Title: Sisäinen kauneus
Author: Vodkamartini
Beta: -
Rating: S
Genre: one-shot, romance? Vähän hakusessa -_-
Paring(s): Makkonen/tyttö
Summary: Nuoren pojan ajatuksia välitunnilla.
A/N: Tämä on kirjoitettu keskellä yötä kouluaineeksi. Ja aikaisemmin eräällä toisella foorumilla tuli kinastelu siitä että saako kouluaineessa kiroilla, joten mainitsen jo alkuun että edellisessä koulussani missä tämän olen kirjoittanut niin aineissa sai kiroilla.
***
Sisäinen kauneus
Sinä olet hyvä, minä paha.
Sinä olet kaunis, minä ruma.
Sinä olet enkeli, minä piru.
Sinä olet nuori, minä vanha.
Koulun käytävä oli täynnä välituntia viettäviä oppilaita. Minäkin seisoin kaveriporukassani kiinnittämättä mitään huomiota ympäristööni. Ei, minä näin vain sinut. Vaalea ja niin vitun ruma ökö jonka etuhampaat vinksottavat ja jolla on teelautasen kokoiset rillit ja pisamia nenällä. Tukeva runko ja pienet rinnat sekä hirveä hien haju.
Ruma kuori, kaunis sisältö.
Kukaan ei voi nähdä sinussa mitään kaunista.
Paitsi minä.
Ei kauneus ole sitä pinnallista paskaa mitä näkee muotilehtien sivuilla.
Ei kauneus tarvitse sitä metrin pakkelikerrosta jonka näkee jokaisen pissiksen likaisella iholla päivittäin.
Ei seksikkyys ole sitä mitä näkee pornolehtien sivuilla ja teini-ikäisten likaisissa fantasioissa.
Ei, se kaikki on jotain ihan muuta.
Jos sisin on mätä, ulkomuoto on kaunis.
Jos ulkomuoto on mätä, sisin on yleensä jotain niin kaunista, että sitä on vaikea käsittää.
Mutta juuri tuossa ulkoa rumassa ökössä minä näen jotain paljon kauniimpaa kuin paras ystäväni omassa pissiksessään. Jos haluaa nähdä jotain oikeasti kaunista, pitää osata katsoa.
Vähän niinkuin siinä elokuvassa. Hal ja iso rakkaus. Siinäki se jäppinen näki jokaisen sisäisen kauneuden ku se toinen jäppinen hypnotisoi sen. Mutta minä pystyn näkemään sen ihan muutenkin. Ei siihen tarvita mitään vitun röntkenkatsetta.
Ei, ei, ei...
Se on jotain aivan muuta...
"Hei Makkonen? Ooksä mukana?", parhaan ystäväni Maken ääni vetää minut taas maanpinnalle.
"Anteeks mitä sä sanoit?", kysyn tyhmästi silmiäni räpytellen kuin vasta herännyt. Äskeinen keskustelu oli mennyt ihan ohi.
"Nii et ookko nää mukana? Mikä vittu sua taas vaivaa?"
"Joo oon mukana." Oikeasti minulla ei ollut harmainta aavistustakaan että mistä oli kyse.
But who cares? Ihan sama kunhan saan vain katsella ja ihailla tuota kaunista ilmestystä tämän välitunnin loppuun asti...
