Ai että miten höpö arkinen palanen tämä oli. ^^ Haluan nyt juuri ihan hirveästi pizzaa. Kauhuleffoista en välitä, mutta ymmärrän tuon, että krapulassa tai kurjassa olossa auttaa joku tietynlainen rutiini, on hyvin tuttu juttu itsellenkin. ^^ En oikein saanut selvää, minkä laatuinen näiden kahden suhde oli, vaikutti, että vielä ollaan ystävyysvaiheessa ja siitä näkökulmasta tuollainen rento läheisyys ja sylittely tuntui erityisen ihanalta. Jotenkin myös erityisesti se, että kyseessä on lätkäpoikia tuntui tosi kivalta. Ollaan kaukalossa aggressiivisia ja vahvoja, mutta sen ulkopuolella jotain ihan muuta. Severin veripelko tuntui samaistuttavalta, en pelkää verta, mutta en tykkää katsoa sitä ja tulee huono olo, jos pitää verenluovutuksessa nähdä, miten se oma veri menee putkeen. Miten ihanaa, että pelostaan huolimatta Severi oli Eemelin tukena tikkaamisessa. <3

“Mä otan nyt nokkaunet”, Severi julistaa ja kääntää sen nenän mun mahaa päin ja koskettaa kädellä mun lämmintä kylkeä, mikä saa mut värähtämään kuin mulla olisi kylmä.

Oih, tämä asetelma oli niin herttainen ja rakastin, miten välitön Severi oli. <3 Voi Eemeliä, joka ihan häkeltynyt koko ajan. Toivottavasti tulevaisuudessa voisi saada häkellystä selvennettyä, että voisiko läheisyys olla vähän enemmän sellaista. ^^ Kiitos tästä!

Tämä oli aivan ihana, toimistoromanssit ovat niin kivoja. ^^ Tässä oli myös kivan leppoinen tunnelma, kun Harry ei ollutkaan aurori ja työ ei ollut aina menoa ja meininkiä. Oli tosi kiva, että vaikka toimisto olikin nuhjuinen niin silti työ oli mielekästä, siinä tuli itsellekin olo, että ei ne puitteet niin merkitse, jos työ vain on hauskaa. En tiedä oliko Dracollakaan se toive siirrosta niin tiloista johtuvaa vaan työn sisällöstä. Minulle tulee pitkätukkaisesta Dracosta juuri Lucius aina mieleen, mutta kiva tvisti oli tuo ponnarin käyttäminen, se tuntui tosi jästimäiseltä ja että Dracon ei tarvitse olla ihan niin siloiteltu. Oih, Draco laseissa oli kyllä mielikuva, jota en koskaan ollut miettinyt, mutta oikein herkullinen. ^^

Minusta oli ihanaa, millaisia huomioita Harry oli tehnyt Dracosta heidän työskennellessä samalla osastolla, juoksutrikoot, iltapäivätee ynnä muuta. Ja että hän myös muistaa monenlaisia asioita, että Draco tykkää lenkkeilystä, kun se tyhjentää pään tai että minne Draco aikoo jatkaa, kun hänen harjoittelunsa loppuu. Erittäin kertovaa oli, että Harry tiesi Narcissan hakeneen eroa, koska kuulosti siltä, että Draco ei ollut kertonut siitä itse vaan Harry oli stalkannut asian ehkä lehdestä. Kaikki vähänkin Dracoon liittyvä pitää selvittää. Testilennot kuulostivat ihanalta työtehtävältäkin pelkästään, mutta siinä saa taas tekosyyn huomioida Dracoa. ^^

Lentävä sydän saa Harryn höpöttämään hermostuneena, ja yhtäkkiä hän huomaa pyytäneensä Dracoa treffeille.

Äää en kestä, miten söpöä. <3 Tulee mieleen se tapa, miten Harry pyysi Chota joulutanssiaisiin ja kuulen niin hyvin, miten yhtä lailla Harry sönköttää kaikki sanat yhteen. Lopetus oli ihanan odottava, vähän sama tunnelma kuin keväässäkin on, lupaus lämmöstä ja valosta vihdoin ja viimein. ^^ Kiitos tästä ihanuudesta tosi paljon!

Oih, kun tämä oli suloinen. Draco murjottamassa keväästä on kauhean herttainen ajatus. Minä pidän keväästä tosi paljon siitäkin huolimatta, että nukuin huonosti valoisassa ja allergia ja katupöly tuntuvat kehossa. On jotenkin tosi Dracoa olla ärtynyt keväästä, kun vihdoin pimeys ja kylmä ja märkä kausi on ohi, mutta ei kun kyllä ne huonot puolet keväässä päihittävät hyvät puolet. Söpöä oli tosin, että Dracolla olikin sitten kevättä rinnassa. ^^

Kummaa kihelmöintiä mielen perällä. Nyt tarvittiin Harryn apua.

Tämä oli tosi söpösti ilmaistu. <3 Että se kevät rinnassa tuntuu kihlemöintinä ja että tarvittiin oikein apua Harrylta sitä varten. Ihana mielikuva, että Draco menee häiritsemään Harrya tämän tehdessä töitä. Vaikka eihän Harry vaikuttanut häiriintyvän kauheasti. ^^ Allergia on inhottavin asia keväässä, vaikka en anna sen häiritä. Mutta kyllä ottaisin tuollaisen pippurijuoman. Ahh, olen niin kateellinen, miten taikamaailmassa on varmasti kunnon hoitoja allergiaan ja ne sitten oikeasti lopettavat oireet. Tuuttaisin vaikka koko kevään savua korvista, jos se tarkoittaisi, että silmät ei vuotaisi.

Jäätelövuori kuulosti taivaalliselta ja mietin vain, miten hiivatin iso se oikeasti on, kun jos meillä jästimaailmassakin on kaksikymmentä laatua yhdessä jääteläkahvilassa, niin entä sitten taikamaailmassa. Ehe, minulla tuli välittömästi Zsanya tuosta Dracon kirsikkamieltymyksestä, en tiedä olitko ihan niin syvällisesti sitä ajatellut. Mutta minusta Dracolle sopii tykätä kirsikkajäätelöstä, niinkin paljon, että ei jätä sitä yhtään Harrylle.
Kiitos tästä, oli ihanaa lukea söpöä keväistä hoodeetä, olen juuri jotain täsmälukemista vuodenaikaan halunnutkin. ^^

Voi että, miten ihana tämä oli! Ihan järjettömän herkkä ja kaunis pieni kohtaus <3

Musta on kauhean murheellista, että Remus kysyy, kaduttaako Nevilleä "tämä kaikki". Toki, musta aivan tyypillistä Remusta kysyä niin, koska mulle Remus on ainakin välittynyt aina sellaisena hyvin epäitsekkäänä hahmona, joka ehkä potee huonoa omaatuntoa siitä, jos joku valitsee hänet. Kuten Neville on tässä tehnyt.

Mulle tämä paritus on aika tuntematon. Voi olla, että olen joskus lukenut esim sulta jotain, mutta en nyt ihan heti muista ulkoa Mutta tää oli tosi kiva, Neville ja Remus sopisivat varmasti hyvin yhteen <3 Katsoin sun listausta tässä välissä niin sullahan on kokonainen sarja näitä tekstejä! Pitää varmaan tutustua noihin muihinkin teksteihin

Silloin tällöin hänen on edelleen vaikea uskoa, että toinen valitsee mieluummin työn pikkukylän puutarhamyymälässä kuin korkeakouluopinnot maan arvostetuimmassa velhoyliopistossa. Valitsee mieluummin hänet kuin ketään muuta.

Voi Remus Mutta kun pikkukylän puutarhamyymälä sopii Nevillelle muutenkin niin hyvin! Näen Nevillen just sellaisena tyyppinä, joka varmasti tykkäisi puutarhamyymälässä työskentelystä ja valitsisi mieluummin rakkauden ja onnen sen sijaan, että tähtäisi yliopistoon ja uralla jonnekin korkealle. Ihan ymmärrettävää, että Remuksella on näitä ajatuksia silloin tällöin, mutta toivottavasti ne helpottaa ajan kanssa <3

Kiitos tästä tekstistä, tää oli tosi kaunis!

Olipa kiinnostava katsaus maailmanlopun jälkeiseen maailmaan. Sait lyhyeen tekstiin ihailtavan syvää murhetta, menetystä ja kurjuutta. Todellakin tuli väkevät maailmanloppuvibat. Ja se tuntui aidolta. Ettei ole mitään ihmepelastautumisia tai yli-inhimillisiä luodinväistelytaitoja. Maailma on vaarallinen ja raadollinen, varsinkin eri vaarojen ja paniikin keskellä. Synkkä, toivoton tunnelma oli vahvasti läsnä.

Olexandr sytyttää tottunein sormin pienen nuotion lämmittämään sisintä.

Tämä lause oli erityisen hieno. Juurikin tuo yksi sana "sisintä". Ei käsiä tai kehoa vaan sisintä. Että nuotio, sen valo ja lämpö, pitää moraalin tarpeeksi korkealla, jotta jaksaa selviytyä eikä luovuttaa, vaikka kuinka tekisi mieli. Todella upea metafora!

Kiitos tästä vilkaisusta, se oli vaikuttava!