Kirjoittaja Aihe: Neitsytvaras, S, angst, Angelina/Neville  (Luettu 2287 kertaa)

Charla

  • Neville-addikti
  • ***
  • Viestejä: 117
Neitsytvaras, S, angst, Angelina/Neville
« : 22.02.2009 18:19:56 »
Title: Neitsytvaras
Genre: Angst
Pairing: Angelina Johnson / Neville Longbottom
Rating: S
Summary: Minulle olit se toinen, joksi sinut yritin muuttaa.
FF100: 033. Liikaa
Disclaimer: Kunnia hahmoista + maailmasta Rowlingille.

A/N: Pitää sitä jotain julkaistakin välillä, vaikka blokki olisi hirmuinen. Niin siitä varmaankin ylitse päästään. :D Joten olkaapa hyvä, tässä tulee! Kommentit ovat aina yhtä piristäviä.

Neitsytvaras
Angelina PoV

Eräänä päivänä heräisin vierestäsi väsyneenä. Niinhän sinä aina sanoit, sanoit etten pystyisi enää katsomaan arpien runtelemia kasvojasi, haluaisin juosta sen komean jästimiehen luokse, jota kerran satuin ohimennen pubissa vilkaisemaan.  Tiedoksesi, niin ei koskaan käynyt. Vaikka joskus kyllä toivoinkin niin, varsinkin niinä päivinä, jolloin meitä ympäröivä ilma tukahtui mustasukkaisuudestasi ja itseinhostasi, joka aikanaan vielä onnistui kääntämään meidät molemmat sinua vastaan.

Aloittaessamme olin liian nuori käsittääkseni yhtään mitään; kunnia oli minulle kaikki kaikessa. Nähdessäni arvet kasvoillasi tunsin suunnatonta ylpeyttä. Aistin rohkeuden sinussa kasvaneen aivan uudelle tasolle ja hyväilin uutta pelotonta asennettasi huulillani, käsilläni, kielelläni. Uskoin sinun muuttuneen, vaikka asenteesi oli vain mieleni luoma kuva; minulle olit se toinen, se jonka olin aina halunnut ja joksi sinut yritin muuttaa. Ja sitä kaikkea sinä minulle olit eiliseen asti.

Totta kai minä tiesin totuuden alusta pitäen. Aluksi valehtelin muille puolustaakseni sinua, lopulta aloin itsekin uskoa valheisiini. Kukapa ei olisi halunnut omaa henkilökohtaista sankariaan saatika sitten olla oman tarinansa säkenöivä sankaritar.

Kenties minun pitäisi olla otettu, keksithän sinä ne kaikki tarinat urhoollisuudestasi vain saadaksesi minut rakastumaan itseesi. Ja kuinka minä tosiaan rakastinkaan niitä iltoja, jolloin hautasit minut syliisi kertoaksesi minulle seikkailuistasi. Kaikki ne tarinat kerroin eteenpäin ystävilleni ja tutuilleni, kehuskellen sillä, miten olit monesti uhrannut itsesi pelastaaksesi muut. Taisin olla ainoa, joka ei koskaan epäillyt tarinoiden totuutta – muut kyllä näkivät epävarman sisimpäsi ja varmastikin luulivat liioittelemisen olevan minun suuri nautintoni.

Mutta mitäpä väliä sillä tai millään muullakaan sinulle oli, olinhan edelleen kanssasi. Tunnuit kestävän kaiken, jopa suoranaisen sinuun kohdistuvan inhoni, kunhan tulin aina illan päätyttyä viereesi ja sallin sinun kietoa kätesi ympärilleni. Koko elämäsi riippui minusta lähes sen alkumetreiltä viimeiseen hetkeen saakka, ja ajottain pidin tällä ajatuksella leikittelemisestä. Olin silti aina hyvin varovainen teoistani, sillä tiesin voivani halutessani aiheuttaa jopa kuolemasi. Vaikutusvaltani oli valtava, yksinkertaisesti liian suuri, ja se söi minua ja - niin turhamaiselta kuin kuulostankin - kauneuttani pois.

Ja minä vein neitsyytesi, myös kaiken muun kuin seksin suhteen – olin ensisuudelmasi, ensirakkautesi, ensikiintymyksesi, ainoa, joka koskaan oli sinut saanut syttymään. Itse puolestani olin lopettanut laskemisen jo kauan ennen saapumistasi. Olimme kaikissa suhteissa toistemme vastakohdat, enkä voi sanoa, että olisimme täydentäneet niillä toisiamme.

Lopulta vein jopa elämäsi. Viimeinen urotekosi oli aito, ja silti juuri sitä minä inhoan eniten kaikista. Sillä hienointa, vaikeinta, satuttavinta on tajuta, että rakastin sinua kaikesta huolimatta. Eniten kaikista.
« Viimeksi muokattu: 29.11.2014 14:20:23 kirjoittanut Renneto »

Eeyore

  • Radamsa
  • ***
  • Viestejä: 1 875
  • Karo-muoks || Ei Eyeore, ikinä.
    • Loista Tähti, loista.
Vs: Neitsytvaras, K-7, angst, Angelina/Neville
« Vastaus #1 : 22.02.2009 18:36:34 »
Tää oli kyllä kaunis  :( Ja surullinen, mutta aivan ihanalla tavalla. Tuo ikävä ja rakkaus puski läpi tekstin, samoin myös se pienoinen syyllisyys. Pidin tuosta kuvailusta ja sanankäytöstä, sekä myös tavallaan heidän tarinansa etenemisestä. Ihanaa oli, kun kuvailit noita pieniä asioita ja siihen vastapainoksi sitten vähän noita yleisempiä, ettei kaikki ollut vain yleistä kuvailua; havainnollistit niillä pienillä. Loppu sykähdytti kyllä muun tekstin ohessa;
Lainaus
Lopulta vein jopa elämäsi. Viimeinen urotekosi oli aito, ja silti juuri sitä minä inhoan eniten kaikista. Sillä hienointa, vaikeinta, satuttavinta on tajuta, että rakastin sinua kaikesta huolimatta. Eniten kaikista.
Se on kumma ja valitettavaankin, että joskus, kun jotain on menettänyt, niin sitä tajuaa vasta sitten rakastavansa. Liekkö sitä sitten tajuaisi ollenkaan, jos menettäisi... Mutta kiitos :)


"Sie oot vähän niinku vähä-älynen pikkusisko, jota miulla ei oo koskaan ollu."
Naakkapuiston istuva päällikkö Märkäpuuma
Lucius/Narcissa | 67/100

Daala

  • shapeshifter
  • ***
  • Viestejä: 1 982
  • always find my place among the ashes
Vs: Neitsytvaras, K-7, angst, Angelina/Neville
« Vastaus #2 : 23.02.2009 04:26:01 »
Tämä oli hieno ja koskettava. Tykkäsin kovasti, vaikken oikein meinaa saada mitään järkevää kommentoiduksi. :)
Omalla tavallaan erottuu kyllä joukosta, johtuu kenties tuosta asetelmasta henkilöiden suhteen.
Tekstistä välittyy useita erilaisia tuntemuksia, mikä on minusta hieno juttu - varsinkin kun teksti on kuitenkin näin lyhyt.

Lainaus
Ja minä vein neitsyytesi, myös kaiken muun kuin seksin suhteen – olin ensisuudelmasi, ensirakkautesi, ensikiintymyksesi, ainoa, joka koskaan oli sinut saanut syttymään.
Lempikohtani. Todella hienosti muotoiltu tuo.

Turha yrittää väkisin mitään rakentavaa, loppuun vielä mainittakoon, että tämä tosiaan kolahti minuun ja pidin kovasti! Kiitos!
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”