Sielun palasia (Draama, S)

[HopeaKuu]

Ficin nimi: Sielun palasia
Kirjoittaja: HopeaKuu
Genre: Draama lienee?
Ikäraja: S
Summary: Särky hellittää, tai sen unohtaa kun tanssii, ja muistoihinsa nukahtaa.
Disclaimer: En omista ketään tunnistettavissa olevaa
A/N: Idea lähti Leevi and the Leavingsin upeasta laulusta Amalia. Vähän hajanainen, mutta toivottavasti tykkäätte J



Kaksi harmaahapsista naista tirkistelivät kellastuneiden verhojen välistä vastapäiseen huoneistoon. Verhot olivat kiinni, mutta he näkivät valoa vasten naisen profiilin. Nainen vääntelehti itseään eriskummallisiin asentoihin. Tanssimista. Sitä se kai oli. Toinen naisista tökkäsi pullonpohjalasejaan paremmin nenälle.
“Sielläkö se nuori neiti taas erotisoi?”
“Ei kai tuo nyt enää mikään nuori olekaan? Liekö neitikään?”
“Niin. Olihan sillä se nuori mies ennen. Tom, vai mikä sen poikakullan nimi oli?”
“Aivan! Mutta eipä ole nulikkaa näkynyt.”
“Niin laihakin tuo on. Tyttö polo. Syökö se edes?”
“Minähän sanoin jo, ettei se mikään tyttö ole! Varmasti neljänkymmenen!”

Koputus kaikui tyhjässä huoneessa ja mustalla nahkasohvalla istuva nainen käänsi hieman päätään. Vaaleat, hieman harmaaseen vivahtavat hiukset heilahtivat ja ruskeat silmät kohdistuivat oveen.
“Kuka siellä?”
“Minä, Paulette.”

Kun nainen nosti kakun Pauletten eteen, oli huomattava, että se oli sama kakku kuin edelliselläkin kerralla. Mansikat olivat jo varmasti mädäntyneitä, kermavaahto homehtunutta. Paulette ei edes uskaltanut arvailla, miten sisusta oli kärsinyt.
“Miten sinulla menee?”
“Ihan hyvin”, nainen kuiskasi ja vastasi kylmällä katseella vieraansa hymyyn. Ruskeat silmät vilkuilivat jatkuvasti ympärilleen, pysähtyen lähes jokaisessa välissä valokuvakehykseen, joka oli ainoa persoonallinen esine koko huoneistossa.

“Oletko kuullut, kun hän laulaa? Niin surullinen laulu.”
“Joo, aina sama laulu, ja miten kammottavalta se kuulostaakaan…”
Harmaa nuttura hyllyi puolelta toiselle mummon pudistaessa päätään tuolle surulliselle tyttöselle.
“Ja millaiset sanat. Ei kai sellaista irstautta voida hyväksyä. Kuka laulaa suudelmistaan niin avoimesti?”
“Mutta onko sillä tytöllä elämässään mitään? Antaa laulaa, jos on laulaakseen.”

Kun vieras viimein lähti, nainen hengähti hetken sohvallaan. Tuolla kauniilla sohvalla. Hän nousi ylös ja heilautti puista sauvaansa, jolla oli vain hetkeä aikaisemmin sekoitellut teetä.
Musiikki täytti naisen mielen ja hän keinutteli itseään sen tahdissa. Sama tuttu laulu täytti aivosolut ja poisti kivun, jonka tuo suuressa sodassa menehtynyt mies oli hänelle suonut.
“Sielun pala siellä, toinen täällä”, niin se kaunis, valkoihoinen mies aina sanoi. Ja naisen sydäntä kivisti ajatella sitä.
Ansaitsiko hän sellaista kipua?
Tomin kuva nousi muuten tyhjältä hyllyltä kevyesti, ja nainen tanssahteli se kädessään.
Ei kuolema haitannut, Tom olisi aina hänen.

[Stargazer]

Kaunis ficci! Jollain tapaa tämä on helppo kuvitella tapahtuvaksi ensimmäisen sodan jälkeisessä (?) velhomaailmassa, vaikka hahmot eivät olekaan niitä kaikkein keskeisimpiä.

Pidin erityisen paljon noista kohdissa, jossa vanhemmat naiset tarkkailevat kolmannen osapuolen tanssia. Olet kuvannut kauniisti naisen liikkeitä, sitä kuvausta olisi ollut kiva lukea vielä enemmänkin tuon dialogin välissä. Tarkkailijanaisten rooli on ihana; tulee mieleen juuri sellaiset vanhat mummot, joiden elämäntehtävä on seurata muiden elämää ja kritisoida sitä. Toisaalta pidän siitä, kuinka toinen heistä säälii naista ja puolustaa tämän tekoja.

Tämä toinen tarina sitten taas... se ei ihan kokonaan auennut minulle. En ole ikinä kuullut tuota kappaletta, jonka mainitsit olleen innoituksen lähde ja mietin, että saisinkohan paremmin idean siitä mitä on tapahtunut, jos kuuntelisin sen. Esimerkiksi tuon kakun merkitys jäi todella hämäräksi. Miksi kukaan toi tanssijanaiselle pilaantuneen kakun?

Pauletten ulkonäköä ja naisen tanssahtelu Tomin kuva kädessä olivat taas pieniä kauniisti kirjoitettuja kohtia.

Sama tuttu laulu täytti aivosolut

Teksti on jollain tapaa niin unenomainen ja herkkä, että jotenkin tuollainen sana kuin "aivosolut" särähtää sieltä aika ikävästi silmiin. Tähän olisi ehkä sopinut joku hieman joku runollisempi tai kokonaisvaltaisempi ilmaus, musiikki olisi voinut täyttää vaikka naisen koko kehon tai ajatukset.

Pidin kuitenkin tästä tekstistä kovasti. (: Kirjoitustyylisi on ihastuttava.

[koete]

Tää oli nätti teksti. Ainut mikä mua häiritsi lähes tulkoon koko tekstin ajan oli se, että mä en osannut oikein hahmottaa näitä tapahtumia velhoihin. Että omasta mielestäni tämä olisi sopinut paremmin originaaliksi.

Kappale, jonka oot maininnu tuossa alussa on kyllä jollain tapaa nätti, mutta siinä on se kammottava puolensakin ja oot saanut hienosti tähän ne molemmat mukaan. Vahvin mielikuva kauniista ja kammottavasta puolesta tulee esiin noista kahdesta mummosta tai siis heidän puheistaan, mitkä alkuun myös naurattivat mua hiukan. olivat tuollasia perus kyylämummoja. Nämä kaksi mummoa olivat ficin piristävä osa, hyvä lisä. Lisäksi kappaleen 'kammottavaa' puolta korostaa tuo kakku. En nyt ihan tarkkaan muista miten tuo laulu menee, mutta kuitenkin..

Teksti oli nätisti kirjoitettu, mutta jäi mulle tosi etäiseksi, koska keskityin enemmän pohtimaan noita hahmoja. Siis sitä, että keitä he olivat. toki tuo Tom oli melko helppo yhdistää mutta silti. Hänkin tuntui enemmän sellaiselta kirjoittajan omalta hahmolta..

Vähän ehkä tuota herkkää ja nättiä kuvailua pilasi juuri tuo mummojen keskustelu ja silti toisaalta pidin siitä. Tuli vähän ristiriitaisia tunteita tästä tekstistä. Sitä en kuitenkaan kiellä etteikö olisi ollut nättiä tekstiä. Mutta kuitenkin.. Ehkä siellä olisi pitänyt olla vielä lisää kuvailua, tapahtumien ja hahmojen..

Mutta joo.. Toivottavasti saat jotain irti tästä lyhyestä ja huonosta kommentistani.. Kiitos tekstistä.

[HopeaKuu]

Jee, kommentteja!

Stargazer, kiitos paljon kommentista! Ensiksi haluan korjata ilmeisesti huonosti kirjoitetun kohdan, sillä kakku ei ollut tanssijanaiselle, vaan tanssijanaisen tarjoama. Paulette on siis vierailija, kun taas tanssijanaiselle ei ole nimeä mainittu Kiitos paljon kommentista!

Koete, kiitos sullekin! Ja mietin myös itse, että olisi voinut laittaa ihan originaaliksi, mutta kun kerran sain päähäni vision Tomin vinksahtaneesta heilasta, en pystynyt enää muuttaa sitä! Ja itselleni oli myös vaikeaa alkaa lisäämään taikaa tuonne sen enempää, joten päätin laittaa vain näin. Kiiiitos kommentista

Ja ilmeisesti todellakin pitää alkaa saada jotain syvyyttä teksteihin kun samanlaista komenttia tulee aina  Mutta lisää vaan, yritän ottaa kritiikistä vaarin!