Kirjoittaja Aihe: Voittajia, K11  (Luettu 1665 kertaa)

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Voittajia, K11
« : 25.01.2013 00:35:23 »
Kirjoittaja: nauha
Ikäraja: K11
Tyylilaji/Genre: Angstinen ja sekava draama, jossa kevyitä viittauksia seksiin
Yhteenveto: ”Minä hävisin ja sinä voitit.  Alusta asti.”

A/N: Osallistuu Originaali10-haasteeseen sanalistan sanalla voitto.


Hänen talonsa rappukäytävän valot ovat sammuneet aikaa sitten.

He nojaavat toisiinsa, ja hän antaa hengityksen karkailla huuliltaan melkein kuin tarkoituksellisesti, kuin ei olisi koskaan aikonutkaan lopettaa hengittämistä. Hänen otsansa on hikinen, ja tukka liimautunut ihohuokosiin asti, ja hänen vaatteensa ovat ryppyiset, ja toisen villapaidan poolokaulus estää sänkeä raapimasta ihoa.

He seisovat siinä ja hän tietää, että jos voisi palata takaisin ajassa, hän vetäisi pois kaikki ne sanat ja kaiken sen kivun. Hän antaisi toisen voittaa jokaisen kiistan, kisailun ja riidan. Olisi valmis sanomaan:
”Minä hävisin ja sinä voitit.  Alusta asti.”
Koska niin paljon, niin paljon hän oli toista rakastanut ja halunnut ja kaivannut jokaisena heidän eronsa päivänä.

Ja kaiketi hän olikin hävinnyt. Hän oli ollut valmis jakamaan kylpyhuoneensa lavuaarin, nauramaan toisen vitseille, kantamaan hänen lapsensa, tuudittamaan pois painajaiset ja heräämään aamun kankeuden paineeseen alaselkäänsä vasten. Ja silti toinen oli sanonut:
”Minä olen pettänyt sinua”, melkein kuin se olisi ollut väistämätöntä ja ennalta arvattavaa, eikä jotain joka raastaisi heidät palasiksi ja irti toisistaan.

Hän on monesti miettinyt, miten toinen oli koskettanut sitä naista. Oliko tämä silitellyt esiin leukaluun ja lapojen uurteet, hivuttanut kättään hitaasti ylös reittä ja hengittänyt kaulalle, aivan korvan juureen. Ja ennen kaikkea, oliko toinen ajatellut häntä?
Hänen pisamaisia kalpeita kasvojaan, ja olkapäille laskeutuvaa punertavaa tukkaansa tai pyöristynyttä vatsanseutua.

Hän oli miettinyt ja hän oli puhunut siitä ääneen, saanut ystävänsä kiusaantumaan ja kieltäytymään myöhemmistä kahvikutsuista. Hän oli ottanut sen esiin arkisissa keskusteluissa työkavereidensa kanssa, kaatanut kupit täyteen kahvia taukohuoneessa ja heleästi nauraen kysynyt:
”Kun minun mieheni makasi toisen naisen, luuletteko hänen tehneen sen hänelle kuten aina minulle?”

Ja nyt he seisovat siinä kiinni toisissaan ja hän on valmis unohtamaan kaiken. Hän on valmis unohtamaan toisen naisen, valheet ja totuudet ja kivun. Kiusalliset hetket taukohuoneen hiljaisuudessa ja hänen oman järjettömyytensä. Koska kaikkein eniten hän haluaisi vain olla miehen oma, oma ja rakastettu.

Hän haluaisi miehen voittavan.

Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

Funtion

  • Vieras
Vs: Voittajia, K11
« Vastaus #1 : 01.02.2013 16:25:28 »
Mä en oo tainnut koskaan lukee sulta mitään? Ah, en ookaan pitkiin aikoihin tutustunut jonkun mulle tuntemattoman kirjoittajan teksteihin! Ihanaa aloittaa tää teksti kokonaan ilman ennakko-odotuksia.

Hän oli ollut valmis jakamaan kylpyhuoneensa lavuaarin, nauramaan toisen vitseille, kantamaan hänen lapsensa, tuudittamaan pois painajaiset ja heräämään aamun kankeuden paineeseen alaselkäänsä vasten.
Tätä loppua en ihan ymmärtänyt. ”Heräämään aamun kankeuden paineeseen alaselkäänsä vasten.” ?? Siis missä se paine oli? Alaselkäänsä vasten? Mitäh?

”Minä olen pettänyt sinua”, melkein kuin se olisi ollut väistämätöntä ja ennalta arvattavaa, eikä jotain joka raastaisi heidät palasiksi ja irti toisistaan.
Tää oli tosi tosi hieno, pidin erityisesti siitä miten laitoit lainausmerkin ja pilkun jälkeen tuon lauseen, ihan kuin lause olis ollut puhujana (vaikka aluksi olikin että ”toinen oli sanonut” niin silti se vaikutelma tuli). Hienosti kikkailtu kohta!

Mä en oikein pitänyt siitä, miten tässä nää hahmot oli vain ”hän” ja ”toinen”. Koska se teki lukemisesta todella raskasta, oli vaikeaa pysyä kärryillä kenestä puhuttiin missäkin, kun esim. tässä:

”Kun minun mieheni makasi toisen naisen, luuletteko hänen tehneen sen hänelle kuten aina minulle?”
tuossa on ”luuletteko hänen tehneen sen hänelle” eli vähän sekavaa, varsinkin kun aluksi ”hän” viittasi tuohon kertojaan tai siis tuohon jota petettiin, mutta tässä ”hän” on sekä se pettäjä että se joka oli pettäjän kanssa, se kolmas pyörä. Joten tavallaan tässä nyt ”hän” sana viittasi kaikkiin näihin kolmeen henkilöön ja siks oon pyörällä päästäni. :DD

Otsikosta pidin kovasti! Vaikka se olikin vähän tylsänoloinen, niin se sopi tähän erinomaisesti ja olin ihanan ytimekäs, mutta ei kuitenkaan itsestäänselvä. Otsikkoa jäinkin hieman pohtimaan, siinä kun on monikko "voittajia". Ketkä tässä sitten voitti? Se pettäjä ja se kolmas pyörä? Toisaalta:

Hän haluaisi miehen voittavan.
Toi jäi mietityttämään mua. Haluaisi. HALUAISI. Eli se ei välttämättä voittanutkaan. Ja jos se voitti, niin mitä se voitti? Niin, ne kiistatko? Kertoja (kun sanon kertoja, puhun henkilöstä jota petettiin) sanoi olevansa valmis antamaan miehen voittaa jokaisen kiistan ja tappelun, koska se ikävöi sitä miestä nii paljon. Mä en kuitenkaan voi mitenkään itse laskea sitä miehen voitoksi. Ehkä tässei oo voittajia. On vain se petos, nämä ihmiset. Menneisyys jota ei voi muuttaa. Aika jota ei voi kelata taaksepäin. Tässä tää voittamisteema sai kyllä monta erilaista merkitystä. Mä jäin todella miettimään sitä, mikä on hyvä juttu!

Ideatasolla tää on aika peruskolmiodraama. Mutta tää sun toteutus on todella hieno, sun kielenkäyttös on hyvin kaunista ja toisaalta simppeliä, joukossa oli kivoja helmiä jotka intensivöi lukemista, esim. "tukka liimautunut ihohuokosiin saakka"... ehkä vähän miinusta sanasta tukka, itse inhoan sitä sanaa, mut mielipideasia tääkin.

Yllättävän mielenkiintoinen teksti. Ymmärrän sikäli, että ehkä halusit jättää hahmot nimeämättä, jotta tää ois yleispätevämpi, jotenkin... etäisempi? En tiedä, mut joka tapauksessa tää nimeämättömyys ei musta toiminut tässä kovinkaan hyvin, sillä menin tosiaan sekasin niiden hän-sanojen kanssa. Mutta muuten tosi kiva teksti, pidin hirveesti. Kiitos! : )

// Ah joo kiitos selvennyksestä RoastedGarlic, aivot ei pelannut! :DD En tajunnut ees tuota lusikassa nukkumista.
« Viimeksi muokattu: 01.02.2013 16:53:51 kirjoittanut fierté »

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Vs: Voittajia, K11
« Vastaus #2 : 01.02.2013 16:50:29 »
Hän oli ollut valmis jakamaan kylpyhuoneensa lavuaarin, nauramaan toisen vitseille, kantamaan hänen lapsensa, tuudittamaan pois painajaiset ja heräämään aamun kankeuden paineeseen alaselkäänsä vasten.
Tätä loppua en ihan ymmärtänyt. ”Heräämään aamun kankeuden paineeseen alaselkäänsä vasten.” ?? Siis missä se paine oli? Alaselkäänsä vasten? Mitäh?
Itsehän tulkitsisin tuon erektioksi. Jos nukkuu sillei lusikassa.

Mut muuten - nyt ei jotenkin tee mieli tulkita. Musta tää oli tosi kaunis teksti. Hahmoista tuli hurjasti ilmi ihan pienillä jutuilla ja jäi oikein sellane ärsytys ku oli niin surullinen tarina. Just toi voittamisen symboliikka tossa jotenki, ja sit se mitä on valmis tekemään koska rakastaa ja on hölmö. Se on niin inhimillistä, niin aitoa.

Kiitos tästä tekstistä!
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Voittajia, K11
« Vastaus #3 : 01.02.2013 18:37:10 »
fierté, heipähei ja tervetuloa vain tekstieni pariin! Et ole tosiaan tainnut multa koskaan mitään lukea, tai ainakaan et ole kommenttia jättänyt niin, että tietäisin siitä. Enkä mie toisaalta ole niin kauheasti kirjotellutkaan, runoja lähinnä. Ihanaa kuitenki että päädyit tätä lukemaan! Okakettu oli näköjään sujauttanut mut kommenttikampanjaan (kiitos siitä!), mistä ilostuin kovasti.

Heti alkuun on sanottava, että ymmärrän tän sun ongelman näiden nimettömien hahmojeni kanssa varsin hyvin. Joissain kohdissa se aiheuttaa hämäännystä enemmän ja joissain vähemmän, mutta musta ei tuntunut oikealta nimetä näitä. Olis tuntunu oudolta kirjoittaa että Matti ja Maija ja Pirkko.

Tuossa mainitsemassasi ”Kun minun mieheni”- kohdassa yritin kauan keksiä parempaa tapaa ilmaista asiani, mutta en sellaista keksinyt. Ärsyynnyin noihin viittaussuhteisiin (olen aina ollut aivan luokattoman huono viittaamaan teksteissäni henkilöihin jotka ovat jotain muuta kuin minä tai sinä) ja päätin sitten antaa olla, vaikka aavistin että siitä varmaan kuullaan sitten jälkeenpäin :D

Tuolla aamun kankeudella hain nimenomaan tuota erektiota, kuten RoastedGarlic valaisikin.

Voittaminen on tässä tosiaan aika moniselitteinen käsite. Kirjoittaessani mietin, onko elämässä oikeastaan voittajia lainkaan, vai onko jokainen lopulta yhtälailla häviäjä ja tulin lopputulokseen, että niin sen on oltava.
Joka tapauksessa luulen, että tätäkin tarinaa eri henkilöiden silmin katsoessa jokainen valitsee voittajaksi eri osapuolen.

Mulla on päässä joku surullinen juttu kolmiodraamoihin, yritän päästä siitä eroon. Mutta mukavaa että kieli miellytti, vaikka nimettömyys jäikin häiritsemään. Se täytyy vielä sanoa, että mulle tuo nimeämättömyys nimenomaan tuo hahmoja lähemmäs. Jos kutsuisin heitä vaikkapa juurikin Matiksi ja Maijaksi, se ei tulisi itseäni niin lähelle.

Kiitos ihanasta, pitkästä ja analyyttisestä kommentistasi!

RoastedGarlic, sie teet minut aina yhtä onnelliseksi ko suot mulle kommenttejasti. Ja olen tietenki erityisen onnellinen siittä, että pidit. Mie olen tullu niin epävarmaksi proosan suhteen, että tuntuu hulluudelta edes yrittää laittaa jotaki ihmisten nähtäville. Runot on nykyään mulle niin paljon helpompia, että proosa tuntuu aina epätyydyttävältä ja keskeneräiseltä. Ja justiinsa siksi tuntuu hyvältä tietää, että jotku lukee ja vielä pitää.

Eikä aina tosiaan tarvitte tulkita, tässä se voittaminen ja häviäiminen ja ylipäätään kivun kanssa eläminen – itsensä naurunalaiseksi tekeminen – on jotenki niin sekasin, että ehkä parempiki olla ylitulkitsematta.

Kiitos sulleki vielä siitä että olit ihana ja jätit kommentin. Sieki pelastit minun päivän.
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun