Doctor Who: Eräs aamiainen [S, 11. Tohtori ja Clara]

[Nukkemestari]

Ficin nimi: Eräs aamiainen
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji/Genre: Ficlet
Ikäraja: S
Päähenkilöt: 11. Tohtori, Clara
A/N: Päätin että edistän FF100:ni ja valitsin sanan ja kirjoitin. Tässä tulos. 056.   Aamiainen.


Eräs aamiainen

Istut pöydän ääreen, vilkaiset aamiaista (munakokkelia, pekonia, voisarvia, marmeladia, paahtoleipää ja papuja) ja alat saman tien hölöttämään. Käsken sinua pesemään kätesi ennen ruokailua ja valitat kuin pikkulapsi. Totean että aikamatkustajat voivat kantaa mukanaan vaarallisia bakteereja miljoonien vuosien ajalta; niin menneisyydestä, nykyisyydestä kuin tulevaisuudesta. Saan sinut viimein nousemaan ja kun palaat aloitan puhetulvasi taas.

Kerrot kuinka söit kerran munakokkelia kuningatar Viktoria X:n kanssa. Munakokkeli ei kuulemma ollut vain tämmöinen tavallinen kermasta, munasta ja mausteista tehty samettinen mössö, vaan kuulemma strutsinmunasta tehty. Ja kaiken lisäksi vielä strutsin munan sisällä tarjoiltaessa! Nappaat palan pekonia ja kerrot ettet regeneroituasi voinut syödä sitä, sillä se maistui rapealle minttuhammastahnalle, eikä kukaan halua syödä rapeaa minttuhammastahnaa. Mutta silmäsi sanovat, että olet hämmästynyt kun joku näki näin paljon vaivaa aamiaisesi eteen.

[Orenji]

Etsin oikein etsimällä nollakommentoitua Doctor Who -ficciä vielä illan ratoksi ja tämähän tuli vastaan! Oikein suloinen ja lämminhenkinen raapale, joka oli sopivan nopea lukea tässä suhteellisen kärsimättömässä tilassa. Jos jostain täytyy antaa kritiikkiä, niin siitä, että lukiessahan tuli totta kai nälkä. Ei se nyt pahasti lukemista häirinnyt, mutta ensikerralla Clara kattakoot palanutta paahtoleipää sekä epäonnistunutta munakokkelia!

Tohtori oli niin kovin oikeanlainen, tuttu ja sopivan höpsö selittäessähän kauhealla vauhdilla tarinoitaan ja turhautuessaan käsien pesusta. Yhdestoista ei ole aivan suosikkini, mutta en usko, että joku ei voisi pitää hänestä! Hän oli hyvä valinta juuri tähän ficciin, koska tämä vaatii tietynlaista lapsenomaisuutta ja kykyä heittäytyä.

Nappaat palan pekonia ja kerrot ettet regeneroituasi voinut syödä sitä, sillä se maistui rapealle minttuhammastahnalle, eikä kukaan halua syödä rapeaa minttuhammastahnaa.

Tätä juuri tarkoitin, Clara mahtoi olla hiukan hämmentynyt tuon mielenkiintoisen havainnon jälkeen. Tai no, kaikkeen tottuu varmaankin, kun vain matkaa tarpeeksi kauan Tohtorin seurassa!

Tämä oli ihastuttava, etenkin, kun Tohtori oli tosissaan otettu häneen kohdistuvasta huolenpidosta. Kiitokset siis lukukokemuksesta ja illan piristämisestä!