Kirjoittaja Aihe: Tänään hän kertoisi, S || Yksipuolinen Neville/Hermione, draama  (Luettu 3017 kertaa)

Tippi

  • ex-Hopeakettu
  • ***
  • Viestejä: 653
  • avatar ja banneri Ingridiltä
Ficin nimi: Tänään hän kertoisi
Kirjoittaja: Hopeakettu
Fandom: Harry Potter
Tyylilaji: Draama
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Yksipuolinen Neville/Hermione
Yhteenveto: Nevillen sydän alkaa hakata lujempaa; tässä on hänen tilaisuutensa, tätä hetkeä hän on odottanut koko päivän!
Vastuuvapautus: J.K. Rowlingin hahmot, mutta senhän te jo tiesittekin.
A/N: Tämä on kummitellut mielessäni jo ties kuinka pitkään, haahuillut paperilta toiselle muotoaan muuttaen, mutta viimein se on tässä.

    
   Tänään minä kerron.
   Neville nuokkuu oleskeluhuoneen sohvalla nälkäisenä ja väsyneenä. Hänen koko kehoaan särkee monen tunnin istumisen jäljiltä, mutta poika ei hievahdakaan, koska pelkää menettävänsä otteen itsestään ja tyytyvänsä tekojen sijaan vain haaveilemiseen.
   Tänään niin ei kävisi. Tänään hän kertoisi.
   Ilta on jo pitkällä, ja oppilaat alkavat hiljalleen valua makuusaleihin aikaista herätystä kiroten. Vaikka Nevillen katse välillä eksyykin muotokuva-aukosta heihin, hänen ajatuksensa ovat aivan muualla; pieneksi taitellussa, hikoilevien sormien kostuttamassa pergamentinpalassa ja tytössä, jolle se on tarkoitettu.
  
   Tänään minä kerron.
   Neville näpertää pergamentin auki ja nojautuu suojelevaisesti sen ylle. Keskittyneen näköisenä hän tavaa sanoja mielessään yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes ne menettävät merkityksensä. Silloin Neville kääntää katseensa pois; hän ei tahdo kuluttaa noita kauniita lauseita ontoiksi hokemiksi.
   Hajamielinen hymy hiipii pyöreäkasvoisen pojan huulille hänen kuvitellessaan tytön reaktiota tämän lukiessa kirjettä. Lyhyet ripset räpsyvät kiivaasti, sileä otsa rypistyy hieman ja suu avautuu paljastaen suurehkot etuhampaat…
   Samassa Nevillen vatsalta tuntuu putoavan pohja; millaisen vastauksen hän saisi?

   Tänään minä kerron.
   Muotokuva-aukko aukeaa kirskahtaen, ja se saa Nevillen hätkähtämään haaveistaan ja kompuroimaan pystyyn. Hän luo pikaisen silmäyksen oleskeluhuoneeseen; nojatuoleissa kikattelee vielä kaksi ensiluokkalaista, jotka pakenevat kiireesti Nevillen jännityksestä äkäistä katsetta. Juuri kun lapset ovat kadonneet makuusaleihin vieviin portaisiin, Hermione ilmestyy nurkan takaa paksuine kirjoineen.
   Hiipuvan takkatulen heikko kajo saa tytön näyttämään heikolta ja väsyneeltä, ehkä jopa hieman sairaalta. Ruskeat hiukset ovat entistä pahemmassa takussa, ja väkinäisyys paistaa hymyn läpi. Sama kaapu taitaa olla käytössä jo kolmatta viikkoa lukemattomista tahroista päätellen.
   Kaikesta huolimatta Neville näkee edessään maailman kauneimman tytön.

   Nyt minä kerron!
   Nevillen sydän alkaa hakata lujempaa; tässä on hänen tilaisuutensa, tätä hetkeä hän on odottanut koko päivän! Pergamentinpalanen lähes polttelee hänen sormiaan, mutta ennen kuin poika ehtii edes räpäyttää silmiään, on jo liian myöhäistä. Hermione kuiskaa hyvänyöntoivotukset voipuneesti, eikä Neville kykene kuin nyökkäämään. Turhautuneena ja vihaisena itselleen hän saattaa Hermionen katseellaan kierreportaiden juurelle, mytistää pergamentinpalan nyrkissään ja paiskaa sen takkatulen rippeisiin. Pian täyttymättömistä toiveista on jäljellä vain kasa tuhkaa.

   Jokin päivä minä kerron.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 21:30:44 kirjoittanut Pops »

Tippi

  • ex-Hopeakettu
  • ***
  • Viestejä: 653
  • avatar ja banneri Ingridiltä
Vs: Tänään hän kertoisi, S
« Vastaus #1 : 14.06.2010 08:58:58 »
   Kiitos kommentista, Jekaterina! Mietin pitkään jättäisinkö nuo "Tänään minä kerron"- lauseet pois, joten oli kiva kuulla että pidit niistä. :) Mukavaa että tykkäsit tästä.

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 366
  • Lunnikuningatar
Vs: Tänään hän kertoisi, S
« Vastaus #2 : 24.07.2010 19:49:14 »
Heis.

Hermione/Neville on suosikkiparituksiani (se oli alkuperäinen FF100-haasteeni aihe), joten oli ihanaa huomata, että joku muukin oli kirjoittanut siitä, vaikkakin vain yksipuolisena. Olen Jekaterinan kanssa samaa mieltä siitä, että tämä paritus toimii vallan hyvin juurikin tällaisena Nevillen ihastuksen ja tunteiden kuvailuna.

Tykkäsin kanssa tuosta Tänään minä kerron -rakenteesta, varsinkin siitä, miten osasit lopussa vielä käyttää sitä oivaltavasti ja sinetöidä rakenteella ficin. :) Tuollainen toistuvuus rytmittää ficciä ja lisäksi se kuvasi hyvin Nevillen päättäväisyyttä ja sitä, miten hän oikeasti piti Hermionesta.

Hermione jäi tässä hyvin etäiseksi, mutta niinhän ne ihastukset usein tosielämässäkin. Sitä on niin keskittynyt pohtimaan omia tunteitaan ja sitä ihastusta oman pään sisällä, ettei välttämättä hirveästi ehdi tai huomaa, mitä sille toiselle todellisuudessa kuuluu.

Tykkäsin tästä kovasti, oikein suloinen ja haikea ficlet. Olisi mukava tietää, kuinka Nevillen ihastuksen lopulta kävi ja päätyikö hän koskaan todella kertomaan, mutta tällaisenaan tämä jättää kutkuttavasti asioita auki. Kiitoksia onnistuneesta tekstistä. :)


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Tippi

  • ex-Hopeakettu
  • ***
  • Viestejä: 653
  • avatar ja banneri Ingridiltä
Vs: Tänään hän kertoisi, S
« Vastaus #3 : 24.07.2010 20:46:28 »
   Kiitos, Nevilla! :) Mukava kuulla, että tykkäsit tästä, vaikka paritus olikin nyt yksipuolinen.

matsi

  • ***
  • Viestejä: 4
Vs: Tänään hän kertoisi, S
« Vastaus #4 : 06.08.2010 22:20:47 »
Tosi ihana! Oon itekki ajatellu tota ideaa! Ehkä hieman hidastempoista, mutta tunnelma korjaa kaiken! Tosi hyvä kaiken kaikkiaan!

Tippi

  • ex-Hopeakettu
  • ***
  • Viestejä: 653
  • avatar ja banneri Ingridiltä
Vs: Tänään hän kertoisi, S
« Vastaus #5 : 06.08.2010 23:50:41 »
   Kiitos, Matsi! Itse pidän vähän enemmän hidastempoisista ja asiaan kunnolla syventyvistä teksteistä kuin hirveän nopeasti etenevistä, pintapuolisiksi jääviksi kirjoituksista. (Vaikka eihän tämä käsitys päde kaikkien tekstien kohdalla.) Ja älä ihmeessä jätä ficciäsi kirjoittamatta, vaikka se liippaisikin läheltä tämän ideaa! :)

Hinska

  • ***
  • Viestejä: 36
Huhuu se olen minä! Koska päivä on täällä juuri loppumaisillaan (=ulkona sataa vettä nyyh), laittomasti lataan Sims Kolmosta (kakkosta ei ollut missään kaupassa) ja sen lataamiseen menee KAUAN aikaa, ajattelin että nyt olisi hyvä hetki vähän kommentoida & lukea ficcejä. : ) Ajattelin aloittaa sinusta sinun ficistäs!

Mut niin. Aaaaw sulin lattialle. Juuri tuollaisena meikä näkee Nevillen kuin tässä ficissä: kömpelönä, epävarmana, jonka tytöt näkevät ihan kivana kaverina, mutta eivät minään muuna. Ehkä hieman höpsönä poikana, mutta siinä kaikki.

Kuten aikaisemmin ollaan jo sanottu, tässä ficissä on kiva rakenne. Ehkä olisin kaivannut hieman erilaisia reaktioita, kun alussa tuossa oli kolme kertaa peräkkäin "tänään minä kerron!" -lausetta. Mielialat vaihtelevat nopeasti varmasta epävarmaan ja takaisin varmaan, ja se olisi voinut näkyä vielä paremmin. (Olisi voinut esim. olla entä jos en uskalla kertoa?, aivan kuin tappelisi kahden minän kanssa ja pitäisi päättää kumpi vie voiton.)

Mutta niin! Tuo loppulause oli jotenkin niin suloinen; kuin huokaus kaiken huudon keskellä, että peli on jo menetetty mutta silti aikomus on voittaa. Niin tyypillistä Nevillea. (Ja olen varma, että loppupeleissä Neville ei koskaan saanut kerrottua ihastustaan!)

Sulla on tarkkaa kuvailua, ja oot saavuttanut tässä sen tunnelman, mikä tapahtumarikkaissa ficeissä sattuu aina välillä unohtumaan. Olisi hauskaa lukea sulta vähän pidempää tekstiä : ) Mä tykkäsin tästä ficistä näin lyhykäisyydessään, ja voi, näen itse Neville/Hermione parituksen juuri tällaisena. Neville on niin ihastunut, mutta Hermione ei vain huomaa : (

Kiitän tästä, ehkä uskaltaudun vastaisuudessakin lukemaan suomenkielistä tekstiä! (..usein kun satun lukemaan englanninkielistä fanfictionia hehe)

Ferope

  • ***
  • Viestejä: 162
Suloinen ficci :)
Neville oli hirveän hellyttävä, ja toi lopussa kyyneleet silmäkulmiin. Angsteri kun olen ;)
Tänään kerron. Se oli jotenkin söppänä lause.
Yh, kipeänä ei pitäisi kommentoida,
mutta kiitos tästä!

- kipeä Fero
People go in one end, and meat comes out the other.

Tippi

  • ex-Hopeakettu
  • ***
  • Viestejä: 653
  • avatar ja banneri Ingridiltä
Senkin Hinska, pitihän se arvata että eksyisit tännekin jossain vaiheessa niiltä laittomuuksiltasi... : D Mutta hauska kuulla, että olin onnistunut tässä, etenkin ilahdutti kun sanoit tuosta tunnelmantavoittelun onnistumisesta. Oon samaa mieltä, että ehkäpä se "sisäinen taistelu" olisi tosiaan voinut näkyä paremmin noiden hokemien muodoissa, kun tarkastelen tätä tekstiä näin jälkitassuun. Mutta kiitokseja kommentista, mussuseni ♥

Ja kiitos kommentista sullekin, Ferope! : ) Angsteriudessa (...) ei ole mitään vikaa, ja kommentti ilahduttaa aina, vaikka se olisi miten huumekuumehöyryissä kirjoitettu! :3

Asdf, on aina niin hassua saada kommentteja vanhaan tekstiin... : D Mutta kiitokseja vielä molemmille! ♥

Karvis

  • Vieras
Mä olen sitä mieltä, että Nevillestä ja Hermionesta tulisi tosi hyvä pari. Neville on vaan ujo ja itsetuntonsa kovasti kotona ja koulussa poljettu, mutta mä olen aina käsittänyt, että Neville kumminkin on ihan älykäs - älykkäämpi ja lukeneempi kuin vaikkapa Harry. Varmaan jokainen voi samaistua tuohon ihastumisen tunteeseen ja siihen kuvitelmaan, että kertoisi ihastuksen kohteelle tunteistaan. Se on ihan hirveää samalla kun se on aivan ihanaa. Tästä ei oikein voinut päätellä, että mitä Hermione olisi mahtanut sanoa, jos Neville olisi saanut annettua tälle kirjeen, mutta jotenkin jäin siihen mielikuvaan, että tässä olisi kyseessä yksipuolinen ihastus, josta Hermionella ei välttämättä ole mitään aavistustakaan, mutta toisaalta romantikko sisälläni pitää mahdollisena myös, että Hermione olisikin vastannut siihen tai ainakin ajan kanssa alkanut tuntea jotain, jos olisi vaan tiennyt.

No se on aika, jos koska välttämättä Neville ei koskaan tulekaan kertomaan ihastuksestaan. Musta oli jännä ja toimiva ratkaisu se, että tekstissä ei kerrottu, mitä Neville oli kirjoittanut pergamentille, jonka sanoja hän tavasi. Se jää lukijan mielikuvituksen varaan. Mä aattelin, että siinä pergamentissa on kauniita sanoja kuvailemaan millainen Hermione on. Tykkäsin kovasti myös ratkaisusta, että Neville tavasi kirjeensä sisältöä ja yritti lakata tekemästä sitä, ettei sanat menettäisi merkitystään. Noinhan sitä tekee, kun on jokin merkityksellinen asia, jonka yrittää saada tehtyä ja pelottaa ja jännittää.

Kaikista eniten tässä tekstissä tykkäsin kumminkin siitä, että Hermione, jonka Neville näki tulevan muotokuva-aukosta ei ollut huoliteltu ja kaunis vaan että Hermionella oli hiuksissa takkuja ja kaapukin oli tahrainen ja pitempään käytössä ollut ja kuitenkin Hermione Nevillen silmissä oli maailman kaunein tyttö. Romantikko minussa rakastaa sitä ajatusta, että kauneus ei ole riippuvainen kulliisestakin ehostuksesta ja että Neville varmasti näkee (tai se ajatus tästä syntyy) sisäistä kauneutta Hermionessa.

Tahraisesta asustuksesta ja ensiluokkalaisista, jotka pelästyi Nevillen äkäistä ilmettä yritin ajoittaa, että minkähän ikäisinä Neville ja Hermione mahtoivat tässä olla... ei ihan pieniä kuitenkaan. Minäkin tykkäsin tuosta rakenteesta, että aina välissä Neville päätti, että nyt se tapahtuisi. Se tuntuu tutulta, että aina päättää, että tänään ja nyt ja sitten kumminkaan ei. Ehkä kumminkin joskus Neville sen tekee ja saa vastakaikua. Tykkäsin tästä tekstistä kovasti.