Nimi: Kuin enkeli
Kirjoittaja: Nahme
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Enkelien(ja myösin ehkä ihmisten) tuskaa, kuolemaa, demoneita, viharakkautta Jumalaa kohtaan
A/N: Tämä on jotakin, mistä en tiedä ollenkaan, että mitä oikein olen kirjoittanut. Niitä tarinoita, jotka vain tulee päähän ja pitää vain kirjoittaa
Höyhen putoaa,
muistuttaa siitä,
mikä tahdotaan unohtaa.
Kaipuu polttaa,
Jäätävällä voimallaan.
Unohtaa ei saa,
se viestittää.
PROLOGI
Hän nosti katseensa ja tuskantäytteinen hymy kohosi kasvoille. ”Se on ohitse”, hän lausui äänessään varmuutta, jonka oli ehtinyt jo melkein kadottaa. Hänen katseensa oli suunnattuna vain yhteen, kun taivaan valot purkautuivat hänen sisältään kietoen hänet syleilyynsä. ”Se on ohitse”, hän toisti katse tuossa. ”Etkö tahtoisikin mieluummin jäädä tänne? Luuletko sinä, kultaseni, että Hän tahtoo sinut vielä? Täällä sinua rakastettaisiin”, hänen katseensa kohde lausui suostuttelevasti, manipuloivasti. ”Tuhat vuotta kestin, toiseksi en jää. Vaikka Hän ei ottaisi minua takaisin”, hän vastasi. Hän nousi seisomaan täysin suorana ja katosi kirkkaan valon saattelemana.
Mutta paikka, johon hän saapui kadottuaan ei ollut Paratiisi, mutta ei enää Helvettikään. Hämmentyneenä hän katsoi ympärilleen ja yritti saada mieleensä, mikä tuo paikka oli. Maa. Ihmiset. Hän oli ollut suojelusenkeli. Hänen katseensa kääntyi taakseen. Hänen katseensa jäi seuraamaan yhtä jäjellä olleista höyhenistä, joka putosi maahan. Valkea värittyneenä verestä punaan. Hän sävähti hieman, ei enää koskaan. Hän oli selvinnyt siitä, joka sai kaikki muut lankeamaan.
Miksi hän ei ollut päässyt taikaisin kotiin? Hän katsoi ylös, vaikka se olikin typerää, ei Paratiisi ollut ylhäällä, eikä Helvetti alhaalla, ne olivat aivan omassa maailmassaan. Hän ikävöi kotiin, ikävöi perhettään ja Häntä. Ikävä tuntui polttavalta, mutta silti jäätävältä edelliseen tuhanteen vuoteen verrattuna. Katse kääntyi alas, äsiin, joihin muodostui uusia palojälkiä vanhojen seuraksi. Se oli vain menneisyyttä, joa tahtoi tulla muistetuksi.
Pyydän. Anna minun edes syntyä uudelleen. Ihmiseksi, unohdukseen.
