Kirjoittaja Aihe: Kuroko no Basket: Sammakkoperhe | (K-11) | Teppei Kiyoshi  (Luettu 806 kertaa)

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 437
  • ヨホホホ♪
Otsikko: Sammakkoperhe
Kirjoittaja: Mightyena
Fandom: Kuroko no Basket
Genre: Ömm. Angst ja pieni AU.
Ikäraja: K-11
Varoitukset: jotenkin epäterve suhde tässä on, mahd. spoilereita (?).
Paritus/Päähenkilöt: Teppei Kiyoshi/yllätystyyppi
Disclaimer: En omista hahmoja, en ansaitse rahaa, enkä missään nimessä halua loukata.

Haaste: Fanfic-bingo sanalla alistaa (sob sob, en varmaan ikinä saa bingoa...)
Summary: Ennen kuin huomasikaan, Kiyoshi oli alkanut seurata häntä joka paikkaan.

A/N: Kaikkea sitä ihminen saakin aikaan tällaisesta mangasta... No, sehän on vain hyvä, vai mitä. Ei. Jätän tämän tänne ja juoksen karkuun. Tajunnanvirtaa siis tämä, en todellakaan tiedä, mistä sammakot tulivat. Olenkin aina halunnut kirjoittaa jutun, jossa paljastan parituksen ihan lopussa, mutta tässä se tulee hiukan turhan aikaisin. Noh. Kappalejako on oudohko.

* * * * * * * * *

Sammakkoperhe

Ei saa. Ei saa ei saa ei saa.

Kiyoshille se kaikki alkoi yhdestä avaimenperästä, joka roikkui hänen muuten persoonattoman laukkunsa vetoketjusta. Siinä oli hieman liiaksikin kaikkea, yhdessä vetoketjussa: pieni kokoelma tiukuja sekä muovinen laatta, jonka naarmuisen pinnan alta erottui tarkkaan katsoessa tekstiä. "Hyvin menee mutta menköön!"

Kun käveli tarpeeksi lähellä, saattoi kuulla sen sekaisen kilinän. Joka askeleella, jonka hän otti tai lantion liikahtaessa epämääräisesti. Tiut iskeytyivät laattaan ja Kiyoshi ajatteli harmikseen, että pian teksti ei enää näkyisi naarmujen alta.

Kaikista kamalinta (kauneinta) avaimenperässä Kiyoshin mielestä oli se, että toinen oli ripustanut siihen sammakon.

Elottoman, toki. Pikkiriikkisen, sellaisen lelun, jonka lapsikin voisi ostaa muutamalla hassulla lantilla. Toinen ei arvostanut sitä sammakkoa yhtä hyvin kuin lapsi olisi arvostanut. Ne sammakot olivat perhe. Yksi limenvihreä sammakko ei takuulla viihtynyt yksin, ei vaikka sitä ympäröi pieni orkesteri ja teksti, joka huusi hurraata elämälle.

Ennen kuin huomasikaan, Kiyoshi oli alkanut seurata häntä joka paikkaan. Oli siinä jotain kiehtovaa. Ei hän ajatellut seuraavansa päiviä ja viikkoja ja kuukausia ja lopulta vuosia. Siitä tuli paha tapa - siinä vaiheessa, kun elämäntapa on paha ja nukkuu yöt vieressäsi (selkä seinää vasten, jotta se voi tuijottaa sinua kiiluvin silmin), ei tehtävissä ole enää paljoa.

Ei saa. Ei saa ei saa ei saa olla noin vastustamaton.

Kiyoshi pystyi laskemaan yhden käden sormilla kerrat, jolloin toinen suostui sietämään häntä silmissään. Silloin, kun toinen sieti häntä, hän sai puhua hiljaisuudelle, hymyillä vasten huulia ilman nyrkkiä palleaan.

Kiyoshin pallea oli jo rautaa, hän pystyi jo kihertämään, kun väisti ilmaa halkovia iskuja. Huulet olivat kyllä haljenneet: sen teki kylmä talvi-ilma, ne olivat niin kuivat. Hänen säärensä olivat mustelmilla: olihan hän vieläkin urheilija, rapatessa roiskui. Hänen kaulansa näytti siltä kuin joku olisi yrittänyt syödä hänet elävältä: se oli vain intohimoa, miksei kukaan uskonut?

Kiyoshi ei ikinä tullut surulliseksi ihan samanlaisista asioista kuin kaikki muut. Toinen oli hänelle raikasta ilmaa, niin naurettavalta kuin se kuulostikin. Kiyoshi ei pitänyt sisäilmasta, koska se sai hänen sormensa naputtamaan pöytiä kyllästyneenä. Happea sisällä oli hänelle helpotuksen huokaus ja vuosien haaste, bensaa hänen liekilleen, toisinaan liekki hänen jäälleen - siis silloin, kun hän laski yhden käden sormilla.

Eikä toinen enää kamalan usein lähtenyt kotoa, oli tahtomattaankin hänelle happea vuorokauden ympäri. Mutta sillä oli seurauksensa: laukusta katosivat laatta ja orkesteri, limenvihreä sammakko oli yksin, yksin, yksin, enemmän kuin koskaan ennen. Ja siitä Kiyoshi kyllä tuli hyvin surulliseksi.

Ei saa. Ei saa ei saa ei saa olla noin julma.

Makoto Hanamiya oli hänen happensa, mutta yritti kuristaa hänet turhan usein. Tyynyllä ja sormillaan, mutta kaikista eniten vihallaan. Hän käveli pöydän ohi heittäen ohimennen alas kehyksen. Eikä Kiyoshia olisi haitannut, ei ihan totta, jos sirpalekasassa ei olisi levännyt poikia (miehiä, mutta Kiyoshi piti heitä melkein lapsinaan) pukeutuneena mustaan punaiseen valkoiseen onneen. Ihmisiä, jotka eivät uskoneet Kiyoshia, mutta rakastivat häntä yhtä kaikki. Nykyään sen myöntämiseen ei vaadittu montaa promillea, koska jostain syystä kaikki olivat hänestä huolissaan.

"Makoto", Kiyoshi kutsui yrittäen hillitä tukahtunutta ääntään.
"Et kutsu minua noin."

Kiyoshi otti askeleen.
"Tapan sinut", kuului uhkaus ja naurahdus.

Toisella oli kädessään sammakko - pinkki sellainen, vihreä saattaisi viimein saada perheenjäsenen. Jokin pinkissä oli vikana, jokin mikä limenvihreässäkin oli aina ollut. Syy siihen, miksi Kiyoshi lähti seuraamaan.

Ja syy siihen, miksi Kiyoshi oli aina välillä surullinen, jopa lauantaisin. Hän halusi kertoa.
"Makoto, ei saa", hän torui suu venyen irvistykseen, "Ei saa lävistää sitä noin."

Hanamiya näytti kieltään ja veti neulan läpi aivoista.
« Viimeksi muokattu: 21.06.2015 23:02:34 kirjoittanut Beyond »
everybody knows there's a party at the end of the world

Ana-chan

  • merirosvo
  • ***
  • Viestejä: 20
Vs: Kuroko no Basket: Sammakkoperhe | (K-13) | Teppei Kiyoshi
« Vastaus #1 : 25.06.2013 02:08:44 »
Liian paljon sanottavaa etten tiedä millä olisi järkevä aloittaa. Ehkä aloitan sillä, että olen lukenut tämän jos joskus aikaisemmin mutta en ikinä päässyt tai kyennyt kommentoimaan älä tapa ja nyt kun eksyin taas uudestaan fff'n ja löysin tämän sinun kirjoituksistasi miten niin stalkkaan? päätin kommentoida ja lukea uudestaan.
Muistan että kun ensimmäisen kerran luin tämän mietin pitkään katsoisinko parituksen heti, ja taisin tosiaan katsoa sen ennen kuin luin loppuun asti - olen kauhea pahis :D Täytyy myöntää että petyin vähän, vaikka en paritakaan Kiyoshia kellekään mutta kun Hanamiya on ehkä yksi koko sarjan inhottavimmista hahmoista. Eikä Kurobasussa oikeastaan ole muita yhtä inhottavia hahmoja.

Tämä oli oikeastaan tosi surullinen, vai olenko vain outo kun rupesin melkein itkemään lopussa? :D Tai sitten se johtuu kellon ajasta ja väsymyksestä joka tuo tunteet pintaan. Mutta kun, Kiyoshi on niin hellyyttävä hahmo ja muutenkin koko ficci oli tosi suloinen. Ja sammakot, ne kruunasivat koko ficin!! Ajattelet varmaan ihan oikeasti tappaa mut kateudesta ja ihastuksesta näillä? D:

Ei tuo kappalejako oikeastaan edes outo ollut, mutta tällä kertaa niitä kohtia joissa menin sekaisin ei oikeastaan ollut kuin pari, ehkä vain yksi. Ja sekin oli tosi pieni ja oikeastaan sopi tekstiin. Tykkäsin oikeasti tosi paljon tyylistä jota tässä käytit. Vaikka kuvailua oli yllättävän vähän, tai en tiedä oliko sitä vähän mutta silti tunnelma ja tilanteet ja tunteet ja kaikki tuli tosi hyvin esille, ja pystyin kuvittelemaan tämän päässäni sarjakuvan tai animen elokuvan tyyliin ja se on kivaa, kun joku onnistuu kertomaan tarinan niin.

Lainaus
Ei saa. Ei saa ei saa ei saa olla noin vastustamaton.
Tämä ja nuo muut tälläiset kohdat olivat tosi kivoja, tykkäsin paljon vaikkei ne oikeasti mitenkään erikoisia olleet.

Lainaus
Eikä Kiyoshia olisi haitannut, ei ihan totta, jos sirpalekasassa ei olisi levännyt poikia (miehiä, mutta Kiyoshi piti heitä melkein lapsinaan) pukeutuneena mustaan punaiseen valkoiseen onneen. Ihmisiä, jotka eivät uskoneet Kiyoshia, mutta rakastivat häntä yhtä kaikki. Nykyään sen myöntämiseen ei vaadittu montaa promillea, koska jostain syystä kaikki olivat hänestä huolissaan.
Tajusin tämän kunnolla vasta kun luin tuon kohdan nyt uudestaan, koska tajusin etten ollut lukenut sitä kokonaan ja voi että, miten ihana. Olisin voinut lainata koko kappaleen mutta en sitten kehdannut, koska liika on liikaa joskus. Suloinen se silti oli.

Ei mulla muuta, kuin että tosi herttainen ja surullinen ja sammakot on kivoja - varsinkin tuollaiset avaimenperäsammakot on söpöjä. Ja Hanamiya on kamalan julma, kun kiduttaa Kiyoshia tuolla tavalla ja lävistää vielä sammakon. :c MUTTA lisää tälläisiä, näitä on kiva lukea. Nyt voinkin lähteä takaisin luolaani nukkumaan.
Toivottavasti ymmärsit edes jotain, koska musta tuntuu että tää jäi kauhean vajaaksi ja sekavaksi kommentiksi. Oi voi :D
We can't pretend
We must run
We must run
It's time to run
Take us away from here

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 437
  • ヨホホホ♪
Vs: Kuroko no Basket: Sammakkoperhe | (K-13) | Teppei Kiyoshi
« Vastaus #2 : 28.06.2013 03:48:03 »
Aivotoimintani on tänään/ tähän aikaan sellaista tasoa, etten välttämättä vastaa kamalan järkevästi, mutta noh. Milloin vastaisinkaan. XD

Jee, minua saa stalkata. :3 Mutta paritusta ei saa tarkistaa etukäteen, hyi! ...Okei saat tarkistaa, ei se mitään haittaa oikeasti. 8D En itsekään väitä pitäväni tästä parista (yleensäkin tykkään enemmän happily ever after -parituksista, nössö kun olen). Kirjoitin lähinnä sen, mitä mieleen nyt juolahti.

Lainaus
Ajattelet varmaan ihan oikeasti tappaa mut kateudesta ja ihastuksesta näillä? D:
Shh shh, ei minua tarvitse kadehtia. ;; Mutta tosi kiva, että liikutuit (agafafaga eikä <3) ja tykkäsit ja niin. Pidän itsekin sammakoista ja kiitän paljon kommentista. ♥ Eiköhän lisää tällaisia ilmesty aina joskus. Kaikki tajunnanvirtailuni kun on... hämärää. :3
everybody knows there's a party at the end of the world