti sopii sinulle niin hyvin”, Bellatrix yritti.

”Niin vaaleakin sinulle”, tokaisin. ”Näytät vain entistä enemmän halvalta katulutkalta.”

Seuraavassa hetkessä löysin itseni selältäni lattialta. Löin pääni. Hetkeksi silmissäni sumeni, kunnes näkymä taas tarkentui Bellatrixiin, joka oli päälläni, painoi minua lattiaan. Koetin parhaani mukaan potkia ja lyödä häntä, jotta saisin hänet kauemmas, mutta yritykseni jäivät lähinnä vain pelkiksi huitaisuiksi tai ohi menneiksi potkuiksi.

Bellatrixin käsi läimähti selkäpuoli edellä oikean silmäni alapuolelle, rystyset osuivat kipeästi poskiluuhun. Pyristelin irti, vaikka tiesinkin sen mahdottomaksi, sillä Bellatrix oli minua huomattavasti vahvempi ja kaiken lisäksi hänellä oli yliote.

Puristin silmäni kiinni, kun tunsin tytön pitkät kynnet kasvoillani. Olisin tahtonut huutaa, mutta pakottauduin puremaan hammasta. En tahtonut osoittaa Bellatrixin olevan voitolla, en tahtonut näyttää, miten minuun sattui. Vaikka minulla yleensäkin oli korkea kipukynnys, terävät kynnet kasvoillani, repimässä ihoa rikki, olivat silti liikaa.

”Neiti Musta ja neiti Lovett!” kajahti McGarmiwan ääni käytävässä.

Valo välähti, kuului pamaus ja Bellatrix kierähti pois päältäni. Minä nousin kyynärpäitteni varaan ja avasin viimein silmäni. Ympärillemme oli kerääntynyt jonkin verran ihmisiä seuraamaan tappelua, McGarmiwa seisoi meistä parin metrin päässä huulet tiukasti yhteen puristettuina ja kädet lanteillaan.

Vilkaisin vierelleni. Bellatrix istui siinä käsiinsä nojautuneena, mulkoili tummilla silmillään pahasti sekä minua että McGarmiwaa kasvoilleen valahtaneiden kihararyöppyjensä takaa.

”Viisikymmentä pistettä luihuiselta”, McGarmiwa sanoi kylmästi.

Suuni loksahti kauhistuneena auki. Tismalleen yhtä aikaa ponkaisimme Bellatrixin kanssa jaloillemme ja aloimme väittää vastaan. Eihän professori voisi tehdä niin.

”Hiljaa!” McGarmiwa käski ja me vaikenimme välittömästi. Koko käytävä oli hiirenhiljaa. ”Mikä teihin kahteen on mennyt? Ratkotte erimielisyyksiänne nyrkkien avulla, ette puhumalla sivistyneesti, kuten pitäisi. Tämä on koulu, eikä mikään eläintarha. Te molemmat -”

”Musta hyökkäsi Lovettin kimppuun!” joku huikkasi. Vilkuilin ympärilleni nähdäkseni sen sanojan. Huomasin Bellatrixin tekevän samoin, mutta mitä luultavimmin täysin eri syystä kuin minä. Hänen silmänsä nimittäin olivat kaventuneet uhkaavasti viiruiksi.

”Kiitos, tiedän sen”, McGarmiwa sanoi. ”Musta, kaksi viikkoa jälki-istuntoa minun huoneessani.”

”Mitä?!” Bellatrix kiljahti. ”Miksei Ina -”

”Suu poikki tai se on kaksi kuukautta”, McGarmiwa sanoi.

”Mutta -” Bellatrix yritti.

”Vaiti”, McGarmiwa sanoi. ”Vai tahdotko sinä välttämättä, että kirjoitan myös vanhemmillesi, kuinka sinä oikein käyttäydyt täällä?”

”Minä – ei!” Bellatrix huudahti.

”Joka arki-ilta kello kuusi minun työhuoneessani. Neiti Lovettin olisi varmaankin hyvä käydä Sairaalasiivessä paikattavana”, McGarmiwa sanoi, kiepautti taikasauvaansa muuttaen kummankin hiukset entiselleen, kääntyi sitten ja lähti. Kuulin hänen kuitenkin mutisevan mennessään itsekseen. ”Hyökätä nyt vaihto-oppilaan kimppuun...”

Kun mitään kiinnostavaa ei enää tapahtunut, alkoi porukka ympäriltämme pikkuhiljaa hajaantua kuiskien kiivaasti keskenään äskeisestä välikohtauksesta.

Käännyin kohden Bellatrixia. Tyttö oikoi kiukkuisena kaapunsa helmoja ja poimi sitten laukkunsa maasta. Laukku kuitenkin oli sattunut avautumaan, joten kirjat putosivat rymisten lattialle.

”Helvetti!” Bellatrix manasi ja kyykistyi keräämään kirjojaan.

Astelin varovasti Bellatrixin luo, kävin polvilleni lattialle, tartuin yhteen kirjaan ja ojensin sen edessäni olevalle tytölle. Bellatrix vilkaisi minua, riuhtaisi kirjan kädestäni ja paiskasi sen laukkuunsa.

”Bella”, yritin aloittaa.

”Pää kiinni!” Bellatrix tiuskaisi. ”Nyt ymmärrän varsin hyvin, mitä tarkoitit! Olet täysin samanlainen kuin Cissy, joka myös tekeytyy aina viattomaksi pikkuenkeliksi, eikä herätä koskaan epäilyjä kenessäkään, sillä hän on oikea esimerkillinen lapsi!”

”Bella, minä -” yritin taas.

”Älä!” Bellatrix kivahti. ”En tahdo kuunnella sinua tai sitä, kuinka olet pahoillasi siitä, mitä juuri olet aiheuttanut, joten painu helvettiin! En jaksa sinua!”

Otin Bellatrixia kädestä kiinni. Hänen sormensa olivat lämpimät siinä, missä minun olivat jääkylmät kuten aina. Bellatrix nosti päätään ja katsoi minua raivoissaan silmiin. Hän riuhtaisi kätensä vapaaksi, nousi ylös ja lähti kaavun liepeet lepattaen ja korot kopisten kävelemään poispäin. Minä jäin polvilleni keskelle käytävän lattiaa katselemaan hänen jälkeensä.
« Viimeksi muokattu: 12.07.2011 11:37:04 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Lumille

  • Virhe ohjelmoinnissa
  • ***
  • Viestejä: 164
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #31 : 12.07.2011 00:41:08 »
Niin kun joku kommentoija tossa taisikin sanoa, niin Ina ja Bella on kyllä aika vaarallinen kaksikko.. ei pelkästään muille, vaan myös toisilleen :D Ja bella kyllä oikeesti vaikuttaa aikas vaaralliselta..

Hihi, mutta oikeastaan kovin sulonen luku muuten, ja pitäähän sitä aina välillä ottaa yhteen, eihän mistään muuten mitään tule :) Ja joo, Bella tosiaan taitaa olla hitusen verran ikuinen lapsi :D Tosi sujuvasti ja tolla lailla luontevasti sait ton yhteenotonkin kirjotettua, ja nyt toivotaan, ettei Bella ole mitään mykkäkoulupitkävihaisuus -tyyppiä, mitä en ihan usko (:

Mulla oli oikeesti vielä joku juttu, mikä mun piti ottaa esille kun luin tota osaa, mutta nyt mä unohdin sen.. ehkä se vielä tulee mieleen jossain vaiheessa :D mutta kiitos jälleen kerran ! Ja hei, minnes me lukijat oikeen oltaisiin katoamassa? :)



Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #32 : 12.07.2011 16:12:46 »
Olen pitkälti samaa mieltä kuin Lumille.

Tykkäsin luvusta tosi paljon. Ja pitäähän kavereidenkin joskus ottaa yhteen, mutta kunhan se joskus sovitaan :) .

McGarmiwa oli oma itsensä. Tykkäsin, hän on jotenkin kiva opettaja silleensä, koska hän on sellainen aika tiukka ja niin pois päin. Mutta en ehkä hyppisi riemusta, jos oma opettaja olisi samanlainen :)

Mun piti ihan varmasti sanoo jotain, mutta mitä? No ainakin se, ettei me lukijat minnekkään hävitä - tai minä en ainakaan. Koska minä tahdon tietää mitä tulee tapahtumaan ja olet hyvä kirjoittaja, niin miksi sitä pitäis jonnekkin kaikota?

Kiittäen, kumartaen ja jatkoa odotellen,
Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #33 : 13.07.2011 00:09:18 »
Hei liityn Ficcisi kommentoihin. Sori että kommentoin vasta nytten mutta huomasin ficcisi vasta äsken. Kirjoitat todella hyvin,kuvailet myös loistavasti ja tuntuu kuin olisin seurannut tilannetta ajatus seulasta.Pidä todella kovasti tästä ficcistäsi, jäin koukkuun tähän ficciin. Haluan kovasti tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Bellan ja Inan riita oli yllätys mutta silti se toi vain mielenkiintoa enemmän, Jatkoa innoissaan odotellen.

Kuolotar
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #34 : 13.07.2011 12:34:35 »
WHAT? Ina ja Bella tappelivat? En jotenki voi uskoa! Toivottavasti he sopivat, joka on Bellan kannalta vähän vaikea uskoa! Mutta hyvin kirjoitettu, ja virheitä ei tuntunut näkyvän!

Jatkoa odotellessa!
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan

Rikkahippu

  • Rohkelikko
  • ***
  • Viestejä: 13
  • Maailmanvalloittaja
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #35 : 13.07.2011 16:46:00 »
Olipa hyvä luku, ja voin jotenkin samastua tuohon Innan unettomuuteen... ;D
Tappelu on hyvin kirjotettu, pystyn kuvittelemaan, että Bella ja Inna reagoisivat juuri noin. Muutenkin teksti oli hyvin sujuvaa, enkä huomannut mitään virheitä. :)
Sori etten ole kommentoinut aikaisemmin, on ollut tässä vähän kiirettä. :-[
Jatkoa, kiitos!
Unelmoi niin kuin eläisit ikuisesti,
                                  ja elä niin kuin kuolisit tänään.

Pähkinäinen

  • Viuluholisti
  • ***
  • Viestejä: 319
  • Puu © SuklaaKissa
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #36 : 15.07.2011 01:20:50 »
Ja minä kun toivoin, että olisi ollut vielä yksi luku tässä valmiina!

On hienoa, että osaat pitää hahmot juuri oikeanlaisina ja kuvailla tapahtumia realistisesti. Minua tosin ekoissa luvuissa häiritsi se, ettei lajitteluhattu laulanut mitään. Ei olisi tarvinnut keksiä oikeaa laulua siihen, voisi vain mainita pari sanaa siitä. Mutta ei se maailmaa kaada, eikä sitä nyt enää viitsi ruveta korjaamaan.
Muuta häiritsevää en sitten löytänytkään. Jos siellä virheitä oli, niin ne eivät jääneet mieleen.

Tämä on oikeasti hyvä.
Elämän ajattelu tekee itsetuhoiseksi.
Älä siis ajattele, vaan kuvittele.

Listaus

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #37 : 19.07.2011 00:49:40 »
Lumille: No joo-o, taitaapa ne Ina ja Bella olla vähän vaarallinen kaksikko oikeastaan kaikille ;) En mä ainakaan haluis ajautus tappeluun Bellan kanssa.. Mäkään ei oikein jaksaisi uskoa Bellan olevan sellaista tyyppiä, joka pitää viikkojen mittaisia mykkäkouluja :D Ja niin, en mä oikeen tiedä. Ehkä te kaikki lukijat katoatte lomille ja jätätte mut tänne ihan yksikseen.. :D
Natural: Kyllä, kyllä, aina toisinaan kaverit ottavat yhteen (vaikka olisikin sellainen ihminen kuin minä, joka välttelee yhteenottoja kavereidena kanssa viimeiseen asti, mutta silti suuttuu herkästi - ei lainkaan ristiriitaista tämä ;) ). McGarmiwa on hyvä opettaja, mutta kuten siekin sanoit, en ehkä hyppisi riemusta, jos oma opettaja sellainen olisi (tosin nämä miun opettajani.. no, ei niistä sitten sen enempää :D )
Kuolotar: Hei vaan ja tervetuloa mukaan iloisten peikkojen veikkojen hilpeään joukkoon (minä se sitten osaan nämä tervetulotoivotukset.. :D ). On hienoa kuulla kirjoittavansa ja kuvailevansa hyvin. Etenkin kun tuo kuvailu ei nyt ole ehkä se vahvin puoleni - toisin kuin dialogit :) Kiitos.
Anturajalka93: Juu-, Ina ja Bella tappelivat ja kunnolla. He on kuitenkin molemmat sillai jännällä tavalla vahvoja ja omapäisiä persoonia, etteivät ehkä kuitenkaan voisi olla tappelematta edes yhtä kertaa ;) Eivätköhän he jossain vaiheessa sovi :)
Rikkahippu: Heeei, ja tervetuloa myös sinulle lukijoiden värikkääseen kaartiin :) Inan unettomuuteen on varmasti melko monenkin helppo samaistua (ei, en nukkunut viime yönä kolmea tuntia..). Kiitoksia kovasti :)
Lasisydän: Ja kolmas uusi lukija? Tervetuloa sinullekin :) Aa, lajitteluhatun laulu, tietenkin unohdin sen. Hmh, miten saatoin muka oikeasti sen unohtaa..? Mutta no, hyvä juttu, jos se ei maailmaa kaada. Kiva kuulla, että hahmot pysyvät oikeanlaisina ja tapahtumat ovat realistisia - toisinaan kun niiden kanssa hieman hankaluuksia tuntuisi olevan :) Kiitän.

A/N: Whii, suuret kiitokset uusille lukijoille, jotka olette jättäneet merkin itsestänne. Lämmittää sydäntä suuresti :) Ja tästä luvusta sanon sen verran, että jos tämä on yhtään sekava, saattee syyttää siitä vain ja ainoastaan sitä, että olen itkenyt tänään silmät päästäni niin, että kyynelkanavat on varmaan lopullisesti kuivaneet :D Joku siis selvästikin kävi katsomassa viimoisen Potterin, itki, hysterisoitui ja miltei jo hyperventiloi siellä ;)




Seitsemäs luku
Yksi ainoa katse, jota et ymmärrä kuitenkaan



Istuin oleskeluhuoneessa sohvalla takanedustalla. Liekit tanssahtelivat tulisijassa ja loivat pehmeitä valoja ja varjoja huoneeseen, joka muuten oli hieman kolkko. Käsissäni oli liemien oppikirja, jonka tekstistä epätoivoisesti yritin saada jotakin tarttumaan päähäni. Tosin pelkkä yrityskin tuntui sillä hetkellä täysin mahdottomalta, sillä ajatukseni harhailivat jatkuvasti kaikkialle muualle kuin mihin niiden olisi todellisuudessa pitänyt keskittyä.

Narcissa oli käpertyneenä vierelleni. Hajamielisesti hän rapsutteli lattialla loikoilevaa Trixietä korvan takaa. Muutenkin Narcissa näytti lähinnä siltä, että nukahtaisi kohta istualleen. Silmät painuivat tuon tuostakin kiinni, mutta aina tyttö ravisteli itsensä takaisin hereille vain vaipuakseen pian taas lähinnä kooman kaltaiseen tilaan.

Sohvan vierellä olevassa nojatuolissa istuva Andromeda oli parhaillaan syventynyt raapustamaan liemien esseetä. Edes melkoinen hälinä ympärillä ei saanut tytön keskittymistä herpaantumaan hetkeksi. Ei ennen kuin hänen omat ajatuksensa siirtyivät toisiin ulottuvuuksiin.

”Hmh”, Andromeda hymähti.

”Sanoitko jotakin?” kysyin ja siirsin väsyneiden silmieni katseen tyttöön.

”Enpä oikeastaan”, Andromeda totesi. ”Mietin tässä vain. Tappelitte tänään kuulemma Bellan kanssa keskellä käytävää muodonmuutosten kaksoistunnin jälkeen.”

”Ai”, sanoin ja olin hetken hiljaa. ”Niinhän me taisimme tosiaan tehdä.”

”Mitä?” Narcissa kysyi ja heräsi taas horroksestaan. ”Tappelitko sinä Bellan kanssa?”

”Tappelivat he”, Andromeda sanoi. ”Ja mitä minä kuulinkaan? Ette tyytyneet edes perinteiseen kaksintaisteluun, joka on Bellan erikoisalaa. Te tappelitte nyrkein. Saitko sinä oikeasti Bellan raivostumaan niin pahasti, että hän hyökkäsi sinun kimppuusi ilman taikasauvaa?”

”Ilmeisesti”, myönsin.

”Pelottavaa”, Narcissa totesi. ”En tahdo edes kuvitella, millaista olisi jos Bella hyökkäisi kimppuun kuin mikäkin villikissa. Taisit todellakin saada hänet näkemään punaista.”

”En ole ylpeä siitä”, sanoin hieman vältellen. ”Menetimme luihuiselta viisikymmentä pistettä, sillä McGarmiwa sattui tulemaan paikalle. Lisäksi Bella joutui jälki-istuntoon kahdeksi viikoksi.”

”Bella joutui?” Andromeda varmisti. ”Etkö sinä sitten joutunut?”

”En”, vastasin. ”McGarmiwa oli saanut tietää Bellan hyökänneen minun kimppuuni eikä toisin päin, joten siksi kai niin. En tosin ymmärrä sitä. Minusta se oli epäreilua Bella kohtaan, sillä me molemmat kuitenkin tappelimme.”

”Ehkä sinua pidetään jotenkin... erilaisena”, Narcissa yritti. ”Tai siis kun olet vaihto-oppilas ja kaikkea niin sinua sitten kohdellaankin eri tavalla. En tiedä.”

”Hyvin mahdollista”, Andromeda myönsi. ”Mutta eihän se ole edes paha. Kaksi viikkoa siis.”

”Bellalla on jälki-istuntoa kaksi kuukautta”, Narcissa totesi.

”Oletko varma?” kysyin. ”McGarmiwa nimittäin määräsi hänet jälki-istuntoon kahdeksi viikoksi. Uhkasi tosin kyllä kahdella kuukaudella, jos Bella ei pitäisi suutaan kiinni. Kahteen viikkoon se kuitenkin niillä puheilla jäi.”

”Mutta hän jossain vaiheessa tätä päivää ilmeisesti kirosi jonkun ja sen vuoksi kaksi kuukautta”, Narcissa sanoi.

”Kenet?” kysyin.

”En minä vaan tiedä”, Narcissa sanoi. ”Joku rohkelikko se taisi olla.”

”Selvä”, totesin. ”Ehkä mahdollisesti se henkilö, joka McGarmiwalle mainitsi Bellan hyökänneen minun kimppuuni.”

”Niin”, Narcissa myönsi. ”Ehkäpä. Sinulla muuten on pieni naarmu. Tuossa, silmäkulmassa.”

”Sepäs hienoa”, totesin sarkastisesti. ”Oikeastaan taisi olla vain hyvä, että McGarmiwa tuli väliin. Taivas yksin tietää, mitä olisi voinut tapahtua, jos hän ei olisi tullut. Ja kasvoni jo nytkin olivat naarmuilla ja taisi siellä muutama mustelmakin olla, joten en tahtoisi edes ajatella... Olisivat varmaan saaneet kantaa minut paareilla sairaalaan, ellei McGarmiwa olisi meitä toisistamme erottanut.”

”Mitä sinulle sitten kävi?” Andromeda kysyi.

”En ole aivan selvillä kaikesta, sillä heti aluksi löin pääni lattiaan”, sanoin. ”Matami Pomfreyn mukaan sain siitä aivotärähdyksen.”

”Eli oikeastaan siis erittäin hyvä, että McGarmiwa sattui paikalla olemaan”, Andromeda totesi. ”Välttämättä en tahtoisi tietää, missä kunnossa olisit, jos kukaan ei olisi väliin tullut. Kuten itsekin sanoit, olisi sinut mahdollisesti jouduttu kantamaan paareilla sairaalaan.”

”Niin”, myönsin. ”Ehkä niinkin.”

Vaikenin taas miettimään asioita. Mikä ihme minuun oikein oli mennyt? Mihin oli kadonnut se arka ja hiljainen tyttö, joka parhaansa mukaan vältteli pienimpiäkin sanasotia ja riitoja? Se tyttö, jolle sopu oli kaikki kaikessa ja joka vihasi riidoissa olemista ylitse kaiken? Olin mennyt väsymykseni vuoksi kiukuttelemaan niinkin mitättömästä asiasta kuin sinisistä hiuksista, muuttanut suutuspäissäni Bellatrixin hiukset vaaleiksi ja kaiken huipuksi vielä nimittänyt ystävääni halvaksi katulutkaksi, joka oli saanut hänet kimpaantumaan niin, että hän oli hyökännyt kimppuuni.

Olin ansainnut sen, tietenkin. Olin loukannut Bellatrixia ja tiesin sen varsin hyvin. En silti pitänyt lainkaan tilanteesta. Bellatrix oli minulle vihainen ja aivan syystä, mutten tahtonut olla riidoissa. En tietenkään voinut mitään sille, että McGarmiwa oli antanut jälki-istuntoa Bellatrixille, muttei minulle. Tietenkin professori itse päätti asiasta, kuten parhaimmaksi näki, mutta minusta se ei todellakaan ollut reilua Bellatrixia kohtaan. Kuitenkin me molemmat olimme aivan yhtä lailla syyllisiä aamupäivällä olleeseen tappeluun. Olin kuitenkin aivan varma siitä, että mitä suurimmalta osin syy oli minun. Minä olin aloittanut kiukuttelun sinisistä hiuksista, vaikkei Bellatrix varmastikaan ollut tarkoittanut mitään pahaa.

Tietenkin Bellatrix oli aloittanut tappelun, joten siinä kai McGarmiwa oli nähnyt syyn antaa jälki-istuntoa vain hänelle. Mutta jos asiaa aivan alusta alkaen olisi lähdetty selvittämään, olisi syy ollut minun ja aivan yhtä lailla olisin jälki-istunnon ansainnut. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt vaan minä olin selviytynyt ilman pienintäkään huomautusta. Ainoastaan olimme yhdessä menettäneet luihuiselta viisikymmentä pistettä, mutta ei minulle siitä muita seurauksia ollut sitten tullutkaan.

”Tiedättekö, missä Bella on?” kysyin äkkiä.

Narcissa säpsähti jälleen kerran hereille, ja Andromeda kohotti katseensa kirjastaan. Hetken aikaa kumpikin katsoi minua hiukan hämmentyneenä kykenemättä saamaan sanaakaan aikaiseksi, kunnes Andormeda viimein avasi suunsa.

”Varmaan lukittautuneena makuusaliin”, hän sanoi. ”Niin hänellä on tapana tehdä aina suuttuessaan, mennä rauhoittumaan omiin olohinsa. Hän taisi käydä tänään hieman kuumana.”

”Ehkä niinkin”, totesin. ”Minä menen katsomaan.”

”Tee se”, Andromeda kehotti. ”Ja varo, ettei Bella kiroa sinua heti, kun astut makuusalin ovesta sisään.”

”Lupaan varoa”, hymähdin vaisusti.

Oleskeluhuone oli melko täynnä sieltä lähtiessäni, kellohan lähestyi vasta yhdeksää. Makuusaleihin johtavalla pienellä käytävällä ei vastaani tullutkaan kuin pari umpiväsynyttä ensiluokkalaista, jotka olivat menossa nukkumaan. Hiljaa hymähtäen ajattelin, että kenties olisi Narcissallekin parasta liittyä heidän joukkoonsa.

Raotin hiukan oman makuusalimme ovea. Neljä sänkyä oli tyhjänä, kolme siististi pedattuina, yhdessä peitot aivan mytyssä jalkopäässä. Niin, se oli minun sänkyni, kaikkein lähimpänä ovea. Viidettä sänkyä, joka oli minun sänkyni ja toisen, siististi pedatun sängyn välissä, en voinut nähdä, sillä sen ympärille oli vedetty raskaat, tummanvihreät samettiverhot. Kaikki kieli Bellatrixin olevan siellä.

Astuin hitaasti pari askelta eteenpäin sisälle makuusaliin ja painoin oven hiljaa kiinni perässäni. Lähestyin varovasti Bellatrixin sänkyä ja vedin tummat verhot sivuun sen ympäriltä.

Bellatrix makasi sängyllään kasvot minua kohden, silmät tiukasti yhteenpuristettuina niin, etten vain millään voinut erehtyä luulemaan hänen nukkuvan. Tummat kiharat ryöppysivät lakanoille vesiputouksen lailla, erottuivat selkeinä vaaleaa kangasta vasten. Peiton kulma oli puristunut tiukasti toisen nyrkin sisään.

”Bella”, kuiskasin.

Bellatrix käänsi minulle selkänsä ja veti peittoa tiiviimmin päälleen. Asenne oli jo niin torjuva ja luotaantyöntävä, että joku toinen olisi voinut lähteä samantien. Mutta minä en lähtenyt, en tahtonut lähteä. Sen sijaan minä istuuduin hänen sänkynsä reunalle ja laskin käteni varovasti tytön olkapäälle, jonka yömekon taialla suurennettu kaula-aukko oli jättänyt paljaaksi.

”Mene pois”, Bellatrix mutisi kiukkuisena.

”En mene”, sanoin. ”Olen oikeasti pahoillani siitä, mitä tänään kävi.”

”Ei sillä väliä”, Bellatrix tokaisi. ”Jätä minut rauhaan.”

”Bella, kuuntelisit nyt, olisit niin kiltti”, pyysin.

”Anna minun jo olla!” Bellatrix tiuskaisi ja vetäisi peiton päänsä yli.

Katsoin peittomyttyä edessäni. Ellei se olisi kohoillut hiljakseen hengityksen tahtiin, olisi voinut luulla, ettei alla ollut ketään. Mutta minä tiesin, että siellä oli. Tiesin, että Bellatrix oli siellä.

Nousin hiljaa huokaisten ylös, kiersin sängyn toiselle puolelle ja kävin polvilleni lattialle. Tartuin peiton kulmaan ja vetäisin sen pois Bellatrixin kasvojen edestä. Tyttö katsoi minua uhmakkaana silmiin.

”Olen pahoillani”, sanoin hiljaa.

Järkähtämätön rauhallisuuteni alkoi saada Bellatrixin itsevarman uhmakkuuden pikkuhiljaa murentumaan. Se alkoi silmistä, joissa häilähti pisara epävarmuutta. Sitten tummat kulmat kurtistuivat ja huulet raottuivat epäröiden näyttäen vilauksen hampaista.

Nostin käteni sängyn reunalle irrottamatta lainkaan katsettani Bellatrixin tummista silmistä. Silmäkulmastani kuitenkin näin, kuinka tytön toinen käsi tuli esiin peiton alta ja asettui pian oman käteni päälle.

”En minä oikeasti ole sinulle vihainen”, Bellatrix kuiskasi ääni aavistuksen verran vapisten. ”En tiedä, mikä minuun päivällä oikein meni. Ina, minä en tarkoittanut...”

”Ei mitään hätää”, rauhoittelin. ”Kyllä minä ymmärrän. Olit vain niin vihainen, koska McGarmiwa määräsi jälki-istuntoon sinut, eikä minua. En kyllä tajua itsekään, miksi.”

”Koska minä aloitin tappelun hyökkäämällä sinun kimppuusi”, Bellatrix sanoi. ”Luulen, että se oli siihen syynä. Ja oli kyllä oikeutettukin syy, en tajua, miksi edes tein sen.”

”No”, totesin. ”Ehkä minä olin ansainnut sen. Taisin käydä melko lailla hermoillesi.”

”Lievästi sanottuna”, Bellatrix hymähti vaisusti. ”Mutta en minä sinua silti vihaa. Olet paras ystävä, mitä minulla koskaan elämäni aikana on ollut. Oikeasti pidän sinusta todella paljon. Niin paljon, ettet koskaan voi edes ymmärtää sitä.”

”Miten paljon?” kysyin.

”Et sinä kuitenkaan ymmärtäisi”, Bellatrix sanoi.

”Yritä sitten saada minut ymmärtämään”, pyysin.

”En minä -” Bellatrix aloitti.

”Bella, minä pyydän”, sanoin vaativasti.

Otin käteni pois Bellatrixin kädestä ja nousin sängyn reunalle istumaan. Bellatrix katsoi minua vaiteliaana silmiin, puri kevyesti huultaan. Minä odotin kärsivällisesti, mutta vastausta ei kuulunut.

Siinä samassa makuusalin ovi pamahti auki. Bellatrix kohotti katseensa, ja minä käännyin hänen sängyllään niin, että saatoin nähdä tulijat. He olivat ne kolme tyttöä, joiden kanssa jaoimme makuusalin.

”Joku toinen kerta”, Bellatrix mutisi. ”Minua väsyttää nyt.”

”Selvä”, hymyilin. ”Hyvää yötä.”

”Hyvää yötä”, Bellatrix sanoi. Hän kävi takaisin makuulleen sängylle ja veti peiton leukaansa asti. Minä nousin Bellatrixin sängyltä vain siirtyäkseni viereiseen, omaani. Kolmen tytön hiljainen kuiskinta kuului makuusalin toiselta laidalta. Kävin pitkälleni ja vedin peittoa päälleni.

”Bella muuten?” kysyin.

”Mitä?” kuului unelias vastakysymys viereisestä sängystä.

”Kenet sinä tänään kirosit?” kysyin. ”Narcissa kertoi, että sen vuoksi ansaitsit itsellesi kahden viikon sijasta kaksi kuukautta jälki-istuntoa.”

”Sen hemmetin rohkelikkopojan, joka kanteli minusta McGarmiwalle”, Bellatrix sanoi. ”Pahaksi onneksi McGarmiwa kuitenkin sattuu paikalle aina juuri vastaavilla hetkillä kuin myös tuossa.”

”Saatoin oikeastaan jo arvata, kenet sinä kirosit”, sanoin.

”No mitäs sitten kyselet?” Bellatrix tokaisi.

”Tahdoin vain saada varmistuksen”, hymähdin. ”Mutta nyt hyvää yötä.”

”Hyvää yötä”, Bellatrix sanoi hiljaa. ”Ja kauniita unia.”

Suljin silmäni tarkoituksenani nukahtaa pian. Pitkän aikaa sain kuitenkin kuunnella Bellatrixin tasaista, rauhallista tuhinaa viereisestä sängystä ennen kuin onnistuin itse nukahtamaan.
« Viimeksi muokattu: 25.09.2011 16:46:53 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Lumille

  • Virhe ohjelmoinnissa
  • ***
  • Viestejä: 164
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #38 : 19.07.2011 03:37:16 »
Hihii, kyllä sä sitten saat kaikesta niin suloa :) Nää luvut on vaan ihania ja toi luvun nimi varsinkin (: Ja kiukku-bella on jotenkin sulonen kanssa :D

Lainaus
”Mutta hän jossain vaiheessa tätä päivää ilmeisesti kirosi jonkun"

haha :D ääw, mä en oikeesti keksi mitään sanottavaa, muuta kun että ihanaa nyt kun saatiin sovittua ja muutenkin loppu oli söpönen :) kiitoksia ! ja hei, tuskimpa me kaikki minnekkään lomalle kaikotaan :)


Arion

  • ***
  • Viestejä: 622
  • Huffleclaw Bard
Vs: Minne tuuli kuljettaa
« Vastaus #39 : 20.07.2011 02:13:36 »
Awws... Ihana jatko, ihanaa, ku ne sopi. Ja täytyy kyl sanoo, et sun tekstit tosissaan usein joko ilon/surun kyyneliä. Ehkä joitain muitakin kyyneliä, mut joo... Osaat tosissaan kirjoittaa!
Oletko muuten nimenny sen rohkelikkopojan, jonka Bella kirosi? Tai oliko serkkupoika Sirius tai tämän sielunveli James?

Jatkoa!
"I think kids will read more good books than we can possibly produce " - Rick Riordan