Title: Patarouva
Kirjoittaja: Vlad
Genre: Drama
Ikäraja: K11
A/N: Kuuluu periaatteessa samaan settiin kuin Ruutukuningatar, mutta ei oikeastaan liity siihen mitenkään. (paitsi nimi vähän vinkkaa siihen suuntaan) Tämä on yksi neljästä toisistaan täysin irrallisesta tekstistä, joiden nimet tulevat korttipakan kuningattarista. Jostais syystä tälle oli tavallistakin hankalampaa keksiä ikäraja kuin millekään muulle tekstille. Osallistuu One True Something 20 -haasteeseen (One True Taruhahmo - Vampyyri). Kommentteja olisi ihan kiva saada.
Poliisiasemalla oli tavallinen päivä. Jokaisella oli omat kiireiset tehtävänsä ja omat murheensa ja työnsä. Asemalle oli tullut hälytys salaperäisestä murhasta laitakaupungilla, mutta murhan tutkinta oli jäänyt kesken, koska yksiköllä ei ollut mitään, mistä lähteä liikkeelle. Ruumis oli tunnistettu ja omaisille oli ilmoitettu, mutta tutkimus itsessään junnasi paikoillaan. Rikospaikalla ei ollut minkäänlaisia johtolankoja ja murhaaja ei selvästikään ollut aloittelija. Silminnäkijöiden puutekin haittasi tutkimusta. Murha oli tehty yöllä, jolloin ketään ei liikkunut kyseisellä alueella eikä lähistöllä ollut asutusta. Tutkintaa johtavan konstaapelin huulilta karkasi huokaus.
Silloin poliisiaseman ovi kävi ja nuori, mustiin pukeutunut tyttö asteli sisään. Tytön yllä oli tumma hupullinen viitta, joka jätti kasvot varjoihin. Tulija marssi suoraan tutkinnanjohtajan eteen ja hymyili. Jostain syystä punaisiksi maalatuilla huulilla kareileva hymy tuntui pahaenteiseltä ja sai kylmät väreet juoksemaan pitkin poliisin selkärankaa.
”Mitä asiaa?” poliisi kysyi hiukan tylysti.
”Minulla on tietoja tästä murhasta, jota ette pysty ratkaisemaan.”
Tytön sanat tuntuivat sähköistävän ilman asemalla. Miten pikkutyttö saattoi tietää keskellä yötä tapahtuneesta murhasta, josta kenelläkään ei ollut tietoja? Tutkinnanjohtaja poimi lehtiön ja hymyili sitten tavalla, jonka hän toivoi olevan ystävällinen.
”Seuraisitko minua, niin menemme kuulusteluhuoneeseen.”
Tyttö rypisti kulmiaan, mutta nyökkäsi hetken kuluttua ja viaton hymy palasi takaisin kalpeille kasvoille. Tutkinnanjohtaja lähti näyttämään tietä kuulusteluhuoneeseen ja hänen takanaan kulkeva tyttö kääntyi viimeisen kerran katsomaan poliisiaseman aulassa olevia ihmisiä. Hymy tytön kasvoilla ei luvannut hyvää.
Kuulusteluhuone oli hämärä ja tutkinnanjohtaja viittasi tuolia omaansa vastapäätä. Tyttö istuutui ja risti kätensä rinnalleen. Ilme hänen kasvoillaan oli sulkeutunut ja sinisten silmien katse oli kiinnittynyt tutkinnanjohtajaan, joka lukitsi oven ja istuutui tyttöä vastapäätä. Lehtiö asetettiin pöydälle heidän väliinsä ja poliisi huokaisi.
”Mitä tarkalleen ottaen tiedät murhasta?”
”Tekijän, tekotavan, motiivin, kaiken.”
”Miten voit tietää sen kaiken? Poliisikaan ei tiedä tuota kaikkea?”
Tytön punaiset huulet kaartuivat julmaan hymyyn. Tyttö kumartui hiukan eteenpäin ja siirsi hieman huppuaan. Sinisissä silmissä näkyi hieman punaista.
”Koska minä tapoin sen miehen.”
Poliisi ei ehtinyt tajuta tytön sanoja ennen kuin oli liian myöhäistä. Tyttö nousi seisomaan ja oli hetkessä poliisin vieressä. Tyttö nuoli miehen kaulaa ja terävät kulmahampaat liukuivat esiin. Poliisi ei yrittänytkään rimpuilla tytön otteessa. Kulmahampaat läpäisivät kaulan ihon ja tyttö joi ahnaasti, mutta lopetti ennen kuin mies oli tyhjä. Hän puri omaa rannettaan ja painoi sen miehen huulille.
”Juo.”
Mies totteli ymmärtämättä lainkaan, mihin se johtaisi. Pian tyttö otti ranteensa miehen huulilta ja hipaisi huulillaan ihoa miehen leuan alla. Viimeinen julma hymy käväisi punaisilla huulilla, kun hän katsoi kuulusteluhuoneessa makaavaa miestä.
”Tästä ei sitten kerrota kenellekään. Jatkat töitäsi ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Saat tietysti siirron yöllä partioivaan joukkoon. Tämä murha on ratkaistu ja minä olen syytön.”
Tyttö katosi nopeasti ja tutkinnanjohtaja löydettiin myöhemmin istumasta kuulusteluhuoneen pöydän ääressä. Valvontakameroiden tallenne huoneen tapahtumista oli mystisesti kadonnut ja koko poliisiasema oli hämmentynyt tutkinnanjohtajassa tapahtuneesta muutoksesta. Tämä oli kalpeampi kuin ennen ja halusi partioida vain yöllä eikä syönyt muiden poliisien kanssa. Tyttöä ei tietenkään syytetty murhasta, vaan tapaus suljettiin ratkaisemattomana.
