Kirjoittaja Aihe: Sokerikeksi, S, Narcissa/Rabastan  (Luettu 2641 kertaa)

Carmilla

  • ***
  • Viestejä: 545
Sokerikeksi, S, Narcissa/Rabastan
« : 21.02.2012 18:03:46 »
Author: Carmilla
Beta: Lilyena Zoë
Pairing: Narcissa/Rabastan
Rating: S
Genre: draama

Summary: Edes koirasi ei pidä sinusta ja sen pitäisi sentään olla paras ystäväsi.

Disclaimer: Harry Potterit maailmoineen ovat J. K. Rowlingin. En tienaa.

A/N: Palauttelen vanhoja tekstejäni finiin. Kirjoitettu The Jane Brooks Projectin kappaleen Don’t Blame Me pohjalta. Nimestä krediitit turkinpippurille.


Sokerikeksi

Sinä istut sänkyni laidalla ja tuijotat minua epäuskoisena, kiiltäväntummat silmät viirussa ja huulet raollaan. Ai, Rabastan, kun sinä oletkin komea tänä iltana. Mutta ulkokuori pettää. Päiväpeitteeni rutistuu takiasi, vasta sen petasin ja silitin sileäksi. Kaikki turhaan, vaan mitä tuosta.

Minä olen sytyttänyt kynttilän pöydälle ajamaan syksyn ulos huoneesta, puhaltamaan kalvavat tuulensa ja sisältä hyytävät viimansa toisten tyttöjen luokse, minä en niitä kaipaa. En ikävöi rapistuvia ruskeita lehtiä, en masentunutta mieltä ja kaikkialle tunkeutuvaa uupumusta. En sure, jos en samoakaan pihamaita harmaana ja orpona niin kuin monet tekevät tällaisina iltoina.

Minä istun peilipöytäni ääressä pyöreällä puujakkaralla, kampaan hiuksistani pois päivän jälkeensä jättämiä solmuja ja katson, miten liekki heijastuu niiden pintaan epämääräisenä, tempoilevana valoläiskänä. Tänä iltana minä olen tavallista tyytyväisempi itseeni. Tänä iltana minä olen voittaja.

Naksautat kieltäsi kärsimättömänä, haluat minun jo selittävän, mitä teet täällä ja minun katseeni singahtaa suuntaasi paheksuvansa. Mokoma. Älä viitsi pilata tätä hetkeä, viimeinkin minä pääsen sinusta eroon. Vaan, juolahtaa mieleeni ja hymy nostaa päätään kasvoillani, ehkäpä sinä et olekaan onnellinen ja se olisi – hetkellisesti, mutta siitä huolimatta saavutetusti – minun ansiotani. Miten loistavaa!

On se miehelle kova kolaus, yhtä suuri kolaus joka ainoa kerta. Se on niin kova kolaus, että ihan huvittaa.

Nyt seisot vierelläni, tuijotat peilistä silmiini ja minä katselen sinua rauhallisena. Miten sinua harmittaakaan.

”Sinä et koskaan ollut mitään”, minä totean ja sisälläni pulppuilee nauru, kun näen ällistyneen ilmeesi.

”Olin minä. Minä tanssin kanssasi ja olin sinulle hyvä.”

Jos niin sanot. Ah, vaan moniko nainen sanoisi sinun olleen hyvä minulle unohtaessasi minut pöytään istumaan? Kieltäytyessäsi hakemasta minulle juomista? Talloessasi varpaitani sen ainoan yhteisen tanssimme ajan? Ethän sinä edes osaa tanssia, hupsu.

Minun pitäisi oikeastaan olla vihainen, niin kamalaa seuraa sinä olit, mutta sen sijaan minä nauran. Et sinä ollut hurmaava minun seurassani aikakausiin, vaikka mitä vannoisit. Et osannut valita lahjoja, et sanoa oikeita sanoja. Vai toivoisitko minun sanovan, että näytät puvussasi oikein rusottavalta? Minä epäilen.

Sanot, etten voi tehdä sitä, että pidät minusta niin. Eikö nykyään enää sanota ’rakastaa’? Vaan olisihan se pelkästään harmillista, jos sinä minua rakastaisit. Enhän minäkään rakasta sinua.

Minä nousen seisomaan, silottelen aamunutun laskeutumaan oikeaoppisesti, viettelevästi lanteilta. Pöyhäisen hiuksiani, ne hulmahtavat pilvenä kasvoillesi ja minä naurahdan ääneen.

Sanot sairastuvansa ilman minua. Muuttuvasi tyhjäksi. Kulta, olit sitä jo kauan sitten. Missä ovat omat ajatuksesi? Pääsi täyttävät hännystelevät kommentit ja toisilta opitut kertomukset, turvalliset ja tylsät. Sinä olet puuduttava, et herätä minun mielenkiintoani etkä uteliaisuuttani.

Sanot, että kohtelen sinua huonosti, suorastaan julmasti. Miksi jätän sinut näin kovin tylysti?

Minä voisin kysyä, miksi olet niin yllättynyt joutuessaan ikävien asioiden eteen. Kohtelen sinua kenties huonosti, nauran vakuutteluillesi, ivaan pyyntöjäsi. Vaan minähän vain näytän sinulle, millainen itse olet. Sinun pitäisi olla iloinen. Ottaa oppia.

Sanot, ettet enää jaksa nousta aamuisin ylös. Et syö, et nuku, et tee mitään. Aivan kuin minä siitä välittäisin. Kultaseni, tee tai jätä tekemättä – aivan mitä lystäät.

Et kai vain ole heikko? Kas, mitä löytyykään pinnallisen koulunsyöjän kuoren alta, kaikenlaista. Tätä en edes minä ole ennen nähnyt. Että sinäkin osaat anella ja pyytää. Miten hauskaa!

Sinua raivostuttaa: minä näen, miten ärtymys syö sinua sisältä ja se hiipii kasvoille, se putoaa huulilta ilmaan roikkumaan. Kasaat sadepilviä pääni ylle, mutta minun sateenvarjossani ei ole reikiä.

Kysyt, miksi olen ollut kanssasi näinkin kauan. Nähdäkseni seurapiirit, leikitelläkseni kaltaisillasi, juoruillakseni ystävättärilleni siitä, minkälaista on seurustella. Ja saadakseni tämän ilon.

Vaan ei sinulle tästä pysyvää tuhoa koidu, kunhan purat kiukkuasi muutaman päivän ja puristelet käsiäsi nyrkkiin. Syydät minulle tyhjiä lupauksia poskiontelotkin täyteen, mutta ei se kauan kestä. Eihän minulla ole sinuun minkään maailman pysyvää valtaa, ei toki. En minä sinua pystyisi tuhoamaan, jos sen haluaisinkin tehdä. Enkä minä tahdo kuin tölväistä sinua hieman.

”Narcissa, sinä särjet sydämeni.”

Pilailet vain. Liekö sinulla sydäntä ollenkaan? Onhan sinulla, mutta ei se minua varten ole enkä minä pysty sitä särkemään.

Älä älä älä turhaan syytä tästä minua. Etsit syyllistä vääristä paikoista. Mitä jos kurkistaisit kaappiisi ja sänkysi alle, ja jos vielä vilkaisisit peiliin? Älä syytä minua, minun nauruni tekee sinulle vain hyvää.

Edes koirasi ei pidä sinusta ja sen pitäisi sentään olla paras ystäväsi.

Sille on pakko hihittää, ajattele nyt jo itsekin.
If inconvenient, come anyway.

Aava

  • homsantuusa
  • ***
  • Viestejä: 79
    • woollymint.tumblr.com
Vs: Sokerikeksi, S, Narcissa/Rabastan
« Vastaus #1 : 03.12.2013 17:31:54 »
Halusin löytää sinulta semmoisen tekstin, johon kukaan ei olisi vielä kommentoinut.

Ficin nimi on niin hauska ja herttainen, etten olisi ikimaailmassa arvannut, että sen takaa paljastuu tämmöinen teksti. Minä kyllä pidin oikein paljon. Narcissa oli hyvin suora ja välillä tökerökin, mutta minusta kerronta oli silti paikoin jopa hupaisaa! Ehkäpä juuri Narcissan kaunistelemattomuuden takia. Loppu hihitytti muakin, Rabastan-parka.

Tiedätkös, minusta sinä et ole pelkästään hyvä kirjoittaja, vaan myös aivan loistava tarinankertoja. (Tämä kyseinen teksti ei tosin taida olla kaikkein paras esimerkki, kun tämä sijoittuu tällä tavalla lähinnä vain Narcissan ajatuksiin, mutta oon lukenut sulta vuosien aikana vaikka mitä hienoja ja oivaltavia juttuja, ja sun pitää vielä joskus kirjoittaa satukirja.)

En osaa lopettaa kommentteja järkevästi, joten lainaan loppuun yhden tahattoman kömmähdyksen, joka mua nauratti:

Kas, mitä löytyykään pinnallisen koulunsyöjän kuoren alta, kaikenlaista.
Koulunsyöjä! :D

Kiitti.
« Viimeksi muokattu: 26.12.2013 21:15:01 kirjoittanut Aava »

silmieni ympärillä onnelliset poimut

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Vs: Sokerikeksi, S, Narcissa/Rabastan
« Vastaus #2 : 08.12.2013 18:17:11 »
Minäkin repesin tuolle koulusyöjälle aika antaumuksella, aivan mahtava moka kyllä :''D
Ficin nimi ja paritus vetivät minut vilkaisemaan, mistä on kyse, ja ficin summary on aivan loistava! Pidin tästä tekstistä ihan hirmuisesti ja varmasti palaan tätä myöhemminkin tavaamaan, mutta hemmetin hankala kommentoitava tämä kyllä on.

Pidin kerronnan otteesta, hivenen hyppivää ja ehkä sinne eksentrisen puolelle kurottavaa, mutta samalla tämä ei vaadi mitään syväluotaavien analyysien tekemistä, vaan enemmänkin tanssahtelee siinä kielikikkailujen ihmeellisessä maailmassa. Virkkeen tai parin mittaiset lyhyet kappaleet tukivat sisältöä ja loivat omalta osaltaan hyvin puheen rytmiä, tämä oli oikkua oikun perään, ja tässä jäi kivasti tulkinnan varaan se, onko kyseessä todellinen dialogi vai ehkä sittenkin enemmän Narcissan päänsä sisällä käymä "harjoitus" siitä, mitä kaikkea pitää sanoa ja ennen kaikkea miten. 

Lainaus
Sanot, etten voi tehdä sitä, että pidät minusta niin. Eikö nykyään enää sanota ’rakastaa’? Vaan olisihan se pelkästään harmillista, jos sinä minua rakastaisit. Enhän minäkään rakasta sinua.

Lainaus
Sanot, ettet enää jaksa nousta aamuisin ylös. Et syö, et nuku, et tee mitään. Aivan kuin minä siitä välittäisin. Kultaseni, tee tai jätä tekemättä – aivan mitä lystäät.

Lainaus
Älä älä älä turhaan syytä tästä minua. Etsit syyllistä vääristä paikoista. Mitä jos kurkistaisit kaappiisi ja sänkysi alle, ja jos vielä vilkaisisit peiliin?

Nämä nyt on pakko mainita ihan erityisesti silmään osuneiksi suosikkikohdiksi, vaikka toisaalta kyllä koko teksti oli minusta varsin loistealiasta tavaraa. Sanan hupsu käyttö myös sykähdytti suuresti. Kaiken kaikkiaan tämä oli kuin kokoelma niitä sokerisen keksin murusia, suorastaan herkullista tavaraa. Kiitos ja kumarrus siis tästä makupalasta, ah ja voi.
sano mua rovastiks

4forever

  • ***
  • Viestejä: 131
  • What doesn´t kill u makes u stronger
Vs: Sokerikeksi, S, Narcissa/Rabastan
« Vastaus #3 : 09.12.2013 09:16:23 »
Kommenttikampanjasta huomenta!
Otsikon perusteella oletin saavani lukea jotain siirappista rakkaustarinaa, mutta yllätyimpä ainakin (: positiivisesti. Tykkäsin tästä erittäin paljon varsinkin lauseesta "sinä et koskaan ollut mitään" oli mielenkiintoinen teksti ja hyvin kuviltu. Pidin !!
Life isn´t about waiting storm to pass.
It´s about dancing in the rain

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 789
  • Not killing people is really hard.
Vs: Sokerikeksi, S, Narcissa/Rabastan
« Vastaus #4 : 12.08.2015 01:29:20 »
Oho, otsikon perusteella en kyllä odottanut mitään tällaista tekstiä. Tää oli erilaista, kun mitä oon vähään aikaan lukenut, eikä pahalla vaan hyvällä tavalla! Tässä tyyli oli jollain tapaa runollinen ja aika erikoinen. Ei missään tapauksessa kyllä tylsä, vaan hyvin mielenkiintoinen!

En ookkaan aikaisemmin lukenut yhtäkään tekstiä tällä parituksella (toisaalta en ole juurikaan lukenut tekstejä Narcissasta ylipäätään), enkä varmaan oisi tätä avannut, jollei joku ircissä oisi linkannut ja kehunut, mutta yllätyin kyllä positiivisesti! Tässä ficissä nämä sopikin toisilleen oikein hyvin, vaikka olinkin aluksi vähän skeptinen asian suhteen. Eikä tässä oltu parituksesta tehty yhtään liian fluffyista tai sen paremmin angstista, vaan tässä oli just sopiva määrä... no, hyvää ja huonoa suhteessa. Pidän myös siitä, millaiseksi olet Narcissan tässä kuvannut, itsenäiseksi ja vahvaksi naiseksi, joka ei oikeastaan tarvitse sitä miestä rinnalleen voidakseen elää niin kuin haluaa. Ja huolimatta siitä, että suhde on ilmeisesti päättynyt, Narcissa kutsuu Rabastania erilaisilla hellittelynimillä. Se luo jollain tapaa ivallisen tunnelman, että Narcissa tahtoo kertoa Rabastanille, ettei oikeasti välitä hänestä, mutta tekee sen ikään kuin... en nyt osaa löytää oikeita sanoja mutta vähän kuin hellittelynimillä haukkuisi Rabastania!

Pidän myös paljon kirjoitustyylistä, joka on kuvailevaa ja siinä on paljon erilaisia kielikuvia ja metaforia. Tykkäsin erityisesti tästä:
Lainaus
Minä olen sytyttänyt kynttilän pöydälle ajamaan syksyn ulos huoneesta, puhaltamaan kalvavat tuulensa ja sisältä hyytävät viimansa toisten tyttöjen luokse, minä en niitä kaipaa.
En tiedä miksi. Se vain on niin kaunis kohta, etenkin tuo kun kynttilä ajaa syksyn ulos huoneesta.

Ja lopun koiralle oli kyllä pakko vähän naurahtaa. Niinpä! Iso kiitos tästä tekstistä, oli hyvin kaunis ja pidin!
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Sokerikeksi, S, Narcissa/Rabastan
« Vastaus #5 : 07.01.2016 12:48:12 »
En ole ennen lukenut tekstejäsi, mutta tämän luin, koska Lauchuo linkkasi tämän irkin puolella. Paritus on itselleni aivan täydellisen vieras, mutta se ei kyllä tuntunut lukemista häiritsevän. Nimi kyllä jotenkin ainakin mun päässäni viittasi enemmän johonkin fluffyiseen tekstiin, mutta todellisuus olikin sitten jotain ihan muuta.

Narcissa oli ehkä yllättävänkin suora ja tökerö ainakin mun mielestäni, mutta tässä se toimi kyllä paljon paremmin kuin asioiden pehmentely. Muutenkin tykkäsin kyllä ihan älyttömän paljon sun tavasta kuvailla asioita, se oli sellaista todella soljuvaa ja omalla tavallaan nättiä kuvailua. Loppu sai kyllä osakseen pienet hihitykset, koska luulisi nyt edes Rabastanin koiran pitävän miehestä, mutta ei sitten vissiinkään.

Tykkäsin muuten myös tuosta, että olit jättänyt aina tyhjän rivin muutaman virkkeen jälkeen, se teki tekstistä ihanan ilmavan näköisen, aivan kuin Narcissa oli käynyt tässä jonkinlaista päänsisäistä dialogia itsensä kanssa. Kompin tähän loppuun vielä Aavan, Verisen Paronittaren ja Lauchuon kommentteja, koska he oikeastaan sanoivat kaikki ajatukseni paremmin sanakääntein kuin minä itse. :D

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid