Kirjoittaja Aihe: Unelmien kesä, S, Fluffy  (Luettu 1702 kertaa)

Tsubaki

  • ***
  • Viestejä: 42
Unelmien kesä, S, Fluffy
« : 22.02.2013 14:19:35 »
Kirjoittaja: Tsubaki
Ikäraja: S
Genre: Fluffy
Yhteen veto: Kertoo tytösta ja pojasta, jotka rakastuu kesäleirillä.
A/N: Toivottavasti pidätte  :)

Unelmien kesä

Olin totaalisen ihastunut erääseen poikaan viime vuoden kesäleiriltä ja nyt kesä on taas tulossa. En ole koko vuonna ajatellut muuta, kuin häntä. Menen taas tänä kesänä kesäleirille. Se on sama, kuin viime vuonna ja toivon, että hänkin tulee sinne.

Kun olin kesäleirin portilla laukku kädessä, äiti huikkaa autosta: "Vietä hauskaa aikaa ja tottele ohjaajia". "Pidän," vastasin ja vilkutin äidille, kun hän lähti takaisin kotiin.

Käännyin ympäri ja huokaisin helpotuksesta. Vihdoin on kesä ja kesäleiri. Kävelin ilmoittautumispisteelle ja sama vanha tuttu ohjaaja, Matti toivotti minut tervetulleeksi.

Menin samaan rakennukseen missä olin yöpynyt viime vuonna ja katsos Maria ja Kiia odottivatkin minua jo siellä. Kiljuimme ja hypimme, koska olimme iloisia, että pääsimme taas samalle leirille. Olin erityisen iloinen etteivät kaikki olleet ihan tuiki tuntemattomia.

"Oletteko nähneet ketään muita tuttuja täällä?" kysyin heiltä. "Ollaa. Aika montaki mukaan lukie Rasmus" sanoi Kiia

Hymy hyppäsi huulilleni ja näytin ihan tyhmältä. Maria kysyi: "Jokin vikana?". "E-ei ole," vastasin.

He katsoivat toisiaan ja hymyilivät vähän ja sanoivat: "Kerro kaikki". He kävelivät minua kohti ja olin muuttumassa ihan punaiseksi. Otin pari askelta taakse päin ja he alkoivat kutittaa minua.

Nauroin itseni puhki ja lopulta huusin: "Riittää, riittää. Kerron kaiken". Huokaisin helpotuksesta, koska he lopettivat ja istuimme sängylle.

Sanoin: "Mistä aloittaisin," huokaisin ja jatkoin: "Muistatte viime kesän. Viime kesänä, kun leiri alkoi tutustuin portilla Rasmus Olimme molemmat ensimmäistä kertaa leirillä. Ystävystyimme leirin aikana ja leirin loppuun mennessä olin totaalisen ihastunut häneen. En koko vuotena ajatellut muuta, kuin häntä. Toivoin, että hän olisi täällä leirillä. Toiveeni toteutui, koska sanoitte nähneenne hänet".

Maria melkein huusi: "Olet ihastunut," ja kerkesin laittaa käteni hänen suulleen juuri ennen, kuin hän sanoi Rasmuksen nimen. Punastuin ihan punaiseksi koko naamalta.

Yhtäkkiä Rasmus ilmestyi ovelle ja ajattelin: "Voi ei. Ei hän saa nähdä minua tämän näköisenä". Nousin sängyltä, painoin pääni alas ja juoksin vessaan.

Hetken kuluttua, kun tulin vessasta en ollut enää punainen, mutta tiesin, että saattaisin punastua vielä uudelleen.

"Moi. Minne noin kiire tuli?" Rasmus kysyi ja hymyili sitä ihanaa hymyään. "Moi. Sori piti käydä vessassa" vastasin. Maria ja Kiia kikattivat sängyllä ja sanoin: "Mitä te siinä kikatatte?". "Oi, ei mitään" Maria vastasi.

Tiesin kyllä minkä takia he kikattivat ja olin vähän vihainen heille. Olin iloinen, että he tajusivat sanomattakin ettei Rasmukselle saa kertoa, että tykkään hänestä.

"Amanda haluakko lähteä kävelylle?" kysyi minulta. "Vaikka" vastasin ja lähdimme metsään.

Huomasin vähän myöhemmin, että Maria ja Kiia olivat lähteneet seuraamaan meitä. Kuiskasin Rasmukselle: "Älä nyt katso, mutta Maria ja Kiia seuraavat meitä". "Huomasin saman äsken," hän kuiskasi. "Eksytetään heidät niin voimme mennä majalle" hän jatkoi.

Hymyilin vaivihkaa ja nopeutimme tahtia ja menimme kokoajan vaikeampaa ja vaikeampaa reittiä, kunnes eksytimme heidät. Olimme tottuneet hankaliin reitteihin ja siihen, että menemme nopeasti metsässä, koska olimme edelliskesänä joutuneet usein eksyttämään muita.

Sen jälkeen menimme viime kesänä tekemällemme salaiselle majalle, josta kukaan muu ei tiennyt. Se oli aika huonossa kunnossa ja sen naamio millä olimme suojanneet, ettei kukaan löytäisi sitä, oli hiukan huonossa kunnossa. Olin oikeastaan aika iloinen siitä, koska saisin viettää enemmän aikaa Rasmuksen kanssa tai niin ainakin oletin.

"Pitäisikö meidän korjata maja?" Rasmus kysyi. "Kannattaisi varmaan, jos oikeasti haluamme sen pysyvän salassa," vastasin. Minä purin vanhoja naamioita pois ja siivosin majan sisäpuolta. Rasmus haki lisää naamiointi tarvikkeita ja korjaustarvikkeita. Korjasimme naamiota ja sisäpuolta, kunnes olimme tyytyväisiä.

Menimme sisälle ja sanoin: "Siitähän tuli hienompi, kuin viime vuonna". Rasmus hymyili ja sanoi: "Niin tuli".

Palasimme samaan paikkaan mistä olimme lähteneetkin. Oli kulunut jo aika monta tuntia. Maria ja Kiia oli huolissaan ettemme kerkeäisi alku leirin parhaaseen tapahtumaan, ensimmäiseen iltanuotioon.

Oli juuri ja juuri iltanuorion aika ja Matti tuli hakemaan meitä sinne.

Iltanuotiolla paistoimme vaahto karkkeja ja alkoi tulla kylmä. Meidän annettiin valita pari jonka kanssa jaoimme viltin. Olin lopulta Rasmuksen pari, koska Maria ja Kiia sanoivat olevansa pari ihan ilkeyttään.

Olimme käpertyneet kiinni toisiimme, koska viltii oli lopulta aika pieni. Olin melkein koko naamalta punainen, mutta onneksi pimeässä ei sitä huomattu.

Paistoimme vaahtokarkkeja ja lauloimme leirilauluja. Iltanuotion päätytyttyä selvisi, että kaikki viime vuonna leirillä olleet siirrettiin samaan rakennukseen, koska uusia oli niin paljon. Siirsimme tavarat sinne missä pojat yleensä nukkuivat. Meitä oli meidän kolmen lisäksi pari muuta tyttöä, Rasmus, johon minä olin ihastunut ja neljä muuta poikaa.

Minusta oli osittain siistiä, mutta osittain noloa nukkua poikien kanssa samassa huoneessa. Jokaisessa rakennuksessa oli yksi huone, jossa kaikki nukkuivat kerrossängyissä. Meidät oli jaettu niin, että minä, Maria, Kiia, Rasmus ja yksi Rasmuksen kaveri nukuimme alasängyissä. Loput nukkuivat yläsängyissä.

Pari viikkoa kului hujauksessa ja tuntui, että se olisi ollut vain pari päivää. Oli kolmanneksi viimeine päivä. Päivälle oli luvassa melontaa, jousiammuntaa, keilausta, veitsen heittoa, puukiipeilyä ja kori kiipeilyä.

Olin Rasmuksen kanssa ensimmäisenä kori kiipeilyssä. Minä pääsin 20 koriin saakka ja Rasmus pääsi 24 koriin. Korikiipeilyn jälkeen Rasmus sanoi: "Kuljetaanko pisteitä samaa matkaa?". Olin hyvilläni sillä olin itsekin aikonut kysyä samaa, joten hymyilin hiukan ja vastasin: "Joo".

Menimme seuraavaksi jousiammuntaan ja siitä jatkoimme kaikkiin muihin lajeihin paitsi melontaan. Kilpailimme joka lajissa kumpi voittaisi ja tulos oli aina sama. Rasmus voitti aina, en voittanut kertaakaan, mutta oli hauskaa viettää aikaa hänen kanssaan.

Viimeisenä lähdimme melontaan. Se oli ainoa laji jossa emme kilpailleet. Laitoimme pelastusliivit päälle ja lähdimme yhdelle kahden hengen kanootilla melomaan.

Kiertelimme pitkin järveä, kunnes iski myrsky. Emme päässeet niin isoilla aalloilla takaisin rantaan, joten meloimme pieneen saareen, jossa oli autio talo.

Saarella menimme autiotalon sisälle suojaan, vaikka siellä oli pelottavaa. Käperryin ihan ... viereen ja nojasin häneen. Hän silitti päätäni ja siirsi kätensä olalleni, koska hän tiesi, että pelkäsin ukkosta.

Nukahdin loppuen lopuksi siihen ja heräsin, kun ukkonen oli loppunut. Huomasin, että Rasmus oli löytänyt viltin ja laittanut sen päälleni. En palellut ollenkaan, joten siirryin Rasmuksen viereen ja laitoin viltin meidän molempien päälle.

Hetken kuluttua tajusin, että hänellä oli kuumetta. Herätin hänet äkkiä, ja kysyin: "Miksi et käyttänyt vilttiä itse?". "Siksi, koska silloin sinulle olisi tullut kylmä," hän vastasi vaimealla äänellä.

"Mitä väliä vaikka minulla olisi kylmä? Et sinä saa palella en minä osaa ohjata kanoottia." sanoin vähän vihaisena hänelle. "

Hän nojasi minua vasten ja sanoi: "On sillä väliä, koska rakastan sua". Hätkähdin vähän ja ajattelin: "Toi johtuu varmaan kuumeesta," mutta Rasmus keskeytti ajatukseni ja sanoi: "Älä ajattele, että sanon tän, koska oon kuumees. Mä oikeesti rakastan sua". Helahdin ihan punaiseksi ja huomasin kuinka hän oli noussut istumaan, katsoi minua silmiin ja hymyili.

"Voi ei nyt se tajus et tykkään siitä" ajattelin. Hän nojautui olkapäähäni ja nukahti siihen. Katsoi häntä vähän aikaa ja päätin itsekin alkaa nukkumaan.

Herättyäni katsoin siihen missä hän oli nukkunut ja huomasin, että hän oli kadonnut. Nousin ylös ja kävelin ovelle. Astuin pimeästä talosta auringon valoon ja tajusin, että oli jo yli keskipäivä.

Näin Rasmuksen kääntävän kanoottia oikein päin. Muistin mitä hän oli sanonut, mutta säntäsin hänen luokseen ja autoin kääntämään kanootin. "Onko kuume laskenut?" kysyin ja kokeilin hänen otsaa. "On, voimme varmaan pian lähteä takaisin leiriin" hän vastasi ja hymyili.

Olimme laittamassa pelastusliivejä takaisin päälle, kun hän tarttui minua kädestä ja veti syleilyynsä. Hän sanoi: "Minä puhuin totta siitä mitä sanoin aamulla". Helahdin punaiseksi ja työnsin hänet pois ja tajusin, että hän sanoi: "Tiedän tunteesi. Älä kiellä niitä". Katsoin häneen ja näin kuinka hän katsoi minua. "E-en, mutta tämä tuli niin äkkiä".

Meloimme takaisin leirintäalueelle. Heti, kun sain pelastusliivin pois päältä menin ilmoittautumaan Matille ja menin sinne missä kaikki muut olivat. Selitin tytöille mitä oli tapahtunut, vaikka jätinkin Rasmuksen rakkauden tunnustuksen pois.

Rasmus tuli asuntoon juuri, kun tulin vessasta vaihtamasta vaatteita. Näin hänet ja painoin pääni alas, koska en tiennyt vieläkään mitä ajatella. Nostin pääni ja sanoin tytöille "Lähden kävelemään vähän". "Mitä taasko lähdet pihalle? Juurihan sieltä tulit," kuului tyttöjen suusta. "Niin. Voitte tulla mukaan, jos tahdotte".

Hei niiden sanojen jälkeen lähdin pihalle ja tytöt tietenkin seurasivat minua. Olimme kävelleet rantaan ja tallustelimme veden rajassa hiukan ja tytöt kysyivät: "Mitä sä salaat meiltä? Sä oot ihan allapäin".

Katsoin tyttöjä ja vastasin: "Rasmus kertoi minulle siellä saarella, että rakastaa mua. Aluksi luulin, että se johtui siitä kun se oli kuumeessa, mut tänää vähä enne ku lähettii sielt saarelt se sanoi sen uudellee ja nyt en oo enää varma mitä ajatella".

Huokaisin ja Maria kysyi: "Kannattaisko sun kerto sille mite sä tunnet?" "Ei se auta. Se tietää jo" vastasin. "Sun kannattaa jutella sille kaksin" sanoi Kiia "Juu, mut en uskalla kohata sitä enää" sanoin heti perään.

Tyttöjen kanssa istumme ranta hietikkoon ja mietimme hetken. Emme keksineet mitään ratkaisua, joten Maria sanoi: "Ei huolehdita siitä nyt. Mennään pelaamaan tennistä". Minä ja Kiia innostuimme ajatuksesta ja lähdimme heti hakemaan mailat.

Pelasimme pitkään tennistä ja vaihtelimme tuomaria, että kaikki pääsisivät pelaamaan. Pitkän pelin jälkeen menimme asuntoon. Kävimme vuorotellen vaihtamassa hikiset vaatteet ja sitten olikin jo iltanuotion vuoro.

Iltanuotiolla oli taas parien jako. Sanoin etten tarvitsisi vilttiä, koska minulla oli oikeastikin kuuma. Istuin paistamassa vaahtokarkkeja Kiian ja Marian vieressä. Aurinko ei ollut ihan vielä laskenut mailleen, joten lähdin kävelemään rantaan, kun kaikki muut lähtivät asuntoihin tai niin ainakin luulin.

Kävelin hitaasti, katselin auringon laskua ja mietiskelin aamuista, kunnes tuttu ääni keskeytti mietiskelyni. Käännyin ja näin, että Rasmus seisoi nojaten puuhun. Hän kysyi: "Enhän keskeytä mitään?". "Et. Katselin vain auringonlaskua" vastasin ja käännyin pois hänestä.

Hän käveli taakseni ja halasi minua ja sanoi taas: "Mä rakastan sua". Hätkähdin sitä, että hän yllättäen halasi, mutta en enää osannut vastata hänen puheisiinsa.

Hän jatkoi puhettaan: "En halua, että jätät minut". Siihen osasin vasta jo jotain: "Minun on pakko, koska leiri loppuu huomenna". "Voimmehan me kysyä, jos saisimme jäädä tänne vähäksi aikaa" Rasmus sanoi siihen. "Entä sen jälkeen?" kysyin. Hän ei vastannut mitään ja olimme siinä ihan hiljaa hetken.

Hän käänsi minut varovasti ja suuteli minua huulille. Olin hetken ihan sekaisin, kunnes Kiia huusi: "Tuletko sä?". "Juu, iha hetki: " huusin takaisin ja älysin ettei Rasmusta näkynyt enää missään. Juoksin Kiian luokse ja menimme sisälle.

Seuraavana aamuna heräsin muita jo paljon aikaisemmin. Pakkasin, koska tiesin, että leiri päättyisi heti aamupalan jälkeen. Laitoin lämpimästi päälle, koska aamu oli hyvin viileä. Jätin laukkuni sängylle valmiiksi pakattuna. Lähdin metsään ja menin minun ja Rasmuksen salaiselle majalle. Laitoin sen kuntoon, että se saattaisi kestää talven yli ja ettei kukaan muu löytäisi sitä.

Menin majaan sisälle ja muistelin kaikkea kivaa mitä olimme tehneet siellä. Satuin nukahtamaan hetkeksi. Heräsin siihen, että joku tuli majaan sisälle. Silmäni olivat unen jäljiltä sumeat, mutta erotin ääriviivat.

Tajusin, että se oli, koska kukaan muu ei tiennyt missä maja oli. "Täällähän sinä olet" hän sanoi. "Niin" mutisin ja nousin istumaan ja jatkoin: "Mistä tiesit, että olen täällä?". "Se oli helppo arvata, kun näin, että sänkysi oli tyhjä. Tulithan sinä tänne viimekin vuonna leirin viimeisenä päivänä" hän sanoi. Muistelin asiaa ja muistin, että hän puhui totta.

Hän otti minut syliinsä ja piti kiinni, vaikka yritin kuinka päästä irti. "Älä jätä mua" hän kuiskasi korvaani. Pysähdyin enkä rimpuillut irti enää ja vastasin: "En haluaisi, mutta leiri loppuu".

Hän piteli minua sylissään hyvin kauan ja halasi hartaasti, kun hän hellitti otettaan hiukan hän siirsi kätensä vyötärölleni ja suuteli minua. Laitoin silmät kiinni ja annoin olla, koska en jaksanut vastustella.

Hetken kuluttua lähdimme majasta ja kävelimme nopeinta ja tavallisinta reittiä pitkin asunnoille ja koko matkan pidimme toisiamme kädestä.

Asunnolla Maria ja Kiia jo odottivatkin meitä. Heti, kun he huomasivat meidän kätemme, he melkein huusivat ja onnittelivat meitä. Minä punastuin hiukan ja menin Rasmusta lähemmäs.

Aamupalan istuimme vierekkäin ja Maria ja Kiia istuivat meitä vastapäätä. Silloin, kun muut menivät pakkaamaan minulle leirin ohjaaja tuli kertomaan, että äitini ei pääsisi hakemaan, koska hän oli lähtenyt tätini luokse Amerikkaan loppu kesäksi.

Äitini oli kirjoittanut: "Hei kulta! En pääse hakemaan sinua, koska olen Amerikassa tätisi luona käymässä. Sinulla varmasti on kavereita siellä leirillä mitä, jos menisit jonkun luokse loppu kesäksi. Soitan sinulle, kun pääsen takaisin Suomeen. Terveisin Anna".

Näytin kirjeen Rasmukselle ja hän sanoi: "Voit hyvin tulla meijän mökille". Olin iloinen asiasta ja hymyilin. Suutelimme kerran ja sanoin: "Meidän ei tarvitsekaan erota". "Niin. En halua, että koskaan jätät minua" hän sanoi ja hymyili.

Kävimme hakemassa tavarat ja meitä tultiinkin jo aika pian hakemaan. Sanoimme Marialle ja Kiialle heipat ja lupasimme tulla leirille taas ensi kesänä.
I'm who I'm and I will always be just me

Saphira

  • ***
  • Viestejä: 304
  • One Last Time
Vs: Unelmien kesä, S, Fluffy
« Vastaus #1 : 04.09.2013 21:44:50 »
Aww, ihanan söpö! :)

Mutta vaikka leiri loppuisi niin eihän se olisi välttämättä tarkoittanut sitä, että Amandan ja Rasmuksen olisi pitänyt erota? :P
Mutta joo, ihana tarina, en osaa muuta sanoa!
Sé onr sverdar sitja hvass!

Tsubaki

  • ***
  • Viestejä: 42
Vs: Unelmien kesä, S, Fluffy
« Vastaus #2 : 05.09.2013 20:46:31 »
Saphira: Kiitos paljon :) Jotenkin satuin säikähtää, ku joku tulee kommentoimaan tätä :D Oli tää sentään vasta toinen joka julkasin Mut silti kiitos paljon ;)
I'm who I'm and I will always be just me

Tutitutie

  • Vieras
Vs: Unelmien kesä, S, Fluffy
« Vastaus #3 : 16.09.2013 14:53:09 »
Moi! Päätin nyt kommentoida.
Ensin, juoni oli ihan kiva, tällaisten nuorten romanssi...
Mutta. Kirjoitusvirheitä oli valitettavan paljon, varsinkin yhdyssanavirheitä. Kirjoitat kivasti ja elävästi, ja tykkäät ilmeisesti kirjoittaa nuorten romanssista, ainakin sen perusteella mitä oon lukenut.
Ihan aidon oloinen toi Amandan reaktio siihen rakkaudentunnustukseen. Olisin itte varmaan käyttäytynyt samoin. :-\

-Tutitutie

Tsubaki

  • ***
  • Viestejä: 42
Vs: Unelmien kesä, S, Fluffy
« Vastaus #4 : 17.09.2013 15:57:17 »
Tutitutie: Kiitos kommentista :) tää oli ensimmäisiä mitä aloin julkaisemaan enkä attonut niin paljon kirjotus virheitä tai muuta, mutta oon alkanu kattoa niitä vähän enemmän ;) pitipä vielä oikein tarkistaa mitä olin kirjoittanut siitä rakkaudentunnustuksesta siitä on niin pitkä aika kun olen viimeksi lukenut tarinan läpi :D
I'm who I'm and I will always be just me