Nälkäpeli: Keijuni, valitse tarkoin askeleesi - Rue, K-11, tuplaraapale

[ilkku]

Ficin nimi: Keijuni, valitse tarkoin askeleesi
Kirjoittaja: ilkku
Fandom: Nälkäpeli
Tyylilaji: Draama, luulisin, tuplaraapale
Päähenkilöt: Rue, sivussa myös Katniss ja Marvel (ykkösen poika tribuutti 74. Nälkäpelistä)
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Hahmon kuolema (lähinnä kielikuvin, mutta kumminkin)
Vastuuvapautus: En omista hahmoja, vaan ne kuuluvat Nälkäpelin luojalle, Suzanne Collinsille. En saa tästä korvausta enkä mitään muutakaan, omaksi ilokseni kirjoitan.
Tiivistelmä: Ruen matka viimeistä nuotiota kohti, eli Nälkäpelin tapahtumia Ruen näkökulmasta.

A/N: Iski inspiraatio kirjottaa jotain Nälkäpeliin liittyen. En ole ennen julkaissut mitään omia tekstiäni, enkä liiemmin fanfictionia kirjoittanut, joten laatu on mitä on. Rue on kuitenkin niin suloinen ja rakastettava hahmo, että oli pakko jotain hänestä sepustaa... Paljon olisin vielä halunnut ficissä sanoa ja osa tapahtumista jäikin hieman sekaviksi, mutta jätin tämän nyt kuitenkin tuplaraapaleeksi.

***

Oksan ruskea, rosoinen kaarna pistelee Ruen jalkapohjia. Hän asettelee jalkansa varoen vasten puun kovaa pintaa. Rue ei koskaan kulje huolimattomasti.

Rue puree keskittyneesti huultaan ja hyppää. Edellistä paksumpi oksa huojahtaa hänen pienen painonsa voimasta. Rue nappaa tottuneesti kiinni oksasta ja katselee maata allaan. Ruoho on vihreää ja kukkasten raikkaat värit saavat hymyilemään. Tuuli on tauonnut, kuin odottaen. Ei vaaraa. Rue laskeutuu puusta. Hän yrittää olla nopea, sillä häntä viivästytti jokin, joka oli liikkunut metsässä. Kenties tribuutti? Rue ei uskalla kuvitella muutakaan.

Ansa on asetettu taitavasti. Rue ei huomaa sitä ennen kuin kietoutuu verkkoon. Hän yritti olla nopea. Hän ei keskittynyt. Rue huutaa Katnissia.

Auta, minä pelkään.

Helpotus ja rakkaus valtaavat Ruen mielen hänen kuullessaan Katnissin, vahvan ja viisaan liittolaisensa vastaavan.

Maailma loittonee Katnissin saapuessa. Vieras poika tribuutti – Rue näki hänet ammattilaisten leirissä – heittää keihään. Katniss huutaa, eikä Rue voi kuin toivoa, ettei keihäs osu hänen viimeiseen ystäväänsä.

Kipu.

Rue tietää vajonneensa maahan siitä, että tuntee korvissaan maan tärähdyksen. Hän miettii, oliko toinen kaatunut Katniss. Kaikki on hetken pimeää.

Rue havahtuu Katnissin sylissä. Hän hymyilee ja tahtoo sanoa, ettei Katnissin tarvitse itkeä, tai olla surullinen. Katniss selviää kyllä.

”Ole kiltti ja laula minulle”, Rue pyytää. Katniss laulaa ja hän nukkuu.

[Alice Katarina]

Voih...

Ihan aluksi on pakko hurrata, että vihdoin saan näitä sun ihania tekstejäsi tänne ihmisten ilmoille. Hienoa ilkku-muru! Ja nyt sitten vaan kirjoittelemaan lisää, niin saan lukea, eikös niin?  Ja kato, ihmiset ei ole vielä teilannut sua tai haukkunut sua maan alle, eikä ne sitä teekkään, (ja vaikka tekis niin älä huoli, mä suojelen sua) joten rohkeesti vaan uutta tekstiä peliin.

Teksti oli sujuvaa, selkeää, runollista, kaunista, virheetöntä, Nälkäpelimäistä ja kaikea muuta ihanaa. Se oli siis aivan täydellinen. Ainoa jonkinnäköinen miinus oli se, että teksti oli niin kaamean surullinen, että mä melkein rupesin itkemään ja se oli liian lyhyt.. Noh, mitäs mä tässä voin hirveästi valittaa, kun omista teksteistä puolet on niitä raapaleita... 

Mä jotenkin niin lumouduin tosta sun kirjoitustyylistä ja Rue on hahmona vaan niin symppis, ihana, suloinen ja rakastettava, että siitä lukee enemmän kuin mielellään. Loppu oli tunteikas, yksinkertainen ja siten todella kaunis. Se ei vaatinut yhtään enempää.

Maailma loittonee Katnissin saapuessa. Vieras poika tribuutti – Rue näki hänet ammattilaisten leirissä – heittää keihään. Katniss huutaa, eikä Rue voi kuin toivoa, ettei keihäs osu hänen viimeiseen ystäväänsä.

Rue on tossakin vaiheessa vielä huolissaan vain Katniksesta. (Miten toi nimi muuten taivutetaan..? Olisiko Katniksen saapuessa parempi... En mä tiedä...)

Kiitos mahtavasta tekstistä Ilkku-rakas! Pus pus! 

Sinun, AK

[ilkku]

Voi kiitos pupunen ihanan piristävästä kommentista näin sateisena päivänä Vähän valoa elämään juu... Ja ihan oikeessa olit siinä että tää on vähän surullinen, mut niin oli kirjakin ja kiva kuulla jos sain jotenkuten tunnelmaa tavotettua . Pituus oli tosiaan vähän lyhyt, enkä saanut ängettyä tuohon kaikkea mitä olisin halunnu, mutta mä totesin et raapaleet on kivoja kun en ehdi kesken kirjottamisen kyllästyä . Nimien taivutuksesta mulla ei oo mitään hajua, koska Katniss on vaan hankala nimi ...

Hali pus!

[Kharon]

Tykkäsin tästä ficistä kovasti! Rue oli yks lempihahmoja kirjassa, niin suloinen pikkutyttö. Jotenkin tämä ficci - vaikka koko ajan tiesi mitä tulee tapahtumaan - kykeni pitämään mielenkiinnon yllä ja olemaan jopa vähän jännittävä. Etenkin tämä ilmaus lumosi mut ja sai odottamaan tekstiltä sen huippukohtaa:

Tuuli on tauonnut, kuin odottaen. Ei vaaraa.

Kuvailu on hienoa, sellaista vähän yksinkertaista kuten lapselta voisi odottaakin. Siinä on hienovaraista kauneutta ja suloisuutta niin kuin Ruessakin oli. Ehkä vähän tässä häiritsi se miten useasti puhuit "Rue teki sitä, Rue teki tätä" - välillä olisi voinut käyttää vaikka "hän"-sanaa. :---) Mutta toimii tuo noinkin. Tuo lopetus oli aivan täydellinen... Todella liikuttava. Osaat kirjoittaa taitavasti, toivottavasti kirjoitat ja julkaiset lisääkin tekstejä, tämä oli nimittäin mainio ficci! Kiitos lukunautinnosta ja anteeksi huonosta kommentista.

Ainiin, tuohon taivutusasiaan työnnän minäkin pääni... XD Mä itsekin taivuttaisin sen että Katnissin. Jotenkin menee luontevammin niin.

[Kuolotar]

kuika osaisin kommentoida tätä?

Ihana ficci,rue on yksi suosikki hahmoistani ja itken melkein aina kun luen hänen kuolemansa.Sillä hän on niin ihana hahmo.

Kuvaus oli kaunista ja minusta herkkää,pidin tästä kovasti.
Yksinkertainen kuvaus sopi tähän ficciin.Vaikka tiesin mitä tapahtuu tämä oli silti kaunis.Pidin tästä ficistä kovasti loppu sanat olivat jotenkin minusta suloiset.

Kuolotar

[ilkku]

Olin ihan, että mitä ihmettä, kun huomasin tähän tulleen kaksi kommenttia, ja vielä kehuja. Kiitos iitta ja Kuolotar . Huomasin nyt itsekin, että toistoa olen saanut melko paljon tuonne ängettyä, eli paljon löytyy kehitettävää, kaikki parannus ehdotukset otan kiitollisena vastaan. Mäkin itkin Ruen kuollessa, mutta vaikka se oli kamalaa, en keksi mitään toistakaan vaihtoehtoa lopulle...

Asiani ilmaisu nyt hieman tökkii. Pointtini oli kuitenkin: kiitos.