Rating: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Pairing: Lavender/
Summary: Yleensä sadevesi valuu läpi sormien.
Warnings: Sateenkaaria :O
Sateenkaaripolku läpi universumin
Sade on raikasta ja kaunista, mutta sen jälkeistä tuoksua Lavender ei ole koskaan osannut arvostaa. ”Rakastan kastehelmiä ja kirkkaita puunlehtiä”, hän sanoo vain tehdäkseen tunnelman ja ollakseen romanttinen. Ei kerätäkseen sydämiä, mutta ollakseen kuitenkin oikeanlainen ja sanoakseen juuri oikeat sanat. Hän ei halua huijata, mutta ajatusmaailmaltaan hän on liian vääränlainen kyetäkseen pehmeään romantiikkaan ja pyöreisiin hymyihin, säilyttääkseen sen, mitä käsiinsä on saanut. Yleensä sadevesi valuu läpi sormien.
Samaa hän sanoo sateenkaarista. Ne ovat pelottavia: taivaanvääristymiä, huijausvärejä, epämääräisiä. Niillä ei ole rajoja eikä päätepisteitä, niitä ei oikeasti ole kai olemassa. Ne ovat tavallaan kuin Lavenderin ajatukset, käännettyinä prismalla tilanteeseen sopiviksi sanoiksi. Niinpä hän pukee rusettipannan ja huokaisee ihastuksesta nähdessään yhden, eikä kukaan osaa epäillä mitään. Hän on romanttinen ja ihana.
Koskaan ei ole ensimmäistä kertaa. Se on aina sama virhe uudelleen, sama hennon kiiltokuvan särö, joka hänet aina paljastaa. Onko se pilkahdus hänen silmissään vai kuvaannollisesti heiluvat korvat, hän unohtaa hetkeksi ja erehtyy olemaan oma itsensä. Sade on rumaa ja kura ällöttävää, sateenkaaret pelottavia ja häikäiseviä ja ärsyttävät, hänellä on nälkä ja hän hikoilee, ärähtelee ja kiukustuu.
Ei ole myöskään ensimmäinen kerta, kun Lavender luulee inhon johtuvan todellisuudestaan. Hän ei huomaa, että toisen kyyneleissä vuotaa verta pelko ja ”sinä valehtelit minulle”. Lavender sanoo vain ”en valehdellut, jätin vain kertomatta” ja hymyilee itsevarmana. Hän ei ole pehmeä eikä höttöinen, ei hattaraa tai samanväristä taivaanpalastakaan. Hän luulee kaiken johtuvan siitä ja on ensi kerralla parempi, eikä koskaan todella oma itsensä.
Sateenkaari kai jatkuu maailman toisella puolella, niin Lavender ainakin uskoo, joten hän ei lopeta kävelemistä. Kiertää tavallaan samaa maapalloa ympäri, uudelleen ja uudelleen, todella löytämättä kirkkaiden värien yhtymäkohtaa. Ei ole aarretta, siinä hän oli alusta asti oikeassa. Ei mitään mainittavaa sateenkaaren toisessa päässä, vain toinen samanlainen ulottuvuus, eikä hän lopulta tunne kuin ne päällekkäiset kopiot elämästään.
Eikä tule ensimmäistä kertaa.
//siirrätin ykköstunnukselle.
