Kirjoittaja Aihe: Kuutamosonaatti, K-11  (Luettu 1579 kertaa)

Deliré

  • Vieras
Kuutamosonaatti, K-11
« : 08.02.2010 04:59:45 »
// Alaotsikko: novelli, K-11

Name: Kuutamosonaatti
Rating: K-11
Kirjoittaja: Delire
a/n: pieni tunnelmallinen novelli

Kuu loistaa taivaalla jota auringon viimeiset säteet hyväilevät purppuraisuudellaan. Hän josta kaikki surut ovat lähtöisin istui ja seurasi miten viimeinenkin taivaan loiste muuttui siniseksi ja sen jälkeen pimeys valtasi maan, kuin vaippa olisi heitetty kirkkauteen. Pian kuitenkin tähtien valot erottuivat ja säkenöivät mustalla taivaalla kuin kultahippuset musteeseen pudonneina. Kirkkaina ja kuolleina, muistoina kauneudesta ja palosta. Tähtien valo on ihmeellinen, mutta ei niin kuulas ja surullinen kuin kuutamo. Hopeinen valo lankesi miehen flyygelin päälle, teki kauhtuneesta mustasta takista komean ja muutti harmaantuneet paksut hiukset hopeiseksi puroksi kyyneliä. Niin, kyyneliä.
Mies vuodatti niitä nytkin, itki hartaasti jokaisen antaen ripsiensä koskettaa niitä haihtuvien pehmeydellä. Tunsi miten lämmin puro laskeutui nenänpäähän, poskille, huulille. Maistoi suolaisen makeuden ja tunsi kirveltävän tuntemuksen nimeten jokaisen kyyneleensä. Tuskalle on tuhansia nimiä, mutta kyynelelle vain yksi. Silti hän nimesi jokaisen niistä katsellen miten lyhyt elämä sai loppunsa kuivumiseen, ja kun viimeinenkin kyynel oli löytänyt tiensä sinne minne kaikki päättyy, mies kääntyi ja käveli flyygelin ääreen. Hän painoi G-säveltä ja tunsi sen värähtelyn sisimmässään vaikkei korvillaan voinutkaan sointia havaita. Tuska.
Sisällä hiipivä nakertava tuska, tappaa sielun ja tekee kaikesta elävämpää ja niin koruttoman karua. Tappavan voimallista, rintaa hakkaavan kestämätöntä. Tuska astuu kun viha on kulunut loppuun. Mies soittaa ja paksut kulmakarvat kurtistuvat kipujen yltyessä, ja silti on vaikea katsoa miten hellästi, rakastavan lempeästi hän koskettaa soitinta jonka ääniä ei voi kuulla. Miten vailla kiihkeyden häivää soittaa täydellisen epätoivon melodian omistaen sen kuunvalolle. Soittaa ja sattuu, mutta se ei muuta säveltä ja sen pehmeyttä kovaksi, vihaavaksi tai hakkaavaksi.
Melankolian täydelliset soinnut täyttävät huoneet.

Kuuletko sinä Kuutamosonaatin?
« Viimeksi muokattu: 06.12.2014 13:28:42 kirjoittanut Pyry »

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Vs: Kuutamosonaatti
« Vastaus #1 : 06.04.2010 15:51:07 »
Aww, todella kaunista ja tunteikasta kuvailua! <3
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥