Kirjoittaja Aihe: Doctor Who: Varjokumppanit [S, ficlet, päähenkilöt: Donna ja River]  (Luettu 1472 kertaa)

Nukkemestari

  • Lonkeropulla
  • ***
  • Viestejä: 1 526
  • The Uneartly Child
Ficin nimi: Varjokumppanit
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji:  Tunnelmafiilistely, ficlet
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Donna ja River
A/N: Tämä sijoittuu Silence in the Libraryn/Forest of the deadin tapahtumien kulisseihin, sillä jaksoissa nämä kaksi hahmoa eivät tainneet jutella ollenkaan keskenään. Siksi ajattelin, että olisi jännä mitä tapahtuu kun kaksi vahvaa naishahmoa ovat samassa huoneessa...
 

Varjokumppanit
 
”Kuka hän on?”
”Minä-en-tiedä!”
 
Donna oli huomannut, että jos Tohtori jotain inhosi, niin se oli se, että hän ei tiennyt mitään ja joku tiesi kaiken. Professori River Song tiesi kaiken Tohtorista. Ihmisnainen tiesi kaiken hänestä, eikä ajan herroista viimeisellä ollut yhtään tietoa, kuka tämä nainen oli ja miksi hän oli perillä kaikesta.
 
Donna nyrpisti nenäänsä ja huokaisi: ”miehet”.
 
Vaikka ajan herra oli hänestä mielenkiintoisempi ja hienompi mies kuin kukaan hänen maassa tuntemistaan miehistä – hänen isoisäänsä lukuun ottamatta – käyttäytyi Tohtori välillä juuri niin kuin kuka tahansa ihmismiehistä. Mutta annettakoon Tohtorin tiuskaisut anteeksi tällä kertaa, kun tilanne oli kireä jopa hänen hermoilleen. Kun jokainen varjo saattoi olla vaarallinen…
 
Donna kohautti olkapäitään ja käveli viereiseen huoneeseen, jossa River selaili kuumeisena sinikantista kirjastaan. Donna jäi hetkeksi kädet puuskassa mittailemaan toisen naisen kasvoja, ennen kuin kysyi: ”kuka sinä olet?”
 
River nosti katseensa.
 
”Joku joka tuntee Hänet hyvin”, River sanoi.  Hän loi Donnaan hivenen kissamaisen hymyn, joka oli käynyt Donnalle yllättävän tutuksi sinä lyhyessä ajassa, jonka he olivat tienneet toisensa.
”Niin mutta… kuka?”
 
”En voi kertoa paljoa. Se voisi muuttaa jotain tulevaisuudessa tai luoda paradoksin”, River sanoi ja jatkoi kirjasensa tutkimista.
 
”Mutta edes jotain?”
”No… sanotaan vaikka… tiedän hänet paremmin kuin hän itse, vaikka hän on silti, ja tulee aina olemaan, pieni arvoitus.”
 
Hetkeen kuului vain kirjan selailua muuten äänettömässä huoneessa.
 
”Minusta tuntuu…” Donna aloitti. ”Minusta tuntuu, että sinä rakastat häntä.”
”Minä rakastan monia asioita”, River totesi ympäri pyöreästi.
”Voisitko olla vähemmän niin kuin Hän?”
 
River nauroi.
 
”Voi kultaseni, voisinkin. Mutta kun en voi. En voi kertoa mitään muuta kuin, että uskon häneen täydellisesti. Tämä kaikki päättyy vielä hyvin, usko pois.”
 
Niin sanottuaan River käveli toisten joukkoon. Donna pyöräytti vielä silmiään, mietti hetken ja käveli takaisin Tohtorin luokse.
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan