Title: All I Want For Christmas Is Ginny
Author: Tiara
Genre: Romance/fluffy
Pairing: Harry/Ginny
Rating: K-11
Summary: Harry haluaa antaa Ginnylle erikoisen joululahjan osoituksena rakkaudestaan häntä kohtaan.
A/N: Osallistuu jouluhaasteeseen. Aluksi ajattelin tähän monimutkaisempaa juonta, mutta en jaksanutkaan sitten alkaa väsäämään mitään kummempaa, joten tämä on täynnä imelää siirappia, varautukaa siihen. (;
21.12.1998
Harry istui Weasleyn perheen keittiössä ja tuijotti sitä kummaa kelloa, joka näytti ajan sijasta sen, missä kukin perheen jäsen oli. Hän ei kuitenkaan tuijottanut ketä tahansa, vaan Ginnya, joka näkyi vieläkin olevan koulussa. Harrya poltteli ikävästä, sillä hän ei ollut nähnyt tyttöystäväänsä kertaakaan kesän jälkeen. Pitkän ja ihanan kesän, joka oli ollut ikimuistoinen ja jonka aikana he olivat jutelleet asiansa selviksi, sekä alkaneet seurustelemaan uudestaan.
Ron istui Harrya vastapäätä ja vilkuili aina välillä levottomana olkansa yli, vaikka tiesi, ettei Hermionea näkynyt kellossa. Ron ja Hermione olivat alkaneet seurustelemaan juuri ennen koulun alkua. Harry muisti hyvin sen tilanteen, kun viimeisenä kesälomapäivänä Ron ja Hermione olivat vetäytyneet syrjemmälle juttelemaan ja tulleet takaisin parina. Kai kumpikin oli lopulta tajunnut, etteivät he voisi elää ilman toisiaan ja kun Hermione olisi poissa, hän tietäisi, että Ron kuului hänelle ja toisinpäin.
Missä Ginny viipyi? Toivottavasti hän tulisi pian.
Harry tuskin huomasikaan Mollya, joka oli tullut keittiöön ja alkoi touhottamaan jouluruokien parissa. Kohta olisi joulu ja Molly halusi siitä täydellisen, vaikka hän olikin yhä synkkä Fredin kuoleman vuoksi. Mutta koska velhomaailmassa oli taas rauha, Molly halusi juhlistaa sitä. Hän oli koristellut koko talon yhdessä Harryn ja Ronin kanssa ja nyt se oli täynnä kultaisia nauhoja, mistelinoksia, kirkkaita palloja, kynttilöitä ja olipa olohuoneessa myös suuri joulukuusi, jonka latvassa roikkui enkeliksi puettu menninkäinen.
"Tuleeko jompikumpi auttamaan?"
Molly kysyi, vilkaisi levottomia poikia ja alkoi etsiä keittiön kaapista suurinta kattilaa.
Harry ja Ron huokaisivat yhteen ääneen, jolloin Molly pudisteli päätään huvittuneena.
"Kyllä he sieltä tulevat", hän sanoi tietäväisesti ja tarkkaili poikia kulmat kurtussa.
"Ketkä?"
"Ihan kuin en tietäisi, Ronald", Molly sanoi naurahtaen, jolloin Ronin korvat lehahtivat punaisemmiksi kuin pöydällä kulhossa olevat omenat.
Nyt vasta Harry tiesi miltä tuntui rakastaa jotakuta, sillä hän ei ollut koskaan tuntenut ketään kohtaan näin suurta ikävää. Tai oikeastaan oli kerran, nimittäin silloin kun hän oli ollut etsimässä hirnyrkkejä ja Ginny oli ollut Tylypahkassa.
Mutta nyt, kun he olivat virallisesti yhdessä ja kokeneet mitä ihanimman kesän, ikävä tuntui suuremmalta kuin koskaan.
"Voisitte tehdä jotain hyödyllistä", Molly jupisi ja heilautti taikasauvaansa, jolloin suuri kattila sisältöineen alkoi porista. Ron nojasi kädellä poskeensa ja pyöräytti silmiään. Harry tiesi, että kaiken sen jälkeen mitä Weasleyt olivat tehneet hänen hyväkseen, hänen kuuluisi auttaa, mutta hän ei saanut ajatuksiaan irti Ginnysta.
"Voi Merlinin parta teidän kanssanne! Ei jouluhommat valmistu itsestään!"
Rouva Weasley parahti ja paukautti pussillisen perunoita pöydälle, jolloin molemmat pojat havahtuivat ajatuksistaan.
"Voisitteko kuoria nuo?"
Harry laski kätensä laiskasti farkkujensa taskuihin ja hapuili taikasauvaa, mutta rouva Weasley pudisti päätään ja nappasikin perunapussin takaisin.
"Ei siitä mitään näytä tulevan. Juurihan Arthur meni hakemaan heitä. Menkää siitä nyt muualle, minulla on tarpeeksi hommaa ilman teidän surkutteluannekin!"
Kun Harry vilkaisi Mollyn paheksuvaa ilmettä, hän ajatteli, että olisi viisainta poistua Ronin kanssa pojan huoneeseen. Lähtiessään he kuulivat, miten Molly alkoi nyyhkyttää lohduttomana ja oli sanomattakin selvää, että hän oli saanut Fredin mieleensä.
Vasta istuessaan Ronin oranssin peitteen peittämällä sängyllä, Harry uskalsi avata suunsa.
"Mitä sinä ostit Hermionelle joululahjaksi?"
Ron haroi vaivaantuneena punaisia hiuksiaan ja otti paremman asennon kuluneessa ruskeassa nojatuolissaan. Sitten hän avasi huoneessaan olevan puisen kaapin ja otti sieltä esille hopeisen rannekorun, jossa roikkui tähti, sydän ja avain.
"Löysin tämän Viistokujalta, sen pitäisi tuottaa hyvää onnea, mutta taitaa olla vain rihkamaa", Ron selitti ja katseli käsissään olevaa korua. Harry rohkaisi Ronia, vannomalla että Hermione varmasti pitäisi korusta, mutta mietti sitten, (niin kuin useasti oli viimeaikoina tehnyt), että mitä hän ostaisi Ginnylle lahjaksi. Vaikka yleensä hän matki Ronia monissa asioissa, niin tässä hän ei halunnut, sillä hän halusi, että Ginnyn lahja olisi erikoinen. Mutta mikä olisi tarpeeksi erikoista?
"Oletko sinä ostanut Ginnylle lahjaa?"
Ron kysyi ja laittoi korun takaisin piiloon kaappiin.
Nyt oli Harryn vuoro mennä vaivaantuneeksi.
"Öh, en. En oikein tiedä, että mitä antaisin hänelle."
"Ymmärrän tunteen", Ron nyökkäsi ja risti jalkansa nojatuolissa.
Poikien välille laskeutui kiusaantunut hiljaisuus ja Harry käänsi katseensa Ronista ikkunaan, joka oli tuhansien pakkasen aiheuttamien jääkukkien peitossa.
Samassa hän keksi ja nousi innoissaan sängyltä ylös.
Ron näytti pöllämystyneeltä.
"Keksin mitä annan Ginnylle, nähdään myöhemmin!"
Harry hihkaisi ja kiiruhti suorinta tietä ulos kylmään ilmaan, muistaen juuri ja juuri napata takkinsa mukaan eteisen naulakosta.
Hän tarpoi lumessa eteenpäin Weasleyn perheen puutarhan perälle asti. Sitten hän otti taikasauvan esiin ja kylmästä tuulesta välittämättä, alkoi lennättää lunta yhdeksi isoksi kasaksi. Lopulta lumikasa oli häntä isompi ja Harry kaivoi siihen taian avulla oviaukon, sekä laajensi kasan sisäosaa niin, että siitä tuli lumilinna. Harry ihaili hetken taikansa tulosta, kunnes havahtui kylmään tuuleen, joka kirveli hänen poskiaan ja päätti pitää kiirettä.
Niinpä hän lähti juosten kohti taloa ja ajatteli samalla Ginnyn ilmettä, kun hän saisi lahjansa.
Hetken kuluttua Harry palasi takaisin sylissään rouva Weasleylta saamiaan ylimääräisiä jouluvaloja, sekä koristeita. Hän koristeli lumilinnan ulko-osan värikkäillä jouluvaloilla, jotka hän kiersi ympäri linnaa. Linna näytti heti paljon paremmalta.
Sitten Harry meni sisälle lumilinnaan, jonka lattialle hän levitti suuren ja pörröisen taljan.
Pienen loitsun avulla hän esti taljaa pilaantumasta lumisessa ympäristössään ja seuraavaksi Harry koristeli lumilinnan seinät punaisilla jouluvaloilla, jotka loivat sisälle romanttisen tunnelman. Tästä tulisi hänen ja Ginnyn oma pieni salainen paikka jouluksi.
Kun Harry oli laittanut muutaman hopeisen nauhan jouluvalojen seuraksi, hän oli tyytyväinen tulokseen. Silti hänestä tuntui, että linna kaipasi vielä jotain.
Katseltuaan hetken ympärilleen, hän huomasi lumisessa seinässä sopivan kohdan, johon hän piirsi taikasauvallaan suuren sydämen, jonka sisään hän kirjoitti omansa ja Ginnyn nimikirjaimet. Sitten hän heilautti taikasauvaansa ja kirjaimet välkkyivät kauniisti.
Lahjasta tulisi täydellinen, eikä Harry malttanut odottaa joulua, sillä niin kovasti hän kaipasi yhteistä hetkeä rakkaansa kanssa, kaukana muista ja aivan kahden. Heidän lumilinnassaan.
Kun Harry oli saanut työnsä päätökseen, oli jo pimeää. Tarpoessaan takaisin kotikoloon, hän mietti, ettei ollut tajunnutkaan kuinka kauan lumilinnan tekemisessä oli mennyt, vaikkakin hän käytti taikaa apunaan. Kiitollisena siitä, että pääsisi takaisin lämpimään, Harry riisui takkinsa eteisessä ja asteli käsiään hieroen peremmälle. Hänen nenäänsä levisi herkullinen tuoksu ja Harry tunsi vatsansa kurnivan, kun hän ajatteli Mollyn herkkuruokia.
Keittiössä oli kuitenkin hiljaista, joten Harry epäili kaikkien olevan olohuoneessa.
"Voi Molly, tämä glögi on aivan ihanan herkullista!"
"Kiitos, Hermione."
Harryn sydän hypähti, kun hän saapui olohuoneen oviaukkoon.
Hermione istui punaisessa nojatuolissa ja joi Mollyn tekemää glögiä.
Ron istui tytön vieressä, katse häneen suunnattuna, aivan kuin hän olisi halunnut varmistaa, ettei Hermione katoaisi mihinkään. Harry huomasi, miten heidän kätensä koskettivat toisiaan varovasti, kun Molly katsoi muualle. Rouva Weasley istui sohvalla Arthur vieressään ja vahti edessään olevia neulepuikkoja, jotka neuloivat itsestään jotain vihreästä langasta.
Harryn katse kiersi olohuoneessa. Sen kaikissa värikkäissä koristeissa ja suuressa kuusessa, mutta silti hän ei löytänyt etsimäänsä. Ei kai Ginny ollut jäänyt kouluun?
"Harry!"
Hermione oli huomannut ystävänsä ja katsoi häntä leveästi hymyillen.
Kaikkien katseet kääntyivät Harryyn, joka hymyili ovensuusta ja pudisti sitten päätään, kun rouva Weasley tarjosi hänelle glögiä.
"Minä tässä mietin että onko..."
Harry aloitti ujosti, mutta Hermione oli häntä nopeampi.
"Ginny meni käymään huoneessaan, hän varmaan tulee pian, tule tänne odottamaan."
Herra Weasley kohotti virnistäen kulmiaan, kun Harry ei tehnyt elettäkään tullakseen olohuoneeseen.
"Jos minä tuota... menen sinne", Harry naurahti ujosti, mutta samassa hän tunsi käden kädessään. Ihana kukkaistuoksu huumasi hänet, kun mitä pehmeimmät huulet hipaisivat nopeasti hänen poskeaan ja kuiskasivat; "Tule."
Harry totteli ääntä mukisematta ja antoi käden vetää hänet pois olohuoneen suulta, kohti autiota keittiötä.
Vasta keittiössä hän uskalsi kääntyä, kun käsi päästi hänen kädestään irti.
Ginny Weasley seisoi keittiönpöydän edessä ja hymyili. Pitkät punaiset hiukset laskeutuivat sulavasti olkapäiden yli, joita peitti kaunis violetti villapaita. Hän näytti kauniilta, eikä Harry voinut olla vastaamatta hymyyn. Niin paljon hän oli ikävöinyt Ginnya, eikä epäröinyt yhtään, kun hän vetäisi tytön syliinsä ja suuteli häntä pitkään. Ginny vastasi suudelmaan ja kietoi kätensä Harryn niskan taakse, samalla kun poika hyväili käsillään hänen punaisia hiuksiaan ja imi hänen kukkaistuoksua keuhkoihinsa.
Juuri kun Harry oli painanut tytön hellästi keittiönpöytää vasten, hänen takaansa kuului rykäisy. Harry kääntyi säpsähtäen ja pelkäsi, että herra Weasley oli saapunut paikalle, mutta siellä olikin Ron, joka näytti huvittuneelta sekä vaivaantuneelta, vieressään Hermione, joka hymyili säteilevästi.
"Molly käski ilmoittaa, että me syömme olohuoneessa illallista", Hermione sanoi virnistäen.
Harry virnisti ystävilleen ja vilkaisi sitten Ginnya, joka tarttui poikaa kädestä ja painautui hellästi häntä vasten, samalla kun he lähtivät kohti olohuonetta. Heillä olisi kuitenkin koko joulu aikaa.
Samana yönä Harry hiipi hiljaa kotikolon portaita ylös, käytyään vessassa.
Hän ajatteli lumilinnaa hymyillen, samalla kun varoi narisuttamasta portaita liikaa, ettei kukaan heräisi. Toinen asia, joka valtasi hänen mielensä kokonaan, oli Ginny. Harry nimittäin sattui juuri Ginnyn huoneen oven kohdalle. Hetken epäröityään, Harry painoi korvansa oven puista pintaa vasten ja kuunteli. Sieltä ei kuulunut mitään. Ginny oli varmaankin nukkumassa, koska Hermione nukkui kaksosten tyhjäksi jääneessä huoneessa, joten hänellä ei ollut juttelukaveria. Juuri kun Harry ajatteli jatkavansa matkaa, ovi avautui hänen korvansa alta ja hän horjahti, mutta onnistui pitämään tasapainonsa.
"Mitä sinä teet?"
Ginny kuiskasi ja katsoi Harrya silmiin. Harry ei kuitenkaan vastannut, sillä hänen edessään oleva näky oli saanut hänet sanattomaksi. Ginny nojaili oveen valkeassa pitsisessä yömekossaan, punaiset hiukset letillä, eikä Harry voinut estää katsettaan kulkemasta Ginnya pitkin päästä päähän.
"Minulla on ollut ikävä sinua", Harry kuiskasi takaisin ja kohotti katseensa tytön silmiin, jolloin Ginny hymyili kutsuvasti.
"Tule sitten viereeni."
Harry vilkaisi levottomana ympärilleen. Olivathan he ennenkin onnistuneet livahtamaan herra ja rouva Weasleyn katseen alta, mutta ehkä idea ei ollut kovin hyvä.
"Äitisi..."
"Shh", Ginny sanoi ja laittoi sormensa Harryn huulille.
Sitten hän tarttui pojan aamutakin kaulukseen ja vetäisi hänet sisälle huoneeseensa, minkä jälkeen ovi sulkeutui varovasti. Harry ja Ginny olivat viimeinkin kahdestaan.
*
22.12.1998
Seuraavana aamuna Harry istui keittönpöydän ääressä ja söi puuroaan leveästi hymyillen. Ginny tiskasi edellispäivän astioita taikasauvallaan ja loi vähän väliä salaisia katseita Harrylle, joka vastasi niihin rakastuneena. Rouva Weasley ei huomannut mitään, sillä hän touhotti lanttu- ja porkkanalaatikoiden parissa ja mutisi tekopirteästi, että Fredin haudalle täytyisi mennä huomenna. Siitä Harry sai mieleensä, että hänenkin täytyisi piipahtaa huomenna vanhempiensa haudalla, minkä hän haluaisi tehdä yksin.
Samassa kukkaistuoksu voimistui hänen lähellään ja hän tunsi punaisten hiusten hipaisevan niskaansa. Ginny oli kumartunut hänen puoleensa takaapäin.
"Joko olet valmis?"
"Joo, vie pois vain", Harry sanoi ja ojensi lautasensa Ginnylle, joka painoi nopeasti suukon pojan niskaan ja meni takaisin tiskaamaan.
Harryn niskaa kihelmöi, kun hän nousi pöydästä ja ilmoitti menevänsä haukkaamaan happea.
Tällä kertaa Harry muisti ottaa myös pipon sekä kaulahuivin ja hän tunsikin olonsa melko lämpimäksi, kun hän käveli lumilinnalle päin, mutta epäili, että lämmin tunne oli kokonaan Ginnyn ansiota. Muistot viime yöstä saivat hymyn hänen huulilleen, kun hän tarpoi ohi lumisen kasvimaan ja saapui perille. Mutta se mitä hän näki, oli jotain odottamatonta.
Se mikä oli vielä eilen ollut lumilinna, oli nyt pelkkä luminen kasa, joka oli jouluvalojen ja hopeisten nauhojen peittämä. Kasan päällä tanssi muutama menninkäinen, jotka purivat ja repivät nauhoja, samalla kun potkivat lunta ilkikuriset ilmeet kasvoillaan.
Epäusko ja raivo täyttivät Harryn ja hän tarttui taikasauvaansa.
"Lopettakaa!"
Menninkäiset käänsivät rumat naamansa Harryyn päin ja ärisivät.
Harry kohotti sauvansa ja lähti kävelemään eteenpäin uhkaavasti.
Menninkäiset perääntyivät oitis ja lähtivät juosten piiloihinsa, kunnes ainoa asia joka oli jäljellä niistä, oli lunta peittävät tuhannet pienet jalanjäljet.
Harry kiiruhti katsomaan kuinka suuria menninkäisten tekemät tuhot olivat.
Ne olivat purreet valot ja nauhat niin huonoon kuntoon, ettei yksikään valo enää palanut.
Siellä täällä lojui hopeisia nauhanpalasia, joita Harry katseli päätään pudistaen.
Onneksi menninkäiset olivat menneet pois, sillä muuten Harry olisi varmasti loihtinut jokaisen iljettäväksi sammakoksi. Vaikka Harry rauhoittuikin vähän, Ginnyn lahja oli täysin pilalla.
Mitä ihmettä hän antaisi nyt Ginnylle? Harry potkaisi edessään olevaa lumikinosta ja lähti tarpomaan pettyneenä sisälle. Ei kai auttanut muuta kuin keksiä uusi lahja, sillä yhtäkkiä lumilinna ei tuntunutkaan enää niin hyvältä idealta.
Tultuaan sisälle Harry alkoi oitis miettiä uutta lahjaa ja riemastui kuullessaan Hermionelta, että Ginny oli mennyt suihkuun, joten hänellä olisi hetki aikaa suunnitella. Rouva Weasley valitti keittiössä Ronille, ettei tämä saisi pihistää enää yhtään torttua, tai niitä ei riittäisi jouluksi. Herra Weasley puolestaan istuskeli olohuoneessa ja keskusteli Hermionen kanssa kotitontuista, mutta Harry ei halunnut jäädä keskustelemaan, sillä hän halusi toteuttaa Ginnyn lahjan mahdollisimman nopeasti. Niinpä hän valehteli menevänsä vessaan ja poistui Ronin huoneeseen, missä hän saisi miettiä rauhassa.
Vaikka Harry mietti päänsä puhki, hän ei keksinyt mitään erikoista ja hienoa.
Hänen mieleensä tuli vain typeriä lahjoja, kuten ruusukimppu ja sydänleivos. Kuka nyt sellaisia antaisi jouluna? Harryn katse osui Ronin hyllyyn, minkä kaapissa oli Hermionelle tarkoitettu koru. Samassa Harry keksi, että hän voisi antaa Ginnylle korun, mutta erikoisen sellaisen. Hän tekisi sen itse! Harry kiiruhti alakertaan ja suuntasi keittiöön, missä Molly leipoi parhaillaan pipareita ja hyräili itsekseen.
"Hei kultaseni, voinko auttaa?"
Molly kysyi ystävällisesti hymyillen, kun hän huomasi Harryn norkoilemassa ovensuussa.
Harry keräsi rohkeutensa ja astui peremmälle.
"Olisiko teillä lankaa ja muutama helmi?"
Rouva Weasley käänsi katseensa Harryyn ja kohotti kulmiaan, mutta alkoi sitten taas hymyillä ja siirtyi taikinan äärestä penkomaan keittiön kaappeja.
"Kyllä niitä pitäisi itseasiassa olla. Helminauhojen askartelu on todella mukavaa", hän touhotti samalla kun availi kaappeja ja löysi lopulta kultaisen rasian, jonka hän kantoi keittiönpöydän ääreen. Harry seurasi Mollya ja istui.
"Aivan, tässä ne ovat. Minun rakkaat helmeni, joista olen tehnyt vaikka millaisia koruja", Molly ihasteli ja avasi rasian, jonka sisältä paljastui erilaisia helmiä. Siellä oli puisia, muovisia, sekä myös aitoja simpukanhelmiä. Harry hymyili.
"Kiitos, voisinko ottaa muutaman?"
"Voi ota ihan niin paljon kuin haluat. Teetkö sinä jollekin tietylle helminauhan?"
Mollyn ilme oli ilkikurinen ja Harry tunsi punastuvansa pienesti, kun hän otti käteensä punaisen helmen. Sitten hän nyökkäsi.
Näytti siltä kuin Molly olisi liikuttunut ajatuksesta, että Harry Potter tekee helminauhan hänen tyttärelleen, sillä hän kuivaili silmiään esiliinaansa ja mutisi jotain ensirakkaudesta, samalla kun haki Harrylle lankakerän. Sitten hän siirtyi takaisin taikinan pariin ja Harry sai työskentelyrauhan.
Helminauhasta tuli upea. Siinä oli vuorotellen valkeita ja helmiäismäisiä simpukanhelmiä, sekä punaisia puuhelmiä. Yhteen väliin Harry oli pujottanut hopeisen ja sydämenmuotoisen helmen, jonka hän löysi rasian pohjalta. Harry oli tyytyväinen lopputulokseen ja ajatteli, ettei maailmasta löytyisi toisenlaista korua, joten lahja olisi siksi erikoinen.
"Voi se näyttää ihanalta!"
Molly hihkaisi ja kiiruhti katsomaan Harryn tekemää helminauhaa, kun poika ihasteli sitä käsissään. Mollyn hiuksissa oli jauhoja, joita pölisi myös Harryn päälle kun Molly löi kätensä yhteen ihastuksesta.
"Luuletko, että Ginny pitää tästä?"
"Tietenkin, todella kultaista että teit hänelle korun."
"Äiti, voisinko lähteä Tylyahoon jouluostoksille?"
Harry säikähti Ginnyn ääntä niin lujaa, että pudotti helminauhan pöydän alle.
Samalla kun rouva Weasley ja Ginny aloittivat kinastelun Tylyahoon lähtemisestä, Harry kumartui nostamaan korun ja piilotti sen farkkujensa taskuihin. Sitten hän kääntyi katsomaan Ginnya ja väläytti hymyn tytölle, joka vastasi siihen.
Lopulta Ginny sai tahtonsa läpi ja hän sekä Hermione päättivät viettää tyttöjen shoppailuhetken, samalla kun Ron ja Harry pakenivat rouva Weasleyn jouluintoilua ulos.
Kävellessään lumisen niityn poikki, Harry kertoi Ronille koko lumilinnaepisodin, joka naureskeli huvittuneena menninkäisille, mutta vannoi sitten heittävänsä sellaisen korvista ilmaan, jos sattuisi näkemään. He olivat kävelleet jo melko kauas, sillä kotikolo näkyi pienenä pisteenä valkean maiseman keskellä.
"Ehkä pitäisi kohta kääntyä, tai me tullaan Lovekivojen pihaan", Ron naurahti ja kietoi ruskeaa kaulaliinaa tiukemmin ylleen. Harry virnisti, mutta huomasi sitten vähänmatkan päässä tyhjän kaivon, jonka reunalla he olivat istuneet kesällä Ginnyn kanssa kahdestaan.
Harry lähti kävelemään kaivoa kohti ja istahti sen kylmälle reunalle. Ron istui hänen viereensä ja hieroi lapasten peittämiä käsiään yhteen.
"Taitaa tulla kylmä joulu."
"Totta, mutta haluan näyttää sinulle yhden jutun", Harry sanoi muistaessaan korun ja pian hän ottikin taskustaan esille itsetekemänsä helminauhan.
Ron yskäisi vaivaantuneena ja totesi korun olevan hieno.
"Ainakin se on erikoinen", Harry naurahti ja pyöritteli korua käsissään.
Valkea ja punainen jotenkin sopivat Ginnylle, joten koru näyttäisi hänen kaulassaan hyvältä.
"Mutta mennään jo, minä oikeasti jäädyn", Ron mutisi hampaat kalisten ja Harry nyökkäsi.
Juuri kun hän oli nousemassa reunalta, koru luiskahti hänen kädestään ja tipahti suoraan tyhjään kaivoon, ennen kuin Harry ehti tehdä mitään. Kuului kova räks ja Harry tiesi, että koru oli hajonnut. Kaikki helmet olivat luultavasti levinneet pitkin kaivon pohjaa.
"Sinähän voit tehdä uuden", Ron yritti piristää Harrya, kun pojat olivat tulleet sisälle ja istuivat mukavasti lämpimän takan ääressä, käsissään mukilliset Mollyn hyvää glögiä.
Harry pudisti päätään harmissaan ja tuijotti takan leimuavia liekkejä.
Miksi tämänkin lahjan piti mennä mönkään?
"Kyllä sinä jotain keksit, kamu", Ron sanoi ja siemaisi mukistaan glögiä, minkä jälkeen hän pyyhkäisi kädellä suupieliään, "ovatpa tytöt olleet kauan ostoksilla."
Toivottavasti Ginny ei ostaisi Harrylle lahjaa, sillä hän ei tuntunut saavan mitään aikaiseksi. Ginny ansaitsi parasta, eikä Harry näköjään onnistunut antamaan sitä hänelle.
"Mitä ihmettä minä annan Ginnylle?"
Harry huokaisi apeana ja ajatteli, että huomenna hänen täytyisi keksiä lahja, eikä mikään saisi mennä pieleen.
*
23.12.1998
Vanhempien hauta oli ollut entisellään, mutta silti Harrysta tuntui samalta kuin ensimmäisellä kerrallakin, kun hän kävi siellä. Hänellä oli ikävä vanhempiaan ja häntä harmitti, etteivät he saaneet viettää aikaa keskenään. He olisivat varmasti ihastuneet Ginnyyn ja jos kaikki olisi hyvin, he voisivat juhlia kotikolossa joulua poikansa kanssa. Harry huokaisi raskaasti, kun hän laahusti pienessä lumisateessa kohti taloa, missä kaikki oli saanut alkunsa.
Talon rauniot näyttivät surkeilta lumisateen keskellä. Harry nielaisi, mutta ryhdistäytyi sitten ja tuijotti taloa hiljaisena. Onneksi hän oli tullut yksin, sillä kukaan muu ei ymmärtänyt sitä mitä Harry tunsi nyt. Miksi kaiken piti tapahtua? Harry huokaisi ja katseli raunioita, joissa oli joskus tapahtunut jotain hirveää. Mutta sitten.... Kuvitteliko Harry kaiken?
Hän oli nähnyt jotain kimaltavaa aivan raunioiden edustalla.
Harry pudisti päätään, mutta näki sen taas. Jokin kimalsi siellä selvästi.
Hetken epäröityään Harry raotti porttia ja käveli eteenpäin, kohti raunioita. Hän hirvitti tehdä tämä, mutta uteliaisuus voitti. Ehkä siellä oli jotain hänen vanhemmilleen kuuluvaa.
Pian hän saapui perille ja käänsi katseensa lumihankeen. Hetkeen hän ei nähnyt muuta kuin valkoista, valkoista ja valkoista, mutta sitten hän erotti kultaisen välkähdyksen maasta.
Harry kumartui varovasti ja otti lapasen kädestään. Sitten hän alkoi varovasti kaivaa lunta ja toivoi, ettei kukaan näkisi. Onneksi ympäristö näytti olevan autio.
Lopulta jokin kova ja kylmä kosketti hänen kättään. Harry nosti sen ja katsoi kädellään lepäävää kultaista sormusta, jota koristi punainen pieni timantti. Kun Harry katsoi sormusta tarkemmin, hän huomasi, että sen sisään oli kaiverrettu J + L. Innostuksissaan Harry oli vähällä pudottaa sormuksen, mutta piti siitä sitten lujemmin kiinni ja tuijotti kaiverrusta uskomatta silmiään. Hän oli löytänyt äitinsä kihlasormuksen!
Tuijoteltuaan sormusta hetken aikaa, Harry puristi sen nyrkkinsä sisään kuin kalleimman aarteensa ja sulki silmänsä. Hän nielaisi nopeasti ja ajatteli, että hänen vanhempiensa rakkaus olisi ikuista. He olisivat silti yhdessä tuolla jossain, mihin he olivatkaan joutuneet kuoleman jälkeen. Sitten Harry kohotti katseensa raunioihin ja mietti, että jättäisikö hän sormuksen sinne minne se kuului. Hän voisi haudata sen.
Harry avasi nyrkkinsä ja katsoi taas sormusta. Voi kunpa hän ja Ginny saisivat kokea yhtä syvää rakkautta kuin hänen vanhempansa olivat kokeneet. Kunpa hänen vanhempansa olisivat tavanneet Ginnyn... Harry huomasi katseensa unohtuneen sormukseen ja ajatus pälkähti hänen mieleensä. Se oli hulluin ajatus, jonka hän oli ikinä keksinyt.
Toisaalta, hän ja Ginny olivat olleet erossa toisistaan kauan ja Harry oli meinannut kuolla ikävään. Se jos mikä todisti sen, että Harry oli tosissaan Ginnyn kanssa.
Lisäksi Harryn elämässä oli tapahtunut jo tarpeeksi kaikkea ikävää. Nyt olisi hänen vuoronsa olla onnellinen. Hän voisi tehdä myös Ginnyn onnelliseksi. Suuren surun jälkeen tarvittaisiin iloa. Hänen vanhempansa tulisivat onnellisiksi jos tietäisivät, että Ginny kantaisi samaa sormusta, jota Harryn äiti oli pitänyt. Harry hymyili ja oli varma. Hän aikoisi pyytää Ginnya kihloihin. Se olisi hänen joululahjansa.
Kun Harry palasi kotikoloon, Weasleyn perhe ja Hermione olivat vielä Fredin haudalla.
Harry istui olohuoneen nojatuoliin ja ihaili kädessään olevaa sormusta, samalla kun hän mietti. Hän tekisi sen huomenna, heti kun sopiva hetki koittaisi.
*
24.12.1998
Rouva Weasleyn loihtima jouluillallinen oli maailman herkullisin. Koko Weasleyn perhe, (mukaanlukien myös Charlie, Bill vaimoineen, Percy ja George, joka jaksoi hauskuuttaa muita, vaikka ikävä Frediä kohtaan näkyi hänen silmistään), oli kokoontunut keittiöön syömään. Kauniisti koristeltu keittiö oli täynnä melskettä, kun rouva Weasley huolehti, että kaikki (etenkin Harry), saisivat vatsansa täyteen ja Bill huolehti kokoajan raskaana olevasta Fleurista.
Harry, joka istui pöydän ääressä ja söi hyvällä ruokahalulla lanttulaatikkoa, katseli vastapäätä istuvaa Ginnya, joka keskusteli Hermionen kanssa kikattaen ja söi joulutorttuja.
Tyttö näytti tavattoman kauniilta, niin kuin aina ja Harry mietti, milloin hän antaisi lahjansa. Aamulla oli ollut täysi tohina päällä, kun Weasleyn vanhimmat pojat olivat saapuneet kotikoloon, joten Harry oli vain ehtinyt toivottaa Ginnylle huomenet nopean suudelman kera, eikä päivälläkään ollut oikein aikaa, sillä Molly oli tarvinnut apua keittiössä.
"Nyt ehdottaisin, että juodaan malja joulun kunniaksi!"
Herra Weasley ilmoitti ja nousi kaatamaan kaikille pieniin lasipikareihin tuliviskiä, mutta Fleurille hän kaatoi glögiä. Kun Arthur kumartui Harryn kohdalle, poika huomasi miten Ginny katsoi häntä. Katse oli leimuava ja Harry joutui hillitsemään itsensä, ettei hän suutelisi tyttöä pöydän yli, sillä hän ajatteli ettei se ollut kovin soveliasta, vaikka Bill ja Fleur kiehnäsivät toisissaan jatkuvasti. Pian kaikki kohottivat pikarinsa herra Weasleyn johdolla ja Harry tunsi tuliviskin polttavan sisustaan.
Illallisen jälkeen kaikki vetäytyivät olohuoneeseen lämpimän takan lähettyville kuuntelemaan joululauluja vanhasta radiosta. Rouva Weasley hyräili innoissaan kappaleiden tahtiin ja vilkaisi välillä edessään olevaa, itsestään kutoutuvaa neuletta, jota hän valmisti Billin ja Fleurin vauvalle.
"Vihreä on melko neutraali väri, sillä se käy sekä tytölle, että pojalle", Molly selitti vieressään istuvalle Fleurille, joka katseli rakastuneena Billiä kädet vatsansa päällä.
Harry istuskeli seinää vasten takan edustalla ja katseli Ronia ja Hermionea, jotka istuivat sylikkäin nojatuolissa. Hermione nojasi kevyesti Roniin ja poika silitti hellästi tytön pörröisiä hiuksia. He saisivat vielä joskus tietää Harryn aikeista, kuten koko muukin perhe, mutta nyt Harry halusi salata vielä kaiken. Juuri kun Harry alkoi taas miettiä, että missä ja miten kosisi Ginnya, tyttö saapui keittiöstä glögilasillisen kanssa ja istui pojan viereen. Lasissa oli kaksi pilliä. Harry käänsi katseensa tyttöön ja hipaisi hänen kättään, joka lepäsi lattialla. Ginny tarttui Harryn kädestä kiinni ja hymyili. Tytön läheisyys oli takkaa lämpimäpi.
"Ajattelin, että haluaisit juotavaa", Ginny kuiskasi ja imaisi toisella pillillä glögiä. Harry kumartui toisen pillin puoleen ja imi, vaikkei häntä edes janottanut, mutta näin hän sai olla lähellä rakastaan. Onneksi kaikki olivat niin keskittyneitä omiin asioihinsa, ettei kukaan kiinnittänyt huomiota heihin. Harry ja Ginny saivat juoda rauhassa glögiä, kunnes juotuaan tarpeekseen, Harry kietoi kätensä punapään olan taakse ja Ginny painoi päänsä Harrya vasten.
"Hyvää joulua, Harry", tyttö kuiskasi ja samassa Harry tajusi, että missä se pitäisi tehdä.
"Tule mukaani", Harry sanoi yhtäkkiä hiljaa ja nousi ylös. Ginny nousi perässä ja he kävelivät käsikkäin olohuoneen poikki, kohti eteistä.
"Mihinkäs te olette menossa?"
Rouva Weasley kysyi ja tuijotti pariskuntaa kulmat koholla.
Ginny vilkaisi Harrya kysyvästi, jolloin poika haroi mustia hiuksiaan hermostuneena ja katseli kaikkia huoneessa olevia.
"Ulos kävelylle."
"Älkää olko kauan", herra Weasley sanoi ja Harry nyökkäsi, ennen kuin hän saapui Ginnyn kanssa eteiseen.
"Mihin me mennään?"
Ginny kysyi uteliaana, eikä vastustellut kun Harry otti naulakosta hänen kaulahuivinsa ja kietoi sen hellästi tytön kaulaan. Sitten hän auttoi mustan lämpöisen takin tytön ylle ja pukeutui itsekin ulkovaatteisiin, ennen kuin kääntyi Ginnyn puoleen.
"Tartu minua kädestä."
Ginny kohotti kulmiaan, mutta tarttui sitten Harryn käteen ja kaksikko ilmiintyi pois.
He ilmestyivät pienen lumisateen keskelle. Taivas oli musta ja sitä valaisivat tuhannet kirkkaat tähdet. Jostain kuului joululaulua ja Ginny katseli ihmeissään ympärilleen. Hän ei ollut koskaan käynyt Godricin notkossa.
"Harry, mikä paikka tämä on?"
Tyttö kysyi ja katsoi uteliaana kirkkoa, josta joululaulut kantautuivat.
"Seuraa", Harry vastasi ja tarttui tyttöä kädestä, minkä jälkeen hän lähti johdattamaan Ginnya lumista polkua eteenpäin. Ginny ei enää kysellyt, vaan seurasi poikaystäväänsä läpi pienen kylän, kunnes he saapuivat rautaisen portin luokse.
"Hautausmaa?"
Ginny sanoi hiljaa ja hänen suustaan tuli höyryä, joka katosi pian tummaan yöhön.
"Niin. Tämä paikka on minulle tärkeä ja kohta näet miksi", Harry vastasi ja katsoi Ginnyn kauniita silmiä, jotka tuikkivat kuin tähdet. Ginny luultavasti jo aavisti, että mihin he olivat menossa, mutta hän pysyi vaiti. Sitten Harry avasi portin ja johdatti Ginnyn hautausmaalle, jonka lumisten hautakivien seasta hän yritti etsiä vanhempiensa hautaa.
Lopulta hän löysi tutun kiven ja pysähtyi sen eteen.
Ginny katsoi kiveä hiljaa ja luki siihen kirjoitetun sitaatin.
Sitten hän loi ymmärtäväisen katseen Harryyn.
"Aivan, vanhempani makaavat tässä", Harry kuiskasi ja Ginny puristi lujemmin hänen kättään.
Harry tuijotti kiveä ja ajatteli, että ehkä hänen vanhempansa näkisivät heidät nyt jostain ja huomaisivat miten onnellinen Harry oli Ginnyn kanssa. Sitä paitsi, tämä kaikki tuntui sopivalta tehdä juuri tässä, sillä täällä lepäsi pariskunta, jonka rakkautta ei edes Voldemort pystynyt tuhoamaan. Harry tunsi silmiensä kostuvan, mutta ryhdistäytyi sitten ja kääntyi Ginnyyn päin, samalla kun laittoi kätensä takkinsa taskuun ja tunsi sormuksen.
"Ginny, löysin täältä eilen jotain, jonka haluan nyt antaa sinulle. Minulla on tunne, että se esine täytyy antaa täällä, sillä se kuvastaa myös vanhempieni rakkautta ja uskon, että se tuo meille onnea", Harry selitti hiljaa ja katseli tytön silmiä.
Pieni talvinen tuuli ujelsi läpi hautausmaan ja ravisteli kuusien oksia.
Ginny katsoi Harrya odottavasti.
Sitten Harry otti sormuksen takkinsa taskusta ja polvistui. Ginny henkäisi pienesti.
"Ginevra Weasley, tuletko vaimokseni?"
Harry kysyi sen täydestä sydämestään, sillä juuri sitä hän halusi. Hän halusi olla ikuisesti Ginnyn kanssa ja rakastaa häntä.
Sitten hän avasi nyrkkinsä, josta paljastui kultainen sormus. Ginny henkäisi taas ja räpytteli silmiään ihastuksesta.
"Harry...."
"Se oli äitini sormus ja minä haluan, että sinä pidät sitä nyt."
"Voi Harry, tulen!"
Ginny hihkaisi ja kyyneleet valuivat tytön poskia pitkin.
Ilo täytti Harryn sydämen, kun hän tarttui Ginnyn ojennettuun käteen ja pujotti sormuksen tämän nimettömään. Sitten hän nousi ylös, vetäisi Ginnyn lähelleen ja kuivasi hellästi tämän kyyneleet. Ginny vastasi katseeseen hymyillen, eikä saanut sanaa suustaan. Harry puristi häntä tiukasti ja kohotti sitten tytön kättä, jota kultainen sormus koristi.
"Se on kaunis", Ginny kuiskasi katse sormuksessa.
Harry tarttui tytön leukaan ja nosti Ginnyn pään ylös, niin että he katselivat taas toisiaan silmiin.
"Sinä olet kaunis."
"Minä rakastan sinua, Harry Potter", Ginny kuiskasi ja oli niin lähellä Harrya, että heidän nenänsä melkein koskivat toisiaan.
"Minäkin sinua ja hyvää joulua, rakas", Harry vastasi, eikä kestänyt enää enempää, vaan vetäisi Ginnyn pitkään ja intohimoiseen suudelmaan, joka lämmitti molempia kylmän pakkasen keskellä. Nyt mikään, ei edes Voldemort, voisi erottaa heitä.
Harry oli saanut elämänsä parhaan joululahjan, nimittäin Ginnyn rakkauden ja se oli kaikki mitä hän tarvitsi.
