Title: Maailman ihanin tyttö
Writer: Black Lotus
Genre: Angst, death
Rating: K-11
Warnings: synkistelyä ja vahvasti puhetta kuolemasta
A/N tämä on kirjoitettu itsetutkiskelun lukuvuosi haasteeseen. Tämä fici kertoo tämän hetkisistä tunteistani henkilöä kohtaan, joka oli minulle kaikki kaikessa. Henkilölle, jonka tapasin finin miitissä ylä-aste ikäisenä ja, joka kasvoi vuosi vuodelta tärkeämmäksi minulle, mutta siirtyi vuosi sitten tuon puoleiseen. Tämä on siis omistettu sinulle
medicy. Kiitos siitä, että sain tuntea sinut. <3 (alussa kursiivilla oleva lyriikan pätkä on Johanna Kurkelan kappaleesta marmoritaivas.)
Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en
Se on syvä ja jotenkin lopullinen
Se painaa ja sattuu ja kuristaa, mutta kenties joskus on helpompaa
Usein sitä toivoo, että voisi hypätä ajassa taakse päin. Estää asioita tapahtumasta ja muuttaa tulevaisuuden kulkua. Minun olisi pitänyt tietää, että näin tulisi käymään. Minun olisi pitänyt nähdä ne kaikki selkeät merkit. En kuitenkaan huomannut ja nyt olet jo poissa. Vuosi on jo kulunut ilman sinua, mutta minusta tuntuu kuin se olisi vasta ollut eilinen kun kaikki oli vielä normaalisti. Ja ihan kuin iso osa minustakin olisi kuollut mukanasi. Ihan kuin olisit kaikessa mitä rakastan.
Tunteet lentävät ristiin ja rastiin enkä oikein tiedä mitä minun pitäisi oikeastaan tuntea. Syvä ja piinaava tuska olisi ehkä oikea sana kuvaamaan sitä tunnetta kun on menettänyt elämänsä suurimman rakkauden. Olen vihainen sinulle, että lähdit sanomatta mitään, jättämättä minkäänlaista viestiä tai hyvästiä. Koen suurta syyllisyyden tunnetta siitä, että näin pääsi käymään vaikka minä tunsin paremmin sinut kuin kukaan muu, minä jos kuka olisin voinut tehdä jotain ja estää tulevan. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi kun joskus mietin asioiden olevan helpommin kun et ole täällä. Minulla on sinua niin kova ikävä, että joskus tuntuu siltä, että hajoan pian pieniksi palasiksi. Olen vuodattanut vuoksesi niin paljon kyyneleitä, että sillä saisi täytettyä jo uima-altaankin. Usein vain tuntuu vaikealta jatkaa eteenpäin. Kuolema on pelottava asia. Niin lopullinen. Eihän sellaisesta koskaan pääse yli, mutta miten pitäisi pystyä edes oppimaan elämään sen faktan kanssa, että rakastamasi henkilö ei ole enää täällä? Vihaan tunnetta kun uppoudun katsomaan vanhoja valokuvia sinusta ja minusta, mietin miten ihanan ihmisen tunnenkaan. Kunnes totuus iskee päin kasvoja. Et olekkaan enää täällä. On vaikeaa ymmärtää sitä miten joku vaan voi yhtäkkiä olla poissa.
Ärtymykseni kasvaa jokainen kerta kun ajatukseni siirtyvät aina vain sinuun kun mietin rakkauselämääni. Olet ainoa ihminen, jota olen koskaan ehdoitta aidosti rakastanut. Ja tiedän sinun tunteneen samoin, koska muistan vieläkin tavan jolla katsoit minua. Vaikka emme olleetkaan seurustelleet enään pariin vuoteen ollessasi vielä elossa en ollut kuitenkaan päässyt sinusta vielä yli. Rakastan sinua vieläkin enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Vieläkin useat väittävät meidän hakeneen vain jonkinlaista lohtua toisistamme kaikkien vaikeuksien keskellä. Vaikka olimmekin poikkeava pariskunta, jonka välillä ei ollut seksuaalista kontaktia se ei silti poista sitä faktaa, että rakastimme aidosti toisiamme ja, että olimme onnellisia yhdessä. En osannut edes kaivata suudelmia tai muuta fyysistä kontaktia, koska se ei koskaan ollut osa suhdettamme.
Muistelen kaikkia niitä ihania hetkiä seurassasi kuten esim. sitä päivää kun tapasin sinut ensimmäisen kerran ollessani 15, vanhojen tanssisi ja sen miten kauniilta näytitkään siinä taivaansinisessä kirjailussa mekossa, sinun erikposoa tapojasi esim. poltit tupakkaa vasemmalla kädellä keskisormen ja nimettömän välissä, söit makeaa chilikastiketta maitorahkan kanssa, pukeuduit kesällä mahdollisimman paljoihin vaatteisiin ettet ruskettuisi, laitoit vahvimman suojakerroksen omaavan aurinkorasvan meikin alle baariinkin kesällä vaikka aurinko ei enää edes paistanut ja halusit keskellä talvea lähteä koiran kanssa lenkille paljain varpain toppi sekä yöhousut päällä, jota minä tietenkin vastustin, joten kannoin sinut reppuselässäni.
Muistan vieläkin sen päivän kun muutettiin virallisesti yhteen ja pian kelan sekä sosiaalitoimiston hakemuksissakin luki siviilisäädyn kohdalla 'avopari'. Ne ajat tuntui ihan käsittämättömän ihanalta. Se kun tehtiin ruokaa yhdessä, kulutettiin dvd-soitinta minkä ehdittiin, kuvitettiin meidän mielikuvitus maailma paperille, ostettiin ensimmäiset joululahjat virallisena parina, ne miljoonat shoppailu reissut jumboon, se tunne kun nukuttiin vierekkäin sillä kauhealla vuodesohvalla, joka oli vielä epämukavakin.
Kun suljen silmäni pystyn muistamaan viimeisen kerran kun halasin sinua. Istuimme patjalla vastakkain. Sinulla oli päällä turkoosi pitkähihainen paita, jonka olit tahalteen ostanut liian isona. Kutitin sinua ja muistan vieläkin sen miten paljon nauroit, et normaalisti kutissut ollenkaan, mutta minä onnistuin aina siinä. Katsoit minua silmiin hymyillen jolloin tiesin taas vain katsomalla takaisin, että vaikka mitä kävisi olisin silti aina sinun. Ja kuin taikaiskusta kätemme kietoutuivat toistemme ympärille. Tuoksut victor &rolffin flower bomb hajuveden sekä bed haid merkkisen hiusvahan sekoitukselta. En olisi ikinä halunnut päästää sinusta irti.
Lähtösi jälkeen olen vasta ymmärtänyt miten paljon merkitsit minulle. Olen aina tiennyt sen, että tunnuit aina olevan elämääkin isompi asia, mutta vasta nyt sisäistän sen. Sinä olit se, joka pysyit aina vierelläni ylä- sekä alamäissä. Sinä teit elämästä aina valoisampaa ja helpomaa elää. Olen niin onnellinen, että tapasin sinut enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Muistoni sinusta ovat rakkain ja arvokkain asia minkä omistan. Pelkään koko ajan unohtavani jotain tärkeää tai olennaista, koska en halua unohtaa yhtäkään minuuttia. Vaikka et olekkaan enää täällä olet silti tukipilari elämässäni, joka pitää minut oikealla polulla. Kun meinaan tehdä väärän ratkaisun ajattelen sinua ja vaihdan reittiä.
Maailmassa on paljon ihmisiä ja tiedän, että minulla on lupa rakastua uudestaan, mutta ajatuksena se on pelottava, että minun pitäisi päästää sinusta irti, koska...
Sinä olit aina se oikea minulle.
Toivon kuitenkin, että olet nyt löytänyt sen rauhan mitä etsitkin. Lepää siis rauhassa...
Maailman ihanin tyttö.
R.I.P medicy 18.03.2012
