Fandom: One Piece
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, enkä saa leikkimisestä muuta kuin hyvää mieltä.
Otsikko: Vaarallinen mies
Kirjoittaja: Kaatosade
Paritus: Law/Luffy
Ikäraja: K-11
Genre: draama, romantiikka, huumori
Summary: Meno ravintolassa oli sellaista, että muutama muukin oli paennut nurkkapöydän suhteelliseen rauhaan Lawin tihkumasta murhanhimoisesta aurasta huolimatta.A/N: Nyt ei kyllä tullut mitään edes sen sivuun kuin oli alun perin tarkoitus. Kuvittelin tätä ficletiksi ja jotenkin enemmän monologimaiseksi feelsimömmöksi, mutta oh well, suunnanmuutos saattoi olla ihan edullinen tällä kertaa. Nimikin vastaa enemmän alkuperäistä visiota, mutta menköön.
Osallistuu A Softer World II -haasteeseen ja tähän innoitti
tämä sarjis, joka kovasti huusi että tästä parista pitäisi kirjoittaa lisää.
Tänään on lawlu-day. Sitä myötä omistan tekeleen kaikille parista tykkääville. <3
Vaarallinen miesIllan viettäminen remuisassa ravintolassa oli eräitä pahimmista asioista, joita Law tiesi. Hän ei oikein ymmärtänyt, miksi silti löysi itsensä istumasta nurkkaloosista edessään viilenevä kahvikuppi sekä äärettömän kehno kädellinen pelikortteja.
'Eikö se olekin kemujen paikka, kun me nyt ollaan yhdessä?' Luffy oli sanonut.
'Ja me päästiin just takaisin sinun miehistön luo ja kaikki on okei!' Luffy oli sanonut.
'Joo, mennään, kapu!' Penguin oli sanonut.
'Älä aina ole sellainen ilonpilaaja', Shachi oli sanonut.
'Joskus olisi kiva syödä jonkun muun tekemää ruokaa', Sanji oli sanonut.
'Traaaaffyy-yyyyy', Luffy oli sanonut, roikkunut Lawin käsivarressa ja katsonut häntä valtavilla anovilla silmillään.
'Argh, vittu', Law oli sanonut.
Ja täällä he olivat.
"Eihän tämä nyt niin kamalaa ole?" Robin kysyi putsatessaan koko pöydän täyskädellä.
"Ei, vaan vielä pahempaa." Law viskasi surkeat korttinsa pöytään kiitollisena siitä, ettei Nami ollut paikalla lyömässä vetoa voittajista ja sekoittamassa peliä entisestään, vaan keskittyi siihen, että yritti juoda Zoron ja Jean Bartin pöydän alle. Sen perusteella mitä hän oli Namin toleranssista nähnyt, tämä saattaisi hyvinkin onnistua pyrkimyksessään.
Meno ravintolassa oli sellaista, että muutama muukin oli paennut nurkkapöydän suhteelliseen rauhaan Lawin tihkumasta murhanhimoisesta aurasta huolimatta. Hänen teknikkonsa eivät ilmeisesti koskaan olleet ihan onnellisia, elleivät saaneet möyriä moottoriöljyssä, mutta olivat silti urheasti yrittäneet sliipata tukkansa ilmeisesti voiteluöljyllä ollakseen edustavia. Kun nyt ulos kerran oli lähdetty. Ja Bepon korvat nytkähtelivät painuessaan mahdollisimman tiiviisti päätä myöten yrityksenä vaimentaa melutasoa edes hiukan. Se sai Bepon näyttämään siltä, että saattaisi purra.
Robin jakoi heille kaikille uudet kortit. Ainakin peli oli jotakin mihin keskittyä sen sijaan, että seuraisi sitä katastrofia, joka muualla salissa tapahtui.
Brook ja Franky soittivat sen minkä kitaroista suinkin irtosi ja vähintään kaksi kolmannesta kuulijoista oli seonnut täysin, tanssi ja loikki pitkin pöytiä ja lattioita ja lauloi kertosäkeissä mukana epävireisesti.
Law epäili murhaavansa jonkun, jos kuulisi vielä yhdenkin nuotin
Binksin sakesta. Ikävä kyllä kyseinen renkutus oli ilmeisesti Brookin suosikki, ja Brook oli käytännössä yhtä kuin musiikkivalinta.
Kaiken lisäksi Lawilla ei ollut tänään lainkaan pelionnea. Hän vaihtoi kaksi korttia ja sai silti pelkästään jätkäparin. Pokerinaama oli ainoa etu, joka hänellä oli käytettävissään.
Hän oli varma siitä, että Robin vakoili pirunmarjanvoimallaan jollain tapaa, muttei onnistunut näkemään niitä ylimääräisiä silmiä missään eikä siis saanut tätä kiinni itse teossa. Se ärsytti.
Bepo vinkaisi surkeasti, kun Brook aloitti
Binksin saken varmaan kymmenettä kertaa koko iltana. Law sai juuri ja juuri itseään estetyksi tekemästä samoin. Luffyn innokas ääni kajahteli välillä jopa Brookin yli pysyen nuotissa huomattavan paljon musikanttia heikommin.
Tilanne
vaati jotakin terävää. Law kippasi kitkerän kahvin pohjat kurkkuunsa ja kääntyi huitomaan tarjoilijoille kiinnittääkseen näiden huomion.
Salissa näytti vielä pahemmalta kuin viimeksi, kun hän oli vaivautunut vilkaisemaan selkänsä taakse. Ravintolan henkilökuntaa lukuun ottamatta kaikki naamat olivat tuttuja, joten meno oli ilmeisesti karkottanut kaikki asiakkaat, jotka eivät kuuluneet hänen tai Luffyn miehistöön. Omistaja ei näyttänyt asiakaskadosta kovinkaan tuohtuneelta, ehkä siksi, että kaikki talosta löytynyt ruoka oli jo syöty. Tarjoilijattaret puolestaan olivat orjuuttaneet Sanjin keräilemään tyhjiä laseja pöydistä – mikä vitun vapaailta se muka oli olevinaan? Ainakin Sanji näytti onnelliselta, kun joku typyistä vain välillä vähän kiitteli ripsiään räpsytellen.
Juomakilpailuporukka alkoi näyttää huomattavan punanaamaiselta ja hilpeältä, mutta he jatkoivat vahvasti ja heille kiikutettiin täydennyksiä jatkuvalla syötöllä. Law halusi vähän samaa, mielellään vaikkapa tyrmäystipoilla höystettynä, ihan vain päästäkseen tuskistaan.
Luffy huomasi hänen katsovan ja huitoi iloisesti syömäpuikolla, jolla parhaillaan miekkaili Usoppia vastaan. He hilluivat pöydällä, totta kai. Kattokruunu lenksotti ja heilahteli kuin siinä olisi roikuttu vain hetki sitten.
Law puristi silmänsä tiukasti kiinni ja uskotteli itselleen, ettei nähnyt tätä. Hän havahtui, kun vieras naisääni puhui hänen läheltään.
"Ja mitä herralle saisi olla?"
Law vastusti halua tilata eutanasia ja tyytyi häijyimpään snapsiin, joka baarista suinkin löytyisi. Se asetettiin hänen eteensä parin minuutin kuluttua pikku lasissa ja näytti tiivistetyltä kuselta.
"Kerro vain, jos haluat vielä jotain muuta", tarjoilijatar sanoi. Äänensävy, silmänisku ja hienoinen sukkanauhan vilautus eivät jättäneet arvailun varaa sen suhteen, mitä erityisherkkuja naiselta sopisi tilata.
Law melkein haukotteli. Hän ei ikinä käsittäisi, mikä hänessä tuntui vetoavan tietynlaisiin naisiin, mutta ehdotus ei ansainnut minkäänlaista huomiota. Sen sijaan hän tarttui snapsiinsa ja ilahtui kovasti huomatessaan, että siinä oli tequilaa. Hän vihasi tequilaa, joten se sopi hänen mielialaansa täydellisesti.
"Kuulithan mitä –" tarjoilijatar jatkoi.
"En suosittelisi tuon jatkamista", Robin huomautti huvittuneen pehmeään sävyyn. "Hänet on jo varattu."
Silmäkulmastaan Law näki, kuinka tarjoilijattaren käsi lennähti kauhistuneesti suulle ennen kuin tämä alkoi vakuutella, ettei halunnut loukata ja että Law ja Robin olivat kerrassaan ihastuttava ja yhteensopiva pari. Se melkein sai hänet tukehtumaan snapsiinsa.
Robin nauroi ja totesi, ettei kyse suinkaan ollut
heistä.
Luffy, joka oli mestari huonoissa ajoituksissa, huusi salin toiselta laidalta Traffya. Law vilkaisi sinne peläten mitä näkisi. Kaikki muutkin päät salissa kääntyivät, koska sitä hihkaisua oli ollut mahdoton olla kuulematta.
"Minä voitin!" Luffy huusi ja heristi syömäpuikkoa, jonka ilmeisesti oli onnistunut riistämään Usoppilta. Koska hänellä nyt oli niitä kaksi, hän täysin loogisesti työnsi ne sieraimiinsa ja alkoi irvistellä mahdollisimman hassusti.
Mahtavaa.
Juuri sitä, mitä Law ehdottomasti olikin halunnut nähdä. Tätä hän tarvitsi nähdäkseen märkiä unia ensi yönä.
Hän kippasi hirveän snapsin kurkkuunsa sellaisella vauhdilla, että miltei tunsi kudostensa syöpyvän. Kun hän sai yskähtelyn jotenkin hallintaansa, hän käsitti kaikkien tuijottavan häntä.
"
Kyllä, seurustelen tuon kanssa. Mitä siitä?" Hän työnsi tyhjän snapsilasin pöydän reunalle. "Toinen samanlainen!"
"Raukkaparka", tarjoilijatar huokasi ja ojensi kätensä taputtaakseen Lawia lohduttavasti hartialle. Mahdollisesti myös kokeillakseen, saisiko Lawin vaihtamaan hitusen edustavampaan kumppaniin.
Law valmistautui tuijottamaan naisen lattianrakoon, koska ei yksinkertaisesti voinut sietää vieraiden ihmisten tunkemista iholleen, mutta myöhästyi. Luffy oli jo kiitänyt salin poikki ja napannut tarjoilijatarta ranteesta ennen kuin käsi ennätti laskeutua määränpäähänsä.
Nainen uikahti tyrmistyksestä tajutessaan, että häntä pitelevä käsi oli parimetrinen.
"Älä koske minun poikaystävään." Luffy terästi sanojaan mulkaisulla, joka oli tarpeeksi paha pysäyttämään nälkäisen, laivan kimppuun hyökkäävän merihirviön ja saamaan sen tekemään täyskäännöksen. Law oli nähnyt sen todella tapahtuvan. Hän rakasti sitä.
Se toi aina hänen mieleensä heidän ensimmäisen kohtaamisensa Sabaodylla. Se teki helvetin selväksi, että erinäisistä omalaatuisuuksistaan huolimatta Monkey D. Luffy oli äärimmäisen vaarallinen mies. Siksi, että tiesi kuinka heilauttaa nyrkkiään niin että tuntui, ja myös siksi, ettei ollut olemassa mitään, mitä Luffy olisi pelännyt iskeä, jos tarve vaati. Hallituksen liput, naispuoliset, suorastaan pyhimyksen asemaa nauttivat aateliset...
mikään ei ollut turvassa Luffyn raivolta.
Law oli suuren osan elämästään vihannut sitä tapaa, jolla yhteiskunta toimi. Kaikkine järjettömyyksineen ja ennalta määrättyine lokeroineen, piiloteltuine totuuksineen ja absurdeine sääntöineen. Oli niin sanoinkuvaamattoman virkistävää nähdä, kuinka joku ei piitannut niistä paskan vertaa.
"Kapu?" Shachin ääni tunkeutui Lawin muistoon ja sai hänet räpyttelemään silmiään. "Onko tämä ihan varmasti hyvä paikka vajota ah-olen-niin-rakastunut-nirvanaan?"
"Älä häiritse esileikkiä", Penguin sanoi tökäten Shachia kyynärpäällä kylkeen. Sen tehtyään hän keskittyi juomaan jotakin sinertävää, mihin oli tökätty kiemurainen pilli.
Law räpytteli vielä pari kertaa ja tajusi, että Luffy sekä tarjoilijatar tuijottivat häntä kumpikin. Luffyn sormet kiertyivät yhä edelleen naisen ranteen ympäri ja tarjoilijattaren suu oli repsahtanut auki niin, että tämän hampaisiin tarttunutta huulipunaa oli mahdoton olla huomaamatta.
"Riittää", Law sanoi. "Hän ei pysty tarjoilemaan, jos pelotat häneltä kuset housuun."
"Noin ei puhuta kauniista ladysta!" Sanji ärjähti vähän matkan päästä. Tarjoilijattaret olivat pukeneet hänelle samanlaisen röyhelöisen esiliinan kuin kaikilla henkilökuntaan kuuluvilla, mikä ei erityisesti lisännyt huomautuksen painoarvoa.
Luffy ei päästänyt irti, katsoi vain Lawia silmiin. "Jos et tykkää siitä että vieraat koskee sinuun, niin ihan varmana katson ettei kukaan koske."
Huh. Se ei edes ollut mustasukkaisuutta, ennemminkin jonkinlaista ylilyövää suojelevaisuutta. Se ei häirinnyt Lawia ollenkaan niin paljon kuin luultavasti olisi pitänyt. Ei ollut olemassa yhtään mitään syytä, jonka vuoksi hän olisi halunnut vieraiden käpälöivän häntä, ja olisi ehdottomasti ilo nähdä Luffyn mulkoilevan kaikkia yrittäjiä
sillä tavalla.
Brook katsoi asiakseen kaivaa esiin viulunsa ja ryhtyä vinguttamaan sillä erästä kaikkien aikojen siirappisimmista rakkauslauluista. Lawin kasvot kuumenivat, sillä hän tajusi hymyilleensä naurettavan lällysti.
"Saako mies täällä kurkkunsa kostutettua vaiko ei, häh?" Franky kysyi kovaan ääneen.
Luffy vapautti tarjoilijattaren, joka kipitti huomattavaa vauhtia täyttämään kaikkien janoisten tuoppeja.
Law huokasi helpotuksesta, kun huomio alkoi siirtyä pois heistä. Luffy rojahti istumaan hänen viereensä ja painoi päänsä hänen hartialleen.
"Sinun ei olisi tarvinnut vaivautua", hän sanoi.
"Mutta tykkäsit siitä", Luffy vastasi, eikä siihen oikein voinut väittää vastaan.
"Olisikohan tämä sovelias hetki huomauttaa, että alukset ovat tällä hetkellä tyhjillään, koska olemme kaikki täällä?" Robin kysyi sekoittaessaan kortteja.
Se oli eräs miellyttävimmistä tavoista sanoa
Hankkikaa huone, joita Law oli koskaan kuullut. Hän oli myös enemmän kuin valmis poistumaan. Oli ollut jo pitkään.
"Mennäänkö?" hän kysyi Luffylta ja toivoi hartaasti, ettei joutuisi selittämään miksi yhtäkkiä kaipasi kahdenkeskistä aikaa.
"Vaikka. Alkoi jo olla tylsää, kun söin jo kaiken lihan."
Law jätti heitä ovelle seuraavan ulvontakonsertin – sekä muutaman tarjoilijattaren epäuskoiset silmäykset – huomiotta ja kietaisi kätensä Luffyn vyötäisille ihan vain tehdäkseen pointin.
Selvä, he olivat outo pari, mutta miksi vitussa he olisivat välittäneet siitä?
