Hello hello! ♥ En ole turri, mutta fandomin tiedän jotenkin (hahmojen nimet ja ulkomuodot on tutut, mutta mitään muuta en sitten ymmärräkään), joten tätä oli silleensä hauska lukea, koska se ei pahemmin häirinnyt lukiessa. Tämä oli hotti & mielenkiintoinen pieni tuplaraapale, tässä oli paljon fiilistä mukana ja tykkäsin Legoshin ja Louisin vastakkainasettelusta ja siitä, miten Louis on on se kovapintaisempi ja Legoshi kuvataan suoraan "lammasmaiseksi" vaikka susi onkin.

En ole lukenut sulta mitään sitten vuoden 2018 niin oli kivaa bongata tämä sinun listauksesta etsiessäni luettavaa fandomista, jota en tunne. Kiitos!

Napsasin muutaman H/D:n sekä Bridgertoneja. Ihania. Olisiko La Promesa-sarjasta mahdollista saada?

Onnea Kommenttiarpajaisten voitosta!^^ Siitä sainkin hyvän syyn lukea tämän jo joulukuussa aloittamani joulukalenterin loppuun:D Tämä on jotenkin jäänyt lukulistalleni ja säännöllisen epäsäännöllisesti palautunut mieleeni, että mitähän Dracolle ja Harrylle kävi. Ryhmä Haun Sampan sanoin: "Hyvin kävi!":3

Minusta oli hauskaa miten tuo alussa ihastelemani lanttulaatikko kulki tässä pitkään mukana. Olen itse siis lanttulaatikon ystävä, joten en yhtään ihmettele Dracon valintoja ruokavalioksi yksinäisen joulun viettoon. Onneksi alkupaniikista päästyään Dracokin huomaa, ettei Harryssa ole mitään välteltävää. Tässä Harry ja Draco vaikuttavat jotenkin kypsiltä ja aikuisilta, ihan eri maata, kuin silloin aikoinaan Tylypahkavuosinaan. Vaikka Draco murehti siitä, että heillä meni kaksi vuotta hukkaan, olisi tilanne voinut olla aivan erilainen, jos he olisivat vain "väkisin" jatkaneet yhdessä. Ehkä he tarvitsivat tämän tauon. Molempien ajatukset ja tunteet näyttivät vain vahvistuneen sen aikana.

Tykkäsin siitä, että Harry halusi viedä Dracon treffeille, ja siis kahvihan on aina loistava ajatus. Vaikka sitten keskellä yötä:) Minäkin jäin pohtimaan mikä maailman paras lahja saattoi olla, mutta varmasti Harry on keksinyt jotain unohtumatonta Luotan Harryn ajatuksenjuoksuun siinä, jos hän lähtee etsimään maailman parasta joululahjaa, hän löytää varmasti jotain erityistä

Kiitos ihanasta joulukalenterista, se oli mukavaa luettavaa myös näin toukokuussa:3

Ensi fiilis tästä oli vaikea, mutta Rhean paluu selostuskoppiin sai minut todella hyvälle mielelle, kiitos tästä.

Korjaan vielä, että HAIKEA ei vaikea. Sen saa kun kännyllä kommentoi. 

A/N: Tästä alkaa Remuksen osa tarinaa, jee! :-) Olen muuten kirjoittanut tätä nyt 40 osaa eli vielä kymmenen osaa jäljellä niin tämä tarina on valmis!

---

Remus ei tiedä mitä sanoa.

Hänen mielensä on pelkkä tyhjiö, kun Neville kävelee pitkin laituria kohti häntä, Cassandra-kissa viipottaen tämän kannoilla. Hetken ajan he tuijottavat toisiaan, tai aika pitkänkin hetken, ennen kuin Neville vetää Remuksen hellään halaukseen. Remuksen sormet takertuvat Nevillen anorakin huppuun ja Nevillen yllättävän vahvat käsivarret sulkeutuvat hänen ympärilleen. He hengittävät sisäänsä toistensa tuoksua. Jostain syystä Remusta alkaa melkein itkettämään.

He eivät ole nähneet toisiaan neljään vuoteen, ei sen yhden yhteisen jouluyön jälkeen, joka merkitsi Remukselle enemmän kuin hän ikinä uskaltaisi myöntää. Remuksen sanat puuroutuvat toisiinsa hänen kurkussaan ja ainut asia, jonka hän saa ulos suustaan on:

“Neville.”

---

Majakka on isompi kuin Remus uskalsi edes ajatella. Se on valkoinen ruosteenpunaisella raidoilla, ja jostain syystä Remus odotti jotain muuta. Hän ei tiedä mitä. Neville on ripustanut jouluvalot ylätasanteen kaiteelle, ja ne vilkkuvat iloisesti hämärässä, kun Remus ja Neville kävelevät yli kaksisataa porrasta ylös nähdäkseen maisemat.

Meri on musta ja syvä, ja aallokko turhan eläväinen Remuksen makuun. Tuuleekin ihan tajuttomasti, ja Remuksella on vilu. Hän värisee ja kietoutuu paremmin ohueen kaapuunsa, mutta onneksi Neville ei tunnu huomaavan, tämä juttelee iloisesti kuluneista viikoistaan, ja Remus tekee parhaansa tallentaakseen jokaisen yksityiskohdan muistiin.

On jo myöhä, kun he kapuavat kierreportaat takaisin alas.

---

“Onko täällä paljon rottia?” Remus kysyy seuraavana aamuna ja hörppää lohkeilleesta kupistaan teetä. “Ovatko ne olleet kovasti vaivaksi?”

Hän silmäilee ympärilleen, mutta alakerta on puhdas ja vailla rotan papanoita. Neville pudistaa kiireesti päätään. “En ole nähnyt kuin muutaman”, hän sanoo ja puree kipeännäköisesti alahuultaan.

Remus nyökkää hymyillen.

Jostain syystä hän odotti Nevillen olevan allapäin Remuksen vierailusta. Hän ei osaa sanoa miksi. Asiat silloin melkein neljä vuotta sitten jäivät vähän kesken, mutta he olivat silti ystäviä. Tai niin Remus ainakin ajatteli silloin, kun kirjoitti Nevillelle sen kirjeen tästä majakasta.

Hän on iloinen, että Neville päätti ottaa riskin ja teki majakan omakseen.