Kirjoittaja Aihe: Me kasvettiin, S, rare10 Sally-Anne Perks/Leanne Moon  (Luettu 1406 kertaa)

Soni

  • ***
  • Viestejä: 122
Otsikko: Me kasvettiin
Kirjoittaja: Soni
Oikolukija: astars913
Ikäraja: S
Hahmot/Paritus: Sally-Anne Perks/Leanne Moon
Tyylilaji: fluff
Vastuunvapaus: En omista, tarkoita loukata enkä saa rahaa.
a/n: Rare10:iin vähän päälle kaksoisraapaleen. Tämä on ensimmäinen femmepari jota kirjoitan ja päätin olla haukkaamatta liian isoa palasta eka kerralla.

Ihmiset luovat keskenään verkkoja, joissa he yhtä lailla vaikuttavat ja saavat vaikutuksia toisilta ihmisiltä.
Sally- Anne Perks ja Leanne Moon löysivät toisensa puoli vahingossa. Luihuisella oli hyvin vähän tunteja korpinkynnen kanssa ja Sally-Anne pysytteli enimmäkseen omiensa verkossa. Hän oli enemmän hiljainen seurailija, eikä mainostanut olemassa oloaan turhan suureen ääneen. Hänellä ei ollut mitään kuulutettavaa, joten hän oli tyytyväinen, jos muut unohtivat hän edes olevan näiden seurassa.

Heillä oli kuitenkin sama V.I.P. tähtitieto ja he siellä löysivät toisensa. Noin vain. Kaksi tyttöä vilkuilemassa toisiaan ja ystävystymässä kirjaston hämärässä.

Se oli ollut lopulta Sally-Annen ehkä paras ystävä, Millicent, joka toivottomana romantikkona työnsi ystävättärensä pää edellä, kuin rohkelikon konsanaan, pyytämään Leannea ulos kanssaan.

– Totta kai, mutta sano, kait me olemme menossa treffeille? oli kuulunut blondintytön vastaus kirjansa äärestä.

Sally-Anne oli nauranut onnellisempana kuin koskaan.

Jälkeenpäin molemmista oli uskomatonta kuinka kivuttomasti kaikki oli heille tapahtunut. He olivat varmoja että olivat tunteneet toisensa koko elämänsä, niin luonnollisesti he asettuivat toisiaan vasten. Kuin kaislat tuulessa toisiinsa kietoutuneena, he pitivät toisistaan itsepintaisesti kiinni läpi myrskyn. Vailla pelkoa kaatumisesta, tietäen että toinen pysyi vierellä ja kiinni.

Hiljalleen, sodan jälkeen, rauhanaikana kun koko nuoriso nousi aikuisten tuhkasta, itse vanhempina kuin he jotka kaatuivat, Sally- Anne ja Leanne ymmärsivät tuon kaiken. Heidän hiljainen rakkautensa oli tehnyt heidän omasta verkostaan särkymätöntä punosta, joka tulisi kestämään kaiken mitä ihmiset sen tielle saattoivat lastata.
Heidän tarinansa oli vasta alussa, mutta heillä ei ollut kiire minnekään.

Missä kaislalla sen parempi olla, kuin toisen vieressä, tavoittelemassa auringon lämpöä ja odottamassa leutoja tuulia.
« Viimeksi muokattu: 02.08.2012 23:37:51 kirjoittanut Soni »
Minun aasini eivät vaivaudu käyttämään siltoja, ne lentävät.