Keuhkot ja koti (S • sademetsän elämää • 2,5-raapale)

[Waulish]

Keuhkot ja koti

S

Synttäritarinatopan innoittamana hyvää syntymäpäivää, Kiirsu! Toiveissa oli laiskiaista ja viidakkotunnelmaa, ja niistä syntyi tällainen outo luontodokumenttimainen teksti, jonka piti alun perin olla ihan erilainen. Halusin kirjoittaa laiskiaisen näkökulmasta, mutten koskaan päässytkään sinne saakka! Toivottavasti tästä on jotain iloa siitä huolimatta.

// Tekstin alkuperäinen nimi oli yksinkertaisesti Koti, mutta se on muutettu myöhemmin muotoon Keuhkot ja koti.


Sademetsä ei hiljene koskaan, ei öisinkään, mutta aamuisin siellä käy mekastus, johon verrattuna yöeläinten rapistelu on kuolemanhiljaista. Kun aurinko alkaa taittaa jokavuorokautista taivaltaan taivaalle, kaikkialla kuhisee. Sanikkaispusikko suhahtaa punanenäkarhun syöksähtäessä sen läpi saalisliskon perässä. Jostain kaukaisuudesta kantautuu mölyapinalauman mylvintää. Sirkat ja kaskaat sirittävät väsymättä, erkaantumattomana osana olemassaoloaan. Lintukirjon sirkutukset, liverrykset ja kirkaisut sekoittuvat toisiinsa; puna-aran kiljunta vihloo kanssa-asukkien korvia.

Kasvillisuuskin kukoistaa. Kaikkialla on vihreää, niin monia vihreän sävyjä ettei niitä pystyisi laskemaan saati sanoin kuvailemaan. Valtavat, jylhät ylispuut kurottelevat latvuskerroksen yläpuolelle vankkoihin lankkujuuriinsa tukeutuen, ja niiden varjoissa vihannoivat palmut. Oksat kietoutuvat toisiinsa sulassa sovussa; köynnökset kiemurtelevat rungoissa. Ruohokasvit ja sienet kansoittavat hämärää metsänpohjaa, jota ravitsemaan ei auringonvalo yllä. Paikoin on kaatunut puu jättänyt latvuskerrokseen aukon, joka toivottaa valon vieraaksi ja saa kukkaloiston puhkeamaan.

Niin kuin on ääniä, sävyjä ja äänensävyjä, on myös hajuja ja makuja. Vanhan tapiirin valtaisa ruho on alkanut mädäntyä; ilmassa sen ympärillä häilyy imelyyttä. Lahoavista lehdistä kohoaa tympeä lemu. Kukinnot houkuttelevat makeilla, jopa äitelillä tuoksuillaan. Hedelmät siemenineen saattavat nekin olla makeita, mutta toisaalta myös petollisia: papaija sulaa suuhun, mutta öljyjatropan siemenet voivat viedä hengen.

Voimakkaampana kuin mikään muu aistimus on kosteus, joka kiertyy kaiken ympärille vaativana vaippana, aivan kuin sademetsällä kaikkine asukkeineen olisi yhteiset keuhkot ja näkymätön rintakehä joka kohoaa ja laskee lakkaamatta. Sademetsä hengittää, hönkäilee, mutta ilma seisoo, sillä tuulenvirit voipuvat tiheän kasvillisuuden lomaan. On kuuma. On pehmeää aluskasvillisuutta, joka painuu milloin minkäkin asukin askelten alla, ja on nahkeita lehtiä, jotka läpsivät ruumista läpikulkumatkalla. On muurahaispuun tuttu ja turvallinen kuori ruskeakaulalaiskiaisen otteessa.

On koti; tuntuu kodilta.

[Unohtumaton]

Etsi otsikko ja kommentoi -haasteen parista huomentapäivää! Olipa hauskaa viettää hetki viidakossa. 

Kieltämättä tuli sellainen avaraluontomainen fiilis, mikä on siis ihana asia. Tässä musta kuljetaan hienosti ympäristössä, joka on suomalaiselle lukijalle melkoisen vieras. Ajatus siitä, että se on kuitenkin monen koti tekee siitä lähestyttävämmän ja muuttaa perspektiiviä. Se, että jokin asia tuntuu kodilta, on aika universaali tunne, vaikka kodin sijainti ja olemus olisi erilainen. Oli kiva tutustua laiskiaisen (ja monen muun viidakon asukin) kotiin!

[Waulish]

Uno, oi ihanaa, ilahduin kommentistasi valtavasti, etenkin kun tämä pikkuruinen teksti nyt pitkän ajan jälkeen sai sellaisen! Ihanaa, että pidit tästä ja ettei avaraluontomaisuuskaan karkottanut. Vähän luontodokkarimainen fiilis minulla kieltämättä olikin tätä kirjoitellessani. Mukavaa, että sademetsä kotina välittyi, vaikka se vieras ympäristö meille suomalaisille onkin.

Kiitos paljon ihanasta kommentista, piristit päivääni hirmuisesti!

[Parris]

Tervehdys, minäkin täällä Etsi otsikko ja kommentoi -haasteen perässä! Olette Unon kanssa yllä maininneet luontodokumenttimaisuudesta - sellaisia elementtejä tässä kyllä oli, mutta enemmänkin koin tämän jännänä, mm, melkein iholle tulevana kuvauksena sademetsästä. Samalla tavalla kuin sademetsä saattaa nielaista sisäänsä, tämän tekstin kuvauskin tuntuu tekevän lukijalle saman; maininnat eri eläin- ja kasvilajeista, kaikkien aistien täyttyminen ja kielellinen leikittely esimerkiksi alkusoinnuilla tekevät tästä hurjan painavan tekstin. Pidemmässä tekstissä tällainen tyyli olisi kohtuuttoman raskas, mutta tällainen lyhyt raapale toimii hienosti. Tästä huomaa, että olet perehtynyt sademetsään ympäristönä, sillä kaikki tuntuu niin luontevalta - jotenkin erityisen paljon minuun kolahti viimeisen kappaleen vertaus sademetsän ja keuhkojen välillä. Kaikki sademetsässä on yksi iso järjestelmä, joka jatkaa elämäänsä päivästä toiseen kasvaen, ja tällä tekstillä liität lukijan hetkeksi osaksi tätä järjestelmää.

Kiitokset! <3

[Waulish]

Iiks, toinenkin kommenttiyllätys! Kiitos kovasti, Ronen! Painava ja varmaan raskaslukuinenkin tämä teksti todella on kaikkine kuvailuineen ja kielikikkailuineen, mutta ihanaa, jos se kuitenkin toimi tällaisena raapalemittaisena suupalana. Kivaa, että tykkäsit keuhkokohdasta! Pyörittelin sitä pitkään pääsemättä tyydyttävään lopputulokseen, ja itse asiassa keuhkojen piti päästä tavalla tai toisella tekstin otsikkoonkin, mutta lopulta turhauduin ja päätin kerrankin otsikoida mahdollisimman simppelisti. Ehkä joskus vielä palaan viilailemaan tuota nimeä, kun se on tässä tekstissä sellainen juttu, josta en oikein välitä.

Kiitos paljon ihanasta kommentista!

[Avaruuspiraatti]

Minä tykkään kauheasti sademetsistä! En ole luontodokkareita lähempää päässyt sellaista näkemään, mutta ehkä vielä jonakin päivänä, ken ties. Tämä oli minusta oikein kiva katsaus sademetsän elämään. Nyyh, jostain syystä pädi ei anna minun kopioida tekstiä samalla, kun kirjotan viestiä, mutta erityisesti pidin tuosta keuhko-kohdasta ja kuinka metsä hengittää ja silti ilma seisoo.

Oikein oiva ja silmiini sopiva tunnelmointipätkä, kiitoksia!

[Waulish]

Kosmorosmo, voi että, ihanaa että pidit! Minäkin tykkään sademetsistä. Sademetsä on tosi eksoottinen ja kiehtova ympäristö tällaiselle suomalaisen luonnon keskellä elelevälle. Olisi kyllä huisia päästä näkemään sellainen joskus ihan omin silmin!

Kiitos kovasti ihanasta kommentista, ilahduin siitä suuresti!

[Melodie]

Tulen vaihdokkaista! Olen lukenut tämän ennenkin ja muistan että tämä on ihana.

Kieli on tässä niin hurmaavan rikasta ja sykähtelevää, kuin sademetsää itsekin! Voimakkaita kuvailuja ja kaikkia ihania eläimiä ja kasveja ja yksityiskohtia! Voi suorastaan tuntea olevansa keskellä sitä aamuista ihanuutta. Ja kaikki aisit huomioidaan mahtavasti! Sademetsän voi tuntea, haistaa, maistaa ja nähdä. Samaan aikaan turvallisen kotoisa ja vaarallinen!

Ja kaikki nämä yksityiskohdat ja hengästyttävät kokemukset punoutuvat kokonaiseksi, yhteiseksi hengityskokemukseksi, se on niin mahtavaa. Kaikki ovat osia sademetsää ja yhteistä hengitystä <3 Mainio paikka olla kotonaan!

[Vlad]

Pakko sanoa, että taisin ehkä vähän rakastua tähän pieneen luontodokkaritekstiin. Mun mielestä on aivan ihanaa, että joku kirjottaa tämmöisen tekstin, koska tästä kyllä välittyy semmoinen ihana viidakkotuntu ja kaiken voi melkeinpä aistia. Tässä on niin valtavasti erilaisia kuvailuja ja yksityiskohtia ja muita, että välillä vähän tuntuu raskaalta, mutta toisaalta taas tässä on joku kiva sademetsän raikkaus. Tai siis... Tätä lukiess pystyy helposti kuvittelemaan itsensä sinne sademetsään, kaikkien äänten, makujen ja tuoksuuen keskelle. Ehdottomasti tykkäsin siitä, että tässä on oikeasti huomioitu kaikki aistit ja teksti kaikesta raskaudestaan huolimatta kuitenkin hengittää.

Pakko myös sanoa, että biologina oon tästä tekstistä ihan fiiliksissä :3 Kiitos tästä ihanasta tekstistä!

[Waulish]

Melodie, ihanaa että tämä teksti siivitti sinutkin osaksi sademetsää! Sademetsä vaikuttaa tosiaankin mainiolta paikalta olla kotona, vaikka samalla siinä kieltämättä piilee suuria vaarojakin. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että siellä kaikilla ja kaikella on paikkansa. Kiitos kovasti ihanasta kommentista!

Vlad, ihanaa että olet fiiliksissä! Olen hyvilläni siitä, että vaikka teksti kaikkine kuvailuineen tuntuu raskaalta, se kuitenkin hengittää. Mietin kirjoittaessani, tulisiko tästä liiankin raskas ja tukahduttava, jos huomioisin kaikki aistit, mutta toisaalta en halunnut jättää mitään poiskaan tällaisesta kokonaisvaltaisesta kuvauksesta. Hienoa, että tällainen ratkaisu toimi. Kiitos paljon ihanasta kommentista!

[Sokerisiipi]

Oi, olipas kiva ja virkistävän erilainen teksti! En ole tainnutkaan ennen lukea tällaista luontodokkarimaista kuvailuraapaletta.

Olet selvästi tehnyt taustatyötä tämän tekstin eteen (ellet sitten ole muutenkin jonkinlainen sademetsäekspertti) ja arvostan suuresti kollegamielessä näkemääsi vaivannäköä! Mainitsemiesi kasvien, eläimistön, äänien ja hajujen kuvailu tuo tälle poikkeuksellisen voimakkaan autenttisuuden tunnun. Tuntui juurikin siltä kuin olisi itse kävellyt sademetsässä ja nähnyt ja kuullut tuon kaiken.

Mutta toisaalta sitten, kun tässä tekstissä oli niin paljon kaikkea ahdettuna lyhyeen mittaan, se tuntui aika ylitse vyöryvältä. Osa noista nippelitiedoista olisi voitu karsia, ja teksti olisi silti säilyttänyt taianomaisuutensa ja vahvuutensa ja samalla olisi ollut vähän helpompi omaksua.

Pidin myös kovasti tämän nimestä, se viittasi kivasti sademetsien merkitykseen suuremmassa kontekstissa. Kiitos, pidin tästä kovasti!

[Waulish]

Sokru, täytyy tunnustaa, etten ole valmiiksi sademetsäekspertti, vaan piti vähän lueskella ja etsiskellä tietoa tätä tekstiä varten. Se oli kuitenkin palkitsevaa, sillä tulin oppineeksi paljon uutta sademetsistä ja samalla toivottavasti sain tekstiin juuri tuota autenttisuuden tuntua. Hienoa, että tekstiin pystyi eläytymään! Ymmärrän hyvin, jos kuvailu- ja nippelitietopaljous tuntui toisaalta ylitse vyöryvältä, koska onhan tässä tosiaankin hyvin paljon ahdettu pieneen pakettiin. En vain oikein osannut päättää, mitä ottaa mukaan ja mitä jättää pois. Iski varmaan vähän sellainen runsaudenpula, kun koko ajan sademetsistä lukiessani tuli vastaan lisää mielenkiintoisia tiedonjyväsiä, heh. Hyvä jos tämä raapale kuitenkin kokonaisuutena oli ihan miellyttävää luettavaa! Kiitoksia paljon!

[Paquette]

Sademetsät <3! Siis minä nyt en tietysti ole käynyt lähelläkään sellaista, mutta näin etäältä olen niitä ihaillut. Tämän tekstin myötä tuntui melkein pääsevän pienelle retkelle metsän vehreisiin syvyyksiin. Minusta yksityiskohdat ja nippelitiedot eivät tuntuneet mitenkään raskailta, vaan päin vastoin herättivät kiinnostusta (googlasin punanenäkarhun ). Tyylikin sopivasti loi sademetsämäisen rönsyilevää tunnelmaa.

Vaikka ympäristö kaikkinensa on hyvin eksoottinen ja vieras, pidin siitä, että joitain tunnistettaviakin asioita siellä oli. Esimerkiksi sirkkojen ja kaskaiden äänet ja lahoavien lehtien haju ovat sellaisia juttuja, joista suomalaisellakin on jonkinlaisia kokemuksia.

Vaikka tässä ei ehkä suorastaan päästy laiskiaisen näkökulmaan, on loppu tunnelmaltaan mielestäni kovin laiskiaismaisen rauhallinen ja levollinen.

[Waulish]

Paquette, voi että, ihanaa että tämä raapale tarjosi pienen retken sademetsän syvyyksiin! Sitä tämä oli minullekin, ja tämän parissa oli jännää opiskella yhtä sun toista sademetsästä. Se on tosiaankin ympäristönä keskivertosuomalaiselle varsin vieras, mutta hauskaa, että tekstistä löytyi kuitenkin jotain samaistuttavaakin! Sirkkojen siritys ja lahoavien lehtien lemu lienevät tosiaan tuttuja juttuja suurimmalle osalle suomalaisistakin.

Kiitos kovasti ihanasta kommentista!

[marieophelia]

Nimi kuulosti kiinnostavalta, joten pitipä avata tämäkin! Tässä on tosi ihana värikylläinen tunnelma! Mulle tulee mieleen, että olisipa ihanaa, jos piirtäisi tämän kuvauksen pohjalta kuvan viidakosta. Mulle tuli tästä kovin visuaalisia mielleyhtymiä nimittäin. Hmm... ehkäpä kokeilen joskus! Mun mielestä on vaan kivaa, että yksityiskohtiin on panostettu ja niitä on paljon -- eläähän sademetsissä aivan huikeat määrät eri eliölajeja! Mutta jos näin hellekuumalla innostuisit kirjoittamaan jotain laiskiaisen mielenmaisemasta, lukisin kyllä siitäkin mielelläni! Kuten jo sanoinkin, tykkään tämä otsikosta ja se tuo kivaa monipuolisuutta sademetsän todellisuuteen, kun pitää miettiä myös hieman laajemmin sademetsien merkitystä.

Kiitos!

[Larjus]

Olipas tämä oikein nätti pieni teksti, ei lainkaan outo! Luontodokumenttimainen kylläkin, mutta musta se oli vain kiva asia. Tässä oli ihana tunnelma, vähän jännittävä ja salaperäinen, mutta silti niin turvallinen. Itsellehän sademetsä olisi villi ja pelottavakin paikka, mutta sen eläimille ja kasveille se on koti, tuttu ja rakas (turvallisuudesta en kyllä tiedä ). Tässähän alkaa itsekin tehdä mieli päästä kuljeskelemaan sademetsään tai edes ruudun välityksellä sukeltaa sinne kasvillisuuteen! Niin houkuttelevaa kuvailua. Ehkä minä voin olla se laiskiainen, josta alkusanoissa mainitsit Ainakin on vähän laiskaisolo.

[Waulish]

marieophelia, oi, onpa ihanaa että koit tämän tekstin värikylläiseksi ja visuaalisia mielleyhtymiä herättäväksi! Muistan, että visuaaliset havainnot olivat minullakin vahvasti mielen päällä, kun tätä kirjoitin - sademetsä kun on niin valtavan täynnä erilaisia sävyjä ja muotoja, valoja ja varjoja. Ehdottomasti kannustan piirtämään kuvauksen pohjalta viidakon, jos se yhä inspiroi! ♥ Minulla ei valitettavasti juuri ole piirtäjän lahjoja, mutta onneksi on sentään sanat, joilla harjoitella kuvailua.

Heh, ehkäpä pitää joskus vielä ottaa asiaksi se laiskiaisenkin mielenmaisemaan paneutuminen. Minua huvittaa, kun törmäsin vastikään laiskiaisen saksankieliseen nimen, joka on faultier eli kirjaimellisesti laiska eläin - hauskaa, miten se on nimetty samalla tavoin kovin monella kielellä. Siinä olisi kyllä vinkeä veikkonen tekstin päähahmoksi!

Kiitos kovasti kommentista, ja pahoittelut kun vastaan siihen näin viiveellä!

Larjus, kivaa että koit luontodokumenttimaisuuden hyväksi ominaisuudeksi ja pidit tunnelmasta. Ihanaa, että löysit tekstistä jännittävyyttä ja salaperäisyyttäkin! Sademetsä on pullollaan kaikenlaista, vaarojakin, ja jos itse yhtäkkiä tempautuisi keskelle sellaista, voisi kyllä vähän kauhistuttaa. Silti minunkin tekisi kovasti mieli päästä joskus ihmettelemään sademetsää ihan oikeassa elämässä. Olisi se aikamoinen kokemus varmasti, luonnonihmeitä tulvillaan.

Suuret kiitokset!