Kirjoittaja Aihe: Tarina rikkoutuvasta ysävyydestä, K11  (Luettu 2583 kertaa)

Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Tarina rikkoutuvasta ysävyydestä, K11
« : 20.05.2010 18:18:35 »
// Alaotsikko: Angsti K-11  Sarahin ja Julian näkökulmista

- Ficin nim Rikkoutuva ystävyys
- Kirjoittaja Lauranood
- Mahdollinen beta -
- Ikäraja K-11
- Tyylilaji Angst
- Paritus/Henkilöt Julia ja Sarah
- Mahdolliset varoitukset Sisältää henkistä tuskaa ja jonkin verran kiroilua.
- Tiivistelmä Julian ja Saran rikkoutumattomaksi luultu ystävyys murskautuu säreiksi ja tässä on otteita "Sarahin päiväkirjasta" ja siitä, miten hän yrittää päästä pois raastavasta tuskasta.

On olemassa aihe, josta monet kirjoittavat; menetyksen tuska. Sen kuvaamisen luulisi olevan helppoa, mutta onko se sitä? Osaako kukaan kuvailla sen oikeasti oikein. Se raastavan tuskan rakkaudesta, jota on tuhansina eri muotoina.
     En ole varma osaanko edes minä, minä joka olen kokenut sen henkilökohtaisesti. Päätin silti kokeilla onneani.


     Tämä on tarina ystävyydestä ja sen menettämisestä. Tämä on tarina Julia Brandonista ja Sarah Gerialista. Nämä ovat otteita Sarahin päiväkirjasta.

     28.6
      Mikä ihana päivä! Kesälomaa on kulunut jo pari viikkoa. Istuimme autossa, olimme juuri tulleet mökiltä. Vierelläni istui toisella puolella pikkusiskoni Jonna ja toisella puolella paras ystäväni Julia. Kaikki tuntui niin täydelliseltä ja silloin puhelimeni soi.
     Ystäväni Hannah pyysi minua ulos, mutta kerroin olevani vasta matkalla ja katsovani hieman illemmalla.
     Luin Suosikkia ja törmäsin mielenkiintoiseen tekstiin. Se kertoi erilaisista rakkauksista ja minun oli pakko kirjoittaa se tähän.

     On olemassa monenlaisia rakkaussuhteita. On eroottista rakkautta, miehen ja naisen välistä. On olemassa perheellistä rakkautta, sukulaisten ja perheenjäsenten välillä, mutta ehkä kaikista vahvin rakkaus on ystävien välinen rakkaus.
     Onko sinulla koskaan ollut ketään, jonka puolesta voisit kuolla, joku, jonka puolesta valehtelisit ja jota suojelisit henkesikin uhalla? Ei ole sen vahvempaa tunnetta, kuin todellinen ystävyys. Sellaisen ystävyyden omistaja on ikionnellinen ja harvinainen omalla tavallaan.
   
     Julia nousi heti mieleeni. Hänen puolestaan tekisin mitä tahansa, ihan mitä tahansa! Ja olin usein tehnytkin. Ilman häntä olisin Bella ilman Edwardia. Romeo ilman Juliaa, naurahdin mielessäni. Aika eroottisia vertauksia.
     Mutta kaikki mikä oli minun oli melkein myös Julian, meillä ei ollut mitään salaisuuksia. Hän tiesi kaiken minusta ja minä kaiken hänestä.
     Minä tiesin kaiken hänen onnettomasta lapsuudestaan, hänen äitinsä pahoinpiteli häntä usein huumeissaan. Minun huonot suhteeni isovanhempiini ja kaikkea sellaista. Meillä ei ollut mitään mitä toinen ei olisi tiennyt. Minä rakastin häntä, en niin kuin eroottisesti, mutta silti.
     

   3.7
Sitten koitti sateinen päivä ja Julia soitti minulle.

     “Me muutamme! Juuri niin, kaksi viikkoa ennen kesäloman loppua! Nyt se on varmaa, he saivat sen hiton talonsa”, hän itki hysteerisenä puhelimeen. Tunteja yritin tyynnytellä häntä ja lopulta pyöräilin kaatosateessa heille.
   “Julia, se ei muuta mitään! Mikään ei erota meitä me olemme vaikka ‘kaukobestiksiä’!” sanoin varmasti.
     Julia nyyhkäisi ja nyökytteli päätään. Juuri niin, mikään ei voisi pilata meidän ystävyyttämme.
     
5.7
Julia oli monta viikkoa kireä ja sai raivarin ihan pienistäkin asioista. Hän oli aivan hermona. Aloin viettää aikaani myös Oonan kanssa, koska Julia pakkaili ja oli aivan hermona.

8.7    
Makoilin Oonan sängyllä ja puhelimeni soi jo kolmatta kertaa. Julia yritti tavoittaa minua jatkuvasti. Meinasin lyödä puhelimeni kiinni, mutta minulla oli simpukkapuhelin ja avasin sitä vahingossa liikaa, se vastasi.
      “Miksi hitossa et ole vastannut minulle?”
“Sori, en kuullu puhelinta, se on äänettömällä.”
“Ihan sama! Voitko olla nyt?”
“Ai en. Sori olen Oonan luona.”
“TAAS? Vittu haista paska, et oo enää koskaan mun kanssa vaa aina sen typerän Oonas kanssa! Mä muutan kohta, etkä oo ikinä mun kaa. Vittu suksi kuuseen. Mä en halu enää ees nähä sua!”
“Hei Julia älä viitti.”
PIIP PIIP PIIP…
    Tuijotin puhelinta ärtyneenä ja kohautin olkiani. “Äh, pyydän siltä anteeksi myöhemmin. Se suuttuu nykyään pikkuasioista, mutta suostuu sopimaan iltaan mennessä, ku rukoilen jälleen siltä anteeksi”, huokaisin alistuneena Julian temppuilulle.
     Illalla lähetin hänelle ainakin kymmenennen viestin ja pyysin taas anteeksi. Hän oli vain haukkunut minua, eikä suostunut antamaan anteeksi.
     
20.7
Julia ei antanut minulle anteeksi ja pian hän muutti pois. Minulla oli kamalan syyllinen olo, koska olin ollut hänelle niin ilkeä.
     Mesessäni oli viestejä muutaman päivää ennen hänen muuttoaan. En vain ollut jaksanut avata konettani piitkään aikaan.

- Julia <3 sanoi (19.40):
    Vittu tollasta huoraa jaksa kattella. Sä oot oikeesti niin huora ja petturi!
    Sul on niin karsee ääniki, ku harakan kirkumista, ei kannata suunnitella enää ikinä laulajan uraa!


     Hän oli lähettänyt minulle muitakin haukkumaviestejä ja haukkunut paskaksi kaikki gallerian kuvani. Poistin ne kaikki kommentit ja itkin illalla.
      Kaikki oli mennyt niin pieleen parissa hassussa päivässä.

21.7
    Istun ulkona kirjoittamassa. Tuijotan ja puhun oravalle. Rintaan raastoi vihlova kipu. Kaikki on pielessä. En ole ottanut häneen enää  moneen viikkoon yhteyttä. Olen estänyt hänet kaikkialla, jossa hän voisi haukkua minua jälleen. Vihasin häntä, mutta silti rakastin. Tunne oli ristiriitainen.

7.8
    Ensimmäinen koulupäivä. Kaikki ovat pahoillaan Julian muutosta, mutta minä en. En ole voinut kirjoittaa edes päiväkirjaa tuskani vuoksi. Päivisin makaan sängylläni tai istun ulkona ja rintaani pistelee ja sydämeni on takuulla miljoonilla säröillä.
     Itken pienimmästäkin asiasta ja olen tarrautunut häneen epätoivoisesti, mutta en silti voinut olla hänen lähellään. Iltaisin kuolen kipuun ja itken.
     Päivä oli suoraan sanotusti perseestä! Tuijotin vain hänen tyhjää paikkaansa viereisessä pulpetissa ja huokailin raskaasti.

8.8
    KUOLEN KIPUUN!
Makaan sängyssä ja kirjoitan tätä  surullista tapahtumaa elämässäni. Sydämeni on takuulla kuollut, se on täydellisen säröinä ja hakkaa vain, jotta saisi jokaisella lyönnillä sirpaleet osumaan rintaani ja repäistäkseen ruvet auki, estäen minua unohtamasta.
      Kiemurtelen tuskasta. Tulin nukkumaan kaksi tuntia sitten, mutta kivun takia en ole voinut nukahtaa, en saa happea.

Vuosi riitamme jälkeen
    Yhä hänen ajattelemisensa tuottaa minulle tuskaa, sillä sydämeni ei koskaan parantunut. Päivittäin näen häne kuvansa hänestä ja hänen uusista ystävistään ja kuolen kateudesta. Olen kateellinen heille, kun he saavat olla päivittäin hänen kanssaan.
      Iltaisin koen yhä tuon tuskallisen sydämen kirvelyn ja välillä muutkin ystäväni haavoittavat minua ja aina lähtee pala sydämestäni. Kaipaan Juliaa enemmän, kuin kenellekkään edes hänelle kehtaan myöntää.

Julia

 28.6

      Istuin Sarahin äidin autossa ja tuijotin ulos. Meillä oli ollut juuri ihana viikko Sarahin mökillä. Me olimme uineet ja sekoilleet iltaisin nuotiolla. Ehkä elämäni paras kesä. Ainoana mieltäni painavana asiana oli se, isäni katseli jatkuvasti uusia taloja, vaikka en olisi halunnut lähteä minnekään!
     

   3.7
       Istuskelin koneellani ja juttelin erään luokkalaisemme Nanan kanssa. Minä en oikeastaan edes pitänyt hänestä, mutta olin joskus antanut hänelle meseni ja minulla sattui olemaan todella tylsää. Silloin isäni tuli siihen. ”Anna minä näytän sinulle sen talon, jonka ostimme”, hän pyysi.
     Kirjauduin ulos ja annoin koneeni hänelle, mutten ollut vielä oikein ymmärtänyt hänen sanojaan.
      Hän näytti minulle kuvan talosta, joka sijaitsi jossakin huitsin nevadassa, enkä jaksanut millään uskoa, että hän oli mennyt ostamaan sellaisen. ”Me muutamme pari viikkoa ennen koulua, joten rupeappa pikkuhiljaa pakkailemaan. Noin kuukausi aikaa”, isä ilmoitti hymyillen. Siis mitä? Kuukausi aikaa enää tätä ihanaa kesää täällä, missä halusin olla? Vihasin häntä ja nostin kännykkäni lattialta.
      Puhelin piippasi hetken, kunnes Sarah vastasi toisesta päästä, rupesin melkein heti itkemään hänelle: ”Me muutamme! Juuri niin kaksi viikkoa ennen kesäloman loppua! Nyt se on varmaa he saivat sen hiton talon!”
     Sarah sanoi minulle monesti puhelimeen, ettei ollut hätää ja kyllä me jotakin keksisimme ja lopulta nyyhkin hänelle: ”Ole kiltti ja tule tänne.”
      Sarah tuli, mutta hän yritti vaikuttaa minulle, ettei mikään rikkoisi ystävyyttämme ja minä uskoin häntä ja sain siitä lohtua.

     
5.7
    Olin vihainen Sarahille, sillä hän oli aina vain yhä vähemmän kanssani. Eikö seurani enää kelpaakaan hänelle? Aikooko hän sittenkin rikkoa lupauksensa ja päätti ottaa etäisyyttä ennen, kuin se olisi liian vaikeaa.
     Pakkailin välillä tavaroitani ja Sarah alkoi todella käydä hermoilleni, sillä hän sanoi välillä jotain sellaista, kuin: ”Älä stressaa yhtään, hyvin se menee.” ja ”Äh, mikä sinulla on olet niin outo?”
      Silloin minulla oli tapana kääntää kasvoni halveksivasti häneen päin. Mikäköhän minulla mahtoi olla? Ei hän ennen niin vähä-älyinen ollut ollut. Ei hän joutunut menemään vieraaseen kouluun ja hyvästelemään kaikkia ystäviään.
 
8.7     
      Rakas päiväkirja, yritin taas ainakin kolmannen kerran soittaa Sarahille. Hän ei enää melkein koskaan vastannut minulle. Emmekä nähneet melkein koskaan hän oli aina sen ärsyttävän Oonan kanssa, joka käytti kaikkia ystäviään vain suojakilpinään. Vihasin häntä, olin aina vihannut.
     Viimein hän vastasi minulle, kun puhelin oli piipannut ainakin viisikymmentä kertaa. 
      “Miksi hitossa et ole vastannut minulle?”
“Sori, en kuullu puhelinta, se on äänettömällä.”
“Ihan sama! Voitko olla nyt?”
“Ai en. Sori olen Oonan luona.”
“TAAS? Vittu haista paska, et oo enää koskaan mun kanssa vaa aina sen typerän Oonas kanssa!” Mä muutan kohta, etkä oo ikinä mun kaa. Vittu suksi kuuseen. Mä en halu enää ees nähä sua!”
“Hei Julia älä viitti”
    Löin hänelle luurin korvaan. Hän oli ollut sen typerän Oonansa luona yötä ja nyt hän oli vieläkin siellä. Eikö ystävyytemme merkinnyt hänelle mitään? Meillä oli ennenkin ollut riitoja ja juuri sen typerän Oonan takia, joka halusi ilmeisesti pilata meidän ystävyytemme. Eikö se typerä Hilla riittänyt hänelle? Halusiko hän lisää nukkeja, joita voi komennella mielensä mukaan?
      Tätä en kyllä anna Sarahille anteeksi, hän on loukannut minua ennenkin ja olen todella herkkä, mutta nyt menee jo yli. En kyllä tanssi kenenkään pillin mukaan.
 
10.7
      Sarah yritti usein soittaa minulle, mutta hän sai maistaa omaa lääkettään. Hän lähetti minulle aina vain säälittävämpiä tekstiviestejä ja niissä hän pyysi aina anteeksi ja sanoi, että jos hän voisi muuttaa mennyttä hän ei tekisi näitä virheitä, jotka loukkasivat minua. Monesti meinasin soittaa hänelle ja antaa anteeksi, mutta pidin pääni. Painukoot sen Oonansa luo, tai niiden kaikkien typerystensä luo!
     
17.7
    Suutuin hänelle, kun hän lopetti minulle tekstaamisen ja minulla meni hermot, kun olimme ihan muuttamassa, eikä hän enää jaksanut edes välittää. Ei mesessä eikä galleriassa. lopulta suutuin ja kirjoitin hänelle meseen illalla, myöhemmin kaduin hieman tekstejäni, mutta vain siksi, että haukuin Sarahia huoraksi, enkä Oonaa, joka oli sitä todella.
      Hän esti minut mesessä, joten jatkoin galleriassa. Lopulta hän kyllästyi ja lähetti minulle.
  ”Fiksumpi osaisi lopettaa ajoissa, luuletko, että vajoan todella sinun tasollesi? Minulla ei ole aikomustakaan haukkua sinua.”
     Ai hänkö fiksumpi? suksisi kuuseen. Olisin kirjoittanut sen hänelle, mutta hän esti minut. Vihasin häntä niin paljon!

21.7

    Istuin uuden talomme pihalla ja murjotin. Uusi elämä saisi alkaa, en jaksaisi enää Sarahia, mutta huijasin vain itseäni. Kaipaan häntä todella, mutta en murra ylpeyttäni se ei ole koskaan ollut minun hommani. Sarahin pitää pyytää anteeksi, ei minun!

7.8
    Ensimmäinen koulupäivä. Istuin uudessa luokassa uudet kasvot ympärilläni ja tavallaan toivoin, että Sarah istuisi vieressäni ja kuiskaisi minulle jotakin, mitä kikattaisimme koko loppu päivän. Mutta niin ei käynyt kukaan ei sanonut minulle mitään ja minä vain murjotin.

8.8

      Selailin Sarahin lähettämiä viestejä, hän oli tosiaan halunnut sopia kanssani, mutta minä oli ollut typerä ja kieltäytynyt hänen anteeksi Pyyköistään, vaikka hän halusi todella hyvittää tekonsa.
      Itkin hiljaa tyynyyni ja tunsin kipua rinnassani. Se oli mustasukkaisuutta ja eron tuskaa. Minä todella kaipasin häntä. Ei kukaan voisi oikeasti todella korvata häntä, vaikka niin uskottelinkin itselleni.


5.9

     Otin yhteyttä Pinjaan, yhteen vanhaan luokkalaiseeni tyttöön, jonka kanssa halusin olla ehdottomasti puhe väleissä. Hänen kauttaan voisin vielä tavata Sarahin. Tulin paremmalle tuulelle, kun Pinja kysyi heti, että voisinko pian mennä heille. Sitten astuin seuraavan askeleen ja lähetin viestin Sarahille ja pyysin meseen.
      Hän tuli ilokseni, mutta puhui todella vihaiseen sävyyn. Hän oli minulle katkera ja tunsin ansaitsevani sen, mutta sydäntäni vihlaisi silti.
      Saimme sovittua, mutta välillemme jäi harmin paljon kitkaa. Se oli ikävää, mutta olin itse äkkipikaisuudellani aiheuttanut sen. Minusta hän oli tavallaan ansainnut sen, mutta omaa sydäntäni pelkäsin se tuntui olevan pieninä säröinä.
      En tiedä, miten Sarah oli kaiken ottanut, mutta nyt hänellä oli jo galleriassa kuvia hänestä ja Fionasta, joka ärsytti minua suunnattomasti, vaikka olihan minullakin kuvia minusta ja uusista luokkalaisistani. Fiona oli aina vain niin leuhka, typerä hevosnaama!

ps. korjailin noita lukuisia kirjoitusvirheitäni. Ilmoittakaa toki, jos niitä löytyy vielä noin häiritsevästi
« Viimeksi muokattu: 06.12.2014 13:25:07 kirjoittanut Pyry »
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko

Neriah

  • ***
  • Viestejä: 603
Vs: Tarina rikkoutuvasta ysävyydestä
« Vastaus #1 : 21.05.2010 16:49:36 »
Lainaus
- Mahdolliset varoitukset: Sisältää todella paljon henkistä tuskaa

Otsikkoon tai alaotsikkoon pitäisi kirjoittaa paritus, by the way.

Lainaus
- Ficin nimi

Lainaus
Istuimme autossa, tulimme juuri mökiltä.

Tuohon pitäisi varmaan kirjoittaa Istuimme autossa, olimme juuri tulleet mökiltä.

Lainaus
Ei ole sen vanhempaa tunnetta, kuin todellinen ystävyys.

Vahvempaa?

Lainaus
Ilman häntä olisin Bella ilman Edwardia. Romeo ilman Juliaa, naurahdin mielessäni. Aika eroottisia vertauksia.

Mielestäni sana "eroottinen" ei sovi tähän yhteyteen.

Lainaus
Minun huonot suhteet isovanhempiini ja kaikkea sellaista.

"huonot suhteeni"

Lainaus
“Me muutamme! Juuri niin kaksi viikkoa ennen kesäloman loppua! Nyt se on varmaa he saivat sen hiton talona”, hän itki hysteerisenä puhelimeen.

Korjattuna:

“Me muutamme! Juuri niin, kaksi viikkoa ennen kesäloman loppua! Nyt se on varmaa, he saivat sen hiton talonsa”, hän itki hysteerisenä puhelimeen.

Lainaus
“Julia, se ei muuta mitään! Mikään ei erota meitä, me olemme vaikka ‘kaukobestiksiä’!” sanoin varmasti.

Lainaus
Julia oli monta viikkoa kireä ja sai raivarin ihan pienistäkin asioista. Hän oli aivan hermona.

ja heti perään

Lainaus
Aloin viettää aikaani myös Oonan kanssa, koska Julia pakkaili ja oli aivan hermona.

eli mielestäni liikaa toistoa tuo "aivan hermona" kahdesti peräkkäisissä lauseissa.

Lainaus
“TAAS? Vittu haista paska, et oo enää koskaan mun kanssa vaa aina sen typerän Oonas kanssa!” Mä muutan kohta, etkä oo ikinä mun kaa. Vittu suksi kuuseen. Mä en halu enää ees nähä sua!”

Eli ei ksokaan. Ja tuo ylimääräinen lainausmerkki lauseiden väliltä pois.

Lainaus
“Hei Julia älä viitti”

Tuosta puuttuu piste.

Lainaus
Tuijotin puhelinta ärtyneenä, ja kohautin olkiani.

Voi olla makuasia, mutta mielestäni näin.

Lainaus
Illalla lähetin hänelle ainakin kymmenennen viestin, ja pyysin taas anteeksi.

myös tuohon pilkku sekä se ännä sinne loppuun.

Lainaus
En vain ollut jaksanut avata konettani piitkään aikaan.

Venytys tehokeinona ei oikein toimi, ainakaan minun mielestäni. Olisi siistimmän näköistä, jos otat toisen iin pois.

Lainaus
Hän oli lähettänyt minulle muutakin haukkumaviestiä

"Muitakin haukkumaviestejä".

Lainaus
Rintaan raastoi orastava kipu.

Mun mielestäni adjektiivi "orastava" ei sovi samaan lauseeseen verbin "raastaa" kanssa, sillä orastava kipu harvemmin raastaa. Onkohan tämäkin makuasia?

Lainaus
Itken pienimmästäkin asiasta ja olen tarrautunut häneen epätoivoisesti, mutta etäisesti.

Tuo loppu on jokseenkin outo? Tarrautunut etäisesti?

Lainaus
Sydämeni on takuulla kuollut se on täydellisen säröinä

Eli pilkku sivulauseiden väliin

Sydämeni on takuulla kuollut, se on täydellisen säröinä

Noinikään.

Lainaus
jotta saisi jokaisella lyönnillä sirpaleet osumaan rintaani ja repäistäkseen ruvet auki, estämättä minua unohtamasta.

Tuossa taas omituinen osa.

jotta saisi jokaisella lyönnillä sirpaleet osumaan rintaani ja repäisemään ruvet auki, estäen minua unohtamasta.

Noin sen mielestäni pitäisi mennä.

Okei, eli siinä kaikki lauseenrakennevirheet yms jotka spottasin. En vihannut, mutten erityisesti pitänytkään noiden lukemattomien virheiden tähden. Myös lukuisat kirosanat häiritsivät, vaikka nehän voi toki ymmärtää tällaisessa ficissä. Sun kannattaisi hankkia beta. Betalta voi tarkistuksen lisäksi pyytää neuvoja ficin kirjoittamiseen, ja beta voi myös opettaa sinua. Tästä se lähtee!

PS: Tämän ficin kuuluisi olla täällä.

howboring

  • ***
  • Viestejä: 720
  • master of rottamatto
    • my Yuu/Yokozawa
Vs: Tarina rikkoutuvasta ysävyydestä
« Vastaus #2 : 21.05.2010 20:48:31 »
Miksi tulla sanomaan vain ettei pitänyt tekstistä? Minun silmääni eivät kyllä nuo jutut ottaneet.

Mulle tuli lopusta joteki huono olo. Tossa sanottiin ettei saa unta kun ahdistaa ja toi "ei-saa-happea" tuntuu tänne asti. Hyihyi. Omaan elämään tän sai rinnastettua helposti, koska kaikilla on tällasia ikäviä juttuja ihmissuhteissa... Nämä galleria-jutut + mese ja Edward tekivät myös lähemmän täst koska ne ovat niin nykyaikaa.

Toisaalt voin ajatella ton Julian näkökulmaa sen takia että ne vannoi ikuista ystävyyttä... ei sillon mennä toisen kaverin luo. Hyvät syyt, mutta mustasukkaisena ihmisenä mun katse suuntautuu Juliaan.

Päiväkirjamaisuus oli kiva näkökulma tilanteeseen. Tähän kävisi myöhemmin muitakin näkökulman(?)vaihdoksia.

// Niin on Neriah, mielestäni tekstin sisältöön pitäisi keskittyä enemmän kuin pilkunviilaukseen. Ja kommentissasi et maininnut mitään_ positiivista asiaa.
« Viimeksi muokattu: 24.05.2010 01:12:11 kirjoittanut Awy »
'Nezumiiii, where are we going?'
'To a hotel.'
'Huh?'
@ no.6

Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Vs: Tarina rikkoutuvasta ysävyydestä
« Vastaus #3 : 22.05.2010 02:10:14 »
kiitos Awy  :)
 
    On kiva kuulla, etten ole epäonnsitunut täysin =))
  
     enkä tiedä, osasinko kirjoittaa Julian näkökulmaa tarpeeksi hyvin, mutta toivotavasti se ei kuulosta täysin tunteettomalta. Yritän ehkä kirjottaa vielä uusiksi, jos ei onnistunu =))
    
« Viimeksi muokattu: 22.05.2010 11:47:26 kirjoittanut Lauranood »
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko

Neriah

  • ***
  • Viestejä: 603
Vs: Tarina rikkoutuvasta ysävyydestä
« Vastaus #4 : 22.05.2010 18:39:03 »
Awy: No mutta olihan viestissäni paljon muutakin. Tulin rakentavien kanssa siksi, että tästä on helppo kehittyä paremmaksi. Ymmärtääkseni rakentava palaute auttaa kirjoittajaa löytämään kohdat, joissa on paranneltavaa, ja kerroinkin, miksen ficille juuri syttynyt. En usko olleeni kuitenkaan turhanpäiten täällä keikkumassa  ;D
« Viimeksi muokattu: 22.05.2010 18:40:41 kirjoittanut Neriah »

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: Tarina rikkoutuvasta ysävyydestä
« Vastaus #5 : 22.05.2010 19:26:10 »
Mä jostain syystä tykkäsin tästä tosi paljon. Jo pelkästään Sarahin osuus oli hyvä, mutta vielä paremmaks tää tuli kun laitettiin toi Juuliankin osuus mukaan.
Jotkut noista merkinnöistä ois ehkä voinu olla vähän pidempiä, mutta muuten mulla ei oo mitään valittamista.

~teinirinsessa



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Vs: Tarina rikkoutuvasta ysävyydestä
« Vastaus #6 : 22.05.2010 22:13:22 »
Hmm. Juu kiitos myös sinulle Neriah, ku huomautit lukusista virheistäni ja sain korjattua ne  ;D
Ja kiitos muillekkin.
« Viimeksi muokattu: 22.05.2010 22:15:32 kirjoittanut Lauranood »
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko

howboring

  • ***
  • Viestejä: 720
  • master of rottamatto
    • my Yuu/Yokozawa
Vs: Tarina rikkoutuvasta ysävyydestä
« Vastaus #7 : 24.05.2010 01:16:11 »
sanoisin vielä tämän: Niin on Neriah, mielestäni tekstin sisältöön pitäisi keskittyä enemmän kuin pilkunviilaukseen. Ja kommentissasi et maininnut mitään positiivista asiaa. Rakentavaa 8>>  :)

Jatkoa odotellen täs ~
'Nezumiiii, where are we going?'
'To a hotel.'
'Huh?'
@ no.6

Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Vs: Tarina rikkoutuvasta ysävyydestä
« Vastaus #8 : 24.05.2010 13:53:50 »
24.12
      Rakas päiväkirjani, tiedän etten ole kirjoittanut liian pitkään aikaan, mutta ei ole mitään kirjoitettavaa. Kuljen kuin sumussa. Jokainen askeleeni johtaa vain syvemmälle tuskaan. Kipu ei ole lakannut, pelkäänpä, että se vain voimistuu. Olemme sopineet, mutta se ei riitä.
       Minua satuttaa vain huomata, että hän on ystäviensä kanssa. Teinkö minä todella niin suuren virheen, että minua rangaistaan näin. Olen nähnyt hänet kerran riitamme jälkeen, emme puhunet juuri ollenkaan. Se sai minut surulliseksi.
      Kaikki riemuitseva, on joulu. En voi olla todella mukana heidän hauskanpidossaan, koska muistelen kuinka hauskaa oli juhlia joulua hänen kanssaan.
      Olen usein miettinyt, miltä Bellasta tuntui kun Edward jätti hänet. No nyt taidan tietää juuri toivoakseni, etten olisi koskaan saanutkaan tietää. Tietenkään tunne ei ole niin vahva, mutta läheltä mennään.

31.12
     Minusta asiat vain pahenevat! Nyt jos edes ajattelen häntä saan terävän puukonviillon rintaani! Olen yrittänyt sopeutua, mutta hän onnistui minua paremmin. Hän taisi säästää itsensä, mutta raateli minut kuvainnollisesti verille.
      Harmikseni haava ei umpeudu, eikä kukaan osaa ommella sellaista haavaa umpeen.

7.4
       Rakas päiväkirja, tiedän en ole jälleen kirjoittanut moneen kuukauteen. Olen ollut omassa yksityisessä terapiassani. Olen ollut jopa hänen kanssaan, mutta me saimme riidan aikaiseksi. Huomasin, että haavani eivät tunnu miltään silloin kun hän on vierelläni, mutta kun me eroamme ne aukeavat jälleen ja vuotavat kahta kovemmin.
      Elämäni ei voi jatkua näin. Olen ruvennut viettämään aikaa Nellin kanssa, mutta en päästä häntä sydämeeni. Minä vahingoitan häntä. Jokainen sanani, jonka sanon hänelle. “Olet paras ystäväni, en selviäisi ilman sinua”, hymy. Se on valetta! Minua inhottaa valehdella.
      Olen luonut ympärilleni näkymättömän muurin. Sen yli ei voi kavuta, eikä sen ali voi kaivautua, sitä ei voi kiertää. Haluan, että sydämeni on turvassa. En päästä ketään lähelleni satuttamaan minua.
     Olen menossa kesäksi pois. Lähden ensin leirille, josta ei ole hyötyä en halua uusia ihmisiä elämääni satuttamaan minua. Sitten käymme ulkomailla, mutta mikään ei saa minua piristetyksi. Käymme vielä mökillä, mutta se tuntuu vain kidutukselta.
      Koko kesä poissa täältä, jossa jokin yhdistää meitä. Se tuntuu loputtoman pitkältä piinalta ja rangaistukselta.

23.5
     Pian alkaa loma! Pääsen pois koulusta pois kaikkialta, mutta olen sopinut näkeväni hänet kerran ennen lomaa. Se saa minut paremmalle tuulelle, sillä haluan tuntea jälleen ehjän sydämen rinnassani.

7.8
     Tiedän en ole kirjoittanut koko lomana, mutta minua se ei haittaa. Tänään alkaa uusi kouluvuosi uudessa koulussa. Pääsen luokalle, josta en tunne ketään. Se saa minut samaan aikaan surulliseksi ja iloiseksi.

8.8
       Olenkohan päästänyt Pinjan ja Nellin liian lähelle muuriani? Pelottavan lähelle. Ihan kuin muuri lähenisi minua jatkuvasti. Vain, jotta he pääsisivät lähemmäs. Ja minä tavallaan antaudun. Annan heidän tulla lähemmäs. Olen säälittävä ja heikko. Sulkeudun huoneeseeni ja valehtelen, mutta jokin on muuttumassa. Onko aika rikkoa muuri?

10.8
      Alan nauttia Pinjan seurasta hän tuo minulle mielenrauhaa ja hänen alituinen iloisuutensa saa minutkin iloiseksi. Muuriini on tullut kolo. Toivottavasti se ei murru, toivottavasti kolo ei ole tukijalassa, jos on niin olen tuhon oma.

11.8
      Kerroin Pinjalle kaikki tunteeni Nelliä kohtaan. Oliko se virhe? Olen kertonut toki Nellillekkin kaiken, mutta onko kaikki se vain suurta virhettä? Miksen osaa pitää päätäni kiinni. Pelkään liikaa iskua, pitäisikö vain heittäytyä antaa mennä. Päästää irti? Silti kipu ei ole kokonaan kadonnut se on ja pysyy rinnassani. Eivätkö arvet koskaan haihdu?

16.8
       SE OLI VIRHE! He kertoivat kaiken toisilleen! En edes tajunnut kuinka vahva side niillä kahdella oli. Heillä ei ole salaisuuksia, ei edes minun salaisuuksiani!
       He ovat minulle vihaisia, vaikka he ovat kertoneet minulle kaiken, enkä minä ole kertonut kummallekaan mitään. Minä vihaan heitä. Nelli sanoi, ettei voi enää luottaa minuun! SIIS LUOTTAA MINUUN! Hänhän se petturi on. Sydäntäni kirvelee ja kokoajan joku repii arpia auki rinnassani. Voi miksen minä koskaan opi.
      Minä vihaan heitä, vihaan kaikkia ihmisiä, jotka satuttavat minua. Jokainen sana kaikuu mielessäni repien ruvet auki. Jokainen tunne raastaa rintaani. Päästin heidät lähelle, niin lähelle.
      He käyttivät luottavaisuuttani vain hyväksi ja särkivät jo särkyneen sydämeni. Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Kyyneleet eivät enää pysy sisälläni. Minä nyyhkytän ja kuolen pian.
      Elämä on kuin hidasta kidutusta. Se kestää ja kestää. Jokainen ihminen vääntää rinnassani törröttävää veistä, jonka Julia siihen iski, uudelleen ja uudelleen. Tunnen veren valuvan sydämestäni. Kuulen katkonaisen röhisevän hengitykseni.
      Näen kuinka tyynyni värjääntyy mustaksi ripsivärini sulaessa ripsistäni. Itken katkerasti ja syytän itseäni, miksi minä päästin heidät muurini läpi? Miksi annoin tukijalkani sortua, heidän vahingoittavan minua?

17.8

       Makaan vuoteellani en liiku enkä puhu. Olen vain. Hiljaisuus lankeaa päälleni. Itkin koko yön. Itkin ja muistelin, kuinka he katsoivat minua. Kuinka he halveksivat ja syyttivät minua omasta petturuudestaan. Onko minulla väärä käsitys ystävyydestä?
      Eikö ystävyys tarkoita uskollisuutta? Eikö ystävyys tarkoita iloa? Eikö silloin kuuluisi olla iloinen, kun omistaa hyviä ystäviä? Miksi minä itken vain, kun omistan hyviä ystäviä? Eivätkö he ole oikeasti ystäviäni?

24.8
        Kaikki huononee, en jaksa enää! Elämäni on pelkkää paskaa. Olen kyllästynyt. Makaan vuoteellani. Oveni on jatkuvasti lukossa. Poistun sieltä vain, kun minulla on nälkä tai kun minut pakotetaan kouluun. Makaan ja puristan särkynyttä rintaani.
      Olen maannut vuoteellani viikon, tekemättä mitään erikoista. En lue, en kirjoita, en piirrä, en maalaa, en kuuntele musiikkia, en nuku mutten varsinaisesti valvokaan. Kuuntelen hiljaisuutta.
      Silmäni eivät näe enää kunnolla. Katson kaikkea ja kaikkia sumuverhon takaa. Olen antanut heille anteeksi, mutten koskaan unohda. He tekivät uuden haavan sydämeeni, joka oli jo runneltu melkein kuoliaaksi valmiiksikin.
      Huoneeni on sellainen, miksi sen sotkin viikko sitten. En ole liikauttanut tavaraakaan. Kaikki makaa paikoillaan ohuen pölykerroksen alla.
      Vanhempani epäilevät jo kaikkea mahdollista. Että minut on jätetty, turhaan ei minulla ollut poikaystävää. Olenko sortunut huumeisiin? Olenko alkanut juoda? Miksi olen masentunut, ovatko he tehneet jotakin minulle? Onko joku satuttanut minua?
      Kaikki arvailut ovat turhia, sillä en tiedä itsekkään mikä minulla on. En vain jaksa enää. Se on niin yksinkertaista. Mietin jo koulussa, miten kuolisin mahdollisimman helposti ja nopeasti. Ystäväni ovat huolestuneita mielenterveydestäni, mutta se ei ole ensimmäinen kerta.

30.8
      Herätessäni tänään elämäni oli muuttunut. Katselin ympärilleni olin ihmeissäni, näin kaiken jälleen! Sumuverho oli poistunut. Tajusin, että olin huono ystävä ja surkea tytär. Minun oli muututtava.
      Kun tulin kotiin koulusta siivosin huoneeni. Tekstasin Julialle. Pyysin häntä meille. Muuttaisin suuntaa. En jaksanut enää olla tällainen.
      Kaiken muun melkein sain korjattua tässä ja nyt, paitsi suhteeni Juliaan, hän olisi vaikeampi. Minä yrittäisin. En lakkaa yrittämästä, ennen kuin olen valmis. Saan hänen luottamuksensa, ystävyytensä ja rakkautensa takaisin. En ehkä niin vahvana kuin ennen, mutta haluan hänet takaisin! 

Anteeksi, jos ette tykänneet
Komentteja??
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko