Pakkasprinssi |S| Aada/Mikael, romance

[Vlad]

Nimi: Pakkasprinssi
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: S
Genre: romance
Paritus: Aada/Mikael
A/N: Tämä osallistuu One True Something-haasteeseen (aiheella ihmissusi), Originaali10- ja sana/kuva/lause10-haasteeseen (kuva). Melko outo ficlet minusta, mutta kommentteja saa heitellä siitä huolimatta kuinka outo tämä minusta on. (kaikki tekstini ovat outoja) Nauttikaa minulle vähän ei-tyypillisestä ihmissusitekstistä.



Puut kurottuvat huurteisilla sormillaan kohti taivasta kuin venytellen makeasti aikaisen aamuherätyksen jälkeen. Aada katselee bussin ikkunasta ohi vilahtelevia puita, joiden jääkruunut kimaltelevat auringon kalpeassa valossa. Hän värisee villakangastakkinsa sisällä, kietoo paksun kankaan tiiviimmin ympärilleen ja puristaa kirjojaan tiukasti. Sininen kaulahuivi suojaa kaulaa viimalta. Silti kylmän sormet tavoittavat hänen syvimmän ytimestä. Ilman turkkia Aada on täysin kylmän armoilla. Jopa bussin sisällä hän tuntee kylmän julmat ja hivelevät sormet. Vastentahtoisesti Aada painaa stop-nappia ja valmistautuu astumaan bussin lämpimästä ulos purevaan pakkaseen.

Kirjat lasketaan ensimmäiselle lumen kuorruttamalle penkille ja pienestä laukusta löytyy termospullo. Höyryävää, ruskeaa teetä sisältävä kuppi on lämmin pidellä. Sen kyljet lämmittävät nukkaisten tumppujen peittämiä sormia. Juomasta kohoava hopeinen höyry leijuu ilmassa ja kutittelee Aadan nenänpäätä. Se tuntuu melkein toisen suden lämpimän karvaiselta kosketukselta.

"Riittääkö mullekin?" hiljainen, matala ääni kysyy. Ääni on ystävällinen, mutta silti Aada hätkähtää ja teetä läikähtää puhtaanvalkoisella lumihangelle likaisenruskeaksi läikäksi. Onneksi kuumaa juomaa ei kaatunut hänen päälleen.

"Anteeksi, ei ollut tarkoitus tulla tänne pelästyttelemään."

Aada kohottaa katseensa puhuttelijaansa. Tytön sininen ja ruskea silmä kysyvät samaa asiaa: mitä? Kukaan ei yleensä halua lähestyä häntä. Hän on kaikille liian outo. Häntä puhutelleen pojan hiukset ovat ruskeat ja ne sojottavat sotkuisesti joka suuntaan. Pojan silmät ovat järkytyksestä laajat. Aada sipaisee hivenen vaivautuneena kellanruskeita hiuksiaan pois kasvoilta. Hän ei pidä tuijotuksen kohtena olemisesta. Se saa suden varuilleen.

"Ei se mitään. Ole hyvä", Aada mutisee hivenen vastentahtoisesti. Hän ei alunperin halunnut seuraa.

Aada ojentaa toisen kupin pojalle. Ei oikeastaan tiedä miksi. Kai se on ihan myötätuntoa. Tai sitten se on jotain muuta. Tyttö ei mahda mitään sille, että häntä ujostuttaa. Pojan myskinen tuoksu on ihmissuden nenään liikaa. Se kutittaa kurkkua.

"Mikael. Mun nimi on Mikael."
"Aada", Aada vastaa epäröiden.

Tyttö tuijottaa kuppiinsa. Hän ei halua kohdata Mikael-nimellä kulkevan pojan katsetta. Tämän läsnäolo hermostuttaa sutta ja Aada haluaa pois.

”Sori, mun pitää mennä”, Aada mutisee kaulahuivinsa sisälle ja nousee nopeasti ja kaataa jälleen teensä. Ruskea läikkä leviää taas lumeen. Nyt se tahrii jo kirjatkin. Tyttö rymistelee tiehensä, kohti metsää suden ajamana.

"Aada!"

Aada pysähtyy epäröiden. Mikael ottaa hänet nopeasti kiinni.

"Mä tiedän sut. Oon nähnyt sut. Metsässä. Tunnistin sut heti ja siks mä sulle alunperinkin tulin juttelemaan."

Mikael punoo sormensa ihmissuden sormien lomaan (niin kuin se tumpuilta on mahdollista) piittaamatta tytön pyristelystä. Aadan ylöspäin käännetyille kasvoille painetaan lempeän utelias suudelma. Aada hymyilee. Vihdoin hänellä on pakkasprinssi, joka lämmittää kylmän keskellä. Ja mikä parasta, Mikael ei tunnu välittävän lainkaan siitä, että hän on susi.

[Mustekehrääjä]

Hihihii, onpas tämä ihana! Juoni on ihanan sellainen kevyt ja suloinen, synnyttää hymyn huulille ja silleen. Tässä on kaikkia kivoja sanoja, kuten huurre ja jääkruunut. Erityisesti taisinkin juuri pitää alusta.

Pari kämmiä tais tässä lauseessa kyllä tapahtua:

Hän värisee sillakangastakkinsa sisällä, kietoo paksun kansaa tiiviimmin ympärilleen ja puristaa kirjojaan tiukasti.

Varmaan villakangastakkinsa ja sit toi kansaa… se jäi hämärän peittoon.

Juomasta kohoava hopeinen höyry leijuu ilmassa ja kutittelee Aadan nenänpäätä.

Tää on ihana, koska hopeinen höyry. <3

teetä läikähtää puhtaanvalkoisella lumihangelle likaisenruskeaksi läikäksi.

Onks tää tietoisesti just niiku puhtaanvalkoinen-likaisenruskea? Koska toimii minuun, kunnes se sitten toistetaan tuolla myöhemmin. Silloin en sitten enää likaisenruskeasta pidäkään.

Tää loppu on juuri niin suloinen, että ei voi kuin huokaista aww. Kiitoksia kovasti tästä, tämä oli oikein ihanaa ihmissusitekstiä. ^^

[Vlad]

Naby, ihhhh, kiitos. Korjasin tuon hassun ajatunmokan tuolta pois. Mitä lienee tapahtunut siinä kohdin. Ja nappasin toisen höpsön likaisenruskean sieltä pois. Se puhtaanvalkoinen-likaisenruskea on tietoisesti valittu, joten kiva, jos toimii. Kiitos kommentista, ihana♥

[jossujb]

Jostain kumman syystä olen lähiaikoina enemmän tai vähemmän itsestäni riippumattomista syistä ajautunut lukemaan tekstejä ihmissusista. Tämä takia minua ihan alkoi hymyilyttämään alussa aiheen hämärä tuttuus ja turvallisuus, vaikken muuten olekaan ihmissusimytologiaan järin syvällisesti perehtynyt.

Tämä on ehkä vähän hassu huomio, mutta minua vain jostain syystä miellytti kaikki arkiset adjektiivit. Huivi on sininen, bussi oli lämmin, juoma oli kuuma ja niin edelleen. Ehkä minusta on vain hauska tietää minkävärisiä ja minkä tuntuisia asiat ovat, vaikkeivät ne näennäisesti olisikaan niin tähdellistä informaatiota.

Hahmoista molemmat tuntuivat kyllä miellyttäviltä, mutta tämän pätkän perusteella tuli olo, etten ainakaan Mikaelista saanut vielä kunnollista kokonaiskuvaa. Aada tuntui ujolta, araltakin, hiukan sisäänpäin kääntyneeltä, mutta Mikaelista ei oikeiastaan piirtynyt kuin vasta ihan aihio. Mutta jo sinällään ansiokasta, että näin lyhyessä tekstissä edes yhdelle hahmolle syntyy jo persoona. Tämän jälkeen olisi varmasti miellyttävää lukea toinenkin tarina samoilla hahmoilla, ainakin Aadaan tutustuminen tuli hoidettua nätisti.

Mahtaakohan minulla nyt olla mitään muuta sanottavaa? Lukukokemus oli kauttalinjan tosi miellyttävä ja vaivaton. Tämän luki tosi mielelllään vähän väsyneenä vatsallaan sängyllä, muttei ruvennut nukuttamaan. Hyvä hyvä. Hyvä olo on hyvä asia.

Kiitos tästä.

jjb

[Cilla]

Lähtökohta originellitekstien lukemiselle on aina hankalampi, koska ei ole mitään tiettyä ja mahdollisesti tuttua fandomia, johon tarina pohjautuu. Avasin tämän otsikon houkuttelemana ja odotin hieman eri aihetta. Jotain pakkaseen, hyiseen talveen ja jäähän liittyvää, mahdollisesti jopa itse pakkasprinssiä, mutta en ihmissusia! Toisaalta ihmissusi oli positiivinen yllätys. Ja ficin nimellekin löytyi tekstistä selitys, olihan tässä tavallaan pakkasprinssi.

Hahmoista Aadasta sai paljon enemmän irti. Tuntui siltä, että pääsin kunnolla tutustumaan hänen hahmoonsa. Mielikuvaksi jäi hieman arka, muiden seuraa oman suseutensa takia karttava, mutta ehdottomasti herttainen tyttö. Mikael sen sijaan jäi melkein täysin pimentoon. Hänestä ei kerrottu samalla tavalla kuin Aadasta, mikä on tosin ihan hyväkin. Lukijana heräsi mielenkiinto, millainen henkilö on tämä Mikael ja onko hänellä kenties jotakin taka-ajatuksia tutustuessaan Aadaan? Ainakin hän myöntää rehellisesti, että oli nähnyt Aadan metsässä ja halusi tulla juttelemaan. Tämä sai haluamaan lisää tietoa ja sen myötä toista pätkää Aadasta ja Mikaelista. : )

Olen aikaisemmin lukenut ficcejäsi, mutta en nyt muista, olenko niitä kommentoinut. Joka tapauksessa olen huomannut, kuinka kauniisti osaat kuvailla asioita ja kertoa niistä. Tekstin alussa oleva kohta: Puut kurottuvat huurteisilla sormillaan kohti taivasta kuin venytellen makeasti aikaisen aamuherätyksen jälkeen. Oli ehdottomasti hienoa kuvailua ja vertailua (sormet ja puiden oksat), loistavaa.

[Vlad]

jossujb, kiitos! En ollut mitenkään noteerannut sitä käytinkö arkisia adjektiiveja vai en; käytin vain sanoja, jotka tulivat mieleen. Mutta kiva, jos tykkäsit niistä. Mikael jäi tässä kyllä vähän varjoon, hän ei kuitenkaan ollut se pääpäätyyppi, halusin keskittyä tuomaan ilmi tarpeellisia asioita Aadasta, koska sitä kautta Mikael valottuisi edes jonkin verran. Näin jälkikäteen on hauska huomata, että oikeastaan ainoa, mitä Mikaelista olen tässä suoraan kertonut on se, että tämän hiukset ovat ruskeat. Kaikki muu pitää kaivaa jostain piilosta.

Mutta ihanaa, että pidit ja kommentoit!

Cilla, tämän otsikko voi kyllä olla vähän harhaanjohtava, vaikka itselleni se onkin päivänselvä Vaikka hyvä, jos otsikonkin merkitys aukesi, koska onhan Mikael nyt melkoinen pakkasprinssi Mielikuvasi Aadasta vastaa aikalailla omaani; Aada on vähän pikkutyttömäinen (en edes tiedä mitään tarkkaa ikää - nuori, hyvin nuori, vaikkakaan ei alle kymmenvuotias. Varhaisteini kenties. Mikael taas, hän on itsellenikin vielä vähän enemmän pimennossa kuin Aada. Mikael on mystinen, myskintuoksuinen poika, joka jostain syystä kiinnitti huomionsa susityttöön. Tällä kaksikolla olen kirjoittanut - ja tulen kirjoittamaan enemmänkin, tässä on potentiaalia niin moneen, että haluan selvittää kaksikon tarinan alusta loppuun.

Ja olen erityisen otettu siitä, että pidit tämän kielestä. Pakko myöntää, että tässä tekstissä on jotain sellaista kielessä, johon olen itse aivan rakastunut. Siksi on erityisen ihanaa, jos lukijat pitävät samoista asioista, se tuo ihanaa onnistumisen tunnetta.