Wallander, [K11] Sinikeltaisia haaveunia, 7/7

[Penber]

Title: Sinikeltaisia haaveunia
Author: Penber
Raitig: K11 (suurimmaksi osaksi S)
Genre:, drama, romance, angst
Fandom: Wallander
Pairing: Kurt Wallander /Baiba Liepa

Summary: Lyhyitä otteita Kurtin ja Baiban eriävistä sekä yhteisistä haaveista.
Disclaimer: Henning Mankell omistaa Wallanderin sekä häntä ympäröivät ihmiset.

A/N: Olen kirjoittanut Wallanderia tätä ennenkin, mutta Baiba on tässä ensi kertaa mukana. Häneen itsekin vasta kunnolla tässä vähän aikaa sitten tutustuin, joten en sanoisi että on hirmu tuttu hahmo. Ensimmäinen raapalesarjanikin vielä kaiken lisäksi :----). Hurjaa. Mutta alustan hieman! Kurt Wallander on juro skånelaispoliisi. Hän on keski-ikäinen ja vaimonsa (Mona) jättämä, hieman epävarma itsestään, varsinkin painostaan. Hänellä on tytär (Linda) ainoasta liitostaan. Baibaan Wallander tutustuu teoksessa Riian verikoirat, jossa myös tunnustaa rakastuneensa naiseen. Baiba on siis latvialainen nainen, hieman Kurtia nuorempi. Hänen miehensä kuolemaa Wallander oli kirjassa selvittämässä.

Osallistuu Aina eka kerta-haasteeseen :----)

Rapsut 7/7:

• Ensimmäiset treffit
• Ensimmäinen suudelma
• Ensimmäinen yhdessä ostettu asia
• Ensimmäinen unohdettu merkkipäivä
• Ensimmäinen riita
• Ensimmäinen ero
• Kosinta

______________________________________________________________________________________________________

1. Ensimmäiset treffit (S, sanoja 155)

Nämä ovat ensimmäiset treffimme, Kurt Wallander ajatteli seistessään Tukholman lentoasemalla. Hän nypläsi hermostuneena paitansa helmaa harmitellen, että täten vasta silitetty paita menisi aivan ryppyyn. Ulkona oli juuri alkanut sataa, kun suuri ihmismassa alkoi lipua ulkomaanlentojen terminaalista. Heidän joukossaan olisi myös Baiba Liepa.

He halasivat toisiaan, vaikkakin hieman arasti.
"Miten matka sujui?" Wallander tiedusteli.
"Hyvin", Baiba vastasi hymyillen kuin olisi ollut huvittunut seuralaisensa muodollisuudesta. Wallander kysyi voisiko hän kantaa osan Baiban matkatavaroista, mutta sai kuitenkin kieltävän vastauksen.
"En ottanut paljoa mukaan."
Mies ymmärsi ettei seuralainen ollut tullut jäädäkseen ja masentui hiukan. Mutta Wallanderin murhe unohtui yhtä nopeasti kuin taivaalta tullut sadekuurokin.

Kaksikko kulki pitkin Tukholman katuja. Baiba oli välttämättä halunnut nähdä maisemia ennen kuin he kirjautuisivat hotelliin. Wallander ei ollut vastustellut. Matkalla, vaivihkaa, keskellä vilkasta toria Kurt otti Baibaa kädestä.
"Ettet vain eksy", oli mies sanonut, vaikka todellisuus oli aivan jotain muuta. He olivat treffeillä ja Wallander halusi koko maailman tietävän sen.

[Penber]

A/N: Tästä tuli nyt tupla, mut minkäs teet. Tavallaan jatkoa tohon ensi treffeihin, jotka jatkuvat myös tässä :'D. Toi suutelo kuitenkin yrittää pyrkiä siihen nro ykkös teemaks, mutta no... Ontuu ensi treffien kanssa vähän niinku käsi kädessä tai jotai.

2. Ensimmäinen suudelma (S, sanoja 213)

Hotellin aula oli suuri ja hyvin valaistu. Tämä oli asia, johon Kurt Wallander kiinnitti ensimmäisenä huomionsa. Ehkä se omalta osaltaan muistutti Hotelli Latvian aulaa. Vain lehtiensä taakse piiloutuneet varjostajat olivat poissa.

Respan nainen tervehti tulijoita pirteällä, valkoisella hymyllään. Hän puhui korkealla ja kimeällä riikinruotsillaan ilmoittaen Kurtin ja Baiban huoneiden olevan 105 sekä 106.

"Olen kovin nälkäinen", Baiba huokaisi laskiessaan kantamuksensa huoneensa sängylle.
"Hotellin ravintola on saanut oikein hyvät arvostelut", Wallander sanoi. Hän luki juuri hotellista kertovaa esitettä, jonka hän oli aulan kiiltokuvahymyiseltä neidiltä saanut.

Kurt ja Baiba söivät mitä maukkaimman päivällisen pohjakerroksessa sijaitsevassa tummanpuhuvassa ravintolassa. He puhuivat kaikesta maan ja taivaan väliltä ja yllätyksekseen Kurt ei edes huomannut puhuvansa englantia. Sanat tulivat kuin luonnostaan.

Wallander tajusi haluavansa suudella edessään istuvaa naista. Suudella niin kuin huomista päivää ei koskaan tulisi.

Muutamaa tuntia myöhemmin Kurt sekä Baiba seisoivat huoneen 106 edessä. Heidän hyvän yön toivotukset olivat venyneet sanattomaan tuijotukseen. Wallander siveli sormillaan Baiban kämmenselkää yrittäen keksiä mahdollista lausetta kuvaamaan päässään pyöriviä ajatuksia.

Haluan vain suudella sinua.

Kurt avasi suunsa sanoakseen jotain, kunnes huomasi ettei ollut edes päättänyt kuinka aloittaisi lauseensa. Hän katsoi Baibaa silmiin kuin viestittääkseen siten ajatuksiaan. Nainen hymyili ja sanoi lauseen latviaksi. Lauseen, jonka merkitystä Kurt Wallander ei koskaan tullut ymmärtämään. Mutta se sai heidät suutelemaan. Ja se suudelma oli unohtumaton.

[Penber]

A/N: Vihdoinkin! Tää oli miulla kirjoitettuna vihossa jotain tuhat vuotta, mutta viimein sain sen koneelle. Hurray.

3. Ensimmäinen yhdessä ostettu asia (S, sanoja 153)

Se vanha kenkäteline oli jo luullut nähneensä kaiken, kun se ostettiin nelihenkiseen perheeseen. Siellä se sai nähdä kenkäparin jos toisenkin ja tunsi olonsa oikeinkin kotoisaksi.

Kävipä kuitenkin niin, että pitkään yhdessä ollut aviopari erosi. Suurin osa heidän tavaroistaan päätyikin kaatopaikalle ja kenkäteline pelkäsi kovasti omaa kohtaloaan. Tämän onneksi se kuitenkin lahjoitettiin entisen pariskunnan tuttavalle, nuorelle naiselle sekä hänen kämppäkaverilleen. Mutta kenkäteline oli silti huolissaan. Osaisivatko nuoret huolehtia siitä niin kuin pariskunta oli tehnyt?

Puoli vuotta kenkäteline tarjosi paikkansa tyttöjen kengille, kunnes nuoret päättivät muutta erilleen. He laittoivat kirpputorille ylimääräiset huonekalut, myös vanhan kenkätelineen.

Kenkäteline seisoi kirpputorin pöydällä melkein kaksi viikkoa ennen kuin eriskummallisen oloinen pariskunta sen huomasi. Ruotsalaismies tuntui pitävän katseensa vain latvialaisessa seuralaisessaan, joka puolestaan tarkasteli innokkaasti esineitä ympärillään. He keskustelivat aikansa, päitään pudistellen taikka nyökytellen. Näytti siltä kuin he eivät oilsi millään päässeet yhteisymmärrykseen.

Lopulta Kurt Wallander myöntyi. Hän ostin Baiban kanssa vanhan kenkätelineen siinä toivossa, että nainen lopulta jäisi Ruotsiin.

[Penber]

A/N: Tää neljäs olis oikeasti vain tosi ärsyttävä ;___;. Jotenkin. Meni yli perus raapaleen, mut ei sit tullu edes tuplaa ja jotenki toi loppu vaan kusee. Koska... this just sucks. Urgh. Mut viimein uhkailemani K11 teksti!

Warnings: Kiroilua!

4. Ensimmäinen unohdettu merkkipäivä (K11, sanoja 184)

Puhelu saapui Ystadin poliisilaitokselle vähän jälkeen iltakuuden. Ebba yhdisti puhelun Wallanderille, joka oli juuri herännyt torkuiltaan.
"Mm. Kurt Wallander."
"Baiba täällä. Taisin herättää?"
 
Wallander hätkähti. Hän korjasi asentoaan tuolilla, tuntien olonsa hieman pöhöttyneeksi.

"Et", mies valehteli, "olen vain hämmentynyt."
"Toivottavasti positiivisesti."
"Tietysti."

He olivat hetken hiljaa, kunnes Kurt jatkoi:
"Halusitko puhua jostakin?"
"Tavallaan", Baiba vastasi hyrähtäen. "Halusin vain toivottaa hyvää vuosipäivää."

Wallanderin sydän pysähtyi sekunniksi.
"Vuosipäivä?"
"Niin, tapasimme tasan vuosi sitten."

"Hitto! Hemmetti!"
Wallander kirosi itseään, työntäen samalla kuuloketta loitommas itsestään. Hän ei halunnut Baiban kuulevan omaa suuttumustaan. Kuinka hän olikin saattanut unohtaa?

"Kurt, oletko siellä?"
"Kyllä. Olen", mies mutisi alistuneena.
"En kai pahoittanut mieltäsi?"
"Mitä? Et! Älä ajattele noin."

Wallander olisi voinut lyödä itseään. Hän olisi mielellään vain vuorotellen pyydellyt Baibalta anteeksi sekä hakannut päätään seinään.
"Lähetän sinulle jotain kivaa", Wallander päätti.
"Älä turhaan."
"Mutta minä haluan."

Ja kun puhelu lopulta päättyi Wallander soitti Latviaan, Baiban lähellä olevaan kukkakauppaan. Lähetetty kukkakimppu sai suuremman merkityksen, mutta ehkä vain Kurtin mielessä. Ensi kerralla, mies ajatteli itsekseen, ensi kerralla muistan paremmin.

[Penber]

A/N: Trololo

Warnings: Kiroilua!

5. Ensimmäinen riita (K11, sanoja 127)

Se oli alkanut jostain aivan typerästä, suorastaan mitättömästä asiasta. Ja kun Wallander myöhemmin asiaa muisteli, ei hän saanut millään mieleensä, mistä mokoma riita oli edes saanut alkunsa. Ehkä he olivat Baiban kanssa siirtyneet tavallisesta säästä puhumisesta vaikka politiikkaan. Tai ainakin johonkin sellaiseen aiheeseen, joka jakoi heidän mielipiteensä ja sai täten heidät riitelemään.

Asiaa ei ainakaan ollut auttanut Baiban kommentti Wallanderin lapsellisuudesta.
"Kurt, eiköhän käyttäydytä kuin aikuiset?"

Wallander oli paiskannut kuulokkeen paikoilleen niin, että hänen koko asuntonsa oli raikunut.

"Voi jumalauta!"

Hän oli laskenut mielessään kymmeneen ja sitten sataan. Hän oli kiroillut hieman lisää ("Saatana!"), potkaissut jalallaan lamppua ja lopulta rauhoittunut. Ja kun mies oli saanut itseään niskasta kiinni, oli häpeä iskenyt häneen. Miksi ihmeessä hänen tosiaan piti olla niin lapsellinen?

Onneksi Baiba ei ollut pitkävihainen. 

[Penber]

A/N: Yay. Se on viimein valmis! (:

6. Ensimmäinen ero (S, sanoja 157)

"No miksi sinä sitten ylipäätään olet kanssani?"

Kyseessä oli jälleen yksi heidän lukuisista puhelinriidoistaan, joita ilmeni varsinkin silloin kun Wallander työskenteli myöhään. Ja olihan Baiba jo tottunut siihen, että poliisin vapaa-aika saattoi olla rajallista, mutta jokin Wallanderin asenteessa sai naisen ärtymään.

Wallander ei vaan voinut itselleen mitään. Joskus oli vain helpompaa turvautua pienen pieneen valheeseen kuin kertoa totuus ja joskus hänet saattoi vallatta suuri pelko siitä, että Baiba vain hylkäisi hänet. Silloin mies saattoi olla hyvinkin lapsellisen mustasukkainen tai tarrautuva. Ajoittain Wallander syytti kaikesta Monaa. Vuosia sitten eräänä päivänä mies oli vain löytänyt itsensä jätettynä. Tästä päivästä lähtien kaikki hänen naissuhteensa olivat tuhoon tuomittuja. Kuin joku olisi langettanut kirouksen hänen ylleen.

Ja kun Wallander oli lopulta riidan päätteeksi kysynyt, miksi Baiba edes ylipäätään oli hänen kanssaan, oli nainen kiljaissut puhelimeen: "Ehkä en haluakaan", ennen kuin oli paiskannut luurin miehen korvaan.

Myöhemmin Wallander oli nimittänyt tätä hetkeä heidän ensimmäiseksi erokseen, vaikka Baiba olikin asiasta täysin eri mieltä.

***

7. Kosinta (S, sanoja 101)

Aivan aluksi Wallander oli ollut sitä mieltä, että Baiba vain ei sopinut Ruotsiin. Nainen vaikutti aina jotenkin ulkopuoliselta. Hän oli lähinnä ollut vain Wallanderin kanssa ja kulkenut miehen vanavedessä kuin koira.

Mutta ajatellessaan asiaa tarkemmin, Wallander tajusi Baiban tarvitsevan ystävän. Naisystävän, jonka kanssa jakaa sellaisia asioita, joista hän ei halunnut Wallanderille kertoa.

Toinen ajatus oli ollut hieman radikaalimpi. Mutta siten, ainakin Wallander kovasti toivoi niin, Baiba jäisi hänen luokseen.

"Tuletko vaimokseni?"

Baiban nauraessa kysymykselle kuin se olisi ollut vain vitsi, Wallander lopulta ymmärsi, ettei Baiba koskaan jäisi. Ja ehkä loppujen lopuksi miehen ajatukset olivat olleet vain ruotsalaisen miehen sinikeltaisia haaveunia.

[Röhkö]

Kommenttikampanjasta hej på dig!

Mankellin herran teoksia olen muutaman lukenut, mutta Wallander fandom on minulle melko vieras. Pysyin kuitenkin tässä kärryillä ja Kurt Wallanderin persoona valottui tässä hyvin.

1. osa:
Minun oli pakko lausua ääneen tuo ´Baiba Liepa´ muutamaankin otteeseen ja naureskella täällä itsekseni. Sen verran jännän kuuloinen nimi.
Kurtin ja Baiba Liepan ekat treffit olivat täynnä teinimäistä tunnelmaa, semmoista jännittämistä ja varovaisuutta, hiljaisia toiveita.
2. osa:
Kielimuurin maininta oli hyvä lisä, en olisi varmaan muuten muistanut heidän eri äidinkieliään. Teksti oli melko imelää, ainakin imelämpää kuin herra Mankelin teoksissa. Mutta eihän tässä olekaan tarkoitus niitä kopioida!
3. osa:
Aluksi luulin, että pääpariskunnalle tuli jo ero. Mutta onneksi ei, vaikka se onkin jotenkin odotettavissa. Inhimillinen kenkäteline oli hassu inhimillinen lisä.
Kurt ja Baiba siirtyivät melko nopeasti ekoilta treffeiltä oman ekan tavaran ostoon, mutta tällaisissa raapaletarinoissa pitääkin hyppiä nopeasti juonessa eteenpäin.
4. osa:
Sanoit, että omasta mielestäsi tämän osan loppu kusee. No, minusta se valotti sitä, että Wallander on ajautunut kaukosuhteeseen, jossa vuosipäivän unohtaminen on melko ymmärrettävää. Ihmettelin lähinnä sitä, mitä Baiba teki Virossa, kun eikös hän ollut Latviasta kotoisin.
5. osa:
Pariskunnan eka riita tuli aika myöhään, vasta yli vuosipäivän jälkeen. Jotenkin tuo puhelinsuhde sopii juron poliisin kuvaan.
6. osa:
Jännä ilmaisu tuo ´ensimmäinen ero´. Se sai minut miettimään omia kokemuksiani ja auttoi jopa samaistumaan Wallanderiin. Tässä lähestytään selvästi toista tai jopa kolmatta eroa...
7. osa:
Loppu on katkera, mutta ei yllättävä parin historian kannalta. Hyvä ratkaisu, ettei tästä tullut "onnellista loppua".

Baibasta tuli sitten loppujen lopuksi vain haaveuni. Virheetöntä tekstiä, mutta et muuttanut mielipidettäni raapaleista: turhan tynkiä!

[Penber]

Röhkö, aww, kiitos ihanasta kommentista! ^^ Wallander on itselleni jotenkin niin läheiseksi hahmoksi muodostunut nyt lähiaikoina kun olen niitä kirjoja niin innokkaasti lukenut. Raapaleiden tekeminen on kyllä ihan hemmetin hankalaa. On liikaa sanottavaa ja liian vähän tilaa sanoa ne :'D. Ja toi Viro-kämmi oli puhdas kämmi. Nyt kun jälkeenpäin miettii, nii ihmetyttää vaa, että mitä siellä päässä on oikein sen osalta liikkunu ^^. Ja mitä loppuun tulee, en vaa ees halunnu tehdä mitää hirveän ah-niin-onnellista loppua, ku se ois ollu jotenki niin canonin vastaista.

Niin ja jotenki aattelin, että sen takia se eka riita tuli niin myöhää, ku oon jotenki aatellu, että Baiba on vaan niin joustava, että sen takia niille ei pahemmin riitoja ole syntyny. Ehkä erimielisyyksiä, mutta toi oli vasta sitten se kunnon riita, jossa paiskotaan luureja jne.

Mutta joo, kiitän (vielä kerran) hirmuisesti ihanasta kommentistasi.