Kirjoittaja Aihe: Supernatural: Näytelmän liian aikainen loppu. K-11, Adam  (Luettu 1614 kertaa)

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 386
Ficin nimi: Näytelmä ja sen liian aikainen loppu.
Kirjoittaja: hedge14
Fandom: Supernatural
Genre: drama
Ikäraja: K-11
Päähenkilö: Adam Milligan
Yhteenveto: Ketä Adam rakasti ennen helvettiä?
A/N: 852 sanaa, Se ei niin tuttu hahmo-haaste.

Neljä ihmistä joita Adam rakasti:

Äiti

"Adam tule syömään!"

Adam Milligan sulkee lukemansa kirjan vastahakoisesti ja nousee sängyltään. Hän olisi halunnut jatkaa, mutta olisi kai parempi mennä syömään yhdessä äidin kanssa, kun tämä kerrankin oli kotona. Yksinhuoltajan arki ei ole mitään ruusuilla tanssimista ja sairaalassa työskentely vielä vähemmän. Adam rakastaa äitiään enemmän kuin ketään muuta. Silti äiti oli jäänyt kovin etäiseksi ja Adam yritti tilannetta parhaansa mukaan korjata.

Hän kävelee nopsasti kapeita portaita alakertaan.

Äiti ei olekaan yksin. Liian myöhään Adam tajuaa kävelleensä ansaan. Joku tuntematon on painanut veitsen äidin kurkkua vasten ja Adam erottaa anteeksipyynnön äitinsä kasvoilta. Ne ovat itkun tahrimat ja punaiset.

”Adam”, äiti lausuu samalla tukahtuneella äänellä, jolla oli poikansa alas kutsunutkin.

Adam tahtoisi vakuuttaa äidilleen kaiken olevan hyvin. Ei mitään hätää, kaikki kääntyy parhain päin.
Sitä hän ei tee, sillä toinen hirviöistä sitoo kankaan suun tukkeeksi. Toinen laskee veitsen äidin kaulalta ja kaivaa myös kankaan esiin. Ne eivät tahdo herättää naapurien huomiota.

Ghoulit aina houkuttelevat uhrinsa luokseen, suoraan syliinsä. Sitten ne painavat veitset kehoon ja hampaat lihaan. Adamin ja hänen äitinsä huudot tukahtuvat tunkkaiseen kankaaseen.

Hän herää äitinsä helliin käsiin. ”Se oli unta”, Adam ajattelee, ja kestää kauan ennen kuin hän sen valheeksi toteaa. Sellainen oli taivas, jonka Adam kadotti; äidin lämmin syleily ja hänen hiuksena kutittavina Adamin kasvoilla.

Isä

”Minä haluan tietää kuka isäni on!”, nuori lapsi huutaa äidilleen: ”Kaikilla muillakin on isä. Mikset voisi soittaa hänelle?”

”Adam.”, pojan äiti, Kate huokaisee. Poika on itsepäinen, perinyt sen kai isältään. Kate tietää olevansa tappiolla ja myös Adam tajuaa sen. ”Jooko?”, hän kysyy paljon hiljempaa ja kääntää koiranpentuilmeensä äitiänsä vastaan. Se on hieno taktinen veto ja Kate päättää luovuttaa. Adam on varsin hurmaava lapsi, eikä Kate ole ikinä katunut päätöstään yksinhuoltajuudesta.

”Hyvä on.”, hän sanoo vaikka epävarma onkin. Adamin hymy kuitenkin karkottaa hänen pelkonsa. Ihan hyvin se tulee menemään.

Adam Milligan on kaksitoista-vuotias, kun hän tapaa isänsä ensimmäistä kertaa. Aikaisemmin hän on tiennyt vain nimen, ei mitään muuta. Kate oli soittanut John Winchesterille ja mies oli heti sopinut tapaamisesta. Adam oli innoissaan: isä tahtoi tavata hänet!
Nyt Adam odottaa isäänsä saapuvaksi. Pienet jännityksen väreet saavat hänet hyörimään rauhattomasti ja hän levottomasti vilkuilee kelloa lähes sekunnin välein. Viimein Adam kuulee ovikellon soivan ja hän ryntää ovelle.

Ovella oleva mies on hiukan nuhruinen ja väsyneen näköinen. Äiti oli sanonut, että isällä olisi pitkä ajomatka. Adam ei oikeastaan välitä isän ulkonäöstä, tärkeintä on luonne ja käytös. Mutta John näyttää yhtä hermostuneelta kuin Adam itsensä tuntee. Ei kai John aio hylätä Adamia?

Viimein John hymyilee. Hän kumartuu Adamin tasolle ja kysyy: ”Mitä jätkä? Haluatko pelata pesäpalloa?”

Adam nyökkää ja yhdessä he hakevat Johnin Chevrolet Impalasta vanhat kuluneet pesäpallotarvikkeet. Auto on lapsen mielestä vallan upea ja pienempi mailoista sopii hyvin Adamin käteen. Poika on varma, että kaikki kääntyy parhain päin.

Veli

Kun Adam tapaa isoveljensä Deanin ensimmäistä kertaa, hän ei ole kauhean vakuuttunut. Zachariah on kertonut paljon Adamin kahdesta puolisisaruksesta, eivätkä hänen kertomuksensa antaneet heistä kauhean hyvää kuvaa. Ja jos enkelitkin jo varoittelevat…

Adam saa tietää, että Dean on Michaelin astia. Ilmeisesti Dean on niin jääräpäinen, että hän ei hyväksynyt kohtaloaan. Niin se lankesi Adamin vastuulle, mutta nyt Winchesterin veljekset yrittivät kovasti vastustaa sitäkin. On harmi että Dean ei usko enkeleihin, sillä hän on muuten ihan mukava tyyppi. Ei Adamin perhettä, mutta jossain toisessa ulottuvuudessa hän olisi voinut olla. Nyt Adam tahtoo vain nähdä äitinsä uudelleen, eikä hän välitä mistään muusta.

Adam oli joskus toivonut isoveljeä.

Hän myös saa sen. Kun enkelit paljastuvat Adamille tarinan pahiksiksi, ryntää Dean auttamaan, vaikka Adam oli hänen orastavan luottamuksensa pettänyt ja aiheuttanut vain harmia.

”Se on ansa.” Adam voihkaisee kivun ja veren läpi.

”Niin arvelinkin”, Dean sanoo ja nostaa Adamin lattialta. Hetken he ovat perhettä, Adamin käsi Deanin olkapäällä, Deanin käsi tukemassa pikkuveljensä selkää.

Zachariah ilmestyy huoneeseen ja Sam nostaa enkeleiltä varastetun miekan hyökkäykseen. Enkeli tyrmää Samin helposti ja nopeasti. Kostoksi Zachariah runtelee Adamin sisäelimiä ja hän vajoaa veljensä syleilystä takaisin lattialle. Adam sylkee verta ja katsoo Deanin epätoivoisiin kasvoihin. Ainakin he yrittivät.

”Vastaus on kyllä.”

Michael lähestyy valkoisena valona ja kirskuvana äänenä. Oman äänensä kaaoksen lahjoittaa Zachariah, jonka kuolema välähtää kirkkaana huoneessa. Veljekset raahautuvat uloskäynnille ja Dean ja Sam astuvat yhdessä ovesta ulos.

Adam jää loukkuun, kun ovi sulkeutuu, kenenkään sitä sulkematta, hänen edestään. Adam on jäänyt jälleen jälkeen ja vaikka Dean lupaa auttavansa häntä, Adam ei usko sen onnistuvan. Dean on sinetöinyt puolet Adamin kohtalosta.

Adam kohottaa katseensa valoon.

Veli

Michael katselee maailmaa Adamin silmin. He ovat hautausmaalla ja viileä tuuli ei helpota Adamin polttavaa tunnetta. Michael on liian vahva ja hänen olemuksensa polttaa Adamin lihan sisällä.

Michael katsoo Luciferiin, Adam katsoo Samiin.

Hänen veljensä ei näytä niin erilaiselta, vaikka paholainen on majoittunut hänen luihinsa. Adam pystyy melkein kuvittelemaan veljensä äänen, lauseet ja lauseiden rakenteet. Kun Lucifer viimein puhuu, hänen äänensä ei ole aivan samanlainen kuin hänen astiallaan. Kuulostaako Michael Adamin äänellä yhtä erilaiselta?

Michael tuntee surunsekaista sääliä veljeään kohtaan ja samaa myös Adam tuntee omaa isoveljeään, Samia kohtaan. Olisi ollut kiva tuntea, mutta nyt on liian myöhäistä. Adam miettii rakastiko Sam yhtään häntä. Adam ainakin rakasti toista, vähäsen. Olivathan he perhettä. Sam tarttuu Adamin käsivarteen ja kirjoittaa pisteen Adamin näytelmän loppuun.

He tippuvat yhdessä helvettiin.


« Viimeksi muokattu: 30.11.2014 22:04:22 kirjoittanut Beyond »
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Jee, Adam-ficci! Minä tykkään Adamista, vaikka sitä nyt ei kauhean usein ficeissä näekään. Olen tainnut muutaman Lucifer!Sam/Mikael!Adamin joskus lukea, mutta Adamia harvemmin näkee ilman Mikaelia ja kaikkein vähiten nyt päähahmona. Propsit tästä^^

Adam-raukka... sen elämässä kun ei nyt ihan ollut kuitenkaan mitään kauhean helppoa. Äiti rakasti, mutta kuten näkyy, niin isättömyys on aika rankkaa, varsinkin sen jälkeen kun tietää että se isä on jossakin, mutta käy ehkä kerran vuodessa pelaamasa sitä pesäpalloa. Vaikka tietysti John Winchesterin näkökulmasta kyseessä on enemmän pojan suojeleminen, kun Johnilla on niskoilla jo muutenkin kaksi poikaa joiden hengissä pitäminen on työ ja tuska... mutta toisaalta, hyväkin syy on justiinsa sitä: pelkkä syy. Enkä yhtään ihmettele minkä takaia Zachariahin ja muiden oli helppo manipuloida jo valmiiksi kuohuvaa poikaa omaksi edukseen.

Minun henk. koht. käy kauheasti Adamia sääliksi kun mietin että siellä se istuu vielä Luciferin ja Mikaelin kanssa kadotuksessa. Sam sentään pääsi pois, ja minusta Adan nyt ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole tehnyt mitään ansaitakseen kaikkea kärsimistä. Adam got little screwed over.


No niin, paljonko olen tässä ranttaamisessa puhunut ficistäsi asioita xD No siis niin, aihepiiri oli miellyttävä ja hyvästä näkökulmasta. Tykkäsin ehkä tuosta isä-kohdasta eniten. Jotenkin pystyn helposti samaistumaan poikaan jolla on kauhea vanhemmankaipuu ja toive siitä että kaikki muuttuisi paremmaksi. Jota se ei sitten kauheasti tee, kun lukee rivien välistä.

Hyvä, viaton fiilis. Ehkä viimeisessä osassa himpun verran iiankin viaton, mitä se Adam oli kun Winchesterin pojat sen tapasivat? Kahdeksantoista tms? Minusta se oli jo enemmän tosi vihainen nuorimies kuin poika enää :D Mutta tämä nyt vain minun mielipiteeni, henk. koht. olen oikea draamakuningatar xD Aina konfliktia etsimässä.

Melankolisen toteava loppu. Ja oikeastaan noin se lähes tapahtuikin. Minä toivon että ne tois seiskakaudella Adaminkin takaisin, ei ole reilua korventaa sitä Helvetissä kun kaikki muutkin tuppaa saamaan toisen mahdollisuuden. tai kolmannen, mitä se Castielkin on kuollut, jotain viisikertaa xDD

Kiitos tästä,
T: jjb

Edit: Meinasin tässä ihan unohtaa! "Astia" on kai ehkä tähän mennessä pätevin käännös sanalle "vessel" tässä yhteydessä. Tosin sekin on vähän kömpelö. Mitä ne käyttää tekstityksissä? En yhtään muista. Minulla on jatkusti sanojen "vessel" ja "grace" kanssa ongelmia. Gracen on nyt järjestään kääntänyt jumaluudeksi, koska no, sielua ei sarjan mukan enkeleillä ole ja grace on sen lähin vastine. Mutta vesselin on tavannut vaan jättää sitten mainitsematta suoraa. Oletan että ficciä lukeva ymmärtää mistä puhutaan asiaa selittämättä xD Mutta astia on aika hyvä käännös, saatan harkita itsekin sen käyttämistä.
« Viimeksi muokattu: 05.03.2012 21:02:17 kirjoittanut jossujb »
Here comes the sun and I say
It's all right

hedge14

  • Tähtikavaltaja
  • ***
  • Viestejä: 386
Moi Jossub ja kiitos paljon kommentista!

Minua muuten ärsyttää tuo, että Adamista on vaikea löytää mitään ilman Michaelia (tai toisin päin!). Syyllistyn näköjään siihen itsekin, mutta onneksi Michael oli aika pienessä roolissa tässä ficissä.

Adam ei todellakaan ole minulle se läheisin hahmo, joten olet varmaan oikeassa, että oikeasti hän on paljon vihaisempi/kyynisempi kuin tässä tekstissä. En ole kuitenkaan hyvä kirjoittamaan konflikteja tai vihaisia hahmoja… ne siis saavat jäädä pois. Sinulla on muuten hyviä pohdintoja Adamista ja hänen ihmissuhteistaan.

Adamin elämässä kaikki meni lopulta päin prinkkalaa, vaikka toivoa löytyi (kuvittelisin) jossain vaiheessa. Hän taitaa jäädä menneitten kausien hahmoksi. Adamia tuskin mainitaan 5 kaudesta ylöspäin! Ihme touhua.

Astiaa ne käyttää tekstityksissä. ”Grace” on vähän vaikeampi, itse käytän ”jumalallista voimaa/valoa” tai ”jumalan armoa” ynnä vastaavaa. Riippuu asiayhteydestä paljonkin. Se on aina ihmeen kiertelyä ja kaartelua sanan ”grace” kanssa.
Sit back, no song is written, It’s nothing you thought of Yourself
It’s just a ghost, came unbidden
To this house