Ficin nimi: Livertäjä
Kirjoittaja: citruuna
Beta: isosiskoni
Tyylilaji/Genre: Draama, myöhemmin fluffy
Ikäraja: K-11
Päähenkilöt: OC, Hugo... Muut uudesta sukupolvesta 
Paritusta en paljastaLUKU YKSISara Avenue oli ihan tavallinen tyttö. Tyttö, jolla oli vaaleat, olkapäille olevat hiukset ja suuret ruskeat silmät. Sara oli melko hoikka ja aika pitkä. Hänen kasvonsa olivat särmikkäät, mutta silti jotenkin pehmeät. Saran iho oli vaalea, mutta kesän myötä tyttö oli saanut pienen rusehtavan vivahduksen. Saran syntymäpäivä on kesäkuun kolmantena, joten hän oli horoskoopiltaan kaksonen. Sara täytti kuukausi sitten yksitoista.
Saran perheeseen kuuluu äiti, isä ja pikkuveli. Avenuen perheen äiti, Mary, näytti aasialaiselta, vaikka olikin britti. Hänen hiuksensa olivat mustat ja lyhyet sekä hänen silmänsä olivat ruskeat, kuten arvata saattoi. Saran isä, Alex, oli erittäin pitkä, toisin kuin vaimonsa. Hänellä oli vaaleat ja pitkät, yleensä poninhännällä olevat hiukset sekä siniset silmät. Saran pikkuveli Jim oli ujo ja melko samannäköinen kuin Sara. Hän oli melkein kuin poikaversio hänestä, tosin kylläkin vastakkaisissa väreissä. Jim oli seitsemänvuotias ja melko villi. Sara piti perheestään hyvin paljon.
Sara perheineen asui pienessä omakotitalossa Lehmuslaaksossa, kylässä, joka oli täynnä omituista väkeä. Lehmuslaakso sijaitsi meren rannalla ja sitä ympäröi kaunis lehto. Keskellä lehtoa oli pieni lampi, jonka äärellä Sara monesti vietti aikaansa.
Oli lämmin kesäilta, ja tapansa mukaisesti Sara vietti aikaansa lammella. Hän makasi pehmeällä ruohikolla nauttien olostaan, kun yhtäkkiä kuuli vähän matkan päästä ääniä.
”Tuollahan on se Weasleyn poika, mikä sen nimi olikaan? Hugo?” sanoi möreä pojan ääni. Ääni kuului selvästikin Saran luokkalaiselle Johnille. John oli iso köntys ja oli jäänyt luokalle pari kertaa. Hänellä oli ruskeat hiukset ja epämääräisen väriset silmät. Jos Sara arvasi oikein, Johnin kanssa oli Johnin paras kaveri Lucas. Lucas oli kaveriaan pienempi, mutta ei hänkään mikään pikkuinen ollut. Lucaksella oli vaaleat hiukset ja sinivihreät silmät.
”Joo, taitaa se olla.” Sara oli arvannut oikein, Lucas se oli.
”Mennään vähän jututtamaan sitä”, John sanoi.
”Joo, mennään”, Lucas sanoi. Lucas aina myötäili Johnia. Sara nousi kyykkyyn makuultaan ja hiipi kumarassa lähemmäs. John ja Lucas kävelivät kohti Hugoa, jota Sara ei ollut aiemmin sinä iltana huomannut. Sara seurasi poikia. Kun pojat pysähtyivät, Sara meni mahalleen maahan.
”Mitäs se Weasleyn poika täällä tekee tähän aikaan illasta?” John sanoi.
”Niin, mitäs teet?” Lucas sanoi. Hugo oli pitkä ja laiha punatukkainen poika, jolla oli siniset silmät. Huomattuaan pojat Hugo hätkähti aluksi rajusti ja sitten rentoutti itsensä.
”Mitä se teille kuuluu? Miksi en saisi muka olla täällä?” Hugo tiuskaisi. John naurahti.
”Kun sinähän pelkäät pimeää”, John sanoi.
”Niin just”, Lucas sanoi.
”Enkä pelkää”, Hugo sanoi.
”Pelkäätpäs.” John sanoi irvistäen.
”En pelkää! En pelkää!” Hugo parahti. John ja Lucas hiljentyivät, eivätkä jaksaneet väitellä.
”Onneksi minun ei tarvitse kestää teitä enää koulussa”, Hugo sopersi.
”Miten niin? Menetkö johonkin vähä-älyisten kouluun vai minne?” John sanoi.
”Niin just”, Lucas sanoi kaikuna.
”En, teidänhän sinne pitäisi mennä. Minä menen maailman parhaaseen sisäoppilaitokseen. Sain aamulla kirjeen, että pääsen sinne!” Hugo sanoi. Kuului paukahdus, ja Hugo kaatui maahan tajuttomana. Sara ei voinut pidätellä itseään enää. Hän nousi ja katsoi uhmakkaasti Johnia ja Lucasia.
”Mitä te oikein teette?” Sara huusi.
”Ei ole sinun asiasi. Kuka sinä oikein luulet olevasi?” John sanoi.
”Niin, kuka?”, Lucas sanoi.
”Olen Sara Avenue, jonka tiedät vallan mainiosti”, Sara sanoi.
”Sinähän olet se tyttö, joka laulaa kimeällä äänellä aina tuolla lammella! Luuletko olevasi jokin laulaja?” John nauroi. Lucaskin röhötti.
Sara rakasti laulamista, mutta ei tavallisesti, vaan livertäen ja sirkuttaen. Hän lauloi linnuille, linnut lauloivat hänelle, sillä hän ymmärsi mitä linnut kertoivat laulaessaan. Hän puhui linnuille, ei vaan puhunut, vaan kuunteli niiden huolia ja ohjasti niitä, lohdutti. Se olikin ainoa omituisempi asia Sarassa.
"Luuletko itse olevasi nyrkkeilijä?” Sara ilkkui.
”Mennään Lucas”, John sanoi ja he kävelivät ripeästi pois. Sara kumartui Hugon viereen ja kokeili kaulasta pulssin. Pulssi tuntui, joten Sara ajatteli, että Hugo on vain tajuttomana. Sara ei tiennyt mitä tehdä. Sitten hän muisti missä Hugo asui. Hän nousi pystyyn ja lähti juoksuun kohti Weasleyn taloa.
Sara kulki Weasleyn talon ohi aina lammelle mennessään. Joskus hän oli nähnyt Hugon ja tämän isosiskon pihalla. Pian Sara saapui punaiselle talolle, jonka tiesi olevan Weasleyn talo. Talo oli lehdon reunassa ja siinä oli rehottava nurmikko isolla pihalla. Sara juoksi ovelle ja kolkutti sitä ovenkolkuttimella. Oven avasi ruskeahiuksinen nainen. Pian ovelle tuli myös mies, joka näytti selvästi Hugon isältä.
”Hei. Olen Sara Avenue ja olen Hugon luokalla...” Sara aloitti.
”Mitä, miten sinä pääsit... siis mikä on asiasi? Minä olen Ron ja tässä on vaimoni Hermione”, mies sanoi.
”Hugo on lammella tajuttomana, kun meidän luokkalaiset John ja Lucas iskivät häneltä tajun kankaalle”, Sara kertoi. ”En tiennyt mitä tehdä, joten juoksin talollenne, jossa olen nähnyt Hugon monta kertaa mennessäni tästä ohi.”
”Ron, miten ihmeessä hän...? Sanoitko että Hugolla on taju kankaalla? Ron, sinun pitää mennä hakemaan Hugo heti, minä katson apua Matami Pomfreyn kirjasta”, Hermione sanoi. Sara hätkähti. Matami Pomfrey?
”Minä voin näyttää tietä”, Sara sanoi.
Myöhemmin illalla, kun Sara meni kotiinsa, hän kipusi huoneeseensa ullakolle. Hän otti päiväkirja esiin ja raapusti päivän tapahtumista. Lopulta hän sulki päiväkirjansa ja huomasi, että ikkunalaudalla istui harmaa pöllö.
A/N: kommenttia voisitte laittaa! 
Tosiaan vähän korjailin virheitä 
kyseessä on siis vanhempi teksti, jota päätin jatkaa seuraavasta luvusta lähtien.
