Kirjoittaja Aihe: FMA, Lähtölaskenta, K-11 | draama, Kimbly/Roy, triplaraapale  (Luettu 1097 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Fandom : Full metal alchemist
Disclaimer : Kunnia mahtavalla Arakawalle, joka loi uskomattomat hahmon ja universumin, minä vain lainaan hahmoja.
Author : Odoshi

Title : Lähtölaskenta
Genre : draama tai pientä horroria
Paring : Zolf J. Kimbly/Roy Mustang
Raiting : K-11
Warning : kuolemantuomion maininta, tappamisen maininta

Summary : Askeleet pysähtyivät, numeroiden laskenta lakkasi. Ne vainosivat häntä, lähtölaskenta kuin helvetin liekit, jotka nuolivat häntä sisältä päin.

A/N : Selailin ficlet haastetta, huomion sieltä "numerot" kohdan ja mietin, että voisin ehkä viimein toteuttaa jo pitkään suunnittelemani Zolf/Royn, koska se paritus vain on mahtava. Sitä kirjoitetaan liian vähän, itse tykkään todella paljon ja on varmaan yksi parhaita FMA parituksista, vaikka Jean/Roy lyökin tämän. Ei tästä paljoa sanottavaa ole, tämmöinen sekava ihme paketti tuli tästäkin, mutta ei voi mitään. Kommentit ois sitten toivottuja, kuten aina. Ja tosiaan tämä perustuu aikaan, jolloin Zolf tuomittiin kuolemaan sisällissodan aikoihin.
Challanges : FF50 sanalla #19 kuolema, kaikenmaailman ficlettejä numerot

Lähtölaskenta

Miehen saattoi kuulla yöllä laskevan, numeroiden nimet jäivät kaikumaan hiljaisina vasten lähes aution sellin kivisiä seiniä.
Yksi, kaksi, kolme…

Pitkät mustat hiukset sidottuina poninhännälle valuivat vasten lattiaa, kylmän kiven painautuessa vasten miehen selkää. Silmät suljettuina kuin nukkuvalla, huulet liikkuen pienesti. Neljä, viisi, kuusi… Kalpeilla kasvoilla rauhallinen ilme alkoi muuttua pikkuhiljaa levottomaksi, silmät liikkuivat luomien alla ja korvat tarkensivat aistiaan. Seitsemän, kahdeksan…

Korviin kantautuvat askelten äänet käytävässä, vaimeat, ripeää tahtia lähestyvät kolahdukset, jotka saapuisivat pian hänen luokseen.

Askeleet pysähtyivät, numeroiden laskenta lakkasi. Ne vainosivat häntä, lähtölaskenta kuin helvetin liekit, jotka nuolivat häntä sisältä päin. Ruudin katku, maan värinä, räjähdyksien sinfonia saivat kehon kipinöimään.

Yhdeksän.

Sormet puristuivat vasten kylmiä kaltereita, mustat silmät jäivät tuijottamaan nukkuvaa.

”Zolf, nukutko sinä?” karkasi kysymys miehen huulilta, toisen kääntäessä kevyesti kylkeään. Silmät avautuivat tuijottamaan toista, niistä heijastui hulluus ja ahdinko; kuolenpelko.

”En”, hän vastasi kieräyttäen itsensä ylös lattialta, kulkemaan lähemmäs kaltereita, niiden toisella puolella odottavaa. ”Tulit sittenkin, Roy?” toisen miehen katse pysähtyi vasten toisen sumenneita silmiä, Roy tyytyi nyökkäämään vastaukseksi. Mies ei tiennyt, miksi hän oli tullut tänne, vankilaan, jonne kuolemaantuomitut tuodaan. Viha hänen sisällään velloi tuota vankia kohtaan, joka oli tappanut vihollisia, sotilastovereita ja  viattomia tuntematta kertaakaan katumusta. Silti hän oli nyt siinä kuin riippuvainen, jonka oli kohdattava riippuvuutensa vielä viimeisen kerran silmästä silmään, tuntea toisen hengitys vasten omaansa.

Zolfin kahlitut kädet tarttuivat kiinni Royn kaltereihin puristetuista käsistä, veti miehen lähemmäs itseään. Virneeseen levinneet huulet painautuivat vasten toisia, suutelivat niitä omistavasti. Roy vetäisi itseään hieman taaemmas, pääsemättä irti otteesta; hän ei kyennyt yrittämään kunnolla.

Suudelma irrottautui, jätti heidän välilleen painostavan hiljaisuuden kuin muuriksi miesten välille. Heistä kumpikaan ei osannut sanoa sanaakaan, kaikki tulisi loppumaan.

”Minä kuolen huomenna.”

Zolf päästi irti käsistä, antoi naurun karata huuliltaan, aavemaisen mielipuolisen naurun, joka täytti vankilassa vellovan hiljaisuuden, rikkoen sen palasiksi. Pitkähiuksinen mies heittäytyi takaisin vasten kylmää lattiaa sulkien silmänsä.

Kymmenen.
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 15:57:14 kirjoittanut Yukimura »
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Ruskapoika

  • Kivikuorinen
  • ***
  • Viestejä: 1 547
  • Mock me.
Vs: Lähtölaskenta, K-11
« Vastaus #1 : 22.11.2010 22:14:05 »
Aamulla tämän ensimmäisen kerran luin (kuten mesessä informoin) ja nyt luin uudestaan. Tämä on ehdottomasti kaunis ficci. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Jollain tavalla tuolta pilkahtaa esiin hulluuden alkua tai sitten mie oon vaan taas vaihteeks sekasin, mutta miusta nyt koskaan ei voi olla varma :D Paritus on erikoinen, ehdottomasti. Mutta ei paha. FMA:sta löytyy niin monta paritusta, jos käyttää vähän mielikuvitusta ja tää oli ehdottomasti miellyttävä yllätys. Ihmiset sais käyttää enemmän sitä tän fandomin kanssa (ai miten niin oon sanonu ton aikasemmin? :'D). Onneks luin jo sillon aamulla, koska tää oli ihana palauttaa mieleen tässä <3

Nimi oli erikoinen, mutta sopii tähän. Se ei ehkä ole niin mielenkiintoinen kuin mitä ficci on, mutta en toisaalta osaa ajatella tälle mitään muuta nimeä. Sopi tuohon kursivoituun laskentaan (ja varmaan on johtanutkin siitä, mutta oon tänää sekavalla päällä). Jotenkin se toi Zolfiin omaa ICeyttä mukanaan. Hänen hahmoonsa on helppo yhdistää tuollaista eräänlaista sekopäisyyttä, koska hahmo on minusta jo sarjassa nupistaan pipi jollain tasolla ::) Ja siun kuvailema Roy! Vaikka se jäikin tässä hieman taka-alalle, eikä kuvattu niin paljoa, koska Zolf oli suloisesti pipipäisyydellään pääosassa, mutta silti se oli niin mums ♥

Lainaus
Ne vainosivat häntä, lähtölaskenta kuin helvetin liekit, jotka nuolivat häntä sisältä päin.
Oonko vaan sekasin tai sitten jotenkin addjiktoitunut jo näihin kahteen yhdessä, kun tulee mieleen heti, että Roy kiduttaa niillä liekeillään Zolfia. Tai tulee sellainen mielikuva tuosta heti saman tien, enkä oikeesti voi sille mittään. Nuo liekit vain viittaa niin Royhin (miten lie taivutetaan!) ja Zolfin sekopäisyyden tuntien (se on miulle ikuisesti sekopää huligaani♥) se vois olla hyvinkin niin. Joo, moi, selitän sekavia.

Lainaus
Suudelma irrottautui, jätti heidän välilleen painostavan hiljaisuuden kuin muuriksi miesten välille. Heistä kumpikaan ei osannut sanoa sanaakaan, kaikki tulisi loppumaan.

”Minä kuolen huomenna.”
I fell in love ♥.♥ Toi kohta oli niin paljon tunnetta täynnä, että mie oon täällä ihan sanattomana tosta. Muuri toimii aina, ellei sitä tunge väärää kohtaan, mutta tässä se tuli juuri oikeassa kohdassa. Ei minkään lauseen jälkeen vaan suudelman, persoonallista mussukkani <3 ja toi lause mikä selätti sen muurin oli niin pysäyttävä. Kuin viimein ois tuomittu se rakkaus kuolemaan ja that's it. Ei mitään katumusta siihen mitä oli tehnyt. Oikeasti, kirjota enemmänkin tällästä! <3

Sekava? Minäkö? Noh, toivottavasti kelpaa, koska en itestäni saa nyt kunnolla mitään irti.
Minä kiitän ja kumarran tästä kaunokaisesta ja kipitän tästä kiusaamaan sitä Dronin seuraavaa lukua >D (keksin Draco/Ronille sopivan lyhenteen; Dron<3 ja sitten toi on kuitenkin ollu ajat ja ikuisuudet ja mie älyän sen vasta nyte ::) noh, se olis vaan niin minnuu :'D). Kiitos <3
Hei homepää! Leikitäänkö sanahippaa, jos saatais aikaan tarinoita?

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 548
  • 707
Vs: Lähtölaskenta, K-11
« Vastaus #2 : 22.11.2010 23:54:15 »
Sekavuus on kaunista, mielipuolisuus on ihanaa. Ja eihän Zolf ole hullu, se on on vain pikkusekopää (ja mun rakkaus, tuossa Royn ohella).  ;D Mutta siis tosiaan, itse olen taas niin väsynyt, että olen suurinpiirtein sekaisin!

Ruskapoika siis, mukavaa, että sä tulit kommentoimaan tätä ja aww ku olit luknut tän jo aamulla ja uskallat ja tykkäätkin vielä lähtee tämmöisimpiin rarempiin FMA-parituksiin mukaan, koska sarjassa niitä on liikaa ja mä pursuan niitä. Ja kun kaikkia parituksia jollain tapaa rakastaa ja ne toimivat erilaisissa tilanteissa; pienessä mielipuolisuudessaan Zolf/Roy, sekä mitä tuli taas hirmuinen hinkukirjoittaa eli Zolf/Envy. o_o<3 Se on mahtava paritus..., mutta tosiaan asiaan! Eli siis tosiaan tästäkin tulee kirjoitettua enemmän, haluaisin joskus jopa yleensä kirjoittaa jotain pidempää Ishvalan sodasta, koska se on mums ja antaa liikaa hienoja mahdollisuuksia!

Kiva, kiva, että olet tykännyt ja tuo kommenttisi oli iiihana, kuten ne kyllä taitaa olla aina ja sekopäisyys tuo aina semmoista omaa ihanaa värikkyyttään siihen, kyllä niin se vain on! Ja tuo kohtaus mitä mietit, kyllä se voisi niinkin mennä, oikeastaan se toisi sellaista mielipuolista tulkintaa tähän (ja Zolf fikeissä on aina pientä mielipuolisuutta)... en kyllä tarkoittanut sotkea Royta ja Zolfin hassua ahdinkoa, lähtölaskentaa, mutta liekit, Roy, liekit, Roy...liekit...Roy, tosiaan se olisi todella mahtavaa! ...ja täällä puhuu Odoshi oman fikkinsä tulkinnoista?

Ihana, että tykkäsit tuosta lopustakin ja sillailla ja sekavuus on ihanaa ja kaikkea nii. :D

Kiitos siis taas jälleen kerran kommentistasi, mussu. :-*

“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Arion

  • Vieras
Kyllä, mielipuolisuus on ihanaa ♥ Zolf-ficcejä ei voi ikinä olla liikaa, se vaan on niin ihana, hullu ja creepy, yks parhaimmista pahiksista ♥. Ja tietysti seki meni ja kuoli ;c. Se ja Roy on kuin luodut toisilleen, ne on jotenki niin ilmiselvä pari, josta kuitenki kirjotetaan niin vähä. Köh köh, sitte ite ficciin. Noi numerot sopi tähän niin hyvin, toi tota Zolfin hulluttaa esille, se on aivan oma ittensä tässä ja niin IC että voi että. Royki on ihan oma ittensä, vaikka jäiki vähä sivuosaan tässä. Ei se kyllä haittaa koska Zolf on rakkaus ^^
Lainaus
Zolfin kahlitut kädet tarttuivat kiinni Royn kaltereihin puristetuista käsistä, veti miehen lähemmäs itseään. Virneeseen levinneet huulet painautuivat vasten toisia, suutelivat niitä omistavasti. Roy vetäisi itseään hieman taaemmas, pääsemättä irti otteesta; hän ei kyennyt yrittämään kunnolla.
... Ei mitää sanottavaa tästä 0.o Ja iha hyvällä tavalla.

Ja tämä:
Lainaus
”Minä kuolen huomenna.”
ja tuo nauru. Creepy <3 Ja silti toi on niin lopullista. Tää ficci oli omalla tavallaan kaunis, hullu ja kaunis. Mikäs sen parempi yhdistelmä.


Lainaus
Pitkät mustat hiukset sidottuina poninhännälle valuivat vasten lattiaa
Tää kuulosti mun korvaan jotenki omituiselta, ite oisin varmaan laittanu jotenki "Mustat, poninhännälle sidotut hiukset..." tai jotain.


Tää ficci on vaan nii ihana, surulline, hullu ja kaunis että asdfghjklöä... Zolfilla tuntuu olevan semmonen omituinen *köh* vaikutus muhun että sekoan... Jos vaikka syyttäisin sitä sekavasta kommentista ^^