Rinnassa kukkii kevät • K11 • Albus Severus/Scorpius, hanahaki • mikroja 15/30

[Vilna]

Nimi - Rinnassa kukkii kevät
Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - K11

Paritus - Albus Severus Potter/Scorpius Malfoy, Scorpius Malfoy/Rose Weasley + mainintoja muista
Tyylilaji - synkistely, haikailu + ehkä pienesti romantiikka
! Varoitukset - kamalaa angstaamista, päihteitä, viittauksia seksiin

Tiivistelmä - Hänestä tulee aave, joka oksentaa verisiä terälehtiä Scorpiuksen ja Rosen yhteiselle parivuoteelle, joka on vuorattu punaisella silkillä ja neljä kuukautta vanhoilla vihkivaloilla, ja joka piinaa heidän öitään ulvomalla kuin hullu kuuta.

Kirjoittajalta: Halusin kirjoittaa jotain keväästä ja kolmannesta sukupolvesta, johon en ole vielä ikinä 14 vuotta kestäneen fikkausurani aikana kajonnut, hui! Jostain syystä TROPES-haasteesta saamani hanahaki-trope huusi minulle juuri Albus Severus/Scorpiusta, jännä! Minulla ei ole paukkuja aloittaa uutta rapsusarjaa juuri nyt, mutta halusin kertoa tämän tarinan jatkismuotoisena, joten päädyin mikroihin! 20 osaa on vain arvio, voi olla että näitä tulee siis lisääkin. Kaikenlaiset (kiltit) kommentit otetaan ilolla vastaan. ♥

Ps. Fikki on myös AU, koska en ole lukenut/nähnyt Kirottua lasta, enkä sitä ikinä todennäköisesti tule tekemäänkään. u_u

FF100 (Kevät), TROPES-haaste (hanahaki)

Rinnassa kukkii kevät

1.
(71 sanaa)

Albuksen rinnassa asuu kevät.

Se kukkii - kasvattaa krookuksia, leskenlehtiä ja valkovuokkoja; ne tukehduttavat häntä päivä päivältä enemmän ja enemmän, kunnes jossain vaiheessa hän on hengetön. Hänestä tulee aave, joka oksentaa verisiä terälehtiä Scorpiuksen ja Rosen yhteiselle parivuoteelle, joka on vuorattu punaisella silkillä ja neljä kuukautta vanhoilla vihkivaloilla, ja joka piinaa heidän öitään ulvomalla kuin hullu kuuta.

Ruumiinavauksessa Albus Severus Potter tullaan julistamaan kuolleeksi yksipuolisesta ja epätoivoisesta rakkaudesta, eikä hän lepää rauhassa.

2.
(87 sanaa)

Albus on aina rakastanut kevättä.

Hän rakastaa puiden ja kukkien loistoa, hän rakastaa auringonpaahdetta iholla, hän jopa rakastaa alkukevään vetistä loskaa ja räntäsadetta ja takatalviakin. Toukokuu on erityisesti hänen lempikuukautensa. Ehkä siksi, koska silloin on Scorpiuksen syntymäpäivä, ja he viettivät kyseisen päivän aina yhdessä. Kahdestaan.

Vaan ei enää. 10. toukokuuta Scorpius Malfoy ja Rose Weasley-Malfoy kertovat vauvauutisia koko suvulle isoissa juhlissa Malfoyn kartanon pihalla onnesta loistaen, ja Albukselle tulee niin paha olo, että hän menee syrjäiselle kukkapenkille ja oksentaa ruusupuskaan mustaa tuliviskin makuista verta.

3.
(54 sanaa)

Pyhän Mungon spesialistiparantajat sanovat, että parannuskeinoa kiroukseen ei ole. Albus odotti kyseistä vastausta, eikä hän ole yllättynyt siitä laisinkaan.

He ehdottavat, suorastaan maanittelevat, Scorpiukselle totuuden kertomista. Albus kieltäytyy, sillä se on vihoviimeinen asia, jonka hän haluaa tehdä.

Ehkä hanahakin kirous on sopivan dramaattinen tapa mennä - onhan hän Potter. Albus on aina halunnutkin kuolla marttyyrina.

4.
(90 sanaa)

Albus nukkuu paljon, mutta samalla niin vähän ja käy välillä oksentamassa vessassa. Hän asuu kolmestaan isän ja Lilyn kanssa, James heilautti kättään ja muutti omilleen jo neljä vuotta sitten. Äiti lähti jo ennen sitä; hän asuu nyt Lunan kanssa Saukkonummella ja he kai jahkailevat edelleen ollako vai eikö olla julkisesti yhdessä. Albus näkee häntä nykyään ehkä kerran kuukaudessa.

James tulee eräänä aamuna kahville, ja hän paukuttaa Albuksen ovea niin kauan, kunnes hän tulee avaamaan. He katsovat toisiaan vähän aikaa ennen kuin Albus yskäisee terälehtiä lattialle.

“Mitä vittua, Al?” James älähtää.

5.
(69 sanaa)

Ensin James kiroilee ja ravaa ympäri huonetta. Sitten hän vaatii Albusta kertomaan isälle ja äidille. Sitten hän osoittaa Albuksen rintaa taikasauvallaan ja mutisee karkottamisloitsun. Neljänneksi hän puhkeaa vihaiseen itkuun ja vetää Albuksen syvään halaukseen.

“Ei helvetti”, James sanoo Albuksen kaulaan. Hän toistaa sanan helvetti kuusi kertaa putkeen, ja Albus pyöräyttää silmiään, vaikka nekin ovat märät ja apeat.

“Kuka se on?” James kysyy sitten, vaikka tietää jo vastauksen.

[JuusoLeevi]

Hanahakia en olekaan lukenut oikeastaan ollenkaan, konsepti vaan on tuttu, ja sama pätee oikeastaan tähän Potterien kolmanteen sukupolveenkin. En ole muistaakseni myöskään lukenut sulta juuri muuta, mutta siihen mun on kyllä tehtävä muutos. Heti ensiriveiltä asti ihastelin koristeellista mutta kuitenkin simppeliä ja mikropituudenkin takia ytimekästä kerrontaa.

Tekstistä välittyy hyvin Albuksen suhtautuminen tilanteeseensa; se, miten hän ei edes jaksa taistella asiaa vastaan, ei tahdo riskeerata suhdettaan Scorpiukseen kertomalla totuutta. Erityisesti pidin nelos- ja vitosmikroista. James ja Albus reagoivat tilanteeseen niin eri tavoin. Jamesin epätoivoisen räjähdyksen ja Albuksen masentuneen hyväksynnän välinen kontrasti oli suorastaan hykerryttävän surkeaa, oikein tuli paha mieli molempien puolesta.

Kiinnostaa kyllä miten Albuksen käy, niin jätän tämän kommentin tähän myös kirjanmerkiksi niin löydän lukemaan loputkin

[Vilna]

JuusoLeevi: kiitos kovasti! ♥ Minäkään en ole kyllä hirveästi lukenut hanahakia, vaikka angstin ystävä olenkin, niin minusta oli kiva saada juuri tämä trope TROPES-haasteessa. Ihanaa, että pidit kirjoitustyylistäni, tuntuu että se on muuttunut ihan hirveästi vuosien aikoina ja joskus tulee tunne, että muutama vuosi sitten olin parempi kirjoittamaan kuin nykyään, lol. :-D Toivottavasti tykkäät jatkostakin ja tervetuloa seurailemaan!

6.
(62 sanaa)

Se kirous leviää nopeasti.

Albukselle annetaan elinaikaa neljä viikkoa ennen kuin kukat hänen keuhkoissaan tukehduttavat hänet kuoliaaksi. Albus vahingossa tyrskähtää ääneen ja parantaja katsoo häntä kuin hullua. Ehkä hän onkin.

Vain hullu rakastaisi Scorpius Hyperion Malfoyta, Albus ajattelee hellästi, kun katsoo aamulla kylpyhuoneen peiliin. Albuksella ja Rosella on yhteistä enemmän kuin pintapuoli antaa ymmärtää, ja joskus hän miettii, onko hänen sydämensä kuin ikkuna.

7.
(88 sanaa)

Tasan viikon päästä vauvauutisista on Scorpiuksen 21. syntymäpäivä.

Albus vie hänet kaljalle Vuotavaan Noidankattilaan, ja Scorpius valittaa koko illan Rosesta ja siitä, miten tämä kuulemma nipottaa joka helvetin asiasta. Albus kuuntelee puolella korvalla ja nyökkäilee ja kiroilee oikeissa kohdissa.

Yö on musta ja arvaamaton, kun he kaikkoontuvat kartanolle pienessä pirteässä hiprakassa. Scorpiuksen käsivarsi lepää löysästi Albuksen lantiolla, kun he sanovat hyvää yötä portilla. Hetken ajan Scorpiuksen tiivis katse viipyilee Albuksen rohtuneissa huulissa ja ilmassa ukkostaa halu. Albus nielaisee, mutta sitten Scorpius livahtaa pois hänen luotaan sanomatta sanaakaan enää.

8.
(67 sanaa)

Albuksen on vaikea hengittää seuraavana päivänä.

Joka henkäys tuntuu raastavalta keuhkoissa ja hän yskii ja yskii ja vielä vähän lisää, aina vain lisää terälehtiä nyrkkiinsä, jotka hän katouttaa piiloon taikasauvallaan. Hän on toivoton, lohduton ja onneton. Tuomittu ennen kaikkea.

Mutta samaan aikaan Albus on myös vuoren varma, että ei kuvitellut sähköistä jännitettä heidän välillään, kun he eilen sanoivat hyvää yötä kartanon porteilla.

Harmi, ettei se muuttanut mitään.

9.
(64 sanaa)

James on kuistilla polttamassa tupakkaa katsellen auringonlaskua, kun Albus istahtaa portaille hänen viereensä hiljaisena. Hän katsahtaa Albusta ja ojentaa sitten tupakkarasiaa hänelle yhtä vaitonaisena. Albus ottaa yhden savukkeen ja sytyttää sen taikasauvan kärjellään ennen kuin imee keuhkoihinsa nikotiinia.

“Oletko varma, että tuo tekee kiroukselle hyvää?” James kysyy, puoliksi huvittuneena, ja Albus virnistää hänelle.

“Kuolen joka tapauksessa”, Albus sanoo kireä hymynkare huulillaan.

James ei vastaa.

10.
(15 sanaa)

Ulkona kevään kukkaloisto alkaa olla jo täysin puhjennut, mutta Albuksella on vielä kolme viikkoa aikaa.

[JuusoLeevi]

Pidin uhkaukseni ja palasin lukemaan jatkon! Nääkin mikrot oli tosi kauniisti kirjoitettuja, ja tuo Albuksen hyväksyntä tilannettaan kohtaan alkaa olla jo vallan sydäntäraastavaa. Pidän myös siitä, miten oot saanut tässä esiintyvistä hahmoista niin omanlaisiaan näinkin pienellä sanamäärällä. Mulle on syntynyt yllättävän selkeät mielikuvat Albuksen lisäksi niin Jamesista kuin Scorpiuksestakin vain näiden vähien sanojen perusteella.

Ehkä Albus lopulta uskaltaisi avata suunsa kerta Rosella ja Scorpiuksella ei mene niin ruusuisesti (heh heh, both puns intended) Scorpiuksen kertoman mukaan.

Yö on musta ja arvaamaton, kun he kaikkoontuvat kartanolle pienessä pirteässä hiprakassa. Scorpiuksen käsivarsi lepää löysästi Albuksen lantiolla, kun he sanovat hyvää yötä portilla. Hetken ajan Scorpiuksen tiivis katse viipyilee Albuksen rohtuneissa huulissa ja ilmassa ukkostaa halu. Albus nielaisee, mutta sitten Scorpius livahtaa pois hänen luotaan sanomatta sanaakaan enää.

Tän kappaleen tunnelma oli jotenkin käsinkosketeltavan sähköinen ja tuo ilmassa ukkostaa halu oli älyttömän tyylikäs ilmaisu.

“Oletko varma, että tuo tekee kiroukselle hyvää?” James kysyy, puoliksi huvittuneena, ja Albus virnistää hänelle.

“Kuolen joka tapauksessa”, Albus sanoo kireä hymynkare huulillaan.

James ei vastaa.

Tästä tuli niin hirveän paha mieli! Oikein näen, miten Jamesin puolikas huvittuneisuus tipahtaa tiehensä.


Ja voi ei, Albuksella alkaa tosissaan kello tikittää. Mä en itse ole varsinaisesti angstin ystävä, joten palaan tänne varmasti vielä itkemään . Mä olen niin invested siihen, miten Albuksen käy!

[mursuhilleri]

Tervehdys ja onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Oon silmäillyt tätä tekstiä jo useita kertoja lyhyen ajan sisään, mutta mun on hirveän hankala tarttua ficceihin nykyään! Mutta nyt sitten vihdoin kommenttiarpajaisten myötä päädyin lukemaan tämän ja siis pakko sanoa vaan, että vau! Tää oli ihan uskomattoman kauniisti kirjoitettua angstia. Ihailen tällaista angstinkirjoittamistaitoa tosi paljon!

Oon ihan aina ficciurani alusta asti rakastanut kolmannesta sukupolvesta kertovia ficcejä, mutta niitä on harmillisen vähän ainakaan Finissä. Kiva kun kirjoitit näistä, Rose/Scorpius-Scorpius/Albus-kolmiodraama on ihan super kiinnostava aihe ja toimii todella hyvin. Oon itekin suunnitellut vaikka ja kuinka sellaisia ficcejä, mutta eipä ole tullut kuitenkaan kirjoitettua Onneksi sinä kirjoitit jotta minä voin sitten täällä tyytyväisenä lukea sitä Ja kaiken kukkuraksi tämä oli vielä hanahaki! En oo montaa hanahaki-ficciä lukenut, mutta se on musta niin herkullinen trope! Ihan parasta, että oot kirjoittanut tämän.

Musta tämä oli aivan upea teksti. Tai tekstin alku. Tämä mikrojatkis toimi aivan muotona erinomaisesti tällaiselle angst-ficille Oot käyttänyt tosi sellaista simppeliä kieltä, mutta kuitenkin tosi kauniita sanavalintoja ja ilmaisutapoja. Tätä oli tosi miellyttävä lukea <3 Haluan kyllä lukea tämän loppuun, kunhan saat kirjoitettua/julkaistua lisää! Eikä haittaa yhtään, vaikka menisi yli 20 osan

Ps. Fikki on myös AU, koska en ole lukenut/nähnyt Kirottua lasta, enkä sitä ikinä todennäköisesti tule tekemäänkään. u_u

Pitää tähän sanoa, että mä oon lukenut Kirotun lapsen (kerran, heti kun se ilmestyi), mutta en silti laske sitä canoniksi! Ei siis mitään hätää!

Mun lempikohtia ficissä oli maininta siitä, että Ginny oli jättänyt Harryn ja ruvennut olemaan Lunan kanssa, eivätkä he osaa päättää ollako julkisesti yhdessä vai eikö! Musta tää oli ihan super hieno yksityiskohta. Sitten tuossa kohtaa, kun Albus ja Scorpius on viettämässä iltaa niin odotin jo, että nytkö ne pussaa ja kaikki päättyy onnellisesti!! Mutta eipä tietenkään, kun ficci on vasta puolivälissä Kolmas ja ehkä kaikkein lempparein kohta oli kymmenes mikro, joka oli yksinkertaisuudessaan ihanan karu. Ah. Kyllä sielua särkee tämän jälkeen!

Kaiken kaikkiaan angstisuudessaan aivan tosi hieno teksti ja en malta odottaa että tätä tulee lisää <3 Kiitos!

[Meldis]

Tämä on ensimmäinen hanahaki-ficci, jonka olen lukenut ja ihh, miten kivaa onkaan lukea Albuksen tuskasta. :''''D Paritus on lähellä sydäntäni, mutta sitä on ihan liian vähän Finissä. Joten kivaa, että valitsit juuri tämän parituksen tähän ficciin. ^^ Mikrot tuntuvat edelleen itselle vieraalta, tuntuu vaikealta seurata tarinaa, joka tuntuu katkeavan vähän väliä. Mutta tähän angstiseen marssiin kuolemaa kohti se kyllä toimi. Albuksella on vähän aikaa jäljellä, joten tuntui sopivalta, että kuvaat hänen elämänsä lyhyesti ja karusti. Tykkään tosi paljon, miten ajankohtana tässä on kevät, joka on lempivuodenaikani ja se sotii niin paljon vastoin Albuksen elämän loppumista ja samalla kuvaa juuri sitä, mihin hän on kuolemassa. Oikein nättiä. ^^

Tyhmä Scorpius, joka keksii mennä naimisiin ensin Rosen kanssa ja sitten vielä kaiken päälle tulla raskaaksi, vaikka suhde ei ole vakaalla pohjalla. En tiedä onko se ylpeys vai mikä, että lähtee tuollaiseen sekoiluun, kun on niin sitä vastaan. -.- Tosi kiva yksityiskohta oli Ginnystä, miten näppärästi sait hänet pois jaloista ilman suurta loanheittoa. En tykkää Ginnystä hahmona, mutta en myöskään tykkää, kun hänestä tehdään äkisti suurin pahis ficeissä vain, koska kirjoittaja ei tykkää hänen hahmostaan.
Kiitos näistä ja jään seuraamaan, miten tässä vielä käy. ^^

[valokki]

Olipas tämä mielenkiintoinen löytö! Nuoremmasta sukupolvesta on välillä tosi virkistävää lukea, enkä kyllä koskaan ole tullut lukeneeksi heistä tällaisessa konseptissa. Hanahaki-fikkejä olen lukenut muutamia, että vähän osasi odottaa, mitä tässä olisi tiedossa, mutta tuli tässä jotenkin silti vähän yllätyksenä, kuinka raastavaa ja tuskallista luettavaa tämä olisi. Tässä on kyllä nyt niin kunnon piningia ja angstaamista, ja osaat vielä kirjoittaa Albuksen tunteista sellaisella otteella, joka pitää lukijan otteessaan ja menee ihan kunnolla ihon alle.

Ai että miten ihanan turhauttava kuvio, kun Albus kärsii tällä tavalla, mutta ei voi millään edes ajatella paljastavansa tunteensa Scorpiukselle. Ei, vaikka hänen oma henkensä on uhattuna. Tuntuu, että hän on sen sijaan täysin sinut ajatuksen kanssa, että hän tulee kuolemaan karulla tavalla romantisoidun marttyyrikuoleman. Karua ajatella, kuinka paljon Albus pitää yleensä keväästä, ja tällä kertaa kevät kukkii näin tappavalla tavalla hänen rinnassaan. Scorpius tässä taas on suuri mysteeri, kun tuntuu, että hän ei ole tyytyväinen hänen ja Rosen suhteeseen, ja hän antaa Albukselle pieniä vihjeitä siihen suuntaan, että heidän välillään saattaisi ollakin jotain. Jännittää kyllä, mihin suuntaan tämä on tästä menossa, kun nyt on vähän annettu lukijalle toivoa, että ehkä Albuksen tila voisikin parantua.

Kiitos kovasti näistä, jään innolla odottelemaan jatkoa!

[Vilna]

Vautsi, teitähän on täällä monta! ♥

JuusoLeevi: voi kun kiva, että palasit lukemaan, vaikka et angstin ystävä olekaan! Vaikka mikrot onkin sanamäärällisesti pieniä niin ne on yllättävän vaikeita kirjoittaa, erityisesti tälleen jatkismuodossa, mutta ihanaa jos se on toiminut ja hahmoistakin on tullut jo selkeät kuvat, se ilahduttaa erityisesti, koska en ole kirjoittanut kolmannesta sukupolvesta aikaisemmin. Katsotaan miten Albuksen käy. Kiitos! ♥

mursu: aaa kiitos tosi paljon! ♥ Ihanaa, että Kommenttiarpajaiset sai sinut tarttumaan tähän ja että tulit kommentoimaan, se merkitsee paljon. :-) En ole pitkään aikaan kirjoittanut kunnolla ihan angsti angstia niin tätä on kiva kirjoittaa siinä mielessä, ja mikrot on kivan ytimekkäitä (vaikkakin joskus vaikeita)! Hienoa, jos mikrojatkismuoto toimii, koska en ollut eka ihan varma, että palveleeko se tätä ideaa kovin hyvin, lol. Joo, minulla on ollut Kirottu lapsi kirjahyllyssä jo vuosia, mutta ei ole mitään mielenkiintoa edes avata sitä. Tiedän vain suunnileen mitä siinä tapahtuu wikin avulla. Ihanaa, että tykkäsit ripauksesta Ginny/Lunaa, hihi.

Meldis: kiitos kovasti! ♥ Minä oon lukenut vain muutaman fikin tällä parituksella, mutta hirveästi potentiaalia tällä mini Harry/Dracolla on, haha. Mikroihin voi olla vähän hankala päästä kiinni, koska ne on niin pieniä sanamäärällisesti, mutta kiva että se tuntui toimivan tässä fikissä! Kevät on myös minun lempivuodenaikani ja tuntui jotenkin sopivalta yhdistää se hanahakiin. Minäkään en ole Ginnyn suurin fani, mutta minulla on samat fiilikset kuin sinulla siitä, miten hänet esitetään useissa fikeissä. Kiva kun olet siellä!

valokki: hihi, kiitos! ♥ Kiva, että tulit lukemaan tätä. Oon tosi otettu siitä, että tunteet tulee hyvin esille tässä fikissä, koska sanamäärä on niin pieni (nämä seuraavat mikrot mukaan lukien tässä on atm vain n. 800 sanaa yhteensä). Kiitos tosi paljon, tuntuu että aivot on ihan taikinaa niin näihin kommentteihin vastaaminen on vaikeaa, ugh.

A/N: Anteeksi pieni odottelu, täältä tulee viimeinkin lisää! Muutin myös otsikkoon, että näitä tulee (ehkä) 30. Enemmän kuin 20 joka tapauksessa.

11.
(63 sanaa)

Albus polttaa lisää tupakkaa salaa ja käyttää jästien särkylääkkeitä kipuun. Ne auttavat enemmän kuin mikään liemiresepti Mungon parantajat ovat hänelle suositelleet, mistä Albus nauraa myöhemmin Jamesille, joka jotenkin onnistuu nauramaan kalskeasti suupielet alaspäin.

Hän ei ole oikein ikinä ollut läheinen Jamesin kanssa, he ovat liian erilaisia, liian erilleen kasvaneita, mutta Albuksen salaisuus on tehnyt heistä miltei erottamattomat.

Veljekset kuin ilvekset. Hamaan loppuun saakka.

12.
(70 sanaa)

Yöllä Albus menee jästibaariin Lontoon tyveen ja juo kolme sokerista drinkkiä ennen kuin alkaa etsiä itselleen yhden illan viihdykettä. Ehkä se ei ole hyvä tapa yrittää karistaa kuolemanpelkoa, mutta se on ainut tapa, jonka hän osaa.

Hän vie vaaleahiuksisen nuoren miehen vessaan ja antaa tämän vajota polvilleen hänen eteensä ja kiskoa Albuksen farkkujen vyölenkin auki.

Albus sulkee silmänsä ja herää aamulla siihen, että hänellä on paha olo ja paha olla.

13.
(54 sanaa)

Äiti ja Luna kutsuvat Albuksen ja Jamesin aamiaiselle yhtenä päivänä.

Albus syö munuaispiirakkaa, eikä juo lainkaan teetä; James on kalpea ja kittaa kahvia. Lunan sormet lomittuvat äidin omien väliin. Äiti hymyilee silmät sädehtien, valkokultaa nimettömässään.

James naurahtaa, nousee pöydästä ja ryntää halaamaan heitä molempia. Albus saa juuri ja juuri puserrettua katkerat onnittelut huultensa lomasta.

14.
(13 sanaa)

Rose on erittäin kaunis hymyillessään. Albus vähän haluaisi, että tämä kuolisi ennen häntä.

15.
(56 sanaa)

“Kun minä kuolen”, Albus sanoo eräänä heikkona hetkenä Scorpiukselle, kun ulkona on pimeää. “Luuletko että minusta tulee puutarhajätettä?”

Scorpius nauraa ja vilkaisee häntä harmaat silmät välkähtäen. “Ihmisjätettä pikemminkin”, hän vastaa ja kääntyy kyljelleen katsomaan Albusta. “Vai oletko salaisesti ruusupensas? Raparperi? Orapihlaja-aita?”

Albus ei sano mitään.

“Raparperi”, Scorpius päättää ja tökkää Albuksen nenänpäätä etusormellaan. “Hapan mutta hedelmäinen.”

[mursuhilleri]

Voi Albus reppanaa Tämä on niin kauhean lohduton tarina. Aina voi toivoa onnellista loppua, mutta se on sitten ihan eri asia, että toteutuuko toive

Mä oon aina ajatellut, että Albus ja James olisivat hyviä kavereita (tietty sen veljeyden lisäksi), mutta oikeasti tää oli paljon parempi versio. Se, että he eivät ole kovin läheisiä nuoruudessaan vaan sillä tavalla erilleen kasvaneita ja hyvin erilaisia persoonia. Ja mikä sen parempaa angst-tekstissä kuin se, että veljekset lähentyvät vasta sitten kun aika alkaa olla jo lopussa. Joskin edelleen toivon sitä onnellista loppua Niin, että Albus saisi Scorpiuksensa ja saisi pitää myös tuoreen läheisen suhteen veljeensä <3

Ihanaa, että Ginny ja Luna menivät kihloihin, mutta en voi edes kuvitella, kuinka kipeää se tekee Albukselle, joka kärsii hanahakista. Voi apua!

Rose on erittäin kaunis hymyillessään. Albus vähän haluaisi, että tämä kuolisi ennen häntä.

Tää mikro numero 14 oli ehkä mun suosikki näistä. Yksinkertaisuudessaan niin hirveän karu ja lohduton Mutta ymmärrän erittäin hyvin miksi Albus tätä toivoo.

Viimeisin mikro olikin sitten herttainen hetki Albuksen ja Scorpiuksen välillä. Ihanaa kun Scorpius sanoi Albusta raparperiksi. Olen samaa mieltä, hapan mutta hedelmäinen <3

Kiitos taas näistä <3 Tahdon lisää.

[Meldis]

Ah ja voih, mitä jatkoa. :'') On yhtä aikaa ihanaa ja kamalaa, että Albuksen sairaus on lähentänyt häntä ja Jamesia. Sitenhän se on, vaikeudet yhdistävät, mutta on kurjaa, että se tapahtuu vasta nyt, kun Albus on kuolemassa. Olipas kiva ylläri, että Ginny ja Luna äkkiä ilmoittivatkin suhteestaan. Söpöä, että James kaikesta huolimatta välittömästi meni halaamaan heitä. ^^ Viimeinen mikro oli sydäntäraastava. Kauhean herttaista Scorpiuksen vitsaillessa Albuksen olevan kuin raparperi. <3 Kiitos jatkosta!

[valokki]

Kylläpä tässä tuli ihanan katkeransuloista jatkoa. Mä olen tykästynyt tähän Jamesin ja Albuksen suhteeseen, kun James ei paljoa näytä tunteitaan tai itkeskele veljensä tilanteen takia, mutta hänestä huomaa selvästi, että hän välittää. James on kaikkein eniten läsnä Albukselle ja juuri sellaisella tavalla, jota Albus tuntuu tässä tilanteessa kaipaavankin.

Albusta kyllä koetellaan, kun ensin äiti on mennyt täynnä onnea kihloihin Lunan kanssa, Rose vierailee nopeasti tarinassa ja lopussa Scorpius vielä heittää sellaista läppää, joka osuu vähän turhan lähelle todellisuutta. Tekisi mieli itse huutaa molemmille, että Scorpius tajuaisi Albuksen tilanteen ja Albus tajuaisi, että Scorpiuksellakin on (ilmeisesti) kyllä tunteita myös häntä kohtaan.

Kiitos taas uusista mikroista! <3

[Sokerisiipi]

Kommenttikampanjasta heips!

Ihailen sun mikroilutaitoja! Osaat sanoa tosi paljon hyvin vähillä sanoilla, niin upeaa! Tällaisen dramaattiseen ja traagiseen tarinaan sun kirjoitustyyli sopii hyvin.

Vähän (siis paljon) kyllä turhautti Albuksen marttyyrimaisuus, koska mitä ihmettä 🤣 Mutta toisaalta, nuori ikä ja velhomaailman yleinen mustavalkoisuus ja vanhanaikaisuus selittävät paljon. Ja niin, ei Harrykaan ikinä ruikuttanut ongelmistaan muille vaan sieti vain kaiken paskan kaikessa hiljaisuudessa. Albus on kyllä ihan isänsä poika

Yllätyin iloisesti Jamesin ilmaantumisesta ja veljesten bondailusta. Olen heikkona sellaiseen ♥︎

Kiinnostavaa oli tutustua tähän tropeen. Sun tekstejä lukee muutenki aina mielellään, kiitos!

[Iloinen Sipuli]

En voi kiistää, etteikö hanahaki-aiheessa olisi jotakin jännästi tosi kiehtovaa. Lisäksi, tämä oli todella onnistunutta, suorastaan aforistista kerrontaa. Lakonisesti ja vähällä sanamäärällä olet todella onnistunut tiivistämään tunnelman ja hahmot. Pidin tämän lukemisesta kuin runouden. Hahmot tuntuivat valideilta, etenkin pidin tuosta "Mitä vittua Al?" Ylipäätänsä, osat 4 ja 5 olivat erityisen hyviä.

Nyt haluan lukemaan muitakin ficcejäsi!