Kirjoittaja Aihe: Doctor Who/Originaali: Silmäniskumurhaaja 2/? (K-11) (12. Doctor, AU)  (Luettu 2849 kertaa)

Renana

  • kotilieden jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 76
  • Merkuriuksessa kello 43.65
Fandom: Doctor Who (vaikka suurimmaksi osaksi originaali)
Ikäraja: maksimissaan K-11, turvana liioittelu
Genret: hiipivä kauhu, kevennyksenä romantiikkaa, seikkailua ja arkea
Paritukset: Tii/12. + muita
Vastuuvapaus: En omista Doctor Who:n ideaa, kaikki kunnia sarjasta BBC:lle ja käsikirjoittajille.
Varoitukset: mielien murtumisia, hallusinaatioita, murhia.


Oli kerran tyttö, joka näki unia. Oli kerran miehennäköinen, joka kompastui tytön jalkojen juureen. Oli kerran seikkailu, jossa "sankari" oli suhteellinen käsite tai vähintään haave. Oli kerran Kirjoittaja, joka löysi heidän varoituksensa unista. Oli kerran silmäniskumurhaaja.

Osallistuu Lainaushaasteeseen ja Vuodenaika-haaste vol.kakkoseen vuodenajalla talvi.


Silmäniskumurhaaja

Tämä tarina on varoitus. Suuri, punainen STOP-kyltti. Kun olette pysähtyneet,
voitte lukea lisä-ohjeet:
  • Älä lennä
  • Älä näe unia
  • tai painajaisia
  • Laskeudu jos vielä voit
  • Seuraava voit olla sinä
Intro ja Alku

Tii Utujoutsi on Haaveilija. Häntä on hyväntahtoisesti irvailtu siksi, pahantahtoisesti nimitelty täksi ja neutraalisti todettu olevan.  Hän uskoo sen olevan fakta, sillä kaikki tosiasiat viittaavat tähän mahdollisuuteen. Tottakai hän välillä epäilee, kuten kunnon ihmisen kuuluukin, mutta tutkittuaan asiapaperit uudelleen, hän pitäytyy päätelmissään ja nostaa raporttikatseensa taivaalle.

STOP! Tässä vaiheessa rikomme kaavaa ja paljastamme salaisuuden.

Tii Utujoutsilla on olemassa mies. (Väärin! huutaa varoituksen nimikko.)

Totuuden korjausta:

1) ”Mies” tarkoittaa miehen ulkokuoren omaavaa humanoidia, jonka kutsumanimen tiedetään yleisesti olevan ”Tohtori” ilman viranomaisten hyväksymää titteliä tai sukunimeä

2) Tohtori ei missään tulevaisuudessa, historiassa, nykyajassa tai ulottuvuudessa ole Tii Utujoutsin

Korjaukseksi: Tii Utujoutsin elämään vaikuttaa miehennäköinen mutta ei mies, itse itseään Tohtoriksi kutsuva.

Tohtori on Ikuinen. Hänestä tulee kuollessaan myytti ja legenda, taru ja ympäri ämpäri universumeita kiertävä tarina. Tohtori ei usko tämän olevan faktaa, eikä tavallinen tyttö Tii Utujoutsi osaa vakuuttaa häntä.

Tohtori saapui Tiin piiloutumismökin takapihalle sydäntalvella. Samalla hän saapui myös Tiin elämään, naamioituneena kenguruksi, joka olikin (tämä on käänne- ja huippukohta, jonka esirippu ei nyt nouse).

Oli -25 astetta, vesihöyry muuttui talvikukiksi kasvihuoneen seinille ja hyräily paksuni tasaisin väliajoin. Tii Utujoutsi oli saanut Unensa hallintaan (mitä nyt pari posliininukkea ja ylimääräinen Kuu olivat viime lauantaina livahtaneet)

mutta kaikkihan harrastavat  liioittelua ja puoli-totuuksien kertomista, eritoten Haaveilijoilla se on yleinen tuntomerkki. Tii (nyt voimme unohtaa korrektiuden tarinan jo pyöriessä) oli päättänyt pitää huolettomat kermakaakaokutsut, eikä muutama livahtaja pilaa tiukkaa päätöstä.
 
Tii liu´utti säveliä vielä haikeasti tapaillen muovioven kiinni, ja tassutti valkokiiltoista polkua pitkin haaveillen jo macaroneista, kermaviiksistä ylähuulilla sekä

hankeen, hänen jalkojensa juureen, mätkähti mies vatsalleen.
 
Tii kumartui tietenkin heti (käytöstapainen kun oli) ja kysyi: ”Voinko auttaa jotenkin?”

STOP! Voi kunpa hän olisi silloin juossut, juossut niin kauan ja kauas! Voi kunpa hän olisi tiennyt

mutta silloin meillä ei olisi varoitusta. Meillä olisi kesken jäänyt tarina ja kenties ehkä (tämä on surullinen juonipaljastus, ja surua ei vielä ole ennustettu).

Miehen vastaus tukahtui pakkaslumeen, mutta hän ojensi Tiin puoleista kättä ylemmäs. Tii tarttui käteen ja vetäisi. Esiin pulpsahti kiharahiuksinen mies vihreässä anorakissa.
 
”Kiitos”, mies huohotti ja sylkäisi suustaan pois lunta. ”Kiitos, Tii Utujoutsi.”

Tii ei ehtinyt reagoida mitenkään siihen, että uppoouto mies tunsi hänet nimeltä, sillä seuraavaksi tämä kyseinen outuus kohotti päänsä valmistautumattomaan Tiihin ja kysyi: ”Olethan sinä Tii Utujoutsi?”

Miehellä oli Vamstan kasvot ja mikä kauneinta (kauheinta?), viimeistä pistettä myöten Vamstan silmät.

”Vamsta?”

”Ai, etkö sinä puhukaan suomea?  Onkohan TARDIKSEN tiedostoissa tieto-aukkoja...”

”Ei, ei, kyllä minä puhun suomea, minä... sinä... sinulla on vain Vamstan kasvot ja ai niin, kyllä minä olen Tii Utujoutsi ja olethan sinä Vamsta?”

Tii halusi niin kovasti uskoa, että

”Olen pahoillani, mutta minä olen Tohtori enkä kukaan muu.”

Tii, kuten oletettavaa, pettyi. Mutta siitä ei päässyt yli, ali tai ympäri, että Tohtori ei voinut sille mitään. Unet tahtoivat leikkiä hänen kanssaan rönttöä eikä Tii voinut muuta kuin toimia etsijänä.

Niinpä Tii kutsui kohteliaasti hymyillen Tohtorin kermakaakaolle. Heillä oli oikein rattoisaa viisistään, varsinkin Tii tunsi olevansa hyvä emäntä tarjoillessaan kermakaakaota ja Hallattarelle puhdasta happea. Renana teki sinisen sisääntulon tapansa mukaan. Taivaankuoren palasia pitkin poikin vaatteita sai tällä kertaa Tohtori, ja kaupan päälle vielä merivettä valumaan anorakin kauluksesta sisään. Kaikki nauroivat, vaikka myöhään illalla, kun talvihämärä alkoi vallata pihaa ja Muh kömpi viluissaan rikkinäisen jääkaapin pakastinlokeron riepujen väliin, Renana kuiskasi Tiille: ”Hiukan väkinäistä, vai kuvittelenko vain.” Macaronit eivät kuitenkaan loppuneet.

Kuu (ei ylimääräinen) oli jo ehtinyt nousta puoliksi järven reunan yli, kun Renana ja Hallatar vilkuttivat näkemiseiksi. Pyöreään pöytään jäi istumaan vain Tohtori kermakaakaoviiksissään. Tii istui miehen eteen. ”Tii Utujoutsi,” Tohtori aloitti, nuolaisi viikset pois ja jatkoi, ”minä olen tullut puhumaan unistasi.”

STOP! Puhumme hetken kermakaakaokutsujen vieraista, ennen kuin varoitus jatkuu (Tarinan etsijät voivat lopettaa nyt):

Muh on möttiönkiäinen. Tykkää villakoirista (lipastojen ja sänkyjen alla piileskelevistä) ja triangelista. Ei tykkää siivouksesta ja tuubista.

Renana on järven Ukon ja taivaanjumalatar Nutin tytär. Kujeileva runoilija, jolla on lemmikkeinä kolme saukkosisarusta ja jo harmaita sulkia saanut hiirihaukka Iri.

Hallatar on vanhimpia tuulenhenkiä, oikukas ja lempeä. Tunnettu siitä asti kuin viljapellot ovat jäätyneet yöpakkasissa.

”Olen saanut Ne hallintaan”, Tii valehteli jopa itselleen. (Ja uskoi.) Tii oli tiennyt, että poolopaitainen nainen ei voinut mitenkään olla ainoa, joka haluaisi puhua ”hallusinaatioista”. Kauhea sana, joka sopisi vain narkomaanin psykologin suuhun. Tiitä puistatti.

”Jos olet, miksi minä en äsken nähnyt Muhia, Hallatarta tai edes Renanaa?” F3, ohi, mutta niin lähellä, että laiva keikkuu ja nielee vettä.

”Mutta kuulit”, Tii tokaisi hädissään.

Tohtori huokaisi aivan kammottavan murheellisesti.

”Sehän tässä pelottavaa onkin, sillä näyttää siltä, että unet ovat vain vahvistumassa, ja koskevat yhä enemmän myös muitakin Oikeita kuin sinua.”

”Mutta, mutta”, Tii änkytti, ”ei minulta ole karannut kuin pari posliininukkea ja -

”Tii”, Tohtori keskeytti ja tarttui Tiin vapisevaan kämmeneen, ”tämä on unta.”


A/N: Heitelkää toki kivillä tai ruusunlehdillä, jos koette sen tarpeelliseksi.
« Viimeksi muokattu: 19.02.2015 06:54:18 kirjoittanut Kaapo »

cooperaur

  • grieving widow smith
  • ***
  • Viestejä: 627
  • multipussies on vaa porttihuume
(Kirjotin tähän pitkän kommentin ja sitten just kun olin saanu sen valmiiks painoin vahingossa välilehden kiinni - yritän nyt epätoivosesti muistaa mitä kaikkea siihen laitoin! : D)

Urgh. No mut siis. ;_________________________;

En edes. Tää on ihan ylihieno. Sulla on tosi omaperäinen, kiva kerrontyyli enkä voi kuin rakastaa sitä. Ihastuin tähän oikeasti enemmän kuin mihinkään lukemaani pitkään aikaan, ficciin tai kirjaan. No kiddin'. Ja oon lukenut aikas hyviä ficcejä ja kirjoja joten se on paljon!

Avasin tämän koska Doctor Who ja otsikko vaikutti lupaavalta. Sitten luin parituksen ja olin ihan myyty, ensinnäkin Tii - miten ihana nimi, sukunimestä puhumattakaan - ja _12_! Etenkin kun ootan jo innolla että saataisiin uusi Tohtori (11 on ihan kiva mut kaipaan jo uutta!) joten olin ihan että jee 12. Ja muutenkin kivaa vaihtelua kun ei ole tuttua Tohtoria saati tuttua companionia.

Hahmoista nyt on vaikea sanoa muuta kuin että hyvältä vaikuttavat. Ja rakastuinko ees paljoa Hallattareen, Renanaan ja möttiönkiäinen Muhiin, varsinkin kun suomalaisilla taruolennoilla on yhden originaaliprojektini takia erityinen paikka sydämessäni. Ja saukkosisarukset ja jo harmaita sulkia saanut hiirihaukka Iri, voiiiih miten mahtavia! Juonestakin on tässä kohtaa vielä paha kovinkaan paljon sanoa kun tää alku nyt oli vielä melkolailla esittelyä ja alustusta (olihan se nyt nimettykin "Intro ja Alku" so), mutta ootan innolla. Ja siis miten upeaa että tästä on ilmeisesti tulossa ihan kunnon adventurakin, pelkkää paritushöskää on kiva lukea ja kirjoittaa mutta ei sitä aina jaksaisi. Joten siis tosi hienoa ja ootan kovasti että noi kauhut ja seikkailut genreinä pääsee tuolta vielä enemmän esiin. Tästä tuli myös hyvin canonmainen fiilis, etenkin kun tuollaiset unien ja todellisuuden sekoittumiset tai vastaavat on ollut tosi paljon juonentekijöinä nyt Moffat eralla. Ja sitten nuo varoitukset ja kehoitukset, tuossa alussakin jo "älä lennä" ja "älä näe unia", tulee niin mieleen "don't blink". ^^

Teknisesti sitten. No siis. Tää on ihan perhunajan upea. Kirjoitustyylis on aivan käsittämättömän hieno, omaperäinen, erikoinen, kaunis, lumoava, suloinen, vahva. Tykkään miten kertojaäänesi puhuttelee lukijaa, tulee mieleen Calvino ja rakastan Calvinoa ja tuollaista muutenkin. En voi kuin kadehtia, voi kun osaisin itekin noin hyvin! Ihan hirveen koukuttavaa suorastaan. ♥ Rikasta kielenkäyttöä, sanoja joihin ei normaalisti törmää. Joku voisi ehkä nitistä vaikeasti ymmärrettävästä, omituisesta tai rönsyilevästä kerronnasta, mutta mä rakastan hitsi just tuollaista absurdiuttakin joten multa saat vaan lisäpisteitä siitäkin. Luotan siihen että kaikki vielä auki jääneet jutut kyllä selviää jatkossa ja punaisesta langasta varmasti saa kyllä sitten kiinni kun tarina etenee tästä. Ainiin ja kaikkia kivoja rakennekikkojakin oli ja mun mielestä juuri oikeissa kohtaa. :33

Lainaus
Tii Utujoutsi on Haaveilija. Häntä on hyväntahtoisesti irvailtu siksi, pahantahtoisesti nimitelty täksi ja neutraalisti todettu olevan.
Miten hieno aloitus! Siis ihan loistava, oi. Jos ei vielä enne tuota ollut kiinnostusmittarit huipussa niin viimeistään tässä kohtaa. Tositositosi hyvä aloitus koko ensimmäinen kappale. :>

Lainaus
Oli -25 astetta, vesihöyry muuttui talvikukiksi kasvihuoneen seinille ja hyräily paksuni tasaisin väliajoin. Tii Utujoutsi oli saanut Unensa hallintaan (mitä nyt pari posliininukkea ja ylimääräinen Kuu olivat viime lauantaina livahtaneet)
Tässä kohtaa varmaan ekan kerran tajusin oikeasti kokonaisuudessaan miten multi-hyper-hieno teksti tää on, ensin a) "vesihöyry muuttui talvikukiksi" on niin kivaa kuvailua ja b) mitä nyt pari posliininukkea ja ylimääräinen Kuu sillein wut i  haz no idea but oh how i love it. ♥

Lainaus
Unet tahtoivat leikkiä hänen kanssaan rönttöä eikä Tii voinut muuta kuin toimia etsijänä.
Ensin olin että rönttö anteeksi mikä, kuulostaa hauskalta, sitten googletin ja sitten olin että vau. Ja just tuommoisia erikoisia sanoja viljelit muutenkin, tykkäsin niin paljon.

Lainaus
F3, ohi, mutta niin lähellä, että laiva keikkuu ja nielee vettä.
http://media.tumblr.com/tumblr_m4sbd0768J1qfv6sh.gif

Ohh okei. Tässä ehkä suurinpiirtein on ne pointit mitä alunperinkin kirjoitin, mitä tää nyt on vielä sitäkin kommenttia sekavampi versio! Mut toivottavasti saat jotakin selvää ja no sanon nyt vielä kertaalleen et kertakaikkiaan upeaa ja hienoa ja rakastin ja tahdon jatkoa pian. Ja haluan tietää esim. mikä/kuka on Vamsta ja mikä merkitys Tiin unilla on ja oh. ♥ Toivottavasti ehdit jatkaa pian, *puppy eyes*.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_m3919aMYxo1r9x0sdo1_400.gif !!! ♥
Ei ollut gluteenia Hitlerin aikaan.
- Steve Rogers


ava by dusketo@tumblr

Sulivan

  • ***
  • Viestejä: 8
  • BDB<3
Tykkäsin kovasti tästä ficistä  :)

Renana

  • kotilieden jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 76
  • Merkuriuksessa kello 43.65
Oii, kommentteja!

cooperaur, let me love you! Oikeasti, jee, mua pelotti jo että kirjoittamistyylini on liian sekava ja pomppiva mut ihanaa et tykkäsit! Joo, mäkin kaipaan jo uutta Tohtoria, 11 on ihana mut niin. Vaihtelua.  Ja joo, itsekin oon ylpeä Tiin nimestä,  ja ähhhhhhhhhhh ku mä on niin sekaisin tosta sun kommentista!! Sylillinen kiitoksia sulle, pelastit monta mun päivää!

Sulivan, kiva että tykkäsit :)

Jatkoa tulee kesäkuun alussa, sillä koulu painaa hartioita lyttyyn ja täytyy hetkeksi aikaa unohta kirjoittaminen. Mutta älkää olko huolissanne, minä palaan!

Riika

  • ***
  • Viestejä: 171
  • leipää ja sirkushuveja
OOH! Eksyin tänne kommenttikampanjan kautta kun olit linkannut sinne ja nimi oli niin mukavaisa ja piti tarkistaa että mitäs tämä DW/originaali tarkoittaa - ja heti kun silmäsin tuota alkua niin tiesin että luen tän loppuun asti. Ei vitsi. Kai tätä pitää sit kommentoidakin.

Rakastuin! Tähän tyyliin. Kieleen. Leikittelyyn. Musta on hauskaa lukea tällaisia tekstejä jotka tavallaan puhuttelee suoraan lukijaa, on noita STOP! -kohtia ja muita vastaavia. Isolla kirjoitetut Haaveilijat yms ja sulkuhuomautukset ja listat ja ihanat nimet hahmoilla vetoaa myös. (Psst onko tarinan Renana sinä Renana? Vai onko juonipaljastus jos kerrot mulle?) Sekin on mielenkiintoista että et valinnut tuttua Tohtoria vaan teit omasi. Ja muutenkin tämä vilisee kaikkia jänniä otuksia ja juttuja - senkin verran että ehkä tästä ei ymmärtänyt vielä hirveästi, mutta tämähän onkin vasta ensimmäinen luku että ihan ymmärrettävää. Vähän varauksella kirjoitan tässä koska en oo oikein vielä lukenut DW-ficcejä enkä tiedä haluanko, mutta tämän idea on niin houkutteleva ja kirjoitustyyli jännittävä että pakkohan tätä on jäädä seurailemaan! Unet kuulostaa vähän vaarallisilta. Tää kuulostaa siltä että tästä vois tulla hieno seikkailu.

Hihii.
the universe is big. it's vast and complicated and ridiculous, and sometimes,
very rarely, impossible things just happen and we call them miracles.

Mightyena

  • ***
  • Viestejä: 437
  • ヨホホホ♪
Hehe, olen samalla asialla kuin Riika. :> Kommenttikampanjasta siis löysin tämän myös.

Olen hirveän ujo lukemaan saati kommentoimaan DW-ficcejä, koska olen uusi fandomissa ja pelkään, että minua heitellään tomaateilla haha mitä. Mutta näiden lukemieni perusteella tuntuu, että täältähän löytyy oikein aarteita! ;___; Ihan mielettömän hieno, tämä oikein lumosi minut. Kieriskelin täällä ja mietin, miten voi kirjoittaa noin omaperäisesti ja upeasti. Rakastin kaikkia tehokeinojakin ihan liikaa. Tämä on satumainen, mutta sellainen satu, joka saa minut odottamaan jotain pahaa. Vähän kuin genre nimeltä hiipivä kauhu, hrrr! Tämä on kaikki positiivista.

Otsikko on muuten kiehtova. Siitä tulee mieleen se leikki. Tii vaikuttaa ihanalta ja Tohtori on söpö myös. Tämä on surkein tagikommani ikinä, mutta en aio ottaa sitä riskiä, että jatko jäisi minulta huomaamatta. Mutta ei toki paineita, uskon, että palaat. (: Kiitos tästä. ♥♥
everybody knows there's a party at the end of the world

Renana

  • kotilieden jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 76
  • Merkuriuksessa kello 43.65
Purr, ootte ihania Riika ja Mightyena.

Riika, kiitos rakastumisestasi, se on aina imartelevaa jos joku pitää mun kirjoitustyylistä, sillä, noh, se on aika erikoinen. Renanasta en sano muuta kuin (spoilers, darling.) Kiitos siulle <3

Mightyena, ei sua heitellä tomaateilla, rohkeesti vaan kommaamaan, niin saa hyvän mielen mm. mulle! Juuh, vähän saduntyyppistä tästä varmasti tulee (mun kaikki tarinat tuppaa muuttumaan ennemmin tai myöhemmin satumaisiksi, haha).
Joo, otsikko viittaa tuohon mainitsemaasi leikkiin ja enpäs kerro enempää sillä juonipaljastuksia. Kiituksia sullekin <3

Ja sittenpä tarjoilen teille seuraavaa lukua!


Alun loppu, muttei aivan Keskeltä

”ÄLÄ!”

Huuto tuntuu kaikuvan jopa lakanoissa. Kattoon kiinnitetyssä peilissä (Vamstan idea, mutta eihän Vamsta ole Oikea, mutta peili on ja ei, unta) vain Tiin silmät ovat punaiset, muuten hän on yhtä kalpea kuin pilvinen talviaamu. Tii haluaisi hautautua ja uskoa, mutta mihin? Sänky tuntuu boa-käärmeeltä ja Tohtori unikuvalta, vain hiukan liian todelliselta. Oveen koputetaan kaksi kertaa. Tii kierähtää lattialle ja jää sikiö-asentoon. Miehellä on harmaat villasukat, jossa on lettipalmikoita.

”Neiti Utujoutsi.” Tii painaa kynnet syvemmälle säärien ihoon, vaikka ääni on lempeä.

”Toin teille aamiaista. Paistetun munan ja vihreän macaronin, macaroneistahan te piditte?”
 
Tii aukaisee silmät. ”Pitäisikö minun kutsua sinua nyt Vamstaksi vai Tohtoriksi?”, Tii kuiskaa eikä edes odota vastausta. (Hän on hyvä valehtelija.) Vamsta/Tohtori/C-vaihtoehto, koska aina on oltava C-vaihtoehto, hymyilee lempeästi.

”Sano vain Tohtoriksi.”
 
Kaihtimet vedetään ylös, Tii pyytää kahvia, jota Tohtori ei tuo, ja uni haihtuu pikkuhiljaa.

Tohtori ei.

Miksi?

Tohtori vetää syvään henkeä ja laskee kastelukannun käsistään (kasvihuoneessa unikot olivat vaarassa nuupahtaa): ”Tii, minä uskon että sinä näit muistounta. Ja ennen kuin kysyt, niin kyllä, näimme samaa unta.”

”Miten?”

”Vanha beyornilainen kikka.”

”Aha.”

He ovat jännittyneen hetken hiljaa, vilkaisevat toisiaan, Tii puree huultaan ja kumpikin purskahtaa nauruun.

”Hiukan väkinäistä, vai kuvittelenko vain.”

Tii pudistaa päätään, kuiskaa sisäisesti: ”Anna edes hetki.”

”Kaikki aika ja koko avaruus, joten?”

Tohtori hymyilee ja Tii hymyilee takaisin, ei kuitenkaan niin tietäväisesti kuin Tohtori (eihän hän ole 1200-vuotias).

Mutta sininen puukoppero?

Tohtori tarttuu hänen kätensä ja vetää perässään valoon, joka vilkuttaa oven raosta, kutsuu sisään.

”Lähde mukaan seikkailuun, uutta löydät, hymyää suu...”, Tohtori lallattelee ja hyppii portaita pitkin ohjauspöydän luo. Jokainen askelma kilahtaa.

”Tämä on...”

”Tiedetään, isompi sisältä.”

”Ei vaan hän elää.”

Tohtori pysähtyy ja kääntyy kantapäiden varassa keikkuen kohti oviaukkoa, ja oviaukon kynnyksen molemmin puolin epäröi Tii.

”Eikö hän olekin kaunis?” Tohtori kuiskaa ja Tii nyökkää niin kuin kouluissa opetetaan.

”Mutta, piti kysymäni, minkä tähden neiti haluaisi nähdä? Vai miellyttäisikö neitiä pikemminkin pyydystää komeetta? Vaiko kenties pieni hyppy menneisyyteen tai jopa kurkistus tulevaisuuteen?”

”Neitiä miellyttäisi tällä hetkellä sokaistua uuden tähden valosta.”

Tii astuu sisään, hämmentyneenä siitä että Tohtori olettaa hänen lähtevän ja jopa enemmän hämmentyneenä siitä, että itse empi.

STOP! Hänen jalkansa eivät koskaan olisi saaneet ylittää rajaa.

”Toiveesi toteutukoon, simsalabim ja seesamnäkkileipä!” Tohtori huudahtaa ja vetää vivusta.

TARDIS lähtee jylisten ja vinkuen kohti Tii Utujoutsin toivetta tai tässä tapauksessa (juonipaljastuksia.)

Tii avaa narisevan puuoven (miten ovi voi edes narista avaruudessa?) ja kurkistaa ujona jäniksenä ulos. Tähdet vinkkaavat silmiään, ja aivan kuten Tohtori lupasi,  ihmissilmille tuntematon tähti häikäisee. Tii ei tunnista ainuttakaan tähtikuviota uudelta taivaalta. Varpaiden välistä näkee  viivoina sinertävän planeetan.

”Tohtori, minkä niminen tuo alhaalla oleva planeetta on?”

”Oikeastaan se on kuu, ja se kiertää Nía-planeettaa. Villiä väkeä siellä päin, mutta ei mitenkään huonolla tavalla.”

Tohtori rykäisee ja löyhentää anorakin huppunarua.

”Niin, ja kuun nimi on Néz.”

Tohtori jättää Tiin yksin katselemaan maisemaa.

”Hengen salpaavaa, eikö niin?”

Yht´äkkiä Tii  ei osaa enää hengittää.

Kääpiökokoinen mies mirrissään jatkaa puhumista.

”Hauska tämä Tohtori, kun ei koskaan opi.”
 
Mies hehottaa.

”Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun olemme napit vastakkain, ja sitten vielä sinä!”

Mies pyyhkii olemattomia naurun kyyneleitä silmistään.

”Ottaa nyt mukaan mielenvikainen Haaveilija, on siinäkin vanhuudenhöperö!”

Tiin silmissä tähdet keinuvat ja hämärtyvät.

Mies vakavoituu.
”Mutta ehkä sinä tarvitset hiukan ilmaa, vai kuinka neiti Utujoutsi?”

Mies vinkkaa silmää.

”Nähdään seuraavassa unessa.”

Tii putoaa ja linnut visertävät.

”Ja muuten, voit kutsua minua Unten herraksi. Sopiva nimi, pidän itse ainakin sen totuudenmukaisuudesta.”

Tii aukaisee silmät ja huomaa pystyvänsä hengittämään. Seuraava huomio on, että hengittäminen on yllättävän vaikeaa. Kolmas, hänen rintalastansa päällä on mutapaakkuiset vaelluskengät.
 
”Tohtori?”

”Auh, älä vain sano että kuulin linnunviserrystä.”

”Minä ainakin.”

”Minähän kielsin myöntämästä.”

Tohtori nousee hiukset pörröllä ja lukulasit vinossa istumaan, jupisten hiljaa: ”Taas pitää kuolla kaksi kertaa.”

Tii avaa suunsa kysyäkseen, mutta Tohtori ehtii ensin.
Ei tosin kysymään, vaan selittämään.

Kun Tii on kuullut koko tarinan valaan kokoisesta Amysta ja takatukka-Rorysta, hänen on ajateltava. Hän ei ole ensimmäinen, eikä missään universumin nurkassakaan viimeinen, jonka kaksisydäminen jumalankaltainen lennättää tähtiin. Olisiko sellaista uskaltanut edes pyytää? Olla ainut valittu, ainut joka saisi tarttua Tohtoria kädestä ja puristaa.

Mutta nyt olisi selviydyttävä seuraavaan uneen.

”No, hyppäämmekö me sitten vain alas kallionkielekkeeltä?”

Tohtori on jo nyökkäämässä, mutta pään liike pysähtyy kesken kaarensa.

”Sinä.”

Tohtorin ääni on murheellinen, hivenen kauhistunut.

Tiitä puistattaa.

”Sinä ja sinun unesi.”

Tohtori katsoo Tiitä silmiin ja Tiitä pelottaa kaikki ne kuolleet planeetat iiriksen kiertoradalla.

”Me emme saa kuolla.”

Tohtori painottaa jokaista tavua särähtävällä aksentillaan.

”Miksi?”

”Muuten me kuolemme.”

He ovat ehtineet jo hyvän tovin kävellä violetin hiekan ja hiljaisuuden värittämässä maisemassa, kun viserryskonsertti alkaa. Tohtori tarttuu Tiitä kädestä ja puristaa.

”Rakastaa, ei rakastaa, rakastaa...”, Tii hokee päänsä sisällä ja pudottelee pääkallonsa pohjalle terälehtiä kunnes päivänkakkarat lakastuvat tajunnan nukahtaessa.

He heräävät metalliselta lattialta ja nainen kirkuu. Kirkuu, säröilee, hiipuu, on pois. Ja vasta nyt, hiljaisuudessa, Tii tuntee väristyksen. Suloisen viileän tunteen, joka alkaa varpaiden päistä ja matkansa lopuksi jäädyttää hiusten päät ja enteilee seikkailua, vauhtia, vaaroja ja

”juoksemista, Tii, loputonta.”
Tii käpertyy kerälle äänen kaiun pään sisällä vaietessa ja heijaa itseään kuin äiti häntä silloin kun hän oli tuskin oppinut sanat.

”Tii?” Tohtorilla on lempeä ääni ja kylmät kädet, viisi tuttua sormea poskella.
 
(”Kymmenen tikkua laudalla, voi Tii, et sinä ole enää pikkuinen.”)

”Hän on ääni minun päässäni, rakentanut sellinsä sinne, odottaa että annan avaimen, vastalahjaksi pyydän myrkytettyä omenaa”, Tii mumisee Tohtorille, ja ehkä jopa vakuuttaakseen itsensä, ettei kaikki ole vain haavetta.

Tohtori muistaa toisen, jonka loputtomuus lopulta tappoi, eikä hän halua toimia tällä kertaa sivustakatsojan kivuliaassa roolissa.
 
Sen takia hän vetää Tiin itseään vasten, nostaa syliinsä, heijaa kunnes tyttönen tuhisee eikä päästä irti vielä sen jälkeenkään, ei silloinkaan kun linnut laulavat hänetkin uneen ja painajaisiin.

Tiin aukaistessa silmänsä, häntä katsova kivettyy.

Eikä tämä ollut kielikuva.

STOP! Nyt tämä painajainen vasta alkaa, olkaa hyvä ja älkääkä räpäyttäkö silmiänne.

Seuraavassa unessa me tapaamme jumalan, murhan, verellisen unikuvan ja itkuraidoittuneita kasvoja, joten

älkää kokeilko siipiänne, ne katkeavat!


A/N: Mikä pahuksen kauhu? Pelkkää h/c:tä tästä tulee, uskokaa pois. Niin, ja seesamnäkkileivän olemassaolosta en tiedä, kunhan vaan kirjoitan kaikkea omituista omituisesti.
« Viimeksi muokattu: 07.06.2013 10:07:07 kirjoittanut Renana »

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 439
  • Loveatar
Huu, enpä ole ennen törmännyt DW-ficciin, jossa on 12. Tohtori (johtuiskohan siitä, että Twelve ei ole vielä tullut itse sarjassa) joten tämä teksti oli iloinen yllätys.

Löysin tämän joskus aikoja sitten, mutta unohdin saman tien lukeneeni sen, mutta nyt löysin sen uudelleen ja rakastuin. Rakastuin aikalailla kaikkeen yhtä aikaa; sun kirjoitustyyliin, Tiihin ja Tiin nimeen, Tohtoriin, joka omassa mielessäni vääntäytyy jollain tapaa Elevenin kaltaiseksi, vaikka totuus voi olla jotain aivan muuta. Hyvin kirjoitettua tarinaa (kuten tätä) on aina miellyttävä lukea, varsinkin, jos ja kun kirjoitustyyli on suloisenihanan persoonallinen ja oikein hieno. Satumainen tunnelma musta sopii jollain tavalla tähän tekstiin, vaikka koen itse ainakin, että satu on genren tapaisena hankala ja joskus jopa lattea. Satumaisuus voi kuitenkin olla monenlaista ja harvoin se on latteaa ja tämä on varsin kaukana latteudesta.

Öhöm joo, voisin siis tiivistää pöhlön kommenttini siihen, että tykkäilen tästä valtavasti ja taidan jäädä seurailemaan tätä.
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Kaikkien hienojen ja syvällisten kommenttien joukkoon mahtuu yksi ei-niin-kovin-älykäs kommentti, eikö niin?  :)
Kiehtovaa, että oot käyttänyt 12. Tohtoria. Mun päässäni se on täysin kysymysmerkki, tosin tässä ficissä oon luokitellut sen vähän 11. Tohtorin tapaiseksi. Tii Utujoutsi on niin... mikä voisi olla hyvä sana... jostain mielikuvituksellisesta keijukaistaikapöly sadusta.  :D Jotain aivan omaa luokkaansa.
Tää tosiaan on kuin unta tai satua, ja se oikeestaan viehättää ajatuksena. Luen satua sadusta. Koko juttu on aika abstrakti, mutta ei mee liian sekavaksi tai polveilevaksi. Tuo kappalejako toimii tässä, kyllä lauseen voi jakaa tuolla tavalla. Uhmaat kielioppia joissain kohdin, mutta se tuo tähän enemmän sitä jotain.
Nimi Silmäniskumurhaaja sai mut oikeastaan avaamaan tän, ja oon tyytyväinen, että tein sen. Kään ehdottomasti odottamaan seuraavaa lukua. :)
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Renana

  • kotilieden jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 76
  • Merkuriuksessa kello 43.65
Kolme kappaletta kommentteja, kylläpä mua hemmotellaan!

Vlad, musta itsestänikin alkaa tuntua että tämä minun 12. Tohtorini muistuttaa hirveän paljon Eleventhiä. Noh, ne erot tulee sitten enemmän näkyviin seuraavassa luvussa. Ja, juu, satumaisuus näkyy lähes tulkoon kaikissa kirjoitelmissani. Ja hyvä, ettei ole latteaa! Kiitos hirmuisesti kommentista! ♥

ansku1, mahtuu, mahtuu, eikä sun kommentti niin pölhö ole. Oot jo toinen henkilö, joka luokittelee mun (öhöm) 12. Eleventhiksi! Ehkäpä olen vain ottanut inspiraatiota huomaamattani! Ai Tii jostain keijukaispölusadusta? Hmm, se keijukasipöly saa tulevaisuudessa olla kyllä aika punaista... mutta enpäs paljasta enempää! Ja mä uhmaan aina kielioppia ihan sääntöjen rikkomisen ilosta. Kiitos sinullekin valtaisasti kommentista!

Sab, kunhan kommentoit niin laatu on sivuseikka!
Hih, mä oon vähän epäreilu kun oikein pakotan lukijan lukemaan loppuun olettamalla heti alussa, että lukija lukee!
Lainaus
Pidän symboliikasta, pidän tyylistäsi sekoittaa konkretia ja epätodellisuus.
Oih kiitos! Onneksi oon jonkun mielestä onnistunut siinä, se on välillä vaikeaa, ettei vedä överiksi.
Juu, oon aika ilkeä, enhän aiheuttanut traumaa? Musta on vaan niin hauska sekoittaa lukijan pää. Uh, ja macaroni on leivos. Sellainen pieni, söpö ranskalainen pikkuleipä.
Eh, mulla on paljon hahmoja ja omituisia sanoja varastossani, hämmennys on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Ja tuo unta/totta-pohdiskelu on jollain hassulla tavalla oikeassa. Sillä Tiille kaikki on totta (tai valetotta, mutta se on aivan eri asia). Tohtoriko uniolento? Tjaa. Ehkä. Ei. Kyllä. En tiedä. Katsotaan.
Mä taisin todella aiheuttaa trauman (varoituksessa luki: mielen murtumisia! En sanonut, kenen.) Mutta ota vastakiitos vastaan, kiitos, ihana kommentti! ♥

Kuten kaikki viisaat ja vähemmän viisaat huomaavat, niin otsikossa komeilee iso "TAUOLLA"-merkintä! Inspiraationi on lähtenyt kesälomille ja kauhu ei ole oikein kauheaa valoisina kesäöinä, jonka takia pienen pieni tauko. Mutta ottakaas maistiainen seuraavasta luvusta! Toimikoon tämä prologina 3. luvulle.

Brahma oli itkenyt länsikasvoillaan, mutta pohjoiseen katsova nauroi. Jossakin hänessä sykki inhon tunne itseään kohtaan. Inho hulluudesta, joka oli loogista. Kolme hänen päistänsä nyökkäsi, neljäs jatkoi hysteeristä naurua. Yhteisymmärrys ei koskaan ole täysin puhdasta.
 
Brahma aloitti huvikseen taas tuijotuskilpailun tummia, rätiseviä silmiä vastaan. Hänestä oli hupaisaa nähdä toisen jumalaisen olennon viha, mutta myös kasvoilla oleva kasvava ymmärrys huvittaa häntä joka kerta enemmän.
 
Mies murisi.

Brahma nauroi.