Kirjoittaja Aihe: Huonetoverit, K-11  (Luettu 2985 kertaa)

tinna

  • Vieras
Huonetoverit, K-11
« : 18.04.2009 21:38:10 »
// Alaotsikko: James Sirius/Albus Severus, drama, slash, insesti

Nimi: Huonetoverit
Kirjoittaja: tinna
Ikäraja: K-11
Genre: drama, slash
Paritus: James Sirius/Albus Severus
Varoitusket: insesti // Vanilje lisäsi insestin myös alkutietoihin varoituksiin.
Summary: Miksi James ei halua heittää veljeään ulos yhteisestä huoneesta?

A/N: Ideahan lähti liikenteeseen viimeisen kirjan eräästä lauseesta (I don't mind sharing with Al - Teddy could have my room!). Tässä ficissä Teddy siis tosiaan sai Jamesin huoneen ja veljekset muuttivat yhteiseen huoneeseen.
Aika kökköhän tästä lopulta tuli, mutta parin päivän jälkeen en jaksanut enää miettiä, mikä siinä mättää. Saa toki valaista minuakin, jos joku saa muodostettua teorian. Genrenkin suhteen oli hieman vaikeuksia, mutta päädyin lopulta draamaan. Ehkä tässä on vähän humoristisiakin piirteitä, mutta mielestäni ei tarpeeksi Naurrettavuden puolelle.

---

James istui risti-istunnassa ja tuijotti veljeään silmiin. Albus vastasi katseeseen silmää räpäyttämättä, vaikka kyynel toisesta silmäkulmasta jo vuosikin. Kummankin ylävartalo oli jännittyneenä kumartunut eteenpäin kuin painostaakseen toista luovuttamaan.

”Pojat! Mitä te teette?” Lily pelmahti huoneeseen ja räväytti oven auki niin yllättäen, että Albus hätkähti ja räpäytti silmiään. James kiljahti voitonriemusta ja repesi nauramaan osoittaen samalla veljeään etusormella saamatta kuitenkaan ivasanoja ulos suustaan. Albus mulkaisi pahasti veljeään ja sitten sisartaan, joka oli aiheuttanut hänen tappionsa. Ja hän kun oli kerrankin ollut niin lähellä päihittää Jamesin tuijotuskilpailussa.

”Oliko aivan pakko syöksyä tänne juuri nyt?” Albus murahti sisarelleen, jonka posket punehtuivat välittömästi ja tapailivat räiskyvän punaisten hiusten sävyä. Albus katui hieman ärtynyttä äänensävyään, mutta ei vetänyt sanojaan takaisin.

”Anteeksi. Ei ollut tarkoitus keskeyttää mitään.”

James oli juuri rauhoittunut voittojuhlastaan, mutta repesi uudestaan. Albus pudisti toivottomana päätään ja katsahti veljeään säälivästi. Tämä oli saanut lahjakseen (tai kirouksekseen) harvinaisen kaksimielisen huumorintajun ja luonnollisesti ajatteli sisaren sanat hieman toisella tavalla kuin keskivertokansalainen. Lily katsoi hämmentyneenä vanhinta veljeään ja kallisti päätään hyvin pikkutytölle ominaisella tavalla.

”Ei se mitään. Me olimme jo muutenkin lähes valmiita”, Albus totesi ja antoi hymyn valua kasvoilleen, ettei järkyttäisi pikkusiskoa enää yhtään enempää, mitä James oli jo hysteerisellä kohtauksellaan tehnyt. Eihän Lily enää mikään pikkulapsi ollut, 12-vuotias, mutta kolme ja viisi vuotta vanhempien veljien jutut menivät häneltä aina joskus hieman ohi. Sen piirteen hän oli perinyt Ron-enoltaan.

Lily katsoi Albusta epäröiden. Albus nyökkäsi ja sai aurinkoisen hymyn kohoamaan nuoremman kasvoille.

 ”Minä tästä sitten lähdenkin etsimään äitiä ja jätän teidät jatkamaan, mitä ikinä olittekin puuhaamassa. Hän lupasi viedä minut Rosen luo illaksi”, Lily hymyili yhä ja katosi tanssahdellen ulos ovesta sulkien sen perässään, alakertaan vievään portaikkoon.

James naureskeli viimeisiä naurujaan ja veti sitten muutaman kerran syvään henkeä. Saatuaan hengityksen taas kulkemaan, hän kääntyi veljensä puoleen ja virnisti leveästi. Leveämmin, mitä Albus olisi sillä hetkellä (tai yleensäkään) jaksanut katsella.

”Kuulit Lilyä. Eiköhän jatketa sitä, mitä ikinä olimmekin puuhailemassa”, poika ei saanut hillittyä uutta naurunremakkaa, mutta tällä kertaa se kesti vain lyhyen hetken. Albuksen ilme oli näkemisen arvoinen. Hänen silmänsä olivat laajentuneet epäuskosta, jonka hänen veljensä kiero huumorintaju aiheutti. Miten joku saattoi saada ihan kaikesta väännettyä jotain perverssiä?

Albus pyöräytti dramaattisesti silmiään ja otti kädellään tukea viereisestä sängynreunasta noustessaan ylös lattialta. Hän oli aikeissa poistua huoneesta ja lähteä alakertaan harrastamaan jotain kehittävämpää kuin veljen huonojen vitsien kuuntelemista. Vaikkapa kirjoittamaan valmiiksi kesän aikana tehtäväksi saadun tutkielmansa lohikäärmeen veren kahdestatoista käyttötarkoituksesta. Hän ei kumminkaan ehtinyt edes ovelle asti, ennen kuin tuli kampatuksi Jamesi toimesta. Albus tömähti mahalleen lattialle ja älähti kuin kalikalla lyöty koira. Hän nousi istualleen ja piteli polveaan suoltaen samalla koko kirosanakavalkadinsa ulos yhteen hengenvetoon.

”Anteeksi, mutta en voi antaa sinun lähteä ennen kuin olen saanut palkintoni”, James virnuili ärsyttävään tapaansa ja keinui lattialla kuin olisi istunut keinutuolissa.

”Minkä ihmeen palkinnon?” Albus tivasi ja hieroi edelleen polveaan, joka oli tärähtänyt kipeästi kovaan puulattiaan. Polvessa oli entuudestaan ollut aristava mustelma edellisen viikon huispausharjoitusten jäljiltä. Fred-serkku oli paukauttanut ryhmyn suoraan hänen polveensa ja se oli jouduttu paikkaamaan Pyhässä Mungossa. Sen verran paha murtuma siihen oli tullut. Luut oli saatu korjattua, mutta sinertävä jälki polvessa oli edelleen.

”En tiennytkään, että sinua vaivaa varhaisiän dementia. Kannattaisiko sinun hakeutua hoitoon jonnekin, ettei mene pahemmaksi?” James kallisti veikeästi päätään ja hymyili herttaisesti, mutta pyyhki virneen naamaltaan nähtyään veljensä murhaavan katseen. ”Jos et satu muistamaan, että noin viisi minuuttia sitten voitin sinut tuijotuskilpailussa, haluaisin muistuttaa seuraavaa: voitin sinut viisi minuuttia sitten tuijotuskilpailussa.”

Albus tuijotti veljeään kuin vajaaälyistä, mikä tämä kyllä ehdottomasti olikin, ja lakkasi hankaamasta loukkaantunutta polveaan. Häntä niin ärsytti aina, kun James päätti olla tuollainen. Eli oikeastaan lähes täysipäiväisesti, mutta erityisesti sellaisina hetkinä, kun hän oli jo valmiiksi tympääntynyt veljeensä. Hän kaiveli muistiaan viimeisten minuuttien ajalta ja etsi tietoa voittajalle sovitusta palkinnosta. Hänen silmänsä laajenivat, kun mieli viimein löysi etsimänsä.

”Luulin sitä vitsiksi. Ethän sinä oikeasti odota minun tekevän sitä?”

”Totta kai. En kai muuten olisi ehdottanut sitä alunperinkään.”

”Mutta...” Albus aloitti, mutta sulki suunsa ja nielaisi sanansa. Ei kai James oikeasti voinut tarkoittaa sitä tosissaan? Hehän olivat veljeksiä. Ei hän voisi heittää Albusta ulos heidän yhteisestä huoneestaan. Nuorempihan joutuisi punkkaamaan alakerran sohvalla tai pahimmassa tapauksessa Lilyn kanssa samassa huoneessa. James ei kuitenkaan osoittanut heltymisen merkkejä, hymyili vain voitonriemuista hymyään ja nyökkäsi merkitsevästi Albuksen vaatekaappia kohden.

”Voit aloittaa pakkaamisen ihan milloin haluat.”

Albus mulkaisi Jamesia ja suorastaan pihisi kiukusta, mutta hän ei ollut sitä tyyppiä, joka ratkaisi ongelmat nyrkkejä heiluttamalla. Niinpä hän vain tyynen rauhallisesti nousi ylös lattialta ja käveli vaatekaapilleen alkaen lappoa vaatteita viereiselle tuolille. Jos toinen kerran halusi hänen lähtevän yhteisestä huoneesta, hänhän sitten myös lähtisi.

James kohotti yllättyneenä toista kulmaansa. Hän ei ollut osannut odottaa aivan tällaista reaktiota. Enemmänhän poika oli sanansa vitsinä tarkoittanut kuin tosissaan, mutta näköjään pikkuveli otti asian henkilökohtaisena loukkauksena. James koukisti jalkansa ja ponnisti ylös ilman käsien apua. Hän asteli veljensä luo ja nojasi kylkensä vaatekaapin sitä ovea, jonka takaa Albus ei ollut kaivamassa omaisuuttaan, vasten ristien kätensä puuskaan rinnalle.

”En minä nyt oikeasti tarkoittanut, että sinun pitäisi täältä lähteä. Minusta on ihan mukavaa jakaa huone kanssasi, vaikka oletkin tuollainen hapan tosikko aina välillä ja nuoleskelet sen Longbottomin tytön kanssa täällä aina, kun minulla olisi parempaakin käyttöä huoneellemme”, James virnisti kokeilevasti, mutta Albuksen ilmeen pysyessä yhtä nyrpeänä, hän kohautti välinpitämättömästi olkiaan ja jatkoi kasvot peruslukemilla: ”Al hei, älä viitsi!”

Vihreät silmät vilkaisivat ruskeita vain pikaisesti, mutta ehtivät välittää viestinsä perille. James pudisti päätään ja läppäsi veljeään olalle tekeytyen lähteväksi, mutta kaappasikin samassa Albuksen käsivarresta kiinni ja riuhtoi tämän mukanaan huoneen toiseen laitaan. Hän tuuppasi veljensä sängylle ja tämä rojahti siihen puoliksi selälleen, puoliksi istualleen.

”James? Mitä helvettiä sinä kuvittelet tekeväsi?” Albus kivahti ja oli jo nousemassa ylös palatakseen kaapille, mutta James oli nopeampi. Hän hyökkäsi hajareisin veljensä päälle ja vangitsi tämän ranteet kylkiä vasten.

”Minähän sanoin, etten halua sinun lähtevän. Tämä on meidän huoneemme. Ei minun, ei sinun, vaan meidän. Ymmärrätkö, Albus, vai pitääkö vääntää rautalangasta?” James tiedusteli uhkaavan rauhallisena ja sai Albuksen entistä enemmän ymmälleen. Albus ei kuitenkaan ehtinyt vastata, sillä hänen suunsa tukki jokin.

”Mitä hittoa, James?” Albus onnistui mumisemaan veljensä huulia vasten, mutta tämä ei vastannut hänelle. Painoi vain tiukemmin huulensa hänen omiaan vasten ja tiukensi otettaan ranteista. Albuksen teki mieli riuhtoa itsensä irti, mutta jokin hänen päänsä sisällä teki ajatuksesta tekoon siirtymisen kovin vaikeaksi. Se sama 'jokin' sai hänet vastaamaan suudelmaan ja taivuttamaan niskaansa yltääkseen paremmin veljensä kasvojen korkeudelle.

James hellitti otteensa toisen ranteista ja siirsi kätensä tämän hartioiden molemmin puolin ottaakseen tukea sängystä. Ei kai hän nyt halunnut rojahtaa nuoremman päälle ja murskata tätä tuusan nuuskaksi. Olihan hän heistä kahdesta se kookkaampi. Albus tuskin huomasi käsiensä vapautuneen asettaessaan ne vaistomaisesti vanhemman pojan alaselälle ja niskaan. Pari mustaa hiussuortuvaa jäi hänen sormiensa alle. Missä välissä James oli ehtinyt niskatukan kasvattamaan? Sitä Albus ei ehtinyt kauan pohtimaan. Jamesin kieli kosketti hänen alahuultaan ja tottelevaisesti hän raotti huuliaan.

Albus ynähti Jamesin näykkäistessä hänen huultaan. Vanhempi korjasi asentoaan ja istui – tai puolittain makasi – nyt veljensä jalkovälin päällä. Enää ei tarvinnut ottaa tukea sängystä, vaan hän saattoi valuttaa kätensä toisen kyljille. Albus antoi kätensä lipua alemmas veljensä alaselältä, toisen tämän pakaralle ja toisen takareidelle. Tämän seurauksena hän tunsi huulillaan veljensä omahyväisen virneen.

Vain muutamaa hetkeä myöhemmin paidat ja housut löysivät tiensä lattialle.

*

”Joko nyt uskot, että jaan mielelläni huoneen kanssasi?"
« Viimeksi muokattu: 28.05.2015 20:19:28 kirjoittanut Renneto »

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Huonetoverit, K-13
« Vastaus #1 : 19.04.2009 17:48:43 »
Ensinnäkin: suuret kreditit aloituksesta! Mielenkiintoinen ja intensiivinen, sai heti mukaan ajatuksella "Mitäs tässä tapahtuu, miksi Albus lähes itkee?" Tykkäsin todella paljon. Heti asiaan.

Lainaus
Ja hän kun oli kerrankin ollut niin lähellä päihittää James tuijotuskilpailussa.
Jamesin.

Seuraavat kehut ansaitsevat mm. sanavalinnat. Rakastan sanaa keksivertokansalainen, ihanaa kun olit käyttänyt sitä. Minulla on hieman hupsu viehtymys joitain sanoja kohtaan. Muutenkin nuo puhekielenomaiset ilmaukset olivat ihania, "meni hieman ohi". Ja samaisen kappaleen viittaus Ron-enon hitauteen aiheuttaa vilkasta tirskuntaa täällä suunnassa. Tykkään. Myös "kuin kalikalla lyöty koira" ja "kirosanakavalkadi" ovat varsin hupaisia ja tekstiä piristäviä.

”Kuulit Lilyä. Eiköhän jatketa sitä, mitä ikinä olimmekin puuhailemassa”, poika ei saanut hillittyä uutta naurunremakkaa,
Kuulit Lilyä? Tarkoitatko vähän kuin "Kuulit, mitä Lily sanoi." ? Tuo on uusi ilmaus minulle ja aiheuttaa kyllä hämmennystä.

Lainaus
Albus ei kuitenkaan ehtinyt vastata, sillä hänen suunsa tukki jokin. Hänen veljensä suu!
En henkilökohtaisesti pitänyt tuosta viimeisestä lauseesta, koska se oli vähän turha. Alleviivasi selvää asiaa, ja se oli mukavampi lukea seuraavasta kappaleesta, jossa Al mumisee veljensä huulia vasten.

Tykkään lukea varsin mielelläni kolmannesta sukupolvesta kertovia ficcejä. Jamesisi muistuttaa kovasti sitä paremmin tunnettua Jamesta (siis minun mielikuvissani sekä ficcien vaikutuksen alaisena), mutta minusta se on vai hyvä juttu. Nimi kuvaa hahmoa hyvin, jos näin voi sanoa. En ole ennen lukenut James/Alia, mutta lukisin varmasti mielelläni uudelleenkin. Ehkä kirjoitat tätä toistekin, eikö?

Yksi juttu tässä ficissä vielä häiritsi. Jotenkin ajattelin pojat paljon vanhemmiksi kuin meidän yläasteikäisiksi. Heidän käytöksensä oli paikka paikoin kyllä ikäiselleen sopivaa, mutta tämä suutelu yms. kähmintä ja sellainen tuntui melko suurelta toiminnalta kolmetoistavuotiaalle pojalle vanhanaikaisessa velhomaailmassa - ja se että Albuksella on ilmeisesti tyttöystävä. Mutta toisaalta, kaikkea tapahtuu milloin tahansa ja johan tässä on edetty Harryn kouluvuosista se 20 vuotta. (:

Yleisesti ottaen pidin kovasti, kiitos lukukokemuksesta!

//: Hups! (: Olen onnistunut lukemaan iät "kolmetoista ja viisitoista" enkä "kolme ja viisi". Hyvä että tuli oikaistua!
« Viimeksi muokattu: 19.04.2009 18:31:54 kirjoittanut Arte »


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

tinna

  • Vieras
Vs: Huonetoverit, K-13
« Vastaus #2 : 19.04.2009 18:26:24 »
Arte - Kiitoksia paljon palautteestasi! Jamesin päihittämiseen oli lipsahtanut kielioppivirhe, joka pääsi oikoluvun läpi. Muokkailin myös tuon toisen mainitsemasi kohdan. Itseänikin alkoi se ärsyttää, kun uudemman kerran luin (: Mullakin on outoja mieltymyksiä joihinkin sanoihin ja juuri tuo "kirosanakavalkadi" tai yleensäkin "jotain+kavalkadi" lukeutuvat suuriin suosikkeihini.

James/Al on yksi suosikeistani kolmanteen sukupolveen keskittyvissä ficeissä. Tällä hetkellä eniten tulee kirjoitettua George/Angelinaa, mutta se johtuu lähinnä siitä, että kyseisellä parituksella olen tällä hetkellä kirjoittelemassa moniosaista stooria. Ehkä se joskus valmistuukin. Mutta myös James/Albus-paritusta on tulossa lisää, kunhan saan pari keskeneräistä tekelettä valmiiksi.

Yksi juttu tässä ficissä vielä häiritsi. Jotenkin ajattelin pojat paljon vanhemmiksi kuin meidän yläasteikäisiksi. Heidän käytöksensä oli paikka paikoin kyllä ikäiselleen sopivaa, mutta tämä suutelu yms. kähmintä ja sellainen tuntui melko suurelta toiminnalta kolmetoistavuotiaalle pojalle vanhanaikaisessa velhomaailmassa - ja se että Albuksella on ilmeisesti tyttöystävä. Mutta toisaalta, kaikkea tapahtuu milloin tahansa ja johan tässä on edetty Harryn kouluvuosista se 20 vuotta. (:
Tässä ficissä Albus on 15-vuotias ja James 17-vuotias. Eihän Lily enää mikään pikkulapsi ollut, 12-vuotias, mutta kolme ja viisi vuotta vanhempien veljien jutut menivät häneltä aina joskus hieman ohi. Koska Jamesin ja Albuksen sekä muiden kolmannen sukupolven lapsien syntymäajoista ei ole tarkkaa tietoa, fiksailin ne tällä kertaa näin. Omalla kohdallani nuo ikäjutut vähän vaihtelevat ficci-kohtaisesti, mutta tässä kyseisessä menevät siis noin.

Kiitos kumminkin vielä kerran, kun vaivauduit lukemaan ja kommentoimaan ^^

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: Huonetoverit, K-13
« Vastaus #3 : 19.04.2009 18:42:24 »
Toinen kolmannen sukupuolen ficci mitä oon lukenu :) Mut joo, tosi kiva, noi pojat oli tosi sulosia. Mitään rakentavaa mä en tänään osaa sanoo :D



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

tinna

  • Vieras
Vs: Huonetoverit, K-13
« Vastaus #4 : 20.04.2009 18:36:07 »
Toinen kolmannen sukupuolen ficci mitä oon lukenu
Olisikohan kuitenkin kolmannen sukupolven? Hih :D

Mutta kiitoksia paljon kommentistasi.

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: Huonetoverit, K-13
« Vastaus #5 : 21.04.2009 19:32:41 »
Hups! No sepä se :D



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

Snouk

  • ***
  • Viestejä: 1 998
Vs: Huonetoverit, K-13
« Vastaus #6 : 04.02.2013 22:08:26 »
En ole lukenut varmaan yhtään kokonaista fikkiä Potterin kolmannesta sukupolvesta. Tämä oli ihan hyvä aloitus, ja muutenkin minusta on mukavaa lukea kivoja Potter-fandomin fikkejä, koska yleensä en ole niistä kovinkaan innostunut. Osittain miellyttävyyttä lisää se, ettei minulla ole konkreettista kosketusta kolmanteen sukupolvee, joten tämä on vähän kuin originaaleja lukisi.

Minäkin annan pisteitä aloituksesta. Omassa kirjoittamisessani suhtaudun alkuihin todella pakonomaisesti, niiden on aina oltava hyviä. Tässä oli todella mukaansa tempaava alku, joka herätti mielenkiinnon epäselvyydellään. En yhtään ymmärtänyt, mistä oli kyse. Alusta tarina lähti etenemään jouhevasti, vaikka lopullinen suutelukohtaus onkin ehkä hieman järjetön.

Insesti on todella vaikea aihe, sillä sitä pitäisi periaatteessa analysoida todella pitkälle. Mistä tunteet johtuvat? Miten tunteet koetaan? Kuinka kohde kokee toiset tunteet, entä omansa? jnejne. Kysymyksiä on niin paljon, ettei niiden huomiotta jättäminen oikeastaan edes haittaa. Tämä oli tällaisenaan oikein söpö ja huoleton.
"Whenever I'm sad, I just stop being sad and be awesome instead!"
-Barney Stinson