Äww, olette ihania ♥
Anteeksi, että tässä on kestänyt niin kauan, mutta tässä on nyt sitten se viimeinenkin osa. Nauttikaas.
MAINOSMAINOSMAINOS/ ja Kommandon Valtakunnasta löytyy sitten jatko-osa tähän /MAINOSMAINOSMAINOS
3. luku
Osakkeen hinta: 23,31 €
Sijoitus: 500 €
Määrä: 21 kpl
Osakkeen hinta: 19,02 €
Sijoitus: 500 €
Määrä: 26 kpl
Osakkeen hinta: 44,60 €
Määrä: 10 kpl
Sijoitus:
Lensit vissiin hankeen äsken? : DDD
Vitun Tomi :[ Vieläki lunta paidassa.
Haahaa vähä oot luuseri : D Häviit aina sille.
Ei ku mä en vaan viiti tapella kunnolla, ettei pojille tuu paha mieli.
Älä selitä. Et vaa osaa.
Vittuuks vineet. Oot vaan kade kun et ite tullu heitetyks puskaan Tomin toimesta. Tai Tomin kanssa.
En mä sen kanssa pusikkoon taho.
Kenenkäs sitten?
No en kenenkään.
Ikineitsyt. Voi sua.
:[[ Niinpä. Kenen kaa ite tahot pusikkoon?
Nythän ei ole kyse siitä.
Kuulitsä jo siitä discosta?
Mistä discosta?
Viikon päästä huomenna. Eli siis torstaina. Kasin tukarit järkkää. Meinaaksä tulla?
No ketäs sinne olis menossa?
En mä vielä oo paljon kyselly, mut ainakin Sauli, Valtteri, Juha, Tomi, Ville ja Akseli. Niin ja Ville tuo vissiin serkkunsa mukanaan.
Serkkunsa? Mitä VITTUA, tuleeko Aapo sinne?
Siis onks Aapo se Villen serkku?! : o
No on! Aapon synttäreitähän siel Villen bileissä juhlittiin. Eksä tienny? : o
Et sä mitään oo maininnu.
Voi dääm, ei voi olla totta! : D
Ei jumalauta.
Lasket jo sekunteja : D
En oo vielä ehtiny laskemaan.
Eiku siis…
*
”…Mä EN ole hermostunut”, Kasperi sanoi tiukasti tuijottaessaan peilikuvaansa huoneessaan.
”Joo joo”, sängyllä risti-istunnassa oleva Sofia virnisti. ”Usko nyt, toi musta huppari on ihan hieno. Pistä sinne alle se mustavalkoraidallinen t-paita.”
”Mitä väliä sillä alemmalla paidalla on, kun mulla on huppari?” Kasperi kysyi oudoksuen.
”Sä pidät sen hupparin auki sen t-paidan päällä, se näyttää hyvältä”, Sofia selitti kärsivällisesti. ”Sitä paitsi sulle tulee joka tapauksessa tanssiessa kuuma, joten sun on hylättävä huppari.”
”Kuka sanoo, että mä tanssin?”
”Minä. Sullahan on mustat pillifarkut?”
”No on”, murahti Kasperi suunnatessaan vaatekaapilleen, ”kun eräs pakotti ostamaan.”
”Kukahan oli”, Sofia virnisti. ”Laitat ne.”
”Sä oot ilmeisesti koko ajan tiennyt, mitä mun kantsii pukee päälleni?” tiedusteli Kasperi.
Sofia nyökkäsi. ”Oikeestaan joo. En vaan viittiny keskeyttää sun häsellystä, kun se oli niin sööttiä.”
”Haista paska”, tokaisi Kasperi iloisesti. ”Vieläkö sulla on jotain mielessä?”
Sofia hymyili kaivaessaan laukustaan mustan kajalkynän.
”Ei, Sofia”, Kasperi puuskahti. ”Mut hakataan.”
”Aapo suojelee”, hymyili Sofia.
”Pää kiinni”, Kasperi sanoi. ”Eikä se oo varmaa, että Aapo edes muistaa mua.”
”Varmasti muistaa – vähintäänkin sen jälkeen, kun näkee sut silmät rajattuina”, Sofia vakuutti määrätietoisena. ”Nyt istut ja oot aloillas.”
*
”Mä näytän ihan pelleltä!” Kasperi valitti. He kävelivät lumisateessa ja vastatuulessa kohti koulua, jossa disco järjestettiin.
”Etkä näytä”, Sofia vakuutti. ”Kato ettei sun kajalit leviä.”
”Miten te tytöt selviätte tästä kaikesta?” ihmetteli Kasperi.
”Helposti. Siihen tottuu. Säkin voisit näyttää aina tolta”, Sofia sanoi toiveikkaasti.
”Juu en”, nauroi Kasperi.
”Maksatko mut tonne sisälle?” Sofia tiedusteli, kun he liittyivät pieneen jonoon koulun pääoven eteen.
”No jos tän kerran.”
”Porvari.”
”Hei, haluutsä että mä maksan vai et?”
”Joojoo, oon hiljaa”, Sofia virnisti. ”Sano heti kun näät Aapon.”
”Pitikö muistuttaa?” parahti Kasperi. ”Mä ehin just rentoutua.”
”Ihan rauhassa vaan”, Sofia sanoi liioitellun tyynnyttelevästi. ”Vieläkö sä muuten väität, ettet oo ihastunu poikaan?”
”Totta kai”, Kasperi tokaisi. ”Eikö se oo itsestään selvää?”
Sofia nyökkäsi. ”Joo, tietty on. Tuu, tsekataan sali.”
*
Tunnin päästä Kasperi ja Sofia olivat edelleen tsekkaamassa salia. Kasperi oli saanut kuulla muilta pojilta huvittuneita kommentteja kajaleistaan, eikä Aapoakaan näkynyt missään. Häntä alkoi pikkuhiljaa kyrsiä koko disco.
”Miks mä tulin tänne?” Kasperi kysyi valittavalla äänellä Sofialta.
”Älä viitti”, tämä hymähti. ”Kyllä tää meininki tästä vielä nousee.”
”Mä en välttämättä halua jäädä odottelemaan sitä”, murahti Kasperi.
Sofia katsoi Kasperia huolestuneena. ”Et kai sä aio lähteä?”
Kasperi kohautti olkiaan. ”Ei mua huvittais täälläkään jumittaa.”
”Sä kaipaat Aapoa”, Sofia totesi.
”Mä lähen nyt kotiin”, Kasperi sanoi vastaamatta toteamukseen.
Hän irrottautui Sofian seurasta ja suunnisti puffetin ohi kohti aulaa. Hän kiskoi kengät jalkoihinsa, nappasi takkinsa ja kääntyi – törmäten suoraa päätä tuttuun henkilöön.
”Aapo”, Kasperi hengähti, ennen kuin ehti ajatella mitään.
”Katos, Kasperi, moi”, Aapo tervehti yllättyneesti. Sitten hän kiinnitti huomionsa Kasperin meikkiin ja räpytteli silmiään häkeltyneenä. ”Sähän näytät…”
”Tytöltä?” ehdotti Kasperi.
”Hyvältä”, Aapo lopetti lauseensa hymyillen.
Kasperi punehtui ja väänteli käsiään. ”No jaa.”
Aapo nyökkäsi kohti Kasperin kenkiä ja takkia. ”Olitsä lähdössä jonnekin?”
”Öö – ee – joo – siis en”, Kasperi änkytti.
”Niin miten oli?” Aapo tiedusteli huvittuneena.
”Siis – mä olin vaan menossa käymään ulkona”, Kasperi onnistui artikuloimaan.
”Huolitsä mut seurakses?” kysyi Aapo huolettomasti.
Kasperi silmäsi Aapoa parin viipyvän sekunnin ajan, ennen kuin vastasi myöntävästi. Aapon olemus oli vilpitön… vilpittömän ystävällinen.
”Venaa, mä etin vaan takin ensin”, Aapo ilmoitti ja katosi vaatekasojen sekaan. Takinetsintäoperaation jälkeen pojat siirtyivät ulos, missä märkää lunta tuiskusi edelleen taivaalta.
”Mitäs sä täällä sitten meinasit?” Aapo uteli ja kiskoi pörröisen hupun päähänsä.
”En mä tiedä. Piti vaan päästä ulos”, Kasperi vastasi.
”No kävelläänkö vähän, vaikka tää lumisade ei ihan hirveesti houkuttelekaan poistumaan katoksesta?” Aapo ehdotti.
”Sopiihan se.”
Kasperi tunsi tärisevänsä. Hän ei ollut varma, johtuiko se Aapon seurasta, ulkolämpötilasta vai kenties molemmista.
”Oliks sulla kivaa siellä synttäribileissä sillon syyskuussa?” Aapo kysyi yhtäkkiä. ”Me ei paljoa ehditty puhumaan.”
”Mm – olihan siel ihan hauskaa”, mutisi Kasperi mielikuvituksellisesti.
”Sä et kuulosta hirveen innostuneelta”, Aapo nauroi.
”Ei kun mä oon vaan – ajatuksissani”, Kasperi yritti selitellä.
Aapo oli harmistuvinaan. ”Mä taidan siis olla tylsää seuraa.”
”Etkä oo!” Kasperi huudahti hätäisesti. Hän tunsi olonsa typeräksi, mutta kaikeksi onneksi Aapo vain nauroi.
”Et kai sä vaan oo hermostunut?” virnisti Aapo.
”Miks olisin?” Kasperi sanoi nopeasti. Eihän Aapo vain ollut nähnyt heti hänen lävitseen?
”Noo”, me ei tunneta kovin hyvin, ja nähtiin viimeks neljä kuukautta sitten”, Aapo totesi. ”Ja sä vaikutat aika ujolta tyypiltä.”
Kasperin teki mieli huokaista helpotuksesta, mutta hän ei viitsinyt.
”En mä oo ujo”, hän vain sanoi puolustellen. ”Mä oon ehkä vähemmän rohkea.”
Aapo naurahti. ”Ei se oo huono asia. Päinvastoin, se on aika sööttiä.”
”Joo, ihanan neitimäistä”, Kasperi kuittasi.
Aapo ei vastannut, mutta Kasperi oli näkevinään tämän hymyilevän.
*
”Kasperi, mitä sä täällä teet? Eikö sun pitäny lähtee?” Sofia ihmetteli nähdessään Kasperin ilmaantuvan takaisin hänen luokseen.
”Auta!” Kasperi huudahti heti pysähdyttyään.
”No mitä? Kenet mun pitää hakata?”
”Aapo!”
”Siis mitä? Pitääkö mun hakata Aapo?!”
”Ei kun siis – idiootti! Aapo on täällä”, Kasperi sai sanotuksi.
Sofia tuijotti.
”Sano jotain!” Kasperi rääkäisi.
Lopulta Sofia purskahti nauruun. ”No mitä sä täällä sitten teet?”
”Me oltiin kävelyllä. Mä en tiedä mitä mä sille puhuisin. Sanoin käyväni vessassa. Se odottaa tuolla.”
”Kasperi, sä oot sulonen”, Sofia hymyili kuin koiralle.
”No kiitos vaan hirveesti. Ikinä susta ei oo hyötyä sillon kun tarttis”, puuskahti Kasperi ja kääntyi mielenosoituksellisesti marssiakseen takaisin Aapon luo.
”Oota nyt”, Sofia huusi hänen peräänsä nauraen. ”Mäkin haluun tavata kuuluisan Aapon.”
”Kunhan et sano sille mitään typerää”, Kasperi kääntyi vastaamaan.
”En en”, Sofia virnuili ja kulki Kasperin ohi kohti aulaa.
Kasperi seurasi perässä vähän epäilevä ilme kasvoillaan. Sofiako muka olisi hiljaa? Ei ikinä! Nyt häntä oli kuitenkin jo mahdotonta pysäyttää. Oli vain kärsittävä seuraukset.
”Moi”, Sofia sanoi pirtsakasti päästyään Aapon lähelle.
”Mm – moi”, Aapo vastasi hieman varovaisemmin. Hän vilkaisi Kasperia, joka näytti jokseenkin tuskaiselta.
”Toi on Sofia”, Kasperi mutisi. ”Se halus tavata sut.”
”Vessastako sä sen bongasit?” Aapo tiedusteli huvittuneeseen sävyyn.
”Eiku…” Kasperi yritti keksiä jotain.
”Mä törmäsin tohon vahingossa. Se on mun kaveri vaan. Paras kaveri”, Sofia selitti huomatessaan, ettei Kasperin aivotoiminta ollut kovin nopeaa.
”Ai”, Aapo sanoi älykkäästi. ”Okei. Öö – miks sä halusit mut tavata?”
Sofia vilkaisi Kasperia virnuillen. Poika tuijotti takaisin sen verran uhkaavasti, että normaali ihminen olisi ymmärtänyt olla hiljaa.
Siispä Sofia ilmoitti: ”Kasperi on vaan puhunut susta aika paljon.”
Kasperi olisi tahtonut kadota mystisesti.
Aapo sen sijaan hymyili Kasperia katsoessaan. ”Ai jaa.”
”No niin”, mä oon tavannut sut”, Sofia sanoi pirteästi. ”Mä taidan jättää teidät nyt kahdestaan. Heipähei!”
Sofia katosi. Kasperi väänteli käsiään, ja Aapokin oli vaivautuneen oloinen. ”Ööm – hmm – mentäiskö vaikka saliin?”
Kasperi kohotti kulmiaan. ”Tanssimaan vai?”
”No eei”, ynähti Aapo. ”Kun hengaamaan. Ellet sä sit halua tanssia.”
”En halua”, Kasperi kiirehti sanomaan. ”Sitä paitsi siellä soi hitaat.”
”Mmjoo.”
Kasperi tajusi, miltä oli kuulostanut. ”Tai siis – en mä sillä –”
”Joo, kyllä mä tajusin”, Aapo keskeytti vaisusti hymyillen ja lähti Kasperin edellä saliin. Tätä jäi vaivaamaan, mitä Aapo oli oikeastaan sanonut tajunneensa, mutta sitä oli myöhäistä varmistaa enää.
Jonkin aikaa he vaeltelivat pimeässä salissa etsien tyhjää penkkiä, jota ei kuitenkaan löytynyt. Discon järjestäjät olivat olevinaan ovelia jättäessään saliin mahdollisimman vähän istumapaikkoja. Idea ei toiminut kovin hyvin, koska porukka oli sen sijaan vallannut lattiat seinien vierestä. Kasperi ja Aapo istuivat hekin lattialle syrjäiseen nurkkaan.
”Miks discoissa soi aina näin kammottavaa musiikkia?” Kasperi pohti, koska ei tahtonut olla tylsä ja hiljainen.
”Jump jump jump”, Aapo imitoi. ”Mitä sä kuuntelet?”
”Älä nyt dissaa, mutta jotain emomusaa kai pääasiassa. Ja rokkia.”
”Miks dissaisin”, hymyili Aapo.
”No yleensä useimmat vaan nauraa, kun kuulee mitä mä kuuntelen”, Kasperi totesi vähän harmistuneena.
”Mä en niin noista kategorisoinneista piittaa, mut kai munkin musamaku luokitellaan emoks”, Aapo huomautti.
”Ai”, Kasperi hymyili. ”Kiva. Ehkä mulla sitten vihdoin on joku sielunkumppani.”
”Olitsä kattomassa MCR:ää sillon kun se oli Suomessa?”
”Joo, olin mä. Sairaan hyvä keikka!” Kasperi hehkutti.
”Varmasti”, Aapo hymyili. ”Mä en päässy sinne.”
”Harmi.”
”Niinpä. Oisin halunnu nähä Gerardin.”
”Se oli upea”, Kasperi möläytti, ennen kuin ehti ajatella. ”Ei kun siis on. Tai siis…”
Aapo virnisti. ”Sano vaan suoraan, että se on hyvännäkönen. Koska se on.”
”No on joo”, sanoi Kasperi hieman vaivautuneemmin. Aapo hymähti vastaukseksi.
”Sä voisit välillä keksiä puhuttavaa”, Kasperi totesi hymyillen.
”Sori. Musta on niin hauska katsoa kun sä pohdit mitä sanoisit”, Aapo virnuili.
Pojat vaipuivat taas hiljaisuuteen. Sitten Aapo nojautui taaksepäin ja tukeutui käsiinsä – joista toinen hipoi kuin vahingossa Kasperin sormia. Kasperi jännittyi, mutta ei vetänyt kättään pois, kun Aapon käsi jäi lepäämään kevyesti sen päällä. Kasperi ei edes muistanut, milloin oli viimeksi ollut yhtä hermostunut. Aapo käyttäytyi omituisesti. Oliko Kasperi ollut jotenkin ilmiselvä ja Aapo tajunnut hänen olevan ihastunut? Kiusasiko Aapo häntä tahallaan? Vai eikö Aapo tiennyt Kasperin ajatuksia ja halusi selvittää oliko hän kiinnostunut… Oliko Aapo homo?
Tilanne oli jokseenkin vaikea, sillä Kasperi ei ollut vielä oikein itsekään myöntänyt tykkäävänsä samasta sukupuolesta. Syytä ehkä olisi ollut, sillä pelkkä Aapon käsi hänen kätensä päällä aiheutti kylmiä väreitä ja sai sydämen hakkaamaan pikkuisen lujempaa.
”Kasperi, sano jotain”, Aapo totesi hiljaa keskeyttäen Kasperin levottomat ajatukset.
”Hmmhmh”, Kasperi äännähti.
”Mä odotin jotain vähän valaisevampaa, mut okei, kai tuokin kelpaa”, nauroi Aapo.
”Sori, mun ajatukset on vähän… sekaisin”, selitti Kasperi.
”Jaa, millä tavalla sekaisin?” Aapo yritti kuulostaa tietämättömältä, mutta hänen ilmeestään Kasperi päätteli, että Aapolla oli aika hyvä arvaus.
”No tota noin…” Kasperi yritti aloittaa.
”Mä sanoin jo kerran, että puhu suoraan”, Aapo huomautti.
”Okei, okei. Musta tuntuu että – no, mä taidan olla susta kiinnostunu.”
Aapo katsoi Kasperia pitkään, ennen kuin virnisti.
”Kiva”, hän kommentoi yksinkertaisesti.
”Kiva?” Kasperi toisti lievästi hermostuneena.
”No tosi kiva”, Aapo hymyili yhä leveämmin.
”Aapo, älä oo idiootti”, Kasperi pyysi.
”Idiootti? Kiitti vaan”, Aapo oli loukkaantuvinaan. ”Mä ajattelin just suudella sua, mutta täytyypä harkita uudestaan.”
Kasperi nielaisi. ”No – ehkä sä et oo niin idiootti…”
Silloin Aapo ei viitsinyt – eikä malttanut – pitkittää tilannetta enää. Kasperi pidätti huomaamattaan hengitystään, kun Aapo nojautui varovasti hänen puoleensa.
Hän odotti huulia omilleen, mutta Aapo jättäytyikin puoliväliin. Etäisesti Kasperi tajusi toisen testaavan häntä ja että, niin ylitsepääsemättömältä kuin se tuntuikin, hänen täytyisi itse toimia.
Juuri, kun Kasperi oli saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta liikkuakseen, Aapo nykäisi itsensä kauemmas. Kasperi ehti tosiaan hämmentyä, mutta sitten hänen tajuntansa rekisteröi ilkikurisen ilmeen Aapon kasvoilla.
”No osaathan sä liikkua”, poika vinoili, ja samassa Kasperi tajusikin ainoastaan huuliaan koskettavan sametin.
Hän unohti täydellisesti, missä oli, kun hänen silmänsä sulkeutuivat vaistomaisesti ja Aapon sormet tarttuivat kunnolla hänen sormiinsa. Musiikki jumputti jossain kaukana. Aapo tuoksui hiuslakalle ja Axelle – ja voi luoja, kuinka hän suuteli hyvin. Kun Kasperi oli saanut juonesta kiinni ja lakannut hapuilemasta ujosti, Aapossa maistui silkka intohimo. Kasperi tiesi välittömästi, että olisi ottanut ennemmin Aapon kuin kymmenen Gerardia.
Kasperi ei ollut koskaan kokenut mitään, mikä olisi ollut lähimainkaan samanlaista.
*
Epilogi
Tajuuks vieläkään mitään mistään mikä liittyy matikkaan?
Ai niinku oikeesti? En.
…No en mäkään. Ei tullu viikonloppuna hirveesti opiskeltua.
Kui?
Ku olin Aapon luona…
Niinpä tietysti : D Kauan te nyt sit ootte ollu yhessä?
Kaks kuukautta ens torstaina.
Joko siitä on niin kauan! Muistan kristallinkirkkaasti teidän ilmeet, kun mä ilmaannuin sun korvan juureen kesken teidän imuttelun siel discossa.
…Sä se osaatkin aina valita hyvän hetken jollon ilmaannut paikalle.
Jep : D Mut mieti, miten monta sydäriä oisitte aiheuttanu homofoobikoille, ellen ois sopivasti pilannu tilanteen dramatiikkaa kiljumalla ”awww!”.
Rehellisesti sanottuna mua ei hirveesti kiinnosta homofoobikkojen sydärit.
Nojoo, ei muakaan liiemmin, mut sanoinpa vaan.
Siitä tulikin mieleen… mitäs mieltä oot tosta Emiliasta? ; )
…Apua.