Kirjoittaja Aihe: Eikä salaisuuksia kerrota | S | Fred/George, Remus/George | drama, slash  (Luettu 1868 kertaa)

Tippi

  • ex-Hopeakettu
  • ***
  • Viestejä: 656
  • avatar ja banneri Ingridiltä
Ficin nimi: Eikä salaisuuksia kerrota
Kirjoittaja: Hopeakettu
Tyylilaji: drama, slash, fluff, noin puolitoistaraapale
Ikäraja: S
Paritus: Fred/George, Remus/George
Varoitukset: viittauksia insestiin
Vastuunvapaus: J.K. Rowlingin hahmot ja maailma.
Haasteet: FanFiction50 sanalla 020. Liikaa
A/N: Olen vähän huono keksimään otsikoita... Kaksoset ovat tässä jotain parikymppisiä. Kommentit ovat aina tervetulleita!

Eikä salaisuuksia kerrota

George on loukussa, koska ei osaa päättää. Toisaalla on Fred, toisaalla Remus, ja George rakastaa kumpaakin aivan liikaa valitakseen kummasta luopua.

Kun hän unohtuu ajattelemaan Remusta, tämän aikuista vartaloa ja suklaantuoksuisia hiuksia, kysyy Fred voiko hän ihan hyvin: silloin George loihtii kasvoilleen vakuuttavan virneen ja lähtee nukkumaan veljensä viereen vaikka sydän kutsuu toisaalle.

Mutta aina kun hän löytää itsensä sotkeutuneena Remuksen tahmeisiin lakanoihin on hänen mielensä täynnä Frediä, tämän omituista naurua, leiskuvia hiuksia ja lempeitä kouria. Silloin hän kaipaa veljensä vierelle eikä tahdo kuulla kuinka Remus kuiskii kauniita sanoja hänen korviinsa.

Aina Fredin ja Remuksen kohdatessa George pelkää paljastuvansa jotenkin vaikka tietää, että on kummankin salaisuus eikä salaisuuksia kerrota toisille. Siitä huolimatta hän pelkää jäävänsä kiinni, häntä pelottaa että käy ilmi että hänellä on kaksi miestä ja että hänet pakotettaisiin valitsemaan. Sitä George ei kestäisi, sillä hän välittää kummastakin liikaa unohtaakseen toisen: hän tahtoo sekä veljensä että Remuksen, hän haluaa antaa lupauksensa ikuisuudesta kummallekin

ja kun eräänä päivänä molemmat ovat poissa, ei George enää tiedä miten hengittää.

« Viimeksi muokattu: 30.05.2015 11:25:51 kirjoittanut Renneto »

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 371
Yhtäkkinen tarve saada tehtyä jotain ilmestyi, joten sammutan sen kirjoittamalla kommentin. Olen varmasti lukenut ficcesi ja pitänytkin niistä, sillä kirjoitustyylisi tuntui tutulta. Kolme suosikkihahmoa, Fred, George ja Remus samassa ficissä innostivat lukemaan. Pidin ideasta, sen toteutuksesta ja tunnelmasta, sekä sananvalinnoista. Sujuvaa kirjoittamista, olet tainnut kirjoitella pidemmän aikaa, sillä huomaan taitoa. :)

George on ollut aina se hiljaisempi ja rauhallisempi kaksosista, joten jos täytyisi valita kumpi olisi potentiaalisempi pettäjäehdokas, sanoisin George. Elämän ristiriita, kaipaa toista, kun on toisen kanssa ja toisinpäin. Itselläni on sama juttu vaikkapa lämpötilojen ja vuoden aikojen kanssa, joten koin ymmärtäväni idean. Fred vastaan Remus on aika paha kysymys. Toisaalta George tuntee kaksosensa täydellisesti, mutta Remus on kuitenkin aikuinen ja kokenut.

Georgen pienoinen epätoivo hankalan valinnan suhteen oli hienosti kuvattu.
Aina Fredin ja Remuksen kohdatessa George pelkää paljastuvansa jotenkin vaikka tietää, että on kummankin salaisuus eikä salaisuuksia kerrota toisille.
Otsikko toistui varmaankin suunnitellusti tuossa lauseessa, joka tiivisti kaiken tämän. Salaisuuksia ei kerrota muille, ihastuttava, lähes lapsenomainen ajatus.

Olen aivan heikkona lopetuksiin, jotka ovat huoliteltuja ja hyvältä kuulostavia. Tässä oli sellainen, joka sai lähes kyyneleet silmiin.
ja kun eräänä päivänä molemmat ovat poissa, ei George enää tiedä miten hengittää.
Jonkinlainen tuskaksi luokiteltava tunne oli vahvasti läsnä.
Kiitos tästä lukuelämyksestä!

//Sori, kun kiilailin, mutta pitikö sinun kirjoittaa noin hieno kommentti? Nyt en kuulosta enää ollenkaan älykkäältä! :D
« Viimeksi muokattu: 06.12.2013 08:14:44 kirjoittanut Orenji »
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Herkkuoone

  • Vieras
Heippa hei ja vapaavalintaista vuorokaudenaikaa toivottelen kommenttikampanjan merkeissä. Nappasin tämän, koska mieleni teki lukea jotain Weasleyn veljeksistä ja tämä sattui sopivasti eteen - lisäksi tätä ei oltu kommentoitu, joten halusin ilahduttaa sinua kommentilla, sillä on surullista, että näin hieno teksti kuin tämä, jää täysin ilman kommenttia. Olen kyllä taas vaihteeksi vähän jäissä kommentoimisen suhteen, mutta katsotaan, mitä tästä nyt oikein tulee.

Tässä on mielenkiintoinen idea: vastakkainasettelu Fredin ja Remusin välillä, mutta erilaisuuksistaan huolimatta heillä on yhteinen salaisuus: George. Tai no, pikemmin Georgella on kaksi salaisuutta, kaksi erilaista suhdetta, eikä lopulta yhtäkään.

Toisaalla on Fred, toisaalla Remus, ja George rakastaa kumpaakin aivan liikaa valitakseen kummasta luopua.
Silmäilin alkutiedot vasta ficin lukemisen jälkeen ja vasta ne luettuani tajusin, että hei, tämähän on pituudeltaan jotain puolitoistaraapaleen luokkaa, enkä ollut uskoa millään, sillä teksti on rakennettu niin hyvin; se on täynnä tunteita ja mahdollisuuksia samaistumiseen, joten tuntuu uskomattomalta ajatella, miten vähin sanoin olet pystynyt sanomaan niin paljon. Esimerkiksi juuri tuo lainaamani toinen virke oli niin helposti samaistuttavissa, sillä raastava tunne, kun kahdesta vaihtoehdosta pitäisi valita vain toinen, on koettu itsekin liian monta kertaa, eikä se ole koskaan helppoa, oli kyse sitten ihmisistä tai esineistä.

Lopetus oli ehkä lempparini. Se oli pysäyttävä. Erityisesti pysähdyin sanavalintasi ”eräs päivä” kohdalla, sillä pidin siitä, ettet suoraan puhunut mitään velhosodasta, vaan eräästä päivästä muiden joukossa. Tavallaan se tuo myös jotain karua ja katkeraa tekstin herättämään ajatusmaailmaan, sillä siitä tuli sellainen olo kuin aika olisi pysähtynyt Georgen ympärillä sinä päivänä, koska mitäpä sitä ajalla tekee, jos ei ole ketään sitä kanssaan jakamassa. :|

Kiitokset tästä, ihana fic. : )
~ Herkku.

// Sen siitä saa, kun roikuttaa ficin kommentointia viikon... Orenji kiilaili kommentteineen väliin.

räiskeperäinen sisulisko

  • kamelikuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 238
Vau! Ihana aihe joka vielä toteutettiinkin noin hyvin :) Weasleyn kaksosiin ei koskaan kyllästy ja Remus nyt muuten vaan on niin ihana :)

Pidin erityisesti lopusta, se oli pysäyttävä eli juuri sellainen kuin lopun kuuluukin olla.

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Ihana fic!

Paritus/paritukset olivat minulle uusi ja mielenkiintoinen, joka oli yksi syistä, jonka vuoksi tämän päätin katsoa. Toinen syy oli se, että kirjoitat aina hurjan hyviä ficcejä :)

Fic oli kaunis juonesta kuvailuun. Ja kuten moni muukin on sanonut, loppu oli täydellinen päätös tälle ficille. Teksti oli soljuvaa alusta loppuun. Fic sai jotakin (en varsinaisesti tiedä mitä :D) mielessäni liikkeelle, ja se on mielestäni mukavaa kun teksti saa pohdiskelemaan syvällisesti. Ja jos yrittäisin lainailla ns. parhaita paloja, saisin huomata että olen kopioinut koko tekstin tähän :D

Tiivistettynä lyhyesti teksti oli erittäin onnistunut, kaunis ja aito, jossa oli taas mukana sitä todellista kirjoittamisen taitoa :)

Kiitos kovasti! :)

-DragonHeart58

Tippi

  • ex-Hopeakettu
  • ***
  • Viestejä: 656
  • avatar ja banneri Ingridiltä
Oooh, kommentteja! ♥

Orenji: Kiitos kovasti viestistäsi! Mahtavaa kuulla, että kirjoitustyylini on mielestäsi sujuvaa. Ja kiva jos pidit lopetuksesta, juuri siihen yritin panostaa erityisesti. :)

Herkkuoone: Vautsi vau, kiitos hurjasti mahtavasta palautteesta! Jotenkin erityisesti se, että onnistuin sinusta kertomaan paljon vähin sanoin, oli ihanaa kuulla. Tykkään nimittäin hirveästi kirjoittaa raapaleita ja on kiva kuulla että olen onnistunut saamaan paljon vähään. :) Kommenttisi sai minut hienoudellaan melkein mykäksi, hädin tuskin tiedän mitä sanoa... :D Kiitos!

Räiskeperäinen sisulisko: Kiitos myös sinulle, hienoa jos pidit ficistäni. :)

DragonHeart58: Ai kirjoitan aina hurjan hyviä ficcejä? Huhhuh, minähän vallan punastun... :D Mahtavaa jos sain päässäsi jotain liikkeelle!

Suurkiitokset vielä kaikille!  :-*