Kirjoittaja Aihe: Kyllä minä ymmärrän || K-11, songfic, one-shot  (Luettu 1989 kertaa)

Roxy

  • Vieras
Title: Kyllä minä ymmärrän
Author: Roxy
Beta: onetoysoldier
Genre: Drama, Humour, Songfic, one-shot
Pairing: Ei ole (vihjauksia suuntaan ja toiseen)
Rating: K-11 //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Summary: Fred tahtoisi niin kovasti selvittää Georgen seksuaalisuuden.
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot, Avenue Q omistaa biisin. En saa tästä rahallista tuottoa, teidän kommenttinne on ainoa palkkani.

A/N: Ensimmäinen – oikea – ficcini. Menee sataseen sanalla 082. Jos. Ja biisinä tänään Avenue Q:n 'If you were gay', vaviskaa!

George oli ehtinyt lappaamaan lautaselleen vasta kolme paahtoleipää, kun hän kuuli jonkun istuvan viereiselle penkille. Hän kohotti katseensa lautasestaan ja kohtasi kaksoisveljensä uteliaat silmät. Toisen tuijotus oli suorastaan ärsyttävän lävitsetunkeva, joka yksinkertaisesti häiritsi poikaa niin paljon, että hänen oli pakko kysyä:
”Mitä? Mitä sinä haluat?”
”Oi, en mitään. Minä vain ajattelin, että oletko sinä homo”, Fred paukautti. George oli tukehtua leipäänsä ja käänsi lautasiksi suurenneet silmänsä veljeään kohti.
”Anteeksi kuinka?” hän kysyi.
”Tai siis kyllä minä olen nähnyt, kuinka sinä olet katsonut sitä korpinkynttä. Siis häntä”, Fred sanoi ympäripyöreästi ja osoitti Korpinkynsien pöydässä istuvaa tummahiuksista poikaa. George vilkaisi nopeasti Fredin osoittamaan suuntaan ja tunsi poskiensa punehtuvan.
”Sinä olet ihan väärässä!” hän sai lopulta sanottua ja jätti paikkansa Rohkelikon pöydässä.

If you were gay
that'd be okay
I mean 'cause, hey
I'd like you anyway
because you see
if it were me
I would feel free to say
that I was gay
but I'm not gay.


George seisoi pimeyden voimilta suojutumisen luokan ulkopuolella odottamassa tunnin alkua. Hän oli jo lähes toipunut aamuisesta keskustelusta Fredin kanssa ja päätynyt siihen, että koko homma oli jokin hauska vitsi tehdä hänet naurunalaiseksi. Hän veti syvään henkeä, kunnes kuuli käytävällä kaikuvat tutut askeleet.
”Hei veli!” sanoi tuttu ääni.
”Fred”, George vastasi.
”Kuule, siitä aamusta”, Fred aloitti ja sai Georgen jäykistymään. ”Tahdon vain sanoa, että minusta se on ihan okei.”
”Mikä on okei?” George tiukkasi.
”Minähän sanoin jo aamulla. Se, että sinä olet homo!”
”En minä ole homo!” George huudahti, saaden koko vuosikurssinsa katsomaan itseään. Nolostuneena hän huiskautti heille kättään ja jatkoi hiljaisemmalla äänellä, ”kuule, en tiedä mistä olet saanut päähäsi, että olen homo, mutta en ole!”
”Kieltäminen on luonnollista. Mutta ymmärräthän sinä, veli rakas, että me vain ajattelemme parastasi”, Fred sanoi, ”ja jos olisi kyse minusta, niin sanoisin kyllä suoraan, että olen -”
”Mutta minä en ole!”

If you were queer
I'd still be here
year after year
because you're dear to me
and I know that you
would accept me too
if I told you today
”Hey! Guess what,
I'm gay!”
But I'm not gay.


Ilma oli vielä tarpeeksi lämmin, että oppilaat pystyivät viettämään päivänsä ulkona. George oli valloittanut järven rannalla kenottavan puun, ja makasi nyt sen suojassa hyppytuntiaan viettäen. Hän oli juuri ehtinyt lähes nukahtaa, kun kuuli jonkun istahtavan viereensä. George raotti varovasti toista silmäänsä.
”Voi ei, sinä!”
”Minäpä minä, kukapa muukaan veli-kulta?”
”Etkö tajua, että haluaisin viettää edes iltapäivän ilman sinun valistavia homokeskustelujasi?”
”Nähtävästi en. Mutta jos et halua puhua, niin ei sitten”, Fred sanoi ja painoi päänsä maahan. Hän katseli sivusilmällään Georgea, joka sulki silmänsä uudelleen.
”Mutta kai sinä tiedät, että me emme mene minnekään vaikka olisit homo?” Fred kysyi.
”Fred! Oikeasti!” George ärsyyntyi.
”No anteeksi nyt, jos haluan sinun elävän oman seksuaalisuutesi mukaan!”
”Minä en ymmärrä mikä himo sinulla on puhua minun seksuaalisuudestani!” George huusi. ”Ettet vain itse olisi homo, kun noin kovasti siitä haluat jutella!”
”Minäkö homo? En kai nyt sentään. Älä unohda, että olen Lenan kanssa yhdessä.”
”Ja se, etten ole kenenkään kanssa tekee minusta homon?”
”Öh... Mahdollisesti.”

I'm happy
just being with you
so what should it
matter to me
what you do in bed
with guys?


George oli päättänyt saapua loitsujen tunnille aivan viime tippaan, sillä oli varma, että Fred aloittaisi taas ristikuulustelunsa käytävässä. Pahaksi onnekseen opettaja ei kuitenkaan ollut saapunut, vaan oppilaat odottivat yhä käytävässä luokkaan pääsyä. Ärsyyntyneenä George meni seisomaan mahdollisimman kauas Fredista, joka tietenkin päätti tulla tervehtimään veljeään. Ennen kuin Fred oli suutaan avannut, pyyhälsi McGarmiwa käytävään. Hän pysähtyi oppilaiden luokse ja sanoi:
”Noniin seitsemäsluokkalaiset! Valitettavasti professori Lipetit on estynyt pääsemästä opettamaan tänään, pudottuaan pöydältään ollessaan metsästämässä lentäviä kanankoipia”, McGarmiwa näytti hyvin paheksuvalta, ”täten ilmoitan, että tunti on peruttu.”
Monet oppilaat pomppasivat riemusta ja lähtivät kiireesti käytävästä, mutta Fred aikoi selvästi jäädä juttelemaan hänen kanssaan.
”Kunhan sitten jätät aikaa minullekin”, Fred sanoi.
”Anteeksi?”
”Että kun olet pokannut sen pojun, niin jätät aikaa minullekin.”
”Eikö me olla keskusteltu tästä ihan tarpeeksi?” George aneli.
”Juu, totta kai. Muista sitten laittaa hiljennysloitsut sänkysi ympärille”, Fred tokaisi ja iski silmää. George räpytti silmiään ällistyneenä.

If you were gay
I'd shout hooray!
And here I stay
but I wouldn't get
in your way.


George odotti huispauskentän reunalla treenien alkamista. Syystuuli puhalsi hänen punaisten hiuksiensa läpi ja viimein hän tunsi itsensä vapautuneeksi. Fred ei ollut puhunut hänelle enää sanaakaan sitten peruuntuneen loitsuntunnin ja George toivoi koko sydämestään, että niin myös pysyisi. Siinä samassa loppu huispaustiimi saapui paikalle. Fred kantoi kahta lyöjän mailaa ja ojensi toisen veljelleen.
”Kuule, George...”
”Ei! Älä edes aloita! En halua kuulla! La-la-la!” George huusi raivostuneena ja pinkaisi sisään pukukoppiin.
”Hmph. Olisin vain sanonut, että hänen kengännauhansa ovat auki, mutta eiköhän hän huomaa sen itsekin.”

You can count on me
to always be
beside you every day
to tell you it's okay
you were just born that way
and, as they say
it's in your DNA
you're gay.


Fred oli lähtenyt pikaisesti huispaustreenien jälkeen ja pukukopissa istui enään George, yksin. Hän antoi ajatusten virrata aivojensa läpi. Suihkutilasta kuuluva ääni varmisti, että joku oli yhä siellä, mutta George ei tiennyt kuka. Siinä samassa Harry astui ulos suihkuhuoneesta, yllään vain pelkkä pyyhe ja hiukset joka suuntaan sojottaen.
”Hei”, George sanoi.
”Hei”, Harry vastasi ja istahti Georgen viereen. ”Kuulin, mistä puhuitte Fredin kanssa ja tahdon vain sanoa, että kieltäminen on ihan luonnollista.”
”Olen tainnut kuulla saman virren aikaisemminkin...”
”Ei, tarkoitin vain sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu. Tai siis, silloin kun minä tulin ulos kaapista, olin pohtinut ensin pääni puhki muita vaihtoehtoja, mutta kaipa se homous sitten oli se oikea vaihtoehto.”
”Hetkinen, hetkinen. Oletko sinä homo?” George kysyi hämmentyneenä.
”Olen, etkö tiennyt? Minähän seurustelen Dracon kanssa.” George nyökkäsi pikaisesti ja ajatteli, ettei mikään voisi enää yllättää häntä. Paitsi ehkä yksipyöräisellä ajava härklöntti, mutta se olisi eri asia.
”Mutta en minä voi olla homo. Tai siis, tiedätkö?” George kysyi arastellen.
”Tiedän, tietenkin. Mutta tiedäthän, että tuollainen kulkee suvussakin. Minä olen ainakin kuullut villejä juttuja isäsi nuoruudesta...”
”Hetkinen! Onko minun isäni homo?”
”Bi-seksuaali. Mutta se ei kuulu tähän, vaan se, että sinä hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet”, Harry sanoi filosofisesti. George ei edes halunnut tietää, mistä Harry tiesi hänen isänsä olevan bi. Harry nousi pikaisesti ja puki päälleen.

George istui vielä tunnin liikahtamatta pukukopin penkillä. Viimein hän nousi ylös. Se korpinkynteläinen ei itseasiassa ole hassummannäköinen, George tuumasi ja lähti vihellellen pukuhuoneesta.
« Viimeksi muokattu: 27.11.2014 21:54:05 kirjoittanut zougati »