Kirjoittaja Aihe: Kerran [K11] VALMIS (osa 7/7, luku 8/8 + epilogi) ilmestynyt 26.5.  (Luettu 57665 kertaa)

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Title: Kerran

Author: senna

Beta: Ei ole muuten kuin haussa

Genre: romance, angst, drama, AU, H/C, songfic(?)

Rating: K11

Pairing: OC(Bethy)/Severus, Narcissa/Lucius, Lily/James, Bellatrix/Remus ja muuta mukavaa, jotka selviävät ajan myötä, mainintana mm. Bellatrix/Rodolphus

Disclaimer: Pelailen omia pelejäni J.K. Rowlingin hahmoilla ja osittain myös paikoilla. Kaikki minkä tunnistatte hänen käsialakseen, kuuluu hänelle. Ficeissä esiintyvät kappaleet eivät myöskään kuulu minulle ja niiden omistajat esittelen poikkeuksetta aina osan alussa. Minä omistan itse vain pari hahmoa sekä tietokoneen ja liian vähän aikaa kirjoittaa. Ficin nimikkokappaletta Kerran laulaa Laura Voutilainen.

Quote: "Tiedätkö sinä lainkaan, millaista on seurata vierestä heidän kärsimystään?"

Warnings: Pidän velvollisuutena varoittaa teitä muutamista seikoista ennen kuin aloitatte lukemisen: 1. Kielenkäyttö voi paikoittain olla melkoista. 2. Ficissä puhutaan perheväkivallasta. 3. Osa hahmoista on kyllä niin OoC, etten edes tajua miten niistä on sellaisia tullut (älkää siis lukeko jos OoC ei innosta). 4. Ensimmäisessä osassa on liikaa onnellisia loppuja, koska varsinaiset tapahtumat alkavat vasta toisessa osassa. 4. Kuolemaa, sekoamista, ehkä jonkinlaista ristiriitaisuutta (toivottavasti ei paljoa) ja muuten vain outoa menoa

A/N: Alunperinhän minun oli siis tarkoitus kirjoittaa yksi ainoa, lyhyt ficci. No, sitten tämä alkoi vain vähän paisua, enkä voinut millään estää sitä. Ja kuten äsken jo mainitsin, ensimmäinen osa antaa vain hieman taustoja tulevalle, joten mitään actionpläjäystä ei ainakaan vielä kannata odotella. Ja tämäpä osallistuu FF50:een sanalla 008. Vuodet. Mutta tämän pitemmittä puheitta: traileri, olkaapa hyvät






Kaksi ystävystä tapaavat pitkästä aikaa...
”Älä suotta vähättele itseäsi, koska A. sinä et ole vanha ja B. sinä et ole ruma.”

… toinen on iästään huolimatta joskus hyvinkin lapsellinen...
”Minäpäs tiedän, että sinä tykkäät Kalkaroksesta!”

… kun taas toinen on maltillisempi.
”Sanooko nimi Remus John Lupin mitään?”

Toinen rakastaa siskoaan...
”Juuri tuollaisena minä sinua rakastan.”

… joka saa lapsen...
”Miksi kaikille tulee vauva?”

… mutta häntä kohtaan ihmisillä on ennakkoluuloja...
”Tuhlaajatyttö on palannut!”

… jotka murtuvat.
”Jos satutat serkkuani millään tavoin, nirhaan sinut omin käsin.”

Jotkut ennustukset...
”Heidän kohtalonviivansa ovat yhtenevät!”

… käyvät toteen.
”Haluan kuulla sen sinun omasta suustasi.”

Eräät muistelevat vanhoja hyviä aikoja...
”Hyvää päivää, olen Sirius Musta. Mutta senhän te kaiketi jo tiesittekin.”

… kun taas toiset pitävät omastaan tiukasti kiinni.
”Hei! Vain minulla on oikeus sanoa Lil!”

Toiset eivät ole niin onnellisia...
”Kaikki oli pelkkää kipua ja tuskaa.”

… sillä eron hetkiä on koettu...
”Meitä ei enää ole.”

… mutta se ei ollut tullut yllätyksenä.
”Se oli tuhoontuomittu jo sinä hetkenä, kun kihlauduimme.”

Kaikki ei kuitenkaan aina ole sitä miltä näyttää...
”Ja minä kun olen aina luullut Bellatrixin sotkeutuneen pimeyden voimiin!”

… mutta jotkut ajatukset pysyvät ennallaan.
”Luulin, että osaisit valita seurasi paremmin!”


Kuka saa kenet?
”Nyt minäkin tiedän! Tai ainakin luulen tietäväni! Tai siis tiedän! Tietenkin minä tiedän!”

Se selviää vain lukemalla...
”Et voi tehdä tätä minulle!”

… jos selviää.
”Onko se okei?”


Kaikki tulee muuttumaan...
"Niinhän ne kaikki sanovat."

... tammikuussa 2011
”Ja se kaikki oli vain alkua.”


Sennamiila pictures ylpeänä esittää:

Kerran, osa I


Rajaton rakkaus


"Tuon minä otan loukkauksena!"



A/N2: Niin aivan, kappaletta Rajaton rakkaus laulaa siis iki-ihana Kake Randelin <3
« Viimeksi muokattu: 25.01.2018 21:13:58 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Kerran, K13 (traileri 31.12.10)
« Vastaus #1 : 31.12.2010 22:18:29 »
Jäin heti koukkuuun! Ootan innolla kunhan tämä sitten alkaa ja tuo traileri oli jännä!
Ja joo oon samaa mieltä että Kake on paras <3!
Ja täs vähä aikaa sitten huomasin et olen sun Bellatrixficci fani ;) !

Innolla odotellen
Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 1/9)
« Vastaus #2 : 02.01.2011 13:43:35 »
Natural: Hohoo, mä saan ihmisiä koukuttumaan, vähän hienoo. Ja oih, säkin tykkäät Kakesta <3 (kai hän on kesällä menossa katsomaan näytelmää ko. laulajasta?). Hih, mun Bellaficeillä on fani :)

A/N: Huomenna alkavan kevätlukukauden kunniaksi (kunniaksi ja kunniaksi - mitä hyvää siinä muka on) ajattelin laittaa nyt ensimmäisen osan ensimmäisen luvun tähän. Sitten kun opiskelu taas alkaa, ei varmaan ole enää niin paljon aikaa kirjoitella, kun pitää tehdä kaiken maailman koulujuttuja. Mutta nyt, olkaapa hyvät. Ja varoitan vielä, että eräät hahmot ovat melkoisen erilaisia kuin kirjoissa.
Niin ja kaiken näköisiä ja kommentteja otetaan mielellään vastaan





I luku, Täällä taas


”Bella!”

”Bethy!”

Kolmissakymmenissä oleva nainen juoksi minua kohden kädet levällään. Hänellä oli kauniit kasvot, joihin omaa synkkyyttään loivat tummanruskeat silmät. Hänen mustat, kiharat hiuksensa liehuivat lujassa tuulessa. Heittäydyin hänen kaulaansa, ja hän kietoi kätensä ympärilleni. Kummallinen lämpö valtasi ruumiini. Se oli ystävyyttä se.

”Siitä on niin kauan”, sanoin hymyillen. ”Olen ikävöinyt sinua.”

”Kuin myös”, Bella nauroi.

Hänen naurunsa oli kaunista, helisevää, kuin kevätlintujen sirkutusta.

”Oletko kunnossa?” kysyin.

”Paremmassa kuin aikoihin”, Bella vastasi.

Hän rutisti minua vielä kerran lujasti ja astui sitten askeleen taaksepäin. Hän mittaili minua katseellaan.

”Olet kasvanut aikuiseksi tämän vuoden aikana”, Bella totesi. ”Olet niin muuttunut viime kerrasta. En olisi kyllä välttämättä tunnistanut... Olet nainen, kultaseni. Nuoret kollit jo varmasti pörräävät ympärilläsi. Eikö näin ole mitä?”

Pudistin päätäni.

”Eikö?” Bella varmisti. ”Oletko nyt aivan varma? No, joka tapauksessa olet varmasti onnistunut ainakin herättämään monen nuoren sankarin mielenkiinnon.”

”Enpä usko”, totesin.

”Kuulepas nyt, Crista Embeth Mimieux”, Bella sanoi. ”Älä suotta vähättele itseäsi. Olet kahdeksantoista. Juuri siinä iässä nainen on kauneimmillaan. Sinun täytyy etsiä itsellesi mies ennen kuin se on liian myöhäistä. Ennen kuin sinusta tulee vanha ja ruma niin kuin minusta.”

Bella irvisti.

”Älä suotta vähättele itseäsi”, toistin Bellan sanat, ”koska A. sinä et ole vanha ja B sinä et ole ruma. Ja kyllä sinullekin vielä mies löytyy, minä tiedän sen.”

”Toiveajattelua”, Bella nauroi. ”Mutta mennään nyt. Haluan tietää kaiken, mitä vuoden aikana on tapahtunut. Niin ja tietenkin nähdä ihmisiä.”

Bella kietoi kätensä olkapäilleni ja kävelimme yhdessä puiston halki.


**


”Crista Embeth Mimieux?” kysyi ääni edessäni eräänä päivänä.

Kohotin katseeni ja näin kylmien, tummien naisen silmien katsovan minua. Nainen oli minua pidempi ja ehkä noin kymmenen vuotta vanhempi. Hän oli pukeutunut kokonaan mustaan.

”Oletko Crista Embeth Mimieux?” nainen kysyi kylmästi.

Nyökkäsin.

Nainen otti taikasauvansa esiin ja osoitti sillä minua. Vedin terävästi henkeä. Vapisin kauttaaltani.

”Pelkäätkö sinä?” nainen kysyi hymyillen ivallisesti.

Nyökkäsin taas.

Nainen nauroi kylmää ja julmaa naurua. Pelkäsin koko sydämestäni, mutta kaikesta huolimatta pakottauduin katsomaan naista silmiin. Naisen nauru lakkasi kuin veitsellä leikaten.

”Mutten niin paljon, etten uskaltaisi tehdä jotakin”, kuiskasin ottaen samalla taikasauvani esiin. ”Karkotaseet!”

Naisen taikasauva lensi kauas tavoittamattomiin. Nainen rääkäisi. Hän katsoi minua silmät tulvillaan vihaa.

”Kuinka sinä uskallat -” nainen sähähti ja loikkasi kimppuuni kuin kissa.

Nainen onnistui taivuttamaan taikasauvan pois kädestäni. Hän kierähti pois päältäni.

”Tulejo sauva!” nainen huudahti, ja hänen taikasauvansa lensi hänen käteensä.

”Ei!” kirkaisin.

Nainen nousi seisomaan ja osoitti minua jälleen taikasauvallaan. Hän mutisi jotain ja siinä samassa hänen taikasauvastaan ilmestyi köysiä, jotka sitoivat minut. Sitten silmissäni pimeni.



**


19-vuotias nuorukainen istui pöydän ääressä. Edessään hänellä oli höyryävän kuuma kupillinen kaakaota, johon hän ei ollut koskenutkaan. Hän vain tuijotti käsissään olevaa kirjettä.

Nuorukaisen olkapäitä hipovat mustat hiukset valuivat tummien silmien päälle. Punaisista silmänaluksista näki, että hän oli itkenyt. Kirjeen päälle tipahtaneet kyyneleet olivat sotkeneet tekstiä ja tehneet siitä epäselvää.

Ovi avautui ja samanikäinen nainen astui sisään. Naisen vaalea, pörröinen kiharapilvi valui olkapäille. Siniset silmät tuikkivat innosta paksujen silmälasien takaa. Hän ripusti takkinsa naulakkoon ja tuli sitten keittiöön.

”Hei!” nainen hihkasi. ”Mitä sinä teet täällä?”

Nuorukainen kohotti katseensa ja näki naisen. Hän hätkähti niin rajusti, että kaatui tuolillaan taaksepäin, löi päänsä lattiaan ja menetti tajuntansa.
« Viimeksi muokattu: 04.01.2011 14:11:34 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 1/9)
« Vastaus #3 : 03.01.2011 14:28:56 »
Vähän oli jännä! Haluun jatkoo! ;)


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 1/9)
« Vastaus #4 : 03.01.2011 16:22:04 »
Oi, Beatrice ja Natural! Te ootte niin ihania, kun luette näitä mun ficcejä ja jaksatte vielä kommentoida. Jo tollanen pienkii kommentti niinku 'odotan jatkoa' saa mut tosi iloseks ja kirjottamaan aina vaan lisää ja lisää <3 Jatkoa tulee, kunhan jaksan/ehdin laittaa.
Tässä kuitenkin nyt, kuva Bethystä. Piirsin tänään musantunnilla vihkoon, joten tuloskin on sen mukainen eli ei mitenkään hirveän hieno. Hoo, voin joskus yrittää piirtää paremman, jos enää osaan :) Muista hahmoista kuvia olen laittanut blogiini. Nekin on koulussa piirrettyjä (koska tunneilla on niin tylsää)

// edit: Innostuin piirtään Bethyä ja tässä on lopputulos
« Viimeksi muokattu: 19.01.2011 16:25:37 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 1/9)
« Vastaus #5 : 03.01.2011 20:19:41 »
Kiitos taas Beatrice :) Voin piirrellä vielä jossain vaiheessa lisääkin noita ficcihahmoja kunhan ehin (niinku vaikka huomenna kemiantunnilla). Ja joo, meillä alko koulut tänää (hyvin pärjäsin ja olin oikeen pirtee alle kahen tunnin yöunien jälkee) : Jatkoa ficciin laitan varmaa viikonloppuna kun on neljä päivää vapaata (jesjes, jää kaks tuntii kemiaa pois tältä viikolta!)


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 2/9)
« Vastaus #6 : 04.01.2011 14:10:34 »
A/N: Okei, okei, minä huijasin, laitan jatkoa jo nyt. On vaan niin tylsää olla kipeänä (heh, ensin kolme tuntia koulun penkillä kituutettuaan), että tässäpä, olkaa hyvät. Tämän luvun kohdalla varoitan kielenkäytöstä (koska Bellalla ei ole käytöstapoja - en kai vaan spoilannu liikaa)




II luku
Yllätysvieras



Kun seuraavan kerran avasin silmäni, olin pienessä huoneessa. Kaikkialla ympärilläni näkyi vain harmaan eri sävyjä. Minua puistatti. En pitänyt paikasta lainkaan.

Nousin istumaan ja tunnustelin kaapuni taskuja. Taikasauvani oli viety. Missä oikein olin? Mitä oli tapahtunut?

Muistini alkoi pikkuhiljaa palailla. Muistin mustiin verhoutuneen naisen, jonka kanssa olin taistellut. Nainen oli voittanut. Sitten hän oli köyttänyt ja tainnuttanut minut. Ja nyt olin täällä, tässä kolkossa, ahdistavassa huoneessa vain yhden kysymyksen kanssa: Miksi?



**


Avasin oven ja laskin Bellan sisään. Jätimme takkimme naulakkoon ja siirryimme sitten keittiöön. Ensimmäinen havaintoni oli nuori mies selällään lattialla ja samanikäinen nainen polvistuneena hänen viereensä. Nainen kohotti katseensa tajutessaan jonkun muunkin olevan paikalla.

”Bethy!” nainen huojentui. ”Onneksi tulit! Hän kaatui tuolilla ja löi päänsä!”

Polvistuin nuoren miehen viereen. Vilkaisin häntä ja sitten hätääntyneenoloista naista vierelläni.

”Ei hätää, Siby”, tyynnyttelin. ”Hän on vain menettänyt tajuntansa.”

Siby nyökkäsi itku kurkussa.

”Katsotaan”, totesin. Otin taikasauvani esiin ja osoitin sillä nuorukaista. ”Herpaannu.”

Nuorukainen avasi hitaasti silmänsä. Oli kuin hän olisi herännyt unesta. Hän ei tuntunut lainkaan tajuavan, missä oli. Viimein hänen katseensa tarkentui minuun.

”Lily...” nuorukainen mutisi.

”En minä ole Lily”, totesin. ”Olen Embeth. Ja saanen kysyä, mitä sinä teet täällä?”

Nuorukainen säpsähti ja nousi istumaan. Hän katseli hädissään ympärilleen.

”Minä...” nuorukainen yritti. ”Minä... tuota noin... Isä potki minut ulos... En tiennyt, minne menisin... tulin tänne... en tiennyt mitään muutakaan paikkaa... en tunne ketään muita... minä... anteeksi, Embeth...”

”No jaa...” totesin. ”Ei se mitään. Tervetuloa, Sev. Meillä on täällä nyt vähän täyttä, mutta hyvinhän me tänne varmaan mahdumme. Vai mitä luulet, Siby?”

”Aivan niin”, Siby huokaisi. ”Kyllä, kyllä.”

Ja hän vaipui jälleen aatoksiinsa. Hetken aikaa oli aivan hiljaista.

”Minä tiesin tämän”, Siby puuskahti yllättäen. ”Tiesin, että saamme tänään kaksi vierasta.”

Virnistin Sibyn takansa seisovalle Bellalle.


**


Olin ollut huoneessa ikuisuudelta tuntuneen ajan, varmaankin jo tunteja, ennen kuin jotain edes tapahtui. Kuulin avaimen kiertyvän lukossa. Ovi aukeni ja sisään paiskattiin nainen.

”En tahdo enää olla sinun ja petollisen mielesi kanssa missään tekemisissä!” kuulin voimakkaan miesäänen sanovan.

Ja sitten ovi pamahti kiinni. Nainen juoksi ovelle ja alkoi hakata sitä nyrkeillään.

”Et voi tehdä tätä minulle!” nainen kirkui. ”Et voi! Helvetin psykopaatti! Päästä minut ulos sinä vitun sadisti! Päästä ulos! Nyt! Saatana! Vihaan sinua!”

Ovi ei kuitenkaan auennut. Nainen haukkui miehen aivan lyttyyn kaikilla mahdollisilla haukkumasanoilla Hän ryskytti ovea pitkän aikaa.

Viimein nainen luovutti ja lysähti istumaan ovea vasten. Näin kiukunkyynelten kimaltavan hänen kalpeilla kasvoillaan. Nainen vilkaisi minuun ja siinä samassa tunnistin hänet samaksi naiseksi, joka oli tainnuttanut minut.

”Sinä!” sähähdin.

Olin kuitenkin väsynyt ja tyydyin vain mulkaisemaan naista vihaisesti. Nainen vaikutti kiukkuiselta ja halveksuvalta.

”Minä”, nainen tuhahti.



**


”No, entäs sitten?”

Oli ilta. Istuimme Bellan kanssa pöydän ääressä siemaillen kaakaota ja jutellen.

”Eipä mitään ihmeellistä”, Bella vastasi. ”Kun kaikki oli selvitetty, pääsin vihdoin ja viimein lähtemään kotiin.”

Hymyilin Bellalle ja hörppäsin kaakaota.

”No, mutta eikö sinulla tosiaan pyöri ympärillä noita miesehdokkaita?” Bella tivasi.

”No jaa...” mietin. ”Kai niitä jotain... En minä nyt oikein osaa sanoa...”

”Minä tiesin sen!” Bella huudahti ja hyppäsi seisomaan voitonriemuisena. ”Tiesin!”

”Tiesit minkä?” kuului hiljainen kysymys varjoista.

Käänsimme katseemme. Sev astui näkyviimme. Hän katsoi meitä hieman arasti.

”Ei mitään”, Bella tokaisi. ”Kalkaros menee nyt pois siitä, kun minä puhun Bethyn kanssa kahdenkeskeisistä asioista.”

Sev kääntyi kannoillaan ja lähti huoneesta. Bella seurasi Seviä katseellaan, kunnes tämä katosi näkyvistä.

”No menihän se”, Bella tuhahti ja kääntyi sitten katsomaan minua. ”Keitä ne on?”

”Ketkä?” kysyin. Olin jo unohtanut keskustelunaiheen tuon pienen välikohtauksen aikana.

”No ne pojat, hei haloo”, Bella muistutti.

”Aivan”, muistin. ”Ne on... ei oikeen ketään... Tai ei ne ainakaan minua kiinnosta.”

”Onko sinulla edes ollut juttua kenenkään kanssa?”

”Ei.”

”Sinulla pitäisi kyllä olla joku. Tuolla ulkonäöllä voisi saada kenet tahansa.”

”Joo, niin... Mutta pitäisi varmaan laittaa pedit jo valmiiksi. On jo myöhä ja pääsee sitten nukkumaan.”

Join loput kaakaostani, nousin ylös ja menin olohuoneeseen. Heilautin taikasauvaani ilmassa ja lattialle ilmestyi patja. Pari heilautusta lisää niin patjalle ilmestyi tyyny ja peitto. Sitten menin huoneeseeni ja tein siellä samat taiat.

Palasin takaisin keittiöön, jossa Bella istuskeli.

”Pedit ovat nyt valmiina”, ilmoitin. ”Oletko nähnyt Seviä?”

Bella viittasi viereensä. Astuin pari askelta eteenpäin ja näin Sevin istumassa pöydän päässä.

”Tein sinulle vuoteen olohuoneen lattialle”, sanoin. ”Onko se okei?”

”On”, Sev totesi. ”Kiitos.”

Sev poistui huoneesta.

”Ehkä meidänkin olisi paras mennä nukkumaan”, sanoin. ”Sitten jaksamme herätä aamulla ja tehdä kaikkea.”

”Aivan”, Bella hymyili.

Menimme yhdessä huoneeseeni ja kävimme nukkumaan.


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 2/9)
« Vastaus #7 : 04.01.2011 17:03:35 »
Tää oli kiva ja haluun jatkoaa!

Joo meilläkin on tuo koulu jo alkanu -.-
Ja noi piirustukset oli tosi kivoja... Osaisimpa minäki piirtää


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 2/9)
« Vastaus #8 : 04.01.2011 20:14:57 »
Hehee, jatkoa tulee... joskus. Ehkä torstaina, kun totean että 'ihanaa, ei ole koulua, eikä kahta tuntia kemiaa' :) niin ihan sen kunniaksi


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 3/9)
« Vastaus #9 : 06.01.2011 16:52:12 »
A/N: Taisinpa lupailla, että torstaina tulee uutta. No, tässäpä sitten. Ja sitten piti sanoa jotain... Aivan, luvun nimi tulee Kake Randelinin kappaleesta Rajaton rakkaus ja että Kake on ihan paras <3 (tämän sanon käsi sydämellä, sillä minulla on kunnia tuntea ko. artisti). Ja ensi kesänähän miehestä nähdään näytelmä kesäteatterissa ja mies itsekin nähdään lavalla :) Sinne siis



III luku
Lumihiutaleet niin hiljaa poskillemme laskeutuu



Kului pari päivää. Koko sen ajan olimme tyystin puhumatta toisillemme. Olin kuitenkin pannut merkille, että naisella oli pahannäköinen haava oikeassa käsivarressaan. Se ulottui olkapäästä ranteeseen ja näytti koko ajan vain menevän pahemmaksi.

Sinä päivänä se oli pahoin tulehtunut ja sen näki kaikkialta. Nainen ei kyennyt liikuttamaan kättään lainkaan. Hänen kasvonsa olivat aivan valkeat, lukuunottamatta punaisina helottavia poskia, ja kasvoilla pisaroi kylmä hiki. Hänen katseensa harhaili koko ajan. Kaikki alkoi näyttää niin pahalta, että aloin huolestua. Ja koska olin aina ennenkin auttanut toisia, päätin niin tehdä nytkin, kaikesta suuttumuksestani huolimatta.

Menin naisen luo samalla, kun hän vajosi lattialle pitkin pituuttaan. Kumarruin hänen ylleen. Puoliavonaisten silmäluomiensa välistä hän kykeni juuri ja juuri kiinnittämään katseensa minuun.

”Auta minua”, nainen muodosti sanat huulillaan. ”Pyydän. Auta.”

Polvistuin naisen viereen ja katsoi hänen haavaansa.

”Jos minulla vain olisi taikasauvani”, mutisin itsekseni.

Nainen liikahti inahtaen kivusta. Hän nosti hieman vasenta kättään ja siinä oli jotain – minun taikasauvani.

”Onko tämä ollut sinulla koko ajan?” tivasin.

Nainen nyökkäsi voimattomasti.

”Minä -” aloitin. ”Äh, aivan sama.”

Vedin taikasauvaani noin puolen sentin päässä naisen haavasta mutisten samalla taikasanoja. Haavan reunat kuroutuivat yhteen ja tulehtunut väri katosi. Haavan päälle kasvoi uutta ihoa ja jäljelle jäi vain pitkä arpi.

”Se voi olla kipeä vielä jonkin aikaa”, sanoin. ”Tämän enempää en kuitenkaan voi tehdä.”

Nainen käänsi päätään minun suuntaani.

”Kiitos”, hän muodosti sanan huulillaan.

Koetin hymyillä rauhoittavasti. Jonkinlainen väri oli jo alkanut palailla naisen kasvoille.

”Tarvitset vettä”, totesin.

Heilautin sauvaani ja eteeni ilmestyi lasi. Toinen heilautus ja lasiin tuli vettä. Autoin naisen hieman ylemmäs ja vein lasin hänen huulilleen. Nainen joi ahnaasti koko lasillisen.

”Kiitos”, nainen kuiskasi. ”Kaikesta.”



**


Heräsin jo kuuden aikaan aamulla, kun toiset vielä nukkuivat. Hipsin hiljaa olohuoneen läpi keittiöön. Lämmitin itselleni kaakaota ja istuin pöydän ääreen nauttimaan aamuyön hämärästä ja hiljaisuudesta.

Silloin mieleeni ponnahti ajatus: Kun kuljin olohuoneen läpi, olinko nähnyt Seviä siellä? Oliko hän enää nukkumassa vai kenties jo herännyt ja lähtenyt jonnekin?

Ponkaisin ylös, nappasin taikasauvani mukaan ja hiivin olohuoneen ovelle.

”Valois”, kuiskasin ja taikasauvani päähän ilmestyi valo.

Kohdistin valon lattialle ja siinä Sev nukkui käpertyneenä sikiöasentoon ja peitto painettuna rintaa vasten. Se näky herätti minussa halun suojella.

Seisoin ovella pitkän aikaa ennen kuin tajusin lähteä. Menin keittiöön ja jouduin lämmittämään jäähtyneen kaakaoni uudestaan, jonka jälkeen istuin takaisin pöydän ääreen. Ei kulunut kuin hetki, kun näin jonkun tulevan myös keittiöön. Kohotin katseeni ja näin täysissä pukeissa olevan Sevin, joka ei tuntunut havainneen minua.

”Huomenta”, totesin vienosti hymyillen.

Sev hätkähti ja kiinnitti katseensa minuun.

”Ai”, hän hämmästyi. ”Huomenta. En odottanut, että tähän aikaan kukaan olisi vielä hereillä.”

”No, minä olen”, hymähdin. ”Heräsin, enkä saanut enää unta.”

”Sama juttu”, Sev sanoi.

Hänkin teki itselleen kupillisen kaakaota ja istuutui pöytään minua vastapäätä.

”Kai minä saan olla täällä?” Sev kysyi varuillaan. ”En ole kauaa, en varmasti. Siihen saakka vain, kunnes löydän asunnon itselleni.”

”Tietenkin saat olla täällä”, vastasin. ”Ihan niin kauan kuin tarvitsee. Ei sinulla ole mitään kiirettä pois täältä.”

”Kiitos”, Sev sanoi.


**


Laadimme suunnitelman ja onnistuimme pakenemaan. Onneksi hän oli onnistunut nappaamaan taikasauvamme mukaansa kenenkään huomaamatta. Pakomme jälkeen majoitumme minun asuntooni, ettei meitä löydettäisi. Pelkomme oli kuitenkin aivan aiheeton.

Kaikesta vihasta ja kiukusta, jota tunsin häntä kohtaan aluksi, huolimatta, tutustuimme toisiimme. Alkusysäyksenä kaikelle toimi se, että olin auttanut häntä parantamalla haavan hänen käsivarrestaan ja näinollen auttanut hänet pois tuskasta ja kivusta. Tutustuimme laatiessamme pakosuunnitelmaa, paetessamme, majoittuessamme asuntooni.

Tämä kaikki johti ystävyyteen minua kymmenen vuotta vanhemman Bellatrix Lestrangen kanssa.



**


Juttelimme Sevin kanssa keittiön pöydän ääressä varmaankin lähes kaksi tuntia. Sitten hän ilmoitti, että hänen täytyi lähteä. Hänen lähdöstään ehti kulua muutama minuutti, kun Bella tuli keittiöön.

”Arvelinkin, että olet jo herännyt”, Bella hymähti. ”Aamuvirkku.”

”No huomenta vaan sinullekin”, totesin. ”Olen ollut hereillä jo kuudesta asti. Ja mikäs sinut sai näin aikaisin nousemaan, aamuntorkku?”

”Se kun menin aikaisin nukkumaan”, Bella naurahti. ”Monta monituista tuntia aiemmin kuin yleensä. Olemmeko me kahdestaan täällä, kun on näin hiljaista?”

”Siby lähti tänään töihin kuudelta”, kerroin. ”Sev heräsi vähän minun jälkeeni. Hän lähti hetki sitten.”

”Ja te olitte koko sen ajan kahdestaan täällä?” Bella tarkensi.

”Niin... no... joo”, vastasin.

”Onko teillä jotain peliä?” Bella kysyi virnistäen.

”Ei”, tokaisin. ”Vain kavereita.”

”Juu...” Bella totesi. ”Niinhän ne kaikki sanovat...”

”Ihan oikeasti!” väitin. ”Etkö sinä muka usko minua?”

”Tietenkin uskon”, Bella sanoi ja pyöritteli silmiään.

”Sinä olet ihan tyhmä!” tokaisin.

Bella tarkkaili minua hetken aikaa. Sitten hänen huulilleen levisi hymy.

”No mitä nyt?” tivasin.

”Punastuit!” Bella kiljaisi.

”Väliä?” kysyin. ”Ei?”

”On!” Bella huudahti. ”Punastuit! Eli tykkäät Kalkaroksesta!”

”Bella, sinä käyttäydyt kuin pikkulapsi”, totesin. ”Et lainkaan niin kuin ikäisesi tulisi käyttäytyä.”

”Sillä taas ei ole mitään väliä!” Bella hihkui. ”Kun minäpäs tiedän, että sinä tykkäät Kalkaroksesta!”

”Sinä se sitten osaat joskus olla rasittava”, huokaisin pyöräyttäen silmiäni.

”Tiedän sen!” Bella iloitsi. ”Mutta sinä tykkäät Kalkaroksesta!”

”No entä sitten vaikka tykkäisinkin?” kysyin.

Bella vaikeni. Hän katsoi minua kuin puulla päähän lyötynä.

”Tykkäätkö siis ihan oikeasti?” Bella kysyi hiljaa.

”En tiedä”, vastasin. ”En ole koskaan ollut ihastunut. En tiedä millaista se on. Mutta jos se on tällaista niin kyllä.”

Painoin katseeni pöytään.

”Älä turhaan häpeile tunteitasi”, Bella sanoi. ”Olen aivan varma, että Kalkaros pitää sinusta. Miksi hän muuten tänne olisi tullut, kun hänen isänsä ajoi hänet ulos? Hän tarvitsee vain pienen alkusysäyksen.”

”Bella”, varoitin, ”sinä et mene sanomaan yhtään mitään.”

”En tietenkään”, Bella totesi ja nosti kätensä ilmaan luovuttamisen merkiksi. ”Mutta jos aiot odottaa, että Kalkaros huomaa sinun ihastuneen häneen tai edes omat tunteensa, saat odottaa maailman loppuun asti, sillä miehet ovat tunnetusti typeriä.”


**


Kiertelimme Bellan kanssa koko päivän kaupungilla. Yöllä oli satanut lunta ja puut olivat huurteessa. Pieniä lumihiutaleita satoi hiljakseen päällemme. Tunnelma oli taianomainen.

”Ja sitten hän sanoi, että...” selitin. ”Mitä nyt, Bella?”

Bellan kasvoille oli puhuessani levinnyt tietäväinen hymy. Bella kääntyi katsomaan minua.

”Tiedätkö, sinusta näkee selvästi, että olet ihastunut Kalkarokseen”, Bella totesi. ”Et ole koko aikana puhunut juuri mistään muusta.”

Punastuin. En ollut tajunnut puhuvani vain Sevistä koko ajan.

”Ai”, menin hämilleni. ”En tajunnut. Anteeksi.”

”Ei se minua haittaa”, Bella naurahti.

Hetkeksi välillemme lankesi hiljaisuus.

”Tahtoisitko käydä tervehtimässä siskoasi?” kysyin viimein.

”Käydään ihmeessä!” Bella innostui. ”Enhän ole nähnyt pikku-Cissyäkään vuoteen.”


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 3/9)
« Vastaus #10 : 07.01.2011 18:35:43 »
Kivaa, tänne on tullu jatkoo ;)!

Tää oli tosi kiva. Tykkäsin kovasti <3 Jaa tuota ööh... Haluun jatkoaa jaa... Kuvailu oli kiva!
Hmm... Olikohan muuta? Ei varmaan muutan kun,
Kiittäen ja kumartaen
Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 3/9)
« Vastaus #11 : 07.01.2011 18:46:50 »
Kiitos, kiitos Natural. Jatkoa tulee... tuota noin... ehkä... enpäs osaakaan sanoa. Ensi viikko on niin täynnä, kun on äikän puhe, musan esitelmä ja matikan kotikoe. Kaikki tosin maanantaina, mutta jokaikiset teatteriharkat (eli siis kolmet) alkaa ensi viikolla. Pitääpä katsella, ehkä mä jotain ensi viikon aikaan saisin laitettua. Jos ei opiskelu liikaa paina päälle :)


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 4/9)
« Vastaus #12 : 10.01.2011 15:54:17 »
Beatrice: Eipä mitään, tuollaiset pienetkin kommentit saa miut onnelliseksi :)

A/N: Joo, laitankin jatkoa jo nyt. Koska eilinen päivä oli kauhea itkupotkuraivaripäivä ja muutenkin täynnä tuskaa,verta,  kyyneleitä, turhautumista ja päänäsärkyä (ja minäkö muka liioittelen asioita?) ja tämä päivä kauhea paniikkipäivä (että jos joku olisi tullut kiusaamaan/häiritsemään niin olisi saanut muutaman kiukkuisen kirouksen ja avada kedavran niskaansa - no Hjelihän tuli, mutta enhän minä nyt voi parasta ystävääni kirota) niin ajattelinpa sitten ihan omaksi ilokseni (ja kenties myös teidän) jatkaa Kerran -sarjaa uudella luvulla. Ja kun siis eilinen päivä meni melkin kokonaan kouluhommien parissa (äikän essee ja puhe, musan esitelmä ja matikan kotikoe, miksi ihmeessä jätin ne kaikki viimeseen iltaan) ja tänään panikoin äikän puhetta niin jotain positiivistakin sentään väliin. Vaikka hyvinhän se puhe kait meni, enkä saanu elinikäisiä traumoja, mutten puheita kyllä halua enää ikinä pitää. No jaa, mitähän mä taas selittelen tässä ihan omiani, enkä päästä teitä lukemaan? Joten olkaapa hyvät, neljäs luku. Kamalaa, miten pitkälle eka osa on jo edenny, puoleenväliin suunnilleen. Mutta eipä tässä hätiä mitiä, osia nimittäin riittää...

P.s. Musta tulee isona Bellatrix! Kattokaa vaikka niistä alemmista kuvista





IV luku
Bellan tarina




Ei kulunut kuin hetki niin olimme Malfoyn kartanon ovella. Koputin innokkaana oveen. Ei kulunut kuin pari sekuntia, kun ovi avautui. Hetkeen en nähnyt ketään, mutta sitten laskin katseeni alemmas ja näin pienen, tyynyliinaan pukeutuneen kotitontun.

”Hei Dobby”, hymyilin. ”Onko Cissy kotona?”

”Kyllä on neiti Mimieux”, Dobby vastasi kimeällä äänellään. ”Hetki vain.”

Tonttu käännähti ympäri ja huusi: ”Rouva Malfoy! Teitä kysytään!”

Sitten Dobby napsautti pitkiä sormiaan ja katosi äänekkään räksähdyksen saattelemana.

Näimme Cissyn ilmestyvän käytävään. Hän ei nähnyt meitä. Vilkaisin Bellaa, joka näytti innokkaan odottavalta.

”Ei mene kuin hetki!” kuulin Cissyn huikkaavan. ”Tulen aivan heti takaisin!”

Cissy lähti tulemaan ovelle, muttei vieläkään vilkaissut, keitä sinne oikein oli ilmestynyt. Hänen lähestyessään ovea kuulin hänen selvästi mutisevan itsekseen jotain vieraista – ja joulusta.

Kun Cissy hoksasi minut, hänen kapeille kasvoilleen levisi lämmin hymy.

”Ah, hei Bethy”, Cissy tervehti yhä lähestyen. ”En odottanut sinua. Tiedäthän, tähän aikaan vuodesta on liikkeellä jos jonkinlaista kulkijaa.”

”Tiedän kyllä”, nyökkäilin. ”Ja täällä olisi eräs...”

Viittasin viereeni, ja Bella astui varjosta valoon. Cissy seisahtui niille sijoilleen. Hänen leukansa loksahti auki ja hänen silmänsä levisivät järkytyksestä. Nämä kaksi noitaa katsoivat toisiaan silmiin ikuisuudelta tuntuneen ajan.

”Hei Cissy”, Bella viimein tervehti.

Se tuntui herättävän Cissyn. Tämä kokosi itsensä, mutta katsoi Bellaa edelleen selvästi hämmentyneenä.

”Bella?” Cissy varmisti.

”Minäpä minä”, Bella hymähti. ”Kukapa muukaan?”

Kun Cissy viimein tuntui käsittävän, että Bella todellakin seisoi ilmielävänä hänen kotinsa kynnyksellä, hän kiljahti ilosta ja syöksyi Bellan kaulaan.

”Bella, minun on ollut sinua niin ikävä!” Cissyn siniset silmät tulvahtivat täyteen ilon kyyneleitä. ”Olit niin kauan poissa! Se tuntui ikuisuudelta! Missä sinä olet ollut? Kaipasin sinua niin kamalasti! Minä... minä...”

Cissy oli yhtä aikaa niin hämmentynyt ja iloinen, että meni sanoissaan täysin sekaisin. Bella rutisi siskoaan nauraen ja vetäytyi sitten taaksepäin.

”Älä huoli Cissy-kulta, nyt olen taas tässä”, Bella naurahti. ”Enkä tietääkseni lähdössä minnekään.”

”Voi, hyvä niin!” Cissy huudahti. ”Muuten jään taas kaipaamaan sinua! Et edes ilmoittanut lähdöstäsi! Et ilmoittanut edes missä olit! Vuoteen en ole kuullut sinusta sanaakaan! Minä jo luulin... minä jo luulin... että sinä olit...”

”Kuollut?” Bella auttoi Cissyn loppuun.

Cissy nyökkäsi itkua niellen.

”Niin”, hän kuiskasi.

Bella näytti hieman katuvalta tehtyään siskonsa noin hätääntyneeksi. Mutta vain hieman.

”Olen pahoillani, Cissy”, Bella sanoi ja koetti näyttää mahdollisimman katuvalta. ”En ajatellut sitä noin. Mutta olisit kuitenkin estänyt minua.”

Bella katsoi tummilla silmillään uhmakkaasti Cissyn jäänsinisiin. Cissy ei hätkähtänyt vaan vain tuijotti Bellaa.

”Et tietenkään ajatellut!” Cissy sitten moitti. ”Ethän sinä koskaan ole ajatellut yhtään mitään! Ryntäät vain päätäpahkaa tekemään kaikkea miettimättä, mitä siitä seuraa! Sen vuoksi joudut aina hankaluuksiin! Älä enää koskaan tee tuolla tavoin, Bella! Olin aivan suunniltani huolesta! Entä jos olisin menettänyt isosiskoni?”

”Äh, et sinä minua menettäisi”, Bella ohitti Cissyn huolet kädenheilautuksella. ”Olen tottunut selviämään. Et sinä minusta noin vain pääse.”

”Niin sinä nyt sanot!” Cissy tiuskaisi.

”Ja onhan sinulla toinenkin isosisko, jos vaikka minä sattuisin...” Bella aloitti arvoituksellisesti, ”sattuisin kuolemaan...”

”Ole kiltti, äläkä sano noin”, Cissy pyysi. ”Olet niin raivostuttava! Puhut kuolemasta kuin se olisi jotenkin arkipäiväistä!”

”Sehän on”, Bella totesi. ”Ihmisiä kuolee jatkuvasti. On vain ajan kysymys milloin -”

”Ole jo hiljaa!” Cissy käski. ”Älä puhu tuolla tavalla! En kestä edes ajatusta, että sinä kuolisit!”

Cissyn posket punehtuivat kiukusta, hänen poskilleen valuivat kiukun kyyneleet ja hän lähestulkoon polki jalkaa kuin viisivuotias lapsi, joka ei saanut tahtoaan läpi.

”Voi, Cissy pieni”, Bella huokaisi ja halasi siskoaan lujasti.

Kun Bella päästi Cissyn viimein irti, tämä oli jo rauhoittunut.

”Minä en hylkää sinua koskaan”, Bella lupasi.

Cissy avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta juuri silloin jostain huoneesta kuului huuto: ”Cissy! Mitä siellä tapahtuu?”

Cissy irvisti nauraen ja pyöräytti silmiään.

”Miehet”, Cissy tuhahti ja huusi sitten takaisin. ”Olen jo tulossa!”

Cissy viittasi meidät astumaan sisään ja sulki oven takanamme. Ripustimme takkimme naulakkoon ja seurasimme Cissya pitkää käytävää pitkin. Hän johdatti meidät toiseen huoneeseen vasemmalla.

Ensimmäinen ajatukseni huoneesta oli, että tämä on valtava. Koko minun ja Sibyn kämppä mahtuisi huoneeseen taatusti ainakin kaksi kertaa.

Huoneen perällä roihusi tuli takassa. Takan ääressä oli kaksi suurta, vihreää nojatuolia, joissa kummassakin selvästi istui joku.

”Etkö aio tervehtiä vieraitamme, Lucius?” Cissy kysyi.

”Vieraita?” kuului hämmästynyt ääni toisesta nojatuolista.

Lucius Malfoy ponkaisi seisaalleen vasemmanpuoleisesta nojatuolista. Hänen pitkät, platinanvaaleat hiuksensa oli kammattu siististi. Sileät hiukset vaikuttivat kuitenkin hassulta yhdistettynä tummanvihreään aamutakkiin ja harmaisiin tohveleihin.

Vilkaisin ensin Cissya, joka pyöräytti silmiään ja sitten Bellaa, jonka huulilla karehti huvittunut hymy. Itseänikin pyrki hymyilyttymään nähdessäni aina niin viimeisen päälle huolitellun herra Malfoyn aamutakissa ja tohveleissa.

”Bella”, Lucius hämmentyi. ”Bethy. Tämäpä yllätys. Olinkin juuri...”

Lucius vaikeni tajutessaan, mihin oli yhä pukeutuneena. Hän vilkaisi meitä ja punastui.

”Hyvää huomenta, Lucius”, Bella nauroi lämpimästi.

”Voisit pukeutua, kultaseni”, Cissy totesi vakavana. ”Vaikka Severus onkin tottunut näkemään sinut aamutakissa ja tohveleissa, se ei oikein ole sopivaa nyt, kun on naispuolisia vieraita. Joten jos vain voisit...?”

Bella nauraa hekotti vieressäni täydestä sydämestään. Oli lähellä, etten itsekin purskahtanut nauruun. Lucius oli niin hämmentynyt, että piti parhaimpana luikkia pois huoneesta.

Luciuksen poistuttua Bella viimein vaikeni ja katsoi Cissya, joka katseli huvittuneena ovelle, josta Lucius oli hetki sitten poistunut.

”Sinulla on loistava mies, Cissy”, Bella naurahti.

”Aivan”, Cissykin nauroi.

Silloin toisesta tuolista nousi ylös tummatukkainen nuorukainen – Sev. Hänen silmiensä aluset olivat punaiset, vaikka hän kuinka oli yrittänyt piilottaa niitä. Oliko hän itkenyt?

”Tapaamme jälleen”, hymyilin kannustavasti.

”Hei”, Sev kuiskasi.

”Mitä on tapahtunut?” huolestuin.

Sev vain pudisti päätään. Olin kysymässä jotain, mutta unohdin sen siinä samassa, kun Lucius astui sisään huoneeseen – tällä kertaa täysissä pukeissa.

”Tervehdys, Bella ja Bethy”, Lucius tervehti. ”Äskeinen tervehdys oli joko pikainen tai sitten se unohtui täysin, sillä en muista siitä mitään.”

Lucius halasi meitä kumpaakin lujasti.

”Mukava nähdä jälleen, Bella”, Lucius totesi.

”Minusta on mukavaa nähdä teidät kaikki”, Bella hymyili.

”Mutta missä sinä oikein olet ollut?” Lucius kysyi. ”Sinusta ei ole kuulunut sanaakaan vuoteen. Tai ainakaan minä en ole kuullut.”

”Enkä minä”, Cissy puuskahti. ”Ja olen sentään siskosi.”

Vilkaisin Bellaa, joka hymyili ilkikurisesti. Hymyillen pudistelin päätäni.

”Tiedätkö sinä tästä jotain?” Cissy tiukkasi minulta ja jatkoi nyökättyäni. ”Miksen minä sitten tiedä, Bella? Minä olen sinun siskosi!”

”Et ole muuttunut lainkaan siitä pienestä kitisijästä, joka jatkuvasti roikkui minun kannoillani”, Bella totesi ja sai Cissyn punastumaan. ”En päässyt sinusta eroon hetkeksikään. Mutta älä yhtään häpeile, juuri tuollaisena minä sinua rakastan. Sinun pitää kuitenkin oppia, että on asioita, joita ei aina ensimmäiseksi kerrota tärkeilevälle ja liian uteliaalle pikkusiskolle. On asioita, joita kerrotaan ensin ystäville”, Bella katsahti minua. ”Ja tämä asia oli sellainen. Olisit estänyt minua, jos olisit kuullut aikeistani.”

Cissy vakavoitui ja istuutui takanaan olevalle sohvalle. Lucius istuutui hänen viereensä. Sev jäi seisomaan nojatuoliin nojaillen. Minä istuuduin Bellan vierellä olevaan nojatuoliin.

”Kuten tiedät, Cissy, kaikki avioliitot eivät kestä ikuisesti”, Bella aloitti.

Cissy oli jo sanomassa jotain, mutta Lucius vaimensi vaimonsa välittömästi painamalla sormen tämän huulille.

”Kiitos”, Bella totesi ja oli hetken hiljaa. ”Minun ja Rodolphuksen liitto ei kestänyt. Se oli tuhoontuomittu jo sinä hetkenä kun kihlauduimme. Kuten näette, minulla ei ole enää sormusta. Ei ole ollut enää pitkään aikaan. Mutta sitähän sinä et ole huomannut, koska olet ollut niin uppoutunut omaan täydelliseen avioliittosi. Äläkä väitä vastaan, se on totuus. Minä ja Rodolphus... Meitä ei enää ole. On vain Rodolphus Lestrange ja Bellatrix Lestrange, ei Rodolphus ja Bellatrix Lestrange. Tämä on ollut vireillä jo pitkän aikaa. Jo yli neljä vuotta. Bethy on ollut ratkaisevana tekijänä monessa asiassa. Hän auttoi minut pakoon sen hullun luota. Rodolphus ei koskaan rakastanut minua, vaikka niin alkuun väittikin. Minä olin nuori ja typerä. Ja sokea. Uskoin hänen sanojaan ja ennen kuin huomasinkaan, en päässyt enää pakoon. Rodolphukselle ei sanottu ei. Katsokaa tätä.”

Bellatrix veti toisen hihansa ylös ja paljasti toisille pitkän arpensa, jonka muistin elävästi neljän vuoden takaa. Cissy haukkoi henkeään järkytyksestä.

”Neljä vuotta sitten Rodolphus käski minun kidnapata hänelle erään nuoren tytön”, Bella jatkoi. ”Hän uhkasi satuttaa minua, joten sen pelossa tein, kuten hän käski. Kidnappasin Bethyn. Hän vangitsi Bethyn kellarissamme olleeseen vankilaan. Kun kuulin, mitä hän oli suunnitellut Bethyn varalle, en hyväksynyt sitä. Ei hän saisi kiduttaa Bethyä, vaikka tämä kuinka olikin puoliverinen. Tiesin kidutuskirouksen sattuvan, sillä hän oli usein käyttänyt sitä minuunkin. Asetuin vastahakaan ja hän... no... hän viilsi tämän minulle veitsellä. Oli niin vihainen silloin, etten ymmärtänyt edes pelätä.”

Bella veti sormeaan arpensa päällä aina olkapäästä ranteeseen saakka ja sulki silmänsä muistaessaan sen kivun.

”Sitten hän heitti minut samaan vankilaan Bethyn kanssa. Mutta jotain Rodolphukselta jäi huomaamatta. Minä nimittäin olin napannut meidän molempien taikasauvat aivan hänen silmiensä edestä. En kuitenkaan uskaltautunut antamaan Bethylle tämän omaa. Pelkäsin hänen tappavan minut, sillä olin tuonut hänet sinne. Meni pari päivää. Haavani alkoi tulehtua. Kaikki oli pelkkää kipua ja tuskaa. Olin jotenkin oppinut kestämään sellaista, mutta tuon tulehtuneen haavan kipu oli niin erilaista.

”Bethy oli kuitenkin huolissaan haavastani. Annoin hänelle hänen taikasauvansa, ja hän paransi haavani. Meni muutama päivä niin kaikki kipu oli jo poissa. Tutustuimme. Punoimme suunnitelman, jolla pitäisimme Rodolphuksen kiireisenä, ettei hän voisi hyökätä meidän kimppuumme. Lopulta laadimme pakosuunnitelman. Se toimi. Pakenimme, ja Bethy majoitti minut kattonsa alle. Ystävystyimme tuona aikana. Ja se kaikki oli vain alkua.

”Tahdoin virallisen eron Rodolphuksesta. Se onnistui. Paperit allekirjoitettiin noin vuosi sitten ilman, että Rodolphus tiesi mitään. Tiesin hänen kuitenkin lähtevän etsimään minua, kun hän saisi tiedon siitä, mitä olin tehnyt. Nyt te tiedätte, mitä tein tämän vuoden ajan. Olin pakosalla. Mutta nyt se kaikki on vihdoin ja viimein ohi. Rodolphus on kuollut.”

Hetkeksi huoneeseen lankesi täysi hiljaisuus, jonka Bella itse viimein rikkoi.

”Hän yritti tappaa minut”, Bella muisteli. ”Kohtasin hänet keskellä Himalajaa. En osaa kuvatakaan kauhua, joka minut sillä hetkellä valtasi. Olin koko ajan kuvitellut olevani turvassa. Ja nyt hän seisoi edessäni. Olin niin järjiltäni säikähtänyt, etten kyennyt liikahtamaankaan. Näin hänen langettavan tappokirouksen, enkä voinut tehdä mitään. Mutta sitten tapahtui jotain. En tiedä mitä. Tajusin vain jonkin välähtävän edessäni ja sitten kuulin Rodolphuksen kaatuvan maahan. Se jokin edessäni katosi siinä samassa. Katsoin Rodolphusta. Kun viimein ymmärsin hänen olevan kuollut, ei ilollani tuntunut olevan rajoja. Olin viimeinkin vapaa. Kirjoitin Bethylle kaikesta. Kirjoitin palaavani takaisin kotiin. Hän lähetti välittömästi takaisin kirjeen, jossa sanoi, että olisin tervetullut koska tahansa. Palasin eilen. Ja nyt... olen tässä.”

Bella levitteli käsiään ja hymyili epävarmasti.

”Voi Bella!” Cissy kiljahti ja syöksyi syleilemään siskoaan. ”Tiesin, ettei kaikki ollut hyvin! Minulla siis oli kuin olikin syytä pelätä henkesi puolesta! Olen niin onnellinen, että olet taas kotona ja turvassa!”

”Niin minäkin”, Bella tyynnytteli. ”Mutta rauhoitu nyt hieman. Ei tässä enää mitään hätää ole.”

Cissy laski Bellan irti, katsoi tätä hetken ja siirsi sitten katseensa minuun. Sitten hän kääntyi taas katsomaan uhmakkaasti Bellaa.

”Onneksi sinulla oli Bethy”, Cissy sanoi myrkkyä tihkuvalla äänellä. ”Mitä sinä olisitkaan ilman häntä, ilman hänen apuaan? Rodolphuksen jalkarätti mahdollisesti? En olisi uskonut sinusta. Olet aina ollut niin luja ja voimakas. Tahtosi olet saanut aina läpi ja kun katsotaan temperamenttia, saa vertaistasi etsiä kauan, eikä sitä silti välttämättä löydy. En olisi uskonut, että oikeasti olet noin arka, pelokas ja heiveröinen. Olet säälittävä.”

”Minäkin pidän sinusta, Cissy”, Bella hymähti. ”Mutta Rodolphus minusta teki sellaisen. Ilman Bethyn apua en välttämättä olisi nyt tässä. Tai edes hengissä.”

Cissy katsoi taas minua.

”Tuhannet kiitokset sinulle”, Cissy hymyili. ”Olet pelastanut siskoni hengen. Kiitän sinua koko sydämestäni. Kiitän jopa Bellan puolesta, sillä itsekäs siskoni ei ole varmaankaan sitä tehnyt.”

”Hei!” Bella huudahti. ”Olenpas kiittänyt! Ihan varmasti olen!”

”Kyllä hän on kiittänyt”, hymähdin. ”Vaikkei olisi tarvinnut. Hän teki itse kaiken.”

”Voisin melkeinpä panna pääni pantiksi, että hän on käskenyt sinua sanomaan noin”, Cissy sanoi.

”No olipas kiltisti sanottu”, Bella tuhahti. ”Älä pilkkaa minua, Cissy.”

Hetken aikaa siskokset mittailivat toisiaan katseillaan. He tuntuivat käyvän kiivasta tahtojen taistoa. Sitten kummankin suu vetäytyi leveään hymyyn ja he jälleen kerran halasivat toisiaan.

”Mutta mitä teille kuuluu?” Bella kysyi lopultakin istuuduttuaan.

”Kaikki menee loistavasti”, Lucius avasi viimein suunsa. ”Maailma hymyilee.”

”Kuinka niin?” Bella kysyi.

”Etkö tiennyt?” Lucius hämmästyi. ”Me saamme vauvan.”

”Saatte vai?” oli Bellan vuoro hämmästyä. ”Oikeasti? En huomannut mitään?”

”Kiitos vain, Bella”, Cissy tokaisi. ”Jos vihjaat, että minä olen -”

”En minä mitään vihjaa”, Bella kiiruhti sanomaan. ”Ja kun tarkemmin katson niin sen huomaa.”

”Vauvan pitäisi syntyä kesäkuun alussa”, Cissy kertoi. ”Tuletteko kummeiksi?”

”Ai minä vai...” Bella yritti, ”ja Bethy?”

”Ja Severus”, Lucius lisäsi.

Sev liikahti varjoissa ja kohotti katseensa. Hätkähdin, sillä en ollut muistanut hänen edes olevan siellä.

”T-tietenkin”, sanoin. ”Se on suuri kunnia.”

”Se on vielä suurempi kunnia meille”, Lucius totesi. ”Pelastit Cissylle rakkaan ihmisen.”

”En minä mitään...” häkellyin.

”Sinä teit paljonkin”, Cissy huomautti.

”Ei jaksettaisi taas puhua tästä”, Bella huokaisi ja pyöritteli silmiään.

”Sinä et vain jaksa kuunnella, kuinka säälittävä sinä olet”, Cissy piikitteli.

”Auts!” Bella huudahti. ”Tuo sattui!”

”Kesäkuun alussa siis?” keskeytin siskosten riidanpoikasen.

”Aivan”, Cissy vastasi hymyillen. ”Laskettu aika on kesäkuun ensimmäinen eli joskus niihin aikoihin.”

”Olen niin onnellinen teidän puolestanne”, sanoin vilpittömästi. ”Teillä on toisenne, oma koti, pian pieni vauva... Minä taas... No, olen yksin ja asun vuokralla.”

”Kyllä se vielä sinunkin kohdallesi osuu”, Cissy totesi. ”Ehkä pikemmin kuin uskotkaan.”

”Bellakin sanoi noin”, hymähdin. ”Ja Siby. Hän se vasta rakastaa ennustaa minulle. Usein hän kylläkin ennustaa, että kuolen seuraavana päivänä. Mutta se on hänen tapansa. Todella usein hän on myös ennustanut, että... että...”

”Niin mitä?” Bellan mielenkiinto heräsi.

”Että tuleva puolisoni löytyy lähipiiristäni”, jatkoin.

”Tiesin sen”, Bella kuiskasi niin, että vain minä kuulin.

Bella vilkaisi Seviä. Kun Bella katsoi taas takaisin minuun, katsoin häntä murhaavasti. Bella virnisti minulle kujeilevasti.

Katsahdin Seviä, joka ei kuitenkaan tuntunut huomanneen Bellan katsetta tai edes kuulleen, mistä puhuimme.

Vilkaisin kelloa. Se näytti puoli kahta.

”Onko kello jo tosiaan noin paljon?” hämmästyin. ”Olen pahoillani, mutta minun pitää mennä. Lupasin tavata... käydä... eräässä paikassa.”

”Ei mitään”, Cissy hymyili.

Kiiruhdin ovelle. Siellä käännyin ympäri ja katsoin Bellaa.

”Löydät varmaan itsekin perille”, hymähdin.

”Ei, ei hän löydä”, Cissy totesi. ”Ja vaikka löytäisikin, lähden silti saattamaan häntä. Jokuhan voisi vaikka satuttaa häntä.”

”Olet ärsyttävä”, Bella tokaisi.

”Tiedän sen, kultaseni”, Cissy hymyili.

”No, joka tapauksessa minä menen nyt”, ilmoitin. ”Nähdään.”

Toiset heilauttivat minulle kättään lukuunottamatta Seviä, joka edelleen lymyili varjoissa. Käännähdin kannoillani ja poistuin Malfoyn kartanosta ulos lumisateeseen.
« Viimeksi muokattu: 18.03.2011 14:27:41 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 4/9)
« Vastaus #13 : 10.01.2011 16:25:29 »
Jippihei! Tänne on tullu jatkoo!

Tää oli toosi hyvä luku. Ja kuvailu oli kiva ja... hmm... Tää oli hyvä luku... Muuta en keksi.

Kiittäen + kumartaen
Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 5/9)
« Vastaus #14 : 15.01.2011 14:44:45 »
Kiitos taas kommenteistanne Natural ja Beatrice :) Jatkoa tulee tässä, koska teen tällä hetkellä mitä tahansa muuta paitsi sitä mitä pitäisi. Toisin sanoen ei kiinnosta lukea mitään Seitsemää veljestä.



V luku
Mielipiteitä ja ennakkoluuloja



Ilmiinnyin määränpäähäni. Lunta oli minua puolisääreen ja koko ajan satoi lisää. Kahlasin lumessa kohti katua, joka aukeni edessäni.

”Bethy!” kuulin huudon takaani.

Käännähdin ympäri ja näin kahden miehen juoksevan minua kohden. Toinen oli pitkä ja tumma, komea kuin mikä. Toinen oli hieman nuhjuisempi ja vaaleampi, mutta kaikin tavoin miellyttävännäköinen.

”Hei!” tervehdin. ”En odottanut näkeväni teitä täällä!”

Sirius kahmaisi minut syleilyynsä ja nosti minut vyötäisiltä kiinni pitäen ilmaan. Remus katseli minua hymyillen vierestä.

”Menossa Jamesin ja Lilyn luokse?” Sirius kysyi laskettuaan minut alas.

”Typerä kysymys, Anturajalka”, Remus totesi. ”Kenen muunkaan?”

”Niin no joo...” Sirius myönsi.

Remus nyökkäsi eteenpäin, ja jatkoimme matkaamme. Pian tulimme etsimämme talon eteen. Sirius koputti reippaasti oveen.

Ei kulunut aikaakaan, kun ovi lennähti selälleen ja James seisoi edessämme. Hänen kasvonsa säteilivät ja hymy ulottui korvasta korvaan.

”Tervehdys tulevat kummisedät!” James hihkaisi ja kahmaisi sekä Remusta että Siriusta kaulasta kiinni niin nopeasti, että näiden päät kolahtivat yhteen. Sitten James huomasi minut heidän takanaan. ”Niin ja tuleva kummitäti!”

”Mitä sinä oikein selität, James?” Sirius kysyi hieroessaan ohimoaan.

”Oletko mennyt aivan sekaisin?” mutisi Remus, joka puolestaan piteli otsaansa, eikä ilmeisesti ollut kuunnellut Jamesin sanoja.

”Kuulitte aivan oikein!” James intoili. ”Meille tulee vauva heinäkuussa!”

”Teillekin?” hämmästyin. ”Miksi kaikille tulee vauva?”

”Mitä?” Remus hämmästyi. ”Tuleeko teille vauva?”

”No juurihan Sarvihaara niin sanoi”, Sirius vastasi. ”Mutta sinä keskityit ennemmin kipeään otsaasi kuin Sarvihaaran asiaan.”

Lily tuli Jamesin taakse.

”Hei”, hän tervehti. ”Siinähän te kaksi olette. James ilmeisesti ehti kertoa teille jo kaiken päätellen siitä huudosta, mikä kuului talon toiselle puolelle asti. Oh, hei Bethy!”

”Teillekin?” James jäi pohtimaan sanojani. ”Mitä tarkoitat? Kuka muu saa vauvan?”

”Malfoyt”, vastasin. ”Kesäkuun alussa.”

”Mistä sinä sen tiedät?” Sirius kysyi.

”Tulen juuri sieltä”, totesin. ”Ehkä sinunkin kannattaisi joku päivä käydä tervehtimässä serkkuasi.”

”Hah!” Sirius naurahti. ”En ikinä!”

”Niin, ja lempiserkkusi on palannut”, kerroin.

”Ai kuka?” Sirius hämmentyi. ”Andromedako? Missä hän on ollut?”

” Mistä minä Andromedasta muka tietäisin?” pyöräytin silmiäni. ”Enhän ole koskaan edes tavannut häntä. Ei Andromeda vaan Bella. Hän palasi eilen kotiin.”

”Kotiin vai?” Sirius tuhahti. ”Älä valehtele. Hän pummi yösijan sinun luotasi, eikö vain?”

”No jaa...” totesin. ”Niinhän se taisi mennä. Mutta ei hän kylläkään mitään pumminut. Tarjosin itse hänelle yösijaa luotani.”

”Tuhlaajatyttö on palannut!” Sirius ilmoitti kovalla äänellä ja lisäsi sitten hiljempaa. ”En ymmärrä, mitä sinä näet hänessä. En tajua, miten voit olla hänen ystävänsä.”

”Samalla tapaa kuin sinä, James ja Remuskin olette”, sanoin hiljaa. ”Me olemme ystäviä, ei sen enempää. Minä olen auttanut Bellaa, ja Bella on auttanut minua. Siinä kaikki. Siihen perustuu meidän ystävyytemme.”

”Bellatrix on naimisissa Rodolphus Lestrangen kanssa”, Sirius lisäsi irvistäen inhosta. ”Rodolphus on paha. Käsitätkö? Ja Bellatrix on naimisissa hänen kanssaan.”

”Eikä ole”, Lily pisti väliin.

Sirius käänsi hölmistyneen katseensa Lilyyn.

”Mitä?” Sirius kysyi.

”Voisimmeko kenties siirtyä sisälle kinastelemaan?” Lily pyysi. ”Tässä alkaa tulla kylmä.”

”Tietenkin”, Sirius myönsi. ”Mutta mitä sinä tarkoitat?”

Lily hymyili arvoituksellisesti ja jätti tahallaan vastaamatta. Siirryimme kotoisaan ja lämpöiseen olohuoneeseen, jonka vallitsevia värejä olivat Rohkelikon punainen ja kulta.

Sirius vajosi yhteen neljästä nojatuolista, Remus vei toisen ja minä kolmannen. Lily ja James istuutuivat sohvalle vierekkäin.

”Kerro nyt, Lily, mitä sinä tarkoitit?” Sirius pyysi.

”Etkö sinä koskaan lue uutisia, Anturajalka?” Lily kysyi.

”Kyllä minä luen, mutta -” Sirius aloitti.

”Nämä uutiset ovat tainneet jäädä sinulta väliin”, Lily totesi. ”Noin viikko sitten Päivän Profeetassa kerrottiin, että Rodolphus Lestrange on löydetty kuolleena Himalajan vuoristosta. Kukaan ei ole osannut selittää, mikä hänet on tappanut, sillä se ei vaikuta normaalilta tappokiroukselta.”

”Onko Rodolphus kuollut?” Sirius ällistyi.

”On”, Lily totesi.

”Hän yritti tappaa Bellan”, kerroin. ”Jotain kuitenkin tapahtui ja kirous osui häneen itseensä. Edes Bella itse ei tiedä, mikä hänet pelasti.”

”Yritti tappaa Bellatrixin?” Sirius oli aivan ulalla. ”Mutta minä luulin, että he toimivat yhdessä, ovat aina toimineet! Kiduttaneet jästejä ja jästisyntyisiä! Ja kaikki ne muut hirmuteot!”

”Siltä Rodolphus on voinut saada sen näyttämään”, huokaisin. ”Mutta Bella ei ole ollut niihin osallisena sen enempää kuin sinäkään, Sirius. Bella on täysin viaton kaikista Rodolphuksen yrityksistä huolimatta. Tutustuisit häneen niin tietäisit. Rodolphus koetti pakottaa hänet kanssaan yhteistyöhön pimeyden voimien kanssa. Bella ei tahtonut, joten Rodolphus satutti häntä.”

”Helvetin äijä!” Sirius manasi. ”Jos hän olisi täällä, kiroaisin hänet alas kuumimpiin helvetin liekkeihin! Ja minä kun olen aina luullut Bellatrixin sotkeutuneen pimeyden voimiin.”

”Älä koskaan aseta ennakkoluuloja”, Lily totesi. ”Niistä ei ole mitään hyötyä.”

”Aivan”, James sanoi ja naurahti muistaessaan jotain. ”Muistatko, kun tapasimme ensimmäisen kerran Tylypahkan pikajunassa? Ensimmäisenä kouluvuonnamme? Sanoit, että koko sukusi on ollut luihuisia. Siihen saakka olin uskonut sinun olevan hyvä tyyppi. Jos olisin luokitellut sinut heti paljastuksesi jälkeen luihuiseksi ja pahaksi ihmiseksi, olisitko nyt siinä. Eivät kaikki luihuiset ole pahoja.”

”Aivan...” Sirius pohti. ”Hyvä havainto, Sarvihaara. Eli Bellatrix ei siis ole koskaan ollut missään yhteyksissä pimeyden voimiin?”

”Ei”, tyrmäsin. ”Bella ei koskaan haluaisi olla tekemisissä pimeyden voimien kanssa. Hänet on vain pakotettu siihen. Rodolphus käytti häneen kidutuskirousta.”

”Mitä hittoa?!” Sirius karjahti ja ponkaisi pystyyn. ”Ja minä kun olen aina luullut – Ei, tämä ei voi olla todellista! Jos se Lestrangen nilviäinen vielä eläisi, hän kokisi hitaan ja tuskallisen kuoleman!”

”Sirius!” James varoitti.

Sirius lysähti takaisin tuoliin.

”Olen ollut idiootti”, Sirius myönsi. ”Täysi toope. En tajua, miten olen voinut olla näin typerä! Kuin pikkulapsi! 'Sinä olet paha, koska olet naimisissa pahan kanssa.' Ei helvetti!”

Kaikki katsoivat tarkkaavaisina Siriusta, joka näytti käyvän tiukkaa kamppailua päänsä sisällä.

”Mutta Bellatrix oli hänen kanssaan naimisissa loppuun asti”, Sirius sanoi, kun ei keksinyt mitään muutakaan.

”Ei ollut”, totesin. ”Bella ei ole ollut hänen kanssaan naimisissa enää yli vuoteen. Kun pääsimme Bellan kanssa vapauteen Rodolphuksen vankilasta, majoitin Bellan kotiini. Teimme paljon töitä, jotta saisimme eron hoidettua ilman, että Rodolphus tietäisi asiasta mitään. Hieman yli vuosi sitten ero oli valmis ja tieto siitä lähetettiin Rodolphukselle. Rodolphus ei oikein ilahtunut asiasta ja alkoi vainota Bellaa. Bella pakeni. Vuoden hän kierteli ympäri Eurooppaa ja Aasiaa, kunnes kohtasi Rodolphuksen Himalajalla. Lopun te tiedättekin.”

”Entä...” Sirius aloitti hetken päästä, ”onko Narcissa tekemisissä pimeän kanssa?”

”Ei”, vastasin. ”Hän on Bellan kanssa samoilla linjoilla. Luciuksesta en ole varma, mutten usko hänestäkään. Cissy on pitänyt määräysvallan itsellään.”

James ja Sirius vaihtoivat huvittuneita katseita.

”Enkä usko Sevinkään hyväksyvän pimeän puolen taikuutta”, lisäsin ja vilkaisin Lilya, joka hymyili minulle pikaisesti.

”Sevin?” James kysyi kuin varmistaakseen. ”Severus Kalkaroksen? Ruikulin?

”Älä kutsu häntä sillä nimellä, James”, Lily pyysi.

”Hemmetti, Bethy”, James totesi hymähtäen. ”Luulin, että osaisit valita seurasi paremmin. Luulin, että olet hyvä tyyppi.”

Nauroimme kaikki Jamesin sanoille. Loppuilta kului mukavissa merkeissä jutellen ja kuulumisia vaihdellen.
« Viimeksi muokattu: 15.01.2011 14:54:55 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 5/9)
« Vastaus #15 : 15.01.2011 20:14:55 »
Hei tänne on tullu jatkoa!

Tämä oli mielestäni todella hyvä luku. Jotenkin sai ajatukset hetkeks jonnekkin muualle ku kotona ei nyt kaikki rullaa ihan täydellisesti. Odotan jaaatkoaah!

Kiittäen ja kumartaen,
Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 6/9)
« Vastaus #16 : 21.01.2011 15:13:52 »
Kiitokset teille Beatrice ja Natural <3 On niin ihanaa, kun jaksatte aina kommentoida

A/N: Olenpa nyt taas innostunut laittelemaan jatkoa ficceihin. Mahtaakohan johtua näistä parista viimeisestä angstiketutuspäivästä, kun ei mikään mene niin kuin pitäisi (ei siis oikeasti yhtään mikään)? Mutta joka tapauksessa, tässäpä kuudes luku. Ensimmäinen osa lähestyy vauhdilla loppuaan...




VI luku
Ennustus



Oli kulunut viikko Bellan paluusta, kun olin illalla Sibyn kanssa kahdestaan asunnollamme. Bella oli mennyt Malfoylle.

Minä ja Siby istuimme vastakkain keittiön pöydän ääressä teetä juoden.

”Istummeko me tässä koko illan?” kysyin.

”Jaa'a”, Siby tuumasi. ”Näytähän kättäsi.”

Ojensin vasemman käteni Sibylle. Hän tutkaili kämmeneni viivoja hyvin tarkkaavaisena mutisten jotain itsekseen. Viimein hän kohotti katseensa minuun.

”Tänä iltana sinun kannattaa ehdottomasti jäädä tänne”, Siby sanoi. ”Jotain tulee tapahtumaan pian. Jotain, joka tuo sinulle erittäin hyvän mielen.”

”No sehän on mukava kuulla”, hymyilin.

Istuimme taas hetken vaiti.

”Tiedän ennustuksen, jolla voit selvittää, kuka rakastaa sinua”, Siby ilmoitti äkkiä. ”Haluatko kokeilla?”

”En minä tiedä...” yritin.

”Haluat kuitenkin”, Siby kannusti.

”No jaa”, mietin. ”Antaa mennä sitten. Ei kai siitä haittaakaan ole.”

Siby veti taskustaan pakan kortteja. Alkuun luulin niiden olevan aivan tavallisia pelikortteja, mutta sitten, kun Siby näytti korttien toiset puolet minulle, tajusin, että sitä ne eivät todellakaan olleet.

”Katso”, Siby pyysi. ”Näissä jokaisessa kortissa on joku kirjain. Jokaista kirjainta on yksi kappale. Nyt sekoitan nämä kortit... Kas näin... Ja sitten sinä vedät niistä yhden.”

Puristin silmät kiinni ja vedin yhden kortin Sibylta. Avasin silmät ja käänsin kortin nähdäkseni sen kirjaimen. Sydämeni tuntui jättävän pari lyöntiä väliin. Kirjain oli S. Voisiko se olla...? Tietenkin s-kirjaimella alkavia miehennimiä oli ties kuinka paljon, mutta silti. Tiesin sen olevan yksi mahdollisuuksista.

”Sitten laitetaan kortti takaisin pakkaan”, Siby selosti. ”Muuten tämä ei toimi, sillä joissain nimissä on useampia samoja kirjaimia.”

Siby otti kortin ja työnsi sen toisten korttien väliin. Sitten hän taas sekoitti kortit ja ojensi niitä minua kohden.

”Kiitos, tämä riitti, Siby”, totesin.

”Oletko varma?” Siby kysyi. ”Oletko varma, että yksi kirjain riittää?”

”Olen”, sanoin. ”Se riittää minulle aivan hyvin.”

”S...” Siby pohti. ”S on ensimmäinen kirjan... Sev... Siinä se! Nyt minäkin tiedän! Tai ainakin luulen tietäväni! Tai siis tiedän! Tietenkin minä tiedän! Näin tämän sinun kädestäsi! Ja hänen kädestään!”

”Olet siis nähnyt...?” kysyin, ja Siby nyökkäsi. ”Ja olet varma, että...?”

”Kyllä”, Siby nyökkäsi ylpeänä. ”Aivan varma. Olen tiennyt alusta asti, että sinä ja Severus -”

”Shh!” hyssyttelin Sibya, mutta turhaan.

Kuulin jonkun liikkuvan huoneessa ja ennen kuin näin ketään, kuulin äänen: ”Jättäisitkö meidän kahden kesken, Sibylla?”

”Toki”, Siby myöntyi ja katosi huoneesta hetkessä.

”Minun täytyy puhua kanssasi”, ääni jatkoi.

Tuon äänen tunnistaisin missä vain, tajusin. Hemmetti! Tyypillistä tuuriani, että Sev saapuu paikalle juuri silloin, kun...

En kehdannut edes ajatella loppuun asti.

”Voisitko tulla pois varjosta?” pyysin.

Sev astui edemmäs ja tuli istumaan pöytään minua vastapäätä. Minua huimasi ja sydämeni tuntui hakkaavan niin, että kylkiluuni olisivat pian mennyttä. Välillemme lankesi kiusallinen hiljaisuus.

”Sinun piti...” aloitin varovasti, ”puhua jostain kanssani?”

”Aivan”, Sev myönsi.

”Ja asia koskee...?”

”Sinua.”

Hetkellinen hiljaisuus. Katsoin Seviä kysyvästi.

”Ja minua”, Sev sitten lisäsi.

”Niin?” kannustin häntä jatkamaan.

”Näin äsken, kun teitte Sibyllan kanssa tuota ennustusta” Sev kertoi. ”Silloin tuli mieleeni, että ehkä minun pitäisi... Tai no... tiedät sen kyllä itsekin... Sinullehan tuo ennustus tehtiin.”

”Haluan kuulla sen sinun omasta suustasi”, vaadin.

”Hyvä on”, Sev myöntyi. ”Tämä on hieman vaikeaa minulle, mutta... yritän kuitenkin. Minä... välitän sinusta. Todella paljon. Pidän sinusta eri tavalla kuin ystävistä. Minä taidan olla...”

”Rakastunut?” autoin.

Sev näytti helpottuneelta.

”Niin”, hän nielaisi. ”Minun piti vain saada se sanotuksi. Nyt minä menen.”

Sev nousi ylös, käännähti kannoillaan ja meni ovelle. Ponkaisin hänen peräänsä ja kun hän painoi kätensä kahvalle, siinä oli minun käteni estämässä kahvaa painumasta alas. Sev katsoi minua hieman arastellen, mutta kuitenkin sen näköisenä, että hän voisi hymyillä minä hetkenä hyvänsä.

”Älä lähde”, pyysin. ”Jää tänne.”

Tartuin Sevin käteen ja nostin sen pois kahvalta. Sev katsoi minua kiitollisena.

”Juuri tuon vuoksi pidän sinusta”, Sev sanoi. ”Asetat toisten edun omasi edelle. Huolehdit toisista. Et ajanut minua pimeään yöhön, kuten toiset olisivat tehneet.”

Arvasin hänen ajattelevan 'kuten isäni olisi tehnyt'.

”Rakkautesi toisia kohtaan on mittaamattoman suuri”, Sev jatkoi. ”Olet ystävä Bellatrix Lestrangen kanssa, jota kartetaan sen vuoksi, että hänen luullaan sekaantuneen pimeyden voimiin. Autoit hänet pois helvetistä, jonka vuoksi kunnioitan sinua syvästi. Monikaan ei olisi tehnyt niin. Olet ystävä Malfoyden kanssa, jotka näyttävät ulkopuolisten silmissä ylpeitä ja koppavilta. Olet ystävä Sibylla Punurmiolle, joka on toisten mielestä kummajainen. Olet ollut ystävä minulle, joka olen muuten vain erilainen kuin toiset, hyljeksitty, syrjitty, ainainen kakkonen. Osaat katsoa muutakin kuin ulkokuorta, Bethy. Sinä katsot suoraan ihmisten sydämiin.”

”Se oli kovin kauniisti sanottu”, kuiskasin.

”Mutta”, Sev korosti, ”tahdon tehdä tämän sinulle selväksi jo nyt: En pidä sinusta sen takia, että muistutat Lily Evansia. Vaikka oletkin kuin kopio hänestä, en pidä sinusta sen vuoksi. Pidän sinusta omana itsenäsi. En pidä sinua Lilynä tai kenään muunakaan. Sinä olet Bethy, ja se riittää minulle.”

Katselin Seviä hetken aikaa. Hän puolestaan katsoi kiinteästi minua.

”Olen pahoillani, en ole antanut sinulle lainkaan suunvuoroa”, Sev sanoi häpeissään. ”En tiedä mitään sinun ajatuksistasi.”

”En osaa löytää sellaisia sanoja, jotka kuvaisivat tunteitani sinua kohtaan”, sanoin. ”En ole koskaan osannut löytää sopivia sanoja, toisin kuin sinä. Mutta minäkin pidän sinusta. Enemmän kuin ystävistä pidetään. Taidan olla...

”Rakastunut?” Sev auttoi toiveikkaana.

”Niin”, hymyilin.

Sev katsoi hetken aikaa minua silmiin. Tunsin sisälläni noiden tummien silmien polttavan, läpitunkevan hehkun. Minä tiesin, mitä se oli. Se oli rakkautta.

”Olet niin kaunis”, Sev kuiskasi.

Hän veti minut lähelleen ja painoi huulensa vasten huuliani.


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 6/9)
« Vastaus #17 : 21.01.2011 17:40:39 »
Omfff! Omg! Arfh! Aivan ihanaa!

Sanat mun päässä meni ihan sekasin ton lopun takia. Aws. Ihana oli ja tykkäsin kovasti. Ootan jatkoa :D

Kiittäen ja kumartaen luvulle ja sen kirjoittajalle sennamiilalle,
Natural

P.S Rakentava karkas, sori :-[


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo

sennamiila

  • miss Lestrange
  • ***
  • Viestejä: 716
  • Slytherin Pride
    • Haaveeni hulluuden tatuoimat
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 7/9)
« Vastaus #18 : 29.01.2011 10:56:56 »
Natural: Sä sait mut ihan sekasin tolla kommentillas ja mun piti lukee se tyyliin kymmenen kertaa ennenku uskoin sitä :D
Beatrice: Jep, jep, pari lukua vielä ja sitten osa II ja osa III jne... ;) Niin ja kiitos

A/N: Koska heräsin tänä aamuna kymmenen aikaan paniikissa, että miksi herätyskelloni ei ole soinut ja hetkeä myöhemmin tajusin, että tänäänhän on lauantai niin hiippailin sitten finiin huomatakseni, että edellisen osa tätä olen laittanut yli viikko sitten (ja nyt tuli kyllä ylipitkä lause, pisteet sille, joka ymmärsi, mitä sanoin)



VII luku
Salaisuudet julki



”Oli loistava ilta Cissyn kanssa!” Bella julisti seuraavana aamuna.

”Tappelitteko paljonkin?” kysyin nauraen.

Bella virnisti leveästi.

”Ei me paljoa...” hän hymähti.

”Niin, ette varmasti”, totesin. ”Muuten vain olette jatkuvasti kinastelemassa. Mutta se on sitä sisarusrakkautta.”

”Niin”, Bella huokaisi. ”Mutta entäs sinä? Mitä sinä teit illalla? Jumitit täällä Sibyn kanssa vai?”

”No, kai sen niinkin voi sanoa”, sanoin.

”Eikä mitään tapahtunut?” Bella varmisti.

”Eipä oikeastaan”, huokaisin.

”Tylsää!” Bella julisti.

Hetken aikaa Bella oli hiljaa. Hän selvästikin pohti sanojani päässään. Sitten hän tuntui tajuavan jotain. Hänen leukansa loksahti auki ja hän kääntyi katsomaan minua.

”Oikeastaan?” Bella huudahti. ”Oikeastaan? Jotain siis tapahtui! Sinä yrität huijata minua, Bethy! Mutta minä en olekaan niin helposti huijattavissa! Enää”, hän lisäsi, kun vilkaisin häntä merkityksellisesti. ”Mutta jotain täällä kuitenkin on illalla tapahtunut! Eikö niin?”

Ennen kuin ehdin vastaamaan, Sev tuli huoneeseen. Bella vaikeni ja tarkkaili jokaista Sevin liikettä.

”Minun pitää mennä”, Sev ilmoitti lähinnä minulle. Minusta tuntui kuin hän ei olisi edes huomannut Bellaa. ”Tulen illalla.”

”Selvä”, sanoin ääni väristen. ”Nähdään sitten.”

Sev kumartui puoleeni, mutta havaitsi siinä samassa Bellan. Bella tuijotti häntä tiiviisti. Sev punehtui ja kiiruhti ovesta ulos.

Sevin lähdettyä käänsin katseeni Bellaan, joka katsoi minua voitonriemuisena.

”Hah!” Bella naurahti. ”Vai että Kalkaros sitten? Mitä minä sanoin? Sanoin, että näin tulisi vielä käymään! Minä tiesin tämän! Tiesin, että jotain tällaista illalla tapahtui!”

”Niin”, totesin. ”Mutta missä sinun miehesi on?”

”Mikä mies?” Bella hämmentyi.

”Se mies, jonka tapasit eilen”, sanoin. ”Cissy sanoi, että -”

”Mitä Cissy sanoi?” Bella kysyi silmät viirullaan.

”Hän laittoi pöllön”, kerroin hieman arastellen. ”Hän sanoi, että sinulla oli miesseuraa. Niin että kuka se oli?”

”Jos tapaan omaa serkkuani, ei sen pitäisi tarkoittaa, että olen hankkinut itselleni miehen”, Bella totesi.

”Tapasit serkkuasi?” kysyin.

”Niin, Siriusta”, Bella myönsi. ”Sirius kertoi kuulleensa minusta. Hän... hän pyysi anteeksi. Hän oli luullut minun sekaantuneen pimeän voimiin. No, se on valitettavan yleinen harhaluulo.”

”Tapasin Siriuksen viikko sitten”, kerroin. ”Kun hän kuuli, mitä Rodolphus oli tehnyt sinulle... Ei, tätä sinä et ikinä usko.”

”Yritä”, Bella kehotti.

”Hän haukkui Rodolphuksen lyttyyn”, sanoin. ”Sitten hän totesi, että jos Rodolphus olisi elossa, hän kiroaisi miehen helvetin kuumimpiin liekkeihin ja antaisi tämän kokea hitaan ja tuskallisen kuoleman.”

”Oletko varma, että se oli Sirius?” Bella kysyi. ”Ei kuulosta häneltä.”

”Kyllä se oli Sirius”, hymähdin. ”Olen siitä aivan varma.”

”Mutta Cissy siis...” Bella mietti. ”Ei helvetti, nyt se on vainaa.”

”Et sinä kuitenkaan omaa siskoasi tappaisi”, sanoin.

”Äläs sano”, Bella totesi. ”Kutsutaan heidät tänne.”

”Tänne?” hämmästyin. ”Cissy ja Lucius? Oletko nyt aivan varma asiasta?”

”Kyllä olen”, Bella sanoi. ”Mitä vikaa?”

”Ei yhtään mitään”, haukottelin. ”Kutsutaan vaan.”


**


Puolen tunnin kuluttua Cissy seisoi ovemme takana.

”Luciuksen piti jäädä kotiin”, Cissy selitti astuessaan sisään. ”Hänellä on... töitä.”

”Sinä kuitenkin pääsit”, hymyilin. ”Ja hyvä niin. Bella odottaa sinua jo malttamattomana.”

Siirryimme olohuoneeseen, jossa Bella istui. Heti kun hän näki meidän astuvan sisään, hän ponkaisi ylös.

”Cissy, nyt sinä olet niin vainaa”, Bella totesi.

”Mitä?” Cissy häkeltyi.

”Kyllä sinä tiedät”, Bella tuhahti. ”Olit kyllä taas niin viisas, kun huomasit minulla olevan miesseuraa eilen illalla.”

Cissy punehtui.

”Aivan sama kuin minä väittäisin sinulla ja Siriuksella olevan suhteen”, Bella tokaisi.

Siskosten välille lankesi kiusallinen hiljaisuus, jonka aikana Bella mulkoili Cissya, joka epätoivoisesti koetti vältellä Bellan katsetta ja samalla etsiä pakotietä.

”Mutta Bellalla on oikeastikin mies”, puuskahdin viimein.

”Ai on vain?” Cissy ja Bella käänsivät ällistyneet katseensa minuun.

”No on”, tokaisin. ”Etkö sinä, Cissy, ole muka huomannut? Ja Bella, turha edes esittää.”

”Enhän minä mitään...” Bella yritti.

”Minä tiedän totuuden, Bella”, sanoin. ”Olen huomannut sen.”

”Kuka se on?” Cissy kysyi.

”Niin kuka?” Bella pisti kätensä puuskaan. ”Jos kerran tiedät niin kerro sitten. Mutta sanonpa vaan sinun tulevan olemaan väärässä joka tapauksessa, sillä minulla ei ole ketään.”

”Voi, kyllä sinulla on”, hymähdin. ”Sanooko nimi Remus John Lupin mitään?”

Bella tuijotti minua suu ammollaan ja silmät laajenneina. Cissy tuijotti siskoaan uskomatta korviaan.

”Lupin, niinkö Bella?” Cissy kuiskasi. ”Hänkö se on?”

”Enkö osunutkin oikeaan?” kysyin ja kohotin kulmiani.

”Minä...” Bella änkytti. ”Ja Remus... Ei!”

”Tuo oli jo tunnustus, Bella”, totesin.

”Mutta en minä...” Bella yritti, mutta katseeni vaiensi hänet. ”Mistä sinä tiesit?”

”En minä tiennytkään”, vastasin.

”Miten sitten...?” Bella kysyi.

”Siby”, hymähdin. ”Mitäpä Siby-kulta ei tietäisi?”

”Niinpä tietysti”, Bella koetti hymyillä. ”Mutta silti...”

Bella vaikeni päätään pyöritellen. Cissy tuijotti edelleen siskoaan.

”Bella”, Cissy aloitti. ”Remus Lupin on 19-vuotias. Sinä olet kolmenkymmenen. Lisäksi Lupin on ihmissusi.”

”Sillä ei ole mitään väliä”, Bella totesi vaisusti. ”Rakkaus ei katso ikää. Lisäksi minulle ei ole mitään väliä sillä, onko Remus ihmissusi vai ei. Minä rakastan häntä ja hän minua. Jos et voi sitä hyväksyä niin ei sitten.”

”Ei, en minä sillä”, Cissy kiirehti sanomaan. ”Minä vain... No jaa, antaa olla. Olet isosiskoni, Bella, ja tuen sinua päätöksissäsi.”

”Kiitos, Cissy”, Bella kuiskasi.

”Bella?” Cissy kysyi äkkiä. ”Onko sinulla keski-iän kriisi?”

Bella tuijotti siskoaan kuin hullua.

”Tuon minä otan loukkauksena!” Bella henkäisi.

”Anteeksi”, Cissy sanoi nopeasti. ”Ei ollut tarkoitukseni loukata. Mutta keski-iän kriisiä potevilla ihmisillä on tavallisesti regressiota eli paluuta aiemmalle kehitystasolle.”

”Vihjaatko, että olisin jotenkin jälkeenjäänyt?” Bella tivasi.

”En, ei se sitä”, Cissy selitti. ”Se tarkoittaa, että otetaan itseä reilusti nuorempi kumppani ja koetetaan seurata nuorisoa kaikessa, koska ei haluta myöntää, että tässä ollaan vanhenemassa. Tiedän kyllä, ettet ole vielä lähelläkään keski-ikää, olethan vasta kolmenkymmenen”, Cissy kiiruhti lisäämään.

”Jaa”, Bella tuumasi. ”Kuka tietää? Kenties minulla onkin regressio...”

--
A/N2: Ja myöhästyneet onnittelut henkilölle, jonka kappaleesta tämä ficci on saanut nimensä eli Kakelle. Tosin onnittelin häntä kyllä jo keskiviikkonakin (joka on oikea syntymäpäivä) näytelmäharjoituksissa
« Viimeksi muokattu: 29.01.2011 23:23:26 kirjoittanut sennamiila »


Ja mulla kiire etsimään taas uusi syy,
miksen voi olla onnellinen nyt
ja rakastaa sitä, mitä mun vieressä odottaa.

Natural

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 685
  • I no speak this country's language! Bye bye!
Vs: Kerran, K13 (I osa, luku 7/9)
« Vastaus #19 : 29.01.2011 21:13:30 »
Ääää!

Tää oli aivan mahtava! Mä en tajuu! Siis en teidä mitä ees selitän, ku en keksi mitää.
Mustan sisarukset loistaa jälleen! ;)

Lainaus
”Vihjaatko, että olisin jotenkin jälkeenjäänyt?” Bella tivasi.
Meidän Bella on niin paras! Ja sen kommentit <3

Ja ymmärsinkö minä väärin tai jotain, mutta oletko sinä nähnyt Kaken livenä?!?
Jos oot nii ihan epiä! Nyt ei auta muu ku puhuu porukat ympäri.

Kiittäen ja kumrtaaen luvulle ja kirjoittajalle,
tuleva kuolonsyöjä Natural


"Greed may not be good, but it’s not so bad, either. You humans think greed is just for money and power! But everyone wants something they don’t have."

Ava & Bannu By: Odo