Kirjoittaja Aihe: Twilight: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K11 | 3. Luku 3.7)  (Luettu 4500 kertaa)

alba

  • Varhaiseläkkeellä
  • ***
  • Viestejä: 19
  • Tha bitch is back
Ficin nimi - Pregnant At 17
 Kirjoittaja - Ogey-Ogey-Ogey
Kääntäjä - Alba
 Ikäraja - K-11
 Tyylilaji - Romanttinen draama, kaikki ihmisiä
Fandom - Twilight
Paritus/Henkilöt - Henkilöt ovat samat kuin Twilightissä, katsellaan sitä paritusta sitten tarinan edetessä.
 Vastuuvapautus - Kaikki minkä tunnistat Meyerille kuuluvaksi on hänen. Tarinan on kirjoittanut Ogey-Ogey-Ogey ja olen saanut häneltä luvan kääntämiseen. Thanks, Ogey!(:
Mahdolliset varoitukset - Kiroilua ja lievää väkivaltaa
Gua muokkasi pois alaotsikon; ne eivät tulevan päivityksen vuoksi ole hetkeen käytössä. :)


1. Loppuelämän ensimmäinen päivä

Elämäni on virallisesti päättynyt.

Ei, en minä ole kuollut, tai tee kuolemaa. Elämäni on kohdannut loppunsa aivan toisesta syystä. Juuri tänä aamuna sain tietää jotain, joka muuttaisi koko loppuelämäni suunnan.

Tänä aamuna sain tietää, että olen raskaana.

Tiedän mitä te kaikki ajattelette, “vau, hän on raskaana, hän on varmasti ihastuksissaan”, mutta kun en ole. Katsokaas, olen vasta 17-vuotias, ja tämä vauva ei tosiaankaan ollut suunniteltu. Tämä vauva on eräiden typerien juhlien ja kahden humalaisen ihmisen aikaansaannos. Kaikki tapahtui 4 viikkoa sitten…

__

“Hei Bella, oletko tänään tulossa niihin Emmett Cullenin järjestämiin kotibileisiin?” Jessican ääni todella ärsytti minua, mutta hän on yksi vanhimmista ystävistäni, joten siihen on jo ehtinyt tottua. Istuimme vakiopöydässämme koulun ruokalassa normaalissa porukassamme. Kun näistä bileistä kaksi viikkoa sitten ilmoitettiin, kukaan ei ole muusta puhunutkaan. Emmett Cullen on yksi kolmesta Cullenin veljeksestä. Emmett on veljeksistä vanhin, hän on koulumme atleetti. Jos olet hänen ystävänsä, kaikki pitävät sinua “coolina”. Jasper on keskimmäinen veljeksistä, hän on heistä hiljaisin, eikä hän mene virran mukana. Hän seurustelee parhaan ystäväni Alicen kanssa. Viimeisenä on Edward. Hän on aika vaikeaselkoinen. Ei hän nörtti ole, mutta hän ei myöskään ylpeile siitä, että hän on suosittu. Hän on juuri sellainen poika, joka olisi ilo viedä kotiin näytille. Hän on kaiken lisäksi komea, täyden kympin oppilas, mutta parasta Edwardissa on hänen luonteensa. Kuvauksesta saattaa huomata, että olen vähän ihastunut häneen.

“Bella!” Jessica huudahti. Olin liian kiireinen ajatellessani Edwardia muistaakseni mitä Jessica oli minulta kysynyt. Hän näki hämmentyneisyyden kasvoiltani ja toisti kysymyksensä.

“Oh…hmm…En ole varma, Jess. Vanhemmistani on tullut aika ankaria koska olen ollut niin paljon poissa kotoa. He vain saarnaavat koulun tärkeydestä ja siitä kuinka en saisi olla bileissä ystävieni kanssa. Se on oikeasti todella tyhmää!” Jess nyökkäsi ja kääntyi pois jatkamatta keskustelua. Totuus oli, että en oikeasti kestänyt katsoa sitä, kun Edwardin ympärillä parveili aina joukko tyttöjä flirttailemassa hänelle. Myönnän olevani kateellinen jokaiselle tytölle, joka uskaltaa jutella Edwardin kanssa koulussa. Itse olen liian hermostunut kysyäkseni Edwardia ulos, sillä pelkään hänen vain repeävän nauruun, koska viitsin edes yrittää. Siksi ihastumiseni on yksityisasia, eikä siitä tiedä kukaan muu kuin minä. Edes Alice ei tiedä, vaikka kerron hänelle kaiken. Alice on täydellisen rakastunut Jasperiin, ja se ovatkin todella hyvä pari. He ovat olleet yhdessä kohta kolme vuotta.
Söin ruokani loppuun, nousin pöydästä menin viemään roskat roskikseen. Yhtäkkiä kävelin jotakuta päin. Tarjottimeni rämähti lattialle, ja kun kumarruin nostelemaan kaikkia levinneitä tavaroitani, ja tyyppi johon olin törmännyt löi päänsä omaani. Hätkähdin ja laitoin käteni päälaelleni. Silloin tajusin, että se johon olin törmännyt, oli Edward. Punastuin sillä sekunnilla ja jatkoin tavaroideni noukkimista. Kun kaikki oli turvallisesti tarjottimella, nousin hitaasti ylös ja huomasin Edwardin seisovan edessäni. Hän katsoi minua hämmentyneenä.

“Oletko kunnossa?” Hän kysyi samettisella äänellä. Kylmät väreeni menivät pitkin selkärankaani ja tajusin, että minun olisi vastattava.

“Öö…Joo, anteeksi, että törmäsin sinuun…ja että löimme päämme yhteen.” Sanoin, tuntiessani poskieni kuumottavan. Katsoin häneen ja Edward virnisti vähän. Hän selvästi huomani punastumiseni, ja se sai punani syvenevän entisestään.

“No, oikeastaan, minä olin se joka löi päämme yhteen, joten anteeksi siitä.” Hän sanoi. Virnistin myös, ja huomasin kaikkien ystävieni katsovan minua vakiopöydästämme.

“Taitaa olla parempi laittaa nämä roskikseen.” Sanoin kävellessäni pois, kunnes hän pysäytti minut kädellään. Käännyin ympäri ja hän katsoi suoraan silmiini.

“Etkös sinä ole Bella?”

“Joo, olen.” Hymyilin heikosti puhuessani. Ensimmäinen oikea keskustelumme. Hän ojensi kätensä ja kättelimme. Hänen kätensä tuntui pehmeältä ja hänen ihonsa oli tosi kuuma.

“Olen Edward Cullen.” Hän sanoi. Katsoi häneen ja hymyilin.

“Joo, on vaikea olla tietämättä kuka olet.” Hän hymyili minulle ja näytti minulle hänen täydelliset, valkoiset hampaansa. Hänellä oli upea hymy. Tajusin, että hän ei ollut päästänyt kädestäni vieläkään irti.

“No, Bella. Oletko tulossa tänään veljeni bileisiin?” Hän kysyi. Muistin hämärästi Jessin kanssa käydyn keskustelun, mutta muutin mieleni sekunneissa.

“Joo, olen tulossa. Toivottavasti en ole siellä yhtä kömpelö kuin nyt.” Edward nauroi pehmeästi ja tuijotti minua. Päästin nopeasti hänen kädestäni, koska tajusin hänen pitävän siitä yhä kiinni.

“Nähdään sitten illalla, Bella.” Hän kääntyi ja käveli pois. Kävelin roskiksille ja heitin roskat pois ennen kuin menin takaisin istumaan pöytäämme. Jessica ei pitänyt suutansa kiinni aiheesta “Bella ja Edward”. Hän kyseli mitä Edward oli sanonut ja Jessica oli innoissaan siitä, että olin tulossa bileisiin. Ruokailu meni nopeasti ohi ja ennen kuin huomasinkaan, välituntikello soi.

Loppupäivä vain lensi ohitseni, ilman mitään ihmeellisiä tapahtumia. Ajattelin yhä minun ja Edwardin keskustelua ja sitä kuinka hän kysyi minulta bileistä. Tarkoittiko se sitä, että hän halusi minut sinne?

Kun ajoin koulusta kotiin, sain tekstiviesti Alicelta, joka kertoi tulevansa auttamaan minua valmistautumaan. Alice oli ollut tänään poissa koulusta, koska hän halusi valmistautua bileisiin. Hän ei koskaan käynyt koulussa samana päivänä kun oli bileet tiedossa. Kun ajoin kotipihaan, äiti oli siistimässä pientä puutarhaa etupihallamme. Äitini ja isäni ovat Renée ja Charlie Swan. He olivat yhdessä jo lukiossa, ja kun he molemmat täyttivät 20, he menivät naimisiin ja pian sen jälkeen minä synnyin. Äitini opettaa päiväkodissa ja isä on Forksin poliisipäällikkö. Äiti oli jo kotona, koska päiväkotilaisten loma oli jo alkanut. Tämän vuoksi Emmett pitää juhlat, kymmenen päivän kevätloma alkaa tänään.

“Hei, äiti.” Kävelin hänen luokseen antaen hänelle halin ja pusun. Hän nousi ylös ja hieraisi hikistä otsaansa. Forksissa on kesäisin aika lämmintä, kun muuten täällä melkein aina satoi.

“Hei murunen, miten viimeinen päivä meni?” Hän kysyi kantaessaan puutarhatarvikkeita taloon.

“Hyvin. Aika samanlainen kuin muutkin päivät. Tänään on eräät juhlat Cullenien talolla, ja minut on kutsuttu.” Tässä vaiheessa hän alkaa aina holhoamaan.

“Bella, tiedät etten pidä siitä kun käyt tällaisissa juhlissa. Siellä on vain alkoholia ja huumeita ja kaikkea sellaista. En tiedä voinko päästää sinua.” Voi ei! Juuri tällaista reaktiota en tahtonut. Hän pilaa mahdollisuuteni Edwardin kanssa jos hän ei päästä minua menemään.

“Ole kiltti, äiti! Minä en juo, tai ota huumeita tai mitään sellaista! Minä lupaan… ole kiltti ja anna minun mennä. Alice on myös menossa ja siellä on myös paljon muitakin tyttöjä koulustamme.” Minä anelin. Hän katsoi minua ja puuskahti, ja tiesin sen tarkoittavan myöntymistä. Vinkaisin ja halasin häntä.

“Kiitos äiti! Olet rakas.” Hän halasi takaisin ja meni istumaan olohuoneeseen. Pian sen jälkeen Alice saapui ja me menimme huoneeseeni valmistautumaan. Alice suoristi hiukseni, teki meikkini ja valitsi asuni. Laitoin kireät farkut, koruttoman, yksinkertaisen topin ja sen päälle mustan liivin. Alice on hyvä valitsemaan asuja ja pukemaan ihmisiä.

“No Bella, tapahtuiko koulussa tänään mitään ihmeellistä?” Hän kysyi samalla kun pukeuduin. Kerroin hänelle välittömästi välikohtauksesta Edwardin kanssa. Puhuimme aiheesta varmaan puoli tuntia, koska kello oli viisitoista minuuttia vaille seitsemän ennen kuin pääsimme lähtemään. Kävelimme portaat alas niin hiljaa kuin mahdollista, yrittäen olla kiinnittämättä isäni huomiota, joka kysyisin kuitenkin kasan kysymyksiä aiheesta missä olen ja kenen kanssa. Hän muuntautui aina poliisiksi aina kun lähdin ulos. Mutta, kompastuin viimeisellä askelmalla ja törmäsin seinään, mikä sanoi isäni kääntymään kannoillaan.

“Bella, mihin olet menossa?” Hän kysyi rauhallisella äänellä. Katsoin Alicea ja hän kohautti olkiaan.

“Öö…me olemme Alicen kanssa menossa juhliin.” Sanoin, ja isä nousi välittömästi ylös ja käveli luoksemme. Noniin, tästä se lähtee.

“Juhliin? Ja missä nämä juhlat tarkalleen ottaen ovat?” Hän kysyi uteliaasti.

“Culleneilla, ne ovat kesäloma kunniaksi. Äiti lupasi jo, että saan mennä…” Hymyilin hänelle, mutta hän näytti edelleen hämmentyneeltä. Onneksi äiti tuli paikalle, ja selitti isälle, että saan mennä.

Kun saavuimme Culleneille, siellä oli jo paljon ihmisiä. Luultavasti koko vuosikurssi, ja muitakin tyyppejä alemmilta luokilta oli paikalla. Kävelin sisään ja näin heti Emmettin hänen tyttöystävänsä Rosalien kanssa. He ovat samanikäisiä, mutta koulumaailman ulkopuolella Rosalie työskentelee kokoaikaisena mallina. Hänellä on kauniit vaaleat hiukset, siniset silmät ja uskomaton vartalo. Useimmat ovat hänelle kateellisia, mutta olen tuntenut hänet pienestä pitäen, ja tiedän, että hän on mahtava ihminen. Hymyilin hänelle ja hän heilutti minulle ja Alicelle kättään. Emmett tervehti meitä myös ja hän jatkoi juttelua häntä ympäröivien ihmisten kanssa. Ihmisten ohi kulkiessa näimme Jasperin, joka istui yksin nurkassa. Kun hän näki Alicen, hänen katseensa kirkastui ja hän käveli Alicen luo ja suuteli tätä. He ovat tosi söpöjä. Jätin heidät jälkeeni ja kävelin pöydän ääreen, johon oli kasattu kaikki maailman alkoholi. Kaadoin itselleni vodkaa ja cokista ja lähdin haahuilemaan ympäri taloa. Törmäsin Jessicaan ja muuhun jengiin ja juttelin heidän kanssaan hetken. Olohuoneeseen mennessäni näin Edwardin, joka oli ennustukseni mukaan monen tytön piirittämä, jokainen heistä näytti jokseenkin horomaiselta. Kun Edward näki minut, hän hymyili ja vilkutti. Hymyilin takaisin onnellisena siitä, että hän muisti kuka olen.

Ilta meni hyvin ja päädyin ravaamaan paljon juomapöydällä täyttämässä lasiani vodkalla ja cokiksella. Kun kävin pöydällä seitsemännen tai kahdeksannen kerran, näin Edwardin ja tiesin olevani kännissä. Kompastelin seisomaan hänen vierelleen. Hän taisi olla aika selvänä. Taputin häntä olkapäälle ja hän katsoi minuun. Hän hymyili nähdessään minut ja kikatin epämääräisesti.

“Hei Edward. Nämä bileet ovat uskomattomat!” Sammalsin ja hän nauroi minulle.
“Kuinka paljon sinä olet oikein juonut?” Hän kysyi.

“Vain pari lasia vodkaa ja cokista, siinä kaikki Edward. En ole kännissä, on vain hassu olo.” Heti sen sanottuani, kerroin hänelle tarvitsevani vessaa ja kompastelin portaat ylös. En tiedä missä suurin vessa on, joten valitsin yhden, joka oli jossain makuuhuoneessa, joka taisi olla vierashuone. Kun tulin vessasta, näin Edwardin loikoilemassa sängyllä.

“Eihän tämä ole sinun huoneesi? Luulin, että tämä on vierashuone, en löytänyt toista vessaa.” Tajusin puhuvani todella nopeasti.

“Ei tämä ole minun huoneeni, Bella. Pidän huoneeni oven lukossa aina kun meillä on bileet. Tulin vain katsomaan, että sinulla on kaikki hyvin, siinä kaikki.” Hän nousi ylös ja käveli luokseni. En tiedä miksi tein sen, mikä tapahtui seuraavaksi, mutta sain yhtäkkinäisen uskaliaisuuden puuskan ja tartuin tilaisuuteen. Suutelin Edwardia suoraan huulille, ilman epäröintiä. Heti kun peräännyin, Edward veti minut takaisin luokseen ja suuteli minua takaisin. Se oli hyvin intohimoinen suudelma. Hän nosti minut ylös ja kiedoin jalkani hänen vyötärönsä ympärille. Juoksutin sormiani hänen pronssisten hiustensa lomassa ja hän voihkaisi. Hän laski minut sängylle ja jatkoimme suutelemista. Se tuntui niin oikealta, ja kaikki mitä pystyin ajattelemaan, oli se, kuinka paljon pidinkään Edward Cullenista.

__

No, tämä siis tapahtui tuona yönä. Tuon yön jälkeen minusta ja Edwardista tuli paljon läheisemmät ja opimme tuntemaan toisiamme enemmän ja enemmän. Hän kertoi minulle elämästään, hänen intohimoistaan ja kiinnostuksen kohteistaan ja jaoin omani hänen kanssaan. Suhteemme kasvoi entisestään kun palasimme kouluun ja kolmannella viikolla aloimme pitää toisiamme kädestä ja istuimme ruokailussa yhdessä. Kaikki oli ollut täydellistä, tähän aamuun saakka. Kuukautiseni olivat 5 päivää myöhässä, mikä on aika ennen kuulumatonta. Silloin tiesin, että jokin on vinossa. Laskin päiviä aina vain uudelleen, mutta aina se päätyi siihen, että olin myöhässä. Silloin muistin yöni Edwardin kanssa. Olimme molemmat tarttuneet hetkeen ja tajusin, ettemme käyttäneet ehkäisyä. En myöskään käyttänyt e-pillereitä, koska en ollut nähnyt sitä tarpeelliseksi. Heti kun muistin tuon, aloin panikoida. Voisinko olla raskaana? Ei tällaista voi sattua minulle! Olen vain 17; olen itsekin vielä lapsi. Mitä Edward oikein ajattelisi? Hän kuitenkin vain häipyisi ja sanoisi, ettei lapsi ole hänen. Entäs vanhempani, he tappavat minut! Isä etenkin, hän tappaisi myös Edwardin siitä, että hän teki tämän minulle. Minun on saatava tietää olenko raskaana vai en. Sinä päivänä lähdin kouluun 20 minuuttia aikaisemmin, että ehtisin käydä apteekissa. Vanhemmistani minun ei tarvitsisi huolestua aamulla, he lähtevät aina ennen kuin herään. Menin apteekkiin ja ostin neljä eri testiä. Päätin mennä Alicen luo tekemään ne. Tarvitsin parasta ystävääni. Koputin oveen ja Alicen äiti avasi. Hän kertoi Alicen olevan huoneessaan, joten menin yläkertaan ja koputin oveen.

“Hei Bella, mitä teet täällä?” Hän kysyi ja näytti hämmentyneeltä. Kävelin sisään ja suljin oven.

“Alice, minun on kerrottava sinulle jotain. Ole kiltti, äläkä saa hepulia tai mitään, koska olen todella peloissani.” Hänen ilmeensä muuttui huolestuneeksi.

“Mikä hätänä Bells? Voi kertoa minulle mitä vain!” Vedin syvään henkeä ja katsoin häneen.

“Luulen että…voisin mahdollisesti olla…raskaana.” Alice näytti siltä, että hän alkaa kiljua hetkenä minä hyvänsä, joten peitin hänen suunsa kädelläni. Viiden minuutin kuluttua päästin irti ja hän näytti järkyttyneeltä.

“BELLA! Miten sinä voit olla raskaana? Kenen se on? Koska sait tietää? Kuinka pitkällä olet?” Okei, ehkei olisi pitänyt kertoa Alicelle ensimmäisenä.

“Alice, pyysin ettet saisi hepulia. Minulla on muutenkin ihan paskat housussa ilman että sinä sekoat tyystin. Ostin kasan raskaustestejä ja haluat, että olet vierelläni kun saan tietää tuloksen.” Alice pysyi hiljaa ja hän ohjasi minut vessaan. Muutaman minuutin kuluttua tulin ulos käsissäni neljä testiä.

“Mitä ne sanovat?” Alice kysyi.

“Raskaana, raskaana, raskaana ja raskaana. KAIKKI RASKAANA!”  Kiljuin ja heitin testit lattialle yksitellen. Sekosin. Olen raskaana. Siltä ei voi enää välttyä ja se on nyt niin varmaan kuin voi vain olla. Alice ryntäsi luokseni ja halasi minua tiukasti. Itkin silmät päästäni. Olin niin peloissani, huolissani ja kauhuissani. Tämä on totta. Kymmenen minuutin kuluttua Alice päästi minusta ja katsoi minua suoraan silmiin.

“Älä huoli Bella. Olen kanssasi loppuun asti, en jätä sinua. Mitä ikinä päätätkään, olen kanssasi, murunen. Luulen, että sinun pitäisi kertoa pian Edwardille.” Tiesin, että hänelle täytyisi kertoa, mutta en tosiaankaan halunnut. Olin jo rakastumassa häneen, ja kun hän kuulisi tämän, niin hän lähtisi elämästäni lopullisesti. Mutta nyt oli toimittava oikein. Nyökkäsin Alicelle ja hän sanoi, että näkisimme koululla.

Heti kun pääsin autolle, siistin kasvojani ja yritin häivyttää kasvoiltani itkemisen merkkejä, ja lähdin ajamaan koululle.

Tämä oli normaalin teinielämäni loppu. Yhdeksän kuukauden päästä saisin vauvan, minun vauvani. Saisin pojan tai tyttären.

Elämäni on virallisesti päättynyt.

« Viimeksi muokattu: 29.11.2014 19:11:18 kirjoittanut Beyond »
Always forgive your enemies;
nothing annoys them so much.

sajusa

  • ***
  • Viestejä: 231
Vs: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K13 | 1. Luku 21.6)
« Vastaus #1 : 21.06.2011 14:17:24 »
Aaaaah! :D Pitkästä aikaa taas pääsin lukemaan ihanaisia ficcejä ;D Pari kirjoitusvirhettä taisi löytyä, (en ole varma XD) mutta niihin en jaksa nyt takertua, sillä teksti oli niin hyvin suomennettu :D Jotenkin arvasin, että kun on kyseessä Emmettin bileet sinne on raahattu koko maailman alkoholi XD

Mutta siis, tuleeko jatkoa? Tämä oli aivan pakollinen kysymys koska tarina on niin koukuttava :D

~sajusa

mmiru

  • ***
  • Viestejä: 69
Vs: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K13 | 1. Luku 21.6)
« Vastaus #2 : 21.06.2011 17:10:40 »
Tämä on aivan mahtava. :D hmm, hauskaa kuvitella Edwardin ilme kun Bella kertoo sille. :)

Mutta, pistähän jatkoa, minä ainakin jään seuraamaan. :)

Indigo

  • Rohkelikkotar Zera
  • ***
  • Viestejä: 262
Vs: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K13 | 1. Luku 21.6)
« Vastaus #3 : 21.06.2011 21:24:41 »
Tykkäsin kovasti. Olen vasta tuore Twilight fani, joka on saanut sarjanki vasta ikään luettua. Mielenkiintoinen tämä näkökulma.
Minulle jäi vähän epäselväksi, Alice siis asuu omillaan? Hahmot ovat sopivasti omanlaisiaan mutta kuitenki erilaisia. Rosalie esimerkiksi, hyvin hänet voisin kuvitella malliksi. Haluan todella tietää mihin tämä raskaus johtaa.
Todentotta, olet todella loistava alkuisen ficin valinnut suomennettavaksi. Toivottavasti jaksat suomentaa sitä mukaa kun me malttamattomat odotamme ja hoemme jatkoa täällä. :)

~~Ind
Hän pelaa aikaa miettiäkseen tekosyitä. Oikeuttaakseen kipua sisällään.
Luulen että hän tietää hymyistä, ja katseista. Että kaikilla on teoria paremmasta.

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K13 | 1. Luku 21.6)
« Vastaus #4 : 21.06.2011 21:42:37 »
Nimi veti heti puoleensa. :'D Näitä ficcejä on harvassa.

Hmm...en erityisemmin pidä Bella/Edwardista nykyään, varsinkaan jos Bella on kiinni Edwardissa, mutta ei anneta sen häiritä. Itse idea on liian hyvä! :'D Jep, eli. Tässä juoni kulki minun makuuni liian nopeasti, aluksi Bella ei tuntenut Edwardia ja sitten hän olikin jo raskaana. Mutta eihän se sinun vikasi ole.

Tässä oli hyvät kuvailut ja olet loistava suomentaja. :) Pidin siitä, että Rosaliella ja Bellalla oli tässä hyvät välit, samoin Alice oli ihana oma itsensä. ♥ Eivätkä nuo muutkaan vaikuttaneet kovin muuttuneilta. Tykkäsin!

Yhden pikkuvirheen bongasin:

Lainaus
Vanhemmistani minun ei tarvitsisi huolestua aamulla, le lähtevät aina ennen kuin herään.
Varmaankin he?

Mutta joo, jatkoa toivon! ♥
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

Deep

  • Vieras
Vs: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K13 | 1. Luku 21.6)
« Vastaus #5 : 22.06.2011 20:50:15 »
Vihdoinkin ficci Bellan teiniraskaudesta!  ;)

joo mutta hyvältä siis vaikuttaa, jään seurailemaan  :)

alba

  • Varhaiseläkkeellä
  • ***
  • Viestejä: 19
  • Tha bitch is back
Vs: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K13 | 1. Luku 21.6)
« Vastaus #6 : 24.06.2011 14:04:24 »
Osia on tällä hetkellä kirjoitettuna 22 ja lisää on tulossa (: käännän tätä aina sitä tahtia kun ehdin. Kiitos hurjasti kommenteista, ne aikaansaivat sen, että sain tämän osan käännettyä näinkin pian. Kävin tekstin läpi pari-kolme kertaa, mutta jos sinne jonnekin livahti kirjoitusvirhe, niin sanokaa.

Lainaus
Haluan todella tietää mihin tämä raskaus johtaa.

Minulle terveystiedon tunnilla sanottiin, että raskaus mitä ilmeisimmin johtaa vauvaan. Mutta joo, et varmaan tuota ihan tarkoittanut :D Se nähdään tarinan edetessä mitä kaikkea tämä raskaus Bellan elämässä muuttaa.

Jees, pidemmittä puheitta;


2. Hyväksyminen

Koululle ajaminen tuntui kestävän ikuisuuden. Kun parkkeerasin autoni, huomasin Edwardin auton olevan jo perinteisellä paikallaan. Aloin hyperventiloida kun näin sen. Miten minä kertoisin hänelle, että odotan hänen vauvaansa? Ei riitä, että tämä pilaa minun elämäni, tämä pilaa myös hänen elämänsä.
Hänen on silti saatava tietää. En voi valehdella hänelle, en voi antaa hänen vain katsoa kun alan tulla isommaksi ja isommaksi ja väittää sen johtuvan lihomisesta. Ei, tämä täytyy tehdä nyt.

Kun näin kaikkien kävelevän koulun ovista sisään, tulin ulos autosta ja kävelin sisään koulurakennukseen. Olen niin hermostunut, etten tiedä yhtään miten selittää tämä hänelle. Pitäisikö minun vain sanoa suoraan? Vai pitäisikö minun vain höpöttää jotain omiani kunnes saisin sen sanottua? Oikeastaan aivan sama miten sen kerron, se järkyttää häntä silti aivan yhtä paljon.
Annoin katseeni kiertää ympäri aulaa, etsien Edwardia, mutta hän ei ollut siellä, joten menin luokkahuoneeseen. Onneksi hänellä ei ollut samoja aamutunteja kuin minulla, joten pystyisin välttelemään häntä ainakin lounaaseen asti. Päätin, että silloin minä kertoisin hänelle.

Kello oli 13:15 kun tuli lounasaika. Ensimmäisenä näin Alicen, joka kiirehti halaamaan minua.

“Joko kerroit hänelle?” Hän kysyi hiljaa.

“Ei, en vielä. Aion kyllä. Missä hän on?” Kysyin antaen katseeni kiertää ympäri ruokalaa. En ollut nähnyt häntä koko päivänä, mutta tiesin hänen olevan täällä, koska näin aamulla hänen autonsa. Alice kohautti olkiaan ja veti minut pöydän ääreen. Tervehdin kaikkia ja yritin edelleen etsiä Edwardia.
Sitten, näin hänen kävelevän sisään tuplaovista ja hän käveli suoraan luokseni. Voi ei! Nyt se tapahtuu! Hetki joka pilaa hänen elämänsä. Hän hymyili kävellessään ihmisten ohi suoraan luokseni, katsoen suoraan silmiini. En voinut muuta kuin hymyillä takaisin, vaikka päässäni vilisi vaikka mitä ajatuksia. Nousin ylös kun hän oli tarpeeksi lähellä halatakseni häntä. Hän halasi minua tiukasti ja istui viereeni.

“Mitä kuuluu, Bella? En ole nähnyt sinua koko päivänä.” Hän puhui hiljaisesti, että vain minä kykenin kuulemaan hänet. Hänen äänensä oli niin pehmeä, että se sai niskavillani nousemaan pystyyn. Katsoin häntä ja nielaisin.

“Minä.. tuota.. meidän pitää puhua, Edward. Kahden kesken.” Hänen ilmeensä muuttui huolestuneeksi.

“Haluaisitko mennä kävelylle ulos?” Hän nousi ylös ja ojensi kätensä minulle. Katsoin hänen kättään, sitten Alicea, joka muodosti huulillaan sanan mene.
Otin Edwardia kädestä ja kävelimme ulos lämpimään kevätilmaan. Oli vasta toukokuun alku ja sää oli yllättävän lämmin, ainakin Forksille. Vain muutama päivä sitten oli satanut, joten ehkä tämä oli luonnon tapa pyytää anteeksi.
Kävelimme pääovesta ja suuntasimme piknik-pöydille. Istuin ajas ja Edward istui minua vastapäätä, suoraan eteeni. Hengityksestäni tuli yhtäkkiä vaikeampaa yrittäessäni täyttää keuhkojani ilmalla. Olin päätynyt siihen, että on paras sanoa asia suoraan ja hyväksyä seuraamukset. Mutta heti kun avasin suuni, aivoni eivät tehneet yhteistyötä suuni kanssa.

“Edward, voinko kertoa sinulle jotain?” Edward piti yhä kädestäni kiinni ja hänen ilmeensä oli hämmentyneisyyden ja huolen sekamelska.

“Voit kertoa minulle mitä tahansa. Olen huolissani, mitä on tapahtunut?” Hän sanoi panikoivalla äänellä. Vedin syvään henkeä ja sanoin mitä ensimmäisenä mieleeni tuli.

“Vuosikurssillamme on eräs tyttö, joka tykkää yhdestä pojasta, joka ei koskaan ennen huomioinut tätä tyttöä millään lailla. Kunnes sitten eräissä bileissä he päätyivät harrastamaan seksiä…” Yritin puhua hitaasti. Keksin tätä soopaa sitä mukaan kuin jatkoi puhumista. Edward tuijotti minua silmät tarkkaavaisina. Hän puristi kättäni merkiksi, että voisin jatkaa tarinaani.

“…no, lyhyestä virsi kaunis, se tyttö sai tietää, että hän saattaisi ehkä olla.. raskaana.” Edwardin ilme vaihtui täydelliseen shokkitilaan. Tajusiko hän jo?

“Voi Luoja! Kuka se on? Tunnenko hänet hyvin? Tiedänkö sen jätkän?” Kysymyksiä tuli kuin suihkuna, joten en erittäin todennäköistä, ettei hän tajunnut, että se tyttö olin minä. Miehet…

“No, joo. Tunnet molemmat. Mutta lupasin sille tytölle, etten kerro tästä kenellekään. Kuitenkin, tämä tyttö on kauhuissaan ja omien laskujensa mukaan hän on nyt viikolla 4. Hän kysyi minulta, että kannattaisiko hänen kertoa vauvan isälle vai ei, vai pitäisikö hänen vain hankkiutua vauvasta eroon vähin äänin?”

“No, minä haluaisin ainakin tietää jos minusta olisi tulossa isä. Tai siis, sen tytön pitäisi ainakin keskustella sen pojan kanssa, ja jos poika edelleen pitää siitä tytöstä, niin ehkä he voisivat jotenkin selvittää asiat.” Vau! Tuota minä en odottanut! Luulin, että hän sanoisi jotain tyyliin, ‘no, jättäisin sen tytön ehdottomasti aivan yksin, enkä puhuisi hänelle enää ikinä’. Mutta hän ei sanonut niin! Edward haluaa tietää, ja hän haluaa selvittää asiat. Okei, täydellinen tilaisuus saavutettu, aika ottaa tilanne hallintaan.

“Okei Edward. Vakavasti ottaen, minun täytyy oikeasti kertoa sinulle jotain.” Puhuin hiljaa ja pidin hänen kädestään tiukasti molemmin käsin kiinni. Voin pahoin, luulin että oksennan siihen paikkaan, mutta tiesin sen johtuvan vain hermostuneisuudesta. Edward ei vastannut, joten päätin vain puhua.

“Okei… syy miksi tahdoin puhua sinulle oli… koska… on mahdollista että minä ehkä… olen…” En pystynyt puhumaan kunnolla. Mikään ei kuulostanut edes lauseen kaltaiselta ja kuulostin ihan idiootilta. Katsoin Edwardiin, ja hän näytti hämmentyneeltä.

“Edward, minä saatan raskaana.” Katsoin suoraan hänen silmiinsä, ja heti kun lopetin puhumasta, näytti siltä, että hänen silmänsä olisivat muuttaneet väriä. Ne muuttuivat kirkkaan smaragdin vihreistä aivan mustiksi. Hän tuijotti minua, eikä sanonut mitään. Mitä ihmettä hän mahtaa ajatella? Olimme hiljaa ainakin viisi minuuttia, ennen kuin hän puhui.

“Olet… raskaana.” Hän sanoi sen kuin toteamuksen, ei kysymyksen. Nyökkäsin ja hän päästi irti kädestäni. Hän nousi ylös ja lähti kävelemään kohti autoaan. Nousin ja lähdin hänen peräänsä, ei hän voi vain lähteä sanomatta mitään!

“Edward, minne olet menossa?” Huusin. Tunsin silmieni kostuvan, koska tämä ei ole täysin minun syytäni! Nappasin hänen käteensä ja yritin saada hänet pysähtymään, mutta hän oli liian vahva.
Pysähdyin keskelle parkkipaikkaa, ja katsoin kuinka hän nousi autoonsa ja ajoi pois. Tunsin kyynelien valuvan poskiani pitkin ja lähdin kävelemään takaisin koulurakennukseen. En mennyt ruokalaan, en halunnut kaikkien näkevän, että itken.
Menin tyttöjen vessaan ja tekstasin Alicelle, että hän tulisi sinne. Menin koppiin ja nyyhkytin ja itkin silmät päästäni. Menin sikiöasentoon ja aloin heijata itseäni edestakaisin. Joku koputti oveen, avasin sen ja näin Alicen kädet levällään, valmiina halaukseen. Nousin hitaasti lattialta ja hän halasi minua tiukasti heijaten minua.

“Ssshhhh, Bella… kaikki järjestyy kyllä. Edward ei siis ottanut sitä hyvin?” Hän puhui hiljaa ja pehmeästi. En voinut vastata, koska ääneni oli täysin kadonnut. Nyökkäsin ja hän jatkoi heijaamistani omalla äidillisellä tavallaan. En ole koskaan ennen tuntenut tällaista tuskaa. Olin loukkaantunut Edwardin reaktiosta ja olin peloissani raskaudestani. Oloni oli väsynyt ja sairas ja halusin tämän vain loppuvan.
Puolen tunnin jälkeen Alice auttoi minut autolleen. Hän kertoi vievänsä minut lääkäriin varmistaakseen raskauden. Minulla ei ollut lainkaan energiaa vastata hänen kysymyksiinsä, joten tyydyin vain nyökkäilemään.

Lähimpään terveyskeskukseen ajoi kymmenisen minuuttia. Alice piti minusta kiinni taluttaessaan minua odotushuoneelle.
Alice teki kaiken puolestani, hän varasi ajan ja varmisti, että minulla oli kaikki hyvin. Hän piti minua kädestä, ja kun lääkäri kutsui nimeäni, Alice sanoi odottavansa minua ulkopuolella.
Näytin varmasti zombilta, koska vastailin pelkästään nyökkäyksin ja ilmeeni pysyi samana. Kävelin lääkärin huoneeseen, jolloin minusta alkoi tulla vähän johdonmukaisempi. Tämä on se tärkeä osa. Lääkärini nimi oli Dr. Jenkins, hän on ehkä jotain 35-vuotias. Hän pyysi minua istumaan.

“Joten, Isabella Swan, miten voin auttaa?” Hän on äitini hyvä ystävä, joten tunsin hänet oikein hyvin. Vedin syvään henkeä ja karaisin kurkkuani voidakseni puhua kunnolla.

“Taidan olla raskaana.” Sanoin suoraan. En jaksanut enää kaunistella.

“Voi, Bella!” Hän sanoi. Hän kuulosti järkyttyneeltä, mutta myös pettyneeltä. Hän pudisti päättään ja tunsin muutaman kyyneleen putoavan poskilleni. Hän käveli luokseni ja laittoi käden olkapäilleni.

“Koska sait tietää tästä?” Hän kysyi vakavana.

“Tänä aamuna. Ostin neljä eri raskaustestiä ja niistä jokainen sanoi, että olen raskaana.” Ääneni oli käheä. Dr. Jenkins nyökkäsi ja käveli seinäkaapille. Hän otti sieltä laatikon ja laittoi sen pöydälleen.

“Todennäköisyys sille, että olet raskaana, on hyvin korkea, johtuen monista positiivisista tuloksista mitkä sait. Mutta kuitenkin, tee vielä yksi, varmuuden vuoksi. Voit käyttää toimistoni vessaa.” Hän osoitti kädellään kohti toimistoa. Olin kiitollinen, ettei minun tarvinnut käyttää yleisiä vessoja. En tosiaankaan halunnut, että kukaan ylimääräinen saisi tietää tästä. Menin vessaan ja tein raskaustestin. Palatessani annoin testin lääkärille.

“Odotellaan vielä 10 minuuttia ollaksemme varmoja. Voidaan sillä aikaa vähän jutella.” Hän asettui istumaan tuolilleen ja purin alahuultani. Teen niin aina kun olen hermostunut. Lääkäri katsoi minua hymyillen miellyttävästi.

“Kuka on isä, jos saan kysyä?” Tuota… pitäisikö minun kertoa? Kertoisiko hän sen eteenpäin? Kertoisiko hän Edwardin isälle? Edwardin isä on Dr. Carlisle Cullen, hän työskentelee Port Angelesin sairaalassa. Hänen vaimonsa on Esme Cullen, kotiäiti. Edward ei puhu paljoa vanhemmistaan, mutta tiedän silti keitä he ovat.
Jos kerron lääkärille, kertooko hän Herra ja Rouva Cullenille?

“Jos kerron, ethän kerro mitä eteenpäin? Siis, eikö teillä ole vaitiolovelvollisuus?” Kysyin, vähän jännittyneenä.

“Kaikki mitä tässä huoneessa sanot, jää tätä huoneeseen. Vihaan juoruamista ja minä en sellaista harrasta.”

“Isä on Edward Cullen.” Sanoin nopeasti. Dr. Jenkinsin kasvoilta säteili järkytys. Käänsin katseeni maahan. Kun välitön shokki oli mennyt ohi, hän jatkoi puhettaan.

“Oletko jo kertonut hänelle?”

“Joo, tänä aamuna kerroin hänelle, että saatan olla raskaana. Hän ei ottanut sitä kauhean hyvin, vaan ryntäsi pois paikalta.” Sanoin, tuntien uuden kyyneleen putoavan poskelleni. Kaikki on ihan sekaisin, enkä voi lakata ajattelemasta, että minun ja Edwardin juttu on nyt lopullisesti ohi.

“Bella, tiedätkös, hetken kuluttua Edward saattaa tottua asiaan ja tulla auttamaan sinua. Tarkoitan, hän on mukava poika. En usko, että hän jättää sinua tämän asian kanssa yksin. Missä, ja koska raskaus sai alkunsa?” Kerroin hänelle kaiken mitä sinä yönä tapahtui. Kerroin hänelle myös, kuinka minusta ja Edwardista tuli yhtäkkiä todella läheisiä ja olin jo alkanut kuvitella, että voisimme alkaa seurustella. Dr. Jenkins nyökkäili, huokaili ja mietiskeli aina oikeissa kohdissa. Hän antoi minun keventää sydäntäni, ja se todella sai oloni paranemaan.
Kun tarinani oli loppu, Dr. Jenkins katsoi raskaustestiä, jonka olin tehnyt yli 20 minuuttia sitten.

“Se on positiivinen.” Hän sanoi hiljaa. Tiesin sen jo valmiiksi, mutta tuon kuuleminen lääkäriltä sai siitä todellisempaa. Minä saisin vauvan.

“No, ihan ensimmäisenä sinun on kerrottava vanhemmillesi.” Kehoni läpäisi vahva pelon tunne ajatuksesta, että minun täytyisi kertoa vanhemmilleni olevani raskaana. He tappavat minut, isä varsinkin. Hän luultavasti hylkäisi minut eikä puhuisi minulle enää koskaan. Lääkäri näki ilmeen kasvoillani, ja jatkoi puhumista.

“Sinun todella pitää puhua vielä Edwardille. Odottele viikon verran, ja ehkä hän sitten suostuu kuuntelemaan. Kun olet tehnyt sen, voit alkaa miettiä mitä vaihtoehtoja sinulla on.”

“Vaihtoehtoja?” Kysyin, vähän häkeltyneenä.

“Niin, kuten abortti, adoptio tai lapsen kasvattaminen itse.” En ollut ajatellutkaan tuollaisia vaihtoehtoja ennen. Olin ollut raskaudesta niin huolissani, etten tajunnut, että voisin päättää raskauden vaikka heti. Tässä on liikaa informaatiota yhdelle päivälle, kaikki mitä halusin nyt tehdä, oli mennä kotiin.

“Tuota... Minun täytyy vielä miettiä. Haluan vain mennä kotiin. Kiitos, Dr. Jenkins.” Sanoin ja nousin tuolilta. Aloin kävellä ovelle, mutta Dr. Jenkins pysäytti minut.

“Bella?”

“Niin?”

“Ota tämä esite mukaasi. Se saattaa auttaa sinua tilanteesi kanssa.” Hän ojensi esitteen minulle. Sen otsikkona oli ‘Teiniäidit ja heidän valintansa’. Otin sen vastaan ja sulloin sen laukkuuni. En halunnut kenenkään näkevän sitä. Väläytin hänelle väsyneen hymyn ja lähdin toimistosta. Näin Alicen istumassa iPodin kuulokkeet korvissa, juuri siinä mihin olin hänet jättänyt. Heti minut nähdessään, hän pomppasi ylös ja halasi minua.

“Onko se nyt varmaa?” Alice kuiskasi. Nyökkäsi ja hän halasi minua taas. Lähdimme vastaanottohuoneesta takaisin Alicen autolle. Kun lähdimme ajamaan, puhelimeni hälytti. Katsoin puhelimen näyttöä, ja minulle oli tullut viesti. Se oli Edwardilta.

“Sain juuri tekstarin Edwardilta.” Sanoin Alicelle. Ääneni oli edelleen vähän käheä kaikesta itkemisestä, mutta Alice sai silti puheestani selvää ja hän näytti vähän järkyttyneeltä. Hän katsoi minua kysyvänä ja elehti käsillään minua kertomaan tekstarin sisällön. Luin sen ääneen.

“Bella, meidän on puhuttava. Kunnolla. Nähdään tänään keskustan kahvilassa klo 18:00.” Nielaisin, mutta olin myöskin helpottunut. Tarkoitan, hänhän tahtoo nähdä minut, joten eikö se ole hyvä juttu? Ainakaan hän ei täysin hylännyt minua. Alice ei puhunut koko matkan aikana mitään, kunnes pääsimme kotini pihaan ja sovimme soittelevamme illempana. Kiitin häntä kaikesta mitä hän teki tänään. Alice hymyili vastaukseksi. Kävelin sisään taloon, suoraan keittiöön, jossa äiti ja isä olivat. Molemmat istuivat pöydän ääressä, edessään kupilliset kahvia. En todellakaan aio kertoa heille tänään, tässä päivässä on muutenkin liikaa kestämistä.
Käyttäydyin niin normaalisti kuin kykenin, kerroin heille kaunistellun version koulupäivästäni ja jätin mainitsematta lääkärikäynnin. Kerroin heille meneväni vielä tänään ystävän kanssa ulos ja palaisin joskus seitsemän maissa. Luulen, että Edward ei jaksa minua tuntiakaan, ja juoksee taas pois. Kävelin yläkertaan ja vaihdoin farkkuihin ja toppiin. Harjasin hiukseni ylös suttunutturalle ja lähdin kävelemään kohti kahvilaa, koska autoni on edelleen koululla.
Kahvilalle käveli noin 10 minuuttia. Kun pääsin kahvilalle, ensimmäinen mitä näin, oli Edward. Hän istui jo pöydän ääressä. Vedin syvään henkeä ja kävelin Edwardin luo. Kun hän näki minut, hän käänsi nopeasti katseensa pois. Istuin hiljaa alas Edwardia vastapäätä. Jännitys välillämme oli valtava.

“Hei, Edward.” Sanoin. Ennen kahvilalle saapumista, olin päättänyt, että en aio olla niin säikky kuin olin aikaisemmin hänelle kertoessani. Yritin esittää rohkeaa ja pitää yllä katsekontaktia. Viimein hän katsoi minuun ja yritin hymyillä. Hän ei tehnyt elettäkään vastatakseen siihen, mutta hän suoristi ryhtinsä.

“Hei Bella.” Hän sanoi. Hänen äänensä oli täydellinen, vaikka hän olikin minulle vihainen. Ihoni menin kananiholle. Olin juuri sanomassa jotain, mutta Edward keskeytti.

“Anteeksi, että lähdin sillä tavalla aiemmin. Minun oli vain päästävä pois. Minun täytyi ajatella.” Hän sanoi ja katsoi minuun intensiivisesti. Pidin katsekontaktin, ja Edwardin silmät olivat taas vihreät, eikä sellaiset järkyttyneen mustat kuin paria tuntia aikaisemmin.

“Se on ok. Ymmärrän sen. Menin lääkäriin heti kun lähdit.” Sanoin. Hän tuijotti minua edelleen, mutta hänen ilmeensä muuttui vähän.

“Mitä lääkäri sanoi?” Hän sanoi, hermostuneisuus puski hänen äänensä läpi.

“Teimme uuden raskaustestin, ja sen mukaan minä ehdottomasti olen raskaana.” Kerroin suoraan. Edwardin jännittyneet hartiat lysähtivät alas. Hän kuitenkin suoristi pian ryhtinsä uudelleen. Hänen ilmeensä oli hämmentynyt ja vähän pettynytkin.

“Mitä me teemme, Edward?” Sanoin niin rauhallisesti kuin pystyin. Hänen ilmeensä muuttui taas ja arvasin, mitä hän ajattelin.

“Niin Edward, ME! Tämä on yhtälailla meidän molempien vika, jos ei vähän enemmän sinun siitä syystä, kun et käyttänyt kondomia!” Huusin hänelle. Hän perääntyi vähän, mutta en välittänyt siitä. Tämä ei todellakaan ole yksin minun syyni.

“En minä ole ainoa jossa oli vika, mikset sinä käyttänyt pillereitä? Luulin, että kaikilla sinun ikäisilläni on, kaiken varalta!” Hän huusi takaisin.

“En käyttänyt e-pillereitä, koska en ollut harrastanut seksiä ennen kuin sinun kanssasi. Hei, me voimme syytellä toisiamme vaikka koko yön, mutta se ei muuta sitä, että olen raskaana, sinulle!” Huusin takaisin. Hän katsoi poispäin ja huokaisi. Hän tiesin, että olen oikeassa, eikä hän yrittänyt puolustaa itseään.

“Lääkäri kertoi minulle vaihtoehdoista. Hän sanoi, että on mahdollisuus aborttiin, hän sanoi, että voin synnyttää vauvan ja antaa sen adoptioon tai… yksinkertaisesti kasvattaa lapsen itse. “Sanoin. Hän katsoi minua jo vähän rauhallisemmin. Hän mietti hetken vaihtoehtoja, jotka juuri annoin.

“No, mitä sinä haluat tehdä? Tarkoitan, sinähän sen lapsen kannat, joten viimeinen päätösvalta on sinulla.” Hän sanoi hetken kuluttua. Olin miettinyt tätä kotiin tullessani, ja päätynyt siihen vaihtoehtoon, joka on kaikkien kannalta paras.

“No, Edward. Olen miettinyt tätä, enkä mitenkään voisi tehdä aborttia. Se olisi liian kauheaa. Enkä usko, että pystyn antamaan vauvaa pois sen jälkeen, kun olen kantanut sitä yhdeksän kuukautta.”

“Joten aiot pitää sen?” Hän sanoi, hieman yllättyneenä. Nyökkäsin ja hän huokaisi. On vielä yksi juttu, joka minun on saatava sydämeltäni ennen kuin lähden.

“Edward, jos tahdot, voit vain juosta pois ja teeskennellä, että tätä ei koskaan tapahtunutkaan. Tiedän, että tämä ei ollut millään lailla suunniteltu juttu, mutta aion pitää tämän vauvan, vaikka sillä ei olisikaan isää. Usko pois, kukaan ei ole tästä niin paljon järkyttynyt kuin minä itse, mutta tämä on ainoa vaihtoehto, ja sinä saat ihan itse valita, oletko osana tämän vauvan elämää vai et.” Sanoin. Hän katsoi minuun ja hymyilikin vähän. Hän kurotti kättään omaani kohti ja kietoi sormemme yhteen.

“Kuule, Bella, tiedän monta sellaista ikäistäsi tyttöä, jotka tulivat raskaaksi ja heidän vauvoillaan ei ole isää, koska he eivät pystyneet käsittelemään vastuutaan. Minä en halua olla sellainen tyyppi, joka pakenee virheitään. Tietenkin, olen todella yllättynyt tästä kaikesta ja en olisi halunnut tällaista tapahtuvan vielä kymmeneen vuoteen. Mutta se tapahtui nyt, ja meidän molempien on vain hyväksyttävä se.
Minä pidän sinusta, Bella, todella, ja sinä merkitset minulle paljon. Meistä on tullut menneinä viikkoina todella läheiset, ja ajattelin meitä hetken seurustelevana parina. Minä en aio juosta karkuun, merkitset minulle liian paljon ja jos sinä haluat tämä vauvan, tuen sinua kaikin mahdollisin tavoin. Olen kanssasi koko ajan, lupaan sen, Bella.” Tunsin kyyneleet silmissäni, koska jostain syystä, kaikki mitä Edward juuri sanoi, oli ollut minulle pelkkää unelmaa. Hän ei jätä minua yksin, joten se tarkoittaa, että hän tosiaan pitää minusta. Sillä hetkellä ajattelin, että taidan rakastaa häntä.

“Edward, et voi arvatakaan kuinka paljon tuo merkitsee minulle. Luulin että jättäisit minut yksin, etkä koskaan katsoisi taaksesi. Pidän myös sinusta, todella paljon, ja jos me molemmat selviämme tästä, selviämme mistä vain.” Otin häntä kädestä kiinni ja hän puristi omaani hellästi. Hän hymyili lämpimästi ja hymyilin takaisin.
Puhuimme jotain puoli tuntia kaikesta ihan randomista, ja tietenkin myös raskaudesta. Kun kello oli jotain seitsemän, kerroin Edwardille, että minun olisi mentävä kotiin. Nousimme pöydästä, ja mieleeni pulpahti vielä yksi juttu.

“Seuraava juttu mikä meidän on tehtävä, on kertoa vanhemmillemme. Luulen, että olisi paras kertoa minun porukoilleni ensin.” Sanoin kun kävelimme ulos käsi kädessä. Edward nyökkäsi hyväksyvästi. Edward kyyditsi minut koululle, jotta voisin hakea autoni. Sen jälkeen hyvästelimme ja lähdimme eri suuntiin.

Kun palasin kotiin, kävelin sisään ja aikeinani oli suunnata suoraan huoneeseeni. Äiti keskeytti minut huudahtamalla, että mikrossa on ylijäänyttä ruokaa.
Katsoin äitiin, ja sitten isään ja tajusin, että minun todella on kerrottava heille, että heidän 17-vuotias tyttärensä odottaa heidän lapsenlastaan.

Voi ei!
Always forgive your enemies;
nothing annoys them so much.

annamaU-

  • ***
  • Viestejä: 22
  • 🖤❤️🤍🖤❤️🤍
Vs: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K13 | 2. Luku 24.6)
« Vastaus #7 : 25.06.2011 21:37:32 »
Tää on niin ihana ihana <3 JATKOA PIAN, KIITOOS !  ;)  :D
“It takes a great deal of bravery to stand up to our enemies, but just as much to stand up to our friends.” - Albus Dumbledore

DRAMIONE

sajusa

  • ***
  • Viestejä: 231
Vs: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K13 | 2. Luku 24.6)
« Vastaus #8 : 26.06.2011 18:28:24 »
Ihanaa kun Ed ei jättänyt Bellaa yksin!! :D Muuta en osaa sanoa kuin jatkoa jookosta kiitos? ;D

~sajusa

culliina

  • Jälleen täällä!
  • ***
  • Viestejä: 971
  • Illuxit novus dies
Vs: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K13 | 2. Luku 24.6)
« Vastaus #9 : 29.06.2011 00:08:42 »
En ole puoleen vuoteen lukenut twilightia, mutta näköjään kannatti rikkoa tapansa -tää oli (ei, en sano ihana, se kuulostaisi ihkutukselta -.-, joten sanotaanpa vaikka) MAHTAVA!

Alkuteksteissä olisi kuitenkin ollut kiva mainita, että kaikki on ihmisiä yms. poikkeavuudet normaalista (hmm, on poikkeavaa, että kukaan ei ole vampyyri? kyllä, taidan olla sairas  :D ) Noita aikamuotojakin voisi vähän katsella, sillä ne vaihtelivat paljon. Joitain kirjaimia yms. pikkuvirheitäkin löytyi kourallinen, mutta eivät haitanneet niin paljoa, että jaksaisin luetella.

Muuten tykkäsin tosi kovaa ja totta puhuakseni olen iloinen, että Bella pitää vauvan!  :D

Jatkoa jään odottelemaan!
Kunhan t*ppara häviää.

Ava a la zilah

alba

  • Varhaiseläkkeellä
  • ***
  • Viestejä: 19
  • Tha bitch is back
Vs: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K13 | 2. Luku 24.6)
« Vastaus #10 : 03.07.2011 14:30:43 »
3. Totuus

Seuraava kuukausi tuntui menevän nopeasti ohi.

Hetki sitten oli toukokuu, sitten olikin jo kesäkuu ja pian alkaisi kesäloma! Useimpien koulussa käyvien mielestä tämä on mahtavin juttu ikinä! Juttu jota kaikki odottavat. Meillä on 12 viikkoa vapaata! Kokonaiset 3 kuukautta pelkästään rentoutumista! Tai, niin ainakin kaikki muut tekevät. Minä en tulisi nauttimaan tästä kesästä lainkaan, yhdestä tietystä syystä.

Koska minä olen raskaana!

Joo, olen jo tavallaan hyväksynyt sen ja yrittänyt hokea itselleni, että tämä on vain elämää ja se täytyy vain kestää. Mutta, siitä asti kuin kerroin Edwardille pitäväni vauvan, - ja hän kertoi tukevansa minua  -, kaikki meni jotenkin oudoksi. Ensinnäkin, Edward ja minä emme olleet puhuneet kunnolla kuukauteen, paitsi siis sen normaalin ‘miten menee?’. Toiseksi, Edward on aivan oma itsensä, hän antaa tyttöjen flirttailla ja flirttailee jopa takaisin. Kuin hän yrittäisi pysyä minusta niin etäällä kuin mahdollista! Tarkoitan, en olettanut hänen täysin hyväksyvän tätä raskausjuttua, mutta tuo on vain outoa.

Yksi monista ongelmista, on kokoni. Olen nyt noin 9. viikolla ja mahani on kasvanut jo vähän, pienen, melkein huomaamattoman kummun verran. Sitä on vaikea huomata, mutta kun laitan jonkun tiukan topin päälle, sen huomaa heti. Raskauden huomaa jo, enkä ole vieläkään kertonut tilanteestani elämäni tärkeimmille ihmisille.

Vanhemmilleni.

Menneiden viikkojen aikana on ollut monta mahdollisuutta kertoa heille, mutta aina kun olen avannut suuni, olen jänistänyt ja alkanut puhua jostain ihan muusta. Nyt kun raskaus alkaa jo vähän näkyä, on enää vaikea väistää väistämätöntä.
On perjantai, ja olen päättänyt, että nyt riittää. Aion kertoa heille, pitivät he siitä tai eivät. Tietenkin he suuttuvat minulle, he pettyvät minuun, mutta jo he rakastavat minua, he tukevat ja auttavat minua. Ainakin toivon niin.

Koulupäivä meni nopeasti ja niin normaalisti kuin mahdollista. Huomasin Edwardin tuijottavan minua englannin tunnilla. En tuijottanut takaisin, koska - jos rehellisiä ollaan - olen hänelle vähän vihainen. Jos hän haluaa jutella minulle, hänen on tehtävä aloite. Ruokailussa istuin normaalilla paikallani normaalin porukan kanssa. Alice on ollut viime viikkoina aivan korvaamaton apu. En tiedä mitä olisin tehnyt ilman häntä. Hän on todellinen ystävä.
Istuin hänen vieressään, emmekä me koskaan maininneet mitään ‘tilastani’ koulussa, emme etenkään ruokailussa, missä kuka vain voisi kuulla. Juttelimme aina meillä. Juttelimme ihan randomeista jutuista ruokailussa aina kellon soittoon asti.
Viimeinen tunti meni nopeasti ja helposti, ja ennen kuin arvasinkaan, olin jo kotimatkalla.
Parkkeerasin kotipihaan ja menin sisään. Äiti oli keittiössä tiskaamassa, ja isäkin oli jo kotona, aikaisemmin mitä yleensä. Aion nyt puhua tämän raskausjutun läpi, tässä ja nyt. Laitoin takkini ja laukkuni naulakkoon ja menin keittiöön, missä molemmat vanhempani olivat. Isä luki lehteä pöydän ääressä ja äiti viimeisteli tiskejä.

“Hei äiti, hei isä.” Sanoin, saaden kiinnitettyä molempien huomion.

“Hei murunen, miten koulupäivä meni?” Äitini kysyi, ja isä jatkoi lehden lukemista. Voi ei, aion satuttaa minun ihanaa, huolehtivaa äitiäni, eikä isä puhuisi minulle enää ikinä. Ehkä pieni small talk ei olisi pahaksi.

“Ihan hyvin. Normaalisti. Sinun?” Kurkkuni tuntui kuivalta.

“Minulla meni myös hyvin, aika normaalisti. Pääsin jo puoli yhdeltä ja loppupäivän olenkin pelkästään siivoillut kotona.”

“Okei, öö… voinko jutella teille molemmille hetken, minulla on aika tärkeää asiaa.” Heti kun kerroin asian olevan tärkeä, äiti meni istumaan isän viereen pöydän ääreen ja molemmat tuijottivat minua. Aloin hengittää paljon vaikeammin miettien, mitä aion oikein sanoa.

“Mikä hätänä Bells?” Isä kysyi. Nielaisin alkaessani puhua.

“Tuota, juttu on niin, että, hmm… jotain on tapahtunut. Minulle.” Aloitin. Molemmat katsoivat minua hämmentyneenä, sitten he katsoivat toisiinsa, kuin jompikumpi voisi kertoa, mitä ihmettä tapahtuu. He eivät arvanneet mitään, joten jatkoin.

“Katsokaas, juttu on niin, että minulla on ongelma. Tiedän, että te molemmat suututte hurjasti ja olen pahoillani, enkä tarkoittanut, että tämä tapahtuisi nyt, lupaan!” Aloin puhua todella nopeasti, se on jotain, mikä tapahtuu aina ollessani hermostunut.

“Bella, kerro vain! Emme me suutu, lupaan.” Äiti sanoi rahoittavalla äänellä. Molemmat katsoivat minua, joten ajattelin, että antaa mennä!

“Tuota, juttu on niin että, olen… öö…” Mutta äiti keskeytti minut. Hän ei antanut minun sanoa sitä, koska hän tiesi jo mitä aikoisin sanoa. Hän tuijotti pientä kumpua toppini alla.

“BELLA!” Hän huusi. Isä ei vieläkään tiennyt, mistä oli kyse, joten äiti katsoi häneen, ja selitti.

“Hän on raskaana, Charlie!” Isän kasvoilta katosi väri, kunnes muutaman sekunnin kuluttua ne helahtivat kirkkaan punaisiksi. Hän nousi ylös ja käveli hitaasti luokseni. Peräännyin hiukan.

“Isabella Marie Swan, onko tämä totta?” Hän käytti koko nimeäni, joten tämä on todella paha juttu. Nyökkäsin, ja hän huusi kaikki auringon alta löytyvät kirosanat kasvoilleni. Äiti alkoi kyynelehtiä, ja isän raivo vain kasvoi kasvamistaan.

“Anteeksi. Se ei ollut minun syytäni.” Sanoin melkein kuiskaten, mutta isä kyllä kuuli.

“OLET PAHOILLASI! TÄMÄ EI OLE SINUN SYYTÄSI! TOTTA HITOSSA SE OLI SINUN SYYTÄSI!” Äiti tuli hänen luokseen ja laittoi käden isän olkapäälle, yrittäen rauhoittaa tätä. Isä ei välittänyt.

“Kuka paskiainen teki tämän sinulle? Tiedätkö edes kuka se oli vai oliko tämä pelkkä yhden yön juttu?” Auts. Isäni teknisesti ottaen haukkui minua huoraksi ja oletti, että harrastan seksiä kaiken aikaa. Jos kertoisin heille Edwardin olevan vauvan isä, sitten välillämme ei olisi enää salaisuuksia. Normaalisti suhde vanhempiini oli hyvin avoin. En koskaan jättänyt heiltä mitään kertomatta, paitsi siis tämän jutun. On siis parempi kertoa vauvan olevan Edwardin.

“Tuota, se on Edward Cullenin.” Kuiskasin. Molempien silmät laajenivat shokista. Luulen, että shokki johtui siitä, että yleisesti Edwardia pidetään täydellisenä enkelinä. Sekään ei parantanut asiaa, että Dr. Cullen on perhelääkärimme. Isäni kasvot pysyttäytyivät samassa syvän punaisen sävyssä, eikä hetkeäkään, kunnes isä kääntyi terävästi ympäri, meni eteiseen ja nappasi takkinsa ja autonavaimet. Sitten hän käveli takaisin luokseni ja tarttui minua tiukasti käsivarresta ja alkoi raahata minua ulos.

“Mitä sinä teet? Päästä irti!” Huusin, yrittäen saada isän huomion, mutta hän oli liian vihainen huomatakseen, mitä puhuin. Hän avasi matkustajan puolen oven ja pakotti minut sisään. Isä heitti minulle takkini ja paiskasi oven kiinni perässäni, meni kuskin paikalle ja taas kerran paiskasi oven perässään kiinni. Äiti oli seurannut meitä ja istui nyt hiljaa takapenkillä. Isän kasvot olivat edelleen punaiset, ja se pelotti minua.

“Isä, mihin me olemme menossa?” Kysyin mumisten. Hän ei vastannut. Hän jätti minut täysin huomiotta. Nyyhkytin ja itkin hiljaa. Olin taas aikeissa kysyä mihin olimme menossa, kunnes isä käänsi pienelle metsätielle, joka näytti johtavan “ei minnekään”. En tajunnut, minne olimme menossa, kunnes näin valtavan valkoisen kartanon siintävän puiden takana. Edwardin koti. Sydämeni alkoi hakata niin lujaa, että ajattelin sen kantautuvan jopa äidin ja isän korviin. Hengityksestäni tuli epäsäännöllisempää ja aloin vapista. Tämä ei todellakaan ole hyvä!

“Miksi olemme täällä? Ole kiltti ja käänny, en tahdo olla täällä, hänen vanhempansa eivät tiedä vielä.” Anoin isältäni. Äiti ei ollut sanonut sanaakaan koko ajon aikana, ja katsoin peruutuspeilistä, että onko hän kunnossa. Kun katsoin häneen, äiti hymyili minulle pienesti ja käänsi sitten katseensa.

Isä ei taaskaan huomioinut minua, vaan parkkeerasi auton. Ennen kuin tajusinkaan, isä oli kiertänyt auton ja avasi minun puoleiseni oven ja nappasi minua taas käsivarresta. Se vähän sattui, mutta en viitsinyt huomauttaa siitä. Äiti seurasi meitä hiljaisesti, ja me kävelimme kuistille ja pysähdyimme etuovelle. Kaikki taisivat olla kotona, koska tupla-autotallissa oli 4 autoa.
Isä koputti oveen, puuskuttaen ja murahdellen. En voinut hengittää kunnolla. Tuntui siltä, kuin joku yrittäisi kuristaa minua. Se paheni entisestään, kun kuulin jonkun tulevan ovelle.
Pidätin hengitystäni kun Dr. Cullen avasi oven. Näkee mistä Edward on perinyt hyvän ulkonäkönsä, Dr. Cullen on hyvin komea. Edwardin ja hänen isänsä piirteet olivat identtiset, mutta sitä tuskin huomasi. Dr. Cullen hymyili miellyttävästi ja isä puuskutti hengityksensä alta.

“Päivää, Herra ja Rouva Swan. Hei, Bella. Miten voin auttaa?” Hän kysyi erittäin rauhallisesti. Hän ei selvästikään tiennyt tilastani, mutta minusta tuntui siltä, että isä aikoi päivittää hänen tietojaan. Suljin silmäni ja annoin kyynelten pudota poskilleni ja odotin räjähdystä.

“No, Carlisle, et selvästikään tiedä mitä sinun läpimätä poikasi on tehnyt!” Hän huusi. Tämä on aivan liian kamalaa, haluan oksentaa. Avasin silmäni ja näin Herra Cullenin ilmeen muuttuneen hämmentyneeksi.

“Mitä on tapahtunut, Charlie? Mitä poikani on tehnyt?” Hän kysyi. Isäni nauroi ja tiesin täsmälleen mitä hän aikoisi sanoa.

“No, Carlisle, sinun poikasi Edward on saattanut minun tyttäreni RASKAAKSI!” Hän karjaisi. Voi Luoja! Haluan kuolla nyt ja heti, haluan pois täältä. Herra Cullenin kasvot näyttivät järkyttyneiltä. Sitten, aivan kuten isäni, hänen kasvolleen ilmestyi syvä, raivostunut puna, kun hän kääntyi ympäri ja meni sisälle taloon.

“EDWARD ANTHONY MASEN CULLEN! HETI ALAS!” Hän karjui. Tämä on kamalampaa mitä ikinä pystyin kuvittelemaan. En halua tehdä tätä, en niin lainkaan! Jos olisin nopeampi juoksija, voisin yrittää paeta, mutta tiesin, että isä saisi minut hetkessä kiinni. Se saisi minut vielä suurempiin ongelmiin.

Isä astui kyselemättä taloon, ja se oli olosuhteisiin nähden hyvin töykeää. Jouduin seuraamaan häntä, koska isä repi minua mukanaan. Äiti ei ole koskaan ollut näin hiljaa. Ehkä hän vain yritti päästä yli shokista? Vai eikö hänellä vain ollut mitään sanottavaa? Onneksi hän ei sentään reagoinut kuten isä. Viiden minuutin jälkeen, Edward käveli portaat alas, ja minut nähdessään, hänen ilmeensä valahti.

“Voi paska.” Hän mumisi. Hän tiesi, että tämä on tosi paha juttu. Vielä pahempi, kun hän kohtasi isänsä katseen. Hän käveli loput portaat alas ja meni isänsä luo.

“Meidän kaikkien on nyt juteltava, heti!” Carlisle sanoi ankarasti. Isä päästi viimeinkin kädestäni irti, ja heti kun hän teki sen, äiti tuli luokseni. Hän halasi minua hellästi ja vannoi kaiken järjestyvän. Oloni parani hieman, kun tiesin, että äiti ei ollut vihainen. Tarkoitan, ei hän oikeastaan voi sanoa paljon mitään, hän oli vain 3 vuotta vanhempi kuin minä saadessaan minut, ja minä olin ‘vahinko’. Seurasimme Carlislea olohuoneeseen, missä minä ja äiti istuimme kahdenistuttavalle sohvalle, isä ja Carlisle menivät toiselle kahdenistuttavalle ja Edward meni nojatuoliin. Katselin huonetta ja huomasin kaikkien istuvan täydellisen hiljaa. Katsoin Edwardiin, ja hän katsoi minua huolestunut ilme kasvoillaan. Hän ei tosiaan osannut odottaa tätä!

“Joten, kuka aloittaa?” Carlisle sanoi, hänen äänensä oli paljon rauhallisempi kuin aiemmin, mutta se oli silti yhtä ankara. Katsoin taas Edwardiin ja hän katsoi lattiaan. Päätin aloittaa, minähän se pääsyyllinen olen. Karaisin kurkkuani ja kaikki tuijottivat minua. Kaikki odottivat, että sanoisin jotain.

“Selvä… mitä haluatte tietää?” Korahdin. Isä puuskahti ja Carlisle katsoi minua hymyillen vähän, hän ei halunnut minun pelkäävän häntä.

“Miten tämä tapahtui?” Hän kysyi. Katsahdin Edwardiin ja hän katsoi minuun. En aikoisi valehdella, olen viimeviikkoina valehdellut enemmän kuin koskaan.

“No, tämä tapahtui eräissä bileissä. Olin aika kännissä ja…” Isä keskeytti minut.

“Joten hän käytti sinua hyväkseen, eikö niin?” Hän huusi.

“EI! Voisitko antaa minun puhua loppuun?” Huusin takaisin. Hän näytti vihaiselta, muttei vastannut.”

“No, kuten olin sanomassa, olin aika kännissä ja minä tein aloitteen. Suutelin Edwardia kysymättä lupaa ja, no, siitä se sitten eteni.” Olin todella nolona, koska tuo oli oikeastaan minun ja Edwardin yksityisasia. Tunsin kun poskeni lehahtivat punaisiksi ja kaikki vain tuijottivat minua ja Edwardia. Sitten isä nousi tuoliltaan ja käveli luokseni. Hän kumartui puoleeni ankaran näköisenä.

“Tämä on kaikki sinun syytäsi! Miksi ihmeessä sinun pitää harrastaa seksiä tuon ikäisenä? Luuletko sen olevan jotenkin ‘coolia’? Luuletko, että se tekisi sinusta suositun? No, sinä et ole! Olet pelkästään typerä pikkulikka!” Hän huusi minulle. Hän nousi ylös ja nappasi minua tiukasti ranteesta. Hän repäisi minut ylös ja katsoi Carlislea.

“Tämä on naurettavaa! Ei tuon ikäisenä voi saada vauvaa; he ovat vielä itsekin lapsia, taivas sentään!” Hän katsoi minuun, ja isä oli selkeästi raivoissaan.

“Ja sinä… sinä hankkiudut tuota oliosta eroon! Niin pian kuin mahdollista!” Hän huusi. Alkaisin kohta itkeä. Minä en hankkiudu eroon vauvastani! Päätin tehdä jotain radikaalia, jotain mitä en olisi tehnyt muutama viikko sitten. Itseluottamukseni kasvoi räjähdysmäisesti.

“EI!” Huusin. Kaikki kääntyivät katsomaan minua, mutten välittänyt.

“Mitä sinä juuri sanoit?” Isäni kysyi, raivostuneisuus hänen silmissään kasvoi.

“Minä sanoin ei. Minä en luovu MINUN vauvastani! Se on jotain, mitä et voi kontrolloida. Etkä sinä voi pakottaa minua yhtään mihinkään! Aion synnyttää tämän vauvan, pidit siitä tai et, voit huutaa minulle, uhkailla minua koko yhdeksän kuukautta, mutta olet silti aivan yhtä tekopyhä! Saadessanne minut, sinä ja äiti olitte vain kolme vuotta vanhempia kuin minä olen nyt!” Huusin. Kyyneleet putoilivat poskilleni ja isä vain tuijotti minua.

Seuraavaa kukaan ei osannut odottaa.

Isä käveli luokseni, veti kättensä taakse ja löi minua poskelle. Minulta meni sekunti tajuta, mitä oli tapahtunut. Kunnes tajusin, olin täysin shokissa. Äiti huusi isälle, mutta en tajunnut sanaakaan mitä hän sanoi, mielessäni ei liikkunut mitään. Seuraavaksi huomasin Edwardin seisovan edessäni. Kyyneleet tekivät näkökyvystäni huonon, ja kun räpäytin silmiäni, ne kaikki lähtivät valumaan pitkin poskiani. Kykenin näkemään Edwardin täydelliset kasvot. Hän näytti järkyttyneeltä ja huolestuneelta. Hän puhui minulle, mutta en ymmärtänyt sanaakaan.
Edward otti minut syliinsä, ja kantoi minut portaita pitkin yläkertaan. Hän vei minut huoneeseen, joka näytti tutulta. Se oli huone, jossa minä ja Edward olimme harrastaneet seksiä. Se oli tavallaan ironista, että kaikista talon huoneista, Edward valitsi juuri tämän. Hän laski minut alas ja menin istumaan sängyn reunalle. Noin viiden minuutin kuluttua, mieleni täyttyi tyyneydellä ja kaikki mitä kykenin näkemään, oli Edward istumassa vierelläni. Sitten minä itkin. Olin saanut jo tarpeekseni Edwardin edessä itkemisestä, mutta en jaksanut välittää. Poskeani kihelmöi lyönnin takia, mutta itkin kaiken tänään tapahtuneen takia!

“Edward… olen niiiiin pahoillani!” Nyyhkytin. Hän halasi minua ja heijasi edestakaisin.

“Miksi? Et ole tehnyt mitään väärää. Minä olen pahoillani.” Tuijotin hänen kasvojaan hetken ja yritin tajuta, mitä hän oli juuri sanonut.

“Olen pahoillani, että sain sinut tällaiseen pulaan ja olen pahoillani, etten puolustanut sinua äsken mitenkään. Minun olisi pitänyt sanoa jotain, tämähän on meidän yhteinen juttumme.” Hän sanoi vilpittömästi.
Edward piti minua halauksessaan kauan, ennen kuin pakenin vessaan siistiytymään. Olin yhtä kaaosta, hiukseni olivat sekaisin, silmäni punaiset ja turvonneet itkemisestä ja näytin muutenkin aivan loppuun palaneelta. Yritin vähän siistiä itseäni, mutta totta puhuen en välittänyt hittoakaan miltä näytin.
Minulla oli yhä takki päällä, joten otin sen pois ja huomasin toppini alla olevan pienen kummun. Koulussa käytän topin päällä löysiä villapaitoja tai takkeja, joten kukaan ei ole huomannut mitään. Katsoin alas ja hieraisin mahaani. Minä huomasin eron heti, mutta ehkä Edward ei huomaa mitään. En tiedä yhtään miten hän reagoisi. Hengitin syvään ja avasin oven, joka johti makuuhuoneeseen.
Kävelin Edward luokse, ja pysähdyin hänen eteensä. Edward nosti hitaasti kättään ja silitti mahaani hellästi sormenpäillään.

“Me todella saamme vauvan, eikö niin, Bella?” Hän kysyi. Nyökkäsin. Uskoin, että sillä hetkellä todellisuus iski meihin molempiin, tämä todella tapahtuu.

“Edward, sinun ei tarvitse tehdä tätä. Tarkoitan, se on sinulle helppoa, voit vain kävellä pois ja olla olematta kanssani missään tekemisissä. Mutta minun on elettävä tämän kanssa koko loppuelämäni. Kaikki tulevat huomaamaan, että kasvan suuremmaksi ja suuremmaksi kuukausien aikana, mutta he eivät tietäisi vauvan olevan sinun. Jos haluat lähteä nyt, mene.” Sanoin vähän pelokkaana. Mutta jos Edward päättää niin, hän saa mennä. Edward tuijotti minua, ennen kuin nousi ylös ja kietoi kätensä ympärilleni. Vastasin halaukseen.

“En aio jättää sinua, Bella. Se on myös minun… vauvani. En jätä sinua yksin.” Hän kuiskasi. Aloin taas itkeä. Kiitin häntä ainakin kymmenen kertaa, ennen kuin hän päästi minut halauksestaan. Hän tuijotti minua kauan, ennen kuin hänen huulensa alkoivat lähestyä omiani. Haluaako hän suudella minua? Oikeasti? Huulemme kohtasivat toisensa pehmeästi. Aloin liikuttaa huuliani hänen huuliaan vasten, ja hän vastasi siihen. Se oli hyvin yksinkertainen suudelma, hyvin suloinen ja lämmin. Vetäydyin pois, ja me molemmat hymyilimme lammasmaisesti.
Sanomatta mitään, lähdin huoneesta, menin alas portaita ruokailuhuoneeseen, missä äitini istui pöydän ääressä Edwardin äidin Esmen kanssa. Heillä oli molemmilla käsissään kupilliset teetä. Yhtäkkiä äiti alkoi puhua.

“Bells, minä ja Esme olemme vähän jutelleet, ja olemme päättäneet tukea sinua sataprosenttisesti, minkä päätöksen sitten teetkään.” Olin vähän shokissa kun hän lopetti.  Helpottuneisuuden ja hämmentyneisyyden aalto pyyhkäisi lävitseni. Menin istumaan pöydän ääreen.

“Kiitos, molemmille. Mutta miten pystytte olemaan noin järkeviä? Olenhan raskaana.” Kysyin. Äiti säpsähti vähän, kun sanoin sen. Esme vastasi kysymykseeni.

“Luulenpa, että se mikä on tapahtunut, on tapahtunut, ja meidän on vain hyväksyttävä seuraamukset. Vaikka emme reagoineet kuin isäsi ja Carlisle, se ei tarkoita, ettemme olisi äärimmäisen pettyneitä sinuun.” Esmen lopetettua lauseensa, Edward tuli huoneeseen ja istui viereiselle tuolille.

“Äiti, sinun pitäisi olla pettynyt myös minuun.” Edward sanoi. Esme nyökkäsi hyväksyvästi. Katsoi Edwardiin ja hän hymyili minulle.

“No, onko teillä jo suunnitelma?” Äitini kysyi. Katsoin häneen, sitten katsoin Edwardiin, ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, Edward alkoi puhua.

“No, me olemme keskustelleet asiasta ja me molemmat olemme sitä mieltä, että aiomme pitää vauvan.” Hän sanoi. Rentouduin heti, kun tajusin Edwardin olevan kuoleman vakavissaan tämän asian kanssa. Otin pöydän alla hänen kädestään kiinni, ja Edward katsoi minuun ja hymyilimme toisillemme. Äitimme keskeyttivät meidät.

“Entäs koulu? Tarkoitan, sinulla on lukiota vielä vuosi jäljellä…” Äiti aloitti, mutta keskeytin hänen lauseensa.

“Tiedän, äiti. Edward ja minä tiedämme jo mihin olemme ryhtyneet ja pystymme käsittelemään seuraamukset.” Lainasin Esmen sanoja. Äiti ja Esme katsoivat Edwardia, sitten minua ja he molemmat huokaisivat. Kun luulin jo kysymysten loppuneen, äiti alkoi puhua.

“Kuinka pitkällä olet?” Äiti kysyi.

“Luullakseni noin 9. viikolla. En osaa sanoa varmasti, mutta suunnilleen niin.” Vastasin. Äiti nyökkäsi.

“No, ensin varaamme sinulle ajan lääkärille, sitten voimme varmistaa kuinka pitkällä olet.” Nyökkäsin ja puristin pienesti Edwardin kättä.
Lähdimme äidin kanssa kotiin noin seitsemän aikaan illalla. Isä oli lähtenyt jo aikaisemmin autolla kotiin, joten Esme kyyditsi meidät kotiin. Sovimme Edwardin kanssa, että tapaisimme huomenna.
Olin niin väsynyt; oli ollut todella pitkä päivä. Mutta nyt kun kaikki tiesivät, omatuntoni oli puhdas ja tuntui kuin suuri taakka olisi viety harteiltani. Olin todella kiitollinen äidilleni ja Esmelle siitä, että he hyväksyivät minun ja Edwardin tekemän päätöksen. Isä taas, no, toivoin, että hän ajan myötä hyväksyisi asian.

Ainoat, joille minun olisi kerrottava, on kaikki koulussa ja tässä pikkukylässä, jossa asun. Forksissa mikään ei pysy pitkään salaisuutena.
Always forgive your enemies;
nothing annoys them so much.

Deep

  • Vieras
Vs: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K13 | 3. Luku 3.7)
« Vastaus #11 : 04.07.2011 19:07:25 »
Lainaus
Esme nyökkäsi hyväksyvästi. Katsoi Edwardiin ja hän hymyili minulle.

Olisko "Katsoin"? (:

Joo mut tykkäsin, käännät tätä tosi hyvin ja teksti on luontevaa ja näin.
Oon surkee rakentavassa kommentissa mutta siis, tykkään tästä ja odotan mielenkiinnolla et mitä sitten tapahtuu kun Forksissa alkaa levitä tieto Bellan teiniraskaudesta ;)

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K13 | 3. Luku 3.7)
« Vastaus #12 : 13.07.2011 21:45:05 »
No huhhuh, ei mulla muuta kun että vihaan Charlieta tässä.

Oikeasti, en voi sietää tuollaisia miehiä (tai naisia miten vaan) jotka huutavat ja raivoavat ja satuttavat ja ennen kaikkea lyövät, varsinkin jos on kyseessä oma lapsi/vaimo(tai mies). Siis joo, vihaan Charlieta enkä voi ymmärtää miten Bella otti tuon lyömisen noin hyvin? Jos olisin Bella en varmaan puhuisi isälleni enää ikinä. Ihanaa kuitenkin, että Renee ja Esme ottivat asian noin hyvin, juuri tuollaista käytöstä äideiltä voi odottaakin :). Edwardin flirttailu toisille tytöille taas herätti kummastusta minussa, ite en voisi ottaa vauvauutisia ihan noin rennosti, että alkaisin flirttailla muille ja vielä Bellan edessä.

Virheitä en tekstistä bongaillut, mutta kaikki tapahtui aika nopeasti, tai siis lähinnä alussa kaikki tapahtui aika nopeasti. Mutta edelleenkin, eihän se sinun vikasi ole. :'D Kuitenkin, tykkäsin tästä luvusta ja hyvä että vanhemmille saatiin kerrottua vatsa-asukista. (;

Jep, eli jatkoa toivoisin! :>
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: KÄÄNNÖS: Pregnant At 17 (K13 | 3. Luku 3.7)
« Vastaus #13 : 20.11.2011 12:04:25 »
Olen ollut "Twilight-tauolla" varmaan vuoden, ellen kauemminkin, ja nyt päädyin Potter-maailmasta Forksiin. Tämä osui silmiini välittömästi ja luin nämä kolme lukua. Todella selkeää tekstiä, suomennos ei töki mielestäni ollenkaan!
Haluaisin ehdottomasti lukea lisää (vaikka saatankin sortua lukemaan alkuperäistä), joten onko tähän tulossa jatkoa? :)

~kakku.
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju