Etenkin tuota taikapuolta jäin monessa kohtaa miettimään, varsinkin alun takaa-ajokohtauksessa. Mikä esti kaikkoontumasta? Mikä esti tulejo-loitsut ja vastaavat jo tiedossa olevat loitsut, joilla olisi helpottanut kummasti montaa tilannetta. Vankiluolassa olisi ollut täysi mahdollisuus sanattomiin loitsuihinkin, joita uskoisin aikuisten velhojen kuitenkin hallitsevan. Ja niin edelleen.
Moni asia onkin varmasti tehty sitä ajatellen, että näiden elokuvien katsojakunnassa on todennäköisesti runsaasti "jästikatsojia", joille ei HP-kirjojen taikamaailma ole tuttu. Oletan, että laukkujen kopiointi ja vastaavat ovat tällaista varten toteutettu näin. Itse tulkitsin tosin sen laukkujutun niin, että kyseessä olisi ollut velho, joka kopioi laukut taialla, koska mahdotontahan siinä ajassa olisi valmistaa useaa täysin samanlaista kulunutta laukkua käsin. Oletin, että laukun sisään ei saanut katsoa ja laukkua jättää toisen haltuun siksi, ettei laukuntekijälle tulisi kiusausta piipahtaa yksityisalueelle tai päästää eläimiä karkuun - senhän seuraukset nähtiin ekassa elokuvassa!
Myös tuosta Albus/Gellert -suhteesta olen samaa mieltä siinä, että se jäi hyvinkin kevyelle käsittelylle, nimenomaan puheen tasolle, ei tekojen. Lisäksi on tietyllä tapaa canonin vastaista, että Albus puhuu niin avoimesti rakkaudestaan mieheen. Kun ottaa huomioon sen, millainen on silloin ollut aika, ja miten vanhoillisia velhot ovat, se tuntuu epäuskottavalta, joskin toki Dumbledoren tyyliseltä valtavirtaa vasten toimimiselta. Kun miettii, miten vaikkapa Rita Luodiko käsittelee aihetta kirjassaan kaikessa roisiudessaan silti melko verhotusti vielä puoli vuosisataa myöhemmin, ei tunnu uskottavalta, että Dumbledore olisi heitellyt niin kevyesti julki puheita rakkaudesta ja rakastumisesta toiseen mieheen, varsinkaan kaikkien aikojen vaarallisimpana pidettyyn velhoon. Joka tapauksessa tämän elokuvan miesten välisen rakkauden esittely oli kaikessa keveydessäänkin legendaarisen avointa tämäntyyliseen elokuvaan. Onko missään lasten/nuorten elokuvassa ikinä edes sanottu suoraan, että mies on rakastunut toiseen mieheen? Eipä tule ainakaan minulle mieleen. Ehkä seuraavassa osassa jo näytetään enemmän, kun ensin katsotaan, miten yleisö kestää tämänkaltaisen tunnustuksen?
Valokki oli pettynyt verivalan toteutukseen. Minäkin ihmettelin, että se lopulta raukesi ihan noin vain. Odotin myöskin jotain syvällisempää juonta sen suhteen. Vai olisiko tuo pitänyt tulkita niin, että Albus ei saattanut kestää sen rikkoutumisen tuottamaa kipua ja uhkaa, mutta Gellert pystyi siihen? Ehkäpä Gellertin puolelta poikavuosien rakkaus oli jo menettänyt teränsä, vaikka Albus sitä yhä elättelikin? Minulle jäi Gellertistä hyvin kylmä ja tunteeton mielikuva, ja itse tulkitsin sen loppulausahduksen enemmänkin niin, että hän halusi vain pelata Albuksen tunteilla, koska tiesi tämän tuntevan syyllisyyttä valinnastaan. Omasta mielestään hän ei ollut väärässä halutessaan suorittaa omanlaisensa etnisen puhdistuksen, ja ihan samoin Voldemortkin ilmoitti ettei hänen tavoitteenaan ole vuodattaa kallista puhdasta velhoverta; molempien tavoitteena oli edistää velhoväen etua, mutta kyseenalaisin keinoin.
Valio-parka oli tässä elokuvassa hyvin kevyessä roolissa ja tosiaan hänen tarkoituksensa oli lähinnä olla "Draco" ja tappaa Dumbledore, kun Grindelwald ei sitä hommaa itse voinut fyysisesti hoidella. Viime elokuvan cliffhanger "mutta sinähän olet Dumbledore!" oli hutaistu tässä toisella kädellä kevyesti ohi. Olin miettinyt, voisiko hän olla Aberforthin poika, mutta se tuntui aika heppoisalta juonenkäänteeltä, ja kun äitiinkään ei sen kummempaa juonta liittynyt, se tuntui vähän liian helpolta. Sitten vielä poika kätevästi kuolee pois sotkemasta canonia, niin mikäs sen mukavampaa.
Minä tulkitsin sen "käänteismaailman" jonkinlaiseksi välitilaksi, mutta se jäi kyllä aika lailla auki, mikä ja miten sellainen tila syntyi. Mielenkiintoinen ajatus, jos se jotenkin liittyisikin siihen peiliin. Toki sekin oli aika erikoista, että poika viesti isälleen peilin kautta, vaikka ei edes tuntenut tätä. Mietin, oliko koko peilijuttu laitettu tähän siitä inspiroituneena, että Harry ja Siriuksen peili linkittyivät sattuman kaupalla Aberforthiin?
Sen muistinhäivytysjutun tulkitsin itse vain liittyvän siihen, että Grindelwald ei kaivannut tunteita sotkemaan asioita, ei omia eikä toistenkaan. Siihen juttuun olisin toivonut syvempää käsittelyä; koko miekkonen jäi lähes turhaksi hahmoksi kokonaisuudessa ja tuo soluttautuminenkin jätti ilmaan kysymyksiä. Ilmeisesti Gellert ei itse harrastanut lukilitista, vaan hänellä oli siihen hommaan ammattilainen "palkattuna", joten Queenien ansiosta huijaus meni läpi?
Sitten tähän makuasiapuoleen.
Minä kyllä tykkäsin Lallysta; hän oli hahmo, joka sai minut hyvälle mielelle, vaikka ehkä roolin tarpeellisuus kokonaisuudessa olikin vähän kyseenalainen. Ehkä kokonaisuuteen vain tarvittiin "kiintiön mukainen" tummaihoinen vahva naishahmo, kun nyt porukasta puuttuivat Tina ja se naispuolinen taikaministeri?
Tykkäsin myös kovasti siitä, että kaiken sen aiemman sählingin jälkeen nyt keskityttiin rauhallisempiin tunnelmiin; oli vaalikuvio ja se epämääräisen porukan oma operaatio. Minusta se laukkutemppu kaikessa klassisuudessaan oli hauska ja toimi hyvin kokonaisuuteen. Kun nyt oli vain yksi uusi taikaeläin, jota näytettiin enemmän, siihen oli panostettukin enemmän ja minusta se qilin oli tosi suloinen ja sen herkkä sielullinen ominaisuus aika koskettavakin. Lisäksi pelattiin parin vanhan suosikkiotuksen karismalla. Todennäköisesti sekä vähemmällä animoinnilla että vähemmällä kohelluksella ja räiskinnällä lähinnä säästettiin rahaa ja aikaa firmalle, mutta joka tapauksessa minua tämä miellytti. Ja onhan siitä jo vähän aikaa, kun näin ne edelliset, mutta minusta ainakin tuntui että tässä nimenomaan oli vähemmän sellaisia silmittömiä action-kohtauksia kuin aiemmissa. Se rapuluola oli minusta aika turha ja pitkä, mutta toisaalta oli siinä jotain hauskaakin. Pidin siitä, että se lähensi veljesten suhdetta! Minullekin tuli hyvä mieli siitä, että oltiin käsi kädessä ja selvästi tämän kokemuksen jälkeen enemmän yksikkö kuin aiemmin.
Se jäi minullekin (tässäkin) elokuvassa vähän auki, että kuka nyt on se todellinen päähenkilö. Lisko jäi tässä vähemmälle huomiolle, mutta jos tarkoitus oli pureutua Dumbledoreen, ei sekään kovin syvälliseksi mennyt. Oikeastaan ainut, jonka rooli syveni entisestä, oli ehkä Jacob.