Tuulenkosija, K-11 || Narcissa, angst, itsemurha

[Kupla]

Nimi: Tuulenkosija
Kirjoittaja: Kupla
Beta: Nilla
Genre: Angst, romance, deathfic, songfic
Paritukset: Narcissa/Lucius
Ikäraja: K-11
VV eli vapausvastuu: En omista tässä tekstissä mainittuja hahmoja, paikkoja tai asioita. Ne kuuluvat J. K. Rowlingille. En myöskään omista laulun sanoja, jotka ovat tekstin alussa, Tuulenkosijan sanat omistavat A. W. Yrjänä ja CMX kumppaneineen. En saa tästä rahallista korvausta.
Tiivistelmä: Tuuli sai veden valumaan hänen silmistään, lumi poltti hänen jalkojaan ja hänen sydämensä hakkasi viimeisiä kertojaan.
A/N: Tämäkin on niitä vanhoja tekstejäni, joita olen muokkaillut ja viimeistellyt. Tämän oli tarkoitus olla tavallinen one-shot, mutta yllättäen tästä tulikin kolmen raapaleen pituinen tekstinpätkä. Raapaleet eivät ole erikseen eriytyneinä, enkä laske laulunsanoja niihin kuuluviksi. Osallistuu FF100:an.
Sana: 051. Vesi.
Varoitukset: Itsemurha.




Mielessäni seisoisinpa yksin törmän huipulla,
huutaisin ees niin kuin huutaa näkijätär kirousta
tuulta taivaalta kun kutsuu painajaista riepottamaan pois.

Vaan kirjani on väsyneet ja näyt täynnä olioita,
jotka ei oo niskojansa nöyrryttäneet maailmalla,
ne minut tahtoo vangita ja kantaa tyhjään ilmaan mukanaan.

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa
vaik’ kysymykset huutavatkin kuorolauluaan.
Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä,
senkin ne tahtovat omistaa.

Nyt on tullut aika tunnistaa ne kaikki kasvot,
jotka luuli unhoon painaneensa, arkipäivän savuverhon taa,
ei unet jätä meitä rauhaan, vaikka hylkäisimme ne.

Lähden iltamyöhään, viimeinkin on aika,
on jää niin mustaa yllä syvyyksien,
joiden tiedän tummaan hellyytensä helmaan
sulkeneen niin monta pyhiinvaeltajaa.
CMX: Tuulenkosija


Kaikki oli ohi. Sen jälkeen, kun Lucius oli viety pois, kaikki elämä tuntui valuvan Narcissasta kuin vesi puhkaistusta leilistä. Kotona ei ollut enää ketään, talo suorastaan kaikui tyhjyydestä. Ainoastaan tuulen vonkuvat huudot kuiskailivat Narcissalle sanoja, kieltä, jota hän ei ymmärtänyt. Hänen omat askeleensa seurasivat häntä, varjo kipitti perässä kuin tottelevainen sylikoira. Kynttilän liekki loi lepattavia varjoja kasvoille, jotka eivät olleet Narcissan vaan jonkun muun, naisen, äidin, jonkun, joka ei ollut.

Narcissa tunsi terävien lumikiteiden pistot paljaissa jaloissaan, ja sen polttavan, raastavan tuskan minkä kylmyys teki. Tuuli puhalsi, saaden hänet värisemään ja ponnistelemaan eteenpäin. Ohut saali irtosi hänen olkapäiltään ja lensi pyörteillen valkeaan hankeen. Narcissa ei edes harkinnut kääntymistä, sillä hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta nähdä saaliaan. Tuuli sai veden valumaan hänen silmistään, lumi poltti hänen jalkojaan ja hänen sydämensä hakkasi viimeisiä kertojaan.

Nainen näki vihurin läpi lumen peitossa olevan tuolin ja puun, puun, jossa oli ollut viime kesänä lehtiä. Nyt se oli niin kuollut, raiskattu, revitty ja näytti sumeana kauniimmalta kuin mikään muu. Narcissa asteli lähemmäs tasaista aluetta penkin ja puun edessä.

Lumi peitti jään joka puolelta. Huolimatta kylmästä ilmasta pihalammen jää oli ohutta. Se ritisi Narcissa hennon olemuksen alla, päästi toivottomia parahduksia tuulen ujeltaessa. Kuului räsähdys, ja Narcissan tasapaino petti. Hänen oikea jalkansa oli uponnut nilkkaa myöten jään läpi, ja hän tunsi veden vetävän häntä syvyyksiinsä. Narcissa kuitenkin jatkoi matkaansa, saavutti aikaisemman tasapainonsa ja veti jalkansa pois avannosta. Hän ei huomannut jään viiltämiä ohuita haavoja nilkassaan. Nilkkakorua.

Paukahdus jäässä naisen alla sai hänet hymyilemään. Narcissasta tuntui siltä, kuin hän olisi äkkiä pudonnut kuoppaan ja jättänyt osan itsestään kuopan reunalle. Hänen kätensä haroivat ilmaa, saamatta tuulesta kiinni. Käsivarret ojennettuina sivuille, tuulta kosien, Narcissa putosi jään läpi. Ympäröivä jäätävyys pakotti hänen keuhkonsa tyhjiksi. Narcissa raotti huuliaan, antoi veden suudella häntä ja hengitti.

Vesi oli niin kylmää, niin mustaa. Ja niin armollista.

[Eeyore]

kuten aika usein, nimi veti puoleensa. se herätti pieniä kysymyksiä itse ficin sisällöstä, johon en missään tapauksessa pettynyt ^^
huomasin kyllä, että tätä oli mietitty pitkään ja hartaasti ja että jokainen sana oli harkittu tarkkaan. tykkäsin sanoilla leikittelystä hirveesti, tää on kyllä yks taideteos voisin kopsata tän melkein kokonaan mutta otetaan silti vain parhaimmat

Kaikki oli ohi. Sen jälkeen, kun Lucius oli viety pois, kaikki elämä tuntui valuvan Narcissasta kuin vesi puhkaistusta leilistä. Kotona ei ollut enää ketään, talo suorastaan kaikui tyhjyydestä. Ainoastaan tuulen vonkuvat huudot kuiskailivat Narcissalle sanoja, kieltä, jota hän ei ymmärtänyt. Hänen omat askeleensa seurasivat häntä, varjo kipitti perässä kuin tottelevainen sylikoira. Kynttilän liekki loi lepattavia varjoja kasvoille, jotka eivät olleet Narcissan vaan jonkun muun, naisen, äidin, jonkun, joka ei ollut.

kaikki nuo vertauskuvat oli mahtavia ja tuo tuulen puhuminen... ooh.

Nyt se oli niin kuollut, raiskattu, revitty ja näytti sumeana kauniimmalta kuin mikään muu.

tykkään ite aina kun kuvaillaan miltä puut näyttää, miten ne on pukeutunu etc. tämä kuvaus menee kyllä melkein kärkeen.

Hän ei huomannut jään viiltämiä ohuita haavoja nilkassaan. Nilkkakorua.

tuon nilkkakorun takia halusin quotettaa tämän. luonnon omatekemä koru

Vesi oli niin kylmää, niin mustaa. Ja niin armollista.

vesi voi olla kylmää, julmaa, tappavaa... mutta, kuten totesit, myös armollista. riippuu tapauksesta.
kiitos tästä!

[Kupla]

Eeyore, kiitos Pidän myös itse puiden kuvailemisesta tuollaisilla vertaukuvilla, etenkin jos kyseessä on tämän tapainen teksti. Muutenkin vertauskuvien keksiminen on ihanaa. Sanoja tuli tosiaankin aika reilusti harkittua, kun piti niitä tuo tasan 300 saada

[Munis]

Vau.
Ensinnäkin, tuo tapahtuma voisi aivan hyvin olla tosi, tottakai Narcissa voi olla masentunut juuri tuosta syystä.
Minäkin huomasin, että olit miettinyt ja jokainen sana oli valittu monista mahdollisista, ja vieläpä erittäin onnistuneesti. Tuokin leiliin vertaus, niin kekseliästä, oikeasti. Samoin kuin nilkkakoru ja puun ja tuolin kuvailu. Kaunista. Kuten ohut jää piha-altaassa, kaunista, mutta petollista. Tuo itsemurha tapakin oli mukavan harvinainen, tai siis no joo... Yleensä ne itsemurhat ficeissä ovat kai sellaisia veriläträilyitä. Mutta hyiseen veteen putoaminen ja sen veden hengittäminen.
Saan kylmät väreet, kun ajattelen tuota kuolintapaa.
Mutta taas kerran, aivan loistavaa!
Kiitos!

[Kupla]

Ankka, yleensä itsemurhat ovat todellakin samaa kategoriaa sen kanssa, että hahmo sullotaan lihamyllyyn. Itse olen kerran meinannut hukkua, ihan naperona, ja se ei kyllä tunnu kivalta kun vetää vettä henkeen ja vajoaa sinne pohjalle Sisko sentään retuutti ylös sillä kertaa, eikä edes mitään pelkoja jäänyt. Kiitän taas kerran upeasta kommentistasi

[Daala]

Apua... Tämä oli todella koskettava... Jopa minä en voinut mitään sille, että tirautin pari kyyneltä lukiessani tätä (mikä jo sekin on harvinaista).
Narcissa on yksi lempihahmoistani, ja on tullut itsekin kirjoitettua hänestä jonkin verran ficcejä, joten jo senkin puolesta tämä onnistui osumaan herkkään kohtaani.
Olen niin joutunut kuvittelemaan tuon ajan, kun Narcissa menettää Luciuksen, että tämä teki todella kipeää, kun nuo Narcissan ajatukset tuntuivat aivan käsittämättömän todellisilta.
Hieman erilainen itsemurha, kuten Ankkakin edellä jo mainitsi. Odotin jotain rankempaa, mutta tämä oli kenties enemmän narcissamainen, kuin mikään hirttäytyminen tms.

Pidin tekstistäsi, se oli aivan mielettömän hienosti kirjoitettu, ja tuo CMX:n kappale sopi tähän todella hyvin.
Eeyore jo tuolla alussa lainailikin noita kohtia, ja minä yksinkertaisesti vain yhdyn hänen kommenttiinsa.

Olen todella otettu, tämä oli niin koskettava ja todentuntuinen, että varmasti mietityttää vielä jälkeenpäinkin.
Suurensuuret kiitokset tästä lukukokemuksesta!

[Hermy^]

Pakko sanoa, että tartuin tähän juuri nimen tähden :"D Ihana.
Ja niin oli ficcikin. Tykkäsin kovasti vertauksista ja kuvailuista, erityisesti nilkkakoruvertaus oli osuva.

Lopetus oli aivan ihana:

Vesi oli niin kylmää, niin mustaa. Ja niin armollista.

Aww. (Tai ei aww, muttei siihen sopinut mikään muukaan.)

[Geena]

Hienosti keksitty nimi! Herätti mielenkiinnon (kuten yleensä on tarkoituskin), ja oli pakko tulla lukemaan. Enkä petynyt.
Joutuisin lainaamaan melkein koko tekstin, joten en tee sitä. Vaikka melko lyhyt tämä olikin, pidin siitä paljon. Kaunista, kuvailevaa tekstiä. Juuri tämän kaltaisia kirjoituksia haluaa nähdä.
Anteeksi oikein taitava kommenttini, on hieman väsynyt olo, kun en ole nukkunut viikkoihin juuri ollenkaan.

[Nansu]

Että kun sä kirjoitat hyvin! Olen muutaman sun ficin lukenut, ja tähän mennessä ollut todella loistavaa jälkeä.

Hänen omat askeleensa seurasivat häntä, varjo kipitti perässä kuin tottelevainen sylikoira.

Kaunista, tykkään tavastasi kuvailla varjoa sylikoiraksi, kai sen takia etten itse keksisi sitä :D

Hän ei huomannut jään viiltämiä ohuita haavoja nilkassaan. Nilkkakorua.

Nilkkakorua<3 Ah, tämäkin kauniskaunis.

Narcissa raotti huuliaan, antoi veden suudella häntä ja hengitti.

<3___<3 Tosi upeaksi muotoiltu lause.

[Kupla]

Äh, miten en ole vastannut teidän kommentteihinne aikaisemmin? Luettu ne kyllä on, mutta näemmä olen taas vaihteeksi jotenkin jumiutunut. Pahoittelen

Giladra Carrion, en voi muuta kuin kiittää Ihana kommenttisi veti ihan sanattomaksi.

Hieman erilainen itsemurha, kuten Ankkakin edellä jo mainitsi. Odotin jotain rankempaa, mutta tämä oli kenties enemmän narcissamainen, kuin mikään hirttäytyminen tms.

Hukuttautuminenhan on aika harvinainen itsemurha ficeissä, vaikka se taitaa olla yksi yleisimmistä ihan todellisessa elämässä. Ihan suoraan sanottuna hukuttautumisesta oli huomattavasti mukavampi kirjoittaa kuin esimerkiksi valtimoiden auki viiltelystä tai juuti mainitsemastasi hirttäytymisestä. Ei sen kuoleman aina tarvitsisi olla verinen ja tuskainen, kyllä se voi olla myös ihmistä suurempi ja omalla tavallaan rauhallinen.
precious, nimestä voimme vain kiittää A. W. Yrjänää, kiitokset sinne jos hän sattuu tämän lukaisemaan Toivottavasti itse tulen olemaan jonakin päivänä yhtä hyvä nimenkeksijä kuin hän.
Geena, minulla tuntuu tuo kirjoittaminen menevän paitsi kirjailijankramppi-kausien mukaan myös sen mukaan, onko minulla lyhyiden vai pitkien tekstien kausi meneillään. Tuulenkosijan kirjoittamisen aikana minulla oli kausi, jolloin kirjoitin aina vain lyhyempiä ja lyhyempiä ficcejä. Se tietenkin vain kertoo siitä, ettei aina kannata juuttua samaan muottiin, tahtiin ja pituuteen tekstin suhteen
Nansu, kiitän Voin antaa vinkin ficcieni suhteen, että kannattaa pysyä melkeinpä uudempien ficcien puolella. Ne vanhemmat ovat aika karmaisevaa luettavaa. Tietenkin niistä näkee sen ikuisen kehityksen kirjoittamistaidoissani Eli ficcilistauksen Tähtitorni-pätkän alkupäätä en todellakaan suosittele!

[Belsissa]

Täytyy sanoa, että minunkin huomioni kiinnitti nimenomaan ficin nimi.

En ole ollenkaan pettynyt, että tulin avanneeksi tämän, sillä pidin tästä kovasti. Lisäksi mieleeni oli päähenkilö, Narcissa, joka kuuluu lempihahmoihini Potterissa.

Tykkäsin tässä ficissä eniten Narcissan ajatusten juoksusta, sillä sen mukana tähän kulkeutui monia sydäntäsärkeviä teemoja. Hänen olemunsakin oli niin lyöty, niin rikki ja hyvin haavoittuvainen. Vertauskuvasi oli upeita ja oli hienoa, kuinka välitit asioita myös epäsuoraan esimerkiksi tuon puun kautta.

Myös tämän erilaisuus verrattuna muihin vastaaviin on rikkaus, sillä kuten Riiku Alexa jo mainitsikin, tämä ei ollut sellaista perus angstangstviilviil - juttua, johon minä ainakin olen jo aivan totaalisen kyllästynyt. Minunkin mielestäni tunnelmassa oli jotakin rauhallista, mutta silti tavallaan myös levottomuutta ja ainakin suurta surua.

Kiitos tästä, tekstisi oli kaunis ja virheetön.