Mies jota kärsimys ei tappanut (H/D, angst, S)

[Ming]

Nimi: Mies jota kärsimys ei tappanut
Kirjoittaja: Ming

Ikäraja: S
Genre: eroangst
Paritus: Harry/Draco

A/N: Winga. <3 Kiitos kaikille muillekin ihanille nimiavusta ja inspiraatiosta.

Mies jota kärsimys ei tappanut

Heidän eronsa ei ollut erityisen kummallinen tai äänekäs. Siihen ei liittynyt hirveästi riitoja, sillä ne he olivat osanneet käydä läpi jo seurustellessaan. Sen sijaan heidän eroonsa kuului muutama harmistunut ja surullinen suudelma, varovainen huulten kosketus poskea vasten, koska kumpikaan heistä ei oikein tiennyt miten pitäisi käyttäytyä, sillä he eivät voineet käyttäytyä enää niin kuin he molemmat olivat tottuneet käyttäytymään.

Ensiksi Harry huomasi liikkuvansa Dracon seurassa kuin murrosikäinen poika, joka oli kasvanut kesän aikana kymmenen senttimetriä pituutta, eikä oikein enää tiennyt miten hallita kehoaan. Vääntelyä ja asennon vaihtoa. Vaikeaa oli se, että heillä oli vain yksi keittiö, yksi eteinen ja yksi kylpyhuone, joten pakokeinoa ei ollut.

Kuitenkin Harry oli se, joka suostui muuttamaan pois. Hän ei saanut asuntoa heti, eikä viitsinyt häiritä ystäviään majoittamalla itseään heidän luokseen. Ensimmäistä kertaa häntä harmitti, että sodan jälkeen oli luovuttanut pois Kalmanhanaukion asuntonsa. Nukkuminen sohvalla sai hänen niskansa kipeäksi, mutta ei tarpeeksi, jotta hän olisi voinut unohtaa sen kivun, joka pisti hänen keuhkojaan joka kerta kun hän huomasi Dracon unohtavan hänen olemassaolonsa.

Harry toivoi, että Draco olisi edes huutanut, vaikkei se ollutkaan hänelle ominaista. Olisipa Draco ollut hänelle edes vihainen. Kun Harry oli kysynyt, miksi Draco halusi erota, ei Draco ollut sanonut mitään kliseistä. Ei ‘se johtuu minusta, ei sinusta’ eikä varsinkaan ‘minusta tuntuu, että näin olisi parempi sinulle’. Draco sanoi, ettei enää rakastanut Harrya, ja se tapa, millä Draco sen sanoi, sai lauseen kuulostamaan pelkästään totuudelta.

Kun Harry viimein sai asunnon, hän ei kertonut siitä Dracolle, sillä ei hänellä ollut mitään kerrottavaa. Hän ei ollut käynyt katsomassa asuntoaan eikä hän vielä muistanut edes osoitettaan, vaikka olikin siirtänyt suurimman osan omista tavaroistaan sinä päivänä, kun oli allekirjoittanut vuokrasopimuksen. Mitäpä hän siis oikeastaan voisi edes kertoa.

Harry oli tilannut asuntoonsa uudet kalusteet ja jätti kaikki huonekalut Dracolle. Ja astiat. Ja liinavaatteet. Hän selitti sen itselleen sillä, että olivathan ne jo kuluneita, mutta todellisuudessa hän ei halunnut muistaa Dracoa joka kerta palatessaan kotiin.

Kun Harry ei voinut enää leikkiä, ettei hän olisi saanut jo uutta asuntoa, hän päätti lähteä. Hän valitsi sen hetken, kun Draco oli juuri tullut töistä ja vaihtanut löysiin housuihin ja valkoiseen puuvillapaitaan.

Harry ei ollut koskaan pukenut kenkiään niin hitaasti. Dracoa hieman häiritsi se, miten juuri sinä päivänä Harry päätti solmia kengännauhansa ilman taikuutta. Hiljaisuus heidän välillään tuntui oudolta.

Kun Harry oli valmis, hän nosti laukkunsa olalleen ja astui käytävään.

“Minusta tuntuu, että tulen kaipaamaan sinua vielä”, Harry sanoi Dracolle kääntymättä mukanaan kaikki omaisuutensa. Draco ei reagoinut, mutta Harry tunsi Dracon ja tiesi, että hän kuuli. He olivat jakaneet niin paljon, ettei jokin niin triviaali asia kuin rakkauden puute voinut muuttaa sitä kaikkea.

—

Yhden kerran Harry eksyi Dracon sänkyyn, ja vaikkei halunnutkaan sitä myöntää, oli se ollut melkein anelemista. Kokeilu. Vielä yhden kerran.

Harry tarvitsi sitä Dracoa, joka suuteli hänen niskaansa ja painoi kämmenensä hellästi hänen rintalastaansa vasten samalla kietoen hänet syliinsä.

Sinä kertana Draco oli ensin liian aggressiivinen, eikä Harry uskaltanut sanoa mitään, vaan oletti Dracon tarvitsevan sitä. Mutta Dracon kosketus oli kevyempi kuin ennen. Se häiritsi Harrya, joten hän kääntyi ja pakotti hänet pois päältään.

Draco ei näyttänyt pettyneeltä tai edes yllättyneeltä, vaan nousi istumaan. Se sattui Harrya enemmän kuin mikään fyysinen kohtelu, jota oli koskaan osakseen saanut.

“Minusta tuntuu, etten tarvitse sinua enää”, Draco sanoi Harrylle. Harry puki vaatteet päälleen ja lähti viimeistä kertaa.

[haryu]

Au. Oon jo pariin otteeseen maininnu sulle tästä taidosta otti kipeetä melkein minuunkin tän lukeminen.

Hm. Mitäs mun piti sanoa.

Aika ilkeästi kyllä vihlaisi tuo ihan koruton ja selittelemätön "en enää rakasta sinua". Ihan oikeesti, ei :'D miksi näin. (sori tää sekavuus, en oikeen hallitse tätä hommaa nyt)

Mä en en oikeesti tiiä mitä voisin vielä sanoo. Oon niin hirmu vaikuttunut ja kaikkea koska oli hieno ficci. Ja nimi on ihan kultaa kyllä ^^

[Winga]

Halusin kommentoida tätäkin paremmin kuin mitä kommentoin silloin aiemmin. Oon lukenut tän muutamaan kertaan, koska tykkään tästä, tykkään siitä miten surullinen tää todella on.

Siitä, että Harry yhä jatkaa tuntemista Dracoa kohtaan, vaikka vaikuttaa selvältä, ettei Dracolla oo mitään enää Harrya kohtaan.

Luomasi tunnelma on tässä ihan älyttömän hyvä ja ää, toi nimiki! Ihan paras! Kauhee ku tästä tulee hehkutusviesti

Huomasin muuten jollain lukukerralla tämän:

Se häiritsi Harrya, joten hän kääntyi ja pakotti hänet pois päältään.

Tossa pitäisi ehkä lukea, että "hän kääntyi ja pakotti tämän pois päältään".

Yy erofikit on jotain parhautta varsinkin jos ne on tämmöisiä oikeesti surullisiakin ja saa eron vaikuttamaan aidolta. Mulla on muutenkin (sen takiakin että oon miettiny että pitäis iteki kirjottaa se pitempiki erofikki) soinut päässä Kun kuolen, kun siinä on kohta, jossa lauletaan "Viimeiset sanat tunnistaa siitä ettei niitä koskaan huudeta" ja tästä tuli mulle just sellainen olo. Että kaikki riidat on jo riidelty ja huudot huudettu ja nyt ei enää oo semmoista vaan nyt on vaan hiljainen ero. Kiitos tästä (:

[Lasikuula]

Au au! Henkisesti hyvin kipeä, itsellekin jollain tasolla jopa tuttu aihe. Kun suhde ei vain toimi rakkauden puutteen vuoksi, se ei vain toimi.

Mahtavaa kuvailua, ihanan tuskaista sanastoa. Rakastuin tapaan, jolla kuvailit Harryn tuntemuksia. Oli myös hienoa huomata, että pysyit aina vain Harryn ajatuksissa ja ettei Dracon versiota asioista kerrottu. Siitä pisteet kotiin, monilla teksteillä on tapana latistua "selittelyn vuoksi", eli kun toinen osapuolista saa suunvuoron tekstissä.

Tämä olisi varmasti toiminut originaalinakin, mutta nyt hahmojen tuttuus ja ennakkoasenteet hahmojen luonteisiin toi tähän sen oman mausteensa. Ehkäpä se oli juuri se juttu, miksi tykkäsin tästä niin paljon? En tiiä, hyvää työtä kuitenkin!

Kiitokset lukukokemuksesta

[Odo]

Tämä oli mukavasti edukseen erottuva eroficci, jossa ei ollut huutoa tai riitoja. Se teki tästä realistisen, sillä eroaminen ei ole aina pelkkää taistelua vaan se saattaa vaatia yhdessä asumista vielä eron jälkeenkin. Tiedän, kun olen itse ollut sellaisessa tilanteessa ja olit tähän saanut oikeanlaista tunnelmaa, joka välittyi lukijallekin.

Harryn ja Dracon välejä oli kerrottu hyvin, miten se oli vaikeaa ja hankalaa olla yhdessä, miten he toimivat tilanteessa. Pienet yksityiskohdat, kuten se, ettei Harry halua edes astioita uuteen kotiinsa olivat ihania, joista pidän aina teksteissä. Pituutensa puolesta tämä oli sopiva, sillä mukana oli kuvailua, tunteita ja tapahtumia hyvässä tasapainossa, eikä mitään ollut niin sanotusti liikaa. Se, että Dracon tunteet kuolivat ja hän kertoi totuuden sopi hyvin hahmolle ja Harry, jolle eroaminen oli vaikeaa ja kuinka hän vielä tarvitsi Dracoa sopivat hahmoille itselleen. Tässä on paljon tietynlaista vapautta ja kuljetaan niin paljon tunteiden voimalla, että on vaikeaa sanoa tarkemmin hahmojen iiceydestä kuin vaikkapa jatkoficissä, mutta pointtini on se, että hahmot toimivat sellaisina, kuin olit ne kuvannut.

Lopusta pidin erityisesti, miten he kuitenkin päätyvät vielä kerran samaan sänkyyn, mutta loppujen lopuksi Draco ei enää tarvitse Harrya vaan kaikki on lopullisesti ohi. Ei ole enää mitään, mikä yhdistäisi heidät. Se surullinen tunnelma ja kerronta Harryn näkökulmasta oli lukijalle asti välittyvää, joka on hyvä juttu. Yritän tässä siis sanoa, että pidin tästä! Drarry ei ole suosikkejani, mutta tätä oli siitä huolimatta mukava lukea. Olen oikeastaan viime aikoina huomannut, että olen lukenut paljon Drarrya, että kohta musta varmaan tulee fani tai jotain, kun löytyy näin kivoja ficcejä. Kiitokset tästä. <3

Ja meinasin unohtaa tärkeimmän: otsikon, se on ihana. Sen takia oikeastaan avasinkin tämän ja en todellakaan pettynyt. Se on iskevä ja sopii tähän todella hyvin!