Kyllä minäkin lähettäisin tästä kattauksesta Liverpooliin
Käärijän.
Se ei ole mulle itselleni mikään suursuosikki, ja mulla kesti jonkin aikaa alkaa lämmetä sille - tykkäsin heti kyllä alun raskaammasta menosta ja räppielementeista, mutta täyskäännös autotuneamispoppiin ei sytyttänyt mua, vaikka se tukeekin biisin tarinaa hienosti. Koin alkuun myös ryyppylyriikat aika ahdistaviksi, vaikka biisi onnistuu kieltämättä tavoittamaan olennaisen osan suomalaista juomakulttuuria ja mielenmaisemaa. Kokonaisuus on kuitenkin niin erottuva ja mieleenpainuva, että olisihan se nyt huikeaa nähdä, kääräiseekö Käärijä Euroopan sormensa ympärille.
Ilmiö Suomessa on jo aikamoinen, ja ulkomaalaisten reaktiovideoissa toistuu alkutyrmistys ja yllättyneisyys. Kappale lävähtää saman tien vasten kasvoja, eikä se taatusti jätä ketään kylmäksi. Viisukuppilassa on myös hyvin puitu sitä, että tämän biisin live-esitystä on vaikea tyriä kömpelöilläkään koreografioilla, koska Käärijän hahmon karisma kantaa niin pitkälle.
Mun rakkain sydänkäpynen tänä vuonna on kuitenkin yllättäen
Benjamin, jonka biisiä olen luukuttanut ehdottomasti eniten tähän asti. Aluksi hämmennyin avoimen seksuaalisista sanoista ja sensuellista videosta, mutta pian kasaripoppi tempaisikin mut jo mukaansa, eikä loppua näy.
Mun täytyy myöntää, ettei Benjamin ollut mulle entuudestaan tuttu - ehkä etäisesti muistan hänet hänen teini-Insta-idoliajoiltaan, mutta en tiennyt, että hän on jättänyt hurjan Insta-nuoruuden taakseen ja on nykyään oikeasti vakavissaan musahommien kanssa. Hän vaikuttaa tosi energiseltä esiintyjältä, joka ottaa luonnostaan kontaktia yleisöön, ja se, että hän on itse kiinnostunut visuaalisesta puolesta, lupaa toivottavasti hyvää live-esityksen kannalta. Laulupuoli mua kyllä hieman huolettaa, kun ääni tuntuu välillä hukkuvan jo studioversiossa.
KUUMAAn biisi on kanssa aivan ihana, ja aistin siinä heti suurta Suomi-hittipotentiaalia! Tämä on minusta tosi osuva luonnehdinta:
Kakkossuosikkini näistä biiseistä on KUUMAA - Ylivoimainen, siitä tulee mulle jotenkin todella nostalginen fiilis ja jostain kumman syystä Egotripin Matkustajan ja Youngheartedin sekoitus, ehdottomasti hyvällä tavalla kuitenkin.
Jotenkin supersympaattinen biisi haikean koskettavalla sanoituksella, ja on kestänyt itselläni kuuntelua myös tosi hyvin - on ehdottomasti yksi niistä kappaleista, joita tekee mieli kuunnella uudestaan ja uudestaan. Viisuihin en tästä kattauksesta lähettäisi, mutta olen tosi iloinen siitä, että tällainen yhtye ja kappale on mukana kisassa. ♥
Keiran biisi ei ole kestänyt mulla kuuntelua ihan niin hyvin kuin jotkin toiset. Se on alkanut vähän kyllästyttää. Se polkaisi UMK-vuoden kyllä tosi energisesti käyntiin, ja siinä on menoa ja meininkiä ja tarttuvuutta. Pidän lauluäänestä tosi paljon, ja vaikka nuoruus ja tietynlainen kokemattomuus ehkä vähän näkyy kesyksi jäävällä videolla, asennetta kuitenkin välittyy. Ihan kiva tanssipoppistelu!
Loput kolme ehdokasta ovatkin sitten alempana mieltymyksissäni.
Robinin biisi pitää koko joukon perää, koska mielestäni se jää jotenkin latteaksi ja sellaiseksi, hmm, ikään kuin pikkukivaksi lauleskeluksi. Sanat ja tulkinta eivät oikein vaikuta kohtaavan toisiaan, ja esimerkiksi
I'm all about that wild side -lyriikkapätkä tuntuu olevan ihan irrallaan koko kappaleessa, kun meno on niin kesyä ja tasaista. Ei oikein kolahda muhun henkilökohtaisesti, vaikken huonona pidäkään.
Lxandralla on puolestaan hieno ääni ja kaunista, koskettavaa tulkintaa, ja minusta on mahtavaa, miten vokaalit on nauhoitettu yhdellä otolla, sillä se on omiaan välittämään tunteet ja tarinan kaaren. Kivaa myös, että mukana on balladi, mutta valitettavasti se tuntuu hukkuvan kaiken muun menon ja meiningin keskelle. Olisin ehkä kaivannut loppuun voimakkaampaa nostatusta ja laulurevittelyä, jotta kokonaisuus olisi mieleenpainuvampi.
Portion Boys sitten taas - sitä on kovasti parjattu ainakin Viisukuppilassa, mutta minusta se on sinänsä ihan hauska anthem-tyylinen hupsuttelu, vaikkei suosikkeihini kuulukaan. Lyriikoista ja riimittelyistä osa on ihan hauskoja, mutta osa taas herättää enemmän myötähäpeää. Tulee sellainen fiilis, että biisi on kirjoitettu juuri Euroviisuihin, mille en oikein lämpene.
Kaiken kaikkiaan komppaan kyllä
Beaa siinä, että taso on huikea! Muutama vuosi takaperin tällaisesta tykityksestä ei olisi varmaan uskaltanut edes haaveilla. Tuntuu hullulta katsoa YouTubesta reaktiovideoita, joissa hehkutetaan sitä, miten Suomesta on tullut Euroviisujen powerhouse. Yhdessä sanottiin, että muistatteko te suomalaiset vielä sen, kun olitte surkeita Euroviisuissa.
No kyllä muistetaan, mutta suunta on UMK:lla nyt ehdottomasti oikea. Formaatti toimii ja houkuttelee artisteja, ja kilpailu tarjoaa hienoa näkyvyyttä kaikille vähintäänkin Suomen sisäisesti. Tykkään myös tosi paljon tästä lyriikkavideokonseptista ja siitä, miten jokainen artisti saa hetkensä valokeilassa.
Toivon kanssa, ettei tänä vuonna kävisi samoin kuin viime vuonna The Rasmuksen kanssa ja kansa äänestä lopulta jo jotain ennalta tunnettua.
Rasmuksen kohdalla uskon kyllä vilpittömästi, että myös biisistä tykättiin ja se erottui edukseen, vaikka varmasti mukaan mahtuu aina nimen perusteella äänestäjiä. Mulle Rasmus oli aito suosikki, ja vaikka UMK-veto vähän ontuikin, näin biisissä eniten potentiaalia. Vitsit, vieläkin
Jezebel on vaan niin ♥.